Galleria Selätys on nyt myös Blogilistalla!

Mininäyttely

Galleria Selätyksessä on tänään avattu mininäyttely toisen kierroksen ensimmäisistä valmistuneista kuvista. Sinne on ripustettu neljä uutta teosta sekä yksi kollaasi Kierros2_Rinki2:n pohjista aiheena ‘Mitä tänään syötäisiin?’.

Galleristi odottaa siellä tarjoilujen kera. Tällä kertaa olemme huolehtineet, että lonkero riittää ja viinilistaan on lisätty Etelä-Amerikkalaisia viinejä sekä jaloa Shirazia. Ruokapuolesta on huolehtinut BLOGitsen aviomies loihtimalla meille herkullisia tonnikalavalkosipulitomaattijuustoleipiä.

TERVETULOA!

Bileet jatkuu jälleen aamuun saakka

Edit klo 14:08 Galleria Selätys on huomioitu Klaava.fi kulttuuripalvelusivutolla

]]> http://lepis.wordpress.com/2009/11/16/how-to-survive-november-15-2/ Sun, 15 Nov 2009 22:01:36 +0000 lepis http://lepis.wordpress.com/2009/11/16/how-to-survive-november-15-2/

Kaamea jysäri ja joka paikkaa kolottaa! Oi joi! Varovasti availin silmiäni, siristäen, tihrustaen, jalkoja näkyi horisontissa ja ne liikkuivat hitaasti eteenpäin, pysätelivätkin toisinaan. Mitä ihmettä! Mustiin pukeutuneita ihmisiä. Miksi ne kävelee täällä? Miksei ne liiku kunnolla? Miksi ne pysähtelee? Miksi ne ottaa askeleen pari taaksepäin? Suljen silmäni.

Raotan niitä uudelleen hetken kuluttua, sillä huoneessa on kamala häly ja näen jalkoja edelleen joka puolella. Yritän kääntää päätäni, sattuu. Nostan luomia ja kurotan katseeni korkeammalle. Ne ihmiset kallistelevat päitään. Mitä ihmettä! Sitten muistin; nämähän ovat Galleria Selätyksen avajaiset ja nolona ajattelin nukahtaneeni sohvalle. Hei, täällähän on vielä aivan mahtavasti porukkaa! Missä kaikki tutut on? Olisikohan vielä jossain pientä purtavaa?

Hivuttaudun hitaasti istumaan tuolle kapealle penkille ja katson tarkemmin ympärilleni. Eiiiiii, ne ovat pilanneet meidän teokset! Etsin epätoivoisena silmälasejani, mutta vapisevin käsin löysin vain puoliksi juodun punkkupullon. Se saa kelvata päätän, näkeehän sitä pullonpohjillakin. Muutaman huikan jälkeen aloin hahmottaa ympäristöstäni jotain ihmeellistä, kallistelin päätäni, pyöritin päätäni ja tuijotin pullon pohjan läpi näkyä joka pisti silmäni hetkeksi jälleen kiini. Avasin ne uudelleen nähdäkseni silmän tuolla seinällä ja toisen silmän tuolla toisella. Nuo pussaa tuossa, mutta miksi siinä on vain huulet ja sekava nippu erilaisia viivoja… Hei, tuhon on piirretty käsi, mutta miksi tuo jalka on tuolla perimmäisessä teoksessa. Värejä, laatikoita, pellin palasia seinällä, pääkalloja… Vuohi! Silmäni rävähtivät auki ja tajunnan virtaan työntyi ajatus: Ei Galleria Selätyksessä ollut yhtään vuohta!

Nousin penkiltä rivakasti, jätin pullon vaivihkaa erään oven pieleen nojailevan musta-asuisen hahmon hoiviin, syöksyin… lipesin ja pyörin leveät rappuset alas. Jäin kuuntelmaan kolhuja. Avasin silmäni ja näin kaarevan katon. Miten mä tänne olen joutunut… Galleria Selätyksen kattonahan on bittiavaruus!

