Suomen maid-skenessä on tapahtumassa jotain erikois-jännää lähiviikkoina, kun sekä Kitaconissa että Desuconissa pidetään maid-kahvilat! Lähetimme jo jokin aika sitten kummankin kahvilan vastuuhenkilöille saman kysymyslistan liittyen kahviloiden toteutukseen. Pidimme saamistanne vastauksista ja olemme varovaisen toiveikkaita saamaan edes jossain määrin onnistuneen maid-kahvilan Suomeenkin! Vaikka sitten vain pariksi päiväksi.

Kumpikaan tosin ei ole puhtaasti maid-kahvila. Kitaconissa on meidojen ohella hosteja, Desuconissa butlereita. Ihan ymmärrettävää ottaen huomioon con-kävijöiden demografian. Meidojen Vapautusrintamalle meidojen/tarjoilijoiden sukupuolella ei ole niin merkitystä, kunhan palvelutaso säilyy samana.

Kumpikin kahvila tuntuu ottavan meidojen koulutuksen vakavissaan. Kitacon painottaa fyysisesti samassa tilassa tapahtuvaa harjoittelua, kun Desucon luottaa tapojensa mukaan enemmän netin voimaan. Meidojen Vapautusrintaman silmissä kahviloiden onnistumiseen kiteytyy julkinen keskustelu Desuconin hajautetusta coninjärjestämisestä. Parempi coninjärjestämistapa voittakoot!

Kumpikin kahvila painottaa yksinkertaista linjaa: ei lisäpelejä tai muuta härpäkettä vaan hyvää peruspalvelua. Ainoa suurempi ero löytyy kahviloiden suhtautumisessa valokuvaamiseen. Kitaconiin on suunniteltu erillistä valokuvausnurkkaa, jossa voi otattaa itsestään kuvan meidon kanssa istuen hienossa tuolissa, ja muutenkin kuvaaminen on sallittua. Desuconin kahvilassa taas valokuvaus on kokonaan kielletty.

Kitacon pidetään Kemissa tulevana viikonloppuna 23. -24.5. osana Kemin sarjakuvapäiviä. Maid-kahvila valtaa kulttuurikeskuksen kahvila Iiriksestä kolmasosan.

Desucon pidetään Lahdessa 6.-7.6.  Maid-kahvila valtaa kokonaan Sibeliustalon kahvilan, ja on ainoa paikan päältä löytyvä ruuan ja vedestä poikkeavan juoman lähde.

Jos maid-kahvilassa käyntiin haluaa enemmän syvyyttä, voi harrastaa niiden arvioimista. Arvioinnin pohjana voiäyttää esimerkiksi Meidojen Vapautusrintaman (Tsukiconin jälkeen nollakorjattua) arvostelulomaketta: Arvostelulomake

Sitten huonoja uutisia: Meidojen Vapautusrintama ei näillä näkymin saa edustajaa Kemiin kahvilatarkistukselle. Esteeksi nousevat työ- ja henkilökohtaiset kiireet yhdistettynä Kemin kaukaiseen sijaintiin. Olemme kuitenkin erittäin kiinnostuneita käyntiraporteista paikan päältä. Niitä voi lähettää meille osoitteeseen meidojenvapautusrintama@gmail.com tai kirjoittaa vaikka blogin kommentiksi.

Tracon oli ja meni. Meidojen Vapautusrintaman kannalta kiinnostavinta tapahtumassa oli Desuconin huone. Olivat nimittäin luvanneet tarjota “hieman esimakua tulevista maid-asuista”.

