Viikonloppuna on äänitekniikkapiireissä kiehunut. Sähköpostit ovat lentäneet ja blogimerkintöjä löytyy jo useampia.

Syy kuumentumiseen löytyy täältä. Kyse on siis liikenne- ja viestintäministeriön asetusehdotuksesta, jolla tällä hetkellä mm. audiokäytössä oleva taajuuskaista (790-860MHz) siirrettäisiin 1.7.2008 (!) alkaen mobiililaajakaistan käyttöön.

Uskomatonta toimintaa! Ensinnäkin aikataulu. AV-tekniikan järjestöjyrät ja ammattilaisetkin saivat kuulla asiasta ilmeisesti vasta viime viikon lopulla. Lausuntokierros kun alkoi 26.5. ja päättyy huomenna 2.6., ja asetus, joka muuttaisi kaikkien käytössä olevien langattomien audiolaitteiden käyttöä astuisi voimaan jo 1.7.2008! Ei järjen hiventäkään!

Millä herrat ministeriön kuvittelevat popparin kesän festareilla laulavan? Mihin pitää rouva presidentti puheensa? Entä kaupunginteatterien syyskauden näytökset? Byebye korvamonitorointi, tervetuloa takaisin kovempi lavaäänenpaine. Joudutaanko kesän suuria stadionkonsertteja jopa perumaan? (“We are very sorry Mr. Bon Jovi, but here in Finland we have this legislation…”)

Muusikot (ja äänentoistofirmat) eivät ui rahassa. Alalla ei ole mitään mahdollisuuksia uusia kaikkea langatonta kalustoa täysin ilman varoitusta kuukauden varoajalla. Puhumattakaan siitä, että mahdollisesti juuri toukokuussa ostettu uusi kalusto olisikin yhtäkkiä jopa laitonta heinäkuussa!

Toinen hilpeyttä herättävä seikka on asetuksen lausuntokierroksen jakelu (doc). Joukossa ei ole yhtä ainutta äänentoistopalveluja tarjoavaa yritystä eikä esim. yhtään kaupunginteatteria. Miten ihmeessä tällainen puupäisyys on mahdollista? Halusiko ministeriö tietoisesti välttää taajuuksien käyttäjien mielipiteitä?

Elääkö ministeriö jossain rinnakkaistodellisuudessa?

“Hei Pera, mitäs nämä langattomat audiolaitteet on?”
“Emmä vaan tiä, ei kait ne mitää.”
“Hohoo, pistetääs niiden tilalle vaikka mobiili-tv!”
“Juu! Kyllä sitä ny aina ennemmi vormuloita kattoo ko poppia kuuntelee ja maikkarin poijjat lupas mulle laittaa Pulttipoisia uusintana koko syksyn!!”
“Ei prkl, tämä selvä. Menkööt hipit oikeisiin töihin! Nyt kaljalle!”

Itse otin yhteyttä lähimpään kansanedustajaan avustajansa kautta. Toivottavasti asetukseen saadaan edes jotain järkeä. Vähimmäisvaatimus pitäisi olla ainakin vuoden siirtymäaika. Mobiililaajakaistaa ei kukaan juuri nyt kaipaa, mutta langattomia mikkejä tarvitaan ympäri Suomen päivättäin ja korvaavia järjestelmiä ei ole käsittääkseni olemassa. Ainakin suurimman osan laitteistosta päivittäminen käyttämään (mahdollisia) uusia taajuuksia on täysin mahdotonta. Iskee ikävästi moniin teattereihin ja bändeihin. Tämäkö on sitä luovaa kulttuurimyönteistä Suomea?

Ainiin, unohdin, mobiilit innovaatiot ovat Maailman Tärkein Juttu(tm).

Uusi mylly ei millään suostu palvelukseen. Vein useampi viikko sitten koneen emolevyn Verkkokaupan huoltoon ja tuomio oli, että muistit olivat epäyhteensopivat emon kanssa. Analyysistä laskutettiin viisikymppiä. Uudet muistit tilattiin (120e) ja asensin ne innolla, vihdoin pääsee työstämään musiikkia!

