Suomessa voidaan pahoin – vaikutukset kansantalouteen ovat ilmeiset.

Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan monet nuoret aikuiset kärsivät mielenterveyden ongelmista. Merkittävästä psyykkisestä kuormittuneisuudesta kärsii 14% miehistä ja 20% naisista. Masennusoireita on ollut 6% miehistä ja 18% naisista. Erityisessä riskiryhmässä ovat pelkän perusasteen koulutuksen saaneet, joille kasaantuu ongelmia. Heidän ja työttömien kohdalla vaarana on työelämästä syrjäytyminen.

Työelämässä kiire, liika stressi, epävarmuus ja toistuvat voimattomuuden kokemukset johtavat työuupumukseen, josta kärsii 29% alle 30 vuotiaista. Pahoinvointi johtaa työelämässä usein työsuorituksen heikkenemiseen. Pitkään jatkunut pahoinvointi voi kriisiyttää työyhteisön ja heikentää tulosta.

Pahoinvointi tappaa. Erään skotlantilaisen tutkimuksen mukaan pahoinvointi voi vähentää elinikää jopa 9 vuodella. Suomalaisnuorten itsemurhaluvut ovat Euroopan suurimpia. Suomessa itsemurhaa on vakavasti harkinnut nuorista aikuisista 58% miehistä ja 65% naisista, kertoo Kansanterveyslaitoksen tutkimus. Pahoinvoinnin kuolemaa kylvävä vaikutus on näkynyt karmealla tavalla myös koulusurmissa.

Suomalaisten koulumenestystä on tuuletettu PISA-tutkimuksessa. Kyseinen tutkimus mittaa lukutaitoa, matemaattista lukutaitoa, luonnontieteellistä osaamista ja oppiainerajoja ylittävää ongelmaratkaisutaitoa. Se ei kerro mitään koululaisten arvoista, sosiaalisista taidoista, viihtymisestä, jaksamisesta tai kyvystä käsitellä stressiä.

On huolestuttavaa, että maailman terveysjärjestön WHO:n tutkimuksessa suomalaiskoululaiset sijoittuvat hännille, kun kysyttiin pidätkö koulusta. Koulukiusaamiset, nuorten eristäytyminen virtuaalimaailmoihin ja syömähäiriöt kertovat vinoutuneista arvoista, jotka synnyttävät ongelmia lasten ja nuorten maailmassa.

Koulun ilmapiirillä ja työskentelyolosuhteilla on todettu olevan selvä vaikutus oppilaiden oireiluun, epäterveellisiin elämäntapoihin ja syrjäytymisen noidankehään. Kummitteleeko nuorena koettu pahoinvointi myöhemmin opintojen aikana ja työelämässä?

Yhteistyötä tarvitaan pahoinvoinnin ennaltaehkäisyyn. Sitä ei tule jättää yksinomaan sosiaali- ja terveysviranomaisten vastuulle. Tarvitaan monialaista asiantuntemusta ja uusia poikkialaisia toimintamalleja. Yhteisenä haasteena on hyvinvointia edistävän ajattelun ja käytäntöjen sisäistäminen osaksi arkea työssä, koulussa ja vapaa-aikana. Tarvitsemme uudenlaista välittämisen ja yhdessä tekemisen kulttuuria.

Pysyvien tulosten aikaansaaminen edellyttää muutosta arvoissa ja asenteissa. Tämä vie aikaa ja edellyttää pitkäjänteistä sektorirajat ylittävää yhteistyötä. Hyvinvointia edistäviä toimintamalleja ja palveluja tulisi olla tarjolla erilaisiin tarpeisiin kaikille väestöryhmille ja kaikkiin elämäntilanteisiin. Elinikäiseen hyvinvointiajattelun kasvaminen tulee olla mahdollista varsinkin lapsilla ja nuorilla.

Kestävään kehitykseen vaikutetaan hyvin voimakkaasti sillä miten mielletään palvelun tai tuotteen valmistukseen liittyvän palvelun tarve; tiedostettu tai tiedostamaton. Ts rakennetaan palvelun avulla tuotteelle halutun mittainen elinkaari. Avainsanat: feel it. know it.

Maalaisjärjellä ajateltuna osta itsellesi vain sitä mitä tarvitset. Voit eri toimilla näin jatkaa pidetyn tuotteesi elinkaarta (esim maalaus, entisöinti).

Surface daylight on lamppu, joka tuo päivänvalon tuntua sisätilaan ja luo positiivista mielialaa.

Lamppu asetetaan lattialle ja sen pinnassa on ikkunasta tuleevaa auringonvaloa muistuttava kuvio. Se antaa mielikuvan päivänpaisteesta ikkunattomaankin huoneeseen. Lamppu voi auttaa ehkäisemään masennusta.

Surface daylight

Täällä alkoi viime viikolla vesisade, joka jatkuu aina vain. Aamu toisensa jälkeen herään sateen ääneen. Maa on musta, puut alastomia ja alakuloisia rankoja ja kylätie päivä päivältä monttuisempi. Pitkät ajomatkat vaativat aikamoista tarkkaavaisuutta, kun vesi kiiltää asfaltissa ja pimeys tuntuu nielevän koko maailman. Tämän syksyn ensimmäiset lumet ehtivät valaista ja ilahduttaa kummasti. Täälläpäin, Mikkelin kupeessa, ennätti näet tulla satumaisen kaunis talvi ennen näitä uusia syyssateita. Ehdimme käydä kävelyllä sokerihuurretun näköisessä joulumetsässä ja nauttia ensilumen ihanuudesta.

Vaan nyt sataa. Viikonloppuna oivalsin äkkiä, miten monimerkityksellisä asiat voivat olla. Vesisade ei ole vain alakuloista ja ankeaa säätä, se voi olla myös välitila, nautinnollinen siirtymä kahden mukavan ajan välillä. Rupattelin siskon kanssa niitä näitä, kun hän ykskaks sanoi

- Se tässä säässä on hyvää, että voi kokea samana syksynä puhtaan, valkoisen ensilumen hurman moneen kertaan!

Onpa hieno oivallus. Nyt katselen ja kuuntelen sadetta sillä korvalla, että tässäpä minä oikeastaan nautiskelen tulevasta uudesta ensilumen hurmasta.  Nautin siitä ensimmäisestäkin, mutta mahtaa se toinenkin olla mainio kokemus. Sitä odotellessa!

Nyt kun virallinen 12 viikon treeni- ja ravinto-ohjelmani on saatu päätökseen, on hyvä aika käydä hieman seurauksia läpi. Tästä eteenpäin treenaaminen ja syöminen on vielä enemmän oman harkintani varassa ja matkaa tavoitteisiinkin on vielä riittävästi. Mielestäni kuitenkin kuvat ja luvut kertovat tässä tilanteessa enemmän kuin tuhat sanaa.

JAAKKO ENNEN

Jaakko ennen

STRATEGISET LUVUT JA MITAT:

Ikä: 25 v

Pituus: 174 cm

Paino: 98,7 kg

Vyötärö: 38″

Vaatekoko: XL – 2XL (riippuen vaatteesta)

KUNTOTESTIN TULOKSET:

Vauhditon pituus: 209 cm

Vastalihakset: 30 toistoa

Selkälihakset: 55 toistoa

Etunojapunnerrukset: 33 toistoa

Käsinkohonta: 0 toistoa

12 min juoksutesti: 1925 m

Kuntoindeksi: 12,63 (huono)

ASIAT JOIHIN USKOIN:

• Jos urheilen tarpeeksi, voin syödä mitä vaan
• Ruoan laadulla ei ole merkitystä, vaan sillä missä suhteessa syön hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja
• Tärkein hyvinvoinnin mittari on peili ja peili ei valehtele

JAAKKO NYT (n.12 vkoa myöhemmin)

Jaakko nyt

STRATEGISET LUVUT JA MITAT:

Ikä: 25 v

Pituus: 174 cm

Paino: 82 kg

Vyötärö: 34″

Vaatekoko: M-L (riippuen vaatteesta)

KUNTOTESTIN TULOKSET:

Vauhditon pituus: 241 cm

Vastalihakset: 48 toistoa

Selkälihakset: 75 toistoa

Etunojapunnerrukset: 42 toistoa

Käsinkohonta: 3 toistoa

12 min juoksutesti: 2540 m

Kuntoindeksi: 18,7 (hyvä)

ASIAT JOIHIN USKON:

• Mitä enemmän urheilen, sen isompi merkitys sillä on mitä laitan suuhuni
• Ruoan laadulla on huomattavasti enemmän merkitystä, kuin sillä missä suhteessa syön hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja (vaikkakin oikeat mittasuhteet ovat myös tärkeitä)
• Tärkein hyvinvoinnin mittari on oman kehon tuntemukset ja niitä pitää opetella tulkitsemaan

Mahdollisuuksien rikastamaa loppuviikkoa!