- Reality bites -

Hesarin kollasikoneella voit tehdä oman versiosi:

]]> http://lepis.wordpress.com/2009/11/14/how-to-survive-november-09-14/ Fri, 13 Nov 2009 22:35:20 +0000 lepis http://lepis.wordpress.com/2009/11/14/how-to-survive-november-09-14/

Arvon ystävät ja kanssabloggaajat,

Tänään meillä ‘Marraskuun selättäjillä’ on ilo ja kunnia kutsua teidät:

Osoitteessa www.galleriaselatys.wordpress.com on klo. 15:00 alkaen tarjolla

interaktiivisesti blogiyhteisön yhteistuotantona tuotettua ‘How to Survive November‘ ensimmäisen kierroksen

taidetta

kera

konvehtien

ja

viinilasillisen

aiheesta:

Marrakuun väri

TERVETULOA!

Ja jatkossa myös, sillä päivitämme sivuja kunnes marraskuu on selätetty.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Marraskuun selättäjät: Mainoskuva on ladattavissa www-osoitteella ja ilman, isompana ja pienempänä kuvana Photobucketin marraskuu_2009 juuresta.
Thai tekstit kuvassa by Mutkimus

 

]]> http://lepis.wordpress.com/2009/11/01/how-to-survive-november-09-1/ Sun, 01 Nov 2009 04:00:45 +0000 lepis http://lepis.wordpress.com/2009/11/01/how-to-survive-november-09-1/

Täällä taas, marraskuu!

Näin se kammottu ja pelätty pimeyden sekä synkkyyden kuukausi saapui meitä riivaamaan. Hitaasti hiipien yllätti jälleen. On siis jälleen aika ryhtyä taistoon tuota mustaa kaapua vastaan ja raivata tiensä valoa kohti.

Tänä vuonna ‘How to Survive November’ -sarjassa taiteillaan interaktiivisin keinoin yhteisteoksia.

Säännöt:

Ideana on jokaisen marraskuun selättämiseen lähtevän ideoivan vuorollaan omalla tyylillään teosten pohjia ja lähettävän niitä edelleen seuraavalle ja sitä seuraavalle kunnes työ on käynyt kaikilla ja on julkaisukelpoinen. Media ja tyyli on jokaisen marraskuun selättäjän oma valinta, joten tässä ei tarvitse osata piirtää (käsin tai koneella) ellei halua, visuaalisen ilmaisun muoto on vapaa, kunhan siihen asti teosta käsitelleiden kädenjälki jää myös näkyviin.

Jotta työt eivät ruuhkaudu, porrastamme niiden etenemistä ja toisinaan julkaisen täällä välitehtäviä. Jokainen osallistuja julkaisee aina osan teoksestaan ennen kuin lähettää sen seuraavalle välipalana, mutta vain osan. Lopullisten teosten määrä riippuu tietenkin osallistujamäärästä. Kuukauden lopuksi voimme pitää yhteisnäyttelyn.

Tänään:

Tämän ensimmäisen päivän tehtävä on ilmoittautua mukaan, joko kommenttilootaan tai sähköpostilla lepis(at)myway.com.

Arvon illalla ilmoittautuneiden listan ja julkaisen huomenna teosten liikkumisjärjestyksen. Niitä voi lähettää toisilleen joko sähköpostin välityksellä, postissa tai blogissa tai muissa nettivälineissä.

Tehtävässä on myös kunnioitettava tekijänoikeuksia ja teokset nimetään yhteistuumin.

Ja nyt kaikki ilmoittautumaan jotta saadaan mahdollisimman monta rinkiä ja teosta aikaiseksi! Tässä vaiheessa haastan myös viime vuonna ‘How to Survive November’ -tehtäviin osallistuneet:

Unnan, Savisudin, Susupetalin, Itkupillin, Tuiman, Vaiheisen, Kuuselan Pekan, Lähtölaskennan jälkeen Mm:n, Inkiväärin ja HaloEfektin. Valitettavasti Koskikara on sittemmin lopettanut bloggauksen, mutta jos on linjoilla niin nyt olisi hyvä aika putkahtaa ilmoille

Idea yhteistyöteoksiin syntyi jo kesällä ihaillessani näitä Keski-Suomen Taidemuseon näyttelyssä näkemiäni ‘1->2->3->4′ -teoksia.