Huoneessa olikin sitten yksi meido istumassa pöydän takana lipunmyynnin vieressä. Siinä istua kökötti. Kökötti vain istuen, ilman mitään palveluhalua. Palvelut kaikki poissa olivat, poissa kuin natsien valta. Natsit vallassa Desuconissa ovat. Desuconin natsit istuvat pöydässä meidojen kanssa. Siellä piirtelevät hakaristejä meidojen alastomiin vartaloihin. Ei! Ei alastomiin vartaloihin JUMALAUTA!! Kasvoihin! Kasvoihin piirtelevät hakaristejä, pilaavat meidojen kauneuden…

…lääkkeet…

Puvusta voisi sanoa: muuten ihan kiva, mutta mitä ihmeen marjoja siinä oli? Jotain mansikoita, koska Café Ichigo? Mauttomuuden kruunasi selkäpuolelle kiinnitetty, koko selän peittävä Desucon-juliste. Onko meidot nyt sitten mainostelineitä? Immersion se ainakin rikkoi täydellisesti.

Traconin esityksen perusteella Desuconin maid-kahvilaa kohtaan tunnettu varovainen optimismi alkaa kääntyä kyynisyydeksi: sitä samaa huttua sieltä on odotettavissa kuin aikasemmistakin.

Suhteellisen legendaarinen ääninäyttelijä Tooru Furuya saapuu Desuconiin kesäkuussa. Kannattaa katsastaa listaa herran tuotannosta, aika moneen soppaan on ehtinyt kauhallaan sorkkimaan. Toivottavasti nimmaritilaisuus järjestyy, voi kaivaa Marmalade Boyn dvd-boksin naftaliinista ja antaa sen sotkettavaksi.

Asiasta kukkaruukkuun, jälleen on maailma astetta parempi paikka. Lievästi sanoen tyhjän päälle jääneet mattimyöhäiset, kuten allekirjoittanut, saavat lievitystä tuskiinsa kun Funimation julkaisee huhtikuussa useita Geneonin ja ADV:n tiputtamia sarjoja kokoelmabokseina. Itseä jäi varsinkin tuo Air kismittämään varsin tehokkaasti: siinä vaiheessa kun ajattelin että sarjahan täytyy ehdottomasti ostaa kotiin se oli jo myyty loppuun kaupoista ja tiputettujen lisenssien takia uusia painoksia ei puskettu tilalle.

Ne tärkeimmät:

• Black Lagoon Second Barrage 14.4.2009 MSRP$49.98
• Air TV 21.4.2009 MSRP$49.98
• Kanon 28.4.2009 MSRP$69.98

Tuolle Airille jää siis hintaa noin 20 euroa kassalle ehtiessä, upea juttu. Sen lisäksi että sarjan saa vihdoinkin hyllyynsä, se on jopa erittäin kohtuuhintainen.

Ja sitten vähän huonompia uutisia Lucky Starin ystäville: kuutosvolukan limited edition on suoriltaan peruttu, ainoastaan tavallinen dvd pääsee kauppojen hyllyille asti. Hieman kyllä jurppii kun ei saa sitä kuudetta (turhaa xxxxxl) t-paitaa kokoelman jatkoksi. Mitään syytä peruutukselle ei ole annettu, ja luulisi että nuo limited-boksit on myyneet weeaboille kuin vettä vaan. Vaan tuntemattomia ovat julkaisujen tiet.

Tosiaan ja teräväpiirron ystäville: Akiran blu-ray -julkaisuun enää 20 päivää!

Vielä kun siitä True Tearsista kuuluisi jotain…

Ennen Tsukiconia olimme Meidojen Vapautusrintamassa innoissamme, kun Suomeen oli tulossa ensimmäistä kertaa maid-kahvila! Olimme innostuksissamme tehneet arvostelulomakkeenkin – lähinnä jotta emme olisi kehuneet kahvilaa ihan liikaa ilman perusteita. No, fail-cafe oli fail:

Tsukicon kahvilalle piti lisätä oma nollasarake

Ainoa kohta, josta pystyi antamaan hyvät pisteet oli esillepanon söpöys. Ne muffinssit, mitä siellä tarjottiin olivat oikeasti söpöjä sokerikuorrutuksineen ja nonparelleineen. Lisäksi kahvi tarjottiin tyylikkäistä lasimukeista. Täysiä pisteitä tästäkään kohtaa ei voinut antaa, sillä mehu tarjoiltiin tylsästä muovituopista.