- Jaxon

Amerikkalaisfilosofi William James totesi aikanaan, että jokaisessa ihmisessä on valtavat määrät käyttämätöntä potentiaalia. Jokaisella ihmisellä on siis kyky tehdä uusia asioita – asioita, joita ei ole ennen osattu tehdä. Uusia asioita ei kuitenkaan voi tehdä tarttumatta toimeen. Harmillisen usein kyky uuteen jääkin pölyttymään käyttämättömänä. Potentiaali ei muutu aktuaaliseksi, todelliseksi.

Ihminen voi saada aikaan uskomattomia asioita. Joka ikistä aikaansaannosta uuden työpaikan saannista hehkulampun keksimiseen luonnehtii kuitenkin yksi yhdistävä piirre. Ainuttakaan aikaansaannosta ei ole saavutettu aloittamatta. Siksi on mielenkiintoista, että ihmiset jättävät niin usein ryhtymättä toimeen. Ryhtymisen pelko johtuu tietysti epäonnistumisen pelosta. Jos et aloita, et joudu pettymään epäonnistuessasi. Tässä kohtaa päättely törmää kuitenkin seinään.

Ainoa varma tapa epäonnistua on olla lainkaan ryhtymättä toimeen.

Koko epäonnistumisen käsitteen soisi heittää menemään kelvottomana. Valtava enemmistö elämässään onnistuneista ihmisistä on onnistunut juuri siksi, etteivät he ole lannistuneet epäonnistumisten edessä. Kirkkaimmat tähdet ovat onnistuneet siksi, että he eivät edes ole voineet epäonnistua. He ovat asennoituneet tekemiseen oikein.

Thomas Edisonilta kysyttiin kerran, miltä tuntui epäonnistua tuhansia kertoja hehkulampun suunnittelussa ennen kuin viimein tärppäsi. Edison totesi ykskantaan: “En ole epäonnistunut kertaakaan. Päin vastoin: olen onnistuneesti eliminoinut noin kymmenen tuhatta kelvotonta hehkulampun valmistustapaa.”

Edisonin huomiossa on kyse enemmästä kuin verbaalisesta nokkeluudesta. Siinä on kyse vallankumouksellisesta tavasta suhtautua tekemiseen. Edison lähti ensinnäkin liikkeelle siitä olettamuksesta, että hän onnistuu ennen pitkää. Hän ymmärsi kuitenkin, ettei vallankumouksellinen keksintö syntyisi tuosta noin vaan. Niinpä joka ikinen toimimaton hehkulamppuviritelmä oli eräänlainen pieni onnistuminen: se kavensi sitä mahdollisuuksien avaruutta, josta Edison uskoi toimivan ratkaisun löytyvän. Jokainen toimimaton keksintö oli siis heinänkorsi, joita Edison nosteli heinäsuovasta yksi kerrallaan neulan löytääkseen. Niinpä hän ei todella koskaan epäonnistunut.

Jos et aloita, et voi onnistuakaan. Jos sen sijaan yrität ja erehdyt, voit hyödyntää erehdystäsi oppimiskokemuksena. Näin yksikään erehdys ei tarkoita epäonnistumista. Erehdyksistä tulee ymmärrystäsi lisääviä askeleita matkalla päämäärääsi.

Toimi siis näin: Aseta itsellesi sellainen päämäärä, jonka tavoittelemisen koet itsellesi tärkeäksi. Tartu sitten toimeen ja tee parhaasi saavuttaaksesi päämääräsi. Kun teet virheen, ota virheestä tehot irti. Kirjoita puolisen sivua siitä, minkä virheen olet tehnyt, mitkä syyt siihen johtivat ja mitä olisit voinut tehdä toisin. Niele ylpeytesi ja katso aikaansaamaasi karvaista virheenhirvitystä tuimasti suoraan silmiin. Kirjoita lopuksi vielä, millä tavoin aiot välttää saman virheen vastaisuudessa. Näin olet eliminoinut tehokkaasti yhden toimimattoman hehkulampun matkalla kohti päämäärääsi.

Henry Ford totesi aikanaan näin: “Jos uskot, että pystyt, tai uskot, että et pysty – olet oikeassa.” Ainoa varma tapa epäonnistua on olla ryhtymättä lainkaan toimeen. Jos sen sijaan tavoittelet unelmaasi päämäärätietoisesti ja otat virheistäsi opiksesi, onnistut lopulta aina.

Tämä sarjakuvahahmo aktivoi lasta liikkumaan/leikkimään palautteen avulla. Hahmo kiinnitetään lapseen ja hahmo hymyilee, kun lapsen syke nousee. Lapset liikkuvat nykyisin liian vähän, se on yleisesti tiedossa ja siihen kiinnitetään huomiota. Samantapaisia laitteita on jo kehitetty esim. Wii-pelit. Tekniikka kehittyy ja elämä muuttuu passiivisemmaksi fyysisen rasituksen osalta, toisaalta myös tekniikan keinoin yritetään aktivoida lapsia liikkumaan. Ihminen on eriytymässä perustarpeistaan. Suomessa ongelma ei ole vielä niin selvästi nähtävissä kuin esim. Kiinassa tai USA:ssa. (Innovation, Summer 2008)

New Scientist julkaisi hiljattain jutun älykkyysosamäärän ja älykkyyden suhteesta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, ettei älykkyysosamäärä suinkaan korreloi suoraan sen kanssa, mitä normaalisti pidetään älykkäänä. Esimerkiksi mensalaisissa on ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista: Stanford-Binet -älyköissä on niin todellisia neroja kuin toistaitoisia uunojakin.

Tutkimuksissa havaittiin, että korkea ÄO kyllä korreloi jossakin määrin älykkyyden kanssa. Jos suoriutuu hyvin standardoidusta ÄO-testistä, on hiukan todennäköisempää, että pärjää elämässä. Ilmiö on kuitenkin samanlainen kuin pituuden ja koripallotaituruuden välillä: jos olet pitkä, on sinulla suurempi todennäköisyys pärjätä koripallossa kuin pätkällä. Mutta yksikään hongankolistaja ei vie automaattisesti Michael Jordania kahville – ja toisinaan NBA-kentillä saatetaan jopa nähdä lyhyenläntiä ketteräjalkaisia oranssin pallon pomputtajia.

Älykkyys ei riipu vain siitä, mitä pään sisään on sattunut syntymälahjana osumaan. Se ei riipu myöskään pelkästään siitä, mihin kouluihin vanhemmat ovat jälkikasvunsa kiikuttaneet – tai jättäneet kiikuttamatta.

Älykkyys on harjaantumisen kautta opittu kyky toimia taitavasti ajatustyötä vaativissa tilanteissa.