November 2007

November 2008

tag How to Survive November

Susupetal – blogi täyttää vuosia tänään!

Link to ImageChef

Hetkellisen ravistelun ja kopottelun jälkeen päätin aamulla ottaa härkää sarvista ja varasin ajan.

– röhnis -

Loppuviikko imeskellään pillereitä, vedetään siivuja henkeen ja imaistaan suihkeet vällyjen pohjilta. Olipas se mies kerrankin fiksu!

Edit: Huolestuneiden kommentoijien herättämänä selvennetään taudin kuvaa sen verran että, en ole sikaflunssassa. Vaivana aivan tavallisen flunssan jälkitauti: korvatulehdus, poskiontelotulehdus ja rööreissä kova yskä. Niin ja veto pois totaalisesti, joka ei taas ole mitään uutta tähän aikaan vuodesta Possukuvat sairastamisen yhteydessä johtuvat vain siitä kun ne on niin söpöjä. Ja muuten vain räjähtäneestä olotilasta.

Näillä mennään:

- Viikonlopun eväät -

• korvaan
• rööreihin
• poskionteloihin

Jälkitaudit jyllää ja pää on tulessa. Taidan mennä huilaamaan.

]]> http://lepis.wordpress.com/2009/10/09/lunta-paskaa/ Fri, 09 Oct 2009 20:43:27 +0000 lepis http://lepis.wordpress.com/2009/10/09/lunta-paskaa/

Miten nämä asiat voivat mennä näin! Meikäläinen lähtee elämänsä ensimmäistä kertaa jonnekkin pohjoiseen ruskamatkalle, kamerat viritettyinä ja värikylläisyydestä hekumoiden, tulos on tässä:

- ensilumi -09, olkaa hyvä! -

Ja sitä oli paljon! Perille pääsy oli tuskaa vaakatasossa pyryttävän myräkän vuoksi. Lentokone tempaisi välilaskupaikalla takaisin ylös niinkin alhaalta kuin parista sadasta mertristä, aiheuttaen ylimääräisiä tykytyksiä yhdelle sun toiselle. Erityisesti kiertelyn pohjoisen taivaan yllä jatkuessa odotettua pidempään. Lentoemot komentelivat matkustajia istumaan paikoillaan niin tiukkaan sävyyn, että ei ole ennen kuultu. Maantie oli kuulemma olemassa ja matkatavaroiden kanssa umpihankimarssi on uusi laji, jota en tosin suosittele kokeilemaan. Turisteja ei ollut missään ja kaikki mahdolliset kiinnostusta herättävät paikat olivat vielä suljettuina. Mutta mikä siellä on se viehätys? Huonolla maulla rakennettuja töllejä vieri vieressä ja ympäristöt hoitamattomia risukasoja. Mieleeni tuli lähinnä etelän turistirysät.  Kulissikyliä, kallista ruokaa ja juomaa. Lisämausteena liikaa lunta ja kylymä! (No kaikki tämän blogin lukijat taas muistavat tässä kohdin inhotukseni talvea kohtaan ) No, tämä oli sitä meikäläisen tuuria. Ja nyt kerrankin pääsee sanomaan: Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä! Erityisesti, kun reissussa selvisi jatkokertomukseen uusi käänne. Se olenkin minä se pahis. Kuulemma. Jos näin on, niin sitten vaihtoehdot ovat varsin vähissä…

Ihana olla kotona!

]]> http://lepis.wordpress.com/2009/10/06/naatiskellen/ Tue, 06 Oct 2009 19:19:29 +0000 lepis http://lepis.wordpress.com/2009/10/06/naatiskellen/

Täällä sitä on röhnötetty reporankana viimeiset pari päivää. Kieltämättä täytyy tunnustaa ilman sen kummempia oman tunnon tuskia, että naatiskellen.