Muilta osin testi lähinnä paljasti lomakkeen puutteen: siinä ei ollut ollenkaan nollaa. Monet arvostelussa mukana olleista kohdista olivat hoidettu fail-cafessa niin huonosti, ettei niistä kehdannut antaa yhtäkään pistettä. Kertoikohan kukaan meidoille, miten maid-kahvilassa kuuluisi palvella? Jotenkin se epäilyttää, kun niin käsittämättömiä asioita meni väärin. Kuvaavaa oli, että kun eräs seurueemme jäsen tilasi limua, meido kaatoi lasin puolilleen seisaaltaan baaritiskin luona ennen kuin toi lasin ja puolikkaan pullon pöytään. Eikös sen olisi voinut kaataa vasta pöydässä? Aikaa olisi kulunut tasan yhtä paljon, mutta asiakastyytyväisyys olisi takuulla korkeampi.

Me maid-kahviloiden fanit emme voi enää vain istua ja odottaa, että joku tekee tämän oikein. Vaarana on, että suomalaiset tottuvat ajatukseen maid-kahviloista tavallisina kahviloina, joissa tarjoilijoilla nyt vain sattuu olemaan maid-asut päällään. Meidän on käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja vaikuttaa siihen, että yhdestäkään maid-kahvilasta ei tule tässä maassa fail-cafe.

Tänään oli Tsukiconin toinen päivä. Conin varjoissa kokoontui myös Meidojen Vapautusrintama ensimmäistä kertaa. Kokouksessa todettiin Suomen meido-tietämyksen olevan vielä todella heikkoa, mistä oivana osoituksena Tsukiconin “maid-kahvila”, aka “fail-cafe”.

Tarjoilijoista osa oli kyllä söpöjä maid-mekoissaan, mutta niinkuin lääkäriksi ei päästä vetämällä päälle valkea takki ja laittamalla kaulaan stetoskooppi, ei myöskään ihmisestä meidoa tee pelkät vaatteet. Kukaan ei ollut tainnut opettaa tarjoilijoille, miten asiakkaita kuuluisi palvella. Kukaan ei toivottanut tervetulleeksi, kiittänyt tai edes mokatessaan pyytänyt anteeksi. Perinteistä suomalaista “palvelua” kyllä saisi muualtakin, ei sitä varten tarvitse maid-asuja. Lisäksi paikalla oli vaikeuksia niinkin perustavanlaatuisissa asioissa kuten pöytiintarjoilussa. Monet asiakkaat joutuivat hakemaan juomansa tiskiltä kyllästyttyään odottamaan palvelua.

Meidojen Vapautusrintaman ensimmäiseksi päämääräksi päätettiinkin suomalaisten sivistäminen meido-kahviloiden todellisesta tarkoituksesta. Varsinaisista toimintatavoista puhuminen jäi kesken, kun keskustelun täytti fail-cafea kohtaan suunnattu raivo. Saimme kuitenkin sovittua, että kukin edistää meido-kahviloiden sanomaa tahollaan, ja että perustamme tämän blogin kommunikaation helpottamiseksi. Tästä se lähtee.

Tarkoitukseni oli alunperin tehdä jonkinlainen conireportti parin viikon takaisesta Animeconista. Pienen pohdinnan ja luonnostelun jälkeen päätin, että on parempi jättää sekin omaan arvoonsa. Olen ehtinyt ragettaa tiettyjen cossien (kröh-naruto/kh-kröh) tulvasta, YAOI__SHOWsta sekä nasevien kylttien heiluttelusta aivan riittämiin, enkä näe tarpeelliseksi avautua siitä vielä täälläkin. Tyydyn vain mainitsemaan, että kuvia tuli otettua entistä vähemmän, ja sunnuntaina kahdesta cosplayryhmästä myöhäisempi oli tapahtuman pelastusrengas. Ryhmäcosplay on rakkautta, kun se näyttää tältä.

