Jag har fått en ny kökskompis; Hackman Matador. På Älska Mat såldes denna stekpanna i andrasortering för 250 kronor. Ett riktigt fynd! Jag har aldrig fixat teflonbeläggningar men närt en obesvarad kärlek till gjutjärn som jag aldrig riktigt lyckas hålla i perfekt skick. Matador har en ny typ av keramisk beläggning som jag kände ropade på mig.

Jag satte den genast på ett hårt prov. Rå potatis skivades och stektes i en liten klick smör. Potatisskivorna visade inte minsta tendens att häfta fast utan glattade bekymmerslöst runt. Samma sak med löken. En omelettsmet med rikligt med parmesanost hällde därefter i pannan. Varken osten eller ägget som bukar vara notoriska vidhäftare hängde sig kvar. Potatis- och lökomeletten sladdade runt som ett påtänt UFO. Fantastiskt!

Idag fräste jag ihop en pastasås av färsk tomat, purjolök, piementooliver, parmesanost, toamtpuré, smör och en skvätt grädde. Knappt färdigkokt spagetti fick puttra med ett par minuter. Pastaanrättningen snodde obesvärat omkring och lämnade inte ett spår när pannan sköljdes ur med vatten.

Min nya bästis heter Matador!

SEPT. 14, 2009 — Fay is a 5-year-old pit bull that was rescued during the July 8, multi-state federal dog fighting raid. Because Fay lost her lips and part of her nose from fighting, her teeth are now permanently exposed. (Dawn Majors/P-D)

With no lips and layers of fighting scars, Dog 118 lapped her tongue across bare teeth at the Humane Society of Missouri.

She’s now called Fay, and she’s a heartbreaking first look at the results of a massive dogfighting ring authorities broke up two months ago.

Fay used to live behind a red trailer with an ominous warning — “What you see here, hear here, stays here” — before Humane Society workers and state and federal investigators swooped in on July 8 to rescue the animals.

The 5-year-old American pit bull terrier was just one of 407 dogs — some of which may yet be adopted or euthanized — seized in raids at sites across Missouri and Illinois, the Humane Society says.

About 100 more were seized in raids in six other states — the largest dogfighting raid and rescue in U.S. history. The Humane Society has another 100 puppies born since the raids.

The raids followed an 18-month investigation and resulted in charges against more than two dozen people in Missouri, Illinois and other states. Tim Rickey, director of the Humane Society’s Animal Cruelty Task Force, said more may be charged.

Four of those charged pleaded guilty in federal court in St. Louis on Monday to dogfighting-related charges and agreed to forfeit the dogs, training equipment and any weapons found.

Teddy “Teddy Bogart” Kiriakidis, 50, Michael “Missouri Mike” Morgan, 38, Robert Hackman, 56, and Ronald Creach, 34, all pleaded guilty to a charge of conspiracy to violate federal animal fighting laws. They joined Jack Ruppel, 35, who pleaded guilty Sept. 4.

Morgan, Hackman and Ruppel also pleaded guilty to an additional animal fighting charge.

With the guilty pleas, all of those indicted in the eastern half of Missouri have pleaded guilty and await sentencing. The men charged in Illinois, western Missouri and other states have pleaded not guilty and await trial.

KILLED FOR FAILING

Hackman, of Foley, operated Shake Rattle and Roll Kennel; Ruppel, of Eldon, operated Ozark Hillbillys Kennel; Morgan, of Hannibal, operated Cannibal Kennel; and Creach, of Leslie, operated Hard Goodbye Kennel.

Each of the men admitted breeding, training and giving away or selling the dogs. They also admitted attending or participating in dogfights in Missouri and the Metro East area.

In his plea, Ruppel admitted that at an Aug. 11, 2008, practice fight, or “roll,” at his home, he said he killed dogs that would not fight or fight hard enough, prosecutors said.

In their pleas, Hackman and Creach said that after a Jan. 3 fight in Leslie, Kiriakidis helped electrocute the losing dog, a female pit bull named Roho.

In his plea, Creach admitted that he said he killed a dog named Shady because she didn’t perform well in a practice fight earlier that day.

Hackman boasted of being one of the Midwest’s most recognized dogfighting figures, with contacts across the country.

Under federal sentencing guidelines, each man is likely to face from probation to six months in prison, although proof of animal cruelty and other factors could increase that sentence.

Outside the courtroom, Hackman’s attorney, Joel Schwartz, said that notwithstanding the use of the dogs for fighting, Hackman’s dogs were “incredibly well taken care of” and most were very healthy when seized.

Schwartz said Hackman began as a breeder and only later became involved in dogfighting. Schwartz declined to allow Hackman to be interviewed. In court, Hackman told U.S. District Judge Carol Jackson that some of his dogs were sold as pets.

Attorneys for Ruppel, Morgan and Creach declined to comment. Kiriakidis’ lawyer did not return messages seeking comment.

SECRET LOCATION

The Humane Society would not say where Fay, or Julie, a 2-year-old pit bull with scars on her face and legs, were taken until the court formally seizes them from their owners.

They and the other dogs among the 500 seized are now being held in a secret local facility.

Specialists have evaluated all the dogs. Their report, which will determine which dogs must be euthanized and which can live a life of special care and attention, will be filed in court in coming weeks.

Many of the dogs showed battle scars typical of fighting dogs — missing ears, legs, scars on top of scars, said Debbie Hill, the society’s vice president of operations and head of the shelter.

Nellie and Belle, two 8-week-old puppies born to fighting dog parents, competed for a reporter’s attention in their first public showing Monday. Hill said even the puppies need special care because they are the product of generations of breeding for aggressive traits.

The adult dogs are a danger to virtually any other animal but generally people-friendly. Julie never stopped wagging her tail or trying to leap into Hill’s lap during a visit Monday with a reporter. Fay, whose muzzle looks like she could star in a horror movie, “is a licker,” Hill said with affection.

Hill and Rickey said that the same men who kill dogs that don’t fight hard enough also kill those that are aggressive toward people.

The dogs’ handlers want to make sure that they are safe in the ring.

To watch the very saddening  video of the premises that the dogs were confiscated from click here.

Pay attention to how their tails wag. Just goes to prove how much they love people and how resilient they can be. Such wonderful dogs forced to fight in order to live and forced to live in such deplorable conditions. They just want to be loved. I hope those monsters pay for what they have done to these poor animals!

I’ll come right out and say it. There really aren’t a lot of truly great sports films. I was watching the screwball Major League tonight on cable and while actually a totally goofy, likeable movie, not a really great film. It had me thinking. So many sports movies are like that for me.

I HAVE compiled here a list of what I believe are the best sports films of all time. I know that there are others, but these films do it for me. A note for clarity as well :: I considered a sports film a film featuring something that would be shown on one of the ESPN channels.

Sooooo, without further ceremony…

10 –> The Bad News Bears … A classic in the most approachable sense. I love Matthau as an actor and his supporting cast and the tone of the film is perfect here.

