De astazi am 2 noi colegi de camera. Pe Tina si pe Ken, doi porcusori de guineea ce mi-au promis ca ma apara de extraterestrii, draci si fantome Scot niste sunete de ti se face parul maciuca, iar atunci cand voi avea vizitatori nedoriti nu ma voi mai speria crezand ca sunt astia 2 .

Tina

Ken

Imi place mai mult de Ken pentru ca e negru si are creasta ca fratii lui care au jucat in G-force.

Näin kurssin loppupuolella on mukava muistella Suurta Bottiseminaaria viime vuoden puolelta, joten lyhyt kertaus ja mietintä alkakoon.

Miten sinne päästiin:

Allekirjoittanut teki bottiin kehyksen, minkä ideana oli mahdollisimman helppo moduulien (erillisten ominaisuuksien) kehitys. Käytännössä pohjana oli Ankun suunnitelma omalla käsialalla implementoituna ja suklaakuorrutuksella. Alkuperäisestä postista löytyy lisähölötystä. Muut ryhmästä tekivät moduuleina kaikkea viikon asennon kertojan ja facebook-botin väliltä, mitkä saivat botin tekemäänkin jotain.

Mitä siellä tapahtui:

Botti olis valmis, jee. Oltiin ensimmäisenä esitysvuorossa, ei todellakaan jee. Ei oltu ennalta sovittu kuka hoitaa teknisen puolen, joten otin läppärin varoiksi mukaan. Oli lievästi sanottuna kiire viikko, enkä ehtinyt hoitaa ohjelmaa kunnolla toimimaan ennen seminaaria. Tuskin tarvi kauheesti arvailla kenen koneella hommaa pyöritettiin

Teknisiä vaikeuksia oli varmaan neljännestunti tms, mutta lähti se sitten lopulta toimimaan. Ensiksi esiteltiin arkkitehtuuri ja sen jälkeen moduulit. Jälkikäteen mietittynä vähän fifty-sixty olisiko pitänyt tehdä toisin päin – molemmissa omat puolensa. Mielestäni esitys meni ennakkoasetelman ja tekniset ongelmat huomioon ottaen kuitenkin ihan ok. Ei hyvin, mutta ihan ok. Muiden ryhmien esitykset olivat mielestäni myöskin ihan onnistuneita.

Mitä siitä jäi käteen:

Ensi kerralla pitää delegoida vähän tarkemmin. En ehtinyt juuri käymään yhteisissä kehityssessioissa joten en voi sanoa niiden toimivuudesta, mutta omalta osaltani homma meni aika yksilötyöksi (suunnitelmaa lukuunottamatta) ja käsittääkseni sama juttu Matilla. Toisaalta kehys oli tehty vahvasti tukemaan tätä, ja yhdessä sessiossa katsottiin että hommat toimivat keskenään.

Jokainen varmaan oppi itse botin koodaamisesta jotain. Itselleni jäi käteen lähinnä tuon kehyksen miettimiseen ja abstraktioihin liittyviä juttuja. Ja se että käytännöllinen irkkibotti omiin tarpeisiin olisi tuota kirjastoa käyttäen aika helppo tehdä jos joskus tarvisi sellaista.

Jahas, olisiko vihdoin aika kirjoittaa jotain tuosta jo aikoja sitten menneestä Roboturnauksesta. Ryhmämme panostus tähän yhteishankkeeseen oli lievästi sanottuna jakaantunut allekirjoittaneen innostuessa väkertämään yksikseen erilaisia roboja. Koska tuon robon koodaminen tuli aloitettua jo niin aikaisessa vaiheessa ei muille jäänyt oikeastaan mitään tehtävää ja näinpä jatkoin itsekseni robon kehittämistä.

Alkuinnostus robon koodaamiselle syntyi roboa käsittelevän olo-session aikana jolloin mieleen palautui opintojen alkuaikoina käydyt matematiikan ja ohjelmoinnin kurssit ja erityisesti trakin ohjelmointikurssi, jossa käytiin läpi juuri tähän aiheeseen liittyviä verkon läpikäyntialgoritmeja. Silloin kovin abstraktille tasolle jääneet opinnot teki mieli nyt saattaa käytäntöön ja katsoa millä tavalla niitä algoritmeja oikein oikeassa koodissa käytetään. Testausta helpotti kurssin tarjoama valmis pelialusta, jolloin erilaisten robojen testaus oli helppoa.

Roboturnausta silmälläpitäen valitsinkin itselleni kyseisestä olo-sessiosta oppimistavoitteeksi tutkiskella millä tavalla olon aikana luotu algoritmi voitaisiin tuottaa toimivaksi koodiksi. Koska tämän pohtiminen oli minulle helpompaa yksinkertaisesti kirjoittamalla oikeaa koodia, kävi niin että tein jo tässä vaiheessa täysin toimivan robon. Tässä vaiheessa mielessä päällimmäisenä oli vielä olo-session keskustelut algoritmin toimivuudesta ja sen tarvitsemista tietorakenteista ja huomioni kiinnittyikin siihen kuinka vaikeaa on etukäteen suunnitella täysin toteutettava algoritmi tai kuinka jotkin olo-session aikana välttämättömiltä tuntuneet kohdat olivatkin lopulta koodatessa täysin turhia. Tämä on hyvä opetus jatkon kannalta, koska se alleviivaa hyvin täydellisen suunnittelun vaikeutta.