Vielä mitä, sama kooma vaivaa konetta. Ei anna kuvaa, ei edes piippaa. Tuskastuneena roudasin koko parinkymmenen kilon köntin huollon ihmeteltäväksi ja köyhdyin taas kahdeksankymppiä. Ja Luoja yksin tietää kauanko operaatio kestää. Musiikin pariin oli kuitenkin päästävä, joten kotisohvan ääreen nousi näppärä rötvästudio, ja tuska lievittyi. Rakkaan vaimon kanssa järkätään myöhästyneet hääjuhlat parin kuukauden kuluttua, ja siellä olisi tarkoitus kiskaista pieni cover-keikka taustanauhan päälle. Sohvannurkassa sikiää sovituksia Renoisen, Logicin ja vanhan Roland JV-1010:n avustuksella.

Samalla on tullut sisäänajettua ja tyyppäiltyä uusia pikku-Geneleccejä. 8020-malli on yllättävän erikuuloinen kuin 1031. Jälkimmäisen yläpää kuulostaa nyt peräti järkyttävän kihisevältä, terävältä ja hypetetyltä.

Hetken haaveilin käyttäväni 8020-rasioita ainoastaan taka- ja keskikaiuttimina ja säilyttäväni 1031:t etukaiuttimina, mutta soundit vaikuttavat niin erilaisilta, että tuo tuskin toimisi. Näinollen 8020-satsi subbareineen tulee alkuperäisen suunnitelman mukaisesti surround-järjestelmäksi, jota ohjataan SPL:n 8-kanavaisella volasäätimellä, ja 1031:t kytketään MOTU 2408:n kaiutinlähtöihin, joille laitteessa on oma volapotikkansa. Jos 8020:t onnistuvat vaunussa luomaan toimivan korkeusulottuvuuden äänikuvaan, luulenpa, että niitä ja subbaria kuuntelee 1031:tä mielummin myös stereokuuntelussa.

Karaasi palautti auton ja odotus kannatti, on ne vaan mestareita siellä. Propsia herrasmies Linnavuorelle ja tiimille!

Tarkkaamoon tuli hankittua viisi Genelecin pikkuruista 8020 -rasiaa ja subbari, mutta pakko on vanhatkin pitää stereokuuntelua varten, niin tutut ja oivat ovat. Ripustusratkaisu kierrättyi pyöreistä taivutetuista mäntykannakkeista, jotka kannattelivat aiemmin kuvaruutuja.

Viritys on siitä näppärä, että kun kaiuttimet ripustetaan noista samoista kepeistä, joissa narut ovat kiinni, kantavat nuo kepit koko kaiuttimen painon, eivätkä ne takuulla napsahda poikki. Samaan aikaan narut toimivat iskunvaimentimina.

Tuotantomalliin naruiksi tulee kengännauhat. Shoestring!

Vaunun sohvaryhmäpäästä aion purkaa sohvat ja sijoittaa varsinaisen äänitystyöpisteen sinne. Työpöytä alkaa muotoutua, vielä puuttuu toinen Behringer-nuppitarjotin ja Euphonixin ohjain. Pöydän alta pilkistää Gatorin iskariräkki, jossa tietokoneet asuvat.

Kaikki pöydällä oleva on kiinnitetty pöytään, ja kytkösten välistä löytyy iskunvaimennusta. Viistoon asennettu näyttö kielii uudesta työkaluhankinnasta: jiirisirkkeli roxx !!

Myös mr. Greenwood on saanut laitteet sisäänsä. Tämä tulee vaunun

toiseen päähän. Yritän löytää vaunun, jossa olisi takaosassa toisella sivulla kerrossänky; tämä räkki ripustetaan ylemmän sängyn rakenteista, ja ripustus kantaa enimmän osan painosta (jota on noin 70 kiloa!). Lisäksi toiseen päähän on mahdutettava kaksi tietokonenäyttöä, vanha OS 8 -sekvensserimäkki, pari koskettimistoa sekä rumpupädit. Lie kovin haaste.

Ääniä päästelevä hurjaräkki alkaa hakea muotoaan. Ikiriittoisa Ikean sängynpohja tämän jälkeen noin puolessavälissä, ja muuan naapuri lahjoitti projektiin vanhan parvisängyn, josta irtoava puutavara kattanee lopun laiton. Kierrätyksen jumalolento kiertää näköjään edellä. Pinta löytyi vihreästä sekä mustasta puuöljystä, öljymaalivernissasta ja karnaubavahasta. Pimp.

