Jee, sainpa tän plogin laitettua nyt alulle. Tänne ois tarkotus postailla vähän kaikkea liittyen opiskeluun, ja ehkä välillä johonki muuhunki.

Siinä ois kuva  minusta.

Heips! Tein tässä menneen viikonlopun aikana oman 3-osaisen esittelyvideon MotUC Webstorista.

Lisäksi tein myös englanninkielisen 3-osaisen esittelyvideon:

Työskentelen pappina Kauhajoen seurakunnassa ja monet ajatukset “jalostuvat”  kirjalliseen muotoon. Ajattelin siksi laittaa niitä tänne kaikkien luettavaksi. En siis kirjoita varsinaista blogia, vaan käytän tätä sivustona, jonne pyrin laittamaan säännöllisesti uusia kirjoituksia. Suurin osa kirjoituksista tulee perustumaan pitämääni saarnoihin, joita muokkaan vähän paremmin luettavaan muotoon.

Siirrän näille sivuille myös joitakin laajempia kirjoituksia kristillisistä aiheista. Laitan tänne myös  lyhyempiä hartauskirjoituksia, joita teen muutaman vuodessa Kauhajoen Kunnallislehteen.

Toivon, että sivut antavat sinulle evästä uskonelämään.

Uusimpia kirjoituksiani:

Korkeimman suojassa

Ilon ja kiitollisuuden lähteitä

VST Planet esittelee vst-plugareita jaoteltuina efekteihin ja instrumentteihin, joista nämä on edelleen lajiteltu ala-kategorioihin. Sivuilta löytyy kymmeniä instrumentteja. Kokoelma päivittyy, kun uusia laadukkaita instrumentteja tai efektejä ilmaantuu. Plugareita on sivustolla sopivasti ja ne ovat laadukkaita. VST Planet on esittelijän roolissa, eikä se tuota itse mitään softaa. Plugareita löytyy tällä hetkellä useita kymmeniä ellei jopa satoja.

Kaiken VST-materiaalin lisäksi sivustolla on mainio ja kattava freeware software osio. Siinä esitellään lyhyesti ilmaisjakeluna julkaistuja ohjelmia, jotka voi ladata valmistajan sivustolta. Mukana on träkkereitä, raitureita ja editointiin tarkoitettuja työvälineitä.

Jos sinulta puuttuu ohjelmistoa, olet juuri päivittämässä konetta tai etsimässä budjettiin sopivaa välineistöä, on VST Planetin sivuilla vierailu kannattavaa. Kaikki softa on ajan tasalla ja ilmaista. Joitakin mainoksia löytyy, mutta se on ymmärrettävää.

VST Planet

Kirjanmerkkien ylläpitäminen ja järjestely on sekavaa. Siksi tähän blogiin ilmestyy päällisin puolin järjettömiä linkkivinkkejä, koukkailevia polkuja ja kaikenlaista arkipäivän tekniikkaan liittyvää löpinää.

Kirjoittajanne on 26-vuotias nainen, tottunut teknoarjen ja jopa vähäsen nörttiarjen tallaaja. Tietokonealustani on Macintosh, omistan järjettömästi kaikenlaisia tilejä eri web 2.0 -palveluissa, koneeni on täynnä kaikkia kivoja ohjelmia joita en ehdi käyttämään. Päädyin purkamaan sumaa tänne. Seuraaminen omalla vastuulla.

Näin omaa Hordakiani saapuvaksi odotellessa, ajattelin jakaa kanssanne pari kappaletta esittelyvideoita MotUC Hordakista. Ensimmäinen video on GayComicGeek:n käsialaa ja jälkimmäisen videon takaa löytyy Sniper33. Kyseiset imet ovat näiden tekijöiden Youtube tunnuksia.

 
 
Lopuksi, tässä Teille Pixel Danin video Hordakista, joka on kustomoitu näyttämään enemmän She-Ra - Princess of Power animaatiossa nähdyltä versiolta Hordakista.