Älykkyytenä pidetään usein kyvykkyyttä loogis-analyyttiseen ja matemaattiseen ajatteluun, ongelmanratkaisuun ja kenties myös luovaan ajatteluun. Tosin älykkyyttä voi olla muunkinlaista. Howard Gardner on esimerkiksi esittänyt, että älykkyyttä on kaikkiaan seitsemää sorttia. Oli miten oli, taitavan ajattelun taidon voi opetella niin kuin minkä tahansa taidon: aloittamalla riittävän varovaisesti ja harjoittelemalla riittävän pitkään.

Tässä yksin harjoitus ei kuitenkaan tee vielä mestaria. Varsinainen nokkelikon tulikoe on sosiaalinen. Jenkkileffoista tuttu arkkityyppi on lukiolaisnörtti. Kun karismaattinen pelinrakentaja kaataa tanssiaiskuningattaren, jää nörtti soittelemaan lehdellä. Siinä ei auta edes tiedekilpailun pääpalkinto – jenkkifutis nyt vaan painaa söpöläisen vaa’assa enemmän. Mutta sitten koittaa koston hetki: viime tingassa ennen tanssiaisparin lopullista valintaa nörtti vamppaa pom pom -neidon pelastamalla tämän piukasta paikasta päätään käyttämällä samalla kun harteikas futissankari seisoo sormi suussa vieressä. Tanssiaisiin kaunotar astelee nörtin käsipuolessa, ja koulun kunkku saa tyytyä kakkossijaan.

Kysymys kuuluu: onko nörtti siis fiksu? Tai jenkkifutari, jos niikseen tulee? Mitä tulee amerikkalaiseen jalkapalloon, tyttösten hurmaamiseen tai sosiaaliseen vuorovaikuttamiseen, futari pesee nörtin 11–0. Ongelmanratkaisussa, tiedekilpailuissa ja loogisessa päättelyssä on puolestaan nörtti ylivoimainen. Kumpikaan ei ole millään yleismaailmallisella tavalla fiksu tai tyhmä: kumpikin on hyvä jossain, ja kehnompi jossakin muussa. Älykkyys ei ole aivojen ominaisuus. Se on kyky toimia jossakin ajatustyötä vaativassa tilanteessa tarkoituksenmukaisesti. Tarkoituksenmukaisuuden puolestaan määrää sosiaalinen ympäristö. Kyky koodata sata riviä javaa minuutissa ei vie jenkkifutaria jaardiakaan eteenpäin, kun taas huippuluokan pelisilmä on koko lailla hyödytön taito Googlen leivissä.

Älykkyys riippuu yhtäältä harjoituksesta ja intohimostamme – siitä, mistä olemme niin kiinnostuneita, että jaksamme harjoitella sitä harjoittelemasta päästyämme. Toisaalta se riippuu myös siitä, että pääsemme toteuttamaan omaa osaamistamme sellaisessa ympäristössä, jossa siitä on todellista hyötyä.  Jokainen voi löytää itseään tutkiskelemalla oman intohimonsa kohteen ja paikan, jossa sitä voi hedelmällisesti harjoittaa. Ja kun sen on löytänyt, ei tarvitse enää kuin tehdä sitä, mitä kaikkein mieluiten tekee – ja nauttia matkasta. Jokaisella on mahdollisuus löytää ala, jossa voi harjaantua mestariksi. Siispä jokainen on jo tavallaan fiksu – kaikki vain eivät ihan vielä tiedä sitä.

Jälleen kerran tervetuloa paksusuolen ihmeelliseen maailmaan. Puolitoista viikkoa sitten kävin kolmannessa ammattilaisen suorittamassa suolihuuhtelussani ja tämä kerta olikin varsinainen läpimurto. Se on hassua, kuinka sitä kuvittelee, että “kyllä mulla kaikki toimii niin kuin pitää ja pahaa aavistamatta kulkee päivä kerrallaan huonompaan suuntaan. Itselläni nuo ajat on ohi ja olen siitä iloinen. Olin ihan vakuuttuunut, että kyllähän minusta nyt yhdellä kierroksella kaikki kuonat ulos saadaan, mutta kyllä se sen kolme kertaa vei ennen kuin alkoi torvet laulamaan.

TUNNELMIA

Heti hoidon jälkeen tuntui kuin olisi saanut lapsuuden takaisin. Kaikki oli mielenkiintoista ja energiaa riitti vaikka mihin. Kävin kuluttamassa osan energiasta lenkillä, mutta paljon sitä jäi jäljelle. Enää en ole mikään sähköjänis, joten rauhallisimmatkin persoonat voi olla huoleti. Oloni on joka tapauksessa ollut joka huuhtelun jälkeen entistä loistavampi. Keho tuntuu tasapainoisemmalta ja sitä myötä mieli myös. Jos sinusta on viime aikoina tuntunut, että olet tavallista ärtyneempi ja kiukkuisempi ilman mitään selvää syytä, voi olla, että tästä toimenpiteestä on sinulle apua. Muutamia detoxi-oireita (päänsärky, huono olo, väsymys yms.) olen kokenut, mutta ne ovat menneet nopeasti ohi. Näitä oireita ei mielestäni kannata pelätä, koska ne ovat merkki siitä, että homma toimii.

KOTIHUUHTELU

Ennen kuin kukaan pelästyy, haluan selventää, että en aio kertoa mistään puutarhaletkun avulla keitinveden ujuttamisesta arkoihin paikkoihin (toivottavasti kukaan ei ole koskaan tehnyt näin). Kyse on huomattavasti kevyemmästä keinosta puhdistaa paksusuolta kotoa käsin.

Mentorini antoi minulle taannoin ohjeet ns. “budjettihuuhtelun” suorittamiseen ja ne ovat seuraavanlaiset:

• Heräämisen jälkeen juo mieluiten tyhjään mahaan mahdollisimman nopeasti litra vettä, johon on sekoitettu 1 ruokalusikallinen laadukasta suolaa (esim. merisuola, vuorisuola, ruususuola tms. kunhan on luomua).
• Pysyttele seuraavat 1-2 tuntia lähellä vessaa
• Seuraavan puolen tunnin sisällä pitäis alkaa tuntumaan kutsumusta toiletin puoleen. Mikäli ei, juo toinen litra. Kyljellään makaaminen auttaa tehostamaan prosessia

Eilen kokeilin tätä keinoa ensimmäistä kertaa ja kyllähän se toimii. Join kaksi litraa suolavettä kokonaisuudessaan ja homma sujui kaikkineen täysin kivuttomasti. Suolaveden juominen ei tosin ole kauhean mukavaa, mutta suolen hyvinvointi on kattava palkkio pienestä epämukavuudesta. Jatkossa aion tehdä saman toimenpiteen kerran viikossa, niin pysyy elimistö puhtaana jatkossakin. Niinhän sitä sanotaan, että ” Kotihuuhtelu kerran viikossa pitää letkun loitolla…”

Lisätietoa ja kokemuksia löytyy mm. tätä kautta.

Puhdasta loppuviikkoa!

- Jaxon

Luin tänään shokeeraavan uutisen Ilta-Sanomista. Uutisen mukaan Ukrainassa pelätään sikainfluenssaviruksen mutatoituneen. Tapaus muistuttaa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan espanjantautia. Ruumiinavauksessa ilmeni, että tautiin kuolleiden keuhkot olivat mustat kuin kivihiili. WHO on hälytetty apuun.

Näin syysnuhaisena tällainen uutinen nostattaa kylmän hien otsalle. Nytkö se sitten iski? Eikö tämä olekaan vain tavallinen räkätauti? Pelko hiipii luihin ja ytimiin.

Ongelmana on, että suurin osa uutisesta vaikuttaa pikaisen googlaamisen jälkeen Ilta-Sanomien nokkelalta retorisoinnilta. Tekstissä viitataan nimettömiin lähteisiin ja epämääräisiin “asiantuntijoihin”. Seurauksena teksti kyllä svengaa kuin hirvi, ja lehtiä myydään rekkalasteittain. Mutta samalla lehti antaa kipinän myös turhanaikaisille pelkotiloille.

