Eilinen yksi tunti todisti paljon maailman menosta ja siitä, kuinka meitä on manipuloitu uskomaan naisten ihmeitä tekevään vaikutukseen. Siis tekeväthän Naiset Ihmeitä, mutta tällä kertaa puhutaankin siitä, kuinka ihmeellisiä he ovat johtajina. Siihen lokeroonhan heitä eräs f-alkuinen ismitehdas yrittää väkisin ujuttaa, vaikka lajimme naarailta puuttuu se olennainen kyky, joka naarasjohtajilta edellytettäisiin. Olen tämän jo aikaisemmin selittänyt. Ehkä tässä yhteydessä riittää vain yksi sana. Bonobo.

Eilen siis televisiomaailma tarjosi iltakahdeksalta kaksi aivan erilaista, mutta silti yhteneväistä näkökulmaa naarasjohtajien maailmaan. Ykkösellä esitettiin taas kerran eräs maamme parhaimmistoon kuuluvan ajankohtaisohjelman eli MOT:n jakso. Kaupallinen kanava aloitti samaan aikaan uuden hieman kevyemmän oloisen ohjelmasarjan eli Diilin. Siinä alfauros ja luontainen johtajapersoona Hjallis Harkimo (uros) etsii parasta johtajatyyppiä miesten ja naisten keskuudesta. Tällä kertaa keskenään taistelivat sukupuolitetut joukkueet.

Tapaus MOT

Toimittaja Simo Sipola (uros) oli paneutunut yhteen maamme häpeäpilkuista eli jonotuslautakuntaan – Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta (Somla) rikkoo nimittäin perustuslakia kestämättömän pitkillä käsittelyajoillaan [1]. Apinalla on tästä ihan omakohtaisiakin kokemuksia. Lautakunta pyörittelee tai oikeammin makuuttaa siellä jossain hyllyissään kahta valitustani. Ja on tehnyt sitä jo yli vuoden. Toiveissa olisi siis saada ensi vuoden puolella päätöksiäkin. Monet päätöstä odottavat joutuvat marssimaan henkensä pitimiksi sossun luukulle. Samasta syystä apina kävi kuukausi sitten pankinjohtajan (tai eihän tavallinen apina enää nykyään pankinjohtajan vastaanotolle pääse, se oli joku lainaneuvottelija) puheilla.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta aloitti toimintansa reilut kaksi vuotta sitten. Kukaan ei tunnu tietävän miksi. Sitä eivät halunneet tulla ohjelmaan selittämään sen paremmin silloinen ministeri Tuula Haatainen (naaras) kuin asiaa virkamiehenä valmistellut Tuulikki Haikarainenkaan (naaras). Ennen tällaista keskitetyn vallan superlautakuntaa toimineet alueellisesti hajautetut sosiaalivakuutuslautakunnat lakkautettiin. Erään tällaisen ex-puheenjohtaja Jukka Pulkkinen (uros) sentään uskalsi esiintyä ohjelmassa, mutta hän olikin kritisoinut ja varoittanut uuden muutoksenhakulautakunnan perustamisesta jo ennakkoon. Ja oli siis oikeassa.

Kävi selville, että superlautakunnan tarpeellisuutta perusteltiin tuottavuuden parantamisella (kuinka ollakaan) ja työtapojen yhtenäistämisellä. Tulokseksi saatiin organisaatio, johon ihmisapinoiden valitukset jumittuvat. Hakemuspinossa on yli 30 000 tapausta ja käsittelyaika on kasvanut 16 kuukauteen. Miettikääpä tätä ihan oikeasti. Kolmekymmentätuhatta hakemusta, se se vasta on jotakin. Mikään muu suomalainen valitusporras ei kykene lähellekään tällaista saavutusta.

Tämä on tietysti herättänyt myös vallan vahtikoirien (eli -sikojen) mielenkiinnon. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen (uros) on tehnyt lautakunnassa tarkastuksen ja todennut ongelmiksi heikon johtamisen, työpaikkakiusaamisen, huonon työilmapiirin ja henkilöstön suuren vaihtuvuuden. Tee siinä sitten töitä, kun hakemusvuori tuntuu kaatuvan niskaan. Tämä on sitä julkisen sektorin tuottavuutta, jota hallitus edelleen ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Kukaan ei tunnu ottavan opiksi tästä Somla -kokemuksesta. Apinalogiikka kertoo lahjomattomasti, että tulevaisuudessa sama toistuu viranomaisesta toiseen.

Pientä plussaa saavat Somlan puheenjohtaja Silja Romo (naaras) sekä sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (naaras) siitä, että olivat edes vaivautuneet ohjelmaan. Muuta positiivista sanottavaa heidän esiintymisestään ei sitten olekaan. Vastaukset toimittajan kysymyksiin olivat melkoisen alkeellisia, epämääräisiä ja turhauttavan kaunistelevia. Aivan uskomaton rimanalitus oli Liisatytön suoritus. Kaikkien poliitikkojen kannattaisi katsoa ohjelma esimerkkinä siitä, kuinka ministerin ei missään tapauksessa pitäisi kysymyksiin vastailla. Tai eihän Liisa vastannut mihinkään. Prosesseja edelleenkehitetään. Tässä tehdään työtä. Meillä on tavoitteet. Tämä löi jo laudalta Harri Holkerin (uros) legendaarisen minä juon nyt kahvia -lausahduksen.

Mitäpä tästä nyt voisi sanoa. Naaraiden masinoima ja johtama hanke naaraiden hallitsemalla yhteiskunnan sektorilla. Ainoat täysijärkiset tässä ohjelmassa olivat urostoimittaja ja pari muuta sikaurosta. Johtopäätös?

Tapaus Diili

Diili [2] sai kiehtovan alun, kun media julkisti jo ennen ohjelmaa, että naiset puukottavat siinä toisiaan selkään [3]. Ja niinhän siinä sitten kävi. Naaraat puhuivat pahaa toisistaan selän takana ja haikailivat ohjelman vaihetta, jossa pääsisivät sekajoukkueeseen. Paljon lohdullisempi ei ollut Hjalliksen analyysi. Hänen ohjeensa naisjoukkueelle oli, että älkää puhuko paskaa toisistanne. Tuskin hän uskoo sillä toiveella mitään merkitystä kuitenkaan olevan, sillä samaan syssyyn hän totesi kokemuksen tuomalla varmuudella, että naiset on aina vähän kriittisempiä toisiaan kohtaan...naisten kans on vaikeampi tehä hommia.

Tästä kiesimäisestä kommentista huolimatta Hjallis ei kuitenkaan ollut tämänpäiväisten medioiden lööpeissä. Kun on tarpeeksi iso kiho, saa puhua mitä huvittaa. Kiesi oli onnettomuudekseen vähän liian pienimunainen. Mutta Suomesta ei montaa Hjalliksen kokoista löydykään. Onko Hjallis itse asiassa ainoa? Hänellä on jopa varaa esiintyä ilman solmiota tilanteissa, joissa eräät kilpailijat huolehtivat jo kanssakilpailijoidensakin talutusnuorista.

