21.5. Helatorstai – Korotettu Herra 

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:    ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”

Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa. Luuk. 24: 46-53

Hyvät ystävät, kuulitte juuri Luukkaan evankeliumin viimeiset jakeet. Luukkaan evankeliumi päättyy tällä tavoin. Noustuaan pääsiäisenä kuolleista Jeesus on viimeisen kerran oppilaidensa nähtävänä ennen kuin hänet otetaan takaisin siihen kirkkauden valtakuntaan, josta hän kerran tuli maan päälle.

Oppilailla oli tilanne jossakin määrin jo tuttu. Nämä olivat oikeastaan toiset jäähyväiset. Kiirastorstaina he viettivät myös viimeisen yhteisen illan ennen kuin Jeesus otettiin kiinni ja tuomittiin kuolemaan. Tilanne on kuitenkin toisenlainen kuin silloin. Kiirastorstain surumielisyys puuttuu. Oppilaiden hämmennys ja pelokkuus puuttuvat. Nyt jäähyväiset eivät ole haikeat, eivätkä ne oikeastaan olekaan jäähyväiset. Vaikka Jeesus on poissa, niin samanaikaisesti hän on salaisesti läsnä. Jäähyväisistä huolimatta oppilaat ovat riemua täynnä, suuren ilon vallassa.

Tilanteen tekee toisenlaiseksi myös se muutos, mikä tällä välin on tapahtunut. – Nyt he olivat kuolleista herätetyn Jeesuksen seurassa. Näitä ilmestyksiä oli ollut useampia. Tosin Matteusta, Markusta ja Luukasta lukemalla vaikuttaa siltä, että Jeesus otettiin heti taivaaseen, kun kaikki opetuslapset näkivät hänet. Evankelista Johannes kertoo useammasta tapaamisesta. Vasta Apostolien teoissa tulee esille käsitys siitä, että Jeesus näyttäytyi oppilailleen neljänkymmenen päivän aikana useasti ja opetti heitä. Evankeliumien kuvaukseen nähden se tuntuu hieman erikoiselta, yllättävältä ja arkipäiväiseltä. Evankeliumeissa tapaamiset ylösnousseen Jeesuksen kanssa olivat kaikki jollakin tapaa arvoituksellisia jopa epätodellisen oloisia. Jeesus oli jotenkin muuttunut. Ulkonäön puolesta ja muutenkin.

Syntymästään lähtien Jeesus on ollut poikkeuksellinen ihminen. Hän oli täydellisesti ihminen, mutta samalla erilainen kuin kukaan. Hän oli synnitön. Jeesuksessa oli alusta alkaen nähtävissä, minkälainen on ihminen, kun hänellä ei ole syntiä. Mutta hänen synnittömyytensä ei näkynyt mitenkään ulospäin, se ei tehnyt hänestä erilaisen tai erikoisen näköistä (ei hänellä ollut harvinaisen suuria korvia tai tuijottavia silmiä). Päinvastoin, monet kuvittelivat Jeesuksen syntiseksi. Hän otti niin paljon vapauksia perinteeseen nähden. Toisaalta on ihan valaisevaa muistaa, että synnittömyys tai syntisyys eivät välttämättä ole päälle päin näkyviä asioita.

Mutta nyt, kuolleista noustuaan hän ei ollut vain synnitön, hän oli myös vailla ihmisyyden tuomaa vajavuutta – eli ruumiin rajoituksista johtuvaa heikkoutta. Tällaista heikkoutta meissä ovat mm. kaikki vanhenemiseen liittyvät ilmiöt, ruumiin kuluminen, väsyminen, sairastuminen. Ylösnoussut Jeesus oli toisaalta sama, mutta samalla hänessä oli jotakin sellaista, mikä sai heidät hämmennyksiin. Hänessä oli jumalallista voimaa. Hän ei ollut enää vain heidän opettajansa. Hän oli juuri astumassa taivaalliselle valtaistuimelleen. Hän oli todella majesteetti voimassa ja kunniassa. Ylösnoussut Jeesus oli selvästi kuningas, sellainen majesteetti, jota opetuslapset kumarsivat maahan asti.

Kulkiessaan Jeesukseen kanssa Galileassa ja Jerusalemissa eivät he kumartaneet häntä niin syvää, sillä heidän uskonsa kielsi sen. Ihmisen edessä ei kumarreta niin kuin Jumalaa kumarretaan. Mutta kyllä he olivat nähneet Jeesuksen majesteetista pieniä välähdyksiä eri tunnustekojen yhteydessä – kun hän hiljensi myrskyn, herätti kuolleen, ruokki tuhannet ihmiset. Silloin oppilaat yleensä tunsivat pelkoa siitä vallasta, joka ihmiselle oli annettu.