- ei sika sikana, kuitenkaan -

Tauti on tähän astisten sohvadiagnosointien myötä osoittautunut tavalliseksi flunssaksi. Kuume taittui viime yönä ja tänään olen jo ajatellut. Pari aikaisempaa päivää meni vällyissä. Ja kyllä minä nukuinkin! Toivotaan, että tämä jää tähän eikä pukkaa mitään jälkitauteja.

Ounasteluni hiljaisesta viikosta työrintamalla sai sitä myöten hyvä alun, vaikkakin erilaisen kuin olin alun perin ajatellut. Jatko on edelleen lupaavaa. Tosin jäi tässä yksi reissu välistä, mutta ei se hirveästi haittaa. Niitä on tulossa lisää. Katoan huomenna loppuviikoksi jossain kylmässä ja lumisessa sijaitsevaan erämaamökkiin lopuksi viikkoa. Tai no… ainakin kylmään ja lumiseen. Erämaasta en tiedä, mutta liian eksoottista meikäläisen varpaille joka tapauksessa.

Mukavaa loppuviikon jatketta kaikille

Jatkokertomukselle loppuviikon saldo:

• pomo yllätti ja vei asiaani eteenpäin

• selkeytin joitain toimintamalleja, tai esitin toiveen muutamaan

• kerroin huolestani kommunikointiongelmien suhteen ja niiden vaikutuksesta töiden kerääntymiselle tiettyisiin pisteisiin

• sovin ulkopuolisen avun saamisesta

Telineet on pystytetty, se onko halua rakentaa niiden ympärille selviää tulevaisuudessa. Henkilökohtaisesti jään tuonne alaportaalle rakentamaan sokkelia.

Seuraavien kahden viikon duunit osaltani järjestelin siten, ettei tarvitse fyysisesti mennä sinne kuin äärimmäisessä hädässä

Viikonloppu on mennyt rentoutuen kaksivuotiaan kummipojan kanssa leikkiessä. Voiko parempaa olla

Kyllä tämä tästä!

Tänään:

• ensimmäinen askel kohti leppoisampaa olotilaa tapahtui kuin itsestään

• meillä räjähti (ja se ei suinkaan ollut minä)
• pidin coolini
• kuuntelin
• käväisin pomon juttusilla
• kerroin huolistani
• kerroin pohdiskeluistani
• meni perille
• yritti livetä siitä muutamaan otteeseen
• en päästänyt
• sovittiin kokeilusta
• jatkoin päivääni normaalisti
• kuuntelin valaisevan esityksen tulevista skenarioista
• keskustelin rakentavasti yhden iltatöitäni lisäävän kanssa
• poistuin paikalta jo kohta 16 jälkeen
• kävin kaupassa
• tein ruokaa
• ja

• keksin ratkaisun
• se saattaa vaatia suuren harppauksen ja sen jälkeen pieniä askelia
• helpotti
• ……………………………………………………………………………………………..tuleekohan tästä jatkokertomus

]]> http://lepis.wordpress.com/2009/09/26/verkossa/ Sat, 26 Sep 2009 19:14:42 +0000 lepis http://lepis.wordpress.com/2009/09/26/verkossa/

Tänään olen pohdiskellut mitä voisin tehdä sen porukan avuksi, jotta tästä kierteestä päästään jossain vaiheessa eroon. Aamusta saakka olen ollut jonkin verran hämmentynyt ajatuksesta, että onko se työnkuva sittenkin epäselvää. Remontti on siis aloitettava siitä ja pienin askelin edettävä sinne vastuuseen. (Olin jo aikeissa kirjoittaa harppauksin, mutta ei kai se nyt ole oikea tyyli edetä.) Todellisuudessa nämä olisivat oman esimieheni tehtäviä, mutta eihän se mihinkään likaiseen käsiään sotke. Joten lisäpanostuksella tässä vaiheessa saatan hyvässä lykyssä saada takaisin vapaa-aikani tulevaisuudessa.