Naisten joukkue tosin voitti tämänkertaisen kisailun, mutta kenen ansiosta – paikalle sattumalta tai tilauksesta ilmestyneen urosapinan ansiosta. Niin naisellinen piirre oli naarasjoukkueen pilkallinen kikatus tulppaanikisan voittajan selvittyä… Kilpailusääntöjen rikkominen vältettiin rimaa hipoen määrittelemällä punainen vihreäksi. Tätä pientä kauneusvirhettä lukuun ottamatta Hjallis osoitti olevansa vähintään yhtä hyvä pomo kuin formaatin esikuva Donald Trump (uros). Kaunis ele Hjallikselta oli nimittää elämänkumppaninsa Helena Karihtala (naaras) elämänsä suurimman hankkeen, Sipoonranta -projektin toimitusjohtajaksi.

Ei ollut miesjoukkueessakaan hurraamista. He sortuivat ulkonäkörasismiin luonnehtiessaan viisainta jäsentään eli Jarno Eerolaa (uros). Hän ei ole samasta kaavasta kuin me muut…hän ei näytä myyntijohtajalta. Tällaisen jälkeen ei voi kuin toivottaa kaljupäiselle, pujopartaiselle ja krakattomalle Jarnolle parhainta mahdollista menestystä, toivottavasti hän voittaa koko kisailun. Samanlaisen joukkueen sisäisen syrjinnän kohteeksi joutui Katariina Taimi (naaras) venäläisen syntyperänsä vuoksi. Tällainen raadollisuus paljastaa kauniisti apinalajimme käyttäytymisen syvimmät vaikuttimet.

Tapaus Aino S.

Viimelopuksi apina ei voi olla paljastamatta Jyväskylän yliopistossa tekeillä olevaa vallankumousta. Siellä on harrasteltu ns. naistutkimusta 20 vuoden ajan painopistealueina feministinen teoria, feministinen poliittinen teoria sekä lesbo- ja queer-teoria. On siinä teoria poikineen – vai pitäisikö sanoa tyttärineen. Yliopistossa on nyt viimein järki voittamassa ja oppiaineen jatko on katkolla. Näin siitäkin huolimatta, että yliopiston päällepäsmärinä eli rehtorina on jo ikuisuuden toiminut Aino Sallinen (naaras). Eikös tämä nyt ole vihonviimeinen todiste siitä, ettei naarasjohtajuudesta ole mitään hyötyä, kun se sallii suunnitelmat jopa naistutkimuksen lopettamiseksi?

Naistutkijoilla on tietty tähänkin jokin mainio selitys tarjolla. Apina epäilee, että se on jotain sinne päin, ettei naiseus vielä todista mitään, pitää olla oikeaa uskoa tunnustava naaras. Miten tämä käy yksiin tasa-arvopuheiden kanssa? Pääasia ei siis taidakaan olla, että naiset olisivat (edes keskenään) tasa-arvoisia, vaan että naistutkijaeliitti olisi tasa-arvoisempi kuin kaikki muut yhteensä…

Optimisti ehkä olisi toivottanut elokuun toiseksi viimeisenä päivänä iloista loppukesää? Joka tapauksessa pääministeri Vanhasen lausahdus osoittaa, että miesten on lupa puhua vain säästä ja vuodenajoista. Urospoliitikolla ei ole mitään mahdollisuuksia lähettää median välityksellä moitteita ex-puolisolleen siitä, että tämä viettää liian vähän aikaa lastensa kanssa. Tai voisihan sitä yrittää, jos on jo päättänyt luopua politiikan teosta, sillä moisen tempun jälkeen urosapinan maine olisi mennyttä kalua. Naaraiden valitukset sen sijaan ropisevat vain lisää jyviä laariin.

Kesäranta pääsi taas eilen otsikoihin, kun urokset olivat äänessä pääministerin haastattelutunnilla [1]. Eihän tällaisiin tärkeisiin tilaisuuksiin kannata naaraita kutsuakaan, rupeaisivat pian puhumaan pelkistä uuniperunoista. Puheenjohtajana toiminut Kari Aalto sentään yritti aluksi virittää juoruosastoa kysymällä Matti- pojan kommenttia ex -vaimonsa tuoreisiin syytöksiin. Vanhanen palautti kuitenkin ohjelman oikeille raiteille harvinaislaatuisen topakalla toteamuksellaan, että kysymys on puhtaasta yksityisasiasta. Aalto suorastaan hätkähti ja varmaan häpesi hiljaa typeryyttään.

Tunnin puheenaiheista nousi tärkeimmäksi keskustapomon verotusfilosofia. Ympäristöasioita vain sivuttiin ohimennen, vaikka ne olisivat tärkeintä kauraa tulevaisuuden kannalta. Pääministeri haikaili taloudellisen kasvun perään ikään kuin meillä ihan oikeasti olisi varaa jatkaa entisellä tuhokulutuksen linjalla. Itämeren kaasuputki tuntuu olevan asia, jossa poliitikot piiloutuvat ympäristöasioiden taakse, mutta haluavat silti vaikuttaa asioiden kulkuun. Poliitikot vievät hanketta neuvostoaikaiseen malliin kuin pässiä narussa, strategialla hys-hys - hiljaisesti hyvä tulee.

Pääministeri Vanhanen taitaa olla ainoita Suomessa, ehkäpä idän suunnalla ahkeraan matkailevan Tarja Halosen lisäksi, jonka mielestä hankkeen etenemisjärjestys ylittää vesilasin kirkkauden. Kaikille muille, myös haastattelutunnin kyselijöille, tuntui olevan ylivoimaisen vaikea ymmärtää logiikkaa, jonka mukaan hallitus antaa syys-lokakuussa suostumuksen Suomen talousvyöhykkeen käyttöön ja vasta sen jälkeen ympäristöviranomaiset käsittelevät ympäristölupa-asian. Sekä Vanhanen että ympäristöministerinsä Paula Lehtomäki ovatkin liputtaneet hankkeen pikaisen hyväksymisen puolesta.

Vanhasen mukaan suostumuksen sisältöä ei ole vielä päätetty, se voi olla myönteinen tai kielteinen. Tämähän on täyttä humpuukia. Päätös on satavarmasti myönteinen, eikä Suomi voi muuta tehdäkään. Poliitikot siis haluavat antaa vahvan signaalin ympäristöviranomaisille, vaikka Vanhanen tässäkin yhteydessä painotti, ettei hallituksella tai politiikalla saa olla mitään keinoja ohjata ympäristöviraromaisia. Hän siis samassa lauseessa ensin itse harjoittaa ministeriohjausta ja sitten kieltää moisen painostuksen. Aika fakiireja saavat ympäristölupaviranomaiset olla, jos tällainen ei millään tavalla vaikuta heidän päätöksentekoonsa. Voisipa sanoa, että Suomessa on mahdotonta tehdä kielteistä ympäristölupapäätöstä, ovat hankkeen vaikutukset sitten millaisia tahansa.