Iltapäivälehdistö hyödyntää ihmisten alkukantaisia vaistoja: pelkoa, lisääntymisviettiä, kateutta. Syy on ilmeinen: pelottavat ja kiihottavat uutiset myyvät paremmin. Pelkääminen synnyttää välittömästi henkilökohtaisen suhteen uutiseen: “entä jos minullekin sattuu noin?” Positiiviset uutiset eivät usein synnytä samaistumista: onnistuminen ei edellytä välittömiä jatkotoimia. Uhkaava pandemia sen sijaan koskettaa meitä jokaista – vaikka pandemia tapahtuisikin oikeasti uutisnikkarin korvien välissä. Pääsääntöisesti pelkääminen on kuitenkin turhaa.

Pelkääminen kohdistuu asioihin, jotka saattavat sattua kohdalle.

On toki mahdollista, että jotain kamalaa tapahtuu. Kenties Ukrainassa kytee uuden espanjantaudin siemen. Ehkä tämä näennäisen harmiton nokan valuminenkin on vain lopun alkua. Mutta yhtä lailla voisin kammota ulos lähtiessäni meteoriitin osumista päähäni. Tai kenties joku roisto kolkkaa minut kaupungilla asioidessani. Michel de Montaigne sanoikin aikanaan oivaltavasti: “Elämääni on mahtunut lukematon määrä kauheuksia – joista useimmat eivät ole koskaan tapahtuneet.”

Iltapäivälehdistö myy pelolla. Suurin osa lehdistön herättämistä peloista on kuitenkin täysin turhia. Ei ole mitään hyötyä murehtia kymmenistä, kenties sadoista sellaisista mahdollisista tapahtumista, jotka eivät koskaan tapahdu. Kannattaakin mieluummin kohdistaa oma aika ja tarmo rohkeasti tärkeisiin asioihin: olemalla läsnä perheelle, läheisille, ystäville. Etsimällä elämälle suuntaa, laittamalla itsensä likoon omaan intohimon kohteeseen. Pelko synnyttää negatiivista ajattelua. Positiivinen ajattelu puolestaan edellyttää rohkeutta.

Rohkeus ei tarkoita naiiviutta. Myös rohkea osaa olla tarvittaessa varovainen. Mutta rohkeus tarkoittaa, että laitat itsesi likoon siihen, mitä haluat tehdä. Rohkeus tarkoittaa uskallusta keskittyä siihen, mitä teet juuri nyt – ei siihen, mikä voisi ehkä mennä pieleen. Rohkeus tarkoittaa sitä, että senkin uhalla, että Ukrainasta lähestyisi synkkä pilvi, tartut yhä riemulla päivän haasteisiin. Keltainen lehdistö synnyttää päivittäin roppakaupalla uusia negatiivisia ajatuksia – pelkotiloja, jotka ovat omien elämänongelmiemme kannalta aiheettomia. Nämä negatiiviset ajatukset varaavat voimavarasi siltä, mitä pystyisit tekemään suuntaamalla ajatuksesi positiivisesti ja rohkeasti kohti todellisia elämäsi haasteita. Pelko kalventaa ihmisen. Vasta toimimalla rohkeasti syttyy ihminen todella elämään.

Tunnustan erehtyneeni. Taannoisessa blogimerkinnässä väitin, että tahdonvoima on ajattelun ammattilaiselle lähes tarpeetonta. Ajattelin tuolloin, että riittävän taitavalla ajatusten ohjailulla ei omaa ajatteluaan tarvitse liikutella väkipakolla. Asiaa tarkemmin pohdittuani olen tullut toisiin aatoksiin. Itse asiassa tahdonvoima on mitä hyödyllisin ajattelun taito.

Ajatukset ovat prosesseja. Kuvitellaanpa, että ajatukset ovat eräänlaisia aaltoja, jotka sinkoilevat päänsisäisessä valtameressä. Tahdonvoima on tällöin eräänlainen kantoaalto: aalto, jonka selässä toiset aallot joko kulkevat, tai jotka tahdonvoima jyrää tsunamin lailla poikki. Ajatusten ohjaaminen vaatii aikaa ja harjaantumista. Joskus aikaa ei kuitenkaan ole.

Tahdonvoima on ennen kaikkea kyky muuttaa nopeasti omaa ajatteluamme.

Jos elämäsi on täydellisessä järjestyksessä, et tarvitse tahdonvoimaa. Tällöin ajatuksesi soljuvat omalla raikkaalla painollaan eteenpäin ilman, että sinun tarvitsisi kammeta niitä mihinkään suuntaan. Jos osaat ohjata ajatuksiasi samalla ketteryydellä, kuin Jackie Chan liikkeitään, et kenties tarvitse tahdonvoimaa. Mutta meille muille, jotka emme ole mentaalisia kung-fu -mestareita tai zen-munkkeja, on tahdonvoima mitä hyödyllisin taito.

Tahdonvoima on joko positiivista tai negatiivista. Positiivista tahdonvoimaa tarvitset silloin, kun haluat ylittää aloittamisen kynnyksen. Se on se taito, jota tarvitset silloin, kun et millään jaksaisi viikon sairastamisen jälkeen lähteä lenkille, silloin kun pitäisi aloittaa uusi työprojekti, silloin kun pitäisi viedä roskat. Se on kyky nostaa itsensä saappaanrakseista ylös viivästelyn suosta ja tarttua toimeen.

Negatiivista tahdonvoimaa puolestaan tarvitaan silloin, kun kaapin takahyllylle piilotettu suklaapatukka alkaa viekoitella seireenin lailla. Tällöin suklaapatukan alkuunpaneman ajatusprosessin ohjailu voi olla ylivoimaista – mutta riittävän harjaantuneella tahdonvoimalla voi kiusaavan prosessin katkaista kuin kananlennon. Ajatusprosessien katkaisu ei kuitenkaan käy käden käänteessä. Se vaatii yllättävän paljon voimaa.

Onneksi kumpaistakin tahdonvoimataitoa voi vahvistaa harjoituksen kautta. Joka kerta kun saat kammettua itsesi lenkille, vahvistat positiivista tahdonvoimaasi. Ja kun saat purtua hammasta ja jätettyä suklaapatukan vielä hetkeksi aloilleen, saa negatiivinen tahdonvoimasi siitä lisää mentaalista pinaattia. Tahdonvoima, niin kuin mikään muukaan taito, ei kuitenkaan treenaannu yhdestä tai kahdesta kerrasta.

Jos haluat kehittää tahdonvoimaasi, harjoita sitä järjestelmällisesti. Aseta itsellesi tarkkarajainen harjoituskausi, esimerkiksi kaksi viikkoa tai kuukausi. Keskity tuona aikana vain jompaan kumpaan tahdonvoimaasi. Pyri olemaan jättämättä harjoituskauden aikana yksiäkään treenejä väliin. Keskity siis joko aina viivästellessäsi ylittämään toiminnan kynnys ja tartu sinnikkäästi toimeen – tai lataa koko mielesi mahti peliin aina kun houkutus yllättää. Tulokset eivät näy päivässä tai parissa, mutta muutaman viikon jälkeen tulet varmasti yllättymään siitä, miten nopeasti olet edistynyt.

Tahdonvoima on oivallinen lisä ajattelun ammattilaisen työkalupakkiin. On hyvä pystyä tarvittaessa saamaan nopeasti säpinää jäseniin. Tahdonvoimallekaan ei pidä kuitenkaan antaa liikaa valtaa. Jos treenaat tahdonvoimasi ylikierroksille, voi tuloksena olla Chocolat-elokuvan comte de Reynaudin tapainen niuhokompleksi. Elämä ei ole kuitenkaan pelkkää suorittamista. Joskus tekee myös ihan hyvää haukata palanen suklaata.

