Curtis ********* – is “Drunk on the beach trying to ride sea turtles.”

- I don’t think there’s much of a joke to be had here. Yes… you’re an Idiot for messing around with prehistoric creatures that could snap your skull into two soup bowls; on the flip side this is one of the best updates I’ve ever read. Curtis, your next update needs to involve: drunk in the jungle, arm wrestling, and a gorilla.

Tänään tulee kuluneeksi tasan 150 vuotta siitä, kun Charles Darwinin teos Lajien synty julkaistiin. Se myytiin loppuun julkaisupäivänään, joten kyllä tieto kulki aika vauhdikkaasti jo paljon ennen internetaikaakin – jopa siis ennen kuin puhelimet edes oli kunnolla keksitty. Toinen painoskin saatiin markkinoille jo tammikuussa. Kustantaja oli lyönyt hakkunsa varsinaiseen kultakaivokseen, sillä uusia painoksia otetaan edelleen ympäri maapalloa. Harva tieteellinen kirjoitus on kestänyt aikaa näin hyvin ja harvasta teoksesta on kiistelty niin paljon kuin tästä.

Eihän Darwin ollut ensimmäinen, joka kyseenalaisti kristillisen selityksen jumalallisen luomistyön tuloksena syntyneiden eliöiden muuttumattomuudesta. Mutta hänen evoluutuoteoriansa oli se, joka katkaisi kirkollisen manipulaation pitkän perinteen. Darwinilla on kunnia olla jumalilla ratsastavien vallanpitäjien riisuja, vapaan ajattelun merkkipaalu. Darwinin erityisansio on, että hän teki valtavan määrän työtä teoriansa varmistamiseksi ja että hän pystyi esittämään lajien muuttumisen mekanismin syyksi luonnonvalinnan. Sen hän oli oivaltanut jo vuonna 1838 lukiessaan Thomas Malthusin teosta An Essay on the Principle of Population.

Oikeastaan voidaan pitää ihmeenä, ettei näin yksinkertaista asiaa ollut kukaan muu tullut aikaisemmin ajatelleeksi. Tai ehkä näin ei voi sanoa. Kaikki asiat on varmaan ajateltu moneen kertaan ennen julkituloaan, mutta kaikki ajatukset eivät jalostu tarpeeksi pitkälle. Pelkkä ajatus ei vielä todista mitään. Tarvitaan sitä raakaa työtä, jota Darwin teki lähes 30 vuoden ajan ennen kuin uskalsi panna aivojensa työn tulokset julkisesti arvioitaviksi. Ja siitä hetkestä alkoi biologian voittokulku, jonka tahti koko ajan vain kiihtyy. Vasta nyt olemme siinä vaiheessa, että ihmisen itsensä käyttäytyminen uskalletaan oikeasti panna samalle viivalle muun luonnon kanssa. Vasta nyt olemme oikeasti ymmärtämässä inhimillistä käyttäytymistä ja eloa, kiitos geenitutkimuksen, evoluutiobiologian ja evoluutiopsykologian.

Jos Lajien synnyn ensi painos suorastaan riistettiin myyntipöydiltä, samaa kiihkeyttä on saatu odottaa sen uppoamisessa syviin kansankerroksiin. Vielä 150 vuoden jälkeen voimme törmätä sellaisiin ihmeellisyyksiin, että Darwinista kertovan elokuvan esitys kielletään USA:ssa. Tai että 55 prosenttia yhdysvaltalaisista suhtautuu evoluutioon kielteisesti samaan aikaan kun 82 prosenttia uskoo jumalaan ja paholaiseenkin 62 prosenttia. Eivät taida nämä viimemainitut luvut olla Suomessakaan paljon lohdullisempia.

Kolmasosa suomalaisista pitää evoluutioteoriaa vääränä. He kai siis uskovat joihinkin luomiskertomuksiin. Tässä suhteessa Suomi on vallan surkealla tasolla muihin sivistysvaltioiksi itseään kutsuvien listalla, sillä 34 maan joukossa edustamme keskikastia. Ei siis mitään syytä olla rinta röyheänä koulujärjestelmämme kehumisessa. Kun muissa Pohjoismaissa sentään yli 80 prosenttia pitää evoluutioteoriaa oikeana, meillä vastaava luku on vain 65.

