Huh-huh, pikkasen teettää hommia tuo isoveljen digikasvio. Eilen sain väännettyä kuvat kahdestakymmenestä kasvista jonkinsorttiseen kuosiin ja nyt alkaa iWorkin notes-homman kanssa suhraaminen, se sitten poltetaan power point-muodossa cd-levylle. Itseluottamus on ainakin norsun kokoinen, minä opin ja osaan ihan mitä haluan! Tässä on vaan pientä häiriöö koko ajan matkassa, työtkin alkoivat maanantaina. Ihmettelen kovasti tätä maailmanjärjestystä, minä olisin vielä lomaillut oikein sujuvasti ainakin syyskuun alkuun, mieluiten vaikka koko syyskuunkin, lämmintä ilmaa ja kypsyvää satoa metsässä!

Tein slide-shöyn maistiksi, jos ketä huvittaa nykyaikaisen kasvion ihmettely. Mua ilahduttaa joka kuvassa (hammas-tai varras)tikun nokassa kurkkiva nimikyltti, ilman sitä kuva ei kelpaa. Se kuva kun ei saa olla netistä kaapattu, nääs, nääs. Vaan onko se nyt, kun minä nämä blogissa julkaisen? Ei kai? Kasvista toivotaan myös useampaa kuvaa ja mielellään yksityiskohtia. Kuvaan olisi suotavaa saada riittävästi myös syväterävyyttä, että kasvi erottuu taustasta. No. siinä tulee sitten ongelma: Yksityiskohta ok, tausta ja sen mukana nimikyltti täysin blurrina. Olen kuitenkin päättänyt mielessäni, että kyllä ope näkee, että sama lappu siellä sumeana tököttää kuin muissakin kuvissa.

5417518319_Jb7HR

Jaahas. Klikatkaas tota numerorivihirviötä, sen takana majailee kasvioslide.

Mikä siinä on, tuossakin ohjelmassa sanottiin, että ‘to add this show to ANY page that acceptes HTML…’. Kyllä wp hyväksyy hötömölön, muttei tätä slidea, en ole saanut tänne näkymään myöskään Picasa-slideja. Omasta mielestäni en tee virhettä ‘upotuksissa (embed) mutta kun ei niin ei. Täytyy taas huonolla englannillaan pistää palautetta ylläpitoon!  >:-(

Poika tuli ehjänä Ranskasta. Tosin äidille tuliaisiksi tarkoitetut ihan kolmellakympillä ostetut juustot oli tullimies heittänyt suoraan roskiin, ei saanut ottaa koneeseen, muka! Miksi sitten samaan ryhmään kuuluvalle tytölle oli ojennettu minigrip-pussi, johon juustot sai laittaa ja sitä myötä ottaa myös koneeseen? Ei ollut poika suostunut missään sanomaan edes merci ranskaksi, kun ei ollut oikeaa intonaatiota, ei kuulostanut aidolta. Että englantia sitten vaan. On se niin tarkkaa välillä. 

Tutun tytön perheessä oli syöty kuulemani mukaan pelkkää vettä ja vehnäjauhoa, ts. patonkia ja makaroniruokia. Tarkan ja yksityskohtaisen (tietysti! viikko Ranskassa!) haastattelun jälkeen en nyt ihan reseptejä saanut, (vaikka olisi pitänyt), mutta kalaa oli syönyt. Kalapiirakkaa, kalapataa, sinisimpukoita:

- Ja niiden kanssa sai siideriä, äiti! -MITÄÄ? -2-prosenttista….

-Ja ostereita! (varjelkoon! On se hyvin opetettu; syö ostereita!!!) -Miltä maistui??? -Suolaiselta.

No oli yhtenä päivänä jotain papusoppaa  

-Mitä papu? Hernekeiton tapaistako? -Ei, kun jotain papua, kai, ja sen kanssa paahdettua kinkkukuutiota.

Niin ja sitten oli ollut yhtenä päivänä  kreppejä. Aluksi kinkkutäytettä ja jälkkäriksi siveltiin Nutellalla.  Oh-la-la! Lapseni sai kunnon sapuskaa mennen tullen! Koulussa ruokaan kuului salaatit, mutta  myös juustoja ja jugurtteja ja hedelmäkompotteja jälkiruoaksi:

- Otin äiti sitä compote-hommaa, se oli hyvää.

