Kerran jo kommentoin Hesarin uudistunutta ulkoasua, josta pidän. Viime päivinä on lehti urakalla kiukuttanut laaduttomilla kirjoituksilla.

Toimittaja kertoo pummimatkustuksesta HKL:n liikenteessä, koko sivun ala- arvoinen artikkeli Hakunilasta, jossa haastateltiin ostarin kapakoiden asukkaita ja mollattiin muita, Finnairia verrattu halpalentoyhtiöihin pääkirjoitustasollakin. Eihhh.

Missä nyt mennään?

Hyysäri julkaisi tänään maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia koskevan uutisen. Uutisen mukaan kyseisen poliitikon vieraskirja on jouduttu hiljattain sulkemaan törkyviestien vuoksi.  Luotettava (?) valtakunnallinen ykkösmediamme uutisoi alunperin näin 22.11.2009 kello  1:27:

Törkyviestit sulkivat ministerin nettivieraskirjan

Jukka Perttu
Helsingin Sanomat

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (r) on joutunut sulkemaan internetsivujensa yhteydessä pitämänsä vieraskirjan törkyviestien vuoksi.

Syyksi kirjan sulkemiseen ilmoitetaan lyhyesti “Vieraskirja suljettu toistaiseksi asiattomien viestien vuoksi”.

Thors ei kerro törkyviestien laatua.

Viime aikoina netissä on käyty keskustelua muun muassa Ahvenanmaan mahdollisesta irrottautumisesta Suomesta sekä siitä, pitäisikö Kokkolan alue kytkeä hallinnollisesti Vaasan vai Oulun suuntaan.

Kokkolan ruotsinkieliset toivovat yhteyttä Vaasan alueeseen, jolla on paljon elinvoimaisempi ruotsinkielinen kulttuuri kuin Oulun suunnassa.

Keskustelua on käyty ajoittain kovasanaisesti.

Se mikä on mielenkiintoista, on vanha totuus siitä, että kepu Hyysäri pettää aina. Tässä hieman myöhäisempi versio samasta uutisesta,  Päivitetty: 22.11.2009 15:32:

Törkyviestit pitävät ministerin vieraskirjan kiinni

22.11.2009 1:27 | Päivitetty: 22.11.2009 15:32

Jukka Perttu
Helsingin Sanomat

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin (r) internetsivujensa yhteydessä pitämä vieraskirja pysyy kiinni. “Sitä ei ole mahdollista valvoa, ja siksi tuntuu mahdottomalta avata sitä uudestaan”, Thors sanoo.

Vieraskirja suljettiin jo pari vuotta sitten nimenomaan maahanmuuttokeskusteluun liittyvien asiattomien viestien vuoksi. Kirja on ollut sulkemisensa jälkeen kiinni koko ajan.

Osa viesteistä oli hyvin aggressiivisia ja törkyisiä.

Thors ottaa kuitenkin yhä vastaan sähköpostia, ja pyrkii vastaamaan asiallisiin kysymyksiin. Aikaa saattaa tosin kulua pitkään.

Osa postista on edelleen epäasiallista.

Viime aikoina on käyty keskustelua muun muassa Ahvenanmaan mahdollisesta irrottautumisesta Suomesta sekä siitä, pitäisikö Kokkolan alue kytkeä hallinnollisesti Vaasan vai Oulun suuntaan.

Kokkolan ruotsinkieliset toivovat yhteyttä Vaasan alueeseen, jolla on paljon elinvoimaisempi ruotsinkielinen kulttuuri kuin Oulun suunnassa.

Nämä keskustelut eivät ole kuitenkaan syynä vieraskirjan kiinni pysymiseen, vaan syynä on nimenomaan monesti asiattomaksi yltyvä maahanmuuttokeskustelu.

Aika noloa – jopa Hyysäriltä, eikö vain? Tässä on tietysti saattanut käydä myös niin, että penaali Jukka Perttu on innoissaan tarttunut omaa maailmankuvaansa peilaavaan uutisvihjeeseen (joka on mahdollisesti lähtenyt Thorsilta tai tämän lähipiiriltä?) ja julkaissut uutisen sen kummemmin sitä tarkastamatta.

