Käytettyjä elokuvia, pelejä ja CD-levyjä myyvä SecondSpin.com tarjoaa 20% alennuksen ja ilmaisen postituksen kaikkiin yli 20 dollarin tilauksiin, kunhan muistaa raapustaa tilauslomakkeeseen alennuskoodin HOLIDAYSS. Tarjous on voimassa marraskuun loppuun.

SecondSpin.com – The Internet’s Largest Buyer & Seller of Used CDs, Used DVDs & Used Games

Kuvitellaan, että olisi ihmisiä jotka olisivat ikänsä eläneet luolassa eikä kukaan heistä olisi koskaan ollut luolan ulkopuolella. Yksi heistä menisi kuitenkin ulkopuolelle ja palattuaan hän kertoisi toisille mitä on nähnyt. Mitä nuo toiset, he ovat jotka ovat ikänsä olleet luolassa, ajattelisivat ? He pitäisivät häntä hulluna. Toiset haluavat leikkiä hullua, toiset esittävät hullua, toiset ovat hulluja vaikka pitävät itseään terveinä, toiset ovat hulluja vaikka saattavat olla terveitä. Olkaamme siis hulluja, se on trendikästä ! Hullut päivät. Entäpä jos Stockmann kerrankin yllättäisi? Kuinka olisi hulluuden päivät?  Tai umpihullujen päivät?

Katsoin eilen elokuvan Poppy Shakespeare, joka oli aivan loistava kuvaus hulluudesta / hulluudestanne / hulluudestamme (lukija saa valita mistä). Tämä surrealistisiakin keinoja käyttävä elokuva kertoo terveydestä ja sairaudesta, tästä mielettömyydestä sekä inhimillisestä kärsimyksestä, jota luultavasti vain ihmiset onnistuvat tuottamaan toisilleen. Elokuva kertoo myös ystävyydestä, sellaisesta joka on ainoa toivomme epätoivon hetkissämme. Lisäksi elokuvan huumori on juuri sellaista josta pidän. Mustaa. Realistista.

Poppy Shakespeare on Clare Allanin romaani. Kirja (ja elokuva) kertoo mielisairaalan päiväpotilaista ja keskushenkilöinä kirjassa on kaksi naista: mielisairaalaan joutuva uusi potilas Poppy Shakespeare (Naomie Harris) ja pitkäaikaispotilas N (Anna Maxwell Martin). Jälkimmäinen teki myös loistavan näyttelijäntyön tv-sarjassa Kolea talo, Poppy Shakespearen N:n roolista hänet palkittiin.

Katsokaa ihmeessä, jos kyseinen teema kiinnostaa. Näin hyvää käsikirjoitusta, dramatisointia ja näyttelijäntyötä saa nähtäväkseen sentään joskus. Elokuva on nähtävissä Ylen Areenalla vielä seitsemän päivää. TÄÄLLÄ.

Lisäys:

Elokuva esiteltiin Ylen sivuilla näin: ”Tyttö nimeltä N on psykiatrisen päiväsairaalan vakiovieras. Turvallinen maailma mullistuu kun räväkkä Poppy ilmaantuu samaan paikkaan. Yhdessä tytöt koettelevat yhteiskunnan ja sovinnaisuuden rajoja.”

Elokuva ei kuitenkaan kerro ”tytöistä” vaan kahdesta aikuisesta naisesta. Esittely on harhaanjohtavasti tehty, tuota tytöttelyä voisi tässä miltei pitää halventavana. Lisäksi ”yhteiskunnan sovinnaisuus” ei näyttäydy elokuvassa kovinkaan rakastavana tai huolta pitävänä eikä siihen kovin suurta säröä edes synny. Särkyneitä ja särjettyjä kyllä syntyy.

Karkin syöminen elokuvissa ei sinänsä häiritse, mutta paperien rapina häiritsee, eikä siltä pääse enää karkuun edes Orionin intellektuellissa pimeydessä. Erään kaupallisen alan asiakaslehden niksipalstalla ehdotettiin kauan sitten karkkien laittamista sukkahousuun, jolloin ne eivät rapisisi. Se ei toimi, testasimme kerran kansallisoopperan yläparvella. Sukkahousu ei kyllä rapise, mutta venyy niin, että siinä sitä sitten ollaan olkapäätä myöten karkkipussissa. Ei hyvä.

