Nykymaailma alkaa olla ns. puun ja kuoren välissä.  Toisaalta luonnonkasvit hoitaisivat monia sairauksia ja sopisivat ravinnoksi, toisaalta taas monien kasvien elintila on kaventunut ja ne alkavat olla harvinaisia. Kasvikunta on hädässä muutenkin. Ihmisen toiminta kuten rakentaminen, tieverkoston laajentaminen, ilmasto-olosuhteiden muuttuminen ja ilmansaasteet vähentävät luonnonkasvien elintilaa. 

Kun kasvit lakkaavat olemasta, loppuu ihmisenkin elämä. Luonnonkasvit tulevat toimeen ilman ihmistä, mutta ihminen ei tule toimeen ilman kasveja.  Kasvit ovat maapallon keuhkot ja me ihmiset tarvitsemme happea. Mitä vähemmän kasveja sen vähemmän happea ja sitä enemmän hiilidioksidia.  Mitä vähemmän kasveja sen enemmän ilmansaasteita, ja mitä enemmän saasteita sen saastuneempi maa. Mitä enemmän luonnottomia kemiallisia aineita, sen huonommin maan ekosysteemi toimii.  Entä kun kaikki elävä on maapallolta kuollut?  Silloin ei ole ihmisiäkään. Miten paljon sinä olet valmis luopumaan elintasostasi että saat elää?  Millaisen maailman annat lapsillesi?

Mikä on pettämistä? Voiko rajoja rikkoa ihan vain pikkuriikkisen?

Kaikki se mikä loukkaa olemassa olevaa kumppania on pettämistä. Jos rajat ovat sovittu, niitä ei voi rikkoa milliäkään. Kun yhdessä on oltu vuosikymmeniä voi kielletty hedelmä alkaa houkuttaa. Keski-iän kriisi kohtaa niin miehiä kuin naisiakin. Ruoho näyttää aina aidan takana vihreämmältä. Naiset etsivät Vuosisadan Rakkaustarinaa tai Unelmien Prinssiä, joka ratsullaan veisi pois  sadun ihmemaahan. Miehet haluavat tuntea että heissä on vielä Vetovoimaa ja että he vielä Pystyvät.

Aina kysymys ei ole keski-iästä, eikä kriisistä. Joillakin ihmisillä  on halu olla paha ja synnillinen. Se voi olla jopa sisäänrakennettu ajatuskuvio.  Ei vain haluta vakiintua. Uudet valloitukset kiehtovat ja kun vaihtaa kumppania tiheämpään kuin sukkia, ei ehdi tutustua itseensä eikä siihen toiseen. Ei tarvitse ajatella. Ei tarvitse miettiä takana käryäviä siltoja.  Energiaa ei riitä muuhun kun uuden etsimiseen. Mikään ei riitä. 

Joskus kysymys on itsestä ja omasta viehätysvoimasta,  ja päähän ei mahdu muuta kuin Minä, Minä ja Minä.  Eihän sinne silloin sovikaan ketään muuta.  Nykymaailma ruokkiin narsismia. On ihan okei ottaa ja jättää ja ottaa ja jättää, vaikka loputtomiin. Mitä se toinen osapuoli tunteet tai ajattelee, sillä ei ole väliä. Narsismista syytetään miehiä, mutta tautia sairastaa myös moni nainen. Narsisti ei tajua tekevänäsä pahaa toiselle, hänelle toinen on vain väline saada jotain mitä hän itse haluaa.

Peter Pan ja Helinä-keiju seikkailevat ja eivät halua kasvaa koskaan aikuisiksi. Aikuisten maailmaa ei heille ole olemassakaan. On vain oma nautinto, vapaus ja halu tehdä mitä itse haluaa. Mitä muista, me lennetään!

Don Juan on viehättävä ja elää valloituksilleen ja valloituksillaan. Hän rakastaa aidosti naisia, yksi kerrallaan. Mieluummin mahdollisimman monta samana päivänä.  Hän on niin viettelevä että moni nainen kuvittelee että juuri hän ja vain hän on Don Juanille se Oikea. Don Juan ihastuu joka kerta oikeasti ja niin nainenkin luulee. Kunnes huomaa että Don Juan ihastuu oikeasti myös naapurin rouvaan, marketin kassaan ja pysäköintivalvojaan. Hän ei vain tunnu voivan itselleen mitään. Ei voi nainenkaan. Myös nainen voi olla Donna Juana.