Minulle tämä ei ainakaan ollut mikään kovin tuore uutinen noin muutenkaan.

Lähde: HS

Päivän Hyysäri on julkaissut Sunnuntai-sivuillaan reportaasin Hakunilasta. Otsikolla Me olimme Hakunila kirjoitettu kokonaisuus on yllättävänkin asiallinen kyseisen lehden viherhomofeministisen toimittajapiirin kirjoittamaksi.

Penaali Tommi Nieminen kirjoittaa, että kun maahanmuuttajat tulevat lähiöön, kantaväestö alkaa muuttaa pois. Tukholman Tenstassa, Malmön Rosengårdissa ja Kööpenhaminan Nörrebrossa maahanmuuttajat ovat jo suuri enemmistö. Nyt sama tapahtuu myös Suomessa. Jukkis Järäinen ja muut Hakunilassa 1970-luvulta asuneet uudisraivaajat kertovat, miltä tuntuu, kun maahanmuuttajat valtaavat kotikadun.

Pääasiallisesti artikkeli onkin – kuten jo todettiin – yllättävän asiallinen. Mutta kuten aina Hyysärin kyseessä ollessa, tekstin joukkoon on pudoteltu myös aimo annos mitä typerintä mokupropagandaa.

Jokainen voi itse miettiä näiden väitteiden todellisuusarvoa:

Hakunilassa on helppo unohtaa, että ulkomaalaisten maahanmuutto on pääsääntöisesti hyvä asia. Ilman sitä Suomi ummehtuisi. Kansa vanhenisi, ja työikäisten osuus pienenisi. Monet innovaatiot, yritykset ja palvelut eivät koskaan syntyisi.

Se mitä Hyysärin toimittaja pitää ummehtuneisuutena, on perusta yhdenvertaisuuteen perustuvalle hyvinvointiyhteiskunnallemme. Tosin tällä menolla toimittaja saa tahtonsa läpi ja pääsemme moisista risteistä eroon Suomessakin.

Kansan vanheneminen on kupla, joka on puhkaistu jo ajat sitten. Nykyiset suuret ikäluokat ovat sodan aiheuttama tilastollinen harha. Tämä harha katoaa suurten ikäluokkien mukana noin parissakymmenessä vuodessa. On järjen köyhyyttä hankkia kieli- ja ammattitaidottomia siirtolaisia tällaisen kuplan vuoksi Suomeen. Aivan yhtä järjetöntä on myös se, että Suomessa olisi tulevaisuudessa esimerkiksi teollisuustyöpaikkoja, joihin tarvitaan työvoimarmeijaa.

Tällainen ns. humanitaarinen maahanmuutto on muuton kohteena olevalle yhteiskunnalle aina yhteiskunnan huoltosuhdetta rasittava tekijä. Lisäksi tuollainen maahanmuutto massiivisena tapahtumana  on myös De Facto valloitukseen ja sotatoimeen rinnastettava vihamielinen kansainvaellus.

Ja näkisi nyt sitten sen ensimmäisenkin sosiaalisin perustein maahanmuuttaneen tekemän suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävän innovaation – kebab ja pizza ovat jo keksittyjä.

Eikä siinä vielä kaikki. Seesteisen ja rauhallisen tilastokerronnan päätteeksi  Nieminen tulee hieman takavasemmalta ja täräyttää näin:

Terveisiä metropolipoliitikoille: Se, että maahanmuuttajat asuisivat tasaisesti ympäri pääkaupunkiseutua – Töölöstä Hakunilaan -, olisi kaikkien etu. Maahanmuuttajalähiössä on vaarana, ettei moni koskaan opi suomen kieltä. Se johtaa työttömyyteen ja köyhyyteen, ja samaa putkea katkeroitumiseen.

Tämä liittyy Hyysärissä viikolla julkistettuun vaatimukseen siitä, että heimoperheille pitäisi muka järjestää luksusasuntoja kaupungin parhailta paikoilta. Lisäksi se, että toimittajan mukaan sosiaaliset maahanmuuttajat päättäisivät asuntopolitiikasta ei ole peräisin tästä maailmasta.