Voitaisiinko elokuvateattereiden yhteydessä myydä irtokarkkeja uudelleenkäytettäviin pieniin kangaspusseihin? Pussiin voisi sisältyä pieni pantti kuten muovipulloonkin, sen voisi palauttaa kauppaan ja saada puhtaan uusille karkeille.

by Joonatan ja Julius 5lk

Hoi kaikki. Zondag isännöi Bar Kukan halloween-kemuja ensi lauantaina 31.10. kello 20 alkaen. Baari on koristeltu teeman mukaisesti, eli paikan väreissä ei ole säästelty mustaa ja verenpunaista (joo, joo eihän se musta ole varsinaisesti väri). Tule mestoille moikkaamaan tuttuja ja nauttimaan pahaenteisestä ilmapiiristä. Pukeutuminen horror-teeman mukaisesti on mitä suotavinta; parhaat pukeutujat palkitaan ainakin ilmaisella alkoholilla.

Illan ohjelmaan kuuluu Murha-Miksun (mm. Seppo Boisman, Tuulia) akustinen-live otsikolla “Kuka kaasutti komisario Palmun?” Luvassa siis murhaiskelmää ja ironisia välispiikkejä. Lisäksi Kukassa kuullaan kauhumusaa levyiltä á la Zondag DJs. Visuaalien virkaa ajavat B-kauhuleffat, joita projisoidaan pitkin iltaa kaikkien kauhuksi. Lisäksi yleisöskabaa, sähkökatkoksia ja halpoja säikäytyksiä. Böö ja hui!

Tuotantoyhtiömme Pohjola-filmin uudet kotisivut on avattu! Mahtavasta jäljestä vastaa Toni Uuttu.

Olemme erittäin tyytyväisiä kotisivuihin ja jännittyneitä, sillä torstaina pidetään toimittajille ja kavereille (tervetuloa) kutsuvierasnäytös ja keskiviikkona 4.11. on Kettupäivillä elokuvan ensimmäinen julkinen näytös Suomessa…

Kotisivut löytyvät osoitteesta www.pohjolafilmi.fi

Kirjoitan Ihmisen poika –romaania nuoresta miehestä ja hänen suhteestaan Jeesukseen. Matkalla saan katsoa paljon Jeesus-leffoja ja lukea Jeesus-kirjoja, joten bloggaanpa niistä hiukan samaan tyyliin kuin Juhana Pettersson Research Blog Antarcticassaan.

Alunperin Jesus Christ Superstar oli käsittääkseni Andrew Lloyd Webberin levynä julkaistu rock-ooppera, josta sittemmin tehtiin lavamusikaali. Olen kuunnellut vuoden 1996 Lontoon esittäjien levytystä paljon, ja biisit tarjoavat mainion tulkinnan Raamatun aiheista. Musikaali on niin sanotusti läpisävelletty, eli siinä ei ole tavanomaista dialogia lainkaan vaan kaikki lauletaan.

Musikaali kertoo Johanneksen evankeliumin loppuosan, Jeesuksen tulon Jerusalemiin palmusunnuntaina, Juudaksen petoksen, ristiinnaulitsemisen. Tärkeissä osissa ovat myös Magdalan Maria, ylipappi Kaiafas, Pontius Pilatus ja Herodes. Keskiöön nousee Juudaksen ja Jeesuksen suhde. Jeesus on ollut ryhmänsä johtaja ja opettaja jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt hän on alkanut hyväksyä joidenkin seuraajiensa ajatukset siitä, että on Jumalan poika. Juudas varoittaa, että ylipappi Kaiafas lakkauttaa koko lahkon, jos Jeesus ei ota järkeä käteen, mutta itsekeskeinen marttyyri ei kuuntele Juudasta. Lopulta Raamatun tapahtumat kuitenkin tapahtuvat, mutta annetaan ymmärtää, että jos Jeesuksen kohtalo oli kuolla ristillä, Juudaksen kohtalo oli mahdollistaa se petoksellaan.