Niin, mikä salarakkaassa kiehtoo… kiinnijäämisen vaara, uutuudenviehätys, yllätyksellisyys, erilaisuus, kiihkeys. Salarakas voi tuoda maustetta elämään, mutta se voi laittaa myös eron vireille. Siinä vaiheessa kun salarakkaasta tulee Julkirakas, juttu ei ole enää kiehtova.  Salarakas on kuin heräteostos, aluksi tuntuu tosi hienolta , mutta kun tuo salarakkaan kotiinsa mietii että mitä minä tuolla teen.  Mieti aina mitä teet ja miksi.

Asematunnelin vesivahinko on traaginen asia. Traagisen dramaattisia olivat runkovesijohdon suojatunnelista löydetyt reiät, joitten takia vahingosta tuli niinkin iso.

Vielä traagisempi on reikä Helsingin Veden tiedoissa: Jos joku ”tuntematon” pääsee tehtailemaan runkovesijohdon paksuun betonisuojaan timanttiporalla ”merkillisiä reikiä” ilman että kenelläkään on siitä mitään tietoa, on lupa epäillä muitakin merkillisyyksiä koko Helsingin Veden toiminnassa ja viestinnässä.

Mistä on kysymys? Pelätäänkö vastuunottoa, valehdellaanko?

Onko kyseessä sama mystinen poramies, joka tehtaili reiät Arctic Sean ruumaan ja piilotti sinne ydinkärjet?

Onko oikeasti kyseessä terrorismiin viittaava teko, jolla luodaan suomalaisten keskuuteen pelkoa ja kauhua? Onhan puhdas vetemme yksi maailman himoituimmista luonnonvaroista.

65% naisista pitää musiikin kuuntelusta, mutta vain 27% nauttii rakastelusta.

Valitettavasti YouTube ei löytänyt kappaletta, mutta se löytyy Spotifystä tämän linkin takaa.

Sturmgeist – Sturmgeist_89 (levyltä Manifesto Futurista, 2009)

Why did you do it
You bloody moron
Put an end to your problems
By killing innocents

Sturmgeist 89
Why did you do it

Sturmgeist89-nimellä internetissä esiintynyt tuusulalainen abiturientti Pekka-Eric Auvinen surmasi kahdeksan lukiotoveriaan sekä itsensä 7.11.2007 Jokelassa. Norjalaisen industrial-vivahteisen black metal -bändi Sturmgeistin laulaja/biisintekijä Cornelius von Jackhelln joutui vastentahtoisesti keskelle kohua, sillä hänen bändiään syytettiin väkivaltaan yllyttämisestä ja jopa Auvisen teosta. Tämä kappale on vo Jackhellnin “avoin kirje” Auviselle koulusurmien jälkeen. Wikipedia-artikkeli Jokelan koulusurmista.

Kaksi vuotta, kaksi koulusurmaa myöhemmin: Onko mikään muuttunut? Vielä viime vuonna jaksettiin laulaa nuorten mielenterveyshoidon puolesta, mutta nyt sillä rintamalla on taas hiljaista. Mielenterveyspalveluista on leikattu entistä enemmän taantuman(kin?) johdosta; luokkakoot, opetussuunnitelma ja muut käytännön asiat ovat pysyneet ennallaan. Aselakiin kyllä ollaan puututtu erittäin innokkaasti, mutta loppujen lopuksi on jälleen kerran unohdettu se, että games don’t make people aggressive, lag does (pelit eivät tee ihmistä aggressiiviseksi, niiden hidastelu kylläkin). Musiikin kuuntelu ei tee kenestäkään koulusurmaajaa eikä aselain muuttaminen paranna yhdenkään koulun tilannetta sieltä, missä tarvetta olisi. Pennuilla menee ihan oikeasti melko huonosti tässä maassa. Miksi? Minkä takia?

Myös työikäisillä, etenkin korkeasti koulutetuilla henkilöillä on koko ajan enemmän ja enemmän burn outeja, masennusta, mielenterveysongelmia ja sairauseläkkeellekin lähtee väkeä kuin U2:n keikalle (eli ihan pipona). Eikö tämän maan pitäisi olla yksi maailman kehittyneimmistä valtioista niin teknologisesti kuin vaikkapa terveydenhoidonkin suhteen?

Vai onko juuri se meidän ongelmamme; kompastumme juuri siihen, että olemme paperilla niin hyvinvoiva valtio, jossa kaikilla pitäisi kaiken järjen mukaan olla ihan ällistyttävän mukavaa ja kivaa ja helppoa ja turvallista? Olemmeko tottuneet liian hyvään, vai onko meiltä viety viimeisetkin ihmisyyden rippeet sen suhteen, että nykyään koneet tekevät puolestamme lähes kaiken ja meidän tehtäväksemme jää enää turhautua ja ahdistua, etenkin silloin, jos huomaamme itsessämme jonkin epänormaalin vian, virheen systeemissä.

