Tänään palailtiin tuossa koulusta kaverin autolla. Auton soitin alkoi soittaa Queenin Greatest Hits -kokoelmaa. Hih. Siinä kohtaa, kun yksi tietty biisi alkaa, mieleen tulee vain kuva minihameeseen, vaaleanpunaiseen toppiin ja mustaan peruukkiin sonnustautuneesta viiksekkäästä miehestä Tuo kuva on niin linkittynyt kyseiseen biisiin, ettei mikään muu tule kysymykseen. Alkutahteihin liittyy myös elävästi kuva imurin liikkeestä naiseksi pukeutuneen miehen kädessä. Kiitos tästä kaikesta kuuluu äidille Kiitos äiti, etten ole välttynyt myöskään Greatest Hits -videokokoelmalta!

Queen: I Want To Break Free, 1984

Ei tarkoita, että olisin ollut viihteellä eli radalla hulluna ja hurjana viikonloppuna vaan sitä, että pääsin sunnuntaina ajamaan carting-autolla ensimmäistä kertaa elämässäni. Oli kyllä melkoisen kivaa Pari kertaa heitin niin hienosti ympäri, etten päässyt omin avuin enää jatkamaan vaan sedän piti tulla kiskaisemaan auto vallista irti. Ja sitten homma taas jatkui. Hyvä fiilis! Aikaa oli vain 12 minuuttia, mutta kyllä kuulkaa riitti sekin, sen verran hiessä ja kädet maitohapoilla…mutta niin siistiiiii. Parantamisen varaa jäi kyllä hurjasti, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla menee paremmin…koska sellainen sitten ikinä tuleekaan.

Muuten viikonloppu meni aikas rauhaisasti. Lauantaina vietettiin taas tyttöjen iltaa. Käytiin syömässä italialaisessa ravintolassa ja siitä sitten leffaan. Käytiin katsomassa Milk. Sean Penn oli suurin syy, miksi tuota leffaa mentiin katsomaan ja myös se suurin syy, miksi sen jaksoi katsoa loppuun saakka. Koko elokuva oli tehty melko dokumenttimaiseen muotoon, eikä siinä mitään. Eniten häiritsi, että keskityttiin niin paljon politikointiin, ihan kuin muuta elämää ei olisi ollutkaan. Tai ehkä se oli juuri nimenomaan niin Harvey Milkin elämässä…ettei muulle elämälle jäänyt politikoinnilta aikaa. Ihan ok-leffa, muttei pääse suosikkien listalle.

Milk Trailer 2008

Vaikka täälläkin jo aiemmin mainitsin, että tv-sarjan kuvaukset saatiin tehtyä ennen jouluaattoa, meidät pyydettiinkin vielä vihoviimeisen kerran takaisin

Tänään suuntasimme taas varhain aamusta kuvauspaikalle. Tällä kertaa aikaa oli enemmän kuin runsaasti ja hommia ehti oikein miettimään ja funteeraamaan. Ja omastakin mielestä onnistuttiin hommissamme. Oli myös aikaa rupatella porukan kanssa mukavia

Jo viimeksi, kun jo luultiin, että projekti oli meidän osaltamme ohi, oli tosi hyvä mieli koko jutusta. Nyt tuli vielä ikään kuin ekstrakuorrutus kakun päälle, kun pyydettiinkin mukaan vielä viimeiseen jaksoon. Parasta koko jutussa oli mahtava porukka. Ja mielenkiintoista nähdä asioita ns. ruudun toiselta puolelta. Ja tuli oikeasti sellainen olo, että ollaan tässä saatu jotain aikaan ja meitä on tarvittu.

Lähtiessämme kiiteltiin jo puolin ja toisin vuolaasti. Jos kuitenkin siitä porukasta joku tänne eksyy ja tunnistaa projektin, tätäkin kautta vielä suuri kiitos kaikille. Oli mahtavaa olla mukana! Palaamme asiaan… ja muille juttu paljastuu, sitten kun saa mainostaa

Koska minusta on erinäisistä syistä kasvanut jo varhaisessa iässä jonkin sortin autohullu, silloin on mukava seurata mm. ohjelmia joissa kerrotaan… no mistäpä muustakaan kuin autoista, tietysti.

Ja Top Gear kuuluu niistä ohjelmista ihan parhaimmistoon:

Tietenkään mikä tahansa auto ei tee minuun vaikutusta, mutta ne, jotka kulkevat tuhatta ja sataa, kiihtyvät hurjana, on muotoiltu unelmiksi, omaavat ilkeimmän katseen jne. kuulkaa, niissä on sitä jotain. (Kuten vaikka tuo videolla esiintyvä Bugatti Veyron.)