Sain vasta nyt katsottua musikaalista vuonna 1973 tehdyn mainion elokuvasovituksen. Tarina oli tietenkin biiseistä täysin tuttu, joten esiin nousivat lähinnä jotkin hillittömimmät tulkinnat.

Kuvastossa, kuten lyriikoissakin, on paljon tietoisia anakronismeja. Esimerkiksi basaarilla on iänikuisten huorien ja hedelmäkauppiaiden lisäksi myös postikorttitelineitä. Bassoisen paha juutalainen ylipappi Kaiafas ja hänen pappisneuvostonsa seisovat moderneilla rakennustelineillä ja näyttävät mustissa viitoissaan variksilta. Papeilla on myös todella härskit ja kummalliset mustat lakit, jotka sopisivat paremmin kellotapulille.

Isoin yllätys oli kuitenkin Herodes, joka esiintyy vain yhdessä kohtauksessa. Hän pilkkaa Jeesusta mahtavalla biisillä:

”Prove to me that you’re divine;
change my water into wine.
That’s all you need do,
then I’ll know it’s all true.
Come on, King of the Jews.
Jesus, you just won’t believe
the hit you’ve made around here.
You are all we talk about,
the wonder of the year.
Oh what a pity
if it’s all a lie.
Still, I’m sure that you can rock
the cynics if you try.
So, you are the Christ,
you’re the great Jesus Christ.
Prove to me that you’re no fool;
walk across my swimming pool.”

Kuunneltuna laulu kuulostaa huumoristisuudestaan huolimatta elegantin uhkaavalta, joten en todellakaan osannut odottaa, että Herodes olisi boksereissaan tyttö- ja poikarakastajiensa ympäröimänä oleva pulska ja flamboyantti Studio 54 -dandy.

Ei mitenkään paras Jeesus-filmi, mutta hyvää vastapainoa iänikuiselle tosikkomaiselle ajankuvan rakentamiselle, ja loistavat musat.

Pohjola-filmin romanttinen dokumentti Avioliitosta esitetään Kettupäivillä keskiviikkona 4.11. klo 15-17. Kyseessä on ammattilaisdokumenttien sarja, joten allekirjoittanut on hieman yllättäen transformoitunut ammattilaisdokumenttiohjaajaksi.

Tapahtumalla on tietenkin Facebook-eventti. Saa ilmoittautua, mutta pakko ei oo, eikä siitä myöskään ole apua lippujonossa

Pidämme myös lokakuun lopulla kutsuvierasensi-illan ystäville, kollegoille, tovereille ja omaisille. Kutsulistaa tehtiin hiukan hätäisesti, joten jos olet unohtunut, pistä mailia!

Kiva, että täällä Haagin kaupunginkirjaston pääkirjastolla keskustassa on ilmainen ja avoin wi-fi. Toisin kuin Suomessa tai skandinaviassa, ovat monet kirjastopalvelut Hollannissa sen sijaan maksullisia. Kirjoja ja lehtiä voi paikan päällä lukea ilmaiseksi, kotiin lainaamiseen tarvittava jäsenyys ja sitä osoittava kirjastokortti maksaa vuodessa 19€ tai 26.25€, iästä riippuen. Jos aikoo lainata vain lehtiä, voi ostaa halvemman jäsenyyden hintaan 7.5€. Kun kävimme täällä ekskursiolla muutama viikko sitten, huomasi eron retoriikastakin; Hollannissa kirjastoissa on jäseniä, Suomessa asiakkaita tai käyttäjiä. Tämänkertaisella matkalla osallistun LIBERin ja EBLIDAn digitointityöpajaan, ja ajattelin samalla viettää edeltävän viikonlopun täällä ulkomailla.

Kirjastojen vuosimaksua on toisinaan väläytelty Suomessakin (katso Tuula Haaviston Kirjastojen peruspalvelujen maksut eivät kannata -raportti vuodelta 2003 (kiitos Tuulalle ja Petri Tonterille vinkistä)), mutta ainakin nykyinen kirjastolaki (4.12.2004) määrää peruspalvelut maksuttomiksi. Tai siis, tämä on yleinen tulkinta kyseessä olevasta laista. Lain kirjain on seuraava:

4 luku

Kirjastopalvelujen maksuttomuus

5 §

Kirjaston omien kokoelmien käyttö kirjastossa ja niiden lainaus on maksutonta.