Minun kaikennäkevät silmäni näkisivät, että Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tapahtumia ei suinkaan sovi pitää kertaluontoisina tragedioina, sillä vaikka aseet kiellettäisiin, kouluihin asennettaisiin viimeisen päälle tasokkaat metallinpaljastimet, hälyttimet ja turvakamerat, ei yksikään meistä olisi turvassa, sillä kun ihmismieli hajoaa tarpeeksi, eivät mitkään lait tai rajoitukset estä väkivaltaa, jos tekijä on tekonsa jo päättänyt toteuttaa. Ja minusta tämä on se kaikista huolestuttavin osuus: Miten on tultu tähän pisteeseen, että niin moni nuori tarvitsisi hoitoa mielenterveysongelmiinsa?

Niinpä.

Katso myös aiemmin kirjoittamani postaukset tämän aiheen tiimoilta:
Päivän kappale 23.9.2008
Ongelmakatalogi, eli miksi nuoret voivat pahoin (30.9.2008)

HS:n Kuukausiliite teki jutun Pensseli-sedästä

Toimittaja Janne Toivosen toive toteutui: Pensseli-setä saatiin Suomeen, ja äkkiä.

Toimittajan toive

Suomalaisten supersuosikki Youtubessa on Mihemmed. Viiksekäs, liukkaannäköinen pukumies, joka laulaa hassun bändinsä kanssa hassusti. Lähi-Idän kulttuuriin kuuluvat mikrointervallit ja rytmin käsittely ovat länsimaiselle korvalle tuttuja, mutta kuitenkin eksoottisia. Riemastuttavinta suositussa Youtube-videossa on tietenkin sanoitus. Reilusti riman alle menevää tulkintaa alkuperäisestä laulusta, joka kertoo dramaattisen tarinan rakkaudesta ja elämän tosiasioista, joissa valittu vaihtuu lammaslaumaan. ”Suomentajan” käsittelyssä kuulokuva ja sana muodostavat uuden tarinan pettävistä hanhista, hazardista, Pensseli-sedästä ja ”omaan perseeni nyt hän vetää” -tyyppisistä sutkautuksista.

Totta kai se naurattaa! Pistetään nyt pizzakebab-yrittäjännäköinen heppu pahaa-aavistamatta julkisuuden lauteille ja naurun kohteeksi. Vain pieni tovi aivotyölle, ja se voisi hävettääkin… Toisaalta, sellaista elämä on. Parhaat naurut saa aina toisen kustannuksella.

Mutta tästä syntyikin iso mediailmiö. Kun tähän liittyivät mukaan raskaansarjan toimijat, kuten Helsingin Sanomat ja MTV3, pitää ilmiötä ruveta tarkkailemaan kriittisemmin.

HS:n Kuukausiliite nosti aluksi Pensseli-sedän Youtuben marginaalihauskasta kansalliseen keskusteluun. HS kaivoi miehen oikean journalismin keinoin kotiseudultaan, taustat selvitettiin jne. Mies nimeltään Mihemmed osoittautui sympaattiseksi ja kaikin puolin mukavaksi.

Jatkoa on seurannut: Janne Toivosen juttunsa päätteeksi esittämä toive, että Pensseli-setä saataisiin Suomeen on toteutunut. Showmiehet ottivat tämän – omalla tavallaan ansiokkaasti – asiakseen ja onnistuivat. MTV3 kiikutti Mihemmedin härmään. Kymppiuutisten loppuletkautuksissa heiteltiin eilen lumipalloja ja huomenna esiinnytään TV-ohjelmassa.

Voi tanssivaa karhua! Aina meille on pitänyt saada ulkomaanihmeitä. Milloin ”neekerijazzia”, amerikan kummajaisia, kauniita ja rohkeita, milloin Urpoa ja Anaa…

Erikoisena piirteenä koko jutussa on ollut kaverin mukavuuden päivitteleminen. Kuinka sympaattinen, kuinka leppoisa hän onkaan! Eikö se olekaan enää oikeasti hassu Pensseli-setä? Tuo naurettava meisseli-setä? Huonoa omaatuntoa?

Mitäs jos joku ökyrikas kiinalainen tv-kanava olisi kuskannut ohjelmaansa jonkun hanuria soittavan Teuvon Keski-Suomesta, pistetty Akselin ja Elinan häävalssi soimaan ja naurettu vedet silmissä kun hanhet pettävät keskellä perseenvetohazardin? Naurattaisiko? Toivottavasti.