Vanhanen vältteli totuutta myös vakuuttaessaan, ettei hallituksella ole valmista kantaa Yleisradion rahoitukseen. Siitäkin päätetään syksyn kuluessa. Ministeri Stefan Wallin on jo vilautellut verhoa päätöksen edessä. Stefan on huolissaan YLE:n rahoituksen riittävyydestä ja vaatii tv-lupamaksujen korottamista. Hänellä on tietysti oma lehmä ojassa, sillä jos YLE joutuisi leikkelemään palvelujaan, ohennuslistalta voisi löytyä myös ruotsinkielinen toimitus. Nythän ei taaskaan ole kyse kustannusten oikeudenmukaisesta jakamisesta apinoiden kesken – tehdään vaan paniikissa mediamaksusta myönteinen päätös, jotta saadaan kiusallinen asia pois pöydältä.

Mikä siis olikaan Vanhasen veromissio. Hänen mukaansa hallituksen verolinjaukset ovat pienituloisia suosivia, joten hän ei ota vastaan sellaista kritiikkiä, jonka mukaan arvonlisäveroratkaisut olisivat sosiaalisesti vääriä. Kuitenkin tällaista viestiä tulee monelta suunnalta, myös keskustan puheenjohtajistosta. Mitä kertoo poliitikosta se, ettei hän pysty kuuntelemaan eikä siis ymmärtämään muita kuin omia ajatuksiaan?

Vanhanen uskoo alv -alennusten menevän suoraan hintoihin. Hänen logiikkansa on näin suoraviivaista: kun veronkorotukset näkyvät täysimääräisinä hinnoissa, myös alennusten tulee näin tehdä. Tosin hänelläkään ei ollut muuta sanktiota tätä uskonkappaletta rikkovia kauppiaita vastaan kuin ostopaikan vaihto. Aika teoreettinen mahdollisuus maassa, jossa kaupan kilpailu on olematonta. Tuskinpa se riehahtaa liekkeihin tämänkään päätöksen jälkeen.

Kenellekään ei voi olla tavoitteena suomalaisen työn verotuksen kiristäminen, sanoo pääministeri. Hänen mukaansa se ei ole mahdollista, koska vientihinnat nousisivat. Taas apina putosi kärryiltä. Pääministerin logiikkahan tarkoittaisi sitä, että tuloverotuksen kiristymisen ja palkankorotusten välillä olisi positiivinen korrelaatio. Mistä tutkimuksesta tällainen tulos mahtaa löytyä? Ainakin viime vuosina korrelaatio on ollut negatiivinen. Voitaisiin siis itse asiassa olettaa, että tuloveroruuvin vääntäminen oikealle alentaisi suomalaisen työn hintaa ja siten lisäisi teollisuuden kilpailukykyä…

Vaikkei todellisuus ihan näin auvoinen olisikaan, jotain siitä voi silti löytyä, varsinkin jos Suomessa viimein suostuttaisiin edes keskustelemaan vakavasti jokaisen apinan oikeudesta perustuloon. Se ratkaisisi monen monta talouspoliittista umpisolmua, eläkeikäongelmasta lähtien, kun koko eläkekäsite voitaisiin haudata menneisyyden suohautoihin. Samalla helpottaisi lapsiperheiden ahdinko, kun perustulo maksettaisiin myös jokaiselle lapselle. Ei tarvittaisi Vanhasen lanseeraamaa perheverotusta, joka näyttää aina juuttuvan feministien hampaisiin. Heidän mielestään kun kysymys on vain kierosta tempusta pakottaa äidit kotiin. Hyvin Vanhanen kyllä haastattelussa totesi, ettei ole tavannut ensimmäistäkään perheenisää tai äitiä, joka olisi vastustanut asiaa – ainoat vastustajat ovat olleet toimittajia.

Voi kauhistus. Mikä voisikaan olla naiselle suurempi rangaistus kuin hoitaa omaa lastaan? Sillä ei tietysti ole mitään virkaa, että perheet voisivat itse valita, millaisen verokohtelun osakseen haluaisivat. Vanhanen painotti juuri tätä perheiden valinnan mahdollisuutta: perheet osaavat tehdä itselleen parhaiten sopivat ratkaisut. Näinhän sitä voisi kuvitella, kun puusta katsoo. Mutta jos katsoo sukupuolisilmälasien läpi – kuten monet ministerit tekevät, eräs Stefan etunenässä – voi tulla sellaiseen jotopäätökseen, että pakko se on poikaa. Tämä näkyy mm. innostuksessa, jolla meillä värkkäillään pakollisia isäkuukausia. Tässä asiassa perheet eivät ilmeisesti olisi kykeneväisiä valitsemaan ”oikein”?

Miespoliitikot joutuvat näköjään vähän väliä paikkaamaan naaraspoliitikkojen sanomisia, niin myös Vanhanen sunnuntaina – oikein kaksin kappalein. Ministeri Liisa Hyssälä kun oli valittanut, että Suomeen otetaan liikaa ulkomaisia opiskelijoita ja antoi ymmärtää, että siksi tuhannet suomalaiset nuoret jäävät opinahjojen ulkopuolelle ja syrjäytyvät. Eihän tässä syytöksessä nyt ole mitään logiikkaa apinankaan mielestä. Oliko tarkoitus hankkia hajaääniä perussuomalaisten leiristä? Tosin paljon ei ollut järkeä Vanhasen selityksessäkään. Kuulema Hyssälä oli tarkoittanut vain joitakin yksittäisiä oppilaitoksia, joihin on valtava määrä hakijoita, määriä jotka eivät ole ymmärrettävissä. Olisipa todella mielenkiintoista tietää, mitä ne tällaiset oppilaitokset mahtavat olla. Lista esiin!

Ministeri Sirkka-Liisa Anttilakin oli kirjoitellut pehmoisia juuri ennen haastattelutuntia. Hänen mukaansa SDP:n kanssa oli hankalaa vääntöä kaikesta koko ajan hallituksen sisällä, mutta kun asiat oli sovittu, myös SDP seisoi lujasti yhdessä tehtyjen päätösten takana. Tämä vahvisti hallituksen uskottavuutta ulospäin. Kokoomuksen kanssa on toisinpäin. Vanhasen mukaan Anttila tarkoitti vain ruokaveron (silloin jo ratkennutta) alennuskeskustelua eikä siitä voi vetää muita johtopäätöksiä. Kukaan ei hänen mukaansa siis olisikaan sanonut demareiden olevan keskustalle kokoomusta mieluisampi hallituskumppani. Uskokoon ken tahtoo.