Olen syntynyt tosi pienenä, rääpäleenä ja monentena lapsena. Ehkä siksi unohduin uuninpankolle rievun sisään kuivumaan lähes sokealta puapolta, lapsenpäästäjältä. Kun sitten lapsiakka tovin päästä saalistaan kyseli, alkoi puapo ensimmäisessä vedeltä näyttävässä pytyssä minuun kuivuneista rievuista irti liotella. Puaponhan piti ensin lapsiakka hoidella. Vesi oli reentekijän tervaista puunkäsittelyvettä, josta sai ruotiukko sanomaan: “Kun on tervapytyssä äpäräh kastettu, niin nimi pysyköh ta se olkoh Svetlana”.

Sieltäpä sulosointuinen nimeni köyhän Karjalan kunnailta, synkeältä sota-ajalta on. 1944 syyskesällä, kun kylämme oli poltettu ja suuri joukko kyläläisiä saanut surmansa, tuli kylään kuorma-autoja. Käsky oli käydä lavalle ja tavaraa sai ottaa sen verran kuin kainaloon mahtui. Aikaa oli niin vähän, että kaikki kauempana niityillä, pelloilla tai metsässä työssä olevat eivät ehtineet mukaan. Meiltäkin jää kaksi veljeä.

Eikun matkaan, ihmemaahan Suomeen, jossa monessa paikassa ryssät ja mustalaiset saivat saman kohtelun, “Ei tänne”. Kuljimme pitkin maata Suomussalmen Raatteentieltä tulleina, paikkakunta kerrallaan Savoon asti ja sitten takaisin Kainuuseen, jonne asetuimme ja josta hieman yli 13-vuotiaana läksin suureen avaraan maailmaan onneani etsimään.

Monessa ammatissa olen ehtinyt olla, vaan valtion palveluksesta pääsin niukalle eläkkeelle. Mieheni kuoli kolmisen vuotta sitten, joten opettelen vasta yksinoloon. Käyn parissa piirissä vapaaehtoisena mukana olemassa.

Olen vanha puu. Kaksi isoa oksaa ovat katkenneet ja juurtuneet kasvamaan kauas minusta. Katkeamiskohtiin on jäänyt kivuliaat haavat, vaikka tiedän, että oksien katkeaminen on ollut välttämätöntä.

Oma tuleva lahoamiseni ei pelota, koska olen kasvattanut latvaani kukkia ja edelleen siemeniä, jotka aikanaan itävät maassa ja kasvavat uusiksi puiksi.

Näillä sivuilla kertoilen kolmen koirani kuulumisista. Ella on kolme vuotta täyttävä sk kettuterrieri, Saaga on vajaa kaksi vuotias leonbergi ja Riku on reilu 5v. sekarotuinen löytökoira.

TERVETULOA!

Terveisin, Ilona

Minä olen minä. Olenkohan kotoisin mistään?

Olen täynnä minua.

Minulle Sinä olet Sinä. Minuun ei mahdu yhtään Sinua.

Minä en yhtään tykkää minusta, enkä tykkää Sinusta. Syy: Sinä et ole täynnä Sinua. Sinuun mahtuisi paljon minua.

Hän, piispa, sanoi, että jos minut tapaa kerran, niin minä jään muistiin. Se on, minut muistetaan aina. Jos piispan sana pitää paikkansa, silloin minua siis on monissa muisteissa. Mutta onko minussa sitten enää mitään minua. Mitä jos ei olekaan mitään minusta: on vain MIINUSTA monissa mielissä, aivojen ovenpielissä.

Kuuntele “Kerron itsestäni” tästä.

Noudatan maksimaalisen julkaisun periaatetta, joten alla Helsingin kaupunginkirjaston intranettimme Kaivon erittäin mainiossa Kirjahylly-kolumnisarjassa julkaistu kirjoitukseni. Sarjassa henkilökunta esittelee henkilökohtaisia kirjastojaan ja kirjahyllyjään kuvien  kera.

Macen kirjahylly

Ellen ole laskenut väärin, omistan neljä kirjaa. Näet ne kuvassa. Scrolling Forward oli kurssikirjana informaatiotutkimuksen opinnoissani, Paratiisi vai panoptikonin sain mukaani jostain alamme tapahtumasta ja Wikipedia—The Missing Manualin tilasin netistä muuten vaan. Neljäs on GNU Emacsin version 18 manuaali, jonka nappasin aikoinaan Kirjakaapelin kokoelmista. Sen kanssa matkustin Jyväskylään Finnconiin hankkiakseni siihen kirjoittajan ja suuren ajattelijan, Richard M. Stallmanin omistuskirjoituksen (“Happy hacking—Richard Stallman”). Pari vuotta myöhemmin kirja poistettiin kirjaston kokoelmasta ja nyt se on minulla turvassa, artefaktina.