Ravitsemusasiantuntijoiden mukaan vaniljaesanssin haistelu auttaa hillitsemään sokerinhimoa. Vaniljan hajun pitäisi huijata kehoa uskomaan että olet syönyt jotain makeaa.  Siispä vaniljaesanssia pulloon ja aina kun alkaa sokeri himottaa, eikun nuuhkimaan.  Uskoo ken haluaa…

Ruotsalaiset rakastavat jonottamista. Tiedättehän, kukin vuorollaan, etuilematta, hiljaa edeten. Suomalaisetkin ovat oppineet jonottamaan. Ainakin viimeistään 1990-lamavuosien myötä.

Jonotus on saanut myös uusia, jopa muodikkaita merkityksiä makuupusseineen. Jonon ja jonottamisen ensimmäinen merkitys lienee kuitenkin kytköksissä niukkuuteen. Jotain on pakko jonottaa, koska sitä jotain on rajoitetusti, se jokin ehkä loppuu.

Lama oli – ja on – rajoitettua aikaa. Silloin syntyy heikompiosaisten keskuudessa puutetta elintarvikkeista ja muista perusasioista. Laman tuotteita on myös käsitteeksi muodostunut leipäjono.

Leipäjonon tavoin jonotettiin lamavuosien jälkeen IT-firmojen osakkeita. Sittemmin opittiin jonottamaan näyttävästi yhtä sun toista. Lippuja starojen keikoille, kauppojen aletuotteita, uutuuspelejä tai pelikonsoleita, elokuvalippuja. Viimeisimpinä hullutuksina aikuiset ihmiset jonottivat vaipat housuissa nukkumatta ja syömättä keski-iän ylittäneen popkuningattaren konserttilippuja.

Jonot houkuttelevat vetämään yhteyden sisällöttömien lupausten ja itse aiheutetun niukkuuden todellisuuteen: lamaan. Jos jotain pitää jonottaa, poista varmistin ja mieti miksi.

Jaa-a, mitä näkevät silmäni tänä aamuna? Leipäjonoa muistuttavan ruuhkanpoikasen Ateneumin edustalla. Porukkaa jonottamassa ”Pablon” näyttelyyn. Onhan se hienoa, että taide kiinnostaa. Varsinkin, kun Suomeen on saatu poikkeuksellisen kallis ja harvinaislaatuinen Picasson näyttely. Mutta ei kai vain olisi taas pientä ylimääräistä hypeä (jota kuplaankin usein osuvasti verrataan) ilmassa, kun sisäänpääsyä pitää jonottaa?

Viime lauantaina EMMA:ssa ei paljon jonoja nähty, tilaakin oli käytävillä reilusti, vaikka näytillä oli käsittämättömän koskettava ja yhden taiteilijaidentiteetin suorastaan uudelleenkäsitteellistävä näyttely. Tarjolla oli Tapio Wirkkalan ainutlaatuisia vanerista muotoiltuja veistoksia…

Ai niin. Kerran muistan jonottaneeni (no, baarijonot on luku sinänsä – sama luonne niissäkin). Kyse oli silloin (1996) ajokortin ns. pikku-E:stä. En edes oikein muista tai ymmärrä mitä sillä sai, en ole sitä kummallista pikku-E:tä tarvinnut koskaan. Talviaamu oli joka tapauksessa pimeä ja kylmä, meitä hölmöjä oli siellä monta. Kaiken kaikkiaan lähes miljoona.

Rakastavatko suomalaiset jonottamista? Toivottavasti eivät. Siellä missä on tilaa, siellä on myös vapaus tehdä omia valintoja.

Näin Halloweenin aikoihin tämä on aika hyvä tutkimus. Tutkimus osoittaa että aivojen kemiallinen välittäjäaine dopamiini suurina määrinä voi saada ihmiset näkemään asioita, joita ei ole olemassakaan.  Joten myös aaveita voi leijua ympärillä harvinaisen paljon

Brittein saarilla järjestetään mehiläistarhauskursseja kaupunkilaisille, jotka haluavat kasvattaa omia mehiläisiä kattoterassilla.  Mikäpäs siinä, mehiläispesä vaan parvekkeelle ja omaa hunajaa tuottamaan.  Riittäneekö kaikille mehiläisille edes kukkasia pölytettäväksi kaupungeissa?

Tiesitkö että hyttyset ovat kiinnostuneempia hikisistä, bakteereja kuhisevista jaloista?  Mitä pahemmin jalkasi haisevat sen kiinnostuneempia verenimijät sinusta ovat.  Suojaa itsesi puremilta pesemällä jalkasi hyvin ja vaihtamalla puhtaat sukat illaksi. Illallahan ne hyönteiset liikkuvat.