Yleisten kirjastojen keskuskirjaston ja maakuntakirjastojen yleisille kirjastoille antamat kaukolainat ovat maksuttomia.

Muista kirjaston suoritteista kunta voi periä enintään suoritteen omakustannusarvoa vastaavan maksun.

Erityisestä syystä maksu, joka muuten määrättäisiin suoritteen omakustannusarvoa vastaavaksi, saadaan määrätä tätä korkeammaksi.

En ole aivan varma tarkalleen mikä ylläolevassa laissa edellyttäisi, että esimerkiksi netin käyttö ei suomalaisissa yleisissä kirjastoissa maksaisi. Nettiyhteyden omakustannearvo olisi tietenkin sangen matala, ellei mukaan lasketa asiakkaiden käytössä olevia tietokantoja (Arto, Aleksi, EBSCO, PressDisplay, Naxos jne).

Vertailukohdaksi vaikkapa Haagin kaupunginkirjaston muissa toimipisteissä paitsi pääkirjastossa netin käyttö maksaa 1€/tunti (ei-jäsenille 1.4€/tunti) joka on sinänsä ihan markkinakelpoinen hinta täkäläisiin nettikahviloihin verrattuna. CD-levyn kuuntelu talon soittimella maksaa 0.5€ per kaksikymmentä minuuttia, mutta levyt ovat koteloissaan joten niitä voi kuunnella omallakin, kannettavalla cd-soitimella jos jollakulla sellainen vielä on. En tiedä olisiko oman soittimen käyttö kiellettyä, en ole kyllä nähnyt missään mitään kieltolappuja. Levyjä ei kuuntelua varten tarvitse lainata (1€/levy), ellei aio poistua musiikkiosastolta etsiessään jotain mukavaa soppea muualla rakennuksessa kuunteluun ja vaikkapa sarjisten lukuun tai netissä surffailuun. Kuuntelumahdollisuutta ei ole muualla kuin pääkirjastolla.

Mitäs leffan vuokraaminen Suomessa nykyään maksaakaan? Haagin kirjastosta sekä DVD:t että konsolipelit maksavat 3€ kappale. Ei ole sattunut silmiini videovuokraamojen hintoja.

Haagin kirjasto on kuulemma sikäli poikkeuksellinen Hollannin kirjastojen joukossa, että organisaatio kuuluu suoraan kaupungin alle eikä ole säätiö kuten yleiset kirjastot yleensä. En ole varma tarkoittiko Hollannin rantaparatiisin Scheveningenin kirjaston hoitaja koko Haagin kaupunginkirjastoa vai vain omaa lähikirjastoaan, kun sanoi että Haagissa tilanne on sikälikin poikkeuksellinen, että koko henkilökunta saa palkkaa.

En ole järkyttynyt, vaan totean kylmänrauhallisesti, että monikulttuurisuuteen kuuluu että on erilaisia tulokulmia maailmaan, myös kirjastopalvelujen järjestämiseen. Suomen ja skandinavian maksuttomat kirjastopalvelut ovat oikeastaan aika outo ilmiö.

Huomenna torstaina 15. lokakuuta Klubin Livessä nähdään Kosmoraman erikoisnäytöksessä yksi elokuvahistorian suurimmista klassikoista (Imdb top 250, #125).

Buster Keatonin elokuva Kenraali saa uudenlaisen käsittelyn, kun suomen sielukkaimpiin ja monipuolisimpiin lukeutuva rockyhtye Black Audio saapuu säestämään elokuvan.

Elokuvan jälkeen lavalla nähdään juuri kolmannen levynsä julkaissut porilaisviisikko Lowlife Rock’n’Roll Philosophers. Yhtyeen jäsenet ovat tuttuja myös lukuisista muista vaihtoehtoisen rockin ystäville tutuista koonpanoista kuten Kuusumun Profeetta ja Eleanoora Rosenholm.