Aivan lopuksi puheenjohtaja Aalto halusi tietää, mikä viime vuosikymmenten uutinen on vaikuttanut voimakkaimmin Kesärannan pöydän ympärillä istuneiden urosten aivoihin. Kukaan ei maininnut apinan mieleen ensimmäiseksi tullutta John F. Kennedyn salamurhaa. Eihän sekään maailman tärkein asia ole ollut, mutta kosketti jostakin syytä. Ääniä ei saanut myöskään Rachel Carsonin kirja Äänetön kevät eikä edes Berliinin muurin murtuminen. Vanhanen mainitsi entisenä tähtitieteeen harrastajana kuun valloituksen. Autolautta Estonian uppoaminen sai kaksi mainintaa Ronald Reaganin presidentiksi valinnan ja Inarinjärveen iskeytyneen risteilyohjuksen lisäksi…

Hetken aikaa Lääkelaitoksen pakkosiirtohanke ehtikin olla syrjässä, mutta unohtunut asia ei ole. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ja Palkansaajajärjestö Pardia nimittäin vaativat nimittäin lääkelaitoksen alueellistamispäätöksen perumista (1).

Järjestöjen, jotka edustavat valtion palkansaajia, mukaan Suomen lääketurvallisuus on jo vaarantunut irtisanomisten ja irtisanoutumisten takia. Syynä tähän on, että suuri osa paikkansa jättäneistä on organisaation johtavia asiantuntijoita, esimerkiksi ylilääkäreitä. Muun muassa myyntilupaosaston alkuperäislääkeosaston yhdeksästä ylilääkäristä viisi on irtisanoutunut ja lääketurvaosaston kuudesta ylilääkäristä puolet on jättänyt paikkansa.

Kannanotossaan järjestöt painottavat, että lääkkeiden myyntilupahakemusten käsittely on jo hidastunut merkittävästi ja lääkkeiden markkinoilletulo on hidastunut huomattavasti. Uusien kansainvälisten myyntilupahakemustenkin arvioinnista Lääkelaitos on alueellistamisen takia joutunut kieltäytymään. Järjestöjen mukaan tästä seuraa satojen tuhansien eurojen tappio tuotoissa. Myös potilasturvallisuus vaarantuu järjestöjen mukaan jos lääkkeiden haittavaikutuksiin tai erityislupahakemuksiin ei pystytä reagoimaan tarpeeksi nopeasti irtisanoutumisten jatkuessa.

Hienoa, eikö? Valtion tulot pienenevät entisestään näin taantuman alla eikä keskustalle riitä, että sosiaalipalveluja leikataan – myös lääketurvallisuus pitää uhrata. Ja miksi? Koska keskustan mielestä on tasa-arvoa pakkosiirtää virastoja pois Helsingistä.

Todellinen syy on, että keskusta on agraaripuolue – maaseutupuolue – jonka äänestäjistä valtaosa tulee metsä- ja pelto-Suomesta. Eikä siinä vielä mitään, demokraattisessa yhteiskunnassa on itseisarvo, että kaikki ryhmät ovat edustettuina päätöksentekoprosessissa. Mutta että ihmishenkiä ja rahaa heitetään hukkaan, jotta keskusta saisi lisää ääniä? Tämä menee jo paksuksi keskustankin mittakaavalla!

Aivan turha tulla Vanhasen tai Hyssälän inttämään, ettei teitä ole varoitettu. Nähtäväksi myös jää miten maakuntalehdistö koettaa tällä kertaa selittää nämä lausunnot. Lieneekö taas helsinkiläisten salaliitto kyseessä?

Poliisin tietohallintakeskuksen alueellistaminen Ouluun oli katastrofi – toiminta lamautui, vain viisi muutti työn perässä Ouluun ja kustannukset olivat katastrofaaliset. Lääkelaitoksen alueellistaminen Kuopioon jatkuu, vaikka työntekijät ja asiantuntijat vastustavat muuttoa ja lääketurvallisuus uhkaa romahtaa. Tämä ei Vanhasen, Hyssälän, Kiviniemen ja koko muun Kalakukkopuolueen alueellistamisintoa kuitenkaan vähennä. Myös Väylävirasto, Tilastokeskus  ja Liikenteen turvallisuusvirasto aiotaan nekin pakkosiirtää – faktoihin katsomatta.

Nyt idiotismi on kuitenkin saavuttanut kokonaan uuden tason. Tiehallinnon, Ratahallintokeskuksen ja Merenkulkulaitoksen johtajien muistioiden mukaan heidän virastoistaan muodostettavan Väyläviraston alueellistaminen tulee maksamaan suoraan jopa sata miljoonaa euroa. Toistan: sata miljoonaa euroa!

Virastojen johtajat ovat kaikki alueellistamista vastaan jo toteavat Helsingin Sanomille muun muassa seuraavasti: “Myönteisesti taloudellisia seikkoja on vaikea löytää”. Nimittäin välittömien kustannusten lisäksi viraston alueellistaminen tulee maksamaan jopa viisi miljoonaa euroa vuodessa pelkkien matkakustannusten muodossa – muut virastot ja asiantuntijat kun ovat Helsingissä tai muissa maakunnissa. Arvioiden mukaan 200 Väyläviraston työntekijän täytyisi istua päivittäin kokouksissa Helsingissä olevien sidosryhmien kanssa.

Entäpä henkilöstö sitten? Selvityksen mukaan vain 10-15/600 työntekijästä on valmiita siirtymään maakuntiin töihin. Toisin sanoen, valtio joutuu järjestämään noin 585-590 työntekijälleen uuden työpaikan ja palkkaamaan maakunnista epäpätevämpää työvoimaa tilalle uuteen virastoon kaiken kaikkiaan 715-720 työntekijän verran. Laatu laskee ja kulut nousevat. Kerrassaan ideaali tilanne.

Nyt seuraa projektin paras osio. Alueellistamishanke siirtäisi nykyisen Merenkulkulaitoksen toiminnan joko Lappeenrantaan tai Rovaniemelle. Ilmeisesti keskustalaiset eivät ole käyneet koulujansa loppuun, sillä jopa minä – koko ikäni kaupungissa asunut – tiedän, ettei Lappeenranta tai saati sitten Rovaniemi ole kovinkaan merellisiä kaupunkeja. Mitä seuraavaksi? Ilmailuhallinto kaupunkiin, jossa ei ole lentokenttää?

Täytyy kyllä sanoa, ettei keskusta olisi voinut parempaa ajankohtaa keksiä yli sadan miljoonan euron hassaamiselle, asiantuntijakadolle ja tuplapalkkaamiselle. Pitäisikö Suomen ottaa lisää valtionvelkaa, jotta saataisiin alueellistettua koko Helsinki maakuntiin?

Ehdotan, että mikäli kokoomus voittaa tulevat eduskuntavaalit, se ottaa hallituskumppanikseen ennemmin Sdp:n kuin keskustan. Kalakukkopuoluetta ei tule päästää enää hallitukseen ennen kuin se luopuu kaikilla tasoilla alueellistamisesta ja saatanallisesta hajasijoittamis-politiikasta!