Nyt se sitten iski. Tietotulva. Maailma on tulvillaa tietoa, kaikenlaista uutista ja nippelinäppeliä. Joskus tulee tunne että ei tiedä yhtään mitään. Se mikä oli eilen in on tänään out, vai menikö se päinvastoin. Onko kaikki tieto edes hyödyllistä? Mikä yleensä on hyödyllistä? Mikä on tarpeen? Mikä on tarpeetonta? Ja kuka sen päättää? Toisinaan tuntuu että menee ihan hyvin, tiesin tuon ja tuon, sitten alkaa tuntua että hei, en enää ymmärrä tästä nykymenosta mitään.  Mikä tämän purkauksen aiheutti?  Pankkikortti. Nykyään joka kaupassa on pankkikortin lukulaite. Kävin tänään aika monessa kaupassa ja joka ikisessä se oli erilainen. Yhteen se pistettiin pystyyn taakse, toiseen vaakaa eteen, kolmannesta vedettiin sivulta, neljännestä takaa, osassa oli kansi osa oli avoimia… siis puhun edelleen pankkikortin lukulaitteesta. Tuli tunne että en tiedä mitään. Miltähän myyjistä tuntuu kun joutuvat neuvomaan jokaista asiakasta erikseen.  Pistä se kortti sinne eteen/taakse/sivulle/pystyyn/vaakaan. Näppäimiä osasin sentään painella.  Kyllä se ennen oli helppoa kun maksettiin vain ihan rahalla.

Aina välillä pulpahtaa näitä outoja ilmiöitä. Joku ihmetteli taanoin onko mitään korrelaatiota miehen, käden tai jalan koon ja sen yksityisemmän jäsenen välillä.  Siitäkin on tehty nyt tutkimus. Tutkimuksen mukaan keskiarvo pituusmitta oli  16 cm. Huom! Tämä on keskiarvo ja kysymyksessä ovat aikuiset miehet ja mittaa ei otettu lepotilassa. Mitä siihen korrelaatioon tulee, niin kyllä sellainen on olemassa. Hyvin heikko korrelaatio miehen pituuden välillä (0.25). Joten kenkiä, jalkoja ja käsiä ei kannata mittailla, eikä neniä. Mikäli joku nyt jotain haluaa mittailla.

Jos sinulle iskee yhtäkkiä hillitön halu pistäytyä grillillä, saattaa olla että aivosi himoitsevat kioskiruokaa ja vieläpä rasvaista sellaista.

Michinganin yliopistossa on tehty tutkimus, johon osallistui noin 500 ylipainoista miestä ja naista.  Vastoin odotuksia heillä ei ollutkaan sokerihimoa, vaan rasvanhimo.

Rockefeller-yliopistossa New Yorkissa taas tutkittiin rottia, joilla huomattiin galaniini-nimisen aineen laukaisevan himon rasvaista ruokaa kohtaan. Ne, rotat, joilla aivojen hypotalamuksen galaniinipitoisuus oli korkea valitsivat aina rasvaisimman ruokavaihtoehdon. Rasvaista ruokaa himoavat rotat myös lihoivat tutkimuksessa helpommin kuin rotat, joiden galaniinipitoisuus ei ollut samalla tasolla.

Voidaanko ihmis- ja rottatutkimuksista vetää näin suoraa johtopäätöstä että kaiken syy on galaniini aivojen nälkä- ja janokeskuksessa. Ainakin tutkijat ovat kovasti kehittelemässä ainetta, joka estäisi galaniinin vaikutuksen – ainakin rotilla.

Tämä on totta. Meille uskoteltiin että jos käyttää hands-free laitetta säteilyä ei kohdistu päähän niin paljoa ja nyt kerrotaan että hands-free laitteen kanssa säteilymäärä on kolminkertainen entiseen verrattuna. Laitteista ei siis tässä mielessä ole mitään hyötyä. Kuitenkin kaikki laitevalmistajat väittävät omissa tutkimuksissaan että mitään vaaraa ei ole. Päähän saa kohdistua siis ihan miten paljon säteilyä hyvänsä? Säteily ei siis ole terveysriski? Toisista tutkimuksista tiedetään että kännyköillä on  biologisia vaikutuksia, mutta kukaan ei tunnu tietävän  ovatko nämä vaikutukset ihan harmittomia. Nyt on siis maailmanlaajuinen testi menossa, johon jokaikinen kännykänkäyttäjä ottaa osaa. Testin tuloksia näemme 10-15 vuoden kuluttua.  Laitevalmistajat hakevat kovasti vapaaehtoisia omiin testeihinsä. Voiko sellaiseen testiin luottaa? Eikö testi pitäisi olla puolueettoman tahon tekemä, eikä valmistajan maksama?  Ehkä on kuitenkin syytä hieman tarkkailla lasten kännykänkäyttöä, heillä kun aivot vielä kehittyvät.