Tämä Kosmorama-erikoisnäytös on Klubin Live-kerroksessa
(Humalistonkatu 8). Ovet avataan kello 21 ja elokuva alkaa kello 21.30. Lowlife Rock’n’Roll Philosophers esiintyy elokuvan jälkeen.

Liput 5 euroa, K-18.

Viimeisin kulttuurikokemukseni liittyy elokuvaan Narnian tarinat: Prinssi Kaspian. Se on elokuva, joka on tehty C.S.Lewisin luoman kirja-sarjan toisesta osasta.  Prinssi Kaspian alkaa kun Peter, Susan, Edmund ja Lucy taiotaan Narniaan.  Narniassa he huomaavat, että heidän edellisestä vierailustaan on Narnian ajassa kulunut yli tuhat vuotta. Narniassa ovat vallassa muualta saapuneet ihmiset, ja melkein kaikki eli faunit, puunhenget, kääpiöt, kentaurit, satyyrit ja puhuvat eläimet on joko tapettu, tai ajettu pakoon. Nuori prinssi Kaspian aikoo kuitenkin syöstä vallasta ilkeän setänsä Mirazin ja päästää Narnian alkuperäiset asukkaat valtaan.  Mutta miten lopulta käy, sitä en paljasta.

Minulla oli jo ollut tarkoitus pitkään katsoa ko. elokuva, koska olen myös nähnyt ensimmäisen osan Velho ja leijona. Pelkona oli kuitenkin, että toinen osa on huonompi. Kun nyt vihdoin tuli tilaisuus nähdä tämä elokuva, tartuin tilaisuuteen. Katsominen kannatti.  Elokuva tuli katsottua, se oli erittäin mielenkiintoinen ja pidin siitä. Ja erityisesti pidin elokuvan “henkilöistä” tai toisin sanottua olioista.

Elokuva oli juuri sopiva katsoa nyt kun on illat pimenee ja voi käpertymään nojatuoliin mukavasti peiton sisään.  Ja voisin katsoa elokuvan uudestaan ja ehkä myös kolmannen osan jos ja kun se ilmestyy.

Pohjola-filmin ensimmäinen elokuva saa pian ensi-iltansa. Kyseessä on romanttinen dokumentti, jonka teimme alunperin häihimme, ja pian alkaa sen “kaupallisen version” festivaalikierros. Traileri löytyy täältä:

Sinkkuelämää on aina yhtä loistava, sekä sarjana, että elokuvana. Se ei kulu katselukertojen lukumäärän mukaan, vaan juoni on aina yhtä hauska, rohkea ja koskettava. Sarjan henkilöhahmot ovat aitoja, heihin pystyy samaistumaan. Vaikka sarjan kaikki kuusi kautta osaisi ulkoa, ja elokuvan olisi katsonut jopa liian monesti, ei sen hohto katoa.

Mielestä sarja tulee ehdottomasti katsoa kausijärjestyksessä, ja ennen elokuvaa. Elokuvassa käsiteltäviä asioita ei ymmärrä täysin, ellei ole jo aikaisemmin tutustunut Carrieen (Sarah- Jessica Parker), Mirandaan (Cynthia Nixon), Charlotteen (Kristin Davis) ja Samanthaan (Kim Cattrall), sekä heidän lukuisiin suhdekoukeroihiinsa.

Pääosassa sarjassa ovat ystävyys ja muoti. Hienoa onkin seurata muodin muuttumista vuodesta 1998 vuoteen 2010 ( toinen elokuva saa ensi-iltansa keväällä 2010). Sarjan mukaan nuoret naiset tulevat New Yorkiin kahden asian perässä: muodin ja rakkauden. Rakkaus näkyy mielestäni eniten ystävyytenä, jonka monimuotoisuus ja pysyvyys on sarjan tukipilari.

Miehet liittyvät tietenkin olennaisesti sarjaan. Yli 30 -vuotiaan naisen rakkauden tavoittelu on välillä jopa toivotonta. Upein mahdollinen päätös ensimmäiselle elokuvalle on kuitenkin varmasti Carrien ja Mr. Bigin (Chris Noth) päätyminen alttarille, tottakai ystävien todistamana.

Mirse

Aika rankka viikko takana.