Maailmassa on varmaan joku ihminen jolla olisi kirjoilleni parempaa käyttöä kuin minulla, joka homehduttaa niitä pinossa ja kirjoittaa niistä työpaikan intranettiin. Kelpo kirjoja ne kaikki kuitenkin ovat. Wikipedia-oppaan aion toistaiseksi pitää itselläni. Scrolling forwardin ja Paratiisin olen lukenut, joka on kutakuinkin yhtä kuin se että ne ovat minulle tarpeettomia—joten jos niille on teillä käyttöä niin ottakaahan yhteyttä. Tällä hetkellä ne ovat tarjolla viime aikoina uutisissakin olleessa BookaBookassa. Paras mahdollinen ottaja olisi tietenkin sellainen joka tekee kirjoihin merkintöjä ja huolehtii että ne pysyvät liikkeellä. Kirjojen seisottaminen hyllyssä tuntuu suorastaan loukkaukselta!

Edellä mainittujen teosten lisäksi hallussani on tällä hetkellä kaksi muuta kirjaa. Daemon on romaani jonka omistaja ehkä jo kaipailee sitä. Lupasin laatia siitä arvion, mutten ole vieläkään päässyt yli puolenvälin. Törkeen hyvän Watchmenin nappasin töistä matkaani. Aikoinaan Cosmic Comic Caféssa käydessäni luin siitä aina kappaleen kerrallaan.

Aikakaus- ja sanomalehtiä kotona liikkuu sattumanvaraisesti. Niitä tulee ja menee muttei kerry. Kirjojen tai lehtien kotona säilöminen tuntuu ajatuksena mahdolliselta, jos niille on oikeasti käyttöä. Kaunokirjallisuutta, ainakaan romaaneja en missään nimessä haluaisi omistaa. Pthyi mikä törkeä ajatuskin…ehkä jonkun uudelleenkäyttöä kestävän teoksen, vaikkapa upean sarjiksen tai runokokoelman voisin hankkia. Väliaikaisesti.

Bibliofiiliksi en itseäni voi väittää. Keräilijän vikaa minussa on kieltämättä joskus ollut. Silloin tuli haalittua esoteerisempia aikakausijulkaisuja ja kaikenlaista roipetta. Ei mitenkään hallitsemattomasti. Oli kuitenkin jonkinlainen sisäinen tarve suojella esineitä, etteivät joutuisi kadotukseen. Mokoman pula-ajan sairauden ruoskiminen sielusta on tuottanut ihan hyvin tulosta; tavarasta on päästy eroon eikä tilalle ole tullut puutteen tunnetta.

Elämä on hyvää.

Tiedän että tämä on Kirjastolaisen Oikea Tie.

Opusten lisäksi pinossa on vähän vinyyliä, perinteitä kunnioittaen maitolaatikkoihin varastoituna. Ihan hyvä valikoima (gasp voisiko jopa sanoa kokoelma?!?) tunkkaista ja tiukkaa teknoa. En tiedä mitä niille oikein pitäisi tehdä. En haluaisi luopua niistä, mutta voisin antaa niitä lainaan. Osa on ollut ennenkin. Cd-levyjen pirulaisia on parikymmentä. Soittimen omistamisesta on vuosia.

Onko tähän tarkoitus kirjoittaa myös peleistä? Nekin ovat kaunokirjallisia teoksia. Mitään erityistä pelikokoelmaa minulla ei ole. Verkkaisen läpipeluun alla on pari seikkailuropea: Yggda Union―We’ll Never Fight Alone puhelimessa GBA-emulaattorilla, sekä Chrono Trigger miniläppärin SNES-emulaattorilla. Niukasti pelaavalle molemmat tuntuvat loputtomine juonenkäänteineen ikuisuusprojekteilta.