Työpaikkaromanssi 53%

Avioliiton päättyminen eroon 60%

45-vuotiaan vanhanpojan avioituminen 1,2%

Että, nainen on tyytyväinen erottuaan miehestään 85%

Että, mies on tyytyväinen erottuaan vaimostaan 58%

Mitä tästä voi päätellä?  Työpaikkaromanssit, johtavat avioeroon.  Vanhat pojat eivät mene naimisiin. Naisten kannattaa erota ja miesten pysyä avioliitossa. Mitä tästä voi päätellä? Älä usko kaikkea kirjaimellisesti. Ajattele omillakin aivoillasi.

Jo kauan on mainostettu että puinen leikkuulauta kannattaa vaihtaa muoviseen, jos haluaa välttyä ruokamyrkytykseltä. Väite perustui siihen että mikrobit eivät kykyene elämään muovipinnalla. Asiasta tehtiin tutkimus ja kas kummaa.

Wisconsinin yliopistolla testattiin leikkuulautoja. Puisille ja muovisille leikkuulaudoille levitetiin mahatautia aiheuttavia bakteereita Salmonellaa ja Listeriaa. Molemmat lautatyypit saivat saman määrän bakteereita. Kolmen minuutin kuluttua bakteerimäärä oli sama muovisella leikkuulaudalla, mutta bakteerit olivat vähentyneet puisella laudalla. Ero oli jopa 99,9% osassa kokeista.  Toisessa kokeessa bakteerien annettiin muhia leikkuulaudoilla yön yli huoneenlämmössä. Bakteerit olivat lisääntyneet muovisella laudalla, puisella leikkuulaudalla ei ollut lainkaan bakteereita.  

Tulos: puu tappoi bakteerit, muovi ei.  Ilmiölle ei ole löytynyt selitystä. Tutkijat arvelevat että puisen leikkuulaudan huokoset vangitsevat bakteerit ja tukehduttavat ne bakteereja tappavilla aineilla.

Tämä ällistyttävä tutkimus tehtiin Memphiin valtionyliopistossa. Koehenkilöt olivat ylipainoisia ja normaalipainoisia tyttöjä. Tytöt laitettiin katselemaan amerikkalaista TV-sarjaa sairaalasängyissä maaten. Lasten aineenvaihduntaa seurattiin koko kokeen ajan. Tuloksena oli että kaikkien lasten aineenvaihdunta heikkeni.  Lihavien tyttöjen energiankulutus laski 16% ja normaalipainoisten 12%.  Kun television suljetiin kohosi lasten energiankulutus samalle tasolle kun se oli ennen TV:n avaamista.  Syytä tähän aineenvaihdunnan muutokseen ei tiedetä. Syyksi epäillään sitä että lapset rentoutuivat niin hyvin TV:n ääressä että aineenvaihdunta heikkeni, toinen mahdollinen  syy oli se että lapset eivät juurikaan liiku kun TV on auki.  Tutkijat kehoittavat vanhempia rajoittamaan lasten TV:n katselua. Päteeköhän tämä myös aikuisiin?

Read this in english

Uusi-Seelantilainen kirjanpitäjä Vicki Walker sai fudut käytettyään työsähköposteissaan liikaa punaista, lihavointia ja KAPITEELEJA eli capseja. Viranomaiset eivät pitäneet potkuja täysin aiheellisina ja ProCare yritystä haastettiinkin maksamaan kirjavuutta ja virtuaalista huutoa harrastaneelle kirjanpitotädille 8000 euron korvausta. Yritys taas näki kirjanpitäjän aiheuttaneen “disharmoniaa käyttämällä isoja kirjaimia, boldausta ja verenpunaa tekstissä”.

Walkerin säälittävä puolustus siitä, että sähkärin kirjavalla tekstinkäsittelyllään hän vaan halusi ainoastaan ohjeistaa työkavereita täyttämään lomakkeita oikein ja ajoissa, ei vissiin aivan riittänyt.

Voi voi….