Kouluruoka on maksullista, mutta aikaa ruokailuun on varattu puolitoista tuntia, kuvitelkaa!! Ja lounas on oikeaan aikaan n. yhdeltä, eikä aamutuimaan ensimmäinen mukalounas kymmeneltä niin kuin meillä, vaikka lapsi on hädin tuskin saanut aamupuuronsa nielaistua alas. Täällä meillä pitää selviytyä puolessa tunnissa jonotuksesta, syömisestä ja vielä välituntikin viettää. Ei ihme, ettei meillä ole minkäänlaista ruokakulttuuria, pelkkää hotkimista vaan. Jo näillä pojan tuomilla kouluruokailutiedoilla harkitsisin vakavasti muuttoa Ranskaan, jos en olisi työni takia niin sidoksissa suomen kieleen. Yksi pojan ottama kuva:

Sniffan kanssa on liikuttu vähän hitampaan tahtiin kameran kanssa. Olen ollut viikon nuhainen ja hiukan kipeänä ja sekös harmittaa. Ei salille, eikä juoksulenkkejä. Kunhan nyt toipuu tässä torstaiksi, silloin alkaa 10 päivän ASLAK-jakso Ikaalisissa Siellä en halua puolikuntoisena keikkua muuten vaan mukana mitenkään.

terveisin Sniiffer Karvakuono

Ei tästä niin kauaa ole, kun eläkeikä laskettiin 65:stä tuohon 63:een. Ja nyt hilattiin se sitten takaisin 65:een. Tiättekö mitä? Mua veetuttaa tämmönen! Mulla jäi juurikin syksyllä yksi kollega 68-vuotiaana eläkkeelle (no kyllä vielä töitä tekee takuulla, viime kesänäkin -vai toissa?- pyöräili Ranskassa tour-de-francessa, eikä ollut ensimmäinen kerta, että? Mutta siis virallisesti jäi nyt syksyllä eläkkeelle). Teki 5 vuotta töitä vielä virallisen eläkeiän jälkeen, kun kerran työ maittoi ja saa suuremman eläkkeen. Siis todella paljon suuremman eläkkeen kuin jos olisi jäänyt eläkkeelle 63-vuotiaana.

Olen enemmän kuin kade, ihan tirisen kiukusta! En tätä eläkeläistä kohtaan tietenkään! Kattotaas vaan: Kun minä jään joskus eläkkeelle, niin siinä ei auta enää maammelaulukaan; kaikki, ja minä todella tarkoitan k-a-i-k-k-i porkkanat ja bonukset ovat häipyneet sen siliän tien tuhka tuuleen! Hyvä jos on enää koko eläkejärjestelmää edes olemassa! Sanovat tietysti, että mitäs ette säästäneet itse? Heitän hanskat kyllä tiskiin just nyt!

Otan kantaa siihen maailman typerimpään tosi-tv-ohjelmaan, jota ilman haluan ehdottomasti olla ja elää, mutta tiedotusvälineet pitävät tehokkaasti huolta siitä, että ei siihen pieni ihminen pysty.

Pieni sitaatti tämän päivän Aamulehdestä:

Päivän väläys

Isoveli piti bb-talon asukkaille tietokilpailun. Kisassa pyydettiin mm. nimeämään kolme kansainvälistä tiedustelupalvelua. talon neropatti A vastasi: 118, 112 ja 020202.

siis… M I T Ä ?

Tänään ei aamukaan ollut paras mahdollinen, sen lisäksi, että olen ollut koko päivän ja illan yhtä soittoa putkeen töissä, hah! Kuulkaas: Oman Isoveljeni sain kyörättyä ovesta pihalle, että ehtii bussiin ja yhdeksäksi kouluun kaupunkiin. (Tuplat menivät jo kahdeksaan…) Venyttelen siinä ja kaadan kupin kahvia ja ajattelen nautinnollisesti lukea lehteä hetken ennen koiralenkkiä ja täyttä tohinaa. 