Kun viimeinen lukiovuosi alkaa maanantaina, on enää 3 kuukautta aikaa keskustelua herättäneeseen Desuconiin. Olen itse paikan päällä paneloimassa Animeblogin pitämisestä yhdessä Tsubasan sekä Bubukuutin henkilöstön kanssa, ja mahtuupa viikonloppuun luonnollisesti cosplaytakin. Lupasin Unit Rebornille, tällä kertaa selvin päin, cossailla lauantaina kyseisen sarjan (Katekyo Hitman Reborn) Gammaa ja sunnuntaina taas Hayato Gokuderaa Yamamoton aveccina. Luvassa siis vähäuninen syysviikonloppu sinne jonnekkin marraskuuhun kaiken ihanan yo-kirjoitushässäkän keskelle. (Edit: Desuconia siis siirrettiin n. 7 kuukaudella myöhemmäksi joten luonnollisesti tuli muutosta cossisuunnitelmiin. Noista lisää sitten ajankohtaisempana hetkenä)

Desucon vaikuttaa saaneen positiivista huomiota laajalti. Seuraan tapahtuman irc-kanavaa ja blogia pysyäkseni ajan tasalla, ja Tsubasa sattui kirjoittamaan itseänikin nakertaneesta seikasta. Kuten monet ovat sen tajunneet, ihmisiä sattuu kiinnostamaan enemmän se pihalla hengailu ja FF-fightin seuraaminen selkeästi enemmän kuin conin lähes olematon animeaiheinen ohjelma. Vuoden suurin anime-harrastajatapahtuma on muuttumassa peruskouluikäisen nuorison miittipaikaksi, johon kerääntyy porukkaa hengaamaan vaikka minkäänlaista kosketusta animeen, mangaan tai scifiin ei ole. Kunhan vain nyt tullaan tänne kun täällä on niin seko ja hassu ilmapiiri.

Onko tämä nyt huono vai hyvä juttu? Käsitykseni mukaan aiheesta on väännetty kättä useasti, mutta Tsubasan linkittämä Aniki-thread nostaa tukkani pystyyn. Kaava menee näköjään seuraavasti:

Tarjolla ei ole mielenkiintoista ohjelmaa -> Jengi hengaa pihalla, koska ei ole vaihtoehtoja. -> Järjestäjät huomaavat asian, päättelevät, että jengi pitää hengaamisesta. -> Lopetetaan kaikki ohjelma ja kaikilla on kivaa vain hengailla!

Mitä ihmettä?

Jos ihmiset haluavat nuoremman polven kiinnostumaan animesta ja mangasta markettimangan ulkopuolisilla vaihtoehdoilla, ei varmasti sisäsiittoisuuden syventäminen asiaa paranna. Ulkopuolista apua ei näköjään edes haluta. Kuulostaako mahdottomalta, että coneihin järjestettäisi uusia aiheita toistuvan parapara/cosplay/j-rock/yaoi-konseptin sijaan? Kaikki tietävät, mitä shoujo- ja shounen-manga on, kaikki tietävät, mikä Gravitationissa on ideana. Miten olisi “Unohdetut sarjat – Näistä 4chan ei kerro” tai “Ronin-henki shounenissa”? Lähipiiriini kuuluu innovatiivista porukkaa, jolla ideoita ja tietoa riittäisi, mutta pakko myöntää, että en itsekään tiedä miten saisin kaavailemani ohjelmanumeron ahdettua kaikkien parapara-oppituntien sekaan. Ja kokisivatko ihmiset täysien tuntemattomien nimien pitämän “kuivan asiapaneelin” mielenkiintoiseksi?