Jos sinusta tuntuu että reitesi näyttävät tänään suuremmilta kuin eilen, se saattaa hyvinkin olla totta. Asiaan on saatu nyt tieteellistä näyttöä. Ranskalaiset tutkijat selvittivät laihdutustuotteiden vaikutusta  tutkiessaan ultraäänellä rasvakudosta ja tekivät siinä sivussa löydön. Rasvakudos reisien ihon alla voi vaihdella 1,5 mm kuukautiskierron vaiheesta riippuen.  Rasvakudos on paksuimmillaan kuukautiskierron alussa – silloin monet naiset tuntevat itsensä painavammiksi. Sitä johtuuko vaihtelu rasvan jakautumisessa vai veden keräytymisessä kudoksiin ei tiedetä, mutta tämä saattaa selitää sen miksi farkut eivät aina sovi jalkaan.

Kirurgi Robert Smith amputoi äskettäin  täysin terveen jalkaterän kahdelta potilaat – jotka itse pyysivät leikkausta. Miehet kärsivät harvinaisesta sairaudesta, jossa ruuminkuva vääristyy. Ihmiset, joilla on tämä sairaus kuvittelevat että heidän joku ruumiinosansa on epämuodostunut tai ruma. Apotemnofiiliaa sairastavat  ovat vakuuttuneita siitä että  he ovat “epätäydellisiä” jos heillä on 4 raajaa ja että heistä tulee täydellisiä  amputaation jälkeen. Leikkaukset suoritettiin  yksityisesti psyykkisen arvioinnin jälkeen, koska molemmat potilaat olivat uhanneet silpoa itseään.  Kirurgi, joka leikkauksen suoritti arvoi että potilaat olisivat mahdollisesti menneet puoskarin juttusille tai ampuneet itseään. Molemmat potilaat toipuivat leikkauksesta täysin, tosin leikkaava kirurgi arvioi että sairaus saattaa myös aiheuttaa jäljelläoleviin raajoihin kohdistuvaa amputaatiopainetta.  Tosin tämä kirurgi ei kyllä enää leikaa, sillä häneltä on evätty toimilupa.

Kuulla on aina uskottu olevan outoja voimia, kuten ihmissusien herättely ja yleisen hämmennyksen aiheutus ihmismielissä. Nyt saksalaistutkijat uskovat että täysikuu ajaa ihmiset ryyppäämään. Tutkijat totesivat että alkoholin kulutus kasvaa huomattavasti täyden kuun aikaan, mikä johtaa juoppoputkareissuun ja/tai alkoholin vaikutuksen alaisena autoiluun. Siispä jos ajattelit lähteä 5-päiväisen täysikuuperiodin aikana viihteelle, jätä auto kotiin.

Scotland Yard kutsui ambulanssin paikalle, kun siivooja löysi  Buckhurst Hillin metroasemalta karkkipapereiden joukosta sikiön. Sikiö osoittautui Alien Egg-nimiseksi leluksi. Ei siis vierailijaksi avaruudesta, vaan lasten leluksi.  Lelu sisältää muovikuoren, jonka sisällä pieni hahmo makaa limapedillä sikiöasennossa. “Sikiö” kiidätettiin sairaalaan poliisisaattueessa, missä lääkäritutkimus osoitti että kysymyksessä on lelu.

Viime kesänä suosittelin teille rokkiaiheisia kirjoja. Koska tuntuu siltä, että kustannustoiminta tämäntyyppisen kirjallisuuden osalta tuntuu vain lisääntyvän, on myös viime kesän jälkeen julkaistu monta ja monenlaista överiä kirjaa rock-legendojen, -noviisien ja taustavaikuttajien elämästä. Tässä siis lisää rokkikirjoja kesienne iloksi! Tänä kesänä laajensin otantaa myös yleisesti musiikkikirjojen saralle – miltäpä kuulostaisi vaihteen vuoksi vaikkapa Jaakko Tepon tarina? Linkit vievät kustantajan sivulle.

Viime kesän rock-kirjakattauksen voit lukea täältä (joskin noin yhdeksän kertaa suppeampana kuin tämä).

LISÄÄ BÄNDISAAGOJA

- True, Everett: Hey Ho Let’s Go – Ramonesin tarina
- Palm, Carl-Magnus: ABBA
- McIver, Joel: Slayer (ilmestyy elokuussa)
- Gilbert, Pat: The Clash – Lontoo liekeissä
- Fong-Torres, Ben & The Doors: The Doors
- Davis, Stephen & Aerosmith: Walk this way – Aerosmithin tarina
- Davis, Stephen: Jumalten vasara – saaga Led Zeppelinistä
- Wall, Mick: Run to the Hills – Iron Maiden -elämäkerta

(BÄNDI)KUVIA KUMARTELEVILLE

- Halfin, Ross: Metallica kuvina
- Palsa, Tomi: Rockkuvia (ilmestyy syyskuussa)
- Kaila, Ben & Schütt, Henrik & Vuorimies, Risto: Ganes – valokuvia Hurriganesista
- Halfin, Ross: Iron Maiden – Kuvat