Monestihan toimittajat tekevät aivan uskomattoman typeriä kysymyksiä kuten uskotko evoluutioteoriaan? Mitä tähän nyt sitten pitäisi vastata? Eihän se ole mikään uskonasia. Eihän kukaan enää tosissaan kysy sitäkään, että uskotko maan kiertävän aurinkoa. Toimittajat paljastavat tällaisella typeryydellä vain oman hölmöytensä. Tai sitten he kuuluvat siihen porukkaan, joka väsäilee adresseja evoluutioteorian opetuksen kieltämiseksi kouluissa. Ihan totta, sellainen nettiadressi on oikeasti olemassa. Joku Teemu Niskanen on katsonut velvollisuudekseen pelastaa ihmislaji kadotukselta. Allekirjoittaneiden lista on vakuuttava. Sieltä löytyvät sekä Jeesus Nasaretilainen (Taivaasta) että Adolf Hitler (JumalanSylistä)…

Lajien synnyssähän ihmistä ei käsitelty ollenkaan, vaikka Darwin toki ymmärsi, että myös ihminen on evoluution tuote. Tämä varmaan oli strategisesti oikea valinta, sillä jos soppaan olisi sotkettu vielä ihminenkin, itse lajien kehitys olisi jäänyt turhan polemiikin ja vielä suuremman uskonnollisen kauhistelun varjoon. Toki Darwin myöhemmissä teoksissaan vielä ehti käsitellä ihmisenkin evoluutiota, mm. kirjassaan The Expression of the Emotions in Man and Animals (1872).

Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että tämä evoluutiopsykologian perusteokseksikin mainittu kirja ilmestyi suomeksi vasta tänä vuonna! Kiitokset siitä Terra Cognitalle, joka jaksaa julkaista korkeatasoista globaalia ajattelua suomenkielellä – sekä tietysti myös suomentajana tomineelle elävälle legendalle, Anto Leikolalle. Vielä olisi tehtävää jäljellä, sillä Darwinin sukupuolivalintaa käsittelevä kirja The Descent of Man and Selection in Relation to Sex (1871) odottaa yhä suomentamistaan.

Geenimutaatiot ovat viime kädessä evoluution polttoainetta. Uudet lajit syntyvät vähitellen mutaatioiden ja luonnonvalinnan seurauksena. Eri lajeilla esimerkiksi hemoglobiinimolekyylit ovat hieman erilaisia ja niiden perusteella voidaan laskea lajien sukulaisuuden asteita. Hemoglobiinin muuttumisnopeus on ollut keskimäärin yhden aminohapon verran 10 miljoonassa vuodessa ja tämä nopeus on ollut suhteellisen vakio kautta aikojen. Esimerkiksi gorillan hemoglobiinin beetaketjussa löytyy vain yksi ero ihmisen 146 aminohappoon verrattuna. Hevosella eroja on jo 25 ja sammakolla 67 [1].

Perustan geeniteorialle loi Gregor Mendelin vuonna 1866 julkaisema tutkimus herneiden ominaisuuksien periytymisestä. Mendel havaitsi, etteivät ominaisuudet periytyneet sekoittuen vaan tiettyjen sääntöjen mukaan. Tanskalainen biologi Wilhelm Johannsen antoi perinnöllisyyden yksikölle nimen geeni sata vuotta sitten eli vuonna 1909.  Meillä on siis parhaillaan meneillään myös geenien juhlavuosi. Mutta Darwinilla on tähänkin termiin pieni omistusoikeus. Hän nimittäin puhui “pangeenistä” (pangenes), vaikkei vielä itse geeneistä mitään tiennytkään eikä hänen käsityksensä sekoittuvasta periytymisestä pitänytkään paikkaansa.

