Source: Vietnam+

On this date, in 1842, Wilhelm Hau was born in Prussia. He is the patriarch of my Hau family in America.

This is the marriage certificate of my grandparents on my mom’s side, Raymond Christian Hau and Florence Rose Heller.

Marriage Certificate of Raymond Christian Hau and Florence Rose Heller

My grandpa was born in Fond du Lac, WI on February 29, 1908. He spent a year at Lawrence College in Appleton. Ray eventually went to work for his father, who owned the Lion Cafeteria, in Fond du Lac.

My grandma was born and raised in Montello, WI. She graduated from St. Agnes School of Nursing in Fond du Lac and then worked, until their marriage, at St. Agnes Hospital.

Ray and Florence were married, on October 10, 1933, at St. John the Baptist Church in Montello. Their marriage was witnessed by Ray’s sister, Delores, and Florence’s brother, Howard.

My 2nd great grandfather on my mom’s side, Anton Fuhrmann, came to America from Germany in about 1845. Anton and his wife, Maria Katherine Michels settled in Marshfield Twp., Fond du Lac Co., WI, where they farmed. They had ten children together. Their oldest daughter, Elizabeth, married John Hau in 1900.

Vergangenen Sommer war es, da mich Freund und Kupferstecher Martin auf einer lustigen Autofahrt von Dresden nach Rudolstadt mit dem Grundpfeiler von Qualitätsjournalismus vertraut machte: „Kinder und Tiere gehen immer“

Und da wir Blogger den echten Journalisten in nichts nachstehen wollen, hier nun also kid content:

Nach dem Ansehen bin ich zu der festen Überzeugung gelangt, daß die Menschheit Kinder schon allein deshalb braucht, damit wir nicht vergessen, wer wir wirklich sind. (Ganz zu schweigen von den Renten.)

Dann mußte ich noch furchtbar laut über diesen Blödsinn lachen:

Überhaupt nicht komisch? Ich verspreche, das wird es, sobald man sich die Kommentare hierzu auf nomnomnom durchliest.

Respekt vor dem eigenen Hau

~ OSTZONENSUPPENWÜRFELMACHENKREBS

[via]

Aivan aluksi tuli mieleen mukasuomalainen astronautti Timothy Kopra. Tietysti suomalaiset apinat presidentti Halosta myöten ovat onnesta pulleina, kun tällainen suuren ameriikan kytkös on saatu selville. Ihan yhtä polleina on oltu myös erään isotissisen naarasapinan eli Pamela Andersonin suomalaista juurista. No mutta voe mallilleen. Uroksen pitää siis hypätä avaruuteen asti saadakseen samanlaisen kohtelun kuin naaras, joka käy säännöllisin väliajoin silikonihuollossa. Tämä on varmaankin sitä suuresti mainostettua tasa-arvoa?

Niin sitä minun piti ihmetellä, että miksi suomalainen teollisuus on katsonut aiheelliseksi hommata Timothylle saunan. Eikös paremminkin olisi pitänyt saada Pamela seksikkäisiin kuvauksiin supisuomalaiseen savusaunaan, tietysti ilman mitään pyyhkeisiin kääriytymistä… Mutta ihan oikeasti. Miksi näitä saunoja ei lahjoiteta köyhille apinoille, joilla ei ole omaa saunaa eikä rahaa käydä uimahallienkaan löylyissä? Muita yleisiä saunapalvelujahan meillä on enää aika naftisti tarjolla.

Miksi siis vain rikkaat saavat lahjuksia ja ilmaista tavaraa, kuten nyt tämä Matti -pääministerimmekin? Miksi niille annetaan, joilla on jo ennestään? Miksi saavutettu etu pitää turvata hinnalla millä hyvänsä? Eikös Raamatussa opeteta ihan päin vastoin? Eikös Suomi olekaan luterilainen maa? Ainakin kaikissa juhlapuheissa näitä jeesusjuuria edelleen toitotetaan. No tokihan apina tietää vastauksen näihin lahjuskäytänteisiin. Jos annat jotain köyhälle, lahjan hau ei kasva samanlaista korkoa kuin rikkaalle tehdyssä lahjoituksessa.

