El maestro de esgrima (1988)

Durante el reinado de Isabel II, Don Jaime Astarloa, veterano profesor de esgrima en horas bajas, que sobrevive con unos pocos alumnos, recibe la visita de Adela de Otero, una misteriosa mujer que desea contratarle para que le dé clases. De pronto, don Jaime se ve implicado en una oscura trama de asesinatos con los que se intenta impedir que un importante escándalo salga a la luz.

Novela de aventuras pero también policiaca, de traiciones y maniobras políticas en el Madrid de 1868. La obra es, sobre todo, una inquietante parábola sobre el poder del dinero, la ambición política y la extinción de los valores de honradez y fidelidad en este siglo XX que agoniza.

La adaptación de esta novela de Reverte fue dirigida por Pedro Olea en 1992 y consiguió ser nominada a 11 premios Goya. “El maestro de esgrima” logró llevarse el de Mejor Guión Adaptado, Mejor Música Original y Mejor Diseño de Vestuario. También recibió un premio en el Festival de Cognac en Francia y fue finalista en los Oscars de 1992.

 La tabla de Flandes (1990)

Un maestro flamenco introduce en uno de sus cuadros, en forma de partida de ajedrez, la clave de un secreto que pudo cambiar la historia de Europa. Cinco siglos después, una joven restauradora de arte, un anticuario homosexual y un excéntrico jugador de ajedrez unen sus fuerzas para tratar de resolver el enigma. La investigación les conducirá a través de una apasionante pesquisa en la que los movimientos del juego irán abriendo, las puertas de un misterio que acabará por envolver a todos sus protagonistas.

La adaptación cinematográfica fue llevada a cabo por el director Jim McBride en 1994, su nombre en versión original fue “Uncovered”.

 Un asunto de honor (Cachito) (1995)

Relato corto, cuento breve, moderna historia de hadas y piratas, de buenos y malos, escrita con una acción trepidante y un humor agridulce y desesperado. “Un asunto de honor” cuenta la historia de Manolo, joven camionero y ex-presidiario, y María, la Cenicienta cuya virginidad ha sido vendida por el malvado Portugués Almeida. Este relato fue llevado al cine por Enrique Urbizu bajo el título de”Cachito”. En su versión audiolibro está leído por José Sacristán.

 Territorio Comanche (1994)

“Para un reportero en una guerra, territorio comanche es el lugar donde el instinto dice que pares el coche y des media vuelta; donde siempre parece a punto de anochecer y caminas pegado a las paredes, hacia los tiros que suenan a lo lejos, mientras escuchas el ruido de tus pasos sobre los cristales rotos. El suelo de las guerras está siempre cubierto de cristales rotos. Territorio comanche es allí donde los oyes crujir bajo tus botas, y aunque no ves a nadie sabes que te están mirando.” Así define Arturo Pérez-Reverte el escenario inquietante en que se ha movido como reportero de guerra. En “Territorio comanche”, abandonando por primera vez su faceta de narrador de ficciones, Pérez-Reverte nos enfrenta con la visión más real y descarnada, no exenta de ternura e ironía, sobre el trabajo de los corresponsales de guerra en la ex Yugoslavia. Un relato apasionado que se lee como una novela y obliga a preguntarse si existe una ética en el filo entre la vida y la muerte. Fue llevada al cine de la mano de Gerardo Herrero en 1997.

 El Club Dumas (1993)

¿Puede un libro ser investigado policialmente como si de un crimen se tratara, utilizando como pistas sus páginas, papel, grabados y marcas de impresión, en un apasionante recorrido de tres siglos? Lucas Corso, mercenario de la bibliofilia, cazador de libros por cuenta ajena, debe encontrar respuesta a esa pregunta cuando recibe un doble encargo de sus clientes: autentificar un manuscrito de Los tres mosqueteros y descifrar el enigma de un extraño libro, quemado en 1667 con el hombre que lo imprimió. En 1999 Roman Polanski dirige “La Novena puerta” película basada en esta obra de Arturo Pérez Reverte y ganadora del premio Premios del Cine Europeo.

 El Capitán Alatriste (1996)

“No era el hombre más honesto ni el más piadoso, pero era un hombre valiente”… Con estas palabras empieza “El capitán Alatriste”, la historia de un soldado veterano de los tercios de Flandes que malvive como espadachín a sueldo en el Madrid del siglo XVII. Sus aventuras peligrosas y apasionantes nos sumergen sin aliento en las intrigas de la Corte de una España corrupta y en decadencia, las emboscadas en callejones oscuros entre el brillo de dos aceros, las tabernas donde Francisco de Quevedo compone sonetos entre pendencias y botellas de vino, o los corrales de comedias donde las representaciones de Lope de Vega terminan a cuchilladas. Todo ello de la mano de personajes entrañables o fascinantes: el joven Íñigo Balboa, el implacable inquisidor fray Emilio Bocanegra, el peligroso asesino Gualterio Malatesta, o el diabólico secretario del rey, Luis de Alquézar. Acción, historia y aventura se dan cita en estas páginas inolvidables.

Su adaptación cinematográfica la llevó a cabo Agustín Díaz Yanes en 2006.

 La Reina del Sur (2002)

En “La Reina del Sur”, este autor nos muestra, con la maestría que acostumbra, que sus exploraciones de la realidad pueden convertirse en la ficción más sorprendente. Que sólo alguien como él puede crear un personaje literario que trasciende esa realidad para convertirse en héroe. Pero esta vez el héroe es una mujer: Teresa Mendoza. Una mujer sola que crea un imperio de la nada en un mundo de hombres duros, el del narcotráfico. Una persona capaz de todo y de nada porque la letra de su vida no la ha escrito ella. “La Reina del Sur” es, sin duda, una novela que arrasa, que sorprende, que perturba.