Mielestäni jo pelkkä ajatuskin siitä, että kaikkien agraari- ja paimentolaisyhteisöistä (humanitaarisin syin) Suomeen saapuneiden pitäisi asua Suomeen  päästyään  joko pääkaupungissa tai jossain muussa kasvukeskuksessa, on varsin omituinen.

Jos humanitaarisin syin Suomeen päässyt ihminen tällaista vaatii, niin ainakin minusta tuollaisen maahanmuuttajan motivaatio Suomeen tuloon on ollut nimenomaan länsimaiseen urbaaniin ympäristöön pääseminen – siis elintason nostamiseen tähtäävä sosiaaliturismi.

Maassa maan tavalla tai maasta pois. Ehdottomasti kuitenkin paras metodi estää maahanmuuttajaslummien syntyminen, on estää humanitaarinen maahanmuutto Suomeen kokonaan. Oppia päättäjät voivat ottaa esimerkiksi Ruotsin tekemistä virheistä.

Varsin yksinkertaista ja totta.

Hyvinvointivaltiolla on  omat kulttuurilliset vastaväittäjänsä. Se lepää konsensuksen päällä, joka taas on tapa kertoa toisella tavalla kulttuurillisen variaation puutteesta. Mitä voimakkaampi konsensus on, sitä enemmän hyvinvointivaltiolla on tilaa kasvaa. Mutta kun konsensus vahvistuu, silloin vahvistuu myös yhteiskunnallinen naiiviuskin; uskomus siitä, että omat erikoislaatuiset tavat ovat jotain sellaista joka on myös kaikkia muita vastustamattomasti viettelevää. Pohjoismaiden  suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen, vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Pohjoismaihin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että pohjoismaalainen hyvinvointivaltiojärjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähteet: HS, Christopher Caldwell

Päivitys 22112009 1747: Kyseinen reportaasi on kaikkien luettavissa Hyysärin nettisivuilla. Kirjoitus löytyy täältä.

Essa madrugada foi um caso sério. Tive a oportunidade de experimentar vários fatos em um curtíssimo espaço de tempo e para bem ou para mal, sei que os superei ou não estaria aqui falando sobre eles agora!

Sorte ou má sorte, porque não gosto definitivamente do nome ”azar”. Traz “azar”! (RS) Já faz 4 dias desde a última aplicação da auto-hemoterapia. Isso significa que estive no ápice e agora está caindo a imunidade. O organismo está mais indefeso aos ataques quaisquer, não só externos. A própria disposição física e mental se altera com a mudança de todo o seu metabolismo… O psíquico é uma Maria vai com outras… Acreditem ninguém escapa!

Mas incontestavelmente minha percepção acerca dos acontecimentos alheios a mim estão mais sensíveis, mais claros, eu diria. Não fosse a protagonista desses episódios, eu juro que seria astro de cinema. Vamos entender assim, contos de ficção é meu mais novo atributo, antes que o manicômio se torne uma realidade! Hipótese com certeza já foi o pensamento de alguém à meu respeito! (RS) Como culpá-los?

Passei o dia sem querer olhar o meu rosto no espelho. Usei uma segunda pele toda bege, do pescoço aos pés e usei um vestido longo por cima. Estava composta! Era o suficiente para minha filha não criticar e/ou ter “vergonha” de mim… Com o raciocínio já semi dopado por drogas artificiais industrializadas para controlar a pressão, para controlar a quantidade de líquidos retida no organismo, para controlar a ansiedade, etc. e tal não escapei de um antibiótico que minha mãe me fez engolir a força e ainda disse que era pra tomar de 8 em 8 horas. Só tomei aquele e sob pressão. Faz 8 meses que aboli qualquer antibiótico do meu organismo, qualquer um… Já usei de todos e só me deram efeitos colaterais que não pagaram o preço das tentativas de benefício qualquer. Bem, sou uma garota asseada, então não podia escapar do banho. Bendita hora! Tive que me olhar no espelho e pior, observar parte por parte, limpar e cuidar de detalhe por detalhe. OK! Boas e más notícias. Na última semana estive administrando 6 novos abscessos; 3 nas axilas e 3 na genitália. Escore do dia: um da genitália regrediu e desapareceu sozinho, os outros dois supuraram e estavam regredindo tendendo a desaparecer também. Na axila, dois eu já havia furado e espremido retirando o excesso da purulência e estavam regredindo também. MAS, como estava tudo indo bem demais… Havia este que estava tomando desde a axila até meio do braço. Comprido, tomando toda a extensão do músculo sem um único furinho… Lindo, vermelho, grande, alto e doendo demais, pulsando… Já não sentia meu braço, só a dor!