Geenit sijaitsevat kromosomeissa, kuten meidän kaikkien pitäisi maailman parhaaksi mainostetun koululaitoksen käyneinä tietää. Mutta ei tämäkään taida olla niin yksinkertaista. Meillä vaikuttaa yhäkin vanhoillinen kovaääninen (naaras)vähemmistö, jonka ainoa agenda on väittää, että sukupuoli on kulttuurinen tuote eikä biologinen ilmiö. Mitäpä tällaisen idiotismin edessä voi tehdä? Tietysti voisi aiheellisesti todeta, että kulttuurikin on perustaltaan biologiaa ja kehittyy evoluution lakien alaisena. Mutta aiheuttaisiko tämä tieto minkäänlaista aivosolujen aktivoitumista. Tuskinpa.

Y -kromosomi on pienempi kuin X -kromosomi ja siinä on vähemmän geenejä. Tästäkö jo alkaa urosten surkeus ja epätasa-arvoisuus naaraisiin verrattuna? Ainakin perinnölliset vajavuudet, kuten värisokeus ja verenvuototauti riivaavat siksi pääasiassa uroksia. Ehkä se ei olekaan testosteroni vaan geenien vähyys, joka altistaa urokset ääri-ilmiöille…

Ihmistieteilijät ovat asettuneet raivokkaaseen siilipuolustukseen omien reviiriensä säilyttämiseksi. Niinhän niiden evoluutioteorian mukaan pitääkin tehdä. Typeryydelläkin on siis luonnollinen selityksensä. Valitettavasti moinen itsekkyys tyhmentää ihmiskuntaa tai ainakin estää sitä kehittymästä älyllisempään suuntaan. Kaikkea pitänee kuitenkin sietää, sillä eihän maakeskeisestä maailmankuvastakaan kovin helposti irti päästetty. Ehkä siis pitäisi vain rauhallisesti odottaa ja sietää höpötyksiä sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta, kulttuurievoluutiosta ja pakollisista isäkuukausista? Kaikki ne kun ovat yhtä kaukana todellisuudesta.

Viime aikoina mediassakin on seurattu evoluution ja ”kulttuurievoluution” kädenvääntöä [2]. Filosofian professori Petri Ylikoski on niin huolissaan oppialansa tulevaisuudesta, että puhuu luonnontieteiden imperialismista. Mutta evoluutiotahan tämäkin vain on. Paremmin ympäristöönsä sopeutuva eliö (tässä tapauksessa luonnontieteilijä) menestyy muita paremmin. Ihmistieteilijöiden on siis syytäkin vavista. Kulttuurievoluutiotahan ei oikeasti ole olemassakaan. Termi on keksitty aikana, jolloin tietämys ihmislajin biologiasta oli vasta aamunkoiton asteella. Käsite voidaan nykytietämyksen perusteella nakata surutta roskikseen.

Ihan vaan huvin vuoksi kerron tässä yhden esimerkin, joka sattuu liippaamaan aika läheltä seksiä. Ei tietysti mikään sattuma, sillä seksi pyörittää maailmaa, pidämme siitä tai emme. Mitä mahtoikaan sanoa evoluutiopsykologi Geoffrey Miller, kun häneltä kysyttiin viimeaikojen huippupäivästään? Vastaus oli tällainen: se kun näimme sylitanssitutkimuksemme ensimmäiset tulokset – sen kuinka saatoimme todistaa kuukautiskierron vaikuttavan seksityöntekijöiden ansioihin.

Tämä vuonna 2007 julkaistu tutkimus [3] on jo käsite sinänsä ja paljastaa ihmislajin todellisen luonteen ja kuinka kiiman vaikutus ihmisyhteisössä voidaan todistaa taloudellisilla mittareilla. Paitsi että urosapinat “haistavat” tanssijoiden ovulaatiohetken ja palkitsevat siitä ylenmääräisillä tipeillä, he myös pitävät luomunaaraita keskimäärin e-pillerin käyttäjiä seksikkäämpinä.