Eikä puhtaan animeharrastusohjelman tarvitse olla niin kuivaa ja asiapitoista. 2007 conissa järjestetty Taihou shizau zo! oli leikkimielinen ja opettavainen kisa, jossa osanottajien oli tarkoitus tietää esitetyn anime-openingin nimi, sarja ja ansaita lisäpisteitä pienillä yksityiskohdilla. Tällaisia kaipaisin lisää, sillä näihin on helppo kenen tahansa animeharrastajan, aloittelija tai ei, kävellä katsomaan ja pitää hauskaa. Sellainen conin ohjelmanumeron pitäisi olla.

Kesän conikausi tuli minun osaltani avattua lauantaina 5.7. Kuopion Nekoconissa. Viikon sulattelun jälkeen osaan jo jotenkin sanoa, mitä käteen ja korvien väliin jäi Kuopiossa vietetystä viikonlopusta.

Positiivinen yllätys oli tilavuus. Myyntipöytien luona happi oli hetkittäin tiukassa, mutta muuten conialueella mahtui liikkumaan mukavasti. Cosplay-kilpailun ja tanssinäytöksen aikana käytävät suorastaan ammottivat tyhjyyttään. Vessoissa ei ollut tungosta, narikka ei ruuhkautunut eikä kahvilaankaan ollut koskaan hirmuista jonoa. Nautin siitä, ettei koko ajan tarvinnut varoa tallovansa jonkun laahuksen tai hännän päälle, enkä itse ollut teilaamassa ketään laukulla.

Enemmän ihmettelin ohjelman väljyyttä. Coniin kuin coniin liki pakolliseksi ohjelmanumeroksi muodostunut yaoi-paneeli loisti poissaolollaan, ja ohjelmakartta tuntui muutenkin koostuvan satunnaisista luennoista, Janne Kempistä ja cosplaysta. Ohjelmien sisällöstä en viitsi alkaa marista, sillä coniluentojen ei ole tarkoituskaan olla yli-ikäisten pop-kultuurintutkijoiden hiuksia halkovaa fiilistelyä siitä, mitä kaikkea mahdollista esimerkiksi Neon Genesis Evangelionin enkelit mahtavatkaan symboloida. (Siihen voidaan palata joskus myöhemmin.)

Conin ohjelmissa vaikeinta on löytää viihdyttävyyden ja asiasisällön tasapaino, tai vetää koko jutu täysin överiksi suuntaan tai toiseen. Överiksi vetämisen malliesimerkki löytyi tällä kertaa lauantaiaamuna musiikkikeskuksen pääsalista, kun Kyyniset Sedät ™ pääsivät vauhtiin -väitteidensä mukaan viimeistä kertaa. Jos ohjelmanumeron tarkoituksena ei ole muu kuin ärsyttää suunnilleen jokaista keskimääräistä conivierasta, täytyy setiä kunnioittaa ainakin omaperäisestä ideasta ja maagisiin mittasuhteisiin pullistuneista egoista.

Yksi hauska ja muutama mukava ohjelmanumero eivät kuitenkaan conia pelasta. Sopivan väljä ohjelmakartta antaa mahdollisuuden kaikessa rauhassa nauttia conista kokonaisuutena. Ohjelman puutteesta johtuva tylsyys sen sijaan on eri asia. Nekoconissa en voinut välttää tunnetta siitä, että suomalaisista coneista olisi vuoden sisällä tullut vain erikokoisten kuppikuntien miittejä, joissa myydään oheistuotteita.

Coniohjelman järjestämisen helppoudesta ja vaikeudesta on puhuttu toisaalla jo riittävästi, joten en koe asiakseni pistää jälleen yhtä uutta lusikkaa siihen soppaan. Tulevaisuuden conijärjestäjiltä toivoisin, että he muistaisivat myös niitä conikävijöitä, joita Final Fantasy Fightit tai pusuringit eivät juuri sytytä.

Nyt kun viimeinkin olen palannut mökkeilemästä ja muista hommista, päätin istahtaa heinänuhaisena sitten miettimään blogiin jotain juttua ennenkuin jatkan cosplaypukujen vääntöä. Varalla olisi ollut Clazziquain tai m-Flon lätyn esittely, mutta hieman akuutimpi aihe ponnahti esille, kun smurffailin netissä animeskenen sivustoilla.

Otakunvirka kirjoitti siis marraskuussa järjestettävästä Desuconista. Lahdessa pidettävä con-tapahtuma, joka on …. maksullinen, ympäri kellon pyörivä ja jenkkiläisten mallia jäljittelevä event.

Olen ensimmäisestä conikokemuksestani jaksanut valittaa ja marista toimimattomasta ryssäkäytännöstä, jossa con-vierailijoita kohdellaan kuin karjaa ja valituksiin reagoidaan lähinnä “tee ite parempi”-asenteella: tästä on minullakin omat kokemukseni. Ehdin jo puntaroida sitä, että jaksaisinko kirjoittaa tänne valituksen siitä miten tulevan Tampereen Animeconin ohjelma näyttäisi olevan paraparaa, yaoi-paneelia, paraparaa, loliskeneä, paraparaa, j-rockia ja deittailushowta, jossa Axel ja Roxas vihdoinkin löytävät toisensa. Eikä unohdeta pihan vihoviimeisiä caramelldanseneita ja harehareyukaita mikä on oiva tilaisuus zegoilla kavereiden kanssa, kun nyt satuttiin paikalle tulemaan hassuissa vaatteissa. Conit suljetaan kuudelta, joten jos saavut paikalle puoliltapäivin ja käyt katsomassa jonkun kisan ja paneelin, paikkoja ei ehdi kierrellä rauhassa vaan kaikki tapahtuu ärsyttävän hektisesti. Joku saattaa pitää jatkuvasta kiireestä ja conin loppumisesta kuin seinään, mutta kävijöistä en ole vielä pirulauta sellaisia tapauksia kohdannut. Viime vuoden a-conissa conia ruvettiin sulkemaan kun tunnelma oli vasta päässyt koholleen, joten siitä vain takaisin hotellille näivettymään.

Desucon on suoraansanoen loistava idea. Vihdoinkin cosplaynäytös rinkirunkkailevan cosplaykisan sijaan, maid-kahvila, pääsymaksu sekä ohjelmaa. Ei natsimaista kyttäystä proppien koosta, joten voin huoletta värkätä itselleni Gryffin Lancen mahdollista Nanashi-cossia varten ja kannella sitä ympäriinsä ilman jatkuvia narikkakäyntejä. Kuvia saa vihdoinkin kunnollisia heilahtaneiden lelukamerafotojen sijaan, joissa vyötärö näyttää 20 senttiä tavallista leveämmältä ja ilmekin on kuin vajaamielisellä. Kerrankin coni, jossa ei tarvitse stressata. Miksi ihmeessä tällaista ei ole tehty aikaisemmin? Käytäntö ei vaikuta niin yli-inhimillisen vaikealta, pikemminkin päinvastoin, kun ei tarvitse jatkuvasti hönkiä kävijöiden niskaan ja vahtia.

Kunnioitan suuresti sitä jengiä joka desuconia lähti luomaan – päätitte vihdoinkin “tehdä ite paremman” kuten oli moneen kertaan “neuvottu”. Jos kävijät tajuavat tämän liberaalimman käytännön olevan rutkasti toimivampi kuin aikaisempi tyyli, saattavat muut tapahtumat nolostuneena ottaa mallia ja korjata virheensä, joista on pitkän aikaa pidetty kynsin ja hampain kiinni. Kaiken kukkuraksi conitea kerrankin astuu hieman sieltä kultatuoliltaan kertomaan, että conia varten ei tarvitse jumalvoimia. Ellei tahdo tehdä kaikesta niin hemmetin vaikeaa.

Toistan kysymykseni: Miksi ihmeessä tällaista ei ole tehty aiemmin?

Oli vastaus mikä tahansa, niin onneksi tehtiin nyt.