- verkossa -

Ei tämä päivä noin järkevien ja selkeiden ajatusten merkeissä ole mennyt. Nuo tulivat aamulla mieleen ja etsiskelin jo ratkaisuja netistä. Iltapäiväpäikkäreiden jälkeen iski se eittämättä vastaan tuleva raivo. Tai oikeammin tunnen itseni aivan pelleksi, että suostun tekemään ne tekemättä jätetyt duunit. Ei kai se auta kuin ottaa lempeän napakka ote ja luotsata sitä jengiä vielä ensi kevääseen. Sitten mietin tätä pestiä uudelleen. Unta riittävästi, niin kyllähän minä tästä selviän ja ne ei edes huomaa mikä niihin iski.

Hellou!

Kurkistus sinne jonnekkin:

Kuplii ja kuplii, mutta ei onneksi vielä kiehu. Aivoissa. Meno on kääntynyt taasen samoille kierroksille kuin silloin viime keväänä ja tuntemukset sen mukaiset. Ounastelinhan tuota jo silloin loppukesästä, että täällä blogistaniassa alkaa hiljaisempi kausi. Nyt jo hävettää ja pistää mietityttämään koko räpeltäminen. Hätäisesti, viime hetkillä, olen kerinnyt heittää haasteisiin vastauksia kuvilla, mutta koskaan en enää kerkiä tekemään kierroksia muissa blogeissa. Sunnuntai klassikoiden kuuntelukin on jäänyt lauantaille, Valokuvatorstai keskiviikoille ja kovasti toivomani värikollaasi-meemi lähes holtittoman huonolle hoidolle. Backyard Beauties -blogiini olen yrittänyt heittää kukkakuvia ja Strechyard -blogiin satunnaisen kuvan, mutta tänne ei mitään järkevää. Blogiaika on ollut äärettömän rajallista.

Töitähän tuota olen paiskinut. Nyt aletaan liikkumaan jälleen siellä jaksamisen äärirajoilla. Jaksaminen saattaa olla väärä sana, mutta en parempaakaan keksi. Ehkäpä se voisi olla kestämisen äärirajoilla. Tässä duunissa joutuu aika ajoin tekemään paljon ja se ei ole ongelma. Sopii minulle. Mutta sitten kun tulee näitä hetkiä, että itse olet paiskinut iltakaudet, usein viikonloput, ja ollut varsin tyytyväinen tekemisiisi ja jaksamisiisi, niin lävähtää jotain aivan käsittämätöntä puun takaa. Toisinaan tuntuu, että kollegoilta on hämärtynyt työmoraalin käsite ja tehtävien laajuus sekä niiden vaikutuksen laajuus muihin ihmisiin. Tuntuu kuin pyörittäisi holtittomasti tuulessa pyörivää ketjua, jonka viimeinen lenkki olet. Oi, kun pystyisi, saisi, unhotaa ne muut ja niiden tekemiset / tekemättä jättämiset ja keskittyä omiin tekemisiinsä. Valitettavasti se ei onnistu. Ehkäpä niillä muillakin on liikaa tekemistä, eivätkä ole samanlaisia työnarkkareita kuin minä. No, pidetään peukkuja ettei kiehahda Helpotusta ehkä toiveissa, mutta koskaan sitä ei tiedä. Taidan huolehtia ja murehtia liikaa. Nukkumisesta olen onneksi osannut pitää huolta.

Hippulat vinkuen baanalle viikonlopuksi

Klassikoiden soittajat muistakaahan sunnuntain teema!

Valitettavasti en pääse laittamaan Mr.Linkyä kuntoon. WP:n sivujen muokkaus ei toimi kummallakaan selaimella tänään. Olen yrittänyt aamusta asti onnistumatta ja nyt on mentävä.