Ihmisen käyttäytymisen salat avautuvat vain todennäköisyyksien maailmaa tutkimalla. Millerin tutkimuksessa n eli tanssien lukumäärä oli yli 5000. Ihmistieteilijöiden ongelma on, että he mieluummin askartelevat mahdollisuuksien maailmassa. Jos he olisivat tutkineet sylitanssijoita, he olisivat “syvähaastatelleet” enintään kymmentä urosapinaa ja kysyneet heiltä, onko tanssijan ovulaatiolla merkitystä. Kaikki olisivat tietysti sanoneet, ettei missään tapauksessa, sikäli kuin olisivat edes ymmärtäneet koko kysymystä. Ihmisapina todellakin on paljon monimutkaisempi kone kuin mitä pelkkiä “roolimalleja” tuijottamalla saattaisi ikinä kuvitella. Ehkä Millerin tutkimusta kannattaisi lukea kaikkien niidenkin, jotka ovat huolissaan ”naisen eurosta”.

Charles Darwin, 1854

Idag för 150 år sedan, den 24 november 1859 fanns Charles Darwins bok om arternas uppkomst, i original On the Origin of Species, på bokhandelsdiskarna, men bara i en första upplaga med ett-tusen-två-hundra-femtio exemplar. Redan efter ett par dagar var boken slutsåld men efter en månad kom ett omtryck av den första upplagan.

Charles Darwin (12 februari 1809—19 april 1882) förklarade nu livsformernas mångfald och deras anpassning till sina livsvillkor utan att hänvisa till någon skapande vilja. Han påstod att organismernas skönhet och ändamålsenlighet skulle vara resultat av slumpmässiga processer utan att Gud överhuvudtaget hade varit inblandad.

De nya teorierna hade inte enbart inomvetenskaplig betydelse. De hade också betydelse för människornas uppfattning om sig själva, sin religion och sitt samhälle. Detta kunde inte lämna många filosofiskt intresserade oberörda.

Folk förstod nu också att Darwin hade försett dem med nya förfäder: aporna – även om han inte sade det öppet. Jean-Baptiste Lamarck (1744–1829) hade redan femtio år tidigare framkastat idén att människorna härstammar från aporna, men hans tankar hade aldrig nått fram till allmänheten. – Darwins gjorde det!

Att kalla någon för apa är än idag nedsättande, men var det än mera för hundra år sedan. Darwins utvecklingslära kom att lägga grunden till den mera försonliga syn på aporna som bröt igenom under 1900-talet. De var ju inte bara lika oss, de var också våra förfäder, även om de som släktingar ofta hade betraktats som mindre välkomna. När så människorna blev ”nakna apor” blev aporna samtidigt ”ludna människor”.

— Karikatyr i The Hornet 1871.

Vetenskapliga studier har visat att schimpanser, gorillor och orangutanger lever i flockar där varje enskilt individ har sina speciella relationer till flockens övriga medlemmar. Livet i en flock apor påminner om livet i en mänsklig gemenskap. Vårt samhällsbyggande och vår moral har kanske sina rötter i vårt förflutna som sociala primater.

Läs mera >>

Darwins “Om arternas uppkomst” – grunden för vår insikt om oss själva, av Dan Larhammar

Boken Gränsvarelser av Nils Uddenberg (2009)

About Darwin, Dedicated to the Life & Times of Charles Darwin

The Complete Work of Charles Darwin Online

The Online Literature Library of Darwin’s works

Troende litar mindre på forskare än andra

25 november 2009: 1,2 miljoner kronor för förstautgåvan av Charles Darwins “Om arternas uppkomst“

 23 november 2009: Darwinbok värd 700 tusen fanns på toalett (#1). artikel (#2); artikel (#3); artikel (#4); artikel (#5); artikel(#6) artikel (#7). 