Bem, a doutora se recusou a abrir uma incisão no Tito cujo me dizendo que a inflamação estava muito grande. Que mesmo para qualquer cirurgia seria necessário aguardar que ele desinflamasse; o que seria necessário me ministrar antibióticos e aguardar para ver se os efeitos agiriam como DEVERIAM, mas que nunca aconteciam… Infelizmente, a maioria dos antibióticos nunca me trouxe nenhuma melhora com referência a HS! Lástima! Também acho. Mas contra fatos não há argumentos, então… Vamos lá!

Em meio a minha insanidade mental, já era quase fim de tarde, já havia escurecido aqui. Havia terminado o banho também. Estávamos somente eu e ele, o mundo parecia ter desaparecido. Muni-me de uma tesoura e me disse: Isso é só CARNE e eu sou mais que isso. Nossa! Pena que eu não tinha nenhum anestésico. SACANAGEM. Apoei o braço numa posição adequada, observei a direção do comprimento das fístulas internas, meti a tesoura e cortei. Bastou que a lâmina saísse da carne para que a purulência começasse a jorar… Fiquei com a mão em concha embaixo do braço como que apreciando aquilo, até minha mão se encheu e começo a derramar. Aquele líquido esverdeado, nojento… Aquilo podre estava dentro de mim. Era só o que eu conseguia pensar enquanto via aquela cascata de gosma esverdeada cuspir aos pulos de dentro do meu braço… Eram uns 3 grandes buracos interligados internamente por fístulas criando uma rede de comunicação abaixo da derme sob a musculatura. Parecem inteligentes né?

Cheguei numa situação então difícil de administrar sozinha. Gritei por socorro! Quem sobrou? A caçulinha daqui de casa, que por Deus, também tem bons conhecimentos na área de saúde. Ela costumava, antigamente, a auxiliar as cirurgias da doutora e também tem excelentes dons para enfermagem! Eu chamo isso de “sorte grande”! A minha, claro!

- GALEGAAAA! Corre que preciso de ajuda!

Lá vem ela doidinha! – Você acabou de enlouquecer foi? Quer que eu te coloque num hospício?
- Só quero que você acabe de espremer tudo que puder e tire isso de mim, o corte já está feito, você pode?

- Deve tá doendo pacas. Você vai agüentar que eu esprema?

- Arranca! Eu emito qualquer som se eu não tolerar a dor. Certo?

- Tudo bem! O pior você já fez mesmo, mas não acho que você vá suportar. Me diga quando doer muito que eu paro. Deixa primeiro eu limpar isso tudo aqui antes que acabe de infeccionar mais do que pode…

Foram duas toalhas para limpar tudo e muito algodão com bicarbonato de sódio e iodo para desinfetar a área. Então eu fechei os olhos, pendi a cabeça para o lado contrário e REZEI.

-Senhor, sinto-me uma leprosa, apodrecendo por dentro, sinto a deterioração dos pedaços que compõe essa matéria que me serve de moradia temporária. Mas preciso dela para cumprir o que foi designado, mesmo sem consciência ao certo de sabê-lo. Apenas sinto essa enorme certeza! Minha consciência ainda é por demais ligada a essa matéria, mas permita-me com o auxílio da tua misericórdia desligar-me e tolerar pacientemente os ajustes, certa que a eternidade é o tempo disponível para os reajustes… Auxilia-me nesse percurso se assim for possível. Obrigada por tudo! Amém.