Viikonloppuna en valitettavasti ole nettiyhteyksien päässä. Laitan linkityksen sunnuntai-ehtoona. Jos WP sallii. Sorry.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Onnistuin jälleen pistämään viikonloppuni pilalle ja sairastumaan sen kunniaksi. Duunissa riehuva vatsatauti kiri kiinni jo eilen illalla ja aamulla ei voinut kuin todeta pään halkeavan sekä ajatuksen syömisestä pistävän vatsassa kouraisemaan. Sovittujen tapaamisten peruvan puhelukierroksen jälkeen ei auttanut kuin kömpiä takaisin orrelle.

- kanttu vei -

Hyvinpä tuo nukuttikin! Olin kanttu vei koko päivän, kunnes nyt illan suussa kokeilin näkkileipää ja mehukeittoa. Toistaiseksi ei tämän vakavampaa.

Mikä tämä kirous näiden viikonloppujen suhteen oikein on? Nyt olisi ollut aivan muuta ohjelmaa tiedossa, mutta senkin lähdön joutui perumaan. Miksi en voi sairastua kuin normaalit ihmiset; maanantaisin!

Tämä on otettu meidän pihassa tänään:

Mutta mikä pihlaja? Punaiset heteet! Voisiko mahdollisesti olla Sorbus ‘Astrid’ – Lombartinpihlaja? Tai Sorbus x meinichii – hybridipihlaja karvaisuudesta päätellen?

Oli siinä marjatkin, suuret sellaiset. En maistanut. Vielä

Kasvussa edelleen!

Kaikki kuvat olivat samasta yksilöstä.

Nämä ovat keväällä istutettuja, joten jotain niillä on sekaisin. Tosin alkoivat nuo pihan kirsikatkin kukkimaan! Kevättä rinnassa

Savolaiset saavat makeaa mahan täydeltä syksyn mittaan kun Taidelaitos Haihatuksen 10-vuotis näyttelykiertue, Kulttuurin kiertotie, siirtyi tällä viikolla Ylä-Savoon. Näyttelyitä löytyy ahkeralle reissaajalle jälleen useammasta paikasta Iisalmesta ja Lapinlahdelta.

28.8. – 15.11.  IHATSU ART
Runnin ja Paaslahden kylät (Iisalmen länsipuolella),
Ihatsu, Runnintie 374 – Reittulan Riihi, Haukimäentie 1187

Ihatsu Art alkaa autioituneen entisen kyläkaupan pihasta ja kulkee metsätietä pitkin Reittulan riiheen. Riihessä näyttely on syyskuun ajan, mutta muu ympäristötaidenäyttely jatkuu pitkälle marraskuun puolelle asti.

1.9. – 30.9.  NIIN MAKAA
Taidehalli Art Anna, Kyllikinkatu 4, Iisalmi
ti 12-18, ke-to 10-18, pe 10-17, la 11-15

TULOSSA:

3.10. – 14.11. PILLIMEHUA JA PILSNERIÄ
Lapinlahden taidemuseo, Lapinlahti

Taidelaitos Haihatus -kotisivut

Taidettako? -blogi, jossa kuulumisia Ylä-Savon näyttelykohteista

Image and quotes by Haihatus

Ja nyt kaikki Savolaiset ja loputkin liikkeelle nauttimaan näistä uusista teoksista!

Kesäloman kulttuurikiertueen viedessä Jyväskylän Kirkkopuistosta Vaajakosken Wanhan Woimalan kautta  Joutsan Haihatukseen, tuli usean taiteilijan työt tutuiksi matkan varrella. Löysin uusia ihastuttavia taiteilijoita heidän töidensä kautta. Hauskinta näyttelyantia oli löytää Morganin työt ja tunnistaa ne noista eri kohteisiin sijoittuneissa Kulttuurin kiertotien näyttelyistä.

Morganismi on myös yksi Haihatuksen järjestämän Kulttuurin kiertotie -näyttelysarjan kohteista, joten tämä kulttuurikiertueeni alkoi itse asiassa jo keväisellä Sysmän reissulla.

Morganismi on avoinna tulevana viikonloppuna viimeistä kertaa tälle kesälle, joten mars matkaan kaikki kynnelle kykenevät. Unohtumattomia elämyksiä tarjolla!