*

Lipunpolttajien kuvausten alku on viivästynyt (alunperin piti aloittaa ensi viikolla), mikä on aiheuttanut paljon ylimääräistä päänvaivaa, stressiä ja häslinkiä.

Toisaalta aikaa on vapautunut myös muuhun toimintaan. Niinpä olen ollut mielenosoittamassa, näyttelemässä tulevassa Espoo-sketsisarjassa goottia antikvaaria, haudannut yhden aikakauslehden ja pohtinut Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan ilmettä.

*

Maanantaina pidettiin Riimuahjo Oy:n hallituksen kokous, jossa päätettiin lopettaa Roolipelaajan julkaiseminen. Lehti tuotti jatkuvasti tappiota, eikä enää ollut kykyjä sijoittaa siihen omaa rahaa. Se oli meille kaikille henkilökohtaisesti tärkeä projekti, joten sen lopettaminen oli raskas päätös.

Roolipelaajan loppumista on puitu pitkällisesti, eikä aina kovin rakentavasti lehden omilla foorumeilla. Myös foorumit suljetaan tämän kuun lopussa.

Ihmeellistä, että roolipelaajien kaltainen aika omaleimainen porukka jaksaa olla näin hajanainen ja torailla keskenään. Syiksi olen kuullut kaikenlaista koulukiusaamisesta suomalaiseen kansanluonteeseen. Nyt on aika aikuistua ja alkaa yhdessä luoda parempaa roolipeliskeneä ja ainaisen naljailun sijaan tukea uusia toimijoita.

*

Torstaina pidettiin Eduskuntatalolla ensimmäinen oranssi mielenosoitus korruptiota vastaan. Olin mukana järjestämässä ja myös puhujana, mutta taustalla oli useampi iso uusia vaaleja vaativa nettiyhteisö, mukaan lukien itse pyörittämäni Eduskuntavaalit 2010. Myös aikaisemmat demokratian hautajaiset saavat nyt tästä jatkoa.

Kuva: Tommi Tampio

Paikalla oli alle sata oranssiin pukeutuneita mielenosoittajia, mikä ei ole vielä paljon, mutta jos porukan määrä edes tuplaantuu joka viikko, on meitä pian tuhansia ja sitten kymmeniätuhansia. Vanhasen korruptiohallitus ja ostettu eduskunta eivät kaatuneet tänä torstaina eivätkä kaadu ensi torstainakaan, mutta jonain torstaina ne kaatuvat, kunhan jaksamme olla aktiivisia.

Nyt meitä vilkuili portaiden nurkista moni kansanedustaja ja KMS-rahoilla itsensä ryvettänyt Ilkka Kanerva kipitti mielenosoituksen edustalta piiloon kansanedustajabussiin. Ike on paitsi kansanedustaja, myös Varsinais-Suomen maakuntahallituksen puheenjohtaja, mistä käsin on tehnyt KMS-myönteistä politiikkaa. Vaadin häntä mikrofonin ääreen vastaamaan kansalaisten syytöksiin, mutta ei tullut.

Islannissa oli pitkälti sama tilanne ja siellä mielenosoittajien ja muiden oranssiin pukeutuneiden määrä kasvoi hiljalleen, kunnes hallitus lopulta kaatui. Meillä on puolellamme Suomen varsin puolueeton ja aktiivinen media, Islannissa kun valtalehdet yrittivät lähinnä piilotella valtaapitävien toilailuja. Jopa niin paljon, että entinen pääministeri ja keskuspankin pääjohtaja Davíð Oddsson palkattiin vähän potkujensa jälkeen valtalehti Morgunblaðiðin päätoimittajaksi.

Suomessa media ja kansa ovat selvästi samalla puolella, joten lähtökohdat ovat Islantiakin paremmat!

Seuraava tapahtuma on ensi viikon torstaina 15.10. klo 17 eduskuntatalolla. Pääset paikalle tai et, muista pukeutua oranssiin joka torstai. Tapahtuma löytyy myös Facebookista.

*

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY kaipaa logoa ja graafista tunnusta. On debatoitu, pitäisikö sen olla modernistinen vai heraldinen, esittää aaltoja vai jotain symbolisempaa, ja sen sellaista.

