Se on tulossa. Enää muutama päivä ja sitten me kaikki saamme taas olla liftareita. Se on tavoittelemisen arvoin päämäärä, samoin kuin tietouden lisääminen Douglas Adamsista. Itse pahoin pelkään, että vietän koko päivän kotona, mutta kyllä sekin on ihan tarpeeksi kätevää, voin ainakin hämmentää pikkusiskoa ja muita perheenjäseniä.

Entä sinä?

Alan hiljalleen olla sitä mieltä, että se kirjosieppo on oikeasti Tylypahkasta. (Öh, niin, tuota… se siis oli kirjosieppo eikä kuusitiainen – ja joo, ne näyttää aivan erilaisilta, mutta minkäs teet. [Ähäskutti, et mitään.]) En tajua miten se olisi muuten jaksanut viisi päivää tempoa sitä ikkunaa vasten. Sillä on varmasti viesti Tylypahkasta… öh, tosin, taidan olla jos liian vanha oppilaaksi. (Mutta ehkä, ehkä, saan lainata ajankäännintä?)

Eniveis. Me olemme yrittäneet kaikkea. Laitoimme ikkunan päälle vihreän harson, kokeilimme riippuvaa kotkapelotinta, avasin oven (se lintu lensi huoneeseeni ja piti hätistellä pois – yllättävä käänne), laitoimme ikkunan viereen pienen liuskan täynnä siemeniä… Mikään ei pelasta. Se kirjosieppo on tosiaan päättänyt tulla siitä ikkunasta läpi.

Ja minun niskani ovat kipeät.

Ja tosiaan ei näemmä tarvitse lähteä ulos huoneesta niitä lintuja nähdäkseen…

Vielä epävarmoille ihmisille tiedoksi, miltä kirjosieppo näyttää:

Minun ikkunaani päin lentää uudestaan ja uudestaan sama kuusitiainen. Heräsin aamuyöllä puoli viideltä siihen, että se tömähti päin ikkunaani. Lintuparka. Kiitos sen näin kuitenkin upeimman auringonnousun aikoihin.

Kyseinen pikkuinen lensi ikkunaani päin koko illan, suunnilleen vartin välein. Sitten se istui pyörän satulalle, sukin höyheniään ja lensi kohta uudelleen. Koetin sulkea verhot, mutta se ei auttanut. Kuusitiaisia on kolme, mutta kahdella niistä on huomattavasti epäsäännöllisemmät ikkunaantörmäämisajat.

Ja ihan tosi. Tämä on totta. Ja aika rasittavaa & ärsyttävää & murisuttavaa. Mur.

Kirjoitin mustekynän vahingossa mustakynä. Se oli siemen. Nyt tarvitaan enää tylsistymistä, hetki hiljaisuutta ja aavistus inspiraatiota. Sitten minulla on tarina.

Miten minusta tuntuu, että kukaan ei jaksa lukea kaikkia tämän päivän blogimerkintöjä?

Skeptikot saavat painua hiiteen!

Aloin tänään ruokalassa pohtia (pinaattikastiketta!) että mitä korven järkeä minun on olla vegetaristi, kun se ei johda käytännössä mihinkään. Ei oikeasti, hei, jos olen yksi muutamasta hassusta vegetaristista tai vegaanista tai ympäristöaktivistista… mitä järkeä siinä on? Ei maailma muutu. Voin ihan yhtä hyvin kuluttaa ja saastuttaa ja pitää niin kivaa kuin ehdin niin kauan kuin ehdin.

Ja höpönlöpön. Idealistinen puoliskoni (onneksi) hyökkäsi paikalle ja huitoi pinaattisella haarukalla naurettavan länsimaisen vehkanturjakkeen tiehensä. Niinpä niin. Miksi minun pitäisi edes yrittää muuttaa maailmaa? Miksei asioita voi tehdä jo senkin vuoksi, että ne ovat itseisarvoltaan hyviä ja oikeita? Kiitoksia, uusi perustelu toiminnalleni. Idealistiminä, olen sinulle joskus kirnupiimätuopillisen velkaa.

Ai niin. Matikan preppaustunnit on niille jotka ei pärjää ilman. Kuinka mielelläni niiltä lintsaisin ja elämäni pelastaisin, vaan ah ja voi, en mä voi! On maailma paikka kavala, ja matematiikan koura pitkä, ja lintsaaminen tuomitaan ja sitten selkään suomitaan, eikä kohta jaksa Ernokaan jos matikkaa vain jankataan.

Öh. Anteeksi. Taidan mennä nurkkaan häpeämään tätä merkintää.

Sain lavatanssilipun. Hyöty on kyseenalainen, koska 1) minulla ei ole tanssiparia 2) en osaa tanssia 3) olen koko kesän töissä ja 4) en edes ryyppää.

Mahtavaa.

TANSTAAFC: There aint no such thing as a free coffee! (Tämä oivalluksen meille tarjosi sarjakuva.)

Minä aion nyt yrittää selvitä ilman nettiä ja laittaa elämäni järjestykseen. Elämän järjestäminen koostuu kaikesta tästä:

• Poissaoloselvitykset opettajille
• Matematiikan koe pitäisi tehdä
• Kaksi esseetä mielenterveydestä ja liikenteestä
• Moooonta kirjettä
• Romaani
• Lukulista 154 + 33 kirjasta
• Venäjän kommunikatiiviset
• Ruotsin ja englannin itsenäinen suorittaminen
• Perhe
• Sosiaaliset suhteet yleensä
• Iltalenkit
• Kemian rästityöselosteet
• Tilikirjanpidon kunnostaminen
• Piano
• Pari elokuvaa
• Vanhojen tuttujen ja isovanhempien näkeminen
• Ensivuoden kurssitarjonnan suunnittelu

• Elämä

Tästä listasta on hyvä aloittaa. Päivittelen edistymistäni tähän blogiin, joten jos jokin oikeasti kiinnostaa, tämän pitäisi kertoa tarpeeksi. Ehkä projektin jälkeen päiväni eivät enää koostu koneesta ja koulusta.

Minä ilmoittauduin juuri mukaan tähän. En tiedä tuleeko siitä mitään, myönnän itsekin olevani sen verran nörtti että päivä ilman konetta voi kirpaista pahastikin, mutta uskoisin selviäväni. Varsinkin, kun jotkut ihanat ihmiset suostuivat järjestämään piknikin Tampereella juuri tuolloin.

Ne laiskat jotka eivät jaksa kurkistaa linkin taakse, saavat informaatiota tässä. Kyseessä on siis Shutdown Day, jonka ideana on selvitä päivä avaamatta konetta. Toinen puolikas ideaa on havahduttaa ihmiset huomaamaan, kuinka paljon aikaa tämä sähköinen laatikko vie. Omalla kohdallani jo pelkkä päivän ajatteleminen ilman konetta on aika shokkihoitoa – ehkä minun pitäisi joskus kokeilla viettää viikkokin ilman konetta?