Morganismi on avoinna 30.8. 2009  saakka torstaista sunnuntaihin  klo. 12 – 18.

“Onkin tunnettu tosiasia, että samat ihmiset kiertävät kaikki mahdolliset taidenäyttelyt.”,  H. M. Juhani Hämeenjussi

♦ ♦ ♦

Kulttuurikiertue – osa 2: Kirkkopuisto

Kulttuurikiertue – osa 3: Wanha Woimala

Kulttuurikiertue – osa 4: Haihatus

Nyt se ihme on tapahtunut! En ole kukkunut yömyöhään tällä viikolla lähes lainkaan. Todellisuudessa en ole aivan varma sopiiko tämä runsas nukkuminen minulle, tai pikemminkin niille muille. Eilen tipahdin jo heti yhdeksän jälkeen ja siinä tohinassa unohdin laittaa kellon soittamaan. Niinpä nukuin vielä tunnin ohitse vakio herätysajan! Siitä huolimatta, tai ehkäpä sen ansiosta olin ajoissa töissä ja jaksoin siellä vielä pari tuntia ylitöitä. Kotona on pölläytetty kämppä ympäri ja viikkosiivous sujunut leikiten, väsätty tuo kuvaja nyt olen jo tässä!

- uusi elämä -

Kamalinta oli, että pysyin pirteänä ja hyvän tuulisena koko päivän. Jaksoin kuunnella hymy huulilla kaikki utopiset paskan jauhannat ja siinä ohessa pyöräytää koko osaston alkusyksyn duunit uusiksi. Taisi siellä joku päivän mitaan jo kysyä napsimieni nappuloiden laatua ja kerrottuani tämän vain johtuvan riittävistä yöunista se herätti hilpeitä pään pudistuksia. No, eihän ne ole nähneet minua normaalissa energiatilassa, pirteänä, viimeisen vuoden aikana. Tästä on hyvä jatkaa. Öitä!

ps. tämä ilmeisesti tarkoittaa vähemmän notkumista netissä ja bloggailun keskittymistä viikonloppujen hujakoille… kai…

Kolme päivää,

kokonaista päivää,

meni.

Neljäntenä,

se alkoi.

Täällä mä taas istun,

unettomana,

pyörimisen jälkimainingeissa.

Pinna kireellä.

Mieli pahoitettuna.

Tää peli ei sovi mulle.

Mä en osaa pelata edes neljää päivää!

Ja mä kun luulin,

aidosti luulin,

ettei tarviis pelata.

Ei ole suojuksia,

ei naamaria,

ei miekkaa,

ei ratsua.

Vain alaston sielu.

Mä en pelaa!

Poistetaan neljäs päivä.

Tulevana viikonloppuna tulee kuluneeksi 40 vuotta ensimmäsestä Woodstocista, joten teemasoitto lienee paikallaan juhlistamaan tuota usean rock-festivaalin esi-isää. Viralliset juhlapäivät ovat 15 – 18 elokuuta, joten sunnuntai passaa hyväksi muistelopäiväksi täällä klassikoissa.

Toki täällä klassikoissa on aina silloin tällöin kuulunut musiikkia, jota tuolla festivaalilla esitettiin. Kertaus ei ole pahasta. Soittolista on siis tällä kertaa rajattu.

Biisilista löytty TÄÄLTÄ!

Ja jos joku nyt ei jostain kummallisest syystä tai toisesta löydä kelpo biisiä tuosta listasta soitettavaksi, niin hyvien selitysten kera kelpaa soittaa tuolla listalla olevan artistin/bändin muusta tuotannosta.

♥ ♥ ♥

Jätän tämän postauksen taas kellumaan tähän päällimmäiseksi tämän viikon ajaksi.