La película se comenzó a rodar en 2009 pero el realizador Jonathan Jakubowicz renunció al proyecto de llevar al cine esta novela como consecuencia de la situación de violencia que impera en algunos puntos de México.

 La carta esférica (2000)

Es la historia de un marino sin barco, desterrado del mar, a quien rescata una mujer que le devuelve a la aventura marina. Cartografía histórica, antiguos archivos, museos navales y buscadores de naufragios componen el argumento de “La carta esférica”. Toda la literatura náutica, desde Homero a Conrad y Melville, está explícita o implícita en las páginas de “La carta esférica”. Una novela en la que figuran las grandes obsesiones literarias de Arturo Pérez Reverte: el enigma, la trama de misterio y la investigación histórica.

La carta esférica ha sido la última película de Arturo Pérez Reverte llevada al cine de la mano de Imanol Uribe en 2007.

LOS ALCALDES CHE MURILLO DE MULEGE,YUAN YEE DE LORETO Y VILLEGAS DE COMONDU PROMUEVEN HERMANDAD DE SUS MUNICIPIOS

PROFESOR GERARDO GURROLA SANTIAGO

Parece que se les hara cierto el sexto municipio a los habitantes de Guerrero Nego y alrededores lo anterior se desprende de una informacion que maneja un presunto comite pro municipalizacion aqui en la comunidad y que dio lugara a una nota publicada en EL SUDCALIFORNIANO la cual dice que hoy podria estar aca el secretario general de gobierno LUIS ARMANDO DIAZ y arrancar em firme el asunto.

La gente espera que no resulte broma macabra de martes 13 y que el secretario Diaz venga con la intencio de hacer realidad el sueño de los negro guerrerenses.

La Constitucion del estado establece requisitos que seran comentados y analisados,lo mas importante es la VOLUNTAD POLTICA DEL REGIMEN y parece ser que NARCISO  AGUNDEZ ve con buenos ojos el nacimiento del sexto municipio.

Cabe recordar que cuando LORETO SE ELEVO A MUNICIPIO tenia menos habitantes y la tercera parte de la productividad que tiene la region de Guerrero Negro.

Marcha el asunto….

Mökki Etelä-Suomessa

Tilastot Suomi määrittelee, että mökki (suomeksi: mökki) on “asuinrakennus, jota käytetään loma-tai vapaa-ajan asunnon ja pysyvästi rakennettu tai päällekkäin” [1]. Suomen mökit ovat perinteisesti rakennettu tukkien, mutta muut puun rakenteisiin ovat yleistyneet. Ne ovat yleensä sijaitsee lähellä vettä, ja lähes kaikilla on oma sauna.
On 474277 mökkejä Suomessa (2005), maa 187888 järvien ja 179584 saarilla. Vuokraus lomamökit-yritysten majoitus teollisuuden, kiinteistöjen lomakylien ja rakennuksia puutarha Siirtolapuutarhojen jäävät tilastoissa. 4172 uusia mökkejä on rakennettu vuonna 2005. Useimmat mökit sijaitsevat kunnat Kuusamo (6196 mökkejä 1 tammikuu 2006), Kuopio (5194), Tammisaari (Tammisaari – 5053), Mikkeli (4649), ja Mäntyharju (4630).
[muokkaa] Mökit Ruotsissa

Ruotsalainen mökki

Muodollinen Ruotsin termi mökit on fritidshus (Lomahuoneisto) tai stuga, joita on 680.000 Ruotsissa (2007). Tilastokeskuksen mukaan Ruotsissa, noin 50% Ruotsin väestöstä on pääsy Lomatalo [2]. Jokapäiväisessä puhua, ruotsalaiset viittaavat mökkejä kuten lantstället (talo) tai stugan (mökki). Useimmat Lomakodit Ruotsissa on löydetty pitkin rannikkoa ja noin suurissa kaupungeissa. Hinnat vaihtelevat paljon riippuen sijainnista, modernin seaside talo Tukholmassa voi maksaa 100 kertaa niin paljon kuin AA yksinkertainen mökki sisä-alueilla Pohjois-Ruotsissa.
Loppuun toisen maailmansodan, vain pienen rikkaan eliitin olisi varaa Lomakodit – usein niin suuri Seaside House ja metsästys hytti ylös pohjoiseen. Aikana nopea kaupungistuminen 1950-luvulla ja 60-luvulla, monet perheet pystyivät säilyttämään vanhat maatilat, kylän mökkejä ja kalastajien mökkejä ja muuntaa ne Lomakodit. Lisäksi talouskasvun ansiosta myös pienituloisille-perheiden ostaa pieniä eriä maaseudulla, jossa ne voivat pystyttää yksinkertainen taloa. Entinen Lomakodit lähellä suuria kaupunkeja ovat vähitellen muuttaa pysyviä koteja seurauksena yhdyskuntarakenteen hajautumista.
Perinteistä Ruotsin tupa on yksinkertainen paneloitu talon tehdä puusta ja maalattu punaisella. Ne voivat sisältää 1-3 pientä makuuhuonetta ja pieni kylpyhuone. On yhdistetty keittiö ja olohuone (storstuga) on yleensä takka. Nykyään monet mökeistä on laajennettava “ulkona huonetta” (semi-lämmitettävät ulkoinen huonetta lasiseinät ja ohut katto) ja suuri puu terassi. Seurauksena friggebod uudistuksen vuonna 1979, monet mökkeilijän on rakennettu lisää täysihoitolat niiden eristä.

http://arezzz.blogspot.com/

This Chilean White is a great example of a Sauvignon Blanc. It is refreshing with light citrus fruit flavors and has a crisp finish that goes with most dry white wines. We picked up some lime and grapefruit flavors, a good tartness that goes away with a sweet finish. If you like Sauvignon Blanc, this is a solid value option as a table wine paired well with fish or on its own. I can see it being delightful drinking this chilled while sitting outside on a hot day.