Suomen eräs erityispiirre julkisessa vallankäytössä on ollut kuntien suhteellisen suuri valta. Kunnanvaltuusto päättää useimpien julkisten palveluiden toteuttamisesta alueellaan. Palveluiden rahoittamiseksi kunta kerää alueellaan asuvilta veroja, joista suurimman osan kunta saa itselleen (kunnallisvero ja kiinteistövero). Lopuistakin verotuloista moni kunta saa ison osan takaisin erilaisina avustuksina kunhan raha on kiertänyt valtion ja muiden kuntien päätöksentekoprosessin läpi.

Homma on sinällään toiminut varsin hyvin, sillä kuntien välinen verokilpailu on pitänyt toiminnot kohtuullisen tehokkaina. Kasvavan ongelman on muodostanut se, että valtio on lisännyt kunnille runsaasti uusia velvoitteita. Velvoitteiden toteuttamisen  kannalta väestöpohja ei kuitenkaan aina ole ollut riittävä. Haasteisiin kunnat ovat vastanneet perustamalla useamman kunnan kanssa yhteisiä organisaatioita palveluita tuottamaan.

Kuntien lisääntyneet velvoitteet ovat johtaneet siihen, että kunnan väestön optimaalinen koko ja erityisesti tehokkaan toiminnan mahdollistava minimikoko on kasvanut. Niinpä kunnat ovat fuusioituneet naapureittensa kautta niin, että kuntien lukumäärä on tipahtanut vuoden 1999 452:sta 2009 348:aan.

Fuusiot eivät ole kuitenkaan ratkaisseet kaikkia ongelmia ja toisaalta isompiin organisaatioihin liittyy usein tiettyä tehottomuutta verrattuna hyvin toimiviin pienempiin organisaatioihin. Eräs tällainen ongelma on liikenneinfrastruktuurin rahoittaminen. Valtio kerää ajoneuvoveron, arvonlisäveron sekä polttoaineveron. Kun taas kunnat vastaavat oman alueensa tie- ja katuverkon rakentamisesta ja ylläpidosta tietyin poikkeuksin. Ongelman tässä muodostaa se, että liikenteen kasvun myötä seuraavat ongelmat joudutaan hoitamaan pitkälti kunnallisverotuottojen kautta. Mikäli kunnat saisivat pääosan tieliikenteeltä perityistä veroista, olisi kuntien huomattavasti helpompi ratkaista liikenteen kasvun aiheuttamia ongelmia. Tärkein edellä viittaamistani poikkeuksista on kuntien välisen ja laajemman tieverkon rakentaminen ja ylläpito. Sillä puolella resurssit ovat olleet suhteessa suuremmat, mikä on lisännyt liikennemäärää ja tuonut ongelmia tiiviimmin asutetuille alueille.

Nähdäkseni kuntien väliset fuusiot ja kuntien välinen yhteistyö ovat kuitenkin vain osaratkaisuja ja perusongelma on kuntien ja valtion välisessä päätöksenteon jaossa: valtio luo velvoitteita ja siten siis aiheuttaa menoja, kun taas kunnat toimivat toimeenpanevina eliminä ja rahankerääjinä. Yhtälö on jossain määrin onneton. Näkisin mieluummin valtion keskittyvän valtiotasolla merkityksellisiin asioihin ja jättävän muut asiat alemmilla tasoilla päätettäviksi.

Pieni kunta on luonnollisesti liian pieni yksikkö esimerkiksi erityissairaanhoidon toteuttamiseen (tätä ongelmaa tosin ei olisi, mikäli sairaanhoito olisi samalla tavoin täysin yksityisen sektorin hoitamaa kuin vaikkapa kaupan ala) tai vaikkapa valtateiden rakennuttajaksi ja ylläpitäjäksi. Kuntien koon kasvua en kuitenkaan näe aina toimivana lääkkeenä, sillä kasvu johtaa päätöksenteon etääntymiseen äänestäjistä ja byrokratian kasvuun.

Autoistumisen ja joukkoliikenteen nopeutumisen myötä ihmisten liikkuminen on lisääntynyt huomattavasti. Moni asuu eri kunnassa kuin missä työskentelee. Lisäksi monella on kakkosasunto tai kesämökki toisella paikkakunnalla. Nämä ovat johtaneet jossain määrin epäsymmetriaan julkisen palvelun kulujen ja tulojen kohtaamisen kesken. Kuntien vallan lisääminen suhteessa valtioon johtaisi maaseudun autioitumisen kiihtymiseen kuntien kilvan supistaessa tarjoamiaan palveluita. Tästäkään ei siis olisi lääkkeeksi. Kuntien ja valtion väliin tarvitaan tehokkaasti toimiva aluehallinto. Tälläinen voisi olla liittovaltiojärjestelmä, jossa esimerkiksi historialliset maakuntamme muodostaisivat uudet valtiot ja nykyinen valtio muuttuisi liittovaltioksi. Eduskunta olisi liittovaltion päättävä elin, maakuntaparlamentti maakunnan ja kunnanvaltuusto kunnan. Kaikki muut välihallinnot voitaisiin lakkauttaa ja nykyiset suurkunnat jakaa pienempiin kuntiin (lähinnä Helsinki, Espoo ja Vantaa).

Nykyisten välihallintojen ongelmia ovat päällekkäisyydet, niiden keinotekoisuus (ajatellen nyt vaikkapa nykyistä läänijakoamme) ja kansan vieraantuminen niistä. Olisi hyvä että välihallinnon piirissa asuvat kokisivat jonkinlaista yhteisyyttä toistensa kanssa ja siten halinnon edustajakseen. Vanhojen maakuntien asukkailla tällaista nähdäkseni jonkin verran on. Toki tilanne on muuttunut huomattavasti vuosien saatossa muuttoliikkeen myötä ja jos uutta laajaa valtaa käyttävää aluehallintoa lähdetään luomaan, niin aluejakoa on syytä tutkia ja pohtia perusteellisesti.

Uudessa liittovaltiomuotoisessa Suomessa valtionhallintoa siis supistettaisiin. Uusien osavaltioitten asukkaiden puolestaan tulisi saada itse päättää miten maakuntaparlamenttinsa kokoavat ja miten edustajansa valitsevat. Osavaltion perustava kokous voisi tapahtua alueen kunnanvaltuustojen toimesta. Tuossa kokouksessa kunnat päättäisivät millaisen hallinnon osavaltiolleen haluavat ja kuinka jakavat vastuunsa keskenään sekä kuinka järjestelmää voidaan jatkossa muuttaa.

Olen vakuuttunut, että liittovaltiona Suomen kehitys olisi tasapainoisempaa, yritystoiminta vireämpää ja ihmiset onnellisempia.

Myös minä liityin sairastaviin sosialidemokraatteihin. En ole ihan niin vakavasti sairas, kun monet toverit, mutta siinä määrin, etten pysty täysipainoisesti keskittymään yhteisten asioiden hoitoon. Kyseessä on oireileva selkäni, kovat kivut ja mahdollisesti pitkittyvä sairasloma. Tästä syystä, ikäväkseni, haen eroa teknisen palvelun lautakunnan puheenjohtajan tehtävästä.

Näen, että lautakunnan puheenjohtajana minun vastuullani on huolehtia siitä, että lautakunnassa homma toimii. Jos en pysty asioita hoitamaan tai osallistumaan täyspainoisesti, on syytä tehdä johtopäätöksiä ja siirtyä sivuun. Aiva kuten työelämässäkin. Sairaana pitää sairastaa. Mielestäni on tärkeää, että lautakuntaan valitaan mahdollisimman pian osaava ja asiantunteva puheenjohtaja tilalleni.