Toisin kuin pelestä ja webin kaltaisesta hypermediasta, kirjoista näkee heti päällepäin koska ne päättyvät. Ehkä se on salainen syy miksi jotkut aina jaksavat ylistää kirjojen käyttöliittymää ylivoimaiseksi :^)

Liikenneasioita pohtiessaan joutuu usein huomaamaan, että luotettavaa ja ajantasaista tietoa voi olla hankalaa löytää. Autokoulun oppikirjasta yksityiskohtaista tietoa löytyy vähän, mutta toisaalta tiedon etsiminen lakikirjoista voi olla monelle liian monimutkaista. Liikennetietojen syventämiseen ja autokoulussa opitun kertaamiseen soveltuu hyvin Tieliikenteen käsikirja, josta on nyt ilmestynyt päivitetty painos. Käsikirjan tarkoituksena on käydä yksityiskohtaisesti läpi tieliikenteen oikeusnormisto.

Teoksen takana on oikeustieteen tohtori Matti Tolvanen, joka toimii Joensuun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professorina. Tolvasen erikoisalaa ovat juuri liikennerikokset ja hän on väitellyt samasta aiheesta. Tolvanen on ollut myös asiantuntijaroolissa tieliikennelainsäädännön valmistelussa ja on kirjoittanut lukuisia liikenneaiheisia teoksia.

Käsikirjan rakenne muistuttaa jonkin verran Autokoulun oppikirjaa. Käsikirjan edeltäjää Tieliikennekirjaa käytettiinkin myös autokoulun oppikirjana. Autokoululiiton oman opetusmateriaalin myötä Tieliikenteen käsikirja on uudistettu perusteellisesti ja se on eriytynyt liikennelainsäädäntöä työssään soveltavien – kuten poliisien, ajo-opettajien tai tuomareiden – perusteokseksi. Tavallisen tienkäyttäjän onneksi Tolvanen on onnistunut säilyttämään teoksen kansantajuisuuden. Kirjoittaja kutsuukin käsikirjaa “”jokamiehen” hakemistoksi, josta itse kukin voi selvittää oikeutensa, velvollisuutensa ja vastuunsa liikenteessä”.

Tolvanen toteaa alkusanoissaan, ettei käsikirjaa ole tarkoitettu ensisijaisesti niille, jotka vasta ottavat ensiaskeleitaan tieliikenteessä. Tämä onkin oivallinen neuvo, sillä teoksen asiapitoisuus ja formaali esitystapa saattavat vieraannuttaa aiheeseen perehtymätöntä lukijaa. Kuitenkin olisi hyvä, että jokaisella autokoululaisella olisi tieto teoksen olemassaolosta. Ajokortin suorittamisen jälkeen on terveellistä avata Tieliikenteen käsikirja ja huomata, kuinka laajasta aihepiiristä onkaan kyse. Kirjaa selaillessaan tuore autoilijanalku (ja miksei kokenut rattimieskin) oppii nopeasti, että autokoulusta jäikin mieleen vain pieni osa kaikista hallittavista asioista. Kuljettajan onkin jatkuvasti kehitettävä itseään ja pidettävä yllä tietojaan. Käsikirja on hyvä perusteos juuri tähän käyttötarkoitukseen.

Jos lukija jää jotain kaipaamaan, niin ainakin lisää kirjan takakannessa mainostettuja oikeustapauksia ja liikennepoliittista pohdintaa. Niitä on kuitenkin luvattu lisätä kirjan tuleviin painoksiin, joten puute korjaantuu tulevaisuudessa. Visuaaliselta ilmeeltään teos on vanhahtava.  Käsin piirretyt tilannekuvat ja mustavalkoiset valokuvat ajavat toki asiansa, mutta vievät lukijan ajassa taaksepäin edelliselle vuosisadalle. Kirjaa lukiessa täytyykin muistuttaa itseään, että kyseessä on graafisesta olemuksestaan huolimatta täysin ajantasainen teos.

Kirjaa ostavan kannattaa varmistaa, että teos on varmasti vuosimallia 2009. Myynnissä on edelleen myös ulkonäöltään lähes identtinen vuoden 2008 painos, jossa tiedot ovat osittain vanhentuneita. Tilasin omani Akateemisesta Kirjakaupasta, jossa pikaisen vertailun jälkeen näytti olevan halvin hinta eli 30,52 €. Toimituskuluja päälle lätkäistiin 4,50 €. Vertailu kannattaa, koska esimerkiksi Suomalaisen Kirjakaupan hyllyhinta kirjalle on 36,80 €. Autoliiton jäsenkään ei saa kirjaa halvemmalla: AL-kaupassa postikulut ovat korkeat (8,65 €), vaikka kirjan hinta onkin kilpailukykyinen (jäsenille 32 €). Teos on saatavilla myös useimmista kirjastoista.