9 –> Hoop Dreams … Pure poetry. The power of documentary is so often unmatched. Real, raw and moving, this is a captivating film about trying to make it.

8 –> The Hustler … Let’s face it, Newman was a stud in the most fundamental way and he’s flawless in this. A dark Jackie Gleason plays his opposite as a perfect aging pool champ. Just cool.

7 –> Raging Bull … The list just had to have this on it. Perhaps De Niro’s best film, definitely Pesci’s. A dark, unflinching portrait of a troubled athlete in decline shot in gorgeous black and white by a master, Martin Scorsese.

6 –> When We Were Kings … Another documentary. This time, we’re taken to 1974’s “Rumble in the Jungle” — the title bout between Ali and Foreman. The story plays out like pure fiction. I love this film and every sports fan (and non-fan alike) should spend some time with this one.

5 –> Chariots of Fire … An amazing running film that plums the heart of rivalry, style, passion and the drive to be the best. I still LOVE track with my entire heart, but I long for the simplicity and power of this era. AND Vangelis!

4 –> Victory… I saw this film in the theater as a lad and it never fails to stir me. It is a beautiful film. Pele himself, Sly Stalone and Michael Caine in one cast battling the Nazi’s on the soccer “pitch” … PLUS Max Von Sydow as a Nazi commander with a genuine love for the beauty of the game? I mean, come ON! Go to 3:52 in the clip — that bicycle kick from Pele still melts my cheese and when Von Sydow claps … You should rent this this weekend. I’m serious. Totally worth it.

3 –> Breaking Away … A BRILLIANT indie hometown story of locals and a love for the sport of cycling. I watch this to the end every time I find it on — no questions. Chills just thinking about the final race. It does not get any more charming or totally STIRRING than this. See this film immediately if you haven’t.

2 –> Hoosiers … Hackman is pitch-perfect, Barbara Hershey is amazing and you’ve got to love Dennis Hopper. I DARE you not to be on your feet at the end of this period triumph.

1 –> Rocky … IMHO, the ultimate. Endearing, funny, gritty, edgy, powerful, raw and profoundly stirring to the core. This is a masterpiece. I really can’t say anything more than legions of fans and critics already have.

What makes your list?

//////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////

Nuorten naisten pyhän raamatun Cosmopolitanin elokuun numero vahvistaa edellisen juttuni oikeellisuuden. Lehdestä löytyvän Outi Kaartamon kolumnin nimi on paljon puhuvasti Mies on aina sika. Toisaalta lehdestä löytyy Janttu Rosvallin kolumni naisista. Yhtä itsestäänselvästi kuin Outi oli laatinut oman otsikkonsa, Jantun tuotos oli otsikoitu Nainen on aina ihana. Näihin kahteen otsikkoon tiivistyykin sukupuolten välinen ero. Se suuri ero.

Naarailla on vara nimitellä uroksia kuinka huvittaa, sillä he käyttävät seksuaalista valtaa. Miehille jää siis vain nuoleskelijan osa. Jos mies kirjoittaisi samoin kuin Outi, hän lakkaisi saamasta sekä seksiä että palkkaa. Se menee juurikin näin päin eikä niin kuin Outi kolumnissaan valittaa. Häntä nimittäin ärsyttää Jouni Hynynen, joka kehtaa poseerata oman runokirjansa kansikuvassa alastomana, ylipainoisena, karvaisena ja kauniin naisen ahdistelemana. Jos nainen tekisi samoin, hän lakkaisi saamasta sekä seksiä että palkkaa, Outi filosofoi.

Jos nainen tekisi samoin. Niin, miksi naiset aina vetoavat siihen, että heidän pitäisi (saada) tehdä kaikki samoin kuin miehet? Ylen harvoin apina on kuullut kenenkään uroksen haikailevan naaraan elämästä. Toisaalla naaraat haukkuvat uroksia sioiksi ja toisaalla vaativat saada olla samanlaisia heidän kanssaan? Apinalogiikka ei ymmärrä. Tällä vertailulla naaraat tulevat itse asiassa uusintaneeksi sitä ”patriarkaattista” näkemystä, että miehet osaavat kaiken paremmin kuin naiset. Milloin naaraat oppisivat arvostamaan omia vahvuuksiaan? *)

Jos nainen poseeraisi alastomana kirjoittamansa kirjan kannessa, häneltä ei suinkaan loppuisi seksi, palkasta puhumattakaan. Vai elääkö Madonna muka selibaatissa ja rutiköyhänä? Päin vastoin, tissien ja mieluusti jonkin muunkin vilauttelu tietää rajatonta seksin tarjontaa ja ylitsevuotavaa rahavirtaa. Tarvitsisi vain – legendaarista Baccaraa lainatakseni – lausua Yes Sir. Ongelma taitaakin olla pelkästään siinä, että niin harva naaras taitaa nämä kaksi yksinkertaista, vieraskielistä sanaa. Ja todennäköisesti Outikin nimittelisi sellaisia naaraita termillä, jonka urospuolisen H- alkuisen vastineen epäasiallinen käyttö kohtapuoliin kiellettäneen lailla.

Tietysti on myös aivan luvallista ja suotavaakin haukkua Kotiteollisuus -yhtyeen keulahamoa ylipainoiseksi, sillä hänhän on todistettavasti heteromies eli sika. Tämä on yhteiskunnallisesti hyväksytty tapa toimia. Toisin päin yhtälö ei kuitenkaan toimi, sillä auta armias, jos Janttu olisi kolumnissaan haukkunut vaikkapa Marion Rungia ylipainoiseksi! Janttu olisi teloitettu heti seuraavan päivän lööppijulisteissa ja hänen olisi ollut pakko keksiä jokin hölmö anteeksipyyntö harkitsemattomalle lausunnolleen. Tällaiselle epätasa-arvoiselle ilmapiirille ovat raivanneet tietä mm. eräät ylipainoiset naistutkijat, jotka painonhallintaa koskevien ”tutkimustensa” perusteella vaativat, ettei naarasapinoiden ulkonäköä saa millään tavalla eikä missään olosuhteissa kommentoida.

Pysyäksemme tässä nautittavassa sikateemassa, siirtykäämme lentoliikenteen pariin. Sehän jos mikä on miehistä puuhaa. Apina ei esimerkiksi tiedä kuin yhden naaraspuolisen lennonjohtajan (eli Hanna Grönforsin), joten seuraavasta typeryydestä on kai pakko syyttää pelkästään urosapinoita. Suomessa kun tuntuu olevan tapana lennellä matkustajakoneilla ihan huvikseen. Arvaa ärsyttääkö tällainen normiapinaa, joka hiki hatussa lajittelee, säästää luontoa ja pukee villapaitaa päälle talvipakkasella, koska sisälämpötilaa pitää laskea maailman pelastamiseksi.