–

Helsingin Sanomat 16.1.2009, viitattu kello 12:30

]]> http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/10/21/viides-selitys-%e2%80%93-osa-2/ Tue, 21 Oct 2008 17:12:18 +0000 apina http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/10/21/viides-selitys-%e2%80%93-osa-2/

Niinpä niin, mikä onkaan ihmisnaaraan missio, kun hän pääsee käyttämään muodollista valtaa? Hän pyrkii kieltämään seksin tai ainakin rajoittamaan sen saatavuutta yhteisössä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tämä osoittaa syvällisesti, kuinka vähän tai olemattomasti naiset ovat herkistyneet yhteisön sisäisille tarpeille. Naisen aivojenhan ei ole koskaan evoluution aikana tarvinnut tällaista herkistymistä harjoitella, siksi sieltä ei tällaista empatiaa löydy.

Johtajaurosten aivoihin on vuosimiljoonien aikana juurtunut syvällinen herkkyys naisten valituksille. Miesjohtajat eivät muuten olisi pystyneet pitämään laumaa koossa tai edes hengissä. Miesten tehtävähän on pelkistetysti, siittämisen lisäksi, ollut lauman suojelu ja naaraiden (sekä samalla poikasten) henkiinjäämisen varmistaminen. Naisten ei puolestaan ole koskaan tarvinnut ottaa vastuuta koko laumasta eikä varsinkaan ottaa huomioon miesten tarpeita. Heillä on riittänyt tarpeeksi tehtävää poikasten hoidossa ja ruuan etsinnässä.

Nyt siis olemme tilanteessa, jossa naisten aivot ovat saaneet ”ylimääräisen” haasteen toimiessaan päättäjinä yhteiskunnassa. Emme siis oikeastaan voi syyttää naisia, vaan heidän aivojaan siitä, ettei evoluutio ole tarkoittanut heitä lauman johtajiksi. Heillä ei johtajina ole teoreettisestikaan ajateltuna mitään herkkyyttä tunnistaa miesten yhteiskunnallisia tarpeita.

Käytäntö on osoittanut, ettei tätä herkkyyttä myöskään löydy oikeassa elämässä. Kuinka tuttuja ovat naispoliitikkojen vouhotukset kaiken seksuaalisuuteen vähänkin viittaavan asian sensuroimiseksi! Seksin ostokiellon ajaminen on tietysti ihan oma lukunsa tätä filosofiaa. Bonobonaaraat eivät voisi kuin ihmetellä sukulaisnaaraidensa touhuja. Maailman vanhin ammatti – siis metsästyksen ohella – on naisjohtajien mielestä jotenkin tuomittavaa, vaikka se on pitänyt laumaa hengissä vuosimiljoonien ajan.

Tämä hysteerinen seksikielteisyys leviää yhteiskuntaan yhtä aikaa naisten määrän lisääntyessä päätöksentekokoneistossa. Muistan erään seksikauppakeskustelun Ylen kakkoskanavalla joitakin vuosia sitten. Siinä yksi Stakesin naistutkijoista kertoi, kuinka käteen vetäminen on miehille aina ”tämän verran” parempi juttu kuin oikea seksi. ”Tämä verta” sitten näytettiin hänen sormiensa välissä olevana tyhjänä tilana. Yhtä tyhjä oli tämä lausunto, sillä se ei tunnistanut seksiin liittyvää yhteisöllisyyttä eikä edes kiistattomia terveydellisiä näkökohtia. Bonobonaaras on siis häntä viisaampi.

Kukapa ei muistaisi, kuinka naisemme päättäjien pallille joutuessaan näkevät seksuaalista uhkaa jopa alusvaatemainoksissa. Puhumattakaan nyt siitä, että joutuisivat kuuntelemaan kaksimielisiä vitsejä tai jopa tulisivat huomatuiksi eduskuntatalon hississä. Kaikki miesten tapa toimia leimataan vähä vähältä epänormaaliksi. Miesten liikkumavara kapenee koko ajan. Meidän odotetaan käyttäytyvän kuin bonobourosten kaikissa muissa suhteissa paitsi seksuaalisesti. Kuten tuli jo edellisessä osassa mainituksi, tämä ei onnistu ilman testosteronin kieltämistä.

Ehkä sekin joskus on edessä. Naispoliitikothan ovat kunnostautuneet kaikenlaisten kieltolakien väsäämisessä. Ellei kielletä seksiä, kielletään sitten vaikka ravintoloiden aukiolo sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän esityksen mukaisesti. Tai kielletään aseet. Jotain miehiin liittyvää pitää kuitenkin saada rajoitetuksi. Ei sillä väliä pystytäänkö säädöksiä valvomaan, pääasia on ,että saadaan kansalaisille signaaleja siitä, mitä naisjohtajat eivät hyväksy. Tällainen signaalilainsäädäntö valitettavasti vain pahentaa asioita.

Kohta kielletään myös metsästys, mikäli uskomme dosentti Jaana Haapasaloa – ja miksemme uskoisi, kun Ilta-Sanomien lukijoistakin 40 % olisi jo nyt valmis kieltoon. Haapasalon mukaan metsästys ei ole normaali harrastus. Metsästäjistä valtaosa on miehiä, joten metsästys on helppo kieltää, kunhan heidät vaan ensin määritellään epänormaaleiksi ja vastuuttomiksi, kuten Jaana kaikkien feministien puolesta tekee. Sen jälkeen onkin helppo kieltää kalastus ja lihansyönti ja autotallipuuhastelu ja… Mutta älkää sitten tulko valittamaan, kun miehet keksivät jonkun uuden tavan purkaa paineita.

Malliesimerkki tästä naisten kyvyttömyydestä tunnistaa ja tunnustaa miesten ongelmia on viehättävä opetusministerimme Sari Sarkomaa. Kuten jo joskus aiemmin tuli mainittua, hän ei voinut eduskunnan kyselytunnilla myöntää, että koulujärjestelmässämme olisi mitään poikien syrjäytymistä edesauttavaa ongelmaa. Näin hän todisti, vaikka monet tutkimukset ja jo pelkkä apinajärkikin toisin osoittavat. Sarkomaan on ministerinä toimessaan ollut pakko tällaisiin tutkimuksiin törmätä.

Jos ei miespoliitikkojen kyvyssä omaksua tutkittua tietoa ole kehumista, tilanne on naispoliitikkojen osalta vielä huonompi. Se ei nyt ole mikään yllätyskään, kun tietää kuinka tunnepainotteiset naisten aivot keskimäärin ovat. Esimerkiksi sopii vaikkapa viehättävä oikeusministerimme Tuija Brax. Hän naurahti tutkimustuloksille, joiden mukaan poliittinen suuntaus voi olla osittain biologinen ominaisuus: olen lukenut sen tutkimuksen ja juristin koulutuksella uskallan sanoa, että puoluekanta ei ole geneettinen seikka.

Minäkin olen tutkimuksen lukenut ja apinakorkeakoulun käyneenä uskallan sanoa, että Tuija on väärässä. Tutkimuksessa ei väitettykään, että geenit määräisivät puoluekannan. Kun käyttäytymisen perusteet ovat perinnöllisiä, niin toki silloin yhteiskunnallisen näkemyksen suuntakin voi periytyä. Silloin jälkeläisen todennäköisyys valita samansuuntainen puolue kuin sukulaisensa on keskimääräistä suurempi.