Päätöksenä eron pyyntö on yksin kertainen. – Ensin oma terveyteni, sitten vasta pystyn pitämään huolta yhteisistä asioista ja ihmisen hyvinvoinnista Helsingissä. Toivon pikaista paranemista ja se vaatii, keskittymistä kuntoutumiseen. Näin aion olla taas ”pelikunnossa”, kun eduskuntavaalit 2011 koittavat. Mutta aika näyttää kuinka tässä käy..

Muksut ovat sairastelleet viime päivinä. Yöunet jäävät aika vähäisiksi, kun yksi- ja kolmivuotiaat heräilevät vuoron perään nokka vuotaen, kuumemittarin kellottaessa lähemmäs neljää kymppiä. On siis vähän väsyttänyt.

Väsyneenä elämä tuntuu joskus koko lailla konstikkaalta. Tuntuu helposti, että jokainen kirjoitettu lause törmää automaattisesti seinään. Kauppaan lähtiessä kengät kastuvat ensimmäiseen kuralätäkköön ja kuopus kitisee koko matkan Valintatalolle. Siinä ei paljoa naurata. Olo on kuin Aku Ankalla räntäsateessa.

Väsyneenä mieleen hiipii myös helposti lannistavia ajatuksia. Kun palaa kaupasta kotiin valuvin kengin ja hoksaa kotiovella unohtaneensa maidon ja ruisleivän, alkaa takaraivon pikkupirulainen piikitellä siitä, kuinka kehno otus sitä oikeastaan on. “Etpä ole kummoinen isukki, kun ei kaupassakäyntikään suju. Katuojaan vaan tuollainen rahjus!”

Homman nimi on se, että jostakin syystä väsymys, stressi ja muut ruumista kurittavat olotilat pumppaavat voimat pois. Ja kun ei ole energiaa, saa negatiivinen ajattelu heti enemmän tilaa. Sekä positiivinen että negatiivinen ajattelu ovat tapoja kehittyä. Negatiivinen ajattelu vaan on paljon taloudellisempaa: vaatii huomattavasti vähemmän paukkuja sanoa, miten joku ei ole, kuin miten sen pitäisi olla. Niinpä silloin kun akku kitisee tyhjyyttään on ongelmatilanteissa luontevampaa turvautua negatiiviseen ajatteluun.

Negatiivinen ajattelu ei ole kuitenkaan kovin tehokasta. Se toimii joissakin tilanteissa kyllä hätäapuna, eräänlaisena mentaalisena laastarina. Mutta vasta positiivinen ajattelu synnyttää todellisia uusia ratkaisuja: vasta positiivinen ajatus rakentaa jotain uutta.

Kun väsyneenä itse kullakin on kuitenkin taipumus joutua negatiivisen ajatusarmeijan ristituleen, on kätevää, jos käsillä on niksi tai kaksi, joilla kehnouttamiskeloja voi kampata.

Erittäin toimiva tapa ottaa hankalat ajatukset päiviltä on ajatusten leimaaminen.

Ajatusten leimaaminen tarkoittaa sitä, että kun mieleesi juolahtaa negatiivinen ajatus, arvioit sen suhteessa muuhun olotilaasi. Jos olet ollut koko päivän pirteä kuin peipponen, kannattaa kritiikki, pelko tai ahdistus ottaa aika tosissaan. Mutta jos sen sijaan hormonitoimintasi on vetänyt pääsi pilveen väärällä jalalla herätystä aamusta alkaen, on kehnoon ajatukseen syytä lyödä väsyneen leima välittömästi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun vaikkapa väsyneenä päähän putkahtaa lannistunut ajatus, pyrit sitkeästi ajattelemaan: “ahaa, tämä on taas yksi näitä väsyneitä ajatuksia.” Näin hankalan ajatuksen pauhu menettää pahimman teränsä ja parhaassa tapauksessa ajatus lannistuu ja poistuu tukkimasta huomiokanaviasi.

Seuraavan kerran kun olet väsynyt tai vaikkapa sairaana, ja mieleen ryömii masentava mietemato, koeta lannistaa se lyömällä jämäkästi sen otsaan leima “väsynyt” tai “sairas”. Näin ajatus muuttuu tunnistettavaksi olotilastasi johtuvaksi oireeksi, eikä enää pääse käsiksi itsetuntoosi tai viretilaasi. Tuloksena olotila kohenee silmiin nähden. Parhaassa tapauksessa voit vielä kirjoittaa ajatuksesi ylös vaikkapa päiväkirjaan. Paperille pyydystetty mietemato osoittautuu usein jo ensisilmäyksellä säälittäväksi toukanrääpäleeksi, vaikka se pääsi sisällä olisikin tuntunut varsinaiselta ajatusanakondalta. Leimaa siis hankalat ajatukset silloin, kun hoksaat, että ne johtuvat olotilastasi – ja huomaat viretilasi kohentuvan merkittävästi.

Kyllä aika rientää nopeasti – vastahan täällä vipelsi pieni karvapallo ja nyt sohvan on vallannut lähes aikuinen koira
Ronin syntymäpäivää on vietetty Kapun kanssa leikkien, koko päivän on satanut lunta ja taas päästiin pesuhuoneeseen lumipaakkuja sulattelemaan.  Reippaan ulkoilun jälkeen köllöteltiin sohvalla nenät vastakkain. Iltaruoan jälkeen oli tarjolla iso siivu juustoa matolääkkeen kera. Emäntä varaa vielä ajan rokotuksille sekä silmä- ja polvitarkastukseen niin on sitten terveysasiatkin kunnossa!

Kohtuudella käytettynä alkoholista tulee koko lailla mukava olo. Viimeaikaisten tutkimusten valossa on jopa niin, että alkoholia kohtuudella käyttävät ovat harvemmin masentuneita kuin totaalikieltäytyjät. Alkoholin masennusta lievittävä vaikutus perustunee sen hyödyllisyyteen stressin hoidon ensiapuna.

Stressi johtuu siitä, että ihmisen huomiokanavat kuormittuvat ajatuksista, jotka eivät liity välittömään toimintaan. Kun huomiokanavat menevät tukkoon turhasta säpätyksestä, on tietoinen toiminta mahdotonta: seinät kaatuvat päälle, otsasuoni pulputtaa ja verenpaine syöksyy rakettina yli mitta-asteikon. Stressitön toiminta tapahtuu puolestaan flow-tilassa. Tällöin sinulla on käytössäsi kaikki seitsemän huomiokanavaasi käsillä olevalle tehtävälle. Olet läsnä muun ajattelun häiritsemättä. Tuloksena kaikki sujuu kuin tanssi.

Alkoholin nauttiminen synnyttää eräänlaisen keinotekoisen flow-tilan.

Flow-tila syntyy silloin, kun pystyt keskittymään häiriöttä. Tämä edellyttää sitä, että kaikki seitsemän tietoista huomiokanavaasi ovat käytössä käsillä olevalle toiminnalle. Se on mahdollista vain silloin, kun juuri nyt tarpeettomat ajatukset eivät putkahda kutsumatta mieleesi.

Ajatukset ovat prosesseja, jotka koostuvat erilaisista osatapahtumista. Eräs keskeinen osa ajatusprosessia on hermosolujen aineenvaihdunnan järkkyminen. Tämä saa hermosolun ärsyyntymään ja pyrkimään kohti tasapainotilaa: hermosolun solukalvolla tapahtuu muutoksia, jotka aiheuttavat hermoimpulssin. Hermoimpulssit puolestaan johtavat aineenvaihdunnan muutoksiin muualla aivoissa ja lopulta kehossa. Nämä muutokset saavat aikaan säpinää jäseniin: tulee sellainen olo, että tarttis tehdä jotain.