Olo-session pohjalta rakennettu ensimmäinen robo oli perinteinen syvyyshakua noudattava reittihistoriaa ylläpitävä etenijä. Tein testausta varten kaksi versiota, toisen joka pyrkii aina etenemään suoraan eteenpäin ja toisen joka kiertää labyrinttiä aina oikealle kääntyen. Robot pitivät yllä listaa käydyistä ruuduista ja palasivat listassa aina takaisinpäin mikäli eivät enää päässeet pidemmälle. Tästä luonnollisena parannuksena oli robo, joka sen sijaan että palaisi aina samaa reittiä takaisin, pyrkisi suorinta reittiä siihen historiassa lähimpään ruutuun, josta pääsi vielä tuntemattomaan ruutuun. Tämän toteutusta pohtiessani päätin kuitenkin tehdä robon joka yksinkertaisesti siirtyisi aina lähimpään tuntemattomaan ruutuun. Tämän toteuttaminen onnistuisi helpoiten, jos robo pitäisi yllä omaa karttaa käydyistä ja tuntemattomista ruuduista. Näin breadth-first tyylisen robon toteutus erosi aika lailla aiemmista.

Lopulta muutamien iterointien jälkeen minulla oli kasassa sekä depth-first ja breadth-first tyylisiä roboja. Kun nämä kaikki laitettiin kilpailemaan toisiaan vastaan oli lopputulos melkoinen antikliimaksi; voitto tuntui tulevan lähes täysin sattumanvaraisesti riippuen kartasta ja siitä missä kohtaa maali oli. Toiset roboista olivät järjestään hiukan tehokkaampia kuin toiset (eli ne kävivät vähemmän jo käydyissä ruuduissa) mutta hävisivät silti useammin kuin jotkin vähemmän tehokkaista ratkaisuista. Tämä ongelmaa aloin pohtimaan algoritmiselta kannalta; millä tavalla robosta saataisiin mahdollisimman tehokas, jolloin sen pitäisi teoriassa olla parhaimmassa asemassa voiton kannalta. Lähdin ratkaisemaan ongelmaa hyvin epäelegantilla tavalla eli joka vaiheessa robo ratkaisi lyhimmän mahdollisen reitin, jolla se kävisi kaikissa sillä hetkellä tiedossa olevissa tuntemattomissa ruuduissa. Lopulta toimivan robon aikaansaaneena sen kokeilu aiheutti pettymyksen: ei optimoitu ratkaisu käytti niin paljon laskentatehoa ja muistia, että ohjelma kaatui java-alustan potkaistua ohjelman pihalle.

Tässä vaiheessa ei enää aika riittänyt optimointiin joten yltiöraskas ratkaisu täytyi hylätä ja palauttaa jokin aiemmista roboista. Päätin lisätä yhteen breadth-first roboista vielä ylimääräisen painotuksen, jolloin se pyrkisi aina valitsemaan seuraavaksi kohteeksi jo tunnettujen ruutujen keskipistettä lähimpänä olevan ruudun, jolloin teoriassa robon pitäisi löytää lähellä alkua oleva maali nopeiten ja pitää käymättä jääneiden sisäruutujen määrä pienenä. Koodin parempi heuristinen optimointi ei kuitenkaan tullut kyseeksi palautusajankohdan tullessa vastaan. Mielessä oli muutamia heuristisia kartan analysointialgoritmeja joilla olisi voinut vähentää väliin jääneiden ruutujen syntymistä.

Varsinaisessa Roboturnauksessa ”ryhmämme” robo tuli sitten toiseksi mikä oli omasta mielestäni varsin yllättävää koska se ei sisältänyt sen kummempaa älykkyyttä. Onnella taisi olla aika suuri merkitys tuloksiin varsinkin näin pienellä otoksella ajoja. Jälkikäteen robon koodaamisesta jäi itselleni hyvä mieli, koska olin jo aiemmin ollut kiinnostunut näistä algoritmeista, mutta minulla ei ollut ollut motivaatiota koodata mitään konkreettista niitä käyttäen. Harmi vain, että muut ryhmän jäsenet jäivät nyt täysin ulkopuolelle.

Con decreto Ministeriale del 15 giugno 2007 (G.U. n. 145 del 25/06/07) è stata armonizzata la soglia dei trasferimenti intra-comunitari di contanti con quella dei trasferimenti extra-comunitari, di cui al Regolamento (CE) n. 1889/2005, modificando l’importo da euro 12.500, di cui al decreto ministeriale del 17 ottobre 2002, a euro 10.000. >>>

Ogni viaggiatore in uscita o in entrata nell’Unione Europea che trasporti contante per un importo uguale o superiore a 10.000 euro deve dichiararlo, a decorrere dal 15 giugno 2007, alle Autorità Doganali. >>>