Erittäin kaunis afrikkalaissyntyinen neito heitti ruudullisen takin päälleen ja lähti tupakalle.

Hurjaa, että joskus, ei niin kauan aikaa sitten, junissa sai polttaa.

On ollut käryt.

Oma lapsuus on mennyt aikamoisessa savupilvessä. Savua kotona. Savua autossa. Savua junissa.  Savua baareissa. Joka paikassa.

Ulkona on kaunista nyt. Kirkasta. Kaikkien pitäisi nyt rynnätä ulos raittiiseen ilmaan. Lopettaa työnteko ja matkanteko tykkänään. Olisi säädettävä uusi laki joka määrää jokaisen kansalaisen kauniilla ilmalla ulos kahdeksi tunniksi. Niin vähissä tällaiset päivät ovat olleet, että tuntuu sairaalta istua sisällä, mennä sisälle tekemään töitä. Se on synti ja häpeä.

Kello 10.41 juna saapuu Tikkurilaan. Viistosti minusta oikealle istuu vaalea, nuori neito. Hänen uumenistaan soi herätys ja herätti tytön unestaan. Nyt katselee ilmeisen unisena maisemia junan ikkunasta.

Seuraavaksi Pasila. Helsingissäkin on hieno ja kaunis ilma. Paikallisjuna lipuu tuohon viereen hiljaa, sinisenä. Eläintarhan urheilukenttä. Paavo Nurmi siellä juoksee niin, että jäätynyt tiilimurska rapisee päkiöiden alla ja Paavon pään päällä iso pallo jäätynyttä hengitysilmaa.