Toimimalla ihminen muuttaa hormonaalista tasapainoaan, joka tyynnyttää lopulta hermosolut. Kun homma on hoidettu, kroppa palkitsee pienellä dopamiinipiikillä, josta tulee hyvä olo. Myös alkoholin nauttiminen ehkäisee hermosolujen toimintaa. 1990-luvun alussa kaniineilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että alkoholin nauttiminen aiheuttaa hermosoluissa samantapaisia muutoksia kuin onnistuminen. Se johtaa hermosolujen ärsytyksen ennenaikaiseen sammumiseen, jolloin stressitaso vähenee: mieleen putkahtaa yhä vähemmän ei-toivottuja ajatuksia. Näin käytössä on enemmän huomiokanavia. Kohtuudella käytettynä tämä onkin ihan hyvä idea: joskus voi olla hyvä tehdä tilaa pääkoppaan.

Ajatukset eivät kuitenkaan ole pelkästään hermosolujen sähkökemiallista toimintaa. Ajatukset ovat prosessiluontoisia ilmiöitä, jotka eivät rajoitu vain pään sisälle. Ajatellaanpa vertauskuvana junan liikettä. Junan liike ei ole yhtä kuin junan pyörien liike. Ja silti, jos junan pyörät otetaan pois, ei liikettä ole. Liike on prosessi: ilmiö, joka edellyttää pyörät, veturin, kiskot, voimanlähteen, kuljettajan sekä nipun tietynlaisia luonnonlakeja.

Se ei suinkaan tarkoita, että systeeminen tila, joka on prosessin pannut alkuun olisi lakannut olemasta. Pasilan asemalla odotetaan aamujunaa yhä kuumeisemmin. Ja nyt kun kohtaat alkoholilla kamppaamasi ajattelun systeemisen pään seuraavan kerran joudut pahimmassa tapauksessa rakentamaan pelistrategiasi kokonaan uusiksi. Muisti vaan ei pelaa.

Kohtuudella käytettynä alkoholi on kätevä tapa sammuttaa hetkeksi säpätys takaraivossa niin, että pystyt nauttimaan hetkestä eräänlaisessa kemiallisessa flow-tilassa. Liiallinen alkoholin käyttö on kuitenkin tuhoisaa. Jos hermosoluja kohtaa massakooma, tulee inhimillisestä toiminnasta mahdotonta. Ajatukset juoksevat päin seinää, ja pahimmassa tapauksessa ihminen itse perässä.

Pitkäkestoiseksi ratkaisuksi alkoholista ei siis ole: pitkässä juoksussa toimivin tapa elää flow-tilassa on huolehtia esimerkiksi ajattelunhallinnan avulla siitä, että ajatusprosessit ovat järjestyksessä. Alkoholi tarjoaa oivan laastarin stressin lieventämiseksi. Mutta pitkässä juoksussa lääkkeeksi tarvitaan konkreettisia muutoksia siinä, miten elät päivittäistä elämääsi.

Haluan jakaa kanssanne ajatuksia, siitä kuinka oman terveydentilan, fyysisen kunnon ja yleisen olotilan paranemisella on selkeitä vaikutuksia muihinkin osa-alueisiin elämässä. En aio puhua mistään rakkaudesta Äiti Maahan tai kosmisista väreilyistä, vaan pärjäämisestä arjen haasteissa. Kehomme voinnilla on mielestäni selkeä yhteys myös siihen kuinka voimme henkisesti.

MUUTAMA SANA ARJESTANI

Pidän itseäni aikaansaavana ihmisenä ja koen viettäväni aktiivista elämää. Tällä hetkellä tämän blogitoiminnan ja itsensä haastamisen lisäksi vapaa-aikaani mahtuu 3 eri bändiprojektia, liiketoimintaprojekti, urheiluseuran blogin ylläpito, avopuoliso, kaksi kissaa ja lukuisia ystäviä. Mainittakoon vielä kausiluontoiset harrastukset kuten näin talven tullen lumilautailu. Työkseni koulutan myyntiorganisaatiossa uusia työntekijöitä ja vastaan suurelta osin myös koko henkilöstön valmentamisesta. Helposti voisi sanoa, että vauhti alkaa aamusta ja pysähtyy vasta hieman ennen nukkumaanmenoa. Tällaisen pyörän pyörittäminen vaatii paljon energiaa ja keskittymistä päivittäin. Yksi heräämisistä kohdatessani oman lakipisteeni oli se, kun alkoi päivä päivältä tuntumaan enemmän siltä, että hautaudun omien projektieni alle. Nyt kerronkin teille, miten yhden projektin lisääminen palettiin on vaikuttanut lähes käänteentekevästi kaikkeen mitä teen.

VAIKUTUKSEN MONINKERTAISTUMINEN

Suurin osa meistä on varmastikin joskus lähtenyt vierittämään nyrkin kokoista lumipalloa lumista rinnettä alas ja huomannut, että hetken päästä ei tarvitse enää itse työntää kun pallo on kasvanut järkäleeksi ja painovoima on hoitanut loput. Mäen alapuolella meitä onkin odottanut monikymmenkertainen lumipallo. Tätä “lumipalloefektiä” voi soveltaa myös elämään. Kun tekee tarpeeksi työtä oikean osa-alueen eteen, alkaa se samalla vaikuttamaan muihinkin osa-alueisiin ja ennen kuin huomaakaan, on kehityksen tahti odottamattoman kova. Itselleni oikea osa-alue oli se, jonka eteen olin aiemmin vähiten valmis tekemään töitä; oma terveys, oikeanlainen ravinto ja fyysinen kunto. Sen jälkeen kun olen alkanut näitä osa-alueita tosissani kehittämään olen alkanut huomaamaan työn vaikutuksen myös muissa asioissa arjessa. Olen vielä siinä vaiheessa, että täytyy itse työntää, mutta tiedän, että edessä on alati jyrkkenevä luminen rinne ylämäen sijaan.

MISSÄ VAIKUTUS NÄKYY?

Paremman fyysisen kunnon ja terveemmin toimivan kehon myötä energian määrä on lisääntynyt. Tämä on johtanut siihen, että saan enemmän aikaan vähemmässä ajassa. Paremman ravinnon ja liikunnan myötä unen laatu on parantunut ja unen tarve on vähentynyt. Täten olen saanut viikkooni enemmän tunteja.  Näiden edistysaskeleiden yhteisvaikutuksesta stressin määrä on laskenut, jonka myötä en käytä aikaa enkä energiaa enää niin paljoa asioista murehtimiseen. Käteen jää siis enemmän aikaa, jonka ansiosta pystyn antamaan enemmän vapaa-ajan projekteilleni, parisuhteelle, ystävilleni ja työnatajalleni. Mitä enemmän taas antaa, sitä enemmän saa. Pystytkö jo kuvittelemaan mielessäsi, kuinka lumipallo kasvaa? Hienointa tässä on se, että tämä on vasta alkua.

SIVUVAIKUTUKSIA

• Olen löytänyt uusia mahdollisuuksia
• Olen kehittynyt työssäni ja se on huomattu
• Tulen paremmin ihmisten kanssa toimeen
• Olen viettänyt enemmän aikaa itselleni tärkeiden ihmisten kanssa
• Olen käyttänyt enemmän aikaa itselleni tärkeisiin asioihin
• Olen viettänyt laadukkaampaa aikaa rakkaani kanssa
• Olen nauttinut elämästä enemmän

Olisitko itse valmis tekemään töitä tämän kaltaisten asioden eteen?

- Jaxon

Tällä viikolla on paljon ohjelmaa. Koulutusta, työnohjausta ja ajettavia kilometrejä. On monta muistettavaa asiaa, monituisia pakattavia materiaaleja sekä usean eri asiakkaan kansiot. On yöpymisiä toisella paikkakunnalla. Toisaalta on myös hoidettavia taustatöitä ja koulutusvalmisteluja.

Palveleeko koko viikko ainoastaan elannon hankkimista? Seuraako tästä kaikesta tunne, että elän vain tehdäkseni työtä? Vai voisiko olla toisinkin? Mahtuisiko viikkoon muutakin elämää? Voisiko siitä seurata kokonaisvaltaisempi olo?