Yksi Finnairin koneen toilailulento sitten mitätöi koko apinalauman vuotuisen ponnistelun tulokset. Ja tällaisia lentoja tunnutaan tehtävän useammin kuin kerran, ainakin mikäli uskomme toimittaja Ilkka Hackmannia – ja miksemme tälläkin kertaa uskoisi. Suomalaiset maakuntalentokentät kun ovat nykyään auki kuin kaupat. Jos tulee myöhässä, ei meillä välttämättä ole mahdollisuuksia ottaa vastaan, kuten Jyväskylän lentoaseman päällikkö Esa Kainulainen asian muotoili.

Niinpä siis Helsingistä myöhässä lähtenyt reittilento joutui toukokuussa kääntymään Jyväskylän kentän yltä takaisin Helsinkiin, kun ”kauppa” oli mennyt viisi minuuttia aikaisemmin kiinni. Ketään ei tietystikään kiinnostanut, paljonko tässä nyt poltettiin turhan päiten fossiilisia polttoaineita ja paljonko niitä tarvittiin vielä siihen, että matkustajat kuskattiin sitten keskellä yötä jollakin muulla kyydillä jälleen kerran Jyväskylään.

Toisaalta voi tietysti ajatella, että tällainen nurjamielinen palvelukonsepti on omiaan vähentämään apinoiden yleistä lentohalukkuutta. Jos näin onnellisesti kävisi, tällaisen synninteon voisi jopa antaa anteeksi ja kehottaa jatkamaan samalla linjalla. Vuoden kuluttua ei olisi enää yhtään asiakasta riesana ja lentoasemat voistaisiin sulkea tarpeettomina.

Mitä isot siat edellä, sitä pienet porsaat perässä – on se hauskaa, että vanhalta kansalta löytyy näitä totuuksia joka lähtöön. Apina sattui nimittäin olemaan sunnuntaiaamuna valveilla kello 4:45, kun joku possupaskiainen kaasutteli autollaan apinaraittia pitkin. Raitille on rakennettu hidastetöyssyjä puolen kilometrin välein, joten oli helppo laskea, kuinka kaasupedaalia poljettiin lattiaan vielä puolentoista kilometrin päässä. Saattoi siinä apina jos toinenkin ärtyneenä heräillä rallireitin varrella.

Autoa tai kuskia näkemättäkin voi 99,99 prosentin todennäköisyydellä sanoa, että asialla oli 18-25 vuotias urosapina, joka oli juuri saanut satunnaiselta naarastuttavuudeltaan – tai sitten jäänyt saamatta. Testosteronihuumasta kun tuntuu olevan suora välitys Bemarin tai Audin konehuoneeseen. Tällaisia typeryksiä kohdatessa tulee miettineeksi, mitä siellä autokouluissa nykyään oikein opetetaan. Ei ainakaan taloudellista ajoa. Mutta olisihan tähän ongelmaan yksi toimiva resepti. Oikeastaan se onkin ainoa tepsivä konsti testosteronisikojen aisoissa pitämiseksi. Esimerkki löytyy lihankasvatustiloilta, kuten edellisessä jutussa jo opimmekin.

Auton ratissä törttöileviltä pitäisi ottaa munat valtiolle. Munista irtaantuminen olisi tehokas kahdella tapaa. Ensinnäkin se on ainoa asia, jolla voisi edes kuvitella olevan jonkinlaista ennaltaehkäisevää pelotevaikutusta. Ja jos tämäkään ei toimisi, munien leikkaaminen tehoaisi takuuvarmasti, koska siinä vaiheessa kaikki olisi pelkkää biologiaa. Kohta meillä olisi suuri joukko uusionaisia ja Liikenneturvan toiveet toteutuisivat: miehistä tulisi naisten kaltaisia kuskeja.

Munien irrotus pitäisi tehdä mahdollisimman yksinkertaiseksi operaatioksi ilman turhanpäiväisiä pohdintoja ja terapioita. Poliiseille vaan siihen pistoolikotelon viereen vakiovarusteeksi Fiskarsin oksasakset. Niillä kun kerran napsauttaa, homma on hoidossa. Toimenpide pitää tehdä heti kiinnioton jälkeen vaikkapa pamppunukutuksella. Toimenpiteestä ei olisi valitusoikeutta ja mitään vahingonkorvauksia olisi turha haikaillakaan.

Sinä, rakas lukijani, voisit ehkä keksiä muitakin tilanteita, joissa urosten munanluovutus olisi paikallaan?

Sitten meillä on tämä politiikka, joka tarjoilee apinoille ehtymättömän ärsytysten aarreaitan. Päällimmäisenä mieleen tulevat kehitysapu, mediamaksu ja vaalirahafarssi. Jälkimmäistä en jaksa kommentoida sen enempää kuin ihmetellä, kuinka vähällä Ruotsalainen kansanpuolue pääsi tässäkin asiassa. Minipuolue saa kertaluokkaa enemmän rahoitusta yrityselämää lähellä olevilta piireiltä muihin puolueisiin verrattuna, mutta silti asia ei kiinnosta ketään. Se, että meillä on nyt Europarlamentissa yksi surkea ärkoopeeläinen meppi, on pelkästään tämän hulvattoman rahankäytön ansiota. Carl Haglund joutui käyttämään 5,5 euroa yhden äänen saadakseen, kun muut mepit pääsivät Europarlamenttiin keskimäärin 1,16 euron hintaisilla äänillä.

Ärkoopeestä ei pääse eroon näköjään millään, vaikka kuinka yrittäisi. Heillähän on tämä huippuministeri Astrid Thors, jonka missio on saada nuuska vapaaksi ja isoäidit vankilaan. Hänen mielestään isovanhemmat eivät kuulu perheeseen, joten heidät on karkotettava Suomesta. Astrid perustelee tätä lain tiukkuudella. Apina ei voi tällaista ymmärtää. Apina ei voi ymmärtää sen paremmin suomalaista ydinperhekäsitystä kuin ministerin lepsuuttakaan. Tässähän meillä nyt olisi maan mainio naarasministeri, joita kuulema tarvitaan päättäjiksi loiventamaan urosten typerää politikointia. Mutta mitään apua ei hänestä tunnu olevan.

Astrid -tyttönen huokailee tuskissaan, kuinka vaikeaa tämä ministerinä oleminen on, kun vaatimuksia tulee puolelta jos toiseltakin. Rasistinen lobbaus näyttää olevan lähempänä hänen sydäntään kuin inhimillinen ja yhteisöllinen näkemys. Ehkä tämä on puolueen virallinen linja, sillä sama ahdasmielisyyshän kumpusi jo Karjalan evakkoja asutettaessa – ei ainakaan ruotsinkielisten takapihoille! Jotain vikaa suomalaisessa systeemissä pitää olla, jos hallinto-oikeuksien on pantava Maahanmuuttovirasto ojennukseen kerta toisensa jälkeen. Ja naaras, joka voisi lakia muuttaa, ei tee mitään.