Brax on viime aikoina kommentoinut toistakin tutkimusta, jonka mukaan naisten politiikan tietämys on selkeästi huonompi kuin miehillä – mikä ei sekään ollut kehuttavaa tasoa. Tuija kätevästi ulkoisti ongelman koskemaan vain naisten alakulttuureja, joita valta ja politiikka eivät kiinnosta. Oikeusministerimme oli siis valmis nimeltä mainiten uhraamaan parturi-kampaajat leimaamalla heidät epänormaaleiksi vain sen seikan salaamiseksi, että yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat vähemmän naisten kuin miesten aivoja.

Braxin käytöksessä on samanlaista ylimielisyyttä kuin viehättävässä ex-poliitikossa Kirsi Pihassa, joka haukkui Henry Laasasen kirjan Naisten seksuaalinen valta hölynpölyksi, vaikkei ollut lukenut koko kirjaa. Hän jopa oli ylpeä siitä, ettei moista kirjaa koskaan avaisi. Näillä arvoilla meitä siis hallitaan. Jokainen löytää esimerkkejä kaikkialta ympäriltään, jos vain viitsii pitää silmiään avoimina.

Naispoliitikot konkreettisesti sulkevat korvansa ja ummistavat silmänsä miesten ongelmilta. Tämä on käynyt toteen esimerkiksi viehättävän europarlamentaarikkomme ja presidenttiehdokkaamme Heidi Hautalan käyttäytymisessä. Hänen kalenteristaan ei koskaan löytynyt aikaa miesten tasa-arvo-ongelmista keskustelemaan pyrkiville miehille.

Kuinka bonobot sitten ovat onnistuneet siinä, missä naiset ovat epäonnistuneet? Syy löytyy ympäristöstä. Bonobot elävät sademetsässä, jossa ei ole ravintokilpailua eikä sanottavasti vihollisiakaan. Simpanssit sentään ovat joutuneet kilpailemaan ravinnosta gorillojen kanssa. Ihmistä voisi oikeastaan sanoa ylijäämäsimpanssiksi, sillä metsien supistuessa vahvemmat populaatiot pakottivat esivanhempamme alas puusta, jolloin heidän oli sopeuduttava vähitellen laajenevaan savannielämään. Siellä kilpailu ruuasta ja elämästä oli aivan eri luokkaa metsiin verrattuna.

Ihmislaumojen on siis täytynyt oppia puolustautumaan aggressiivisesti. Siinä jos missä tarvittiin testosteronia ja ihminen selvisi hengissä vain siksi, että naaraat suosivat parittelukumppaneinaan korkean testosteronitason uroksia. Nykypäivänä ehkä jo selviäisimme vähemmälläkin testosteronilla. Tähän johtaa kuitenkin vain yksi tie; jos naiset haluavat tehdä vallankumouksen, siihen on paljon helpompikin keino kuin ampua miehiä munille. Munat pitäisi päinvastoin ottaa hellään käsittelyyn – ja nimenomaan niiden miesten munat, joilla on alhainen testosteronitaso. Vain seksi vie bonoboparatiisiin.

Viides selitys kuului siis näin: välittäminen ei yhteiskunnassa lisäänny naisten tullessa päättäjiksi – se voi jopa vähentyä. Kun tarkastelemme asiaa bonobovalossa, väitteen totuudenmukaisuus käy ilmeiseksi. Naisten lisääntyvä osuus päätöksentekijöinä heikentää miesten asemaa luonnonlain kaltaisesti. Koska miehet ainakin vielä nykyään muodostavat puolet maapallon väestöstä, yhteiskunnallinen kokonaisvälittäminen siis vähenee.

Jos tässä vielä jaksaisi, niin voisi koota johtopäätöksiä kolmanteen osaan. Kuten viisas apinaperinne kertoo, ei kahta ilman kolmatta. Siispä lähden metsästämään, jospa jostakin löytyisi marakatti-illallinen lauman naaraille ja poikasille. Ehkä joku jänteen murunen riittää Sinullekin, jos viitsit odottaa.

Artikkelin muut osat: Osa1 Osa3

]]> http://dosome.wordpress.com/2008/10/18/hajasijoitusta-kafkamaisittain/ Sat, 18 Oct 2008 07:17:08 +0000 apollo http://dosome.wordpress.com/2008/10/18/hajasijoitusta-kafkamaisittain/

Ootteko kuulleet uusimman Viikon Vitsin, joka taitaa olla totta:

Lääkelaitos hajasijoitetaan kuulemma siten, että laitos hajasijoittuu Kuopioon tai Ouluun, tai parhaimmassa tapauksessa molempiin, mutta henkilöstö jää Helsinkiin?!?

VOIHAN HYSSÄLÄ!!! Nyt saa nauraa:

Hahahhahhahahahahhahahahahahahhhahahahaahhahhhahahhahahahhaha…

Haaahhhahahhahahhahahhahhahahhah…köhköhköh…

HHHahhahahahahhhahaahahhhahahahhahahahahahhhahhhahhahha…

Haaaaaaaaaaahhhahahahhahahahahahah… A-PU_VA  AUT_TAK_KEE, ei kestä ennää paikat, ratkee…!!!

P.S. Pitäisköhän hallitus hajasijoittaa niin, että hallitus jää Helsinkiin, mutta sen jäsenet vaikka Äteritsiputeritsipuolilautatsiin…

Useimmat rahamaailman vaikuttajat, samoin kuin johtavat poliitikot näyttävät vieläkin uskovan vallitsevan talousjärjestyksen voimaan ja jatkuvuuteen. Vaikka lähes kaikki tunnusluvut todistavat muuta. Murroksen tunnusmerkkinä pidetty luottolama on sieltä kaikkein kevyimmästä päästä.

Kotomaassamme eräs tarkempi tunnusluku voisi olla se hiljainen signaali, joka tulee yksityisten ihmisten velkaneuvonnan piiristä. Eletään lokakuuta, ja valtakunnallinen velkaneuvonta ilmoittaa edellisen vuoden lukujen menneen nurin jo aikapäiviä.

Kulutusluotoilla on osansa kansalaisten velkaantumisessa, se on selvä. Alentuneet asuntojen arvot eivät paranna tilannetta yhtään. Eikä inflaatio. Eikä teollisuuden irtisanomiset. Eikä siis kansainvälinen syvä lama, joka on kohta todellisuutta.

Finanssikriisi on nyt maksanut Euroopassa puolisen biljoonaa euroa. Toinen buoli balaa vielä, ennen kuin aletaan tajuta se, mihin todella ollaan jouduttu. Siinä eivät auta edes lempeät silmätkään.

Mutta aina kannattaa toivoa, vaikka usko olisikin jo mennyt. Rikkaus on korvannut rakkauden jo aikapäiviä sitten; siitä nyt maksetaan.

Olisiko syynä lopulta se, että simpanssikannat ovat romahtaneet. Ja sijaan ovat ängenneet ihmisapinat.

