Minä olen ilmeisesti uskonnollinen mystikko, joka iloitsee jesuiittojen kolkuttelusta kaikkeuden porteilla tieteen keinoin. Yhtä miellyttävää on lukea sufismista, joka kertoo, että Jumala (Allah) on kaikkien sydämissä.

Tässä yhteydessä ei sovi unohtaa Rigvedan luomishymnin viisaita sanoja ja kysymyksiä, jotka esitetään jakeissa kuusi ja seitsemän:

6. Kuka tietää varmasti? Kuka täällä voi kertoa, mistä ne syntyivät, mistä tämä luominen tuli? Jumalatkin (syntyivät) vasta tämän luomisen jälkeen. Kuka sitten tietää, mistä se on kehittynyt?

7. Hän, josta tämä luominen on kehittynyt, tekipä hän sen tai ei – joka on kaiken tämän tarkkailija korkeimmassa taivaassa, hän yksin tietää sen, tai ehkäpä hänkään ei tiedä.

Kaikissa uskonnoissa on viisautta, joka on yhteistä meille kaikille ihmisille. Silti ihmiset taistelevat uskonnon lippujen alla. Se tuntuu kummalliselta.

Äärimmäisliikkeet pitävät yllä uskonnollisia symboleja. Valtaenemmistö haluaa rauhaa, tehdä töitä, perustaa perheitä ja kasvattaa lapsia. Se on sitä hyvää.

Allah haluaa rauhaa, Minä olen mikä olen (Jahve) haluaa rauhaa. Kristinusko haluaa rauhaa. Vishnu ja Shiva haluavat rauhaa. Niitä omiin tarkoituksiinsa tulkisevat ihmiset tahraavat kätensä vereen ja asettuvat siten pahan palvelukseen.