Ja nyt sama ministerimme on keksinyt, että pakolaisista Suomessa aiheutuvat kustannukset voidaan rahoittaa kehitysyhteistyövaroista. Sic! Aivan loistavaa innovatiivista ajatusten ilotulitusta. Nyt siis näemme senkin ihmeen, että patavanhoillinen ja keski-ikäinen (?) vanha jäärä (siis urossika) Paavo Väyrynen näyttäytyy edistyksen airuena puolustaessaan kehitysyhteistyövaroja Thorsin ideoita vastaan! Edistyksen puolella keikkuvat patriarkaattia edustavat kirkko ja Väyrynen, itsekkyyden ja pimeyden puolella naarasministeri sekä naarasvetoinen Vihreät – de Gröna. Jotain todella ihmeellistä on meneillään eikä apina ymmärrä, mitä se mahtaa olla…

Joissain asioissa poliitikot vetoavat kansan mielipiteeseen, jossain muissa asioissa sitten taas eivät. Mitään logiikkaa ei tässäkään tunnu olevan, kuten ei politiikan teossa ylipäätään. Natoon liittymisen ainoa este tuntuu olevan, etteivät äänestäjät sitä hyväksyisi. Tässä asiassa poliitikoilla ei ole uskallusta olla muutoksen puolella, kuten oli EU -jäsenyydestä päätettäessä. Ilman poliitikkojen innostusta ei olisi kansakaan äänestänyt liittymisen puolesta. Mihin on rohkeus kadonnut Nato -asiassa, rouva Halonen?

Mediamaksu on puolestaan asia, jossa poliitikkoja ei tunnu kansan ääni kiinnostavan. Jostakin syystä äänestäjät ovat ainakin tässä asiassa mielipidetiedustelujen mukaan päättäjiä viisaampia [1]. Kansanedustaja Mika Lintilä tuntuu ottavan tämän mediamaksun henkilökohtaisena asiana. Maksun vastustaminen on loukkaus hänen sikaegoaan vastaan. Siksipä hän vaatii, että päätös mediamaksusta on tehtävä hetimiten syksyn aikana [2]. Muutoinhan saattaisi käydä niin nolosti, että ajan kuluessa mediamaksun ihanuus himmenisi ja päättäjien enemmistö jopa tulisi järkiinsä.

Mutta ei Lintilä ole ainoa, joka ajaa asiassa omaa etuaan. YLE:n pääjohtaja Mikael Jungner, joka yleensä on näyttäytynyt positiivisessa valossa, tuntuu tässä mediamaksuasiassa menettäneen kaiken harkintakykynsä. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, kun hän syyttää lehdistöä puolueelliseksi osapuoleksi, kun se kehtaa teettää tutkimuksia, joiden tulos ei Mikaelia miellytä. Katsooko Mikael siis itse olevansa puolueeton osapuoli kommentoimaan asiaa – sen enempää kuin hänen mainostamansa Viestintävirasto, jonka arvovaltaa ja työllisyyttä pönkittämään mediamaksu on suunniteltu?

*) Vastaus on tietysti, etteivät koskaan, sillä keskimääräisellä naaraalla ei ole odotettavissa olevassa tulevaisuudessa tarpeeksi testosteronia elimistössään kyetäkseen arvostamaan omia (todellisia tai kuviteltuja) vahvuuksiaan.

I love to read. I’ve already read most of John Grisham and Tom Clancy novels. I’ve read several history books. I also love movies. Action movies. Harrison Ford, Russell Crowe, Gene Hackman, Bruce Willis…those kinds of movies. And of  course,  Grisham and Clancy movies.

Writing is not really my thing but here I am trying to express my ideas. Hopefully I will be able to express them clearly and sensibly. I’ve read a lot of blogs from different kinds of personalities. Most of them had me thinking and re-assessing my life. And I want to be able to do just the same to other people.

All these for now. Hopefully I’ll be able to write my first blog within the week.

See you!

Gamer is set in the near future, a time when mind-control technology has taken society by storm. Humans control other humans in a mass-scale, multiplayer online game. Reclusive billionaire Ken Castle (Michael C. Hall) has created the controversial form of entertainment, “Slayers,” a hugely popular game that allows millions to act out their innermost desires and fantasies – online – in front of a global audience. Gaming has evolved into a terrifying new dimension…mind control…manipulation…people playing people! At the center is Kable (Gerard Butler), the superstar and cult hero of “Slayers”. Kable is controlled by Simon (Logan Lerman), a young gamer with rock star status who continues to defy all odds by guiding Kable to victory each week. Taken from his family, imprisoned, and forced to fight against his will, the modern day gladiator must survive long enough to escape the game to free his family, regain his identity, and save mankind from Castle’s ruthless technology.

See Gamer in theaters everywhere September 4.

Gerard Butler

Cast                     
  Gerard Butler … Kable
  Michael C. Hall … Ken Castle
  Milo Ventimiglia … Rick Rape
  John Leguizamo … Freek
  Logan Lerman … Simon
  Kyra Sedgwick … Gina Parker Smith
  Alison Lohman … Trace
  Zoe Bell … Sandra
  Terry Crews … Hackman
  Keith David
  Aaron Yoo … Humanez Dude
  Amber Valletta … Angie
  Johnny Whitworth … Scotch
  Efren Ramirez … DJ Twist
  Chris ‘Ludacris’ Bridges … Humanz Brother

Alison Lohman

Mikä onkaan nykyisen psykososiaalisen median lempiaiheita vähäpukeisten naarasapinoiden esittelyn lisäksi? No tietysti heteroapinaurosten käyttäytymisen arvostelu. Milloin olet kasvattanut kalapuikkoviikset, milloin puhut liian vähän tai tiirailet liian paljon tissejä, milloin syöt liikaa lihaa tai juot liian vähän vettä, milloin pukeudut väärin tai et lainkaan, milloin siivoat liian harvoin tai ajat liian usein autoa, milloin sairastut, raivostut ja kuolet väärään aikaan. Heteromies ja erityisesti keski-ikäinen heteromies ei osaa tai kykene tekemään mitään oikein.

Ja tämä oikein -määritelmä syntyy vertailusta naarasapinoiden käyttäytymiseen. Jälkimmäiset tekevät kaiken oikein, mistä luonnonlain mukaan siis seuraa, että urokset tekevät kaiken väärin. Näin yksinkertaista on maailma nykyään. Tietysti tällaiseen johtopäätökseen on helppo päätyä, kun sähkö tulee töpselistä, maito supermarketista ja tiet sekä talot on valmiiksi rakennettu. Tosin nekin on useimmiten tehty väärällä tavalla, väärään paikkaan ja ovat väärän värisiä, mutta ovatpa kuitenkin olemassa, miesten tekeminä. Maailma on tehty nyt niin turvalliseksi, että naistutkija saattaa julkisesti todeta miesten olevan naisen pahin vihollinen.