Kaikkea parasta heille, toivottavasti banaaneja riittää.

Ai niin: suomalaiset eläkerahastot ovat menettäneet kesä-syyskuussa keskimäärin 35% osakevarallisuudestaan. Entisten keväisten lisäksi. Yksi upottavimmista tarinoista tulee sisältymään aikanaan entisen kansanedustaja Markku Kauppisen johtamaan Keva:an …

Nyt tarvitaan siis lakia, jolla helpotetaan vakavaraisuussäännöksiä… Ehtiiköhän ministeri Hyssälä valmistamaan sen ennen siirtymistään vakaampiin pesteihin, vai viekö arjen innovointi kaiken ajan.

Summa summarum: kaikkien näkymien perusteella oletan edelleen, että nyt kannattaa varautua johonkin sellaiseen, joka verrattuna 90-luvun lamaan on erilainen. 90-luku kosketti enemmänkin kansallisesti. Nyt elämme globaalia todellisuutta, jossa periaatteessa kaikki on yhteistä. Kulttuurin lisäksi myös talous. Ja se on iso juttu, se!

Sosiaali- ja terveysministeri Hyssälä vieraili tiistaina Vihdissä Keskustan Vihdin kunnallisjärjestön järjestämässä tapahtumassa. Ministeri Hyssälä on herättänyt viiime aikoina etenkin vasemmiston varsin tiukoilla avauksillaan terveydenhoidon uudistamiseen liittyen. Olen silti samaa mieltä Hyssälän kanssa siinä, että nyt on mietittävä kaikkia mahdollisia keinoja uudistusten tekemiseen, sillä pian voi olla liian myöhäistä.  Siksi olikin mielenkiintoista kuulla ministeriä hänen ideoistaan uudistusten suhteen.

Hyssälä puhui myös monista muista sosiaalipoliittisista kysymyksistä, joita on tällä hallituskaudella saatu vietyä eteen päin.  Perhepolitiikassa on saatu tehtyä tukien korotuksissa selvä käänne ylös päin: Monilapsiset perheet tulevat saamaan lapsilisäkorotuksen kolmannelle lapselle (ja siitä eteen päin), joka on todella merkittävä parannus.  Lisäksi yksinhuoltajat saavat 170 euron korotuksen, jonka avulla tätä ennen todella häpeällisen alhaista tukea saadaan nostettua reilusti edes hieman kohtuullisemmalle tasolle.

Kansaneläkkeitä on  kohotettu hallituskaudella 40 euroa. (korotus on tullut lähes kaikille kansaneläkkeen saajille). Lisäksi Keskusta on nyt ajamassa kansaneläkkeen korvaajaksi takuueläkejärjestelmää, jolla turvattaisiin kansaneläkeläisille tulevaisuudessa parempi tulotaso. Eläkeläisten verotusta on lisäksi laskettu  palkansaajien tasolle tämän vuoden alusta lähtien, jolloin tämäkin epäkohta on saadaan korjattua lopullisesti vuoden 2009 alkuun mennessä.

Huolimatta monista hyvistä uudistuksista ja parannuksista, lähes kaikkien kuntien ongelmana tuntuvat olevan  edelleen jatkuvasti todella paljon kasvavat terveydenhoitomenot. Hyssälä peräänkuuluttikin luottamushenkilöiltä tarkkaa taloudenpitoa ja korosti kuntien välistä yhteistyötä: kaikkia kalliita laitteita ei kunnan kannata hankkia yksin ja siten kuntien välillä kannattaisi tehdä yhteistyötä todella paljon. VIhdissä yhteistyöhön on panostettukin, kun ensi vuonna Karkkilan, Nummi-Pusulan ja Vihdin kuntayhtymä Karviainen on aloittaa toiminta toden teolla. Vihdin ei olisi periaatteessa välttämättä tarvinnut lähteä edes vielä mukaan tähän yhtymään, mutta Vihti halusi kuitenkin tähän lähteä huolimattaa siitä, että sen asukasluku ylittää PARAS-hankkeen väestönpohjasuosituksen terveydenhoidossa eli 20000 asukkaan määrän.

Mielestäni on hyvä, että kuntayhteistyötä tehdään. Silti tällaisessa kuntayhtymähankkeessa pitää olla tarkka sen suhteen, että liikaa byrokratiaa ei pääse syntymään, jolloin hyödyt saattavat murskautua kasvavan hallinnon rattaisiin.  Tässä piilee myös yhteistyön ongelma etenkin lyhyellä aikavälillä,

Hyssälä esitti myös monia muita terveydenhoitopalveluiden uudistamiseen liittyviä ratkaisuja, joita kannattaisi mielestäni selvittää. Esimerkiksi kuntien omistamien sairaalatilojen vuokraamista illoiksi yksityisten käyttöön (mikäli kunta niin tahtoisi) ja ns “nettilääkkeiden” kehittämistä sekä muutenkin lääkkeiden saatavuuden parantamista. Lisäksi lääkäripulan ratkaisemiseksi pitäisi saada tehtyä sairaaloiden uudistuksia, joiden avulla saataisiin vapautettua lääkäreiden ja hoitojien aikaa tehokkaammin itse hoitotyöhön. Pääministeri Vanhanen kirjoitti tästä aiheesta Keskustan nettisivuilla

Sosiaaliturvauudistus on tärkeä ja suuri haaste, jossa ministeri Hyssälä on myös paljosta vastuussa.  Hyssälä luonnehti nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää liian jäykäksi ja  hitaaksi palvelemaan ihmisiä nopeasti muuttuvien elämäntilanteiden kanssa. Tämä on mielestäni enemmän kuin totta. Siksi olisikin toivottavaa, että sosiaaliturvaa saataisiin kannustavammaksi, yksinkertiasemmaksi ja tehokkaammaksi: ei ole kenenkään etu että lyhytaikaista työtä ei usein kannata ottaa vastaan, ja että ihmisiä pompotellaan luukulta toiselle.  Lisäksi olisi myös enemmän kuin toivottavaa,  sosiaalityötä tekevien järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä saataisiin kunnissa kehitettyä. Nämä järjestöt kuitenkin tekevät myös paljon ruohonjuuritason sosiaalityötä, jota ei tällä hetkellä tehdä mielestäni läheskään riittävän paljon.

Vanhanen, Pekkarinen, Korhonen, Kalli, Forsius, Lehtomäki, Ahde, Hyss…Hyss… —…—…—…—…—…—…— s o s – s o s – s o s – … —…—…—…—…—…—…—

Tää kansa on kuin kaupunki, min tornin kello seisovi,
ja aikaa kysymähän niin nyt kaikki juoksee naapuriin.

Mut toisen kello edistää ja toisen jälkeen ihan jää
ja kaikki toimet nurin käy, kun ajan johtajaa ei näy.

Jos tääll’ ois mies, jos yksikin, niin itse nousis tornihin
ja voiman oikeudella hän sen kellon vetäis käymähän.

Ja huutais: “Näin on aika maan!” – ja oman päänsä mukaan vaan
hän ajan kellon asettais – ja kaikki uskoa sen sais!