Ylösnousseen kohtaamisia voisi hyvin verrata Jeesukseen kirkastusvuorella, jossa välähti oppilaiden silmille jotakin Jeesuksen taivaallisesta luomattomasta ja katoamattomasta kirkkaudesta.

Puhuessaan oppilailleen, Jeesus sanoo kaiken tapahtuneen Jumalan suunnitelman mukaisesti kirjoitusten mukaan. Hänen tuli kärsiä kuolema ja nousta ylös. Vielä viimeisellä ateriallaan oppilaille kaikki oli tuntematonta ja hämärää. Pelastushistorian ratkaisun hetket olivat heillä pimennossa. Eivät he tienneet mitä tulisi tapahtumaan. Nyt tapahtumia katsotaan taakse päin. Näin piti tapahtua. Samalla se on vasta alku kokonaan toiselle aikakaudelle – sille jota mekin elämme, Pyhän Hengen ja kirkon aikakaudelle.

Viimeisessä kohtaamisessa Jeesuksen kanssa, he saavat tehtävän jatkaa Jeesuksen työtä. Tehtävänannossa on kolme kohtaa: Jeesus lähetti heidät julistamaan a) parannusta ja b) anteeksiantamusta hänen nimessään. Tuo ilosanoma on välitettävä c) kaikille kansoille.

Juutalaisuus oli ollut vain yhden kansan juttu. Mutta niin kuin jo Abrahamille luvattiin, että hänen siemenessään tulevat siunatuksi kaikki kansat maan päällä, tuo suuri näky odotti nyt toteutumistaan. Opetuslasten pienestä alusta kasvaisi suuri puu tai vahva virta.

Parannus tai kääntymys merkitsee asioiden uudelleen priorisointia, elämänarvojen laittamista tärkeysjärjestykseen. Se ei ole vanhan parantelemista, vaan enemmänkin koko vanhanaikaisen ajatusmaailman jättämistä taakse ja oppimalla Jeesukselta uusi järjestys. Se merkitsee tuhlaajapojaksi tai tuhlaajatytöksi tunnustautumista ja kääntymistä kotiin, jossa on täydellinen anteeksianto. Näin ne kuuluvat myös yhteen: katumus, siitä mitä on tehnyt ja saanut aikaan ja anteeksiantamus Jumalan luona ja usko, joka ottaa lahjan vastaan.

Ilosanomaa julistetaan kuitenkin vain Jeesuksen nimessä. Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus ovat ilosanoman lähde. Siinä on tapahtunut jotakin ennenkuulumattoman hyvää ihmisille. Kuoleman ja pimeyden voimat on voitettu. (Jeesuksen työ saatettu päätökseen)

Ilosanoma sai alkunsa enkelien viestistä. Jouluevankeliumi kertoo enkelistä, joka ilmoitti paimenille suuren ilon (kharan megaleen -  megasuuri ilo). Luukkaan evankeliumi päättyy samaan suureen iloon. Nykyinen käännöksemme puhuu oppilaista, jotka olivat täynnä riemua – mutta kreikan kielessä löytyy tuo sama kharas megalees, megaluokan ilo.

Se suuri ilo, minkä enkelit ilmoittivat, joka sai alkunsa Jeesuksen syntyessä – sama ilo on välittynyt ja toteutunut ihmissydämissä. Se ilo mistä enkelit puhuivat oli vallannut oppilaat tavalla jota he eivät olleet tajunneet aikaisemmin. Opetuslasten uskossa ja elämässä suuri ilo oli juurtunut maailmaan ja se lähtenyt etsimään toisia sydämiä, johon tuon saman ilon voisi synnyttää.

Elämässä voi olla monenlaisia iloja, mutta tämä kaikkein suurin ilo kietoutuu aina Jeesukseen ja hänessä kohdattavaa pelastuksen.

Sanoma suuresta ilosta on tavoittanut Suomen. Onko se tavoittanut sinut? Minkä edessä sinä kumarrat? Kumarratko häntä, jonka lävistetyt kädet siunaavat sinua.

Hyvää helatorstaita kaikille! Juhlapäivä onkin ihan kokonainen, kuten nimikin sanoo. Ja pyhä, kuten nimi sanoo niin ikään. Hela hela vaan ystävät, mutta jättäkää ihmeessä puukot tuppeen!

Pyhiä meillä tuntuu riittävän, jos ripustautuu lippu-indeksiin. Lippu-indeksi tarkoittaa saloissa hulmuavaa suomenlippua. Suomenlippu hulmuaa nykyisin saloissa melkein jatkuvasti.

Pitäisi kehittää lippu, joka kestää salossa jatkuvasti, rispaantumatta, ylös-alas laskematta, sillä juhlapyhiä ja liputuspäiviä tulee taatusti lisää. Juhlaintoiset, ja arkipakoiset suomalaiset tykkäävät juhlia kuin apinat banaanikuormassa.

*

Onnea onnea myös Idalle 47 000 000 -vuotissynttäreiden johdosta! Ida löydettiin äskettäin erään keräilijän takkahuoneen seinältä. Keräilijä oli myynyt lopulta fossiilinsa siihen kyllästyttyään oslolaiselle tutkijalle, joka havaitsi melkein ensisilmäyksellä, että kyseessä on hänen isoisoisoisoiso-jne-isotätinsä Ida.

Minä uskon tuon jutun ihan täysin, muun muassa kun katselen ympärilläni toimivia ihmisiä – ja peiliin.

Minulla ja Idalla on muuten samanlainen peukalo, varvas ja nilkkaluu. Meillä on ilmeisesti myös aika lailla sama ruokavalio. Mutta toisin kuin Ida, minä olen vielä hengissä, ja saan apinoida rauhassa. Vain Idan päähän on pudonnut kookospähkinä. Minä vain vaikutan siltä.

*

Uskon Idaan ihan yhtä tiukasti kuin agnostikkona uskon jumalaan. Paitsi sillä erolla että Idasta on olemassa reliikki.

Uskon Idaan kun katson uusinta Imagen numeroa ja lehden kantta. Siinä esiintyy SDP:n puheenjohtaja Urpilainen sairaanhoitajan asussa ja injektioruisku kädessä.

Ihan hyvä mediaveto – ainakin niistä jotka tykkäävät mustasta huumorista ja massamurhista. Olletikin juttu on tehty ennen tämän hetken tietoa eräästä tietystä helsinkiläisestä perushoitajasta, joka rakasti vanhuksia – kuoliaaksi asti…

Juttu on varmaankin tarkoitettu vastavedoksi kokoomuksen “työväenaatteelle”. Sellaisena vastavetona taisi  sisarhentovalkoisen Jutan juttu kuitenkin haihtua kuin tuhka tuuleen.

Muinoinen Verkkosukkahousu-Jutta oli ehkä sittenkin parempi hahmo. Molemmat  Jutta Urpilaisen luomat hahmot viittaavat kuitenkin yhteen ja tiettyyn suuntaan. Eikä se suunta liity valtiollisiin asioihin kuin ehkä alapuolisia asiainkokonaisuuksia koskevan marginaalilainsäädännön kautta.

Muilta osiltaan hahmot liittynevät jotenkin tiedostamattomiin tajunnanosiin ja freudilaisiin lipsahduksiin…

*

Uskon niin ikään Idaan kun kuuntelen poliitikkojemme lama-arvonnan edistymistä. Reilusti kaksi vuotta olemme eläneet täydessä lamatietoisuudessa ja syvenevässä taantumassa, valistuneemmat havainnoitsijat jo neljä, mutta suurin osa johtajistamme leikkii vielä aivan jotakin muuta.

Toivottavasti siis vain leikkivät; muuten juttu kävisi liian vakavaksi, jos kävisi ilmi, etteivät he oikeasti ymmärrä.

Lähes päätoimisena Vanhas-kriitikkona annan nyt tälle loputtoman tuotteliaalle aihe-generaattorilleni kuitenkin tunnustuksen: pääministeri Matti Vanhanen epäili eilen, ettei lama olisikaan vielä syksyllä aivan ohi. Hienoa ja perin juurin kognitiivis-analyyttistä!!

Nyt Vanhanen ja Katainen mittelevät sitten siitä, elvytetäänkö syksyllä vai ei. Onko valtion kassa tyhjä/täysi/täysin tyhjä/puolitäysi/enosaasanoa/paikalla/poissa/matkoilla/jatkoilla/ehkä saunassa/jossakin muualla…

Toinen, tosin yhtä lievä hatunnosto Vanhaselle menee lausunnostaan suunnitellusta mediaverosta. Oivallista ja melko rohkeaa on todeta sama kuin 95% suomalaisista: mediavero on laiton ja täysin epätasa-arvoinen ja lisäksi umpiepäoikeudenmukainen hanke.

*

Uskon Idaan myös katsoessani Suomen ortodoksien Isä Mitro -jahtia. Olisiko nyt niin, että Mitro on viemässä joltakulta kirkon isältä jonkin rahakkaan hallintopaikan ihan nenän edestä?! Vai onko syynä mediapalstaepätasapaino kanonisen lain näkökulmasta katsottuna…

Onko kirkonmiesten media-addiktio syvenemässä siihen pisteeseen, ettei kestetä enää yhdenkään muun tunkemista samaan sivukiintiöön, vaikka se joku kuuluisi samaan veljeskuntaan?! Kukaan piispoista ei enää leiki Mitron kaaaa, kuka mistäkin salatusta syystä.

Onkohan Isä Mitro muuten Vapaa-rappari, kuten muut kuuluvat pitkälti olevan. Paitsi evankelis-luterilaisen kirkon piispa Ville Riekkinen, joka osaa kuulemma muurata ihan ilman “veljiäkin”.

Kyllä näiden isien, veljien, sisarten, entisten serkkujen ja muiden idojen kanssa on maallikko ihan ihmeissään. Voi vain todeta, että lapsuudesta tuttu Apinoiden planeetta on kuin onkin aivan relevantti ja validi tulevaisuuskuva.

*

Mitä eroa on muuten validilla ja valiumilla?! Vain toisella voi nukuttaa mummon. Toinen rauhoittaa tutkijan.

Tässä tällä viikolla Viron kirkon sanomalehdessä Eesti kirik -ollut kirjoitukseni. Ensin pikakäännös suomeksi sitten alkuperäinen kirjoitus viroksi.

Siin saad lugeda minu artikli ajalehes Eesti kirik (esiteks sama soome keeles).

Kristuksen taivaaseenastuminen – helatorstai

Yksi kauniimmista juhlista on saapunut. Juhlapyhä, joka on täynnä hengellistä ravintoa. Meidän puolestamme ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus otettiin takaisin sinne, mistä hän oli tullut – Isän luokse taivaaseen.

On kulunut neljäkymmentä päivää ylösnousemuksesta. Mitä Jeesus teki niiden päivien aikana? Hän ilmestyi useaan otteeseen opetuslapsilleen ja opetti heitä. Tärkein opetus oli se, että sanoma Jeesuksesta ja kadotuksesta pelastumisesta kuuluu kaikille ihmisille. Seurakunnan tehtävä on kutsua kaikkia ihmisiä parannukseen ja uskoon.

Tämä tehtävä on vieläkin kesken. Maailmaan syntyy koko ajan uusia ihmisiä, joille tulee kertoa Jeesuksesta. Virossa on vielä paljon niitä, jotka eivät tunne Kristusta ja koko maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, joilla ei ole edes mahdollisuutta kuulla. Jos seurakunta ei kutsu ihmisiä uskoon, se ei ole enää kristillinen seurakunta vaan on muuttunut muinaisjäänteeksi.

Maapallo on pyöreä. Jos sanoisimme jokaiselle ihmisille, että näytä sormella taivaaseen päin, he näyttäisivät eri suuntiin. Mihin siis Jeesus meni?

Taivas ei ole kaukana
Jeesuksen taivaaseenastuminen ei tarkoita, että hän olisi mennyt johonkin miljoonien valovuosien päähän, vaan hän meni toiseen todellisuuteen. Se toinen todellisuus on kuitenkin jotain konkreettista, jossa Jeesus ruumiillisesti hallitsee. Se on paikka, jossa Jeesus valmistaa meille asuinpaikkaa.

Kun Jeesus astui taivaaseen, hänet korotettiin Jumalan oikealla puolelle [viroksi: oikealle kädelle]. Uskonpuhdistaja Martti Luther sanoi tästä: “Jumalan oikea käsi on kaikkialla”.

Jeesus opetti meitä rukoilemaan: “Isä meidän, joka olet taivaassa…”. Vaikka Jumala on taivaassa, hän on niin lähellä, että hän kuulee meidän rukoukset.

Jeesus on nyt taivaassa, mutta hän sanoi olevansa joka päivä meidän kanssamme (Mt 28:20). Hän on taivaassa, mutta myös siellä, missä kaksi tai kolme on kokoontunut hänen nimessään (Mt 18:20). Jeesus on aina siellä, missä evankeliumia julistetaan ja ehtoollista jaetaan.

Miksi Jeesus meni taivaaseen?
Jeesuksen taivaaseenastuminen tarkoittaa voittoa pahuudesta sekä Jeesuksen asettamista universumin kuninkaaksi.

Jeesuksen taivaaseenastuminen tarkoittaa, että Jeesus on toisenlainen uskonnollinen hahmo. Missä ovat uskontojen perustajat ja filosofit? He ovat kuolleet. Heidän hautansa on keskellämme. Missä on Jeesus? Hänen hautansa on tyhjä, hän nousi kuolleista, otettiin ylös taivaaseen ja hallitsee universumin kuninkaana.

Taivaaseenastuminen tarkoittaa myös sitä, että Jeesus sai työnsä menestyksekkäästi päätökseen. Kaikki se mitä varten hän tuli, sai tehtyä. Hän meni nyt takaisin lähtöpaikkaansa: “Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle. Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän” (Apt 1:11).

Taivaaseenastuminen tarkoittaa, että meillä kristityillä on edustaja taivaassa, joka on jatkuvasti kiinnostunut meidän elämästämme, kuulee meidän rukouksiamme ja rukoilee itsekin meidän puolestamme (Hb 7:25).

Taivaaseenastuminen muistuttaa meille kristinuskon ainutlaatuisuudesta. Jeesuksen nimi on kaikista nimistä korkein.

Mika Tuovinen,
Viron ev.lut. kirkon lähetyskeskuksen johtaja

***

Kristuse taevaminemispüha

Käes on üks ilusamatest pühadest. Püha, mis on laetud vaimuliku moonaga! Meie eest risti löödud, üles tõusnud Kristus võeti tagasi sinna, kust ta oli tulnud – Isa juurde taevasse.

On möödunud nelikümmend päeva ülestõusmisest. Mida Jee­sus tegi nende päevade jooksul? Ta ilmus mitmel korral jüngritele ning õpetas neid. Tähtsaim õpetus oli see, et sõnum Jee­susest ning pääsemine hukatusest kuuluvad kõigile inimestele. Koguduse ülesanne on nüüd kutsuda inimesi pöördumisele ja usule.

See ülesanne on jätkuvalt pooleli. Maailma sünnib kogu aeg uusi inimesi, kellele tuleb kuulutada. Eestis on veel palju neid, kes Kristust ei tunne, ning maailmas sadu miljoneid inimesi, kellel pole võimalust Jeesusest kuulda. Kui kogudus ei kutsu inimesi usule, ei ole ta enam kristlik kogudus, vaid on muutunud reliikviaks.

Maakera on ümmargune. Kui annaksime igale inimesele käsu, et nad peavad näpuga näitama taeva poole, siis näitaksid nad erinevatesse suundadesse. Kuhu siis Jeesus läks?

Taevas ei ole kaugel
Jeesuse taevaminek ei tähenda, et ta oleks läinud kuskile miljonite valgusaastate taha, vaid ta läks ära teise reaalsusesse. Samas see reaalsus on midagi konkreetset, kus Jeesus praegu ihulikult valitseb. See on koht, kus ta valmistab meile aset.

Kui Jeesus läks taevasse, ülendati ta Jumala paremale käele. Usupuhastaja Martin Luther ütleb selle kohta, et «Jumala parem käsi on kõikjal».

Jeesus õpetas meid palvetama: «Meie isa, kes sa oled taevas…» Kuigi Jumal on taevas, on ta nii lähedal, et kuuleb meie palvet.

Jeesus on praegu taevas, aga ta ütles, et on iga päev meie juures (Mt 28:20). Ta on taevas, aga ka seal, kus kaks või kolm on koos tema nimel (Mt 18:20). Jeesus on alati seal, kus evangeeliumi kuulutatakse ja armulauda jagatakse.

Miks Jeesus läks taevasse?
Taevaminek tähendab võitu kurjuse üle ja Jeesuse kroonimist universumi valitsejaks.

Taevaminek tähendab, et Jeesus on teistsugune. Kus on suured usundite rajajad ja filosoofid? Nad on surnud. Nende hauad on meie juures. Kus on Kristus? Ta haud on tühi, ta tõusis surnuist üles, võeti üles taevasse ja valitseb universumi kuningana.

Taevaminek tähendab ka seda, et Jeesus lõpetas oma töö maa peal. Kõik see, milleks ta oli tulnud, on tehtud. Ta võis minna tagasi sinna, kust tuli.

Taevaminek tähendab, et ta tuleb tagasi maa peale «kohut mõistma elavate ja surnute üle». «Galilea mehed, mis te seisate siin ja vaatate üles taevasse? See Jeesus, kes teilt võeti üles taevasse, tuleb samal kombel, nagu te nägite teda taevasse minevat.» (Ap 1:11)

Taevaminek tähendab, et meil kristlastel on esindaja taevas, kes jätkuvalt huvitub meie elust, kuuleb meie palveid ning palvetab ise meie eest (Hb 7:25).

Taevaminemispüha tuletab meelde ristiusu ainulaadsust. Jeesuse nimi on üle kõikide nimede.

Mika Tuovinen,
Misjonikeskuse juhataja