Overall Rating: 7/10

Asunto de Vino Sauvignon Blanc

Mainitsin joskus kuukausia sitten että hotellissa TV-tarjonta oli suppeahkoa. Tilanne ei tässä asunnossa ole oleellisesti parempi. Englanniksi tulee BBC World ja CNN International. Lisäksi musiikkikanavat MTV ja VIVA näyttävät jonkun verran englanninkielistä ohjelmistoa.

Minua nämä puutteet ei nyt erityisemmin häiritse. Katson televisiota yksin todella harvoin. CNN näyttää kerran viikossa Daily Show International Editionin, jonka pyrin aina näkemään, mutta sen enempää en oikeastaan kaipaa. Suomessa en yksin ollessani katsonut senkään vertaa, kun siellä minulla ei CNN:ää ollut. Yksin ollessani viihdytän itseäni paljon mieluummin tietokoneella kuin televisiolla. Riikan täällä ollessa TV-tarjonnan heikkouden huomasi paljon selvemmin. Etenkin kun meillä oli vain yksi tietokone jolla pääsi nettiin, televisio oli huomattavasti luontevampi arki-illanvietto tapa kuin tietokone.

Me katsottiin kyllä paljon CNN:ää, vaikka se onkin pidemmän päälle rasittava kanava. CNN:llä on noin neljä eri ohjelmaa, joissa jokaisessa on ärsyttävä juontaja ja joita mainostetaan noin vartin välein ärsyttävän mieleenpainuvilla mainoksilla. Loput mainokset ovat sellaisia “Most trusted bank in Nigeria” mainoksia jotka eivät minua erityisemmin puhuttele. Mainosten laadulla on väliä, vaikka kanavaa ei niiden takia katsokaan. Joka tapauksessa iltaisin sitä katsoo mieluummin viihdepitoisempaa ohjelmaa. Sen takia iltaisin me katsottiin näitä musiikkikanavia.

Ohjelmatarjonta oli aika reality-painotteista. Paras oli ylivoimaisesti MTV:n “Pimp My Ride”. Räppärit ja autojen tuunaus ei lähtökohtaisesti ole lähellä sydäntäni, mutta se oli silti joukon paras ohjelma. “Rock of Love”, suomeksi varmaan “Elähtäneelle rokkarille kesäheila”, oli toinen mitä tuli nähtyä aika paljon. Näiden valintojen perusteella voi ehkä luulla että meille kelpasi mikä vaan, mutta oli meillä kuitenkin jotain laatustandardeja. “Nitro Circusia”, Extreme duudsonit –henkistä auto-ohjelmaa, me ei viitsitty katsoa. Myös “Fist of Zen”, jossa amerikkalaiset nuoret syövät matoja kirjastossa, jäi katsomatta. Sen sijaan “A Shot at Love with Tila Tequila” vaikutti lupaavalta, mutta jostain syystä näin sitä vain kerran. Tässä vapaamielisessä ohjelmassa neiti Tequila etsii itselleen joko morsianta tai sulhasta, joka on tietysti kiinnostavampi asetelma kun perinteissä heteronormatiivisessa parinhakuohjelmissa. Tilan parinvalintametodit olivat myös omaa luokkaansa. Siinä ainoassa jaksossa minkä näin, sulhas- ja morsianehdokkaat joivat erilaisia nesteitä (tabascoa, öljyä, jne.) kilpaa, kunnes kaikki oksensivat. Joku onnekas sitten pääsi treffeille Tinan kanssa. Kyynikko ehkä väittäisi ettei tämä ole paras tapa löytää itselleen elämänsä rakkaus, mutta kai se on yksilökohtaista mitä hakee parisuhteesta. Joillekin on ehkä tärkeätä että elämänkumppani pystyy kontrolloimaan oksennusrefleksiään pitkään. Tai ehkä näissä ohjelmissa ei oikeasti haeta rakkautta: kummassakin parinhakuohjelmassa on jo toinen kausi menossa, josta voi päätellä ettei viime kauden voittajan kanssa rakkaus kovin pitkään kestänyt. Aiheeseen löyhästi liittyen, New York Times raportoi että näihin ohjelmiin osallistuvilla on aika huonot työolot. “Eettinen kuluttaja” ei varmaan tämän tiedon valossa voisi katsoa näitä ohjelmia ollenkaan.

Tämän ohjelmatarjonnan valossa lienee ymmärrettävää että me innostuttiin vuokraamaan leffoja heti kun keksittiin sen olevan mahdollista. Se olikin oikein näppärää. Rekisteröitymiseen tarvittiin passi, vuokrasopimus ja viiden euron panttimaksu. Se onnistui hetkessä ja sitten pääsikin vuokraamaan leffoja. Hinnat vaihtelivat 90 sentistä vajaaseen kolmeen euroon päivältä.