Bem… Seria hipocrisia dizer que não doeu. Mas enquanto a “galega” espremia e mexia daqui e dali, eu ainda ficava me recordando de um livro que li há uns 10 anos atrás que se chamava “Hipnocibernética”… Inclusive vou procurá-lo para lê-lo novamente… Eu não emiti nenhum som… Era como se estivesse cochilando ou tivesse sido dopada. Sentia como beliscões leves e ouvia minha irmã gritar toda vez que uma quantidade volumosa da secreção entrava em erupção. Resultado que a quantidade da purulência drenada foi de quase 700 ml do meu braço ( o equivalente a 3 copos) … Desinchou um bocado, com certeza! (RS) Ela só parou quando começou a escorrer SANGUE…

Creio que esse processo todo durou cerca de 3 a 4 horas de relógio. Coitadinha de minha irmã! Foi-me um anjo! Apesar das broncas e dos sermões que tive que escutar CALADA! (RS)

Quanto a DOR! Acho que de tão grande ela toma conta de você e se torna sua própria anestesia. Do contrário seu cérebro apaga. Isso mesmo, o desmaio! É uma defesa automática do organismo em situações que ele acredita não suportar. Eu não desmaiei. Mas meu esforço para me desconcentrar drenou todas as minhas forças. Suei muito e adormeci depois sem qualquer entorpecente! A DOR lhe suga todas as forças. É impressionante!

Não sei por quantas horas fiquei apagada. Talvez 10 horas seguidas… Bem… O show tem que continuar, para todos! Quando abri os olhos, olhei logo para o braço. Ele ainda estava lá e eu já podia movê-lo sem dor… Então é hora de tomar um banho, acordar para a vida que espera e tentar com motivação superar TUDO que as horas seguintes prometem trazer como experiência…
tic tac tic tac tic tac
Por Roberta Achy

RP: Quienes conforman a HS?

HS: Lo Blondo vocales, Bonz la batería y Oro de Neta los sintetizadores.

RP: Que otras cosas hacen, tienen proyectos alternos?

HS: cada quien tiene su proyecto alterno, aunque HS si nos exige casi el 100% del tiempo  tenemos que sacar varias cosas que llevamos dentro que no quedan dentro del concepto de HS y buscamos otra forma de desahogarnos. Hay una banda de hip hop que se llama sistemas vocales donde oro y neta hace los beats, son sus hermanos  y tocamos nosotros como músicos invitados.

Neta.- tengo un proyecto con Lo Blondo, se llama No Terror. Tocamos en fiestas, tenemos una pagina hupop.net y tratamos de agrupar a gente que hace cosas interesantes y los damos a conocer por medio de la pagina.

Continua AQUI

RP: Como les fue en el Vive Latino?

HS: Fue increíble, las primeras veces íbamos de espectadores, y siempre pensábamos en estar ahí como banda  y en lo personal fue una experiencia increíble y lo disfrutamos muchísimo, dimos todo de nosotros.

RP: Cuales son sus bandas favoritas?

HS: Bonz -  School Of Seven Bells Of Brooklyn y Vicente Gallo y Oro de Neta.- Run – DMC, Wu Tang Clan, Beatie Boys, en general.

RP: Como ven la escena musical aquí en México?

HS: Va bien, estuvo muy estancada en los 90, si había bandas o muy under o muy mainstream, y hoy estamos en un punto medio. Ya las bandas no buscan ser rockstars sino la mayoría busca trabajar y ser escuchados, todavía le falta muchísimo, en estados unidos e Inglaterra la gente si esta acostumbrada a escuchar bandas nuevas, aunque el DF se esta abriendo un poco más.

RP: Que opinan de las descargas ilegales?

HS: Esta gacho, si esta en un blog y no vas a lucrar con ella no tengo tanto problema, de hecho nosotros nacimos del Internet siempre hemos pensado en el como una herramienta súper poderosa. La gente que baja tu disco en la red,  lo compra después si le gustó, eso no lo veo mal.

Lo malo es cuando empiezan a lucrar con la música, venderla a los piratas.  Porque al fin de cuentas estamos invirtiendo dinero y tiempo en hacerla.

RP: Que tanto creen haber madurado de su primer EP a este nuevo álbum?

HS: Yo creo que el tiempo te da la experiencia, tenemos casi 4 años tocando juntos y hemos aprendido a convivir y experimentar con la música que es lo que nos gusta.