Ainakin olen pyrkinyt siihen jättämällä kalenteriini tämän päivän tasauspäiväksi. Tänään puran eilisen pitkän päivän tekemiset. Vaihdan työkassiin loppuviikon tavarat Savonlinnaa, Helsinkiä ja Kotkaa varten. Viimeistelen huomisen koulutuksen valmistelun ja tarkistan, että muistitikulla on oikeat tiedostot. Pakkaan yöpymistarvikkeet. Teen odottamassa olevat toimistohommat, kerään kuitit kirjanpitäjälle ja kirjoitan laskuja.  Laadin lapsen parin päivän vapaa-annomuksen koululle. Vastaan odottamassa oleviin sähköposteihin. Tänään olin myös paikalla, kun lapsi lähti kouluun ja olen kotona hänen palatessaan. Illalla ajan jo huomiselle koulutuspaikkakunnalle.

Ilman tätä tasauspäivää kaikki tausta- ja oheistyö, pakollinen sellainen, pitäisi vain tunkea johonkin rakoon.  Jos sille ei ole varattu aikaa, sitä aikaa ei synny mistään. Koska se kumminkin on tehtävä, mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Ilta ja yö. Se taas olisi pois perheeltä ja itseltä.  Varaamalla tasausaikaa autan kalenteriani – ja itseäni – hengittämään. Rauhassa ja vapaasti. Hengittävän kalenterin rakentamisessa olen edelleen harjoittelija, joskin huomaan oppineeni jo jotain.  Hengittävä kalenteri antaa tilaa eri rooleilleni – yrittäjänä, kouluttajana, työnohjaajana, naisena, vaimona ja äitinä. Se auttaa minua voimaan paremmin.

Julkaistu 4KK-Blogissa 1.11.2009

Kerroin teille aiemmin hieman suolihuuhtelun taustaa ja kokemuksia ensimmäisestä suolihuuhtelustani. Samassa yhteydessä mainitsin, että tällä kierroksella tulen käymään 2-3 kertaa kyseisessä toimenpiteessä. Kuluneen viikon torstaina oli uusintakierroksen vuoro… Lue lisää

Julkaistu 4KK-Blogissa 25.10.2009

Kyllä, arvasitte oikein. Kävin kuluneella viikolla ensimmäisessä suolihuuhtelussani ja olen ylpeä siitä. Haluan kertoa teille tästä hyvinkin “avaavasta” kokemuksesta ja tuoda esiin muutamia syitä, miksi kyseistä toimenpidettä kannattaa edes kokeilla. Kaikille jo nyt tiedoksi, että ainakin allekirjoittaneella tuntui pikkupoikana kuumemittari pahemmalta tuhkaluukussa kuin suolihuuhtelussa käytettävät tarvikkeet.

Nyt on siis ensimmäinen kierros takana ja lisää on tulossa. Melkein kahden metrin mittain suoli kun ei kerralla tyhjene vaikka kuinka kova jätkä olisikin. Vaikka tällä kertaa päästiinkin vasta alkuun ja todelliset vaikutukset on vielä edessä päin, olin hyvin positiivisesti yllättynyt toimenpiteestä. Ensinnäkin ammattilainen, joka minulle hoidon suoritti, sai loistavasti muutettua itselleni kiusallisen tilanteen erittäin rentouttavaksi kokemukseksi. Huuhtelun jälkeen tuli erittäin kevyt ja energinen olo ja koko kokemuksesta jäi tosi hyvä mieli. Huomattavia vaikutuksia ei vielä ole kirjattavaksi asti, koska puhdistuin vasta pikkuisen. Ensi kerralla luultavasti saadaan jo huomattavasti enemmän aikaan kun prosessi on jo käynnistetty kertaalleen. Kerron tällä kertaa teille enemmän taustatietoa aiheesta ja tulevilla kerroilla sitten enemmän käytännön kokemuksista… Lue lisää

Julkaistu 4KK-Blogissa 12.10.2009

Nyt on sitten virallisesta treeni- ja ravinto-ohjelmasta puolet suoritettu. Kaikille siis vielä tiedoksi, että ensimmäinen vaihe mursusta ihmiseksi veistämisen tiellä, käsittää omalta osaltani 12 viikkoa kestävän matkan entistä paremmaksi. Jokin kertoo minulle, että pahin on vielä edessä ja hyvä niin. Täytyy sanoa, että tähän mennessä on tehty paljon töitä ja paljon päätöksiä, mutta loppupeleissä en koe joutuneeni raatamaan liikaa. Pikemminkin asiat ovat edenneet hyvin luonnollisessa ja sopivassa tahdissa.

Ennen kuin paljastan viimeisimmät kuntotestien tulokset sekä kuvamateriaalia edistymisestä, haluan listata teille pienen tiivistelmän asioista, mitä olen tehnyt viimeisen kuuden viikon aikana… Lue lisää

Jukaistu 4KK-Blogissa 5.10.2009

” Mihinkään menemisen arvoiseen paikkaan ei ole oikotietä” - Juhani Töytäri

Niin kuin kaikki, jotka ovat tätä blogia seuranneet, tietävät varmasti, että tämän haasteen aikana kuljetaan syvällä epämukavuusalueella monen asian suhteen. Liikuntatottumukset, ruokaympyrä, arkirytmi, unirytmi ja monet muut asiat omassa elämässä kun pistetään remonttiin, vaatii se aika paljon muutostuskan sietämistä ja sitoutumista omiin päämääriin. Kyllä kaikkea viikon jaksaa, mutta entä useamman kuukauden tai jopa läpi elämän. Haluan kertoa teille, rakkaat lukijat, minkälaisia vaikutuksia viimeaikaisilla ponnistuksilla on ollut omaan arkeeni. Toivottavasti tämä sytyttää edes yhdessä ihmisessä kipinän tehdä muutoksia elämäntapoihinsa.. Lue lisää

Julkaistu 4KK-Blogissa 28.9.2009

Niin kuin on alusta asti ollut kupletin juonena, on tehtäväni myös koko ajan opiskella uusia asioita ravinnosta ja liikunnasta. Ravintoon liittyvä opiskelu on onnistunut tähän mennessä loistavasti ilmaisen Thrive in 30 materiaalin avulla. Mentorini suosituksesta ja opiskelumateriaalin kautta olen tutustunut lähiaikoina uusiin äärimmäisen hyviin ravintoaineisiin. Koska omalla kohdalla nämä uudet höysteet viherpirtelöissäni toimii kuin häkä, voin suositella niitä kaikille. Nyt on hyvä ottaa huomioon, että ko. ainesosien vaikutus näkyy parhaiten pidemmän säännöllisen käytön jälkeen. En tiedä siis itsekään kaikkea, mutta ainakaan minkäänlainen “voihan sitä kerran kokeilla” -tyyppinen lähestymistapa ei ole ehkä se kaikkein otollisin. Kannattaa tosin edes se kerta kokeilla, mutta siitä ei välttämättä saa tarpeeksi irti. Kerron teille nyt tarkemmin näistä mystisistä superraaka-aineista… Lue lisää

Julkaistu 4KK-Blogissa 26.9.2009

Huomenta kaikille aamuvirkuille!

Itse olen ollut puoli setsemästä asti hereillä ja olo on mahtava. Aamutreenin tekeminen on ollut tähän mennessä joka kerta haastavaa, mutta aina sen arvoista. Suosittelenkin kaikille, että tehkää edes jotain aamusta, mikä saa veren kiertämään. Lähtee päivä paremmin käyntiin!

Tämän viikon tärkein tehtävä mielestäni oli treenipäiväkirjan käyttöönotto, koska oman kehon kuuntelu on harjoittelussa ja ravinnossa äärimmäisen tärkeää jatkoa ajatellen. Kun kehityn siinä tarpeeksi, ei enää tarvitse miettiä mitä treenaan tai miten syön. Oma keho kertoo kyllä… Lue lisää