Kiinnostava kuriositeetti oli että vuokra peritään vuorokausittain, eli jos lainaa illalla ja palauttaa seuraavana aamuna, joutuu maksamaan kahden päivän vuokran. Vaikka vuokraamo on hyvin lähellä, ei leffan jälkeen yleensä houkuta lähteä iltareippailuun, mutta parin euron säästö on aika houkutteleva. Ei sitä kovin paljoa kehtaa laiskuudesta maksaa. Usein minun ratkaisu oli kopioida leffa kovalevylle ennen katselua, jolloin levyn pystyi palauttamaan ennen leffan katsomista. Kopioimalla kovalevylle pystyi myös varmistamaan että levy tosiaan toimii (yksi leffa ei levyltä katsomalla toiminut, mutta kovalevyltä sen pystyi katsomaan) ja katsominenkin oli mukavampaa kun DVD-asema ei hurissut vieressä. En tiedä onko tällainen toiminta laillista Saksassa, mutta ainakin sen pitäisi olla. Kuhan poistan kopioidun leffan kovalevyltä katsomisen jälkeen, ei kopioimisesta ole nähdäkseni kenellekään mitään haittaa. Vuokraamo saa saman yhden päivän vuokran, mutta minä säästyn DVD-aseman mölyltä, naarmuisen levyn pelolta ja ikävältä yö-reippailulta: selvä Pareto-parannus.

Riikan läppärin näyttö ja kännykän mukana tullut Nokia-matkakaiutin loivat täysin riittävän kotiteatterielämyksen kahdelle hengelle. Varmaan paremman kun nämä asunnon pienet kuvaputkitelkkarit, mutta kun minulla ei ollut tietokoneen ja telkkarin väliin meneviä johtoja se ei ollut edes vaihtoehto.

Johtopäätös: videoiden vuokraus ja katsominen läppäriltä on näppärää kun asuu maassa jossa on pakkomielle dubata kaikki. DVD-levyissä on nimittäin sekä ääni- että tekstiraidat myös alkuperäiskielellä. Ainoastaan “Good Bye Lenin” tuotti pettymyksen. Siinä alkuperäiskieli on saksa, jolloin englanninkielisiä tekstejä ei luonnollisestikaan ole.

Olen Hesarista oppinut että kesäisin kuuluu olla sarjoja, kuten “Missä sauna on?” tai “Palautuspullojen jännittävä elämä”. Nämä sarjat koostuvat käsittääkseni useista artikkeleista, joiden yhdistävänä tekijänä on sama aihepiiri ja ettei mikään niistä ainakaan yksinään ylittäisi uutiskynnystä. Joka tapauksessa tällaisia sarjoja kuuluu kunnioitettavissa julkaisussa olla, joten luonnollisesti Ilkka Frankfurtissa noudattaa tätä hienoa perinnettä. Eli siis nyt alkaa Öko-, eli suomeksi Eko-, sarja.

Ensimmäisenä aiheena on vesimittari. Tässä asunnossa on huoneistokohtainen vesimittari. Se on ovelasti sijoitettu kylppäriin, vessanpöntön viereen, mistä sen taatusti näkee joka päivä. Eli tahtomattaankin joutuu seuraamaan omaa vedenkulutusta.

1.6 kun tänne muutettiin, mittari näytti 666,6 kuutiometriä.

Nyt, 25.6, mittari näyttää 671,2 kuutiometriä.

Eli me ollaan käytetty 4,6 kuutiometriä vettä 25 päivässä. Eli me käytetään vesijohtovettä keskimäärin 92 litraa per henkilö per päivä. Motivan mukaan suomalaiset käyttävät keskimäärin 155 litraa päivässä, josta tosin on 20 litraa pyykinpesu varten. Mutta silti ollaan siis selvästi keskiarvon alapuolella. Tavoitetaso on 130 litraa, eli vaikka ottaa huomioon pyykinpesun, me ollaan 18 litraa tavoitetasonkin alapuolella!

En ole varma, kun Suomessa meillä ei ollut vesimittaria, mutta luulen että olen aina aikaisemmin ollut keskiarvoa suurempi veden kuluttaja. Nautin pitkistä suihkuista aamulla. Mutta tämä vesimittari muistuttaa jatkuvasti vedenkulutuksesta, ja sen takia pidän nykyään suihkua aina puolella teholla.

Periaatteessa me maksetaan vedestä, mutta en tiedä mitä se maksaa enkä ole yhtään laskua vielä nähnyt. Eli en usko että kyseessä on taloudellinen insentiivi. Asioiden mittaaminen itsessään vaikuttaa käytökseen. Samalla tavalla kun askelmittari lisää kävelyä, vedenkulutusmittari vähentää veden käyttöä.

Hieno Öko-teko Saksalta!

Ilkka: Yleisön pyynnöstä mentiin tänään pesulaan. Se oli ihan kiva, juuri sellainen kun voisi kuvitella. Paljon pesukoneita, jonkun verran asiakkaita, kuivauskoneita, ym. Pesu maksoi kolme ja puoli euroa per koneellinen. Kuivauksessa tosin säästettiin ja tuotiin vaatteet kuivumaan kotiin (euron säästö!), vaan lakanat kuivattiin koneellisesti. Kai se säästää ympäristöäkin.

Huomattavasti kiinnostavampaa on tämä animaatio joka on kuvattu samassa pesulassa:

http://www.sightseeker.de/index.php?id=30&show=20641

Riikka löysi sen netistä kun haki tietoa siitä pesulasta.

Ilkka: Tämä on sarjaa “niin arkinen ettei voi kiinnostaa ketään”, mutta kirjoitan nyt kumminkin kun kommentoijat väittävät näistä pitävän.

Meillä on korttelin päässä itsepalvelupesula, mutta emme ole sitä vielä käyttäneet. Me suunniteltiin menevämme eilen, mutta se onkin suljettu sunnuntaisin (Lonely Planetin mukaan, paikan päälle ei menty asiaa toteamaan). Kun itsepalvelupesulassa pitää olla paikan päällä valvomassa vaatteita, on sinne vähän tylsä mennä yksin. Niinpä Riikka päätti pestä vaatteita nyrkkipyykillä. Riikka innostui niin että vaateita kertyi pari muovipussillista ja näytti jo siltä että pitää mennä pesulaan niitä kuivaamaan, mutta sitten keksittiin että nehän voi ripustaa kuivumaan. Asunnossa ei ole pyykkitelinettä, mutta henkareita on sitäkin enemmän.