El primer disco era más ingenuo así como las letras, ahora casi todo es computadora. No pretendíamos mucho en ese entonces, era un hobbie, pasando el tiempo tomas experiencia y no es que diga que tenemos toda la experiencia del mundo  pero ya se ve reflejado en lo que hacemos. Somos muy cambiantes como persona y banda y no nos gusta hacer siempre lo mismo y tratamos de no repetir nuestro sonido.

RP: Qué sigue para ustedes, viven un presente ideal pero que viene?

HS: Es muy pronto para pensar en un nuevo disco, apenas sacamos este y nos tardamos tanto en este y le tenemos tanto cariño que queremos exprimirlo lo más q se pueda, creemos q el trabajo invertido vale la pena.

RP: En reactor, “Bestia” fue la quinta mejor rola del año pasado  que se siente?

HS: Nos sentimos muy agradecidos por la gente que bajo la canción porque fueron más de 30 mil descargas.

RP: Sino estuvieras en HS donde estarías?

HS: Lo Blondo, en enjambre o Vicente gallo sino haciendo diseño, Bonz, yo quería una tienda de ropa, sería skater y Oro de Neta vendería tamales, le encantan.

RP: Qué discos han escuchado últimamente?

HS: El nuevo de calle 13, School of Seven Bells of Brooklyn. Yo no me canso de decir y recomendar Vicente Gallo es una banda que tiene una gran propuesta, aparte de ellos el nuevo de Phoenix y Yeah Yeah Yeahs.

FOTOS DE JOSE GONZALEZ.

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää oli aktiivisesti auttamassa ensimmäisiä Suomeen rantautuneita diktaattori Siad Barren klaanilaisia  ja läheisiä.

Tuolloinen Pakolaisapu ry:n lakimies osoitti jo silloin suomalaiseen lainsäädäntöön kohdistuvan  kunnioituksensa määrän neuvomalla maahamme kutsumatta tulleita vieraita repimään matkustusasiakirjansa ja hakemaan Suomesta turvapaikkaa.

Näin Suurpää järjesti itselleen sopivasti hyvin palkattuja töitä suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Toinen ilmiselvä seuraus töästä toiminnasta on se, että näin aktiivinen ja lakia täysin omalla tavallaan jo tuolloin tulkinut neito pääsi lopulta lainvalvojaksi eli vähemmistövaltuutetuksi (täysin vastoin virkamieheltä yleensä vaadittavaa puolueettomuuskriteeriä).

Onneksi olkoon.

Eräs Suurpäähän liittyvä asia on kuitenkin kaivanut ja vaivannut  jo vuosia. Se koskee Johannan aikakäsitystä. Minun on vaikea ymmärtää oman aikakäsitykseni kautta sitä, että kun Suurpää sanoi Helsingin Sanomille antamassaan  haastattelussa 21.4.1991 , että “Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta”, mitä hän oikeastaan tarkoitti?

Oman näkemykseni mukaan tuosta lausunnosta on kulunut jo lähes kaksikymmentä vuotta ja tulos on uutisten mukaan tämä.

Lähde: HS

Johtavan päivälehtemme ulkoasu on muuttunut. Eilisen ja tämänaamuisen julkaisun olen lukenut ja uskallan sanoa pitäväni uudistuksen tuloksesta. Fontti on pehmeä naiselliseen makuuni, toimittajat ovat saaneet kasvot ja osioiden väritys piristää. Kiitokset uudistuneesta HS:sta.

Paikallaan ei saa junnata ja ajatella, että näin on pärjätty tähänkin asti. Kysymyshän on asiakkaiden, lukijoiden arvostuksesta.

… lehdessä on kuulemma pieni mutta vaikutusvaltainen viherhomofeministinen toimittajapiiri, joka vahtii lehden sisältöä samalla tavalla kuin taistolaiset 70-luvulla.

“Nyt-liitteessä kokolihaa syövä heteromies voi esiintyä vain laskussa-palstalla.”

Aarno “Loka” Laitinen entisestä työantajastaan kyseisen lehden Sunnuntai-osiossa 15.11.2008.

Lähde: HS

Päivän Hyysärissä oli penaali Anna Paljakan sepustama väestönkasvuun liittyvä kirjoitus. Tuo kirjoitus loppui sanoihin Väestökysymys on vakava. Koska tahansa voi taantumuksellisten hallitusten tai paavien vaikutuksesta tulla takapakkia.