Räkkiin on ehtinyt Waldorf Pulse -monoanalogi sekä digitaalisaundin kummajaiset Kawai K4 ja Wavestation. Kiitokset näistä Petja Katajamäelle! Pulse oli hallussa jo muinoin, mutta myin pois ja jäin katumaan. Ja pitkään haaveiltu Wavestation on vihdoin orkesterissa!

Räkki on tarkoitus ripustaa päällä näkyvistä ripustimista roikkumaan, toki iskunvaimennuksen varaan.

Haaviin tarttui herkullinen pari Genelec S30 -tarkkailukaiuttimia. Näillä hellitään asiakkaita: sessiotilanteessa nämä pystytetään sopivaan paikkaan soittotilaan, ja näin artistit voivat tsekata työn edistymisen vaivautumatta tarkkaamon puolelle. Parhaimmillaan päällekkäisiä kitaraottoja voi ottaa seisoen kaiuttimien edessä, ja oton jälkeen saa lopputuloksen samantein kuultavaksi. Asioista hyvin perillä oleva kitaravalliarkkitehti voi ohjata sessiota käskyttämällä tarkkaamoa tyyliin ‘miksaa tää ton edellisen oton yläpuolelle oikeaan reunaan’.

Eilen sain blogissakin jo esittäytyneen veturi-Rangen huoltoon, minnekäs muualle kuin brittiautojen spesialistihuoltamoon Karaasiin. Mestari Linnavuori totesi, että pojalla kävi tuuri, sillä uusia asiakkaita ei vähään aikaan tästees otettaisi. Tarkka syy jäi mystiikan peittoon, mutta jo huoltoa varatessa jouduin käyttämään hieman hyvällä maulla valikoituja kauniita sanoja, jotta auto vastaanotolle pääsisi.

Joskus ensi viikolla toivottavasti pääsen taas pedon satulaan. Silloin, vihdoin ja viimein, alkaa odotettu matka halki Suomen sinne jonnekin, missä studion alustaksi sopiva noin 7-metrinen, kattoluukullinen, sopivalla pohjaratkaisulla ja jos mahdollista, kerrossängyillä varustettu matkailuvaunu on kaupan. Nettikaravaani.com tietää mistä niitä löytyy, ja jos Luoja suo, ensi viikolla yksi niistä vihitään pyhään tehtävään… Matkalle mukaan on lupautunut naapurin Antti Tupola, mies, jolla on pikku-E ajokortissaan. Oma on vielä ajamatta.

Ääniteknistä kalustoa Saksasta saanee odottaa Euphonixin miksausohjaimen ja Audientin etuasteiden heikon saatavuuden takia vielä ainakin kuukauden, mutta AudioRail-laitteisto saapui maahan suoraan valmistajalta Massachusettsista, kolmisen päivää tilauksesta, ja odottelee kirjoitushetkellä tulliselvitystoimenpiteitä puolestani Helsinki-Vantaalla. Ensi viikkoon menee tämäkin. Dollarin suhde euroon oli kiva todeta käytännössä: 1083 dollaria laskun loppusummassa muuttui pankin ryöstökurssilla ja Mastercardin provikoilla ryyditettynä 703 euroksi.

Tiede-lehden foorumia lukiessani tuli vastaan keskustelu, jossa eräästä keskustelun viestistä oli linkitettu äänitiedostoon missä avaruuden säteilyä oli tallennettu äänimuotoon. Mitä tahansa siinä sitten onkaan, kuulostaa loistavalta. Innostaakin miettimään kuinka paljon musiikista on ihmisen itsensä keksimää ja kuinka paljon vain sovellutusta luonnon omista äänistä. Voikin myös kysyä onko luonto itsessään täynnä musiikkia jota emme vain ole tottuneet kuulemaan.

Tekniikka itsessään tuo uusia keinoja äänien tallentamiseen niin läheltä kuin kaukaakin ja harva olisi osannut arvata sata vuotta sitten, miten nykyään äänestä ajatellaan. Toisaalta, paljon on vielä löytämättä, sillä vaikka äänien välityksellä liikkuvaa tietomäärää riittää maailmassa (esimerkiksi eläimien ääntelyssä) on siitä vain rajallinen määrä saatu tulkittua edes kohtuullisen vajaavaisesti.

Muttapa niin, jos sinulla on ajatuksia tai lisätietoa asiaan liittyen niin olisi hieno tietää lisää. Kommentoi jos vain mielenkiintoa riittää niin itsekukin oppii keskustelusta lisää.