Jee! Arkinen ongelma ratkaistu. Kiinnostaako muka jotain?

Riikka: Se on tähän vielä todettava, että esiäitieni pisteet nousivat, kun rutistin pyykkiä kuivaksi. Uh, hidasta&raskasta hommaa!!

Ilkka: Meidän talossa vesijohtovesi on oudon makuista. Ei se suoranaisesti pahaa ole, eikä taatusti mitenkään epäterveellistä, mutta maku on hiukan outo. Deragissa vesi maistui paljon paremmalta, niin vika ei varmaankaan ole Frankfurtin vesilaitoksessa vaan tämän talon putkistossa. Voi olla ettei täällä ole tehty kunnollista putkiremonttia sotien jälkeen. No, joka tapauksessa ollaan sen takia ruvettu ostamaan pullovettä juomavedeksi. Lähikaupasta saa puolitoista litraa 19 sentillä (plus n. 25 senttiä panttia). Hinta on sen verran matala, ettei ole minkäänlaista taloudellista insentiiviä juoda pahaa vettä (tai ostaa suodatinta—halvimmat ovat pari kymppiä, enkä usko että me sataa pulloa tulla ostamaan). Lähinnä veden ostaminen on vaivalloista, kun pitää kantaa painavat vesipullot kotiin ja viedä tyhjät takaisin kauppaan. Suomen hyvä vesijohtovesi on sellainen rikkaus, jota ei oikein osaa arvostaa tarpeeksi ennen kun asuu paikassa jossa sitä ei ole.

(Toim. huom.: Nämä pari viimeistä tekstiä ovat olleet aika tyhjänpäiväisiä, josta lukijoille pahoittelut. Ei vaan ole ollut mitään erityistä inspiraatiota, mutten ole halunnut blogia kokonaan kuitenkaan hylätä.)

Asi pues, usted es cerebration para instalar a un aficionado de DVD en su coche. Bien, es una comodidad abundante pero usted haveto acumula en el apperception que la instalacion de los jugadores de DVD del coche no es algo para el ordenancista sino para los seres humanos que se sientan en el coche. Cual agencia es que usted apenas no puede mirar la aniquilacion mientras que active pues es agudo peligroso. Debido a esta causa exacta no seria inoportunamente avanzar que los jugadores de DVD del coche no estan para usted.

ahora, si usted desea algo solamente para usted, despues usted haveto acceden la instalacion de los sensores del estacionamiento. Los sensores del estacionamiento son agudo ventajosos y son solos para los conductores. Si el estacionamiento de la media vuelta ha sido constantemente un asunto para usted, despues usted haveto opta por estos sensores mientras que intrepidez este asunto para siempre.

porque usted haveto accede la instalacion de los sensores del estacionamiento en su coche:

la actividad basica de los sensores del estacionamiento es agudo sofisticado. El asunto realizado se basa en la descarga de los efectos secundarios acelerados que la animacion de un obstaculo y le conoce sobre la atencion de un articulo de su manera. Es debido a este aparato vivo exacto que usted hace capaz de conseguir muchas ventajas.

aqui es pocas de las causas porque usted haveto accede la instalacion de los sensores del estacionamiento en su coche.

\hay porciones de seres humanos que acepten que no cargan absolutamente la aniquilacion como los sensores del estacionamiento pues son conductores aceptables. Bien, si usted anticipa asi pues, usted no puede ser agregado de blanco. La rotundidad es que incluso si usted es un ordenancista capaz habra algo atenua ocasiones si usted golpea el coche de la adicion o un articulo mientras que parquea su coche. Para abstenerse desmenuzando mucho dinero en esos atenue las ocasiones, el es mas grande avanzar un poco de dinero en aceptar los sensores del estacionamiento para su coche.

\un asunto abundante sobre estos sensores es que usted no acepta para poder un instalarlos. En ocasiones del alotof estos sensores anhelan una afiliacion de dos hilos a la alfa que afecta a su conocido del estacionamiento de una manera absoluta.

\tambien, usted no acepta para absorber mucho dinero en el ajuste para conseguir estos sensores. De hecho, hay area de algunos sitios que estos sensores son accesibles a las tarifas agresivas del alotof.

\adelante con la opcion por los sensores que parquean acelerados, que acclimated generalmente por muchos, usted puede aswell aceptar la ventaja de parquear los sensores basados en tecnologia electromagnetica.

la actualidad de la cantidad es que si usted acepta a la explanada su coche en limite mancha a estos censores del estacionamiento es apenas absoluto para usted. No solamente ellos consejo usted adquisicion un domicilio apropiado para usted coche pero consejo usted se romperan constantemente al exterior del coche perjudicial de la persona de la adicion. Asi pues, no remuevas el avispero y opte por sensores crear su comodo agregada actividad activa.

sensores del estacionamiento

Ilkka: Jossain aiemmassa blogi-kirjoituksessa taidettiin jo mainita että täällä on nyt Turnfest-voimistelutapahtuma. Meille on edelleen hiukan hämärän peitossa mikä tämä tapahtuma varsinaisesti on. Kaupungilla on näkynyt paljon turistiporukoita joilla on identtiset urheiluseura puvut, mutta nämä porukat ovat järjestään olleet keski-iän turvallisesti ohittaneita, korkeintaan entisiä voimistelijoita. Ehkä voimistelijoiden vanhempia? En oikeastaan tiedä mitä tällaisissa tapahtumissa on, tämä on kai enemmän messu kuin kilpailu. Turnfestin nettisivujen mukaan odotettiin 100000 kävijää joille järjestettiin 1000 tapahtumaa. Valtaosa on tietenkin messuhallilla, mutta joen varressakin on jotain esityksiä ollut. Perjantaina me käytiin katsomassa tapahtuman loppuhuipennus Mainin rannalla.