Poika soittaa, olisi kyllä ehtinyt bussiin, mutta jäi lompakko, jonka sisällä bussikortti ja rahaa. Ei auttanut: Takki niskaan pyjaman päälle ja ajoin pojan kaupunkiin. Ei lisää hyvinvointiani tällainen!

Siinä mitään kaffittelua enää takaisin tullessa, lisää hynttyytä niskaan ja koiralenkille, hmph!

Silmän verkkokalvolle sattui aamu-tv:stä lisäksi tämmöinen vapaasti suomeksi kerrottu pätkä:

McCainin jossain vaalitilaisuudessa oli mikrofoni annettu valkotukkaiselle vanhalle rouvalle, (siis ainakin yli 70-vuotiaalle) joka sanoo pokkana , ettei luota Obamaan, sehän on arabi! McCain tarttuu rouvaa kädestä ja sanoo selvästi, että -Ei, rouva, hän EI ole arabi- moneen kertaan. Valkotukkainen rouva ehtii sanoa mikrofoniin vain – Ihanko totta? (Really?)

Siis… M I T Ä ?

Mä yritän ajatella kaikista ihmisistä hyvää, mutta joskus tietämättömyys ja tomppelius on kyllä niin yli kaiken ymmärryksen menevää. Eikä enää voi edes viitata pelkästään rapakon takana asuviin, sen todistavat nämä ihanat kotimaiset tollot super-tosi-tv-nobody-muka-julkut.

Onneksi pääsen tuulettumaan aina niin kauniiseen Tukholmaan parin viikon päästä. No joo, joo päiväksi vain, mutta se on päivä Tukholmassa se.

Some photos of the center of my hometown, Tampere. Hope you’ll enjoy them!

One direction to the main street.

Another direction and a place, too.

We have a professional theatre almost in every town in Finland. Tampere is so big that we have many. Here are two of the most known of them.

This is (not so good) photo of TTT. Tampereen Työväen Teatteri that is.

Here is in the right TT, Tampereen Teatteri. It is situated just in the heart of Tampere.

Tampere is situated between two big lakes.And as you may see, there is a rapid that flows from one lake to another all the time.

This is a new meme called My World Tuesday and you may take part to it or just go around the globe from clicking the icon:

Jos nyt ei muuta tekemistä satu tiistaisin olemaan, niin tässäpä sitä: My World Tuesday haastaa ilman paineita bloggaajia ympäri maailman kuvailemaan tuttuja kotonurkkiaan ja ympäristöjään ja postailemaan niitä muiden ihmeteltäviksi sivulle, jonne pääsette klikkaamalla tuota hienoa maapallo-kuvaa. Siellä on myös lisätietoja ja paljon jo linkitettyjä ‘omia maailmoja’. 

Itse vaan mietin, että en taida ihan joka viikko tähän osallistua, alkaa kohta olla haastetta jokaiselle varpaan kynnellekin!

Lisäänpä tänne vielä ihmettelyn: Miksiköhän tämäkin tiistai-haaste on auennut jo eilen, maanantaina? Sama juttu Sky Watch Fridayn kanssa, siihenkin aletaan kiivaasti postata JO torstaina. Tuntuu, ettei kukaan enää liikuskele varsinaisena haastepäivänä linkeissä, minusta se on kummallista. 

Tampereen päivähän oli reilu viikko sitten. Kokeilenpahan näitä muutamaa aivan ydinkeskustasta näpsästyä kuvaa esittää näin Rock You:n slide show:na. Vähän vaihtelua. Kaappasin tämän vimpaimen Marilta mukaani, hän tuskin pahastuu, ei varmaankaan tekijänoikeuksien omistavia varpaita ole hänen ‘reiskoissaan’ poljettavana. 

| View Show | Create Your Own

WordPressiläisiltä kysyisin, jos kuka tietää: kojelaudallani, sinne, missä näkyvät muiden linkitykset blogiini, on ilmestynyt kolme ikävää jotain pokeripelilinkitystä Melukylään. Niitä pelilinkkejä ja autovakuutuksiahan Akismet torjuu tosi tehokkaasti, mutta mitäs näille sisäisille huuhaa-linkeille tehdään? Ei Melukylä mikään peliluola ole, eikä siksi muutu.