Ja vaikk’ ei ois se tullutkaan niin sekunnilleen oikeaan,
ois pälkähästä päästy pois ja jokin aika saatu ois.

Mut mies se viipyy, viipyy vaan ja yhä seisoo kello maan

ja kaikki toimet nurin käy,kun ajan johtajaa ei näy.

(Leino, Eino. 1896. Kun kello seisoo.

Runokokoelmassa Tarina suuresta tammesta)

(Kevät on ollut hyvin kiireinen ja blogini on ollut hieman hiljainen.  Joitain kirjoituksia olen kuitenkin ehtinyt tehdä. Alla kirjoitus keskustaopiskelijoiden blogista viime viikolta)

Kuntavaaleissa ja ylipäänsä koko kunnallisessa päätöksenteossa kunnan päättäjiä mietityttää kaikkialla terveydenhoito ja sen jatkuvasti kasvavat menot. Tällä hetkellä terveydenhoidon menot ovat kunnissa pääsääntöisesti puolet kuntien menoista. Ei ole siten aivan sama miten tätä sektoria kehitetään. Vanhasen toinen hallitus onkin aloittanut aktiivisesti terveydenhoidon kehittämisen, jolla pyritään vastaan tähän tulevaisuuden suureen kysymykseen. Yhtä ns “poppakonstia”, jolla koko sektori saataisiin riittävän tehokkaaksi vastaamaan kansan ikääntymisen tuomiin kuluihin ei kuitenkaan varmastikaan ole, vaan entistä laadukkaammat ja tehokkaammat terveydenhoidon palvelut muodostuvat useista eri tekijöistä. Näin linjattiin myös (viime viikolla 22.4.) Järvenpään Keskustan kunnallisjärjestön järjestämässä Keski-Uudenmaan Terveysfoorumissa Järvenpää-talossa, jossa puhumassa olivat sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä, ohjelmajohtaja Maija Perho, HUS:in (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) toimitusjohtaja Kari Nenonen. Hyvinkään sairaanhoitoalueen johtaja Asko Saari ja Järvenpään sosiaali- ja terveystoimenjohtaja Markus Hemmilä. Mielestäni foorumi oli hyvin mielenkiintoinen etenkin sen asiantuntevan osallistujakaartin myötä.

Kaikki seminaarin puhujat korostivat tehokkuutta ja uudenlaisia toimintatapoja. Esimerkiksi HUS:n toimitusjohtaja kannatti tilaaja-tuottaja- mallin soveltamista HUS:ssa. Oulun sairaanhoitoalueella, jossa Nenonen on myös työskennellyt, on malli otettu käyttöön. Tulokset ovat kuulemma olleet asian suhteen rohkaisevia. Mielestäni HUS:lle uudistuminen tekisi myös hyvää, sillä nykyinen meno ei ollut kuntapäättäjille aina mitään kovin kaunista katsottavaa. HUS:n hallintoa olisi pystyttävä tehostamaan ja muutenkin hoitohenkilökunnan pitäisi päästä tekemään sitä työtä, mihin heitä on koulutettu: eli hoitamaan ihmisiä! Kiitosta paneelissa sai esimerkiksi lääkäri-sairaanhoitaja- työpari malli, joka on ilmeisesti parantanut sairaanhoitotyön tuloksia.

Ministeri Hyssälä nosti varsin kattavassa ja laajassa puheenvuorossaan esiin erityisesti uupumuksen ja masennuksen vuoksi työelämästä syrjään joutuneet henkilöt. Tämän seikan hän nosti aivan syystäkin, sillä vuosittain uupumuksen ja masennuksen vuoksi työelämästä syrjään joutuvien määrä on noin 4000 ihmistä! Luku on aivan uskomattoman suuri ja kertoo siitä, kuinka hankalaa niin monen ihmisen arki työssä voi olla. Hyssälän mukaan tähän kehitykseen tullaan puuttumaan ministeriön taholta. Hyssälä puhui myös paljon yhteisöllisyydestä ja verkostojen merkityksestä ihmisen elämässä. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä näiden tekijöiden merkityksestä ihmisen hyvinvointiin: Mielestäni hyvinvoinnistamme huolehtimista ei voi vain ulkoistaa kuntien ja valtion sosiaali- ja terveydenhuollolle (kuten välillä tuntuu, että osa ihmisistä haluaisi tehdä) vaan siitä vastaamme jokainen myös ihmisinä toinen toisillemme! (KOL:n Keskustelija-lehden viime numeron teema oli muuten myös yhteisöllisyys)

Paneelissa puhuttiin monipuolisesti monista muistakin asioista, kuten hoitotakuun sanktioista, ihmisen omasta vastuusta terveydestään ylläpitämisestä, hyötyliikunnan merkityksestä ja sen suhteesta muihin kunnan asioihin. Lisäksi ns. mediakalisaatio eli jatkuva lääkkeiden lisääntyvä käyttö herätti keskustelua. Samoin keskustelussa nousi esiin kysymys siitä, miten sairaaloiden hoitohenkilökunta saataisiin viihtymään paremmin työssään. Esimerkiksi tällä hetkellähän työ ei ole kovin joustavaa, joka ei ainakaan paranna nuorten kuvaa sairaanhoitotyöstä ja siten ei kannusta heitä hakemaan alalle. Vaikka edellä oleva on hyvin karrikoidusti sanottu, eivätkä työajat ole ainoa työn mielekkyyden mittari, niin voisi kunta työnantajana silti miettiä, miten se saisi parannettua työntekijöidensä työhyvinvointia nykyisestä.

Miksi sitten pohdin ylipäänsä tätä aihepiiriä ja miksi meidän nuorten pitäisi olla kiinnostuneita ikääntymisen vaikutuksista ja terveydenhoidosta ylipäänsä? Juuri siksi, että sosiaali- ja terveydenhoitomenoihin kuluu tulevaisuudessa entistä suurempi osuus maksamista verorahoista. Mielestäni loppujen lopuksi juuri meidän nuorten pitäisikin olla asiasta kiinnostuneita, koska nyt vähitellen eläkkeelle jäävät suuret ikäluokat eivät voi enää oikein osallistua palveluiden rahoittamiseen verorahoillaan. (He ovat työnsä tehneet ja eläkkeensä hoitopalvelut todellakin ansainneet. Sitä en kritisoi). Kyse on kuitenkin siitä, että nuorillakin päättäjillä pitää olla kiinnostusta ja asiantuntemusta näihin sosiaalisektoriin ja terveydenhuoltoon liittyviin asioihin, sillä niillä ratkaistaan hyvin pitkälti kuntien tulevaisuus. Ei paljoa auta anoa lisää rahaa esimerkiksi nuorisotoimelle, joka on loppujen lopuksi hyvin marginaalinen osuus koko kunnan budjetista, jos koko sosiaali- ja terveyssektorin budjetti menee jatkuvasti yli tehden samalla äkkiä kunnan budjetista alijäämäisen.