Muiden harjoittelijoiden kanssa sovittiin tapaaminen illaksi keskustassa olevaan Tequila-baariin. Riikka tapasi nyt ensimmäistä kertaa tätä harjoittelijaporukkaa. Se oli ihan hauskaa, puhuttiin mukavia muutaman italialaisen, englantilaisen ja puolalaisen kanssa. Sieltä jatkettiin muutaman sangrian jälkeen joen rantaan katsomaan ilotulitusta.

Joen rannassa oli paljon väkeä ihastelemassa Turnfestin lopun kunniaksi järjestettyä laser-ilotulitusta.

Laserit ei nyt näissä kuvissa kovin hyvin näy, mutta niitä käytettiin ihan kekseliäästi. Joessa oli suuret suihkulähteet, joiden vedessä valo näky hyvin. Niihin heijastettiin voimistelijoiden siluetteja ja muuta liikkuvaa kuvaa. Nämä valot olivat aika näyttäviä, mutta räjähteiden osalta nämä tulitukset jäivät kyllä Helsingin ilotulituksen SM-kisoille kakkosiksi. Tämä valojen käyttö vaikuttaa järkevältä, sillä saa tuotua substanssia esitykseen ilman että ilma täyttyy savusta.

Ilotulitteiden jälkeen me lähdettiin kotia kohti. Matkan varrella kokeiltiin kolmatta kertaa naapuruston ravintolatarjontaa (ensimmäinen oli pizza ja toinen sushi). Viereisestä korttelista löytyi herkullista kebabia: iso döner kebab kolmella eurolla. Oikein hyvää!

Ilkka: Asuntomme on vanhalla alueella, elävän kävelykadun varressa. Alue on hyvin kaunista. Tässä kuvassa piti kai alunperin olla puluja, mutta niitä ei sitten osunutkaan kuvaan. Mutta siitä tuli silti oikein kuvauksellinen. Tämä on makuuhuoneemme kattoikkunasta otettu (avaamatta ikkunaa, pulujen pelossa sitä ei uskalla tehdä).

Vaikka Kallion asuntommekaan ei ihan hiljaisella sivukadulla ole, on tämä kuitenkin paljon elävämpää aluetta. Miellyttävällä tavalla, ei niinkään örveltäviä denoja, vaan iloisia ihmisiä. On täällä toki humalaisiakin. Eilen illalla Saksan elävä polttariperinne muistutti itsestään. Allamme kokoontui pari-kolme eri polttariporukkaa, jotka eivät ilmeisesti olleet keksineet muuta ohjelmaa kuin juomisen ja hoilottamisen. Täällä on paljon polttariväkeä, ensimmäistä kertaa kun olin tällä kadulla ravintolassa, ohitsemme käveli kolme eri porukkaa. Ikkunat pitävät kuitenkin suurimmat melut ulkopuolella, ja makuuhuoneemme on neljännessä kerroksessa minne ihan kaikki äänet ei kantaudu.

Pidän tästä alueesta.

pulu s, ark Taube (f; die ~n)

Riikka: Meillä on kotieläimiä. Suorastaan kotieläinyhdyskunta. Katollamme, suoraan sänkymme yläpuolella asuu ja elää puluyhteiskunta. Pulut ovat yllättävän kovaäänisiä. Kun on kotona voi koko ajan kuulla pientä nakuttelua ja koputtelua. Välillä ääni on niin kova, että hätkähtää ja luulee naapurin tulleen kylään, mutta se onkin Herr Taube vain. Pulut eivät ilmeisesti ole kovinkaan sulavaliikkeisiä, sillä aina kun pulu liihottaa katolla, se tömähtää ja räpiköi hirveästi. Surkastuneet laskutelineet?

Näillä uusilla ystävillämme on kuherruskausi. Koko ajan voi kuulla khrurr-khrurr. En kyllä tiedä onko kyseessä kausi vai kuhertavatko nämä vuodet läpeensä. Ikkunasta voi seurata tyttölintujen liehittelyä. Poikapulut röyhentävät niskavillansa ja kuhertavat. Vielä ei ole näkynyt tästä vaikuttunutta tyttöpulua, vaan nämä vaan kääntävät selän, ovat nokka pystyssä ja näyttävät ylimielisiltä.

Pulut tietenkin myös sotkevat kaikki paikat ja kattoikkunamme onkin hyvin hyvin likainen. Silti olemme tyytyväisiä, että katollamme häärii juuri puluja eikä esimerkiksi rottia. Mielikuva rotasta on likaisempi kuin mielikuva pulun saastaisuudesta, vaikka todellisuus on todennäköisesti toinen.

Pulut istuskelevat  kernaasti myös ikkunakukkalaatikoissa ja koputtavat nokalla ikkunaan. Herr Schiller antoi tärkeän kukkienkastelupestin. Kukkia on kasteltava kolme kertaa viikossa ja jokaiselle kukalle annetaan eine ganze Kanne. Kukkien kastelu alkaa pulujen häätämisellä koputtelemalla ikkunaan, koska en lainkaan halua näitä urbaaneja elukoita sisälle!

Siinä se, pulut voivat ollotella katolla ja me heiltä suojassa katon alla. Grosse Rittergassella säilyy rauha.