Eräs läntisen naapurimaan korkealle feministisessä hierarkiassa rankattu naaras on myös ääneen sanonut, että miehet ovat eläimiä. Oletusarvo lienee tällöin, että naiset olisivat jotain muuta – ilmeisesti siis ihmisiä (Homo sapiens)? Joka tapauksessa tällainen puhe on niin jokapäiväistä median tuotetta, ettei siihen kukaan kiinnitä edes mitään huomiota. Mutta jos joku sattuu arvostelemaan naaraiden käyttäytymistä, syntyy niin valtaisa poru ja valitus, että lausujan on hetikohta pakko pyörtää lausumansa. Julkinen elämä ajattelee ja arvomaailma on muokattu naaraiden aivoilla. Silti joku jaksaa vielä valittaa, kuinka tämä muka olisi miesten maailma.

Kaikki kunnia homomiehille, hehän ovat syyttömiä kaikkeen tähän pahaan. Ehkä se johtuu siitä, että tätä heteromiesvihaa ylläpitävät feministisen koulukunnan edustajat ovat homojen lailla joutuneet kohdussa epänormaalien hormonimyrskyjen kohteeksi ja molemmilla ryhmillä on siten periaatteessa väärän sukupuolen aivot korviensa välissä. Poikkeavuus yhdistää ja tuottaa iloisen sekamelskan, kun tällainen aivotoiminta valjastetaan näennäistieteen pyhiksi opinkappaleiksi.

Kaikille tuntuu olevan myös itsestään selvää, mihin eläinlajiin heteromiehet kuuluvat. Hehän ovat ilmiselvästi sikoja (Sus scrofa). Saastaisia eläimiä, joiden syöminenkin on monien uskontojen syntilistalla. Taiteilija Jussi Tuomola keksi sijoittaa suositun parisuhdesarjakuvansa Viivi ja Wagner ”sankariksi” lätin kuninkaan. Sikailu on sikamaisen hauskaa – mutta vain lehtien sarjakuvasivuilla ja kirjoissa. Niin hyvin tämä manipulaatio on mennyt perille, että myös sikatoimittajat itse uusintavat tätä kulttuuria, kuten Ilkka Hackman Savon Sanomissa tässä päivänä muutamana.

Melkein kokonainen sivu oli omistettu miehen mollaamiseen teemalla Pojasta siaksi – Antaudu nuori leijona, isona sinustakin tulee säälittävä keski-ikäinen mies [1]. Sanomaa vahvistettiin Suvi Lantan mainiolla evoluutiopiirroksella, jossa nuori kundi muuttuu isomahaiseksi siaksi. Kehityskulku on kuin ihmisen vuosimiljoonainen evoluutiopolku, mutta tapahtuu näppärästi yhden sukupolven aikana. Tosin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Meri Paavola antaa jutussa ymmärtää, että sikamaisuus voikin liittyä ikää enemmän koulutuksen puutteeseen. Nuori leijonakin voi siten olla sika…

Paavolan mukaan sikaistumisessa ikää enemmän vaikuttaa myös sukupuoli. Humalainen epätoivoisuus, innottomus, turtumus, pystymaha, loivat liikkeet, sairastelu ja nuorten naisten perässä liikkuvat nälkäiset silmät ovat sikauroksen pahimmat synnit. Tahdottomasta sohvaperunasta kuoriutuu kotoa poistuessa nuoria tyttöjä ahdisteleva sika (siis esimerkiksi Sauli Niinistö?). Mitäpä tarjoaa suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia vaaliva virasto eli THL lääkkeksi tähän sikaongelmaan? Naaraslogiikalla ja Paavolan suulla miesten pitäisi ottaa oppia naisista.

Juttuun oli houkuteltu mukaan myös rokkari Kauko Röyhkä, jonka oli määrä peesata Paavolan teesejä. Kaikki menikin mallikkaasti siihen saakka, kunnes hän sattui mainitsemaan yhdeksi sikaistumisen estokeinoksi sen tosiasian, että turtumukselta välttyy harrastamalla riittävästi seksiä. Pankaapa sana seksi korvanne taakse, sillä sitä tarvitaan vielä.

Mutta ensin toinen esimerkki, jolla miehiä korkelta tasolta yritetään vääntää naisten muottiin. Muistatte varmaan runsaan uutisoinnin kolmen viikon takaa: Surullisia faktoja mieskuskeista ja Mies, aja kuin nainen! Tutkimusten mukaan naiset ovat auton ratissa vähemmän aggressiivisia kuin siat. Rattijuopot siat aiheuttavat lähes kymmenen kertaa enemmän kuolonkolareita kuin naiset. Siat syyllistyvät myös useammin ylinopeudella kaahailuun ja jättävät turvavyön kiinnittämättä. Erityisen riskiryhmän muodostavat tällä kertaa nuoret siat, jotka ovat juuri päässeet ratin taakse.

Liikenneturvan viestintäpäällikkö Kare Ojaniemi vetää tästä tietysti sellaisen johtopäätöksen, että sikojen pitäisi muuttua naisiksi – ja maailma pelastuisi. Tällainen lausuma on niin helppo päästää suustaan, sillä siihenhän ei tarvita aivoja laisinkaan. Ei tarvitse lotkauttaa korvaansa edes maanmainioiden ruotsalaisten saamille tutkimustuloksille, joiden mukaan urospuoliset sikapossut ovat jo yksivuotiaasta lähtien alttiimpia onnettomuuksille kuin tytöt.

Biologiasta jotain tietävälle tämä miesten ja naisten ero ei tietystikään ole mikään uutinen. Jostakin syystä mediaan tuntuu änkeävän vain tyhjiin tauluihin uskovia humanisteja, joiden mielestä kaikki maailman ongelmat ratkeaisivat, kunhan miessiat ryhtyisivät käyttäytymään naisten tavoin. Tässä logiikassa on kuitenkin vain yksi mutta ja se on testosteroni. Mitä kouluissa nykyään puuhaillaan, jos siellä ei edes tällaista perusasiaa saada nuijittua koululaisten päähän?

Sivupolkuna mainittakaan, ettei niillä ihan oikeilla, karsinoihin teljetyillä karjuilla ole miessikoja helpompaa. Niiden munat kun silvotaan jo possuiässä, jotta kinkku kelpaisi ihmisravinnoksi. Ilman kastrointia kun liha tuoksuisi liikaa testosteronille eikä kelpaisi herkkähipiäisille naaraskuluttajille. Tällainen kohtelu aiheuttaa ymmärrettävästi stressiä leikkelyn kohteeksi joutuville possuille ja nyt ollaankin siirtymässä armollisempaan menetelmään, ”rokottamiseen”. Jostakin syystä puhutaan rokaottamisesta, vaikka kysehän on kemiallisesta kastraatiosta.