Läs också recensionerna >>

Lyft med Darwin – av Örjan Abrahamsson; 24 november 2009

Evolutionsläran placeras i ett sammanhang – 22 november 2009

Om geniets uppkomst – av Staffan Ulfstrand; 29 september 2009

”Endless forms. Charles Darwin, natural science and the visual arts” på Yale Center for British Art – av Sverker Sörlin; 22 september 2009

Sverker Sörlin:”Den blinde skaparen. En essä om Darwin och livets sammanhang” – av Nils Uddenberg; 6 september 2009

Han gav oss naturens lagar – av Jan W Mascher; 9 februari 2009

[Bilder: Public domain]

SL

Uno studio condotto in un parco nazionale ugandese suggerisce che le scelte di lusso non vanno necessariamente di pari passo con l’apporto di benefici locali

ESTERI - Una bella vacanza in Uganda, sulle tracce dei gorilla di montagna. Quale occasione migliore per fare un po’ di buon ecoturismo? Decimati dalla caccia e dalle malattie, i gorilla sono in via di estinzione, ma se diventano obiettivo turistico c’è qualche speranza in più di non farli precipitare nel baratro dell’estinzione. Attenzione, però: non è detto che – contrariamente a quanto si può credere – spendendo di più, l’impatto ecologico sia migliore.

L’Uganda non è certo l’unico paese a proporre il turismo come strumento di conservazione biologica: in particolare, una strategia diventata abbastanza comune in varie parti del mondo è quella di proporre pacchetti turistici piuttosto costosi, in modo da attirare quantità consistenti di denaro da utilizzare in ambito locale, evitando allo stesso tempo un eccessivo danno ambientale dovuto a numeri troppo elevati di turisti.

L’Uganda, tuttavia, è il primo paese ad aver ospitato uno studio sull’impatto economico locale di differenti tipi di turismo. Chris Sandbrook, dell’Università di Cambridge, in Gran Bretagna, ha seguito il “destino” del denaro speso da 161 turisti in visita al Bwindi Impenetrable National Park per osservare appunto i gorilla di montagna. I risultati del suo lavoro sono stati pubblicati sulla rivista “Conservation Letters”, insieme all’invito rivolto ad altri ricercatori a ripetere lo studio in località differenti.

Sandbrook ha scoperto che, per un soggiorno medio di 2,52 notti, la spesa media era di 265 dollari per turista. Di questi, solo 57 venivano trattenuti a livello locale. Sandbrook ha inoltre osservato che, pur facendo ovviamente aumentare le spese, il ricorso a sistemazioni molto costose non aveva alcun effetto sulla quantità di soldi trattenuti a livello locale. In altre parole: non è detto che le sistemazioni di lusso portino benefici aggiuntivi ai locali (e quindi ai loro sforzi di conservazione). Questi benefici sembrano tuttavia aumentare con l’allungarsi del soggiorno, probabilmente perché così i turisti hanno maggiori occasioni per acquistare prodotti di artigianato o finanziare progetti locali.

It was long but I’m really proud of the result: a Gorilla playing drum.

Gorilla Digital Painting – 2009

This digital drawing is based on an old sketch I drew back in 2001 for the video game “Zoe va au zoo”.

Gorilla Sketch – 2001

This character was one of the animals Zoe met in the spaceship. Have a look on the post “Zoé… and a mushroom” for more information! The drawing of each character was coloured in Photoshop or directy in Flash before the animation step. Here is the result:

Gorilla Digital Painting – 2001

I tried to follow some advice provided in SOS Factory’s blog like adding some light reflection on the skin, changing the layer blending options and drawing the strokes with the pen tool. In the end, I worked 2 days on this drawing… I still need some more practice with Photoshop in order to be more efficient. But it was a good exercise for discovering, learning and training more on using Photoshop.

Love is strong yet so very fragile.

The bushmeat trade is the illegal, over-hunting of wildlife for meat and income.

Already in West and Central Africa this trade has resulted in declines and local extinctions of many wildlife species and the economic, cultural and ecosystem services they provide. In addition, a number of human health threats have emerged from the trade in bushmeat including linkages to  HIV/AIDS, ebola and the threat of anthrax.

Bushmeat trade is not regulated or managed by any authority. Economic benefits from the trade go mainly to hunters and traders. If current trends continue, future generations of citizens in Africa will not have the opportunity to access benefits from wildlife. Using wildlife to meet protein and income demands cannot be supported in the long term.

The immediate threat of loss of economic opportunity, cultural and ecological services, and other values to a wider community must be addressed today.

(Taken From: www. bushmeatnetwork.org)

Here are some images from the Bushmeat Trade for you to get an idea of what we are talking about:

(from Anthony Browne’s recent book Little Beauty)

I briefly mentioned writer /  illustrator, children’s laureate, Anthony Browne before. We were having a look at some of his classics today:

Gorilla, the tale of a girl with a much too busy dad, who is swung off to the zoo and thte cinema by a gorrila.

The tunnel where a brother and sister who don’t like each other, come face to face after crawling through a mysterious tunnel.

A walk in the park, where two small families pass in the park. The dogs play first, then the children, but the parents never ignore each other.

All touch imaginatively on neglect, silence when words should be spoken, even hostility. For a while, years ago, I felt uneasy with them. Now I’m pleased they have such a strong flavour, that they are a kind of challenge to adults and kids alike, while being beautiful and interesting and many-facetted quite apart from the challenge;

Here’s the man himself on YouTube:

I read here:

A game he talks a lot about when he meets children is ‘the Shape Game’. As a child he played it with his brother and he later turned it into a book of the same name, following his experiences as Illustrator in Residence at the Tate Gallery.

‘I play the Shape Game with children because they start to believe they can’t draw. But they can naturally, instinctively draw. Drawing is about communicating. It is not about producing perfect representation, but about communicating ideas, and the Shape Game encourages that.

‘It is a simple but fun game. Ultimately, it is the essence of creativity, because every time we create a picture, write a story, compose a piece of music, or we have taken something that we have seen, heard or read, we have transformed it into our interpretation, something of our own.

‘It may be that at the same time that children start to say “I can’t draw”, they are pushing away the picture book. We don’t value looking. I think we are quite a visually illiterate nation.’

And here in The Times:

“Picture books are special. They are not like anything else. The best ones leave a tantalising gap between the pictures — a gap that is filled by the reader’s imagination.”

“These are not books to be left behind as we grow older. I would like to encourage the act of looking. I would like to encourage children and adults to learn the Shape Game.”

Come on then, here’s my shape:

This is the first part of an only tangentially related two-part post.

There is a famous song by French anarchist George De Brassens that will be part two, but in this first part I just want to post a little film I made to show that the term “Brother Gorilla” is not actually that far from the truth.

The audio is Douglas Adams and comes from probably his best book which is Last Chance to See. I haven’t actually seen any of the more recent TV series with Stephen Fry but I am sure I will get around to watching it soon enough.

Speaking of Stephen Fry, I recently watched a debate on youtube featuring him that you could watch and some of the things in that debate I wrote about a while ago in a slightly different way and got a little bit of abuse for.

Anyway, the film…

Saw these pieces in the welcome foyer in Staffordshire University.

Part of a foundation year zero diploma course, I think they look amazing. Spider is my favourite!

An eight day safari and gorilla safari, where you will experience the wildlife of the Savanna Plains and the endangered mountain gorillas of Rwanda.

A fascinating safari and a unique opportunity to experience the wildlife of the savannah plains and the endangered mountain gorillas of Rwanda! Your safari starts in the town of Arusha from which you transfer out over the savannah plains to Lions of Lobo Luxury Tented Camp. Lions of Lobo provides the perfect blend of comfort and adventure as you spend the next few days in the middle of one of the most famous wildlife parks in Africa. Looked after by our highly trained staff the camp location offers you access to some of the best wildlife viewing areas of the Serengeti.

From here you fly via Mwanza (to clear immigration) and onwards to Kigali, Rwanda. Met upon arrival by your driver/guide you then transfer through the land of a thousand hills to the accommodation of your choice. The next two days are spent tracking the endangered mountain gorillas through the mist shrouded mountains of the Virunga Volcanoes. Coming across the mountain gorillas in their natural habitat is truly the experience of a lifetime; being only a few metres from a 175kg silverback gorilla is an awe inspiring moment and a life changing experience.