Itse pidän klassillisesta kuvastosta ja se sopii mielestäni hyvin ajatukseen sivistysyliopistosta, ja lisäksi tarjoaa hyvää vastapainoa Aalto-yliopiston konsulttimaiselle logolle. (Samalla tavalla kuin ylioppilaskunta toivottavasti tarjoaa jotain pysyvämpiä arvoja ja sisältöjä yliopiston hallituksen teknokraattiselle linjalle.)

Antiikin jumaltarustossa on vain yksi jumala, jonka toimenkuvassa yhdistyvät kaikki moninaiset oppialamme: roomalainen neitsytjumalatar Minerva. Minerva oli viisauden, kaupankäynnin, taiteiden, kudonnan, kädentaitojen, sotureiden, lääketieteen, taikuuden ja musiikin jumalatar. Siinä tuli kieltämättä about kaikki Suomen korkeakoulut, mutta missään muussa jumalassa eivät yhdisty insinööritaidot, kaupankäynti ja taiteet.

Minerva myös auttoi Prometheusta varastamaan tulen (=kulttuurin) Olympos-vuoren jumalilta ja tuomaan sen ihmisille. Minervan lähin vastine kreikkalaisessa jumaltarustossa on Pallas Athene. Hän ei ole käytössä muilla suomalaisilla yliopistoilla.

Ehdotin AYY:n edustajistolle, että valitsemme suojelijattareksemme Minervan ja hänet esitetään jollain modernilla tavalla visuaalisessa ilmeessämme.

Elokuvat ovat kuuluneet pitkän aikaa eri ikäluokkien kulttuurielämyksiin. Sykähdyttävän elämyksen voi saada jopa kotona tavallisen DVD soittimen avulla. Kokemusta voi syventää kotiteatterin avulla, joka voi tehdä elokuvan jännittäävistä kohtauksista löysät pöksyyn -elämyksiä tai tunteikkaista kohtauksista entistäkin koskettavampia. Oman kotiteatterin voittaa tietenkin aito oikea elokuvateatteri, jonka ansiosta naapurit eivät joudu kärsimään kotiteatterin aiheuttamista meluhaitoista.

Viimeisin huomattava kulttuurikokemukseni sijoittuukin juuri elokuvateatteriin. Kävin katsomassa kaveriporukan kanssa uunituoreen Quentin Tarantinon”Kunniattomat paskiaiset” (Inglorious bastards). Elokuva oli mukavan pitkä ja tuotti katsojalle huvittuneita tuhahduksia tai jopa aitoja naurahduksia, elokuvan raa’asta väkivallasta huolimatta.

Quentin Tarantino ei ole kaunis mies, mutta osaa kuvata väkivaltaa raa'asti.

Elokuvateatteri oli miltei kokonaan käytettävissä kavereideni kesken, joten epämukavien penkkien rivistöstä löytyi paikka, jossa sai rönöttää mukavassa, epäergonomisessa asennossa. Katselun kyytipoikana oli tietenkin pussilinen sokeriherkkuja.

Elokuva herätti monenlaisia ajatuksia, joita jäin pohdiskelemaan ja analysoimaan. Kaverit eivät olleet täysin tyhjäpäitä, joten pystyimme keskustelemaan ja punnitsemaan heti juuri katsottua elokuvaa. Elokuva on siis mukava katsella isommalakin joukolla.

Jussi K.

Erään elokuvaillan pingviinielokuvasta muistui mieleen tämä business tarina, jossa kerrotaan Johnny Walkerista. No, kyseessä on blended, ei single malt viski, mutta tarina on joka tapauksessa hyvä. Lisäksi siinä on tarkkakorvaiselle paljon hauskoja heittoja, mm. “lock, stock and (barrel)”. Lisäksi: tarina kerrotaan kävellen…

This Johnnie Walker ad is a good example of a longer story you might hear in an organisation when someone is recounting the story of a project, a team or in this case, a company. Note how Robert Carlyle gives us the names of the people involved. We are interested in this type of detail and it’s often omitted in business stories.

http://www.anecdote.com.au/archives/2009/08/contrary_to_pop.html