Taantumuksellisuus?

Tuo sana on peräisin maasta jota ei ole enää olemassakaan ja sitä on käytetty yleensä pyhittämään yli sadan miljoonan ihmisen murhatyöt viime vuosisadalla.

Eikä sitä ole normaalisti (edes pahimpaan 1970-luvun rähmälläänolon aikaan) totuttu pitämään puolueettoman valtakunnallisen päivälehden sanavarastoon kuuluvana.

Ei – se kuuluu enemmänkin tuonne Tiedonantajan suuntaan – kuten varmaan Paljakkakin?

Lähde: HS

Bonjour cher lecteur,

(Attention ce n’est plus Cyril qui écrit mais Mac, qui met habituellement les posts en ligne).

Cyril m’a envoyé récemment des petits montages, mais sans post, alors pour en faire profiter tout le monde, les voici (Cliquez sur les photos pour les voir en grand et animées) !

Allez, on avance !

Attention à la crevasse !

Maintenant on comprends mieux quand Cyril parle de “mise en place des manips” .

Íme a Ribancok éjszakája November 27.ei férfi megjelenési formája.

A képek példaértékűek kedves uraim.

Természetesen nem várjuk el, hogy méregdrága ruhákban pompázzatok, de a jelen dresscode megköveteli a sikket,eleganciát, féleleganciát. Természetesen aki szeretne a buli folyamán kényelmesebb partyruhába öltözni annak ajánlatos magával hoznia azt, hiszen ha nem esküvőhöz illően jelenik meg a kapun tovább nem jut, mint ahogy azt már megszokhattátok. Lássunk akkor példákat!

By Kevin Matras
November 10, 2009

The Price to Earnings ratio (or P/E) is probably the most common ratio in determining whether a company is under or overvalued. However, the Price to Cash Flow (or P/CF) is another great ratio to do just that. Cash of course is vital to a company’s financial health, especially nowadays, in order to finance operations, invest in the business, etc. And cash can’t really be manipulated on the Income Statement like earnings can.

The reason why some people like this measurement better than the P/E ratio is that the net income of the Cash Flow portion rightly adds back in depreciation and amortization, since these are not cash expenditures. Whereas the net income that goes into the Earnings portion of the P/E ratio does not add these in, thus artificially reducing the income and skewing the P/E ratio. So many analysts prefer using the Price to Cash Flow metric to judge a stock’s value.

And just like the P/E ratio is calculated by dividing the Price by its Earnings per share — the Price to Cash Flow ratio is calculated by dividing the Price by its Cash Flow per share. Also like a P/E ratio, the lower the number, the better. Currently, the average Price to Cash Flow (P/CF) for the stocks in the S&P 500 is 9.6. For the 12-month forward P/E ratio, it’s 15.3. But just like the P/E ratio, a value of less than 15 to 20 is generally considered good.

But make sure you compare the stock’s P/CF to its Industry, since different Industries will have different numbers that are considered normal. For example: the average Price/Cash Flow for Gold Mining companies is about 30, whereas it’s about 3 for Telecom.

Screen
The screen I’m running today is relatively simple:
* Zacks Rank = 1
(Only Strong Buys get thru.)
* One Year Projected Growth Rate >= Average for the S&P 500
(Looking for above-market growth rates.)
* Current Cash Flow >= 5 Year Average Cash Flow
(I want to see the Company’s cash position improving.)
* Price to Cash Flow less than or equal to Median for its Industry
(I want to see Companies with valuations lower than the median for their respective groups.)

There were 30 stocks that came thru this week’s screen. Here are 5 of them:
BARE – Bare Escentuals, Inc.
CMN – Cantel Medical Corp.
HS – HealthSpring, Inc.
TTC – Toro Company
VIA.B – Viacom Inc.

Disclosure: Officers, directors and/or employees of Zacks Investment Research may own or have sold short securities and/or hold long and/or short positions in options that are mentioned in this material. An affiliated investment advisory firm may own or have sold short securities and/or hold long and/or short positions in options that are mentioned in this material.