Ei siis ihme, että sika on aikoinaan leimattu saastaiseksi eläimeksi. Vielä kun sianlihaa vaivaa trikiinivaara, on ollut viisasta välttää lihaa, jonka maagiset vaikutukset tappoivat apinoita. Helpoiten kielto toimi, kun siitä tehtiin uskonnollinen tabu. Nyt tunnemme trikiinin ja sen vaarat sekä osaamme ne välttää. Nykyistä psykososiaalista mediaa kuunnellessa tuntuu kuitenkin siltä, ettemme vieläkään tunnu ymmärtävän mitään testosteronista. Tiede on selvittänyt sen salaisuudet melko kattavasti, mutta tieto ei näytä välittyneen rahvaan, humanistipuhujien tai toimittajien keskuuteen. Ehkä tämä testosteroniongelmakin joskus osataan sikojen tapaan handlata siten, että meillä kohta on vain naarasaivoisia apinoita.

Mutta nykyään miessiat eivät voi ryhtyä käyttäytymään naisten tavoin, koska heillä on (testosteronin vuoksi) erilaiset aivot kuin naisilla. Siis ihan totta, muutos on mahdoton, vaikka meillä olisi kuinka näitä ilkkahackmanneja ja kaukoröyhkiä, jotka yrittävät muuta todistaa – ollakseen vain eläviä todisteita siitä, mihin kaikkeen epätoivoiset urokset ovatkaan valmiita seksiä saadakseen.

Sillä seksi on avainsana tässäkin kertomuksessa. Miehet tekevät mitä tahansa sankaritekoja seksiä saadakseen, sillä urosaivot elävät jatkuvassa (vaihtelevan) seksin puutteessa. Seksuaalinen valta kun on naisten hallinnassa. Sikamaisuuden syy siis on nainen ja selitys on seksi – tai sen puute. Bonoboyhteisössä uroksia tuskin tarvitsee haukkua sioiksi, mutta heillähän onkin tarjolla rajattomasti seksiä kaikkien lauman jäsenten kanssa. Kukapa siinä enää jaksaisi ihmissikauroiden tavoin pinnistellä ja pullistella, kun saa ilmankin. Mutta meillä ihmisillä on toisin. Meillä sikauroiden pitää tehdä uhkarohkeita, mestarillisia, typeriä ja päättömiäkin temppuja naaraiden mielenkiinnon herättämiseksi. Jos tässä ei onnistu ja jää ilman seksiä, helpon lohdun tarjoaa viina. Siksi Jeppe juo, ei tarvitse sitäkään enää ihmetellä – ja niin mies on sikana röhkimässä ympäriinsä.

Tietysti on hieman nurinkurista, että miehiä vaaditaan olemaan kuin naiset, mutta silti naiset antavat keskimäärin juuri niille miehille, jotka ovat mahdollisimman vähän naarasmaisia. Nuorten miesten kaahailukin muuttuu ymmärrettäväksi, kun muistetaan, että teinitytöt antavat kovimmille kundeille, jotka ajavat rämäpäisimmin, nopeimmin ja kimimäisimmin. Naaraat ihailevat testosteronin tuottamia sankaritekoja. Siksi nuoret miehet ovat riski maanteillä. Siksi on aivan järjetön idea toivoa, että he ottaisivat oppia naiskuljettajista. Ei heillä ole naisten aivoja. Heillä on sellainen ylimäärä testosteronia verenkierrossa, että on lapsellista verrata heitä naisautoilijoihin. Moinen haikailu osoittaa vain, ettei puhuja ymmärrä alkeellisimpiakaan inhimillisen käyttäytymisen aakkosia.

Miksi siis syyttää miehiä, kun elämme naaraiden maailmassa? Olemme kaikki naaraiden valintojen ja kasvatuksen tulosta – kuinka siis edes voi olla mahdollista, että uroksista tulee näin surkeita sikoja? Mihin suuntaan evoluutio meitä kuljettaa? Ainakin se on nyt todettu, että naisista tulee evoluution seurauksena yhä kauniimpia, kun taas miesten ulkomuoto säilyy luolamiestasolla [2]. Suomalaisutkimus todistaa, että kauniit naiset saavat enemmän lapsia, jotka ovat keskimääräistä todennäköisemmin tyttöjä. Markus Jokelan mukaan naaraat hyötyvät edullisesta ulkonäöstä uroita enemmän…

Emme ole bonoboja, simpansseiksi emme halua, olkaamme siis – sikoja.

PS. Miehiä käsitellään todennäköisyyksien maailman lakien mukaan, naisia mahdollisuuksien maailman ehdoilla. Kun kaikki miehet ovat sikoja parin känniääliön vuoksi, naaraat sen kun porskuttavat parrasvaloissa, vaikka

• Saksan terveysministeri Ulla Schmidt lentäisi lomalle Costa Blancaan Espanjaan ja (mies)kuljettaja ajaisi perässä panssaroidun virka-auton, jotta leidi pääsisi tutustumaan nähtävyyksiin ja nakurannoille.

• Maailmantähti Angelina Jolie saisi raivokohtauksen lastensa yksivuotissynttäreillä, kieriskelisi aikansa kylppärin lattialla ja pakkaisi sen jälkeen kiukuissaan matkalaukkunsa ja muuttaisi Beverly Hillsin luksushotelliin.

• Maailmantähti, suloinen Jennifer Lopez raivoaisi ja olisi silminnähden tolaltaan syntymäpäivillään, kun osa vieraista tulisi juhlaan myöhästyneenä.

• Maailmantähti, tuittupää Naomi Campbell pahoinpitelisi valokuvaajan sairaalakuntoon.

• Gotlannin maaherra Marianne Samuelsson myöntäisi rakennuslupia suuryritysten johtajille suojelualueelle. Sehän ei yllätä ollenkaan, että kyseinen Samuelsson sattuisi olemaan Ruotsin Vihreiden entinen puheenjohtaja.

• Maailmanlaajuinen uutinen kertoisi, kuinka Las Vegasissa asuvan Magdalena Nelsonin päivän pelastaisi vessanpöntön kanteen liimattuun tarraan ilmestyvä Jeesus…

Have been in contact with Fritz Catlin recently,  He be one of the founders of the legendary 23Skidoo.  

Legendary, a word that many say has been overused when applied to contemporary music.  I’ve checked, it’s definitely okay to use on this occasion.

Fritz sent two cd’s, one of his recent project with bassman Mike Joseph, called The Skintologists.  It’s pure straight-up dub.  The other cd, loaded with 147 tracks of all shapes, blends, and sizes.  The accompanying note read  ”How to devalue music?  Give enormous amounts away at once.”  Reefer tunes, classic dub, dancehaul (sic), hip hop, Indo-jazz fusion, Alice Coltrane, Mutabaruka, Roland Alphonso, phew!

For this week’s program, some of Fritz’ selection is intertwined with the following –  Taslit – Laârbi Ihini from the Manouâat Amazighia Vol.2 that I copped in Agadir a couple weeks back.  Also joining in, we have  ’lectro-synth bass frequency newness from the Hyderdub label, ‘Wind It Up’ from Mark Pritchard & Om’mas Keith;  Hackman, new on the scene from our friends at Studio Rockers, who will be releasing a three track EP from this 19 year-old producer.  