Olisikohan saunalla nyt jotain tekemistä onnellisuuden kanssa? Ainakin apina nauttii saunan rauhasta ja lämmöstä. No tämä oli vallan onneton aasinsilta onnellisuusteemaan. Uuden tutkimuksen [1] mukaanhan on todettu, että naarasapinat ovat urosapinoita onnellisempia. Oliko odotettu tulos – siis sen kaiken naarasvaiverruksen keskellä, jota joudumme mediassa kuuntelemaan? Naarasapina itkee keskimäärin 16 kuukautta elämästään [2]. Urokset ehkä pääsevät korkeintaan yhteen kuukauteen ja silti naaraat ovat onnellisempia…

Tiedämme toki sen, että evoluutio on varustanut naaraat valitus”geeneillä”, koska pitäähän heillä olla seksin hallinnan lisäksi käytössään muitakin vallankäytön välineitä. Valittaminen ei siis ole missään yhteydessä todellisiin, objektiivisesti mitattavissa oleviin asioihin tai epäoikeudenmukaisuuksiin, vaan naaraiden kokemiin tunteisiin. Nehän voivat tunnetusti olla aivan mitä tahansa. Nyt on siis todistettu, että näiden tunteiden julkisesta tulkinnasta huolimatta naaraat ovat uroksia onnellisempia.

Onnellisuus lienee tärkeimpiä tekijöitä, kun pohditaan elämän tarkoitusta mahdollisuuksien maailmassa. Ja ainakin se on sitä enemmän kuin raha. Olisiko tässä nyt jonkinlainen universaali tasapaino rahan ja onnellisuuden välillä? Urokset saavat toista vähän enemmän ja naaraat toista. Jos kaikki käy niin kuin evoluutio on tarkoittanut, urokset tuhlaavat rahansa naaraisiin ja naaraiden onnellisuus säteilee hippusen verran hyvyyttä myös urosten syliin…

Jos edellinen tutkimustulos olikin kitkerää kalkkia feministeille, vielä enemmän he joutuvat nieleskelemään (mutta ihan vaan salassa, julkisuudessa toki jatkuu entinen uhrivalitus) huomatessaan, että onnellisimpia kaikista ovat kotiäidit. Eihän tämä mikään uusi tieto ole, sillä kaikissa apinan tietämissä onnellisuusmittauksissa kotiäidit keikkuvat kärkipaikoilla. Siis tuo feministien eniten parjaama naarasryhmä onkin onnellisin ja tyytyväisin elämäänsä! Sillä aikaa kun feminaaraat juoksevat hampaat narskuen rahan perässä kuvitellen setelien tuovan onnea (ja valtaa), kotiäidit nauttivat jälkeläistensä kasvattamisesta eli siitä tehokkaimmasta maapallolla koskaan keksitystä vallankäytön muodosta.

Jotain onnellisuuteen ja laumaelämään yleensäkin viittaavia johtopäätöksiä olisi voitu vetää siitäkin sosiaali- ja terveysministeriön tuoreesta tutkimustuloksesta, jonka mukaan ennenaikaiselle eläkkeelle masennuksen vuoksi siirtyvät ovat tyypillisesti hiukan alle 50 -vuotiaita naisia, jotka ovat keskimääräisesti paremmin koulutettuja kuin muista syistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet [3].

Oikeastaan tämän jutun otsikko on pielessä. Parempi muotoilu olisi ollut Onnelliset ja valittajat – sillä eiväthän naaraat ole mikään yhtenäinen ryhmä. Kuten onnellisuustutkimus todisti, on onnellisempia ja vähemmän onnellisia naaraita. Voisi melkoisella varmuudella sanoa, että onnettomimmat naaraat ovat valittamisen taidon pisimmälle kehittäneitä feminaaraita. Evoluutio taitaakin olla järjestänyt asiat niin, että vallankäytön muodot ovat jakaantuneet naaraspopulaatiossa epätasaisesti. On seksiaseen keskimääräistä paremmin hallitsevia naaraita ja sitten on valitusaseen hallitsevia naaraita. Huora ja madonna -myytti saa siis uuden ilmiasun: kotiäiti ja feministi.

Valittaminen on tuottoisaa. Paljon tuottoisampaa kuin haahuilu rahan perään. Siitä saamme lukea joka päivä median tarjoilemia herkkupaloja. Tähän tapaan.

Naisten oikeudet

Valtioneuvosto antoi syyskuun 8. päivä Eduskunnalle selonteon Suomen ihmisoikeuspolitiikasta. Oikeusministeri Tuija Brax esitteli asiaa medialle ja puhui lähinnä siitä, kuinka naisten ihmisoikeudet ovat Suomessa uhattuina. Tämä läppä on juurtunut meihin jo niin syvään, että moinen idea toden totta löytyy valtioneuvoston selonteosta. Sen joutui lähetekeskustelussa toteamaan myös asiaa esitellyt ulkoasiainministeri Alexander Stubb: Meidän painopisteeksemme on valittu naisten, lasten, vammaisten henkilöiden, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen oikeudet. [4]

Ensimmäisinä tulevat siis naiset ja viimeisinä alkuperäiskansat, joiden kulttuureja, elinympäristöjä ja yhteisöjä yhä vielä ryöstetään ja hävitetään sumeilematta eri puolilla maapalloa. Tähän ”kehitystyöhön” osallistuvat myös suomalaiset, kuten Antti Tuuri ansiokkaasti jokin aika sitten Helsingin Sanomien [5] sivuilla paljasti: Suomi on sotaa käyvä siirtomaavalta. Eihän siirtomaa-aikakausi ole mihinkään hävinnyt, se vain muuttaa muotoaan ja nimeään. Mutta meillä ollaan enemmän huolissaan naisten eurosta kuin siitä, että miljoonat ihmiset kärsivät ihan oikeasti ja kuolevat meidän (naarasvetoisen) ahneutemme alttarilla.

Feminaaraat ovat omineet naisille vähemmistöstatuksen, jonka varjolla he lypsävät etuja itselleen – oikeiden vähemmistöryhmien kustannuksella tietysti. Koska evoluutio on sen näin tarkoittanut, asialle ei mahdeta mitään. Ainakaan uroksilla ei ole tähän mitään aseita käytössään. Ainoastaan kotiäidit voisivat tehdä jotain, mutta he tuntuvat juuttuneen siihen uhriin rooliin, jonka feminaaraat ovat heille varanneet. Tämä luonnontieteellinen tausta siis selittää sen, miksi vähemmistö pystyy hallitsemaan koko nykyistä länsimaista yhteiskuntaa.

Tässä vähemmistöstatuksen omimisessa feminaaraat itse asiassa paljastavat karvansa. He myöntävät samalla edustavansa vähemmistöä, toki naamioiden toimintansa naissukupuolen etujen ajamiseksi. Tuon hallituksen selonteon lista olisi tietysti pitänyt kirjoittaa toisin päin. Ensiksi olisi tullut mainita alkuperäiskansat ja kansainvälinen oikeudenmukaisuus ja vasta viimeisenä naiset, jotka sentään ovat yhteiskuntamme täysivaltaisia toimijoita. Ja jos hallitus olisi ollut vallan vallaton, se olisi tietysti lisännyt hännänhuipuiksi miehetkin – tasa-arvon nimissä.

Katkotaanpas käsiä

Islamilaisesta sharia -laista pidetään meillä kovaa mekkalaa ja sen uhreina esitellään aina pelkästään naaraita. Yleensä otsikot leviävät lehdestä toiseen kautta koko mediakentän. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi eräs sudanilainen Lubna al-Hussein, joka tuomittiin sakkoihin [6], koska hän halusi herättää huomiota pukeutumalla tuossa hiostavassa ilmastossa housuasuun vain siksi, että sellainen sattuu olemaan naisilta kielletty. Tästä uutisesta saimme lukea kaikkien sanomalehtiemme sivuilta.

Kun läheisessä Somaliassa – jonka pitäisi olla meille suomalaisille Sudania monin verroin kiinnostavampi – sitten hakattiin kahdelta varkaalta oikea käsi irtipoikki, siitä ei kerrottu kuin YLE:n nettisivuilla [7]. Mutta nämä kädet kuuluivatkin nimettömille urosapinoille. Ihan ilmaa siis.

Naiset johtaa

Naisjohtajuudesta voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan, niin paljon siihenkin on saatu mahtumaan mielikuvia oikeiden faktojen sijaan. Tyydyn nyt kommentoimaan vain tutkimusyhtiö IROResearchin tekemää haastattelua, jossa miehet ja naiset päätyivät esittämään varsin erilaisia käsityksiä naisten asemasta työelämässä [8]. Kysymyksessä oli siis mielipidetiedustelu, jonka tulosten tulkinnassa tutkimusjohtaja Tomi Ronkainen kuitenkin sortui perusmokaan – ehkäpä siksi, että se on nykyisessä psykososiaalisessa ilmapiirissä viisasta ja ehkä myös siksi, että tutkimuksen oli tilannut Anna -lehti. Siis lehti, joka tässä taannoin onnistui lisäämään merkittävästi Audi -merkkisten autojen myyntiä, vieläpä aivan ilmaiseksi – mitä nyt yksi johtava urossika vaan pantiin viralta.

Ronkaisen johtopäätös erilaisista prosenttiluvuista oli, että miehillä on jopa hieman liian positiiviset kuvitelmat siitä, millainen on naisen todellinen asema työelämässä. Sori nyt vaan Tomi, mutta eihän tällaisen ”tutkimuksen” perusteella voi kukaan tietää, missä se todellinen asema sijaitsee. Jos miehillä onkin liian positiivinen näkemys asiasta, naisilla todennäköisesti on vielä enemmän väärä käsitys negatiiviseen suuntaan – kiitos niiden kuuluisien valitusgeenien ja massiivisen, vuosia jatkuneen aivopesun.

Leikitään otsikoilla

Aivan lopuksi muutama otsikkoesimerkki, joilla meidän perusapinoiden ajattelua ohjaillaan haluttuun suuntaan.

Amerikkalaiset naiset peittoavat miehet työmarkkinoilla [9]

Otsikko antaa ymmärtää, että naiset olisivat miehiä parempia työmarkkinoilla. Saattavat toki ollakin, mutta tässä tapauksessa oli kysymys vain lukumääristä. Kun lama ajaa miehiä työttömiksi, naisten osuus työvoimasta kasvaa tämän vuoden aikana viiteenkymmeneen prosenttiin.

Mies, näiden vuoksi pettämisestä kannattaa kertoa [10] [11]

Otsikko on siis suunnattu vain urosapinoille ja syyllistää vain heitä. Ikään kuin naiset eivät lainkaan harrastaisi moista urheilua. Tai ehkä viesti onkin se, ettei naisten kannata kertoa seikkailuistaan? Joka tapauksessa samainen lehti kertoi kaksi päivää myöhemmin, että 3000 vastaajan tietoihin perustuva selvitys paljasti naisten pettävän puolisoitaan miehiä enemmän…

Nainen tapojen vankina 1700-luvun Englannissa [12]

YLE:n Tiedelinko yrittää kai olla radiomaailman tiedeohjelma, mutta silti erästä syyskuista jaksoa markkinoitiin mielikuvalla nainen vankina. Kysymys oli vain Jane Austinin romaanin Ylpeys ja ennakkoluulo tarkoitushakuisesta ”analyysistä”. Eikä se ollut edes lähetyksen ainoa aihe.

PS. Kun tässä nyt puhutaan valittamisesta, en malta olla ihmettelemättä rikkaiden apinoiden vaikerrusta elämänsä kovuudesta. Tästä on viime aikoina saatu parikin esimerkkiä. Ensin Sirpa Selänne [13] lennähti huokaelemaan, kuinka haasteellista on kasvattaa lapsia, kun rahaa on läjäpäin. Saattaa pitää paikkansakin, mutta onhan tämä nyt aivan eri luokan asia kuin niillä vanhemmilla, joilla tuohi ei tahdo riittää ruokaankaan. Rahasta pääsee aina eroon. Enkä nyt tarkoita sitä, että talliin pitäisi ostaa kolmekymmentä ökyautoa.

Seuraavaksi Niklas Herlin [14] mainosti isästään Pekka Herlinistä kirjoitettua elämänkertaa luonnehtimalla isäänsä pelkäksi pystyyn nostetuksi paskaksi, joka oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika, joka olisi pitänyt steriloida hyvissä ajoin. On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään. Niklas kokee esittävänsä totuuden, mihin hän ei tietenkään pysty. Ei kukaan pysty. On hän sentään saanut nimen ja sievoisen läjän rahaa tuon paskan ansioista. Ainakin niin paljon, että hänen valituksensa noteerataan valtakunnallisena uutisena. On se sentään hieman eri asia kuin niillä tuhansilla vastaavissa oloissa kasvaneilla, joilla ei ole aina ruokaakaan, kun sika kaataa kaiken kurkustaan alas. Eikä kukaan edes kuuntele.

Herää epäilys, vellovatko Niklaksen päässä naistyypin aivot. Onhan hänellä sentään sisaruksia, jotka näyttäisivät selviytyneen samoista oloista hieman vähäisemmillä henkisillä vaurioilla. Tuo geeniletkautus on melko erikoinen. Sehän tarkoittaa, että hän kokee olevansa sairaiden geenien tuote, jonka ei pitäisi olla edes olemassa. Siihen on tietysti tarjolla yhtä yksinkertainen ratkaisu kuin Selänteen tapaukseenkin…

Three years ago, Mark Titchner was nominated for the Turner Prize, Britain’s most influential contemporary art award. The work that won him the 2006 nomination was titled How to Change Behavior (Tiny Masters of the World Come Out), a sculptural installation which is a provocative hybrid that often combines new technologies with old techniques. This work along with 21 more by the British artist -light boxes, sculptures and video-installations- you can see until October 21 at the Hellenic American Union’s galleries in the central Kolonaki district of Athens.
more…

The chairman of HCMC People’s Committee, Le Hoang Quan, met with Ha Giang Province officials September 17 to discuss the Vietnam Rice Festival, to be held from November 26 to 30.

2009 Vietname Rice Festival poster

The festival aims to honor farmers and Vietnamese rice, as well as enhance its position on the world market.

The event also encourages production and exports, contributes to socio-economic development and raises living standards, said Truong Thanh Phong, chairman of the Vietnam Food Association (VFA) and deputy head of the festival’s organization committee.

The 2009 Vietnam Rice Festival will take place along the Xa No Canal, regarded as Hau Giang’s ‘rice road.’ Many stores were established there to keep thousands of tons of rice for export by French colonialists in the first years of the 20th century.

The festival is a significant socio-economic event to attract domestic and foreign visitors, especially rice traders to Hau Giang Province.

Many seminars on water-rice cultivation and mode of production to promote the quality and trademark of Vietnam rice to the world market will be opened during the festival, said Trinh Quang Hung, deputy chairman the province’s People’s Committee and head of the festival committee.

The event will also include exhibitions of rice, rice seeds, farm equipment and rice processing machinery and inauguration of a rice trading floor.

It will feature cultural activities, such as folk games and performances of traditional music.

A giant rice pot and nine oversized pans of banh xeo (rice pancake) will be attempted in order to break their respective Vietnamese records.

The festival is organized by the province, in coordination with the Standing Southwest Steering Committee; ministries of Industry and Trade, Agriculture and Rural Development; the Vietnam Food Association (VFA); Vietnam Southern Food Corp., and other relevant Ministries and Mekong delta provinces.

To date, nearly 200 local and foreign businesses have registered to participate at the event. The festival is scheduled to be held every two years. 

Nguyên liệu:
- Thịt hàu: 100g
- Trứng gà: 1 quả
- Bột mì: 50g
- Bột chiên xù: 30g
- Dầu ăn: 200ml
- 1/4 thìa cà phê muối, 1 thìa súp xốt mayonnaise, 1 thìa súp tương cà.
Thực hiện:
- Hàu rửa sạch với rượu trắng, để ráo nước.
- Trứng gà đánh tan, lăn hàu qua bột mì khô, nhúng vào trứng lăn qua bột chiên xù (không nên lăn bột nhiều vì sẽ làm cho hàu cứng, mất ngon).
- Bắc chảo lên bếp, cho dầu vào, dầu nóng cho hàu lăn bột vào chiên vàng, để lửa vừa, vớt ra để ráo dầu. Cho hàu chiên xù ra đĩa, trang trí thêm xà lách, dưa leo và cà chua, chấm kèm với xốt mayonnaise và tương cà.

Bah ai dia do tahe hau tanggurung?
(Wah dimana seh punggung)

di dalam bahasa batak ada beberapa pengertian “hau”:
1. Hau = Kayu Bakar
2. Hau = Kayu Pohon
3. Hau Tanggurung = Punggung
4. Hau-hau = Kayu-kayuan, kayu palsu
5. Hau Pinorsilang = Salib

Să se-aleagă deşertul din gîndurile pentru care ai trăit nu e cel mai rău lucru care ţi s-ar putea întîmpla. Rataţilor existenţial nu li se oferă de obicei privilegiul vreunui neant în care să fie privaţi de simţire şi de conştiinţă, ci blestemul gropii unde creaturile pămîntului îi devorează de vii ca pe nişte cadavre în devenire. În goliciunea lor sînt supuşi umilinţei supreme: aceea de a fi la dispoziţia hienelor care fac din restul lor fragil de vitalitate un festin pentru a-şi potoli setea de viaţă. Tot ceea ce au urît mai mult în viaţă se lipeşte lubric de ei pînă la cangrenarea tuturor ţesuturilor care le sînt chip şi asemănare cu gîndurile pentru care au trăit.

Osînda la un hău înseamnă că nu mai pot vedea lumina decît ca pe un punct neputincios în existenţa lor, nu ca pe un fir care să îi tragă înapoi către ceea ce au crezut că pot deveni. Cei care au trăit în abstract, judecînd şi simţind după principiile absolutului primesc în bătaie de batjocoră palma relativului peste ochi şi gustul oţetit de ură al acesteia. Sînt siluiţi cu superioritate şi de obicei fără a mai putea crîcni decît prin combustii interioare multiple. Cum se mai sufocă marii visătorii cînd cad! Ce privelişte să-i vezi agonizînd sub talpa celor care aplaudă hulpav căderea din sine! Atît le e de mare bucuria celor care îi torturează, încît le simţi bătuta din bocanci de pe rănile tale pînă la măduva oaselor. Cît au încercat ei să te tragă în jos şi n-au reuşit! Dar tu le-ai oferit cadoul propriei neputinţe şi ratării căzîndu-le în braţele dispoziţiei lor de a dispune de tine.

***

Ce legitimitate au să trăiască după principiile absolutului cei care nu se pot împotrivi siluirii la care îi condamnă relativul? Nu mai degrabă s-ar preschimba în hiene?

William Salisbury, Jr. – Born August 14, 1659 in Dorchester, Suffolk, Massachusetts Bay Colony. He married Anna Cole on July 30th 1664 in Swansea, Bristol, Massachusetts Bay Colony. William is my 7th great grandfather.

Joseph Benjamin, III – Born August 15, 1699 in Preston, New London, Connecticut Colony. He married Deborah Clark on April 3, 1722 in Preston. Joseph is my 6th great grandfather.

Richard Ormsby and Sarah Upham – Married August 9, 1640 in Saco, York Co., Province of Maine. They are my 8th great grandparents.

William Bradford, III and Alice Carpenter – Married August 14, 1623 in Plymouth Colony. William was the second governor of the Plymouth Colony almost continuously from 1621 until 1656. William and Alice are my 9th great grandparents.

Mary “Polly” Bromley – Died August 10, 1845. She married Asa Benjamin on January 4, 1787 in Worthington, Hampshire Co., MA. Mary is buried in the Hall Rd. Cemetery in Pierpont, Ashtabula Co., OH. She is my 4th great grandmother.

Wilhelm Hau – Died August 12, 1884 in St. Joe, Marshfield Twp., Fond du Lac Co., WI. He came to America from Prussia in the 1860’s and married Kathrine Tuepper on January 12, 1869 in Mt. Calvery, Fond du Lac Co. He is buried in St. Joseph’s Cemetery, Marshfield Twp. Wilhelm is my 2nd great grandfather.

Dorothy Louise Harris – Died August 13, 1972 in Clintonville, Waupaca Co., WI. She was born on July 17, 1900 in Appleton, Outagamie Co. Dorothy married Russell Bernard Weller in 1929. She is buried in St. Rose Cemetery in Clintonville. Dorothy is my grandmother.

Maria Katherine Michels – Died on August 14, 1923 in Johnsburg, Fond du Lac Co., WI. She was born in Germany and married Anton Fuhrmann on June 19, 1860 in Johnsburg. She is buried in St. John the Baptist Cemetery in Johnsburg. Maria is my 2nd great grandmother.

Henry Lawrence Heim – Died on August 15, 1959 and is buried in Mt. Olivet Cemetery in Chelsea, Washtenaw Co., MI. Henry married Vera Gage in 1916 in Jackson, Jackson Co., MI. He is my wife’s great grandfather.