Joskus pääni sisällä käydään pientä taistelua, jossa ekologinen puoli sanoo, että autoilua ja kaikkea siihen liittyvää pitäisi välttää viimeiseen saakka. Ja se toinen puoli sanoo: mutku ne on niin kiiltäviä ja ihania ja menee lujaa ja uusia upeita luomuksia tehdään lisää ja lisää. Onneksi vielä ainakaan ja tuskin koskaan on sellaista vaaraa, että ite pääsisin ajamaan jotain huipputehoista upeutta, joka sitten saastuttaakin sen mukaan, mutta koska kuitenkin katson mm. ohjelmaa, jossa sellaisia esitellään, niin silloinhan kannatan niitä. Paha. Toivottavasti sähköautot ja hybridit yms. yleistyvät sellaista vauhtia, että niistä tulee kaikille ainoa mahdollinen auto. Niin ja se vielä, että niistäkin tehdään ihan älyttömän hienoja. Vielä en ole sellaista nähnyt.

Joskus kuulin radiosta haastattelun pätkän, jossa joku kertoi, että sähköauto on keksitty jo aikaa sitten. Niille oli kuulemma jo valmiiksi mietitty ns. tankkausjärjestelmä eli uuden akun sai vaihtaa huoltoasemalla, jättää tyhjä akku lataukseen ja jatkaa matkaa. Mutta sitten isot pahat öljysedät tulivat ja sanoivat, että parempi tehdä vaan bensalla kulkevia autoja. Vaikka sähköauto olisi jo silloin ollut kaikin puolin parempi vaihtoehto. Mutta öljysetien piti saada lisää rahaa, joten se ratkaisi ja nyt vasta homma koitetaan kääntää toiseen suuntaan. Kehitys olisi voinut silloin jo mennä aivan toiseen suuntaan ja voi, kuinka paljolta maapallo olisi silloin säästynyt. Mutta ehkäpä, jos nyt oikein filosofoidaan ja jossitellaan, jos silloin olisi sähköautot otettu yleiseen käyttöön, kasvihuoneilmiö ei olisi vielä niin pahassa vaiheessa, eivätkä ihmiset siis tekisi sen eteen mitään. Saastuttaa kun voi niin monilla muillakin keinoilla. Se paha vaihe tulisi vasta muutaman kymmenen vuoden päästä, mutta sitten tilanne olisi taas sama kuin nyt. Joten turha jossitella, koitetaan vaan kantaa kortemme kekoon ja saastuttaa vähemmän.

Mutta autoissa on silti sitä jotain. Nih.

Paras lääkitys ahdistukseen on viettää ilta hyvässä seurassa. Sen totesin taas viime perjantaina, kun koulussa oli kulunut viikko, eikä se toiminta siellä ollut parantunut mihinkään suuntaan. Joten oli mukava tietää, että perjantai-iltana saa heittää taas vapaalle. Tyttöjen iltaa vietettiin ensin tässä meillä ja sitten jatkettiin sekalaisessa seurassa paikallisessa baarissa. Johan siitä kunnollisesta tommosesta reissusta oli aikaa.  Ja kuten yleisiin tapoihin kuuluu, meillä oli taas ihan järjettömän hauskaa

Lauantaina kun sain itseni taas elävien kirjoihin, oli mukava todeta, että seuraavakin päivä on vielä vapaa. Tästä voi edelleen vetää johtopäätöksen, että perjantai pitää pintansa viikon parhaana biletyspäivänä.

Mutta eihän tässä muuta taas, kun kouluviikon pariin puurtamaan. Adios!

Huomenna aamulla aikaisin lähdetään vääntämään sitten työjuttuja. Nyt tiedän jo ohjelman, mitä varten lähdetään töitä tekemään. Mutta se on ihan hyshys vielä, joten kerron sitten kun siitä saa puhua. Ja keskiviikkona lähdetään ulkomaille tekemään töitä. Sekin on ihan hyshys. Siispä pysyn kiltisti hiljaa

Eilen nähtiin jo ala-asteella ystäviksi tulleita ihmisiä. Kaikki eivät tällä kertaa päässeet, mutta koitetaan tavata uudestaan pian vaikkapa pikkujoulujen merkeissä. Meillä jotenkin nuo tapaamisten välit aina venähtävät. Viimeksi koko porukka oli koossa viime elokuussa läksiäisbileissä. Siitä yksi lähti loistoristeilijälle töihin ja itse lähdin Hollantiin. Paljon on ehtinyt reilussa vuodessa tapahtua jokaiselle ja muutaman uusimpia kuulumisia ei edes tiedä, kun he eivät eilen paikalle päässeet. Hassua silti, että vaikkei joka päivä nykyään nähdäkään, ei siinä yleensä kauaa mene, kun tuntuu jo siltä, ettei olla oltu päivääkään erossa. Eilen kyllä muisteltiin paljon vanhoja ylä- ja ala-aste aikoja ja sitä kuinka hirveitä ollaan silloin oltu. Onneksi ollaan kaikki päästy siltä paikkakunnalta pois, eikä takaisin haikaile kukaan. Eikä kukaan myöskään haluaisi enää uudestaan olla teini. Enivei, kivaa oli ja toivottavasti nähdään pian koko poppoon voimin.

Viime viikko ja alkanut viikko ovat menneet oikein mukavissa merkeissä. Viime viikon keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa hohtokeilaamassa, tosin Aulangolla tällä kertaa. Olen edelleen hyvinkin huono siinä lajissa, mutta hei, yrittänyttä ei laiteta.

Perjantaina vietettiin Tampere-fiilistelyä. Se onnistuu aika mukavasti käymällä lenkillä Pispalanharjulla ja sen jälkeen kiipeämällä näkötorniin ja juomalla alakerrassa munkkikahvit. Kävimme myös testaamassa espanjalaista ravintolaa, Saludia, jota on kehuttu monessa paikassa. Kehut eivät ole turhia. Erittäin maukasta ruokaa! Lauantaina käytiin moottoripyöräajelulla. Pienestä sateesta ja tuulesta huolimatta oli oikein kivaa.

Sunnuntaina lähdettiin kaverin “mökille” Paraisille. Tuli ajeltua veneellä ja käytyä meressä uimassa. Melkoisen kylmää vettä, vaikka lämpömittari väitti sen olevan vielä 16-asteista. Pirun kylmää silti. Eilen palailtiin Paraisilta ja tänään hyvät jutut jatkuvat, kun vietetään ns. “viininmaistajaisia” tyttöjen kanssa. Parasta!

Pikaista tilannekatsausta siis parista menneestä viikonlopusta.

Edellisenä viikonloppuna sain koiralle kuitenkin hoitopaikan, joten ei muuta kuin perjantaina töistä aikaisemmin pois, ajelu Lahteen, koiran tipautus sinne ja kohti Helsinkiä. Kerrankin tänä kesänä ilmat suosivat, joten se tarkoitti, että heti kun Helsinkiin pääsin käytiin kaupassa ostamassa virvokkeita ja siirryttiin porukalla puistoon nauttimaan auringosta ja hauskasta seurasta. Ilta jatkui ns. lähiöbaarissa ja sen jälkeen vielä enemmän yökerho-tyyppisellä meiningillä. Ja hauskaa oli Lauantaina kunhan liikkeelle pääsin, kahvittelin edelleen hyvässä seurassa ja vasta myöhään illalla lähdin hakemaan koiruutta hoidosta. Sunnuntai menikin ihmeen rauhallisesti kerrankin

Tänä viikonloppuna oli taas paljon ohjelmaa luvassa. Perjantaina lähes sama juttu kuin viimeksikin. Eli töistä pois aikaisin, koira hoitoon lähelle Helsinkiä ja ei muuta kuin nappaamaan äiti Helsingin keskustasta kyytiin ja kuuntelemaan Pomoa. Nyt on sitten Bruce Springsteenkin nähty. Täytyy sanoa, että ihan uskomaton kunto on äijällä ja toki koko E Street Band:llä. Ukot jaksoivat veivata taukoamatta kolme tuntia, joten joukkoon mahtui niin tunnettuja kuin tuntemattomiakin biisejä. Monta suurta hittiä ja vasta nousevia tähtiä. Ihan hyvä keikka. Varsinkin loppua kohden tunnelma nousi kattoon, kun bändi soitti suurimpia hittejä kuten Born To Run ja Dancing In The Dark. Hauskana lisänä oli melkein lopuksi katsomon toiveplakaateista soitettu Santa Claus Is Coming To Town. Ho-ho-ho!

Kun iso pomo lähti nukkumaan, äiti lähti myös kotia kohti ja itse jatkoin iltaa (jälleen) hyvässä seurassa Helsingin yössä. Ihmisiä oli ihan uskomaton määrä liikkeellä. Toki kun 50 000 keikalta lähteneeseen lisätään vielä kaikki muut yön juhlijat, niin kertyyhän siinä porukkaa. Tästä väkimäärästä ja joka puolella velloneista jonoista ahdistuneena päätimme melko pian suunnata kämpille päin.

Lauantaina lähdin taas hakemaan koiraa hoidosta. Automatka olikin melko mielenkiintoinen. Koko auto tärisi pelottavan paljon, joten kun pääsin hoitopaikkaan aloin ihmettelemään, mikä autossa on vikana. Porukalla saatiin selville, että vasen eturengas on melkein puhkikulunut sillä jostain syystä jousi on tipahtanut sen verran, että hankaa koko ajan renkaaseen. Ei muuta kuin vararengas alle ja hissuksiin takaisin Tampereelle. Ja maanantaina auto huoltoon. Prkl. Aina jotain.

Lauantai-iltaa vietettiin Tammerfest tunnelmissa. Alkuilta menikin oikein mukavasti, mutta baarissa alkoi jälleen väenpaljous ahdistaa, joten melko aikaisin tuli lähtö untenmaille. Tänään ollaan sitten likkojen kanssa viihdytty Koskipuistossa peruspizzapiknikillä Joten kaikinpuolin siis pari oikein mukavaa viikonloppua takana. Ja varmasti edessä Mary J. Blige ensi viikonloppuna ja sitä seuraavana ilmeisesti kaverin läksiäiset Suomen Chigagossa.

Ihanaa! Aloitin tänään jälleen ne ns. mun oikeat työt! Uusi paikka, uudet ihmiset ja saan tehdä taas juuri sitä mitä haluan. Paljon sidontahommia luvassa siis…selailin jo tulevia tilauslistoja, on vaikka millä mitalla häitä ja hautajaisia, jonne tehdään ties minkälaista. Ja toki kaikki loput jutut siinä sivussa myös. Kyllä tuntuu taas mukavalta. Alkoi jo se edellinen työ puuduttaa. Joten näillä mennään ainakin heinäkuu Jo näin ensimmäisen päivän perusteella tuntuu, että tuossa paikassa menee maut aika yksiin. Että sieltä on ehkä turha tulla hakemaan ihan perusjuttuja (tyyliin yksi punainen ruusu ja harsokukkaa, kiitos). Pääsee tekemään oman maun mukaan ja kokeilevampia juttuja. Jei!

Viikonlopusta sen verran, että lauantaina lähdettiin tyttöporukalla tuulettumaan. Ensin ystävän luokse parantamaan maailmaa ja kun porukasta tuntui, että on aika lähteä yöelämään, niin lähdettiin sitten. Jotenkin sekava ilta Hauskaa oli kuitenkin. Ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus nähdä paria Hollannista tuttua kaveria Helsingissä (kunhan vaan tuon koiran saisi jonnekin…). Kivaa tulossa! Jei!

Pitkästä aikaa olen löytänyt itselleni uutta musiikkia ja tykästynyt todella.

Something Wicked This Way Comes, The Herbaliser, 2002

Käykääpä kurkkaamassa tuolta ja tuolta lisää yhtyeestä. Molemmissa kuultavissa myös uusinta näinä päivinä julkaistavaksi tulevaa albumia Same As It Never Was. Oma lempparini on kyllä Clap Your Hands

Sitten muita juttuja. Musti menee perjantaina kuvattavaksi. Kuvataan selkä ja lonkat ainakin. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Sittenpähän näkee aiheuttiko kolari jotain niksahduksia. Toivotaan kuitenkin, että koiruus saa ihan terveet selkä- yms. kuvat.

Viikonloppua odottelen jo innolla. Eräs kaveri järjestää suuret “sukujuhlat”, joissa luvassa “häitä ja hautajaisia” Lauantaina ainakin sinne likkojen kanssa. Luulisin, että odotettavissa on oikein maukkaat bileet.

Hiljaisuus tällä saralla johtuu yksinkertaisesta asiasta. En ole oikein ehtinyt olla kotona pariin viikkoon, joten kaikki täällä kotona on ikään kuin retuperällä. Nyt siis hieman lyhyesti monen viikon tapahtumia.

Hollanti

Toissa viikonloppuna olin Hollannissa seikkailemassa kavereitten kanssa. Oli ihan mahtavaa nähdä taas niitä ihania ihmisiä siellä. Torstaina suoraan lentokentältä kun pääsin Den Boschin juna-asemalle oli siellä viinipullot (ja toki ystävät myös) vastassa. Siitähän se sitten taas lähti. Eli torstai-ilta vietettiin ns. kantapaikassa olusilla.

Perjantaina lähdettiin katselemaan Utrechtia. Kaunis kaupunki sekin. Illalla pidettiin isolla porukalla grillibileet todella kauniilla paikalla järven rannalla (jos sitä nyt järveksi voi sanoa Suomen mittapuulla), viritettiin nuotio illan pimettyä ja kun aika oli oikea, jatkettiin sieltä toiseen kantapaikkaan.

Lauantaina otettiin rauhallisesti rannalla piknikin merkeissä. Sunnuntaina syötiin isolla poppoolla maistuva brunssi ja kiisteltiin uskonasioista. Sunnuntai-iltana piipahdettiin vielä ilmaiskonsertissa, mutta aikaisin nukkumaan.

Maanantaina ehdin vielä ystävien kanssa kaupungille tekemään tuliaisostoksia ja kahvittelemaan moneen eri osoitteeseen. Kaikin puolin siis hyvin onnistunut reissu. Ja toki ikävä tuli ystäviä taas, kun sieltä lähti. Mutta pysyväthän he siellä. Ja mikä parasta, nykyaikana on kaikenmaailman internetit ja sähköpostit keksitty, joten yhteydenpito on helppoa.

Turku

Menneen viikonlopun vietinkin sitten jälleen Turussa. Mukavaa. Siellä ehdittiin mm. puistoilemaan, jokilaivoille oluelle, Ruissaloon ja grillaamaan. Mutta lauantai-iltana grillatessa alkoi nenä vuotaa ja kurkussa tuntui ikävältä. Sunnuntaina herätessä kurkku olikin oikein tosissaan kipeä. Että sitten kesäflunssa. Ei kesällä kuulu sairastaa! PÖH! Toivon mukaan tämä menee pian ohi.

Verijälki

Eilen Musti kävi elämänsä ensimmäisellä verijäljellä. Mustin tulosta saakka 3,5 vuotta sitten on sille joka kesä pitänyt tehdä verijälkeä, mutta jotenkin se on aina vaan jäänyt. Parempi joka tapauksessa myöhään kuin ei milloinkaan. Sain opastusta hyvinkin kokeneilta jäljestäjiltä, ja siitä olikin paljon hyötyä. Nyt varmaan kynnys lähteä tekemään uutta jälkeä Mustille on paljon matalampi. Tehtiin jälki, jossa oli yksi kulma. Ensimmäinen pätkä oli melko pitkä ja kulman jälkeen oli lyhyempi pätkä. Musti kiinnostui heti veren hajusta ja haisteli tarkkaan alkumakauksen ja ruopi maata siinä rehvakkaasti. Se lähti oikein hienosti etenemään jälkeä pitkin, pari kertaa vaan piti tarkistaa jäljen sivulta, mistä haju oikein tulee. Kun kulma alkoi lähestyä Mustin nenään kantautui voimakas veren haju, sillä kulmassa oli paljon verta loiskutettu maahan. Mustin piti moneen kertaan ennen kulmaa miettiä uskaltaako jatkaa vai hyökkääkö jostain peto kimppuun. Siinäkin se ruopi moneen kertaan maata. Mentiin yhdessä lähemmäs kulmaa, Musti haisteli sen ja merkkasi. Sitten pienen mietinnän jälkeen matka jatkui lopulliselle kaadolle jälleen melkoisen helposti. Kaadolla palkaksi herkkuja, jäljentekosieni ja paljon kehuja.

Kaiken kaikkiaan Mustin ensimmäinen verijälki meni siis oikein lupaavasti. Nyt vaan harjoitellaan kesän aikana ahkerasti ja luultavasti jossain vaiheessa mennään sitten virallisiin mejä-kokeisiin. On se vaan hassu juttu nuo koiran vaistot. Eilenkin Mustin vaistot sanoivat täysin mitä pitää tehdä. Eipä siinä paljon mua tarvittu, paitsi narun perässä roikkumaan

Kevään avausjuhlana toimiva vappu on taas tältä vuodelta auttamattomasti ohitse. Mutta se menikin todella mukavasti. Keskiviikkona menin Turkuun työn merkeissä jo heti aamusta. Kun työt oli tehty, oli aika avata hyvin ansaittu tölkki Ilma oli hämmästyttävän mukava vapuksi, joten pihalla vietettiin paljon aikaa. Vappuaattona jaksoimme juhlia baarin kautta kuuteen aamulla. Eikä siinä montaa tuntia tullut välissä nukuttua, kunnes aloitettiin juhlinta uudestaan. Vappupäivänä päästiin hieman myöhässä perinteiselle piknikille Turun Vartiovuorenmäelle. Ilta jatkui vielä tuttavapariskunnan luona, mutta baariin ei enää jaksanut.

Tunnelmaa Turun Vartiovuorenmäeltä.

Perjantai olikin hyvä ottaa sitten ihan rauhassa pienehkön koomailun merkeissä. Koomaa paransi kuitenkin huomattavasti ystäväni viisikuukautinen poikavauva ja ne ihanat, hösäävät koirat. Ihana, nauravainen vesseli Perjantaina kävimme myös Ruissalossa. Ihana merentuoksu ja metsä aivan valkoisenaan valkovuokkoja. Kyllä helpotti tokkuraista oloa sekin.

Merta näkyvissä Ruissalossa.

Pari rumaa ankanpoikasta ja yksi ihka oikea joutsen.

Lauantaina palasimme Tampereelle ja vierailimme kirpputorilla Hämeenkyrössä. Paljon kaikkea tarttui mukaan. Illalla ystäväni oli kutsunut parvekekauden ja grillikauden avaukseen, joten sinne siis illalla. Sää oli mielettömän hieno ja ihan älyttömän hauskaa oli taas kerran. Eilen sitten nautittiin vielä ihanasta kesäpäivästä ja vasta illalla ajelin hakemaan Mustin hoidosta.

Jotta sellainen vappu sitten. Tänään vietän vielä lomapäivää, mutta huomenna se on taas palattava sorvin ääreen.

Johan se oli aikakin mennä uimaan ja heittämään talviturkki. Kesä kun tulee kohti kohisten.

Mutta nyt puhutaan kyllä koirasta. Oman talviturkkini pidän kiltisti päällä hieman pidempään.

On se mukavaa, kun tuo järvi on tuossa suoraan vieressä, niin sinne pääsee niin kovin kätevästi risukon läpi kiljuva koira edellä Musti juoksi tietysti suoraa päätä veteen, mutta ei sentään heti uskaltanut uimaan saakka vaan kahlaili hetken. Sen jälkeen se vähän ikään kuin ihmetteli rannalla ja tuntui muistelevan, että niin, tässähän taisi olla muutakin kuin kahlailua. Mitähän tässä nyt pitikään tehdä? Sitten idealamppu syttyi pienen parsonin pään päälle, ilme kirkastui ja siitä se porhalsi uudestaan veteen ja heitti pitkän lenkin uiden. Rantaan palatessaan otti ensimmäisen keppiä muistuttavan asian suuhunsa ja näytti mulle, että sitä pitäisi myös heittää veteen. Pakkohan se oli heitellä pari kertaa, kun toinen oli niin innoissaan hakemassa Ja koska vesi on melkoisen kylmää vielä, on se niin hyvä sekin, että pääsee pian takaisin sisälle ottamaan märkäturkkihepuleita.

Tyytyväisenä keränä tuo näyttää nyt nukkuvan taas sängyssä.

Illalla taidetaankin mennä maaseudun rauhaan ja lähteä sieltä aamulla aikaisin taas töihin Turkuun.

Auto on täällä! Ihana, pieni, söpö Honda, joka on vanhempi kuin minä, mutta aivan mahtavassa kunnossa. Loistava kesäauto siis!

Eilen matkattiin Mustin kanssa pitkä matka bussilla autoa hakemaan. Musti yllätti taas positiivisesti. Siinä se vaan ihmetteli bussin ikkunasta, eikä inahdustakaan päästänyt, vaikka sillä on yleensä tapana vinkua autossa ollessaan. Ehdittiin molemmat ottaa myös pienet päiväunet matkan aikana.

Torkahdus tulikin tarpeeseen, sillä olin lauantaina juhlimassa yhden ystäväni synttäreitä. En tosin kovin myöhään, juuri tämän sunnuntaisen autonhakureissun takia, mutta sen verran pitkään kuitenkin, että rattiin olisin voinut nukahtaa, jos en olisi nokosia bussissa ottanut.

Tänään viimeinen vapaapäivä. Huomenna työntekoon sitten kunnolla. Ja heti ensimmäiseksi Turkuun. Tosin vaikuttaa siltä, että perjantaikin on vapaapäivä tällä viikolla

Juuri nyt tuntuu juuri tältä:

Singin’ in the Rain (1952)

Että ihan sama, vaikka on lunta satanut. Nyt vaan laulattaa ja tanssittaa …tosin kumpikaan ei suju yhtä taidokkaasti.

Muuten vaan hauskoja ja taidokkaita pätkiä samasta leffasta:

“Make them laugh!”

“Round tones, round tones!”

Pääsin pikkuhiljaa sinuiksi myös videoitten liittämisen kanssa, joten alkaa sitten niitäkin välähdellä

Heti alkuun yhdestä lempielokuvasta lempikohtaus:

Kuinkahan monta kertaa elämässäni olen tuon leffan nähnyt ja kuinka monta kertaa sen vielä näen? Minkäs sille mahtaa. Aina se vaan jaksaa viihdyttää ja naurattaa. Kyseessä on siis Billy Wilderin “Some Like It Hot” vuodelta 1959…ihan vaan, jos nyt joku sattuu ihmettelemään.

Siellä siis eilen…jopa kaksi kertaa. Ihan uusi kokemus. Hienoa kylläkin! Mahdollisista terveysvaikutuksista en osaa vielä sanoa.

Vierailevat tähdet Italiasta ja Englannista innostuivat asiasta oikein tosissaan ja kävivät avannossa kolme kertaa…ja jos meillä olisi ollut enemmän aikaa olisivat varmaan jatkaneet koko illan. Ehkä me suomalaisetkin joskus eksymme sinne uudestaan. Mutta ehkä pitäisi koittaa osua hieman parempaan aikaan. Eilen illalla sauna oli nimittäin koko ajan aivan täynnä, joten hyvä, jos istumapaikkaa löysi. Avannossa sentään riitti tilaa. Kumma juttu.

Kaikki kynnelle kykenevät, menkää tekin avantoon. Ja jos olette Tampereella tai lähistöllä kannattaa vierailla Kaupinojan saunalla ja avannossa.

Jatkoimme vielä iltaa kunnon ravintolassa syömällä hyvin ja nauramalla lakkaamatta. Parasta! Tänään vierailijat lentävät takaisin kotimaihinsa. Mutta ehkä tapaamme vielä

Viikonloppu alkaa taas vedellä viimeisiään. Oikein onnistunut sellainen kyllä takana päin

Perjantaipäivä meni bisneksiä hoidellessa. Siitä ehkä myöhemmin lisää. Iltapäivällä koira hoitoon ja laina-autolla (oma auto kun odottaa vielä tallissa talvirengaspakon päättymistä) kohti koulua, jossa en olekaan vieraillut sitten elokuun. Nytkään en liikkunut opiskeluasioilla sinänsä vaan kyseessä oli kahden kaverin yhteissynttärit, joissa oli jo pitkään miettimämme teema: toogabileet! Eli valkoista lakanaa ja roomalais-kreikkalaistyylistä pukeutumista näkyi ihan mukavasti. Ja oli kyllä hauskaa!

Lauantaina palautin ensin pari kaveria koteihinsa, hain koiran hoidosta, otettiin rauhassa päivä ja illaksi menin parantamaan taas maailmaa yhden kaverin luokse. Ja tänään sinne suuntaan myös illaksi…koska siellä on se televisio, jota minulla ei nyt ole. Ja tänään tulee taas hömppää tanssiohjelmaa Että sen merkeissä siis.

Se on täällä taas! Joten kaikille ystäville, kavereille, tutuille ja tuntemattomille oikein hyvää ja aurinkoista ystävänpäivää!

Toivottavasti teitä hellii samanlainen auringonpaiste kuin meitä täällä Tampesterissa!

Mustikin toivottelee kaikille hyvää ystävänpäivää hieno jussi-paita päällään! (Kiitokset kuvasta hoitajille)

Lasken täällä jo päiviä. Pääsen ihan aikuisten oikeesti Suomeen perjantaina! Ihan PARASTA!

Mitäs muuta? Hmmm…stressiä kai enimmäkseen kärsinyt tuon koulun takia. Parempi se kai tulevaisuuden kannalta on, ettei pääse helpolla, mutta nyt ei tunnu siltä, että tästä selviää ihan helposti ja kunnialla.

Viikonloppu vierähti ihan huomaamatta melkoisen rauhallisissa merkeissä. Eilen istuttiin iltaa parin hollantilaisen kanssa, mm. pelattiin pokeria ihan rahasta…ja poikia otti kyllä päähän, kun joutuivat häviämään tytölle…niin, ja vielä suomalaiselle tytölle. Kolahdus itsetunnolle…voi sentään Porukassa olleet muut tytöt eivät olleet Texas Hold’emin saloihin tutustuneet…eivätkä myöskään mielellään puhuneet englantia.

Keskiviikkona törmättiin kahteen suomalaiseen. Oltiin jo kotimatkalla, mutta käännyttiin sitten takaisin kaupungille. Täytyihän sitä nyt mennä edes yhdelle, kun kerran omanmaalaisia tuolla lailla vastaan tulee. Hauska ilta

Samaisena keskiviikkona, mutta aiemmin, hämmästytettiin japanilaisia ja hollantilaisia kertomuksilla perinteisestä suomalaisesta joulusta ja myös jäälyhdyillä. Jäälyhdyt tuntuivat olevan illan hitti. Ehkäpä niitä tekee nyt jokunen hollantilainen itselleen jouluksi…pakastimessa tosin, kun eihän täällä mitään pakkasta ole vieläkään. Joskus yöllä saattaa olla pari astetta, mutta muuten mennään kyllä plussan puolella.

Voi kunpa Suomessa olisi lunta kunnolla joulun pyhinä!

Ja taas oli meillä kaikilla niiiiin mukaaavaaa! Suomalaiskaveri, samassa koulussa opiskeleva Minna oli saanut huippuidean. Lähdetään kaikki ulkomaalaisopiskelijat ja kynnelle kykenevät luistelemaan. Ja näinhän me eilen koulun jälkeen teimme.

Starttasimme pyöräkavalkadin keskustasta kohti paikallista urheilukeskusta. Urheilukeskus sijaitsee n. 15 minuutin pyöräilymatkan päässä, joten etäisyys on juuri sopiva. Urheilukeskuksessa on uimahallin ja jonkinlaisten palloiluhallien lisäksi myös jäähalli, josta osa on mukavasti naamioitu talvimaisemaksi. Sieltä saa vuokrata luistimia ja jääaikaa säädylliseen 10 euron hintaan.

Porukkaa oli mukana lähemmäs parikymmentä henkeä, joista noin puolet eivät olleet koskaan luistelleet jäällä tai olivat luistelleet vain muutamia kertoja. Ja olihan se itselläkin varsinkin aluksi melkoista haparointia, kun omasta edellisestä jääkerrasta on myös aikaa useita vuosia. Kaikilla tuntui kuitenkin olevan todella hauskaa ja esim. espanjalaiset, jotka eivät olleet koskaan ennen luistelleet, liihottivat jäällä kuin mitkäkin vanhat tekijät…välillä sellaisella vauhdilla, että piti miettiä, että pelottaako niitä ollenkaan vai onko vaan reikä päässä. Muutamia pyllähdyksiäkin nähtiin, mutta kukaan ei loukkaantunut, ennemminkin vain nauroi ehkä vatsalihaksensa kipeäksi.

Kun kaikki olivat luistelleet jalkansa joko rakoille tai muuten vaan kipeiksi, lähdimme jälleen pyöräparijonossa takaisin kohti kaupunkia. Piipahdimme vielä after skate – drinkeille, mutta aikainen aamuherätys kutsui myös melko aikaisin jo nukkumaan.

Loppuviikon ohjelmassa on mm. koulun koristelua jouluaiheisilla kukka-asetelmilla ja viikonlopun aloitamme synttärien juhlinnalla. Ja seuraavalla viikolla kuulemma saksalaistyyliset pikkujoulut odottavat. Ja juu, niitä kouluhommiakin pitäisi ehtiä tekemään…

Luistimet jalkaan…

…ja menoksi

“Ryhmäkuvaa, kimppakivaa!”

On se niin kumma juttu. Taas viikonloppu takana, eikä edes ehtinyt oikein huomata, että tosissaan on viikonloppu.

Torstaina oltiin mukavissa pippaloissa, ensin maisteltiin turkkilaisia herkkuja ja iltaa jatkettiin espanjalaisten luona sangrialla. Oli hyvää Suhteellisen aikaisin oli kuitenkin mentävä nukkumaan, sillä perjantaina oli täyspitkä päivä koulussa.

Lauantaina shoppailtiin kunnes tiputtiin. Kaikkea kivaa tarttui taas mukaan. Ja eilen sunnuntaina olin vanhojen autojen näyttelyssä. Oli oikein mukavaa. Bongasin muutamia oikein hehkeitä autovanhuksia. Ja parasta reissussa oli ehdottomasti, että sain ajaa yhden Minin pois näyttelypaikalta. Hienoa!

Yleiskuvaa näyttelystä

Tällaisen rattiin pääsin

Eli aika siis vaan lentää siivillä…ja kohta on joulu! Ja pääsee Suomeen! Mahtavaa! Ei sillä, että ihan mieletön koti-ikävä täällä olisi päässyt yllättämään, mutta tottakai sitä ikävöi perhettä ja ystäviä. Ja ruisleipää ja kunnon voita! Ja tietysti joulukinkkua, sinappia ja sienisalaattia!

Helpotusta tuohon ruokaikävään saattaa kuitenkin tarjota mahdollinen ensi viikonlopun retki Rotterdamiin suomalaiseen merimieskirkkoon, jossa pitäisi olla kaikkia kotimaisia jouluherkkuja saatavilla silloin. Ja mikä vielä mukavampaa, Saksasta saapuu kavereita…jos vaan paikallinen junalakko on voiton puolella. Jos kaikki menee siis hyvin, ensi viikonloppukin viuhahtaa ohi ihan huomaamatta

Niinpä niin, sama meno jatkuu. Tällä viikolla oltu joka toinen päivä jossain. Tiistaina espanjalaisen vaihtarin synttäreillä ja eilen toisten suomalaisten tupareissa. Huh. Nyt on pakko pyhittää koko viikonloppu vaan rauhoittumiseen ja koulutehtävien tekemiseen. Ihan pakko…

Ja kaiken kukkuraksi koulussa oli ihan hirmuisen pitkä päivä tänään. Tai meistähän se on kiinni, kun ollaan niin hitaita. Tänään tehtiin nimittäin iso seinäkoriste, jossa meni aikaa muutamia tunteja. Ja jos sellainen tulisi jakson lopussa kokeeseen, aikaa ei sen tekemiseen saisi kulua kuin 75 minuuttia. Jaa-a, mitenhän se on mahdollista. Meiltä kun meni kokonainen päivä. Vaikka väsy alkoikin lopussa jo painaa, oli silti tosi mukava tehtävä. Sai vähän sahata, naulata ja maalata…ja toki niitä kukkiakin asetella

Että sellaista tällä erää. Me like a lot!

Vapaapäivä…hmm…mitähän sitä keksisi tekemistä? No, mitäpä sitä nainen yleensä vapaa-aikana keksii tekemistä. Jee, shoppailemaan sitten vaan.

Jäi kyllä tämän päivän tuhlaussaldo melkoisen pieneksi, mutta sitäkin enemmän tehtiin ikkunaostoksia. Löydettiin jotain ihan uutta; uusia ostoskatuja, joille ei olla vielä eksytykään. Löytyi mm. pari aivan ihanaa astialiikettä ja yksi aivan IHANA valaisinliike. Niin upeita lamppuja saa kyllä hakea pitkään. Ja eniten silmää miellytti tietenkin italialainen design…hmmm…mistähän syystä? Ai niin, ja toki toinen astialiike saa plussaa suomalaisen designin myymisestä. Ja toki oli myös lisää IHANIA kenkä- ja laukkukauppoja

Monta liikettä jäi vielä sisältä tutkimatta, kun iski hirmuinen nälkä. Mutta siellähän ne odottavat. Eihän tässä muuta olekaan kuin aikaa kierrellä niitä. Juu, ja taas jäi vähän paha maku suuhun, kun käytiin syömässä. Ruoka sinänsä oli ihan hyvää, mutta voitteko kuvitella, että yhteensä 4 pienenpientä lasillista vettä maksoi 8 euroa?! Kyllä vaan kyselen, että mikä idea on rahastaa vedellä? Tarkoitus on kai saada kaikki juomaan olutta, sitä kun saa halvemmalla. Ja tämä ei siis ollut todellakaan ensimmäinen kerta.

Mutta siitä huolimatta kuitenkin oikein hyvä iltapäivä kaupungilla ja illan kruunasi vielä vihdoin omasta huoneesta toimiva netti. Miten sitä onkin ennen osannut elää ilman sitä?

Hih! Tänään tuli vastaan ihan yhtäkkiä tutulla reitillä, kun kaupasta palailtiin, niin tällaisia:

Luultiin jo, että ollaankos tässä nyt Helsingin rautatieasemalla, kun kerran tuollaisia herroja alkaa näkymään, mutta se olikin vain paikallinen coffee shop. Joka paikkaan nuo VR:n maskotitkin ehtivät