Cessa, of whom very little is known, except they produce music that embraces the goodness, roots and electronica. Listening to it now, the 4/4 beat reminds me of a tune by The Drum Club that I used to rinse.  That makes sense now, as music from 15-20 years past always seems to have a certain influence on a percentage of current producers.

Back to now, stepping up  is the sound recordist / mini-documentary maker,  the Sao Paolo based producer  Maga Bo.  His second album on Soot, Archipelagos is out now.  By the way, Maga is now booking dates for a European tour in November, and he’ll be doing his thing at Womex in Copenhagen, so any promoters reading this,  check him out, give him a shout if you need some of that Transnational Bass to warm up your cockles before winter sets in.

Anybody remember Culture Club’s ‘Murder Rap Trap‘? it’s on the b-side of ‘I’m Afraid of Me’ featuring Captain Crucial on the MIC. Love that tune yes, had to drop it last week at Txola.  When a guy asked me “What tune is this?” (in spanish of course) I produced the sleeve, and he thought I was taking the piss.  It happens every time.

This week’s program can be heard from tonight at 22h00 at Sunhole Radio, (then repeated weekday mornings at 11h00).

Thursday it’s the turn of Planet Radio, at 23h00, and next week Tuesday 20h30 at Radio Norte 89.4FM.  Radio Norte are a week behind when broadcasting the program, which means you can catch Taliesin vs. DJ Rodrigo tonight, if you missed it last week.

Thanks to all singers, players, listeners, readers, promoters, visitors, people dem in the crowd.

Bonnie and Clyde – 1967

Director – Arthur Penn

Starring – Warren Beatty, Faye Dunaway, Gene Hackman, Estelle Parsons and Michael J. Pollard

Bonnie and Clyde, a movie about the home-brewed gangsters of the 1930s, was one of a few films that typified the resurgence of creativity and control enjoyed by writers and directors during the late 60’s and throughout the 70’s.  Originally it was supposed to have been directed by the arthouse renowned Francois Truffaut.  Having cut his teeth as a film critic turned auteur director, his influence on the film can still be felt despite the fact that he opted to drop out in order to film Fahrenheit 451. 

It’s roots in the French New Wave movement of the 1960’s are given room to grow in the wide open borders of the United States.  It manages to defy it’s temporal setting (the 30’s) and spoke about the state of affairs in our country during the late 1960s.  The impact of Vietnam and the violence being aired on the television every night could be felt in the bloody, ruthless, and sometimes relentless chase scenes between the two lovers and the police.  The counter-culture movement was represented by the two criminals themselves, while the police and the system of law represented everything from government, parents, the status quo right down to police and the system of law.

As the director and the producer, Arthur Penn and Warren Beatty made sure their rowdy, humorous, and somewhat nihilistic representation of change stayed true to it’s message.  Beatty and Faye Dunaway play the titular characters, and both are luminous and full of life and vitality.  Dunaway in particular really shines.  The film starts out with her rolling languidly around her bed, posing, and waiting for something anything to come along and be a catalyst.  It just so happens that when she looks out her bedroom window, that catalyst is preparing to steal her mother’s car.  The couple instantly take to each other, but for different reasons.  Bonnie see’s Clyde as a strong, exciting, virile change in her limited boring life.  She is sick of watching doors close, and takes it upon herself to jump out the nearest window.  It is the thrill that excites Bonnie, where as it is the attention that draws Clyde.  He seems to crave notoriety, first with Bonnie, then with the rest of the city, state, and eventually the country.  Not only does he seem to thrive on this type of danger and celebrity, he can’t seem to function properly without it.  He is unable to perform to any degree in bed without the adulation and danger that comes from committing crimes and being noticed.  This serves as a bit of hindrance to the relationship at first, but each of them become bound to the other simultaneously keeping the other afloat while dragging the other under.

Bonnie and Clyde serves as a number of firsts.  From the first appearance of classic actors such as Gene Hackman, and Gene Wilder, to the first ever occurance of a gun being fired and hitting the victim on screen at the same time.  The film is filled with equal parts optimism and pessimism.  Made for a relatively small budget, and not expected to do very well, the studio was suprised by the enormous popularity the film opened to.  It was due in part to this success, that helped the artistic and un-hindered creative expression of the film industry for the next whole decade to come.  Bonnie and Clyde is the quintisential American story, from the characters it portrayed to the real life  story of it’s inception and it’s success.

Oto jak zamknąć gębę malkontentom:

Czyli: Macie taką drużynę na jąką zasługujecie.

W temacie polityki to już się powstrzymam, choć korci (“Macie takich polityków…”)

<Direct Download Link>

“I was asked by Fractal to do a mix for his label’s “Tide Pool is Love” show, hosted on Proton Radio. This is that mix.

Somewhere along the road, I seemed to have developed a habit of making themed mixes featuring unreleased work. My goal here was to create an atmospheric “headphone” style blend, with emphasis on layering and progression. It starts with some downtempo melodies, then briefly hints at touches of dub, jungle, and garage. The mood shifts as it journeys into deeper minimal territory, then finishes with some eclectic bits. It’s hand-mixed with digital vinyl; virtually all unreleased dubs from a variety of artists. You are encouraged to re-post this mix!

I enjoyed making it. I hope you enjoy listening to it.”
Rhythmicon

<Direct Download Link>
(Right Click/Save-As)

Tsiikailin vähän mistä La Siestan sivuilta on linkkailtu. Googlen kautta sivuille löydetään helpoiten, mutta linkkaukset muilta sivuilta kasvattavat osuuttaan. Muun muassa seuraavat sisustusfoorumit ovat pyytettömästi lisänneet meiän sivuille linkin.

http://www.egora.fi/PublishedService

http://www.spiti.fi

Spitin sivuilla samalla etusivulla ovat muun muassa Hackman, Kivikko ja Marimekko. Niinpä, La Siestahan on riippumattojen ferrari!

Genre:Stoner Metal
Country:USA
Website:http://www.myspace.com/hackmanriffs
Hackman – Enterprises [2008]

Cotidianul german Suddeutsche Zeitung a descoperit că între Roy Keane, actualul antrenor al lui Sunderland, şi Mahmud Ahmadinejad, controversatul preşedinte iranian, există o relaţie evidentă. Pare greu de crezut, dar ziariştii nemţi au dreptate! Şi asta nu e totul: SZ a publicat şi cazurile altor fotbalişti şi antrenori legaţi mai mult decât ne-am fi aşteptat de vedete din domenii străine sportului.

Personal, găsesc asemănarea dintre irlandez şi iranian de-a dreptul izbitoare. În clasamentul meu urmează perechile Luiz Felipe Scolari – Gene Hackman, Juande Ramos – Peter Falk, Franck Ribery – Tom Green, Christoph Metzelder – Ben Affleck şi Gianluigi Buffon – David Schwimmer.

Qual o gene que causa ser pirata informático?