Surffailin tuossa kaikessa rauhassa blogeja läpi Google Readerin Seuraava-nappulalla klikaten eteenpäin ja yht’ äkkiä ilmaantui tällainen varoitusviesti:

Google Virhe

Pahoittelemme…

… mutta hakusi muistuttaa tietokoneen virus- tai vakoiluohjelmasovelluksen automaattisia pyyntöjä. Käyttäjien suojaamiseksi emme voi käsitellä pyyntöäsi juuri nyt.

Palautamme käyttöoikeutesi mahdollisimman nopeasti, joten yritä pian uudelleen. Jos tällä välin epäilet, että tietokoneesi tai verkkosi on saanut tartunnan, sinun kannattaa suorittaa virustarkistus tai vakoiluohjelmien poisto varmistaaksesi, ettei järjestelmissäsi ole viruksia tai muita haittaohjelmia.

Jos saat jatkuvasti tämän virheen, voit ehkä ratkaista ongelman poistamalla Googlen evästeen ja käymällä Googlen sivulla uudelleen. Katso selainkohtaiset ohjeet selaimesi verkko-ohjekeskuksessa.

Jos tartunta koskee koko verkkoasi, saat lisätietoja Googlen internethaun ohjekeskuksesta.

Pahoittelemme hankaluuksia, ja toivomme sinun käyttävän Googlea jatkossakin.

‘Mutta kun hakusi muistuttaa tietokoneen virus- tai vakoiluohjemasovelluksen automaattisia pyyntöjä’! Taitaa olla kuukkelilla itsellään virus vehkeissään. Itsehän ovat tuollaisen RSS-syötteiden lukuohjelman kehittäneet ja Seuraava-nappulan, jolla pääsee sujuvasti eteenpäin. Täällä mitään viruksia voi olla. Tässä koneessa on sellaiset torjunnat, ettei tänne kuka tahansa pääse sotkemaan. Ettei vain Ellu olisi sairastunut…

Laiton varulta virustorjunnan pyörimään ja täytyy seurata tilannetta. Toivotaan parasta, mutta silti sitä pelkää pahinta.

Poikkesin tiistaina Valkeakosken Asuntomessuilla ihmettelemässä tämän vuoden taloja. Paljonhan niitä siellä oli, mukavasti kylämäiseen ryppääseen aseteltuina mäkiseen maastoon. Tämän vuoden messuteemoja ovat mm. energiatehokas rakentaminen. Alueelta löytyy sekä matalaenergiataloja että passiivienergiataloja, joissa lämmitysenergian tarve on vain 25 – 30 % tavanomaisen talon energian tarpeesta. Myös kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita näkyi siellä täällä, niin piharakenteissa kuin sisustustuotteissa.

Totta puhuakseni, en minä niitä kaikkia taloja viitsinyt ravata läpi. Kävin ainostaan ulospäin silmiähivelevissä, muutoin hengailin pitkin aluetta katsellen ja tutkaillen. Fiilistellen eteenpäin ja tässä kuvakimara päivän parhaista ja kammotuksista:

- paras katonharja -

- pelottavin rakennus -

– komein tiiliseinä (löytyy tuon ylimmäisen valkoisen talon sisätiloista) -

– ahtain monivuotisten ryhmä -

- surkein kukkapenkki ja komein aita -

- ahdistavin jäljitelmä (myös muovisin, vinoin ja visuaalisesti dominoivin) -

- viehättävin kasvihuone-

- massiivisin pengerrys -

- vihrein nurmikko -

- maukkain nurmikko (kunttaa) -

- paras piha -

- paras asunto (konttikoti) -

- paras papiljottivalaisin -

- Parasta! -

Valkeakosken kuvataide- sekä käsityökoulujen pystyttämä ‘Taikatilukset -näyttelymetsä‘

]]> http://lepis.wordpress.com/2009/08/04/pyrahdyksia/ Tue, 04 Aug 2009 05:12:15 +0000 lepis http://lepis.wordpress.com/2009/08/04/pyrahdyksia/

Parin päivän pyrähdys tiedossa.

Viimeisiä vetelee.

Pieni vain.

Blogitaukoa siis tiedossa.

MUKAVAN REIPASTA VIIKON JATKETTA KAIKILLE