Me indignó mucho enterarme que la aerolínea comercial AVIACSA, nos puso en riesgo a todos los mexicanos con sus aviones peligrosos, que bueno que la autoridad suspendió sus operaciones aunque sea solo por 60 dias, ya sabemos de antemano lo que pasa cuando no se le da mantenimiento apropiado a un avión, el accidente de Madrid en Barajas, es un ejemplo de las graves consecuencias de lo que digo, y es que no puede ser posible que empresas operen de este modo por culpa de la corrupción del gobierno.

¡Revisión estricta a todas la empresas aéreas ya!

Hay muchas personas que conspiran y dicen que el gobierno paró en seco,  las operaciones de AVIACSA para darle una oportunidad a las empresas MEXICANA y AEROMEXICO de quedarse con los clientes de AVIACSA para que puedan pagar sus impuestos, yo desconozco de este tema pero si alguien sabe algo al respecto de este rumor los exhorto a que me expliquen si es verdad, por que estoy muy interesado en conocer la verdad.

También está el rumor en el cyber espacio de que ASPE y la SCT le quieren quitar las rutas a la empresa AVIACSA para dárselas a unas aerolíneas de Estados Unidos, por medio de esta sucia jugarreta dicen los defensores de esta teoría, AVICSA recibiría su estocada final en plena temporada alta, no pudiendo recuperarse y llevándole esta situación a la banca rota.

Lo que si nos afecta a todos, es que es una empresa de Monterrey, y muchos regiomontanos se quedaran sin trabajo, y se dice que CEMEX anda en la cuerda floja también y ya no digamos de VITRO, que le está pasando al Monterrey poderoso, lleno de empresarios industriales que controlaban la economía del país, esta metrópoli  se está convirtiendo en las ruinas de un imperio que fue muy prospero, pero ya encontraremos la manera de renacer de las cenizas, a ese cerro de la silla le han tocado ver muchas cosas, y le va a tocar ver el resurgir de nuestra economía.

Tämä on ensimmäinen ikinä kirjoittamani blogimerkintä. Nyt siihen on todella aihetta, kun on tällaiset jännittävät kaksi kuukautta edessä.

Ilkka tuli minua vastaan eilen lentokentälle ja johdatti minut turvallisesti uuteen kotiimme Grosse Rittergasselle. Kotimme on aivan hurmaava. Kapeita portaita pitkin kävellään ylös omaan matalaan majamme (kirjaimellisesti). Ikkunasta näkyy ravintoloita ja Kneipeja. Niin ja ihmisiä siis myös, mikä on hyvin tärkeä asia.

Nopean hengähdyksen jälkeen, Ilkka vei minut syömään läheiseen pizzeriaan. Istuimme terassilla ja nautimme sitä kuuluisaa Apfelweinia, joka on itse asiassa oikein hyvää! Ruokailumme elävöitti iloisa saksalaisseurue, ja saman tien rakastuin uudestaan Saksaan. Saksa on hyvä maa.

Matkakuumeen aiheuttama univelka muistutti itsestään hyvin pian ja lähdimmekin kotiin nukkumaan. Untamme ei häirinnyt muu kuin herttainen pulujen kuhertelu. Pieni puluyhteisö asuu katollamme heti sänkymme yläpuolella, tepastelee ja pitää hassua kuherrusääntään. Kattoikkunasta voi tarkemmin seurata lintujen toimintaa.

Asuinympäristömme on siis juuri niin ihanan idyllistä, miltä se kuvissa näyttää, ellei vielä pikkuisen ihanampaakin! En malta odottaa ensimmäistä seikkailuani kaupungilla, mutta sitä ennen aion purkaa matkalaukut ja todella asettua taloksi.

Ich bin sehr zufrieden!

Sain tänään saksalaisen SIM kortin kännykkään Blau.de –operaattorilta. Eli nyt minulla on saksalainen numero. Suomalainen sim-kortti on nyt matkalompakossa turvassa (mainitsin sijainnin tässä vain jotta on joku toivo löytää se tulevaisuudessa), eli siihen numeroon en vastaa enkä viestejäkään lue kuin korkeintaan satunnaisesti.

Saksalainen puhelinnumeroni on:
01578-4911986
eli maakoodin kanssa:
+49 1578-4911986

Siihen saa ihan vapaasti soittaa tai lähettää tekstiviestejä, minulle vastaanottaminen tai vastaaminen ei pitäisi maksaa mitään. Soittajalle ulkomaiseen kännykkänumeroon soittaminen tietysti maksaa, Elisan verkossa kai 55 senttiä per minuutti. Ajattelin asentaa Skypen kännykkään, kuhan datapaketin tilaus menee läpi, niin voin itsekin soittaa kohtuuhinnalla ulkomaille. Sitten voi toki Skype-käyttäjät soittaa siihen ilmaiseksi.

Osoite on 31.5.2009 saakka:
Ilkka Kaukoranta
Room 228, c/o DERAG HOTEL AND LIVING
Großer Hasenpfad 141-145
Frankfurt am Main, Hessen 60598
Saksa

Ja 1.6 alkaen:
Ilkka Kaukoranta
Große Rittergasse 73
Frankfurt am Main, Hessen 60594
Saksa

Kuhan nyt saisi vielä saksalaisen pankkitilin avattua, niin nämä pakolliset alkuaskareet on kai suurin piirtein tehty.