I really want to make a book. Maybe a memoir (though, I’m not quite old enough yet). I want to make a book that talks about the State: how it initiates its power and then simultaneously maintains itself – basically summarizing its methods – and its efficiency/inefficiency. Then a part of the book would be about The Alternative. Which, is basically pretty obvious (anarchism).

Maybe an existentialist book, also. Stuff like that.

So I found a website called Wordclay, which allows you to publish your own books.

Anyway, apparently there still hasn’t exactly been service group. Though I guess there was an improvised service group today. Abe was there, and we were both assigned to work on the same canned food drive poster, which was pretty awesome. Well, did my best to get close to him! Very inconspicuously.

We were laying on the floor, and his legs were under a seat, so I put my legs in there, and rolled around a bit, feeling him against my back. Apparently, he didn’t notice.

When we were leaving school, he yelled out my name and said bye to me when we split ways and I was already halfway home. Which made me feel good. It makes me feel like a friend.

Apparently Fer-fer knows about my bisexuality, or thinks I’m homosexual, and knows what my feelings may be towards Abe, but he never really brings it up. Today I found out this because I said I was part of the Geography Club, referencing the book by the same name.

But, on Thursday, I had Cross Country. What had surprised me for the most part was the fact that, well, there were only four people present. The rest of them I buried alive so that I would be the best runner! No, really, I have no idea what happened. It’s as though some mass amnesia that there was Cross Country had happened where only a few were saved.

It was quite fucked up, since it felt way too peaceful.

Anyway, apparently the coach wanted us to drop unconscious, and, thinking that punching us a bloody nose in the face was too conspicuous, he decided to run laps for 20 minutes. Because I am pretty fast – or just because the coach wanted to push us further – I ran quite a lot of laps on that time, non-stop.

Not even to scratch my pubes.

And guess what? I saw these two girls from the wack sucky annoying stupid-ass afterschool I had to go to so my mom could keep me busy and she didn’t have to worry about my horrible presence and civil disobedience when she tells me to get off the computer. And when I was running, out loud, they said the following.

Girl1: “I want to fuck you!”

Girl2: “If you were homework, I would do all you all night!”

They noticed they were saying these things in front of my coach and quickly withdrew the comments, like the S.B. (Smart B*tches) they were. Though more like S.O.F. (Slow Obscene Females).

Thought I felt a surge of power and prowess when they said that and some images flashed, I would never go out with an obnoxious girl that shouts obscene things out loud. Shouting, shouting; shouting, shouting. You wanna fuck me? Well,

Srsly.

Seriously – they could’ve just whispered it in my ear or something.

But, hey, that’s how it happened.

In the laps, I felt a resurgence of strength also, not because of the girls, no, but it seems after I finished the more difficult maps my legs started adjusting. They felt just a bit hot and numb and less strained. So, I think I’ve built my legs up a bit already.

Abe is so kawaii. Too bad we likely won’t be romantic friends. But, we’re friends.

I also read the memoir I’ve been working on at Writing Workshop in class – out loud, and it was supposed to be recorded, but my memoir was too hilarious (being about having a phobia of taking a crap) that the audience could not stifle their laughter, so they had perturbed the recording.

This weekend, I’m going to have to finish all of my applications for HS admissions. I hate this whole process, because as a procrastinator, I’m not good with deadlines. Now I shall post the relevant pictures, like I always do:

“Kriittiset” julmissa unelmissaan toivovat juuri näkevänsä jonkun katuojassa, se todistaisi heille heidän omaa paremmuuttaa ihmisenä, kun ovat onnistuneet saamaan sen näyttöpäätteen ääressä kyyristelyhomman, aivan samaan tapaan kuin natsit pakottivat juutalaiset ulostamaan ratapenkalla, jotta ihmiset saivat todisteen juutalaisten ali-ihmisyydestä.

Vihreiden edustaja Joni Pelkonen Hyysärin Punavuoren vastaanottokeskukseen ja kasvavaan maahanmuuttoon liittyvässä – muuten asiallisessa -verkkokeskustelussa.

Joni – enää et edes naurata. Sinä olet lähinnä säälittävä.

Et siis pysty kirjoittamaan näköjään yhtään kommenttia heiluttamatta natsikorttia kaikkia kanssasi eri mieltä olevia kohtaan?

Huokaus…