O Gene Hackman!

caracteres: 56

por: tavjo

enviado: desconhecido

OLO.MUOTO-08-tapahtuma järjestetään Lahdessa ensimmäistä kertaa 12.-14.9.2008: “— Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin ja Lahden Messujen yhteistyönä toteutettava kansainvälinen muotoilutapahtuma, joka kokoaa yhteen kaikki muotoilun osa-alueet. — järjestetään samanaikaisesti mm. kodin huonekaluja sekä sisustus- ja remontointimateriaaleja esittelevän SisustusRAKSAn kanssa Lahden Messukeskuksessa.”

Kaverini asuu ihastuttavassa puutalossa Lahden keskustassa avopuolisonsa kanssa. Tuplamessuiluun voisi yhdistää siis vierailun. Ovat kuulemma rempanneet taloa uuteen uskoon. Puulattiat ovat saaneet valkoisen maalipinnan, ja värikkäille tapeteillekin on kai tehty jotain.

Yksi juttu OLO.MUOTO-08:ssa ihmetyttää: Miksi tapahtuman kotisivut ovat kammottavat? Luulisi, että ilme olisi hieman harkitumpi, vaikka sivut ovatkin Lahden Messut -sivuston alaiset. Toisaalta ei Habitarenkaan sivuja voi kehua. Messujen sisältö on onneksi kunnossa. Vuosi 2007 oli mielestäni inspiroiva. Kai muutkin tykkäsivät, koska tungosta piisasi.

BTW muistaako joku muu vielä Hackmanin Touch-maustemyllyjen messuosaston edellisestä Habitaresta? Se on painunut itselleni vahvasti mieleen. Elämys muodostui basilikan ja mausteiden tuoksusta, luontoäänistä sekä oivaltavasta ja pelkistetystä suunnittelusta. Osaston ja koko Touch-myllykonseptin takana on suomalainen Muotoilutoimisto Pentagon Design, joka on tunnettu myös muun muassa Hackmanin hauskasta aterinten ja tarjoilukulhojen Flirt-sarjasta.

Päivitys 19.9.2008
Meinasi jo unohtua. Kävin tapahtumassa ja valitettavasti se ei ollut kummoinen. Tai siis OLO.MUOTO näytti samalta kuin Habitaren ahead!-alue, joten siitä ei parane motkottaa. SisustusRAKSA oli sitä vastoin kammottava. Aivan kuin kaikki näytteilleasettajat olisivat olleet Suomi Soffasta. Keinonahkaisia hierovia tuoleja oli esillä useassa pisteessä ja muun muassa marmorikuulasuihkulähteitä. WHAT?!?

Päivitys 21.9.2008
Ai niin… Olin myös ystäväni luona yökylässä. Talo oli muuttunut paljon, ja kaikki näytti hyvältä. Parasta oli kuitenkin rauhallisuus. Ei sijainnista vaan ihmisistä johtuen. Tietokone tai muu elektroniikka ei pauhannut (toisin kuin omassa kodissani). Kaverini avopuoliso kävi muun muassa pilkkomassa puita lauantai päivän kuluksi. Mahtavaa. Olivat BTW ostaneet Design House Stockholmin mageen tyynyn.

I got a chance to watch The Firm for the first time since before I started law school, and I have to say, I loved it even more than before (which was a lot).  The pedigree of talent that went into movie is unmatched.  Gene Hackman, Tom Cruise and Ed Harris are at the top of their game, and no one built suspense like Sydney Pollack.

Tom Cruise, running as usual.

And nobody tops Gary Busey, the P.I. that Tom Cruise hires to investigate why young lawyers are dying in disproportionate numbers at his firm.  When the firm’s henchmen ask Busey who’s asking questions about dead lawyers, Busey gives them the only logical answer before firing away: “His name was…JULIO IGLESIAS!”

"His name was...Julio Iglesias!"

But The Firm had so much more meaning to me as I near the third and final year of law school.

Many of us law students went into our first year hoping to change the world in a positive way.  We were the real-life Mitchell McDeeres (Tom Cruise) – idealists.  We may have had an idea about what we wanted out of law school and, eventually, a legal career.  But law school has convinced us that the big firm jobs – the ones paying $160k – are the jobs we want.

The idea of “selling out” is more complex than it seems.  The question is whether law school tends to drain the idealism out of young students, or whether it infuses students with some much-needed pragmatism.  A lot of kids go to law school straight from college because there’s nothing else to do.  Others found their limited experience in the working world to be less-than spectacular and, as a result, applied to law school without any contemplation of what a legal career might entail.  With law school they can be at once practical and indecisive.  It’s a delay tactic.  That’s not to say there aren’t others who always knew they wanted to go to law school, who knew what they were getting into, and have succeeded in going down the path they had envisioned for themselves.  Unfortunately, there aren’t as many of those people as there should be.

For a lot of these kids (I consider myself to be one of them, at least in part), a little pragmatism is welcome.  You have to pay your bills.  But is a 90-hour work week really what they want?  I’m not sure that’s why they came to law school.

In The Firm, Gene Hackman’s character is a shell of his former self, a lawyer who came to the firm with good intentions but allowed the culture of the firm to control him.  He was Mitchell McDeere in his previous life (which is why we find Maggie McDeere to be sympathetic toward him in the end, perhaps a little too much).  But not only did he succumb to the will of the firm, he became a key component of the firm’s improprieties.

Mitchell McDeere wins in the end – the film explains that he managed to do so without breaking the law.  The crux of the film, however, is based on the principle that Mitchell wins his life back.  He doesn’t belong to the firm and he doesn’t belong to the government.  He becomes a virtuous man again.  And guess what?  He’s off to work for a small firm in Boston.  Unlike big firms that pay a lot, small firms are not EVIL.

How ideal is it to be practical?  How practical is it to be ideal?  Where is the balance to be struck?  As I enter a year filled with on-campus interviewing (big firms), informational interviewing (small and medium-sized firms), and an all-purpose scrounge for employment (anybody, please!), my goal is to remember what I want out of a profession.  And for that, I turn to Father Boyle, founder of Homeboy Industries in East Los Angeles, who said, “It’s not about success.  It’s about having faith in what you’re doing.”

You know, during this huge collaborative process of writing a book between 9 authors who have never met, you look for inspiration in the strangest places.

Some look for it in music, others look for it in quotes from dead people. I happened to find a recent inspiration for writing at the strangest of places…a bookstore!

Okay, the truth. I wasn’t looking for inspiration. I was looking for an autographed copy of “Escape From Andersonville” directly from the author…the incomparable Mr. Gene Hackman. And, as you can see, a photo was also included in the package.

Seriously. That’s all. No great insights. No revelations on the processes of writing. Just a time to show off a recent fun moment.

And, oh yeah…check out the book. It’s pretty cool. 

-Whig

http://www.returntothepit.com/concert.php?date=2008-06-21

Please, spread this link (repost a blog, forward on as a bulletin, etc…)
If you want to use them for anything else, message me back.
you can write reviews or read them here
Bury The Needle (69)
Deadbird (63)
Hackman (32)
Only Living Witness (201)
Randomshots (3)


Some Images: