Rooma on yksi Euroopan kulttuuri kaupungeista, joka on pakko nähdä vähintäänkin kerran elämässä. Roomaan voi tutustua pintapuolisesti viikonloppumatkalla, mutta paremman ja kattavamman kuvan Roomasta saa pidemmällä viikon tai kahden matkalla. Rooman ravintolat ovat erilaisia, sillä löytyy pizzerioita ja ylellisiä ravintoloita. Parhaat ravintolat eivät suinkaan välttämättä ole näkyvillä, vaan hieman syrjäisemmissä paikoissa. Niin ikään Rooman hotellit ovat erilaisia. Roomassa on hotelleja mielinmäärin, joten niistö on helppo valita halpa hotelli tai vähän kalliimpi hotelli ylellisillä nautinnoilla. Rooman lisäksi Italian toinen ehdoton kulttuurikaupunki on Firenze.

Norjalainen Anne Holt on nostanut dekkarissaan 1222 (Gummerus, 2008) jälleen päähenkilöksi Hanne Wilhelmsenin, vaikkei tämä enää poliisi olekaan. Pyörätuolilla liikkuva, halvaantunut Hanne, joka on matkalla Oslosta Bergeniin, joutuu näet evakkoon syrjäiseen, 1222 m korkeudessa sijaitsevaan tunturihotelliin, niin kuin kaikki muutkin raiteilta suistuneen junan matkustajat – mukaanlukien sala(perä)isen lisävaunun matkustajat.

Vaikka jo myrsky tuo teokseen oman jännityksensä, tapahtuu hotellissa pian murha jos toinenkin, eikä Hanne pääsee pakoon rikostutkijan luontoaan. Eristetyssä, vieraiden ihmisten muodostamassa piirissä hän joutuu myös kommunikoimaan enemmän kuin vuosiin, jopa solmimaan ihmissuhteita, vaikkei halua tuntea mitään tarvetta sellaiseen.

1222 on kunnianosoitus klassiselle dekkarille, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin nyky-Norjaan. Ei teoksessa syyttä viitata Agatha Christien 10 pieneen neekeripoikaan, onhan molemmissa tapahtumapaikkana rajattu, suljettu alue, jossa alkaa tapahtua murhia. Väkeä Holtin romaanissa on sentään reilusti kymmentä enemmän, ja murhaajakin löytyy ennen kuin koko joukko on päässyt hengestään.

Paitsi kevyehko ja varsin viihdyttävä dekkari, on 1222 myös eräänlainen pienoiskuva Norjasta ja norjalaisista, jotka yltäkylläisyydessään ovat tulleet itsekkäiksi ja ahneiksi, vain omaa etuaan ajaviksi ja haluttomiksi auttamaan muita.

Meinasin tipahtaa tuoliltani ja heittää samalla kuperkeikan, kun luin valtakunnan päälehdestä täristyttävän tärkeän uutisen virkamiehistä, hotellien pornokanavista ja pohdinnasta siitä mitä ongelmalle tehdään. Vaikka asialla ovat tässä vaiheessa vielä ahvenanmaalaiset, niin ilmeisesti tähän kiusalliseen ja maata ravistelevaan ongelmaan aletaan työstää ratkaisuja myös emomaassa. Onhan aivan selvä, että jos virkamies katsoo työmatkallaan hotellissa pornoa, niin se on sama kuin antautuisi samantein mädännäisyyden ja pahuuden teille…

Jos asiaa miettii aikuisten oikeasti, niin tuntuu vahvasti siltä että ainakin ahvenanmaalaisilla virkamiehillä on liian vähän töitä ja selvästikin heitä on liikaa. Jos on aikaa pohtia tälläistä asiaa, ja joku vielä maksaa palkan, niin on vaikea perustella oman työnsä tärkeyttä. Mutta ilmeisesti tämänkaltainen turhuuden maksimointi puhuttaa myös eduskunnassa, ja kyllähän tämmöinen on merkki siitä että suomalaisessa yhteiskunnassa menee aivan liian hyvin. Mitäpä sitä turhia miettimään kansalaisten hyvinvoinnin edistämistä, tai eriarvoisuuden lisääntymistä, tai unionin ilmastopolitiikan tuomia vakavia taloudellisia haasteita, kun työajan ja energian voi käyttää myös virkamiesten työmatkojen pornon katsomisen muodostamiin ongelmiin.

Ymmärtäisin tämänkaltaisen asian ongelmana, jos elettäisiin jotain muuta kuin 2000-lukua. Mutta ilmeisesti jokainen aikakausi keksii omat kotkotuksensa, ja kehittää omat hölmöytensä. Tämä asia kuitenkin oikeasti kuuluu ratkaistavien ongelmien ö-mappiin, sinne pohjalle heti “kiinnsotaako kiviä” – selvityksen jälkeen.

Eipäs tullut kirjoitettua jatkoa kuin vasta nyt.

Seuraava päivä alkoi kohtuu iloisesti pienimuotoisen krapulan kourissa ja aamiaiselle oli valuttava hieman huterin askelin. Oloa helpotti kummasti se tosiseikka, että muutkin ruokailijat näyttivät kärsivät samasta akuutista heikotuksesta. Itse hotellin aamiaistarjoilu oli kaikinpuolin kunnossa ja tiskiltä löytyi kaikkea mahdollista aina puurosta muroihin ja paahtoleipiin. Tiukka tankkaus muroja, paahtoleipää marmelaadilla, kahvia, jogurttia ja vastapuristettua, erittäin loistavaa tuoremehua ja eikun kadulle. Hotellihuone muuten oli aivanloistava kylpyammeineen ja hienoine sisustuksineen. Paikkallisista systeemeistä auttamattomasti pihalla, matka keskustaan tapahtui kävellen, ihan järkyttävän kylmässä tuulessa. Ei muuta kuin sillan yli muutaman paikallisen uskalikon kanssa ja tiukka kurssi kohti vanhaa kaupunkia. Upea mesta kertakaikkiaan. Alun pelko ja mielikuva venäläistyylisestä arkkitehtuurista ja kalseasta ilmasta osoittautui nopeasti vääräksi. Erittäin länsieurooppalainen upea kaupunki pienine kujineen ja kahviloineen sai vauhdilla mielen positiiviseksi ja uteliaaksi. Kahviloissa oli tarjolla uskomaton määrä erilaisia ja toinen toistaan herkullisemman näköisiä leivoksia. Todella halvalla. Muutamalla kymmenellä sentilla sai jo pari lihapasteijaa tai palan käsittämättömän hyvää suklaakakkua. Kahvi kustansi noin euron ja oli vahvaa suomalaiseen kahvitteluun verrattuna. Muut kaupat ja putiikit olivat hinnoiltaan suomen tasoa tai kalliimpia. Tästä sainkin idean perustaa nettikaupan eli ostoskeskuksen suomalaisille kuluttajille. Varsinkin vaatteet ja elektroniikka olivat hinnoissaan ja niiden katselu jäikin kaupoissa vähemmälle. Lienee edelleen viisainta ostaa elektroniikkaa suomesta vaikka osamaksulla jos rahasta on tiukkaa. Ilmeisesti latviassa ei ole vielä tarpeeksi kilpailua laitteiden toimittajien ja valmistajien välillä tai jotain,en tiedä. Uutuuslaitteet kyllä löytyi kaupoista.

Speluzaleja eli pelihalleja eli jonkin sortin kasinoita oli joka puolella ja niihinkin tuli tutustuttua hieman tarkemmin. Pelien yksitoikkoisuus ja rasittavat äänet hylkivät meikäpoikaa joten se siitä huvituksesta. Nettipokeri ja nettikasinot on meikäläisen lajit jos pelata pitää.

Syömässä käytiin Lido-ravintolassa, jossa ruokailija kerää itselleen laajasta valikoimasta eri pääruokia, salaatteja, keittoja,leipiä, juomia ja jälkiruokia, mieleisensä annoksen ja maksaa könttäsumman kassalla. Ruoka oli Latvialaiseen tyylin rasvaista ja erittäin raskasta, mutta todella hyvää. Hintaa salaateille, naudan pihville ja juomille tuli noin 7 euroa, eli halvalla päästiin. Latviaan lentävän matkailijan kannattaa ehdottomasti tankata kyseisessä ravintolassa. Vaikka ruoka tarjoiltiinkin liukuhihnatyyliin suurina mättöannoksina, laatu oli ravintolatasoa. Ruokamatkailu on tulevaisuuden juttu. Tämän jälkeen askellus takaisin vanhaankaupunkiin ja oluelle pieneen ravinteliin, jonka nimeä en muista enää. Olut kustansi paikasta riippuen n. 2-3 euroa/ tuoppi. Tämän päälle hieman kiertelyä liikkeissä ja ostoskeskuksissa. Illemmalla taksi alle ja paikalliseen ostoskeskukseen Olympiaan? ostoksille. Kaljalle kaupasta tuli hintaa noin 30-70 senttiä joten halvalla mentiin. Ruoka myös halvempaa kuin suomessa. Takaisin hotellille taksilla, joka sekin oli huomattavasti halvempaa kuin suomessa. Ehkä noin puolet halvempaa. Muutama olut hotellihuoneessa, tiukka pelisessio hotellin vieressä olevassa pelisalissa ja takaisin hotelliin nukkumaan. Erittäin lämminhenkinen päivä ja suunta kohti uutta mokomaa.

Addis Abebassa on kaksi erittäin hienoa hotellia: Sheraton ja Hilton. Sheraton on kuulemma yksi Afrikan hienoimpia ja Hiltonkin oikein hyvä. Illallisella Hitonin ravintolassa samassa pöydässä istunut suomalainen matkakumppani huomautti, että naapuripöydissä oli aika roiston näköisiä seurueita. Ja tosiaan. Kahdessa pöydässä oli hyvin samantapaiset ryhmät. Yksi vähän vanhempi mies (ilmeisesti pomo), nuorehko nainen (ilmeisesti pomon heila) ja nuorehko mies (ilmeisesti henkivartija tai muu apuri). Ja mikäli stereotypioihin on yhtään uskomista, niin arvio siitä, että noiden seurueiden henkilöt eivät itseään rehellisellä työllä elättäneet, tuntui oikealta.

Tuosta havainnosta tuli surullinen mieli. Siellä ne vähemmän rehelliset istuivat hienossa ravintolassa ja söivät itsensä kylläiseksi, kun iso osa sen kaupungin ja maan asukkaista hädin tuskin tulee toimeen eikä ehkä koskaan saa syödäkseen sellaisia aterioita, joita tuossakin ravintolassa tarjoiltiin.

EDIT:  Nyt toisella Etiopian matkalla kysyin tästä tulkinnasta eräältä etiopialaiselta. Hän ei ihan suostunut myöntömään, että tulkintani oli oikea.  Hän totesi, että Etiopiassa on hyvin vähän järjestäytynyttä rikollisuutta. Toisaalta, tuli myös moneen kertaan esille, että Etiopiassa on hyvin vaikea rikastua rehellisin keinoin.