Ne olivat kaikki bloggerissa, ja selvästi eivät oikeita blogeja. Merkitsin ne kuitenkin  heti roskablogeiksi. Toivottavasti siitä ei ollut haittaa minulle, että kävin niissä? Olen kyllä ottanut kojelaudalla ollessani käyttöön sen ekstra-super-hyper-suojauksen, sen, joka näkyy osotteessa kirjaimina https.

Kauhajoen uhrien muistolle.

Pidän ruoasta. Pidän sen valmistamisesta ja tietysti myös syömisestä. Olen ennakkoluuloton ja haluan kokeilla kaikkea uutta. Häpeäpaalun paikka: en ole koskaan maistanut susheja, enkä mitään muutakaan ehtaa japanilaista evästä kuin vasta eilen. On ollut puhetta piipahtamisesta Tampereen ydinkeskustassa olevaan Maruseki-ravintolaan vaikka kuinka monta kertaa, milloin minkäkinlaisella kokoonpanolla ja jo vuosia.

Sitten hylkäsin sussit ja muutkin sössit, kun aloin voimaperäisesti noudattaa hiilihydraattitietoista ruokavaliota noin 2,5 vuotta sitten. Riisihän ei tähän valioon kuulu, mm, vaikka ei se nyt kyllä niin mene, ettenkö sitä japanilaistakin keittiötä tulisi kokeilemaan, ajattelin aina.

Viime keväänä tuli sitten jo tosi paha kolaus tähän maistamattomuusasteeseen, kollegani 3-vuotias poika nimittäin ilmoitti kysyttäessä lempiruoakseen sushin! Ja minä ajattelin, että no jo on, aikuinen ruokafriikki olen, enkä tiedä, miltä se pahalaisen sushi edes maistuu.

Kävimme eilen Miehen kanssa torilla ja kauppahallissa. Auton saimme parkkiin suoraan Marusekin eteen. Napakymppi! Teimme ostokset torilta ja sanoin Miehelle, että tuolta japanilaisesta ravintolasta haemme sitten myöhäisen valmislounaan kotiin, en laita ruokaa, eikös meidän pitänyt elokuviin viiden näytökseen?

Maruseki on suosittu, lounasaikaankin paikka on täynnä ja odotusaikamme oli n. puoli tuntia. Ei haitannut, kävimme hallissa sillä aikaa.

Mutta mitä sitten tilasin listalta? Vaikea sanoa, mutta susheja nyt ainakin, haha! Kolme isoa annosta, joissa oli myös niitä merilevällä ympäröityjä riisirullia. Susheissa oli eniten lohipäällistä, sitten oli raakaa tonnikalaa ja isoja ravunpyrstöjä. Misokeittoa tuli mukaan styroksikupeissa, sekä salaattia, jossa oli kiinankaalia, hunajamelonia ja merilevää vähän. Kertakäyttöpuikot ja soijakastiketta annospusseissa, samoin wasabia ja inkiväärilastuja. (Kävin kaupasta kotimatkalla pullon Kikkomania, että on aito tunnelma, en tiennyt, että mukaan tulee soijasoosit ja kaikki, heh)

Hurjan hehkutuksen kanssa menin ovesta sisään, mainostin pojille, mikä onni heitä onkaan tänään kohdannut, japanilaista ruokaa, sushia, saavat. Hellepäivä ja katras pihalle, muutama iso teekuppi ja lusikka mukaan, että saadaan misokeittoa jaettua kaikille, odotukset (aurinkovarjon) katossa.

Misokeitto: eh? Miltä sen kuuluu maistua? Minusta se maistui mitättömälle, lähinnä suolaiselle. Siis ei liian suolaiselle, vaan vain suolaiselle. Petyin, tai sitten se ei ollut hyvää. Eikä ole vertailukohtaa…

Sushit: Suolattomia, mauttomia. Wasabin puutteen sai helposti korjattua, samoin sai makua inkiväärillä. Mutta kun kastoi soijaan, niin sitten maistui vain Kikkoman. Rapusushi oli suosikkini.

Pyöreät merileväkääryleet: Parempia kuin sushit, minusta. Mutta miksi täyte on enimmäkseen riisiä? Pikkusormenkynnenkokoinen paprikanpalanen kyllä hukkui sekaan.

Sushiriisi oli kivan tahmeaa, pysyi hyvin puikoissa. Ovatko nämä sushit suupaloja, siis kerralla suuhun pantavia? Aika kookkaita mötkylöitä, pojat halusivat välttämättä puolittaa kaiken ennen suuhun laittoa.

Perikunta tuhersi itkua, oli kuulemma pahaa. Miksen tuonut kiinalaista, se on hyvää, minulle kerrottiin, puikotkin olisi ollut valmiina kotona laatikossa.

* * * * * *

Olen viettänyt tänään pitkät tovit blogissa Kasvimaalta keittiöön, koska siellä sammakko kokkaa japanilaisen miehensä kanssa hyvinkin itämaisittain ja mielenkiintoisista aineista, kuten esim. nuorten saniaisten versoista (warabi). Kovin kiinnostava ruokablogi ja tekisi mieli kokeilla sitä sun tätä. Mutta jos tavallinen sushi on jo pettymys? Minä olen itselleni kyllä nyt pettymys, harvoin on eteen sattunut uutuutta(kaan) josta en olisi pitänyt, yleensä kaikki aiheuttaa makunystyröissä ihatunutta värinää ja kokemus täytyy uusia ja uusia ja uusia. En kyllä aio luovuttaa, menen vaikka johonkin toiseen japanilaisravintolaan Helsingissä, tai syön Maruseki-ravintolassa jotain muuta kuin susheja.

Yksi tuntemani henkilö kyllä on sanonut, ettei hän syö koskaan Suomessa susheja, kun ei täällä saa kunnollisia missään, hän matkustaa mielellään Japaniin (työasioissa), että saa kunnollista sushia syödäkseen. Olikohan hän nyt sittenkin oikeassa?

* * * * * * *

Hellepäivän päätteeksi meillä syötiin iltakymmeneltä ulkona. Grillasin lampaankyljyksiä. Niiden seuraksi pilkoin alumiinivuokaan vihanneksia isoina paloina: kesäkurpitsaa, kotimaista keltaista ja punaista paprikaa, uutta punasipulia nipullinen varsineen, valkosipulinkynsiä ja pari chilipalkoa. Suolaa myllystä samoin mustapippuria. Oliiviöljyä. Alumiinivuoka grilliin ja sekoittelua samalla, kun grillaa kyljyksiä.

Uunissa valmistui valkosipulivoipatonki. Hiukan viiniä ja jälkiruoaksi omatekemää kotijuustoa ja mansikoita. Kaikki maistui kaikille ja lopuksi vielä pöristin espressot Miehelle ja itselleni.

Yksin kotona koiran kanssa. Loma. Ei ole pakko mitään. Voisi laiskasti käännellä kirjan sivuja. Kahvitella vaan koko päivän…

* * * * * * *

Onko minuun rakennettu joku tekemiskytkin? Vai onko se yleinen sukupuoleen valjastettu ominaisuus? Naisen virheellinen kytkentä jossain geenien kaksoiskierteisissä aminohappoketjuissa? Taitaa olla kyllä ihmisen korvien välissä jotain pahasti vialla, kun vapaaehtoisesti järjestää itselleen pyykkipäivän, vaikka ei olisi mikään pakko. Lakanoita, froteita, farkkuja, villapipoja!! Soittakaa piipaa-auto Melukylään.

Meidän postilaatikon sisällöstä on nykyisin ainakin puolet roskaa. Roskalla tarkoitan ilmaisjakeluja ja mainoslehtisiä. Siinä nyt ei auta, jos laittaa lapun laatikkonsa kylkeen, jossa lukee, että “ei mainoksia, kiitos!”, koska suurin osa tulee virallisen oikean postin mukana.

Postia hakiessa saa melkein poikkeuksetta tehdä mutkamatkan lehtiroskiksen kautta. Eniten ihmettelen postinkantajien kärsivällisyyttä, eivätkö nyt laskut, lehdet ja kirjeet riittäisi, pitääkö vielä jokaiseen kotitalouteen kantaa lidlin/citymarketin/kodinanttilan/veikonkoneen/millonminkäkinpuodin paksu mainos päivittäin? En minä ainakaan niitä lue, luetteko te?

Miten voi olla? Kuinka voidaan julkaista noin sekaisin oleva paketti ja ilmoittaa tyynesti, että kohta toimii, huomenna sujuu, on pikkuisia ongelmia. Pikkuisia? Olisiko se huomenna nyt vihdoin edes tänään? Kaino parkaisu lähtee jo Bullerbystäkin. Suuressa Itäisessä Naapurissa toimittiin tuolla mallilla wanhaan hywään sosialistiseen aikaan.

On ainakin varma tapa saada bloggaajat kiinostumaan mokomasta foorumista. Jännä reaktio minussakin; en ole blogilistan aktiivinen käyttäjä, muutama ruksin laittanut alunperin, semmoista pientä suosikkilistaa olen pitänyt. Kuitenkin todennut sen aika turhaksi, pääsen oman blogini listan kautta kierrokselle myös, toinen reitti on googlereader, jonne olen syöttänyt monta muutakin blogia kuin listassani näkyvät.

Nyt luuhaan blogilistalla koko ajan, ihmettelen, kun blogini vain haamupäivittyy, ihmettelen omaa riippuvuuttani vakitilaajiini, jotka näyttävät kaikonneen, vaikka minä bloggaankin vain omiin omituisiin tarpeisiini, en muille . Pähkäilen, minne kaikki lukijat tilaajien lisäksi ovat hävinneet. ( Siis… minähän bloggaan vain itselleni heheheh).

Jostain luin, että tilaajamäärät muuttuvat, jäljelle jätetään vain ns. aktiiviset tilaajat. Kenellä on oikeus päättää tilaajan puolesta aktiivisuudesta? Meneekö se niin, että jos ei klikkaile tiettyä määrää blogeja auki listan kautta päivässä/viikossa/kuukaudessa, olet epäaktiivinen, eikä tilauksesi pysy voimassa suosikeissasi? Aika pepusta.

Kyllä on loistava sekasotku tuo blogilista ja aiheutti käsittämättömän mieliharmin ja vielä kummallisemman riippuvuuden tylsästä ulkonäöstään ja toimimattomuudestaan huolimatta. Kuinka kilteiksi meidät on oikein opetettu?

Katsokaapa Menopaussin rutinaa tai Katapulttia, joka sanoo suoraan, että paska on, koko blogilista.

Aktivoiduin jo niin paljon, että laiton sähköpostilla viestiä ylläpitoon Melukylän päivittymättömyydestä. Lukeeko sitä kukaan? En aio kirjautua Jaikuun vain sen takia, että saisin ääneni kuuluviin tässä uudistuskeskustelussa. Sekin on minusta äärimmäisen epäreilua, että ei voi laittaa kommenttejaan näkyviin muualle kuin Jaikuun. Minä en tarvitse Jaikua, miksi keskustelu blogilistan uudistuksen epäonnistumisesta käydään Jaikussa, kysyn vaan!

Heippa ja tervetuloa uudistuneeseen Melukylään!

Täällä ollaan ja ihmetellään uutuuttaan kiiltäviä paikkoja. Eikö olekin puhdasta ja tuoksuukin hyvältä?

Nyt, jos joku vielä tietäisi kertoa yhteen pulmaan ratkaisua, niin johan olisi ilo ylimmillään. Siis näin: WordPressissä on valmiina 5 sivua pohjia, joista valita mieleisensä. Ei paha. Löysin netistä sivun, jossa on 110 (kyllä, satakymmenen!) sivua ilmaisia pohjia wordpressiin. Osaan painaa nappulaa “download” ja se pohjantekele tallentuu nyt vaikka työpöydälle kansioon.

Siihen loppuu kyllä tämän tädin ymmärrys ja kaikensorttinen neuvokkuus: miten hylyssä se se sitten muka siirretään pohjaksi blogiin? Kenelläkään mitään helppoa rautalangasta taivutettua mallia?

• Bloggerin kautta tulet permalinkitettyyn postaukseen tänne “uuteen” Melukylään. Klikkaa yläpalkista joko “alku”a tai blogin nimeä, niin pääset uusimpiinkin postauksiin käsiksi.