Source: Nature & Kind Travel Collection

So as most of you will know ( by now ) the Tokyo Fixed gear guys are opening a store and not only are they opening a store they opening a store in the west end man! Big things.

Expect to see two floors of goodness, from items of high grade ‘cycling streetwear’ to Japanese track frames. Tokyo Fixed Gear should have it all so get saving your pennies friends because on November 25th your going to need them.

Store Opens November 25th
Tokyo Fixed
4 Peters Street
Soho, London,
W1F ODR

Loja especializada em t-shirt da região do Brás e mais  uma imagem pro meu “Monkey business”.

www.gorillablue.com.br

Yep, they did… Adam + Dan put my once-every-week-if-you’re-lucky posting format to shame. Still, they’re recent grads, and probably don’t sleep. Anyway I digress.

Cadbury set their bar pretty high with Phil Collins dressed up as a Gorilla. Since then we’ve had trucks coming alive at night,  kids with spasm problems in their eyebrows, and giant dancing cocoa beans dreamed up by Art Directors on drugs*.

The beauty of the Gorilla, which ranks amongst my top adverts of the year, was that it communicated the core idea of Joy in a beautifully simple manner. Both with the joy of the Gorilla totally living his moment, and the joy of watching it for the first time along to Phil’s rock ballad. Ahhh I remember my first time; joy indeed.

The problem was that few people identified with a living truck and the pay-off wasn’t fast enough. The kids came close, but the joy remained with us, the viewer, not with the kids, and I’ve no idea about the cocoa bean apart from their Fair Trade connotations.

This latest spot resurrects that brilliant initial core idea. That moment of joy: Pure pleasure. We’ve all seen them – dogs hanging out of windows – we’ve all thought “that dog must be having the time of it’s life”. But the ad, in my opinion, isn’t as strong as it could have been.

The problem is it lacks identification with the situation. A race track, a second-hand Lambo in a flat looking purple, and too many wide shots and not enough accidental looks of joy on the dogs. For my money, I’d have like to have seen a long shot pull right up close to a glossy purple sports car on a country road, closing up to a dog with a big flabby face flapping about in the wind; it’s mouth up-turned with a look of joy, slobber flying from it’s mouth. Or even have a cute puppy doing it. Finally, set this viral moment to soaring clips from Mr. Brightside by The Killers, Knights Of Cydonia by Muse, or maybe Sex on Fire by Kings if Leon.

It basically lacked that ‘epic moment’.

Don’t get me wrong – it’s still a lovely concept, but it flopped a little on the execution (in my humble opinion), and I’ll still be munching Cadbury’s chocolate after the gym – It’s how I roll, baby.

*There is no evidence I can find that the art director involved has ever taken illegal substances. By all accounts he’s a top man.

Credits:
Creative agencies: Fallon London & Saatchi & Saatch Sydney
Executive creative director: Steve Back
Agency producer: Kate Whitfield, Evonne Sciberras
Directors: Ben Lawrence
Production company: The Feds
Producer: Emma Lawrence
Director of photography: Anna Howard

Det ser inte bra ut att ursäkta sig i varje post, så jag låter bli att förklara varför den här blev så sen. Vid det här laget har jag inte heller så mycket att säga om arbetet i Illustrator och InDesign. Programmen börjar kännas riktigt bekanta vid det här laget. Det känns framför allt riktigt skönt att kunna göra hyfsat komplicerad objektgrafik. Det kunde jag verkligen inte innan och var inte hundra på att det skulle gå att lära sig så lätt.

Nu kommer jag ändå in på ursäkten… Äh, låt gå! Det var texten. Jag hade helt tappat lusten när jag kom till det. Måste börja skriva innan jag ritar när båda måste göras.

(Se denna post för mer info om uppgiften)

Klicka på bilden