Tieliikenteen käsikirja on erinomainen lisä jokaisen tienkäyttäjän kirjahyllyyn. Selkeän rakenteen ansiosta käsikirjasta on helppoa löytää vastaukset niihin kysymyksiin, jotka nousevat esiin jokapäiväisissä liikennetilanteissa.

Tolvanen, M. 2009: Tieliikenteen käsikirja 2009. Helsinki: Edita. 246 s.

Ryhmäämme kuuluu neljä teknotyttöä, tässä hieman tuntomerkkejä.

Minna: koirankarvoja lahkeissa, puupölyä silmälaseissa, vaaleat hiukset.

Tiina: ahkera luennoillakulkija, fuksivastaava, punaiset kutrit.

Suvi: innokas jalkapalloilija, vesipullon kantaja, brunette.

Kata: koruseppä, veikeä pisamatyttö, blondi.

• 2. käynti ammatinvalintapsykologilla
• kevään eka lenkki! suoritettu tänään, sunnuntaina juuri ennen vesisateen alkua
• hulluilta päiviltä brunbergin suukkoja ja irtokarkkeja ja kanaa
• ostin kevättakin

Toinen käyntini ammatinvalintapsykologilla pisti pohtimaan asioita vielä uudelleen, uudesta näkökulmasta. Ammatinvalintapsykologi nimittäin näytti avointen työpaikkojen listasta miten älyttömän monenlaisia töitä voisin nykyisen tutkintoni valmistuttua hakea. Mua on vaivannut todella paljon se, etten tiedä jo nyt minkälaista työtä päädyn tekemään. Esimerkiksi psykologian kohdalla tilanne olisi ollut paljon ennaltaennustettavampi ja helpompi.

Oon alkanut vihdoin sisäistää, että se on vain positiivista, ettei selvää tietä ole. Voin päätyä lähes minne vaan töihin, ja työurani voi sisältää vaikka minkälaisia tehtäviä seuraavien kymmenien vuosien aikana. Todennäköistä on, että ainakin aluksi työt ovat määräaikaisia. Mutta se nyt taitaa olla aika yleistä. Eikä sitä auta murehtia vielä. (Ja eihän se edes välttämättä ole suoraan huono asia.)

Hei! Olen jo pitkään tuskaillut sisäisen Tervoni (pidän myös lukemattomista kirjoista) kanssa -  jotain täytyisi tuottaa. Tulen kirjoittamaan tänne blogiini aika-ajoin tuntemuksiani elämästä, olemisesta, ilosta ja surusta. Ihmisyydestä. Joskus teksti voi olla asiallista, toisinaan ehkä jopa runollista. Päivän mukaan…

Miksi minua ahdistaa?

Elän elämääni hyvinvointivaltiossa, missä “kaikki” on hyvin. Kuitenkin päivittäin uutiset, lööpit ja radio, kunhan mainoksilta ehtivät, jaksavat muistuttaa väkivallasta, huumeista, rikollisuudesta ja “turvattomuudesta” mikä yhteiskunnassamme on ainakin tiedotusvälineiden mukaan lisääntymässä. Samalla perusoikeuksiamme ollaan kaventamassa – lisäähän kontrolli turvallisuutta.

Mikä meitä vaivaa? Olemmeko luomassa yhteiskuntaa joka ei kaukaa viistä George Orwellin  “Eläinten vallankumous-kirjaa”, jonka kansalaisten elämä oli mennyt niin pitkälle, että ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”. Suunta on ainakin selvä.  -“Äläs nyt hullujas puhu! Kyllä täällä tasa-arvo toteutuu”. Tasa-arvon nimissähän pääministerimmekin joutui selittelemään 96 eikun siis 69 numeron taustoja. Eikös se ollutkin se monisilmäinen solistiyhtye?!

Ensi kertaan…