Olin alunperinkin suunnitellut muuttavani vuokra-asuntoon ensimmäisen kuukauden jälkeen. Riikka on tulossa kesä-heinäkuuksi Frankfurttiin, jolloin hotellissa asuminen olisi hyvin kallista, kun olisi pitänyt maksaa erotus yhden ja kahden hengen huoneiden välillä. Vuokra-asuminen houkuttelee muutenkin. Kun asuu hotellissa ei oikein pääse maahan sisään. Etenkin kun hotelli on suhteellisen kaukana kaikesta (10 min kävely lähimpiin paikkoihin), en usko että täältä jaksaisi työpäivän jälkeen lähteä koskaan minnekään. Jos olisi Saksassa expattina ansaitsemassa suuret rahat, se ei tietysti haittaa. Hotellissa on helppoa asua, niin että voi rauhassa keskittyä töihin ja rahan tekoon. Kun olen täällä myös tutustuakseni Saksaan, ei hotelliin linnoittautuminen ole tarkoituksenmukaista. EKP kompensoi vuokraa 750 euroon saakka, jolloin vuokralla asuminen on taloudellisestikin realistista.

Saksan vuokramarkkinat on jokseenkin outoja. Suurin outous on että kalustamattomat asunnot ovat oikeasti täysin tyhjiä. Vuokralaisen pitäisi hankkia kaikki, keittiökaapeista alkaen. Eli on selvää että pitää vuokrata kalustettu asunto. Ennen lähtöä olin netistä löytänyt muutaman välittäjän sivun, josta löytyi kiinnostavia, budjettiin sopivia asuntoja. Jossain vaiheessa tajusin että Saksassa on käytäntönä että vuokralainen maksaa kiinteistövälittäjänpalkkion, jolloin on periaatteessa suuri insentiivi etsiä asunto jolla ei ole välittäjää. On kuitenkin joitain nettisivuja joilla vuokranantajat mainostavat asuntojaan ilman välittäjää, ja EKP:n intrasta löytyy jonkun verran ilmoituksia. Niistä ei kuitenkaan oikein löytynyt mitään kiinnostavaa. Kaikki olivat joko liian kalliita, liian kaukana tai jotenkin muuten epäkelpoja.

Välittäjän sivuilla kummitteli täydellisen näköinen asunto. Rupesin laskemaan että välityspalkkio, 90% kuukausivuokrasta, ei ole aivan kohtuuttoman paljon kun sen jakaa asumiskuukausien määärälle. Ja toisaalta, kokonaishinnan kannalta ei pitäisi kai talousteorian mukaan olla väliä sillä, kuka välityspalkkion maksaa. Ihan niin kuin verotuksen kohtaannon kannalta ei ole väliä, verotetaanko työnantajaa vai työntekijää, välityspalkkion todellinen kohtaanto ei pitäisi riippua siitä kuka sen maksaa. Jos välitettyjen asuntojen mukana tulee välityspalkkio joka vastaa 10-20% kokonaisvuokrasta, niin vuokrien pitäisi kai vastaavasti olla alhaisempia kuin asunnoissa joista ei tarvitse maksaa välityspalkkiota. Olettaen toimivat markkinat, välittäjiä käytetään vain jos sen tuomat kokonaishyödyt kummallekin osapuolelle (turva, helppous, ajansäästö, jne.) ovat vähintään yhtä suuret kuin välityspalkkio. Eli välityspalkkion maksaminen on rationalisoitavissa talousteorialla, ja toisaalta se on siedettävän suuruinen. Joten hain välittäjän kautta asuntoa.

Torstaina menin töiden jälkeen asuntonäyttöön. Tapasin Herr Schillerin asunnon ulkopuolella ja hyvin nopeasti kävi ilmi että meidän välillä oli huomattava kielimuuri. Sen oleellisin vaikutus oli se, että Schiller esitteli ensin väärän asunnon. Ihmettelin kyllä hiukan miten asunto oli niin paljon suurempi kun miltä se oli kuvissa näyttänyt, ja miten siellä oli nyt sauna yläkerrassa, mutta ajattelin että kai se on mahdollista että kuvat hämäävät ja siellä on tehty remonttia. Kun varmistelin että hinta oli nettisivuilla lukenut 750€, kävi ilmi että oltiin väärässä asunnossa, vaikkakin oikeassa talossa. Oikea asunto oli myös oikein viihtyisän näköinen, vaikka siellä oli nykyisen vuokralaisen sotkut ja vaikutti edellisen jälkeen hiukan pieneltä. Lopuksi annoin puhelinnumeroni ja sovittiin että jotain tapahtuu puolenpäivän aikaan perjantaina.

En oikein tiedä mitä me oltiin sovittu, mutta perjantaina englantiapuhuvat välittäjät ottivat yhteyttä. Sain vuokrasopimuksen allekirjoitettavaksi, ja siitä englanninkielisen käännöksen. Viikonlopun aikana postitan sen Schillerille, joka postittaa minulle oman kopioni takaisin. Ilmeisesti 1.6.2009 alkaen olen vuokra-asunnon onnellinen haltija.

Alla asuntoilmoituksesta lainattuja kuvia asunnosta ja lähialueesta. (Näiden kuvien löytäminen edellytti suurta internet-salapoliisityötä, kun ilmoitus oli tietysti poistettu netistä heti kun vuokrasopimusta ruvettiin tekemään.) Klikkaamalla alla olevaa kuvaa pitäisi siirtyä Picasa-galleriaan jossa on enemmän kuvia.

Ja alla ilmakuvakartta. Ylin tappi on työpaikkani, keskimmäinen vuokra-asunto, ja alin hotelli. Vuokraa-asunto on parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä EKP:stä, ja aivan joen tuntumassa. Hotelli on maanpäällisen rautatien eteläpuolella. Frankfurtissa paikallisjunat ovat maan alla kaupungissa, eli maanpäällisiä ratoja voidaan kai pitää kaupunkimaisen asutuksen rajana.