URANUURTAJIA JA VAHVOJA PERSOONIA

- Marsh, Dave: Bruce Springsteen – pomon tarina
- O’Brien, Lucy: Madonna – elämäkerta
- Wall, Mick: W.A.R. – W. Axl Rose
- Kiedis, Anthony: Arpikudos (Red Hot Chili Peppers -laulaja)
- Sandford, Christopher: Kurt Cobain
- Slash & Bozza, Anthony: Slash (Guns ‘n’ Roses -kitaristi)
- Bloom, Jerry: Musta ritari Ritchie Blackmore (Deep Purple- ja Rainbow-kitaristi ja -biisintekijä) (ilmestyy elokuussa)
- Echols, Alice: Janis Joplin – paratiisin arvet (ilmestyy elokuussa)
- Lawrence, Sharon: Jimi Hendrix – Mies, musiikki ja totuus
- Sandford, Christopher: Keith Richards (The Rolling Stones -kitaristi ja -biisintekijä)
- Curtis, Deborah: Etäinen kosketus – Ian Curtis ja Joy Division (katso myös blogikirjoitukseni Control-elokuvasta)
- Cooper, Alice: Alice Cooper, golfhirviö – rokkarin 12 askelta golfaddiktiksi
- Guralnick, Peter: Nuori Elvis – Viimeinen juna Memphisiin
- Pytlik, Mark: Björk
- Kosmos, Kari: Bob Marley – Mies, musiikki & mystiikka
- Cash, Johnny & Carr, Patrick: Cash. Omin sanoin
- Tosches, Nick: Helvetin tuli – Jerry Lee Lewisin tarina
- Ambrose, Joe: Iggy Pop – Raakaa voimaa
- Wood, Ronnie: It’s Only Rock’n'Roll. Rolling Stones -kitaristin ihmeelliset seikkailut
- Hopkins, Jerry & Sugerman, Daniel: Jim – No One Here Gets Out Alive
- Zimmerman, Keith & Zimmerman, Kent: Johnny Rotten
- Gordon, Robert: Hoochie Coochie Man – Muddy Watersin elämä ja teot
- King, B. B. & Ritz, David: Everyday I Have The Blues – B. B. King omin sanoin
- Miles, Barry: Frank Zappa
- Pegg, Bruce: Let It Rock! – Chuck Berryn tarina
- Heath, Chris: Feel. Robbie Williamsin tarina
- Montandon, Mac: Tom Waits – Takapihan taikuri

SUOMEN LAHJAT MAAILMALLE…

- Väntänen, Ari & McCoy, Andy & Monroe, Michael: Hanoi Rocks – All Those Wasted Years
- Nevalainen, Kimmo: Värttinä
- Mattila, Ilkka (toim.): Eläkeläiset – Suuri suomalainen juopottelukirja
- Ollila, Marko: Nightwish
- Puustinen, Viljami & 22-Pistepirkko: 22-Pistepirkko

…TAI AINAKIN SUOMELLE

- Kontiainen, Vesa & Starck, Kjell: Popeda – ilikeesti kiitää – vuodet 1977-2008
- Vesala, Paula & Luoti, Mira & Kostiainen, Pasi & Ylönen, Hanna: PMMP
- Sir Elwoodin hiljaiset värit: Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia 3
- Hurme, Juha: Radiopuhelimet
- Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Lintujen tarina
- Tuomola, Pauliina: Ari Koivunen – Karaokebaareista hevilavoille
- Kontiainen, Vesa & Aaltonen, Honey: Hurriganes
- Rinne, Harri: Juice On (Juice Off)
- Salo, Markku & Lindfors, Jukka: Jytinää Eestissä. Sleepy Sleepersien pitkä ja kivinen tie
- Kaukonen, Martti & Teppo, Jaakko: Jaakko Teppo – Haaska mies
- Tuomola, Pauliina: Voittajan tarina (Koop Arponen)

LEVYNTEON IHANUUDESTA JA KAMALUUDESTA & KIERTUEELLA SATTUU JA TAPAHTUU

- Hynynen, Jouni & Karmila, Mikko: Ukonhauta
- Juntunen, Juho K.: Tuuliajolla – Suuri rock and roll -risteily
- Tiitinen, Jarkko: Rakkaudesta hulluuteen – Uniklubi
- Juurikkala, Ville & Linnankivi, Jyrki: Route 69
- Rautio, Timo: Rokatessa roiskuu (jatko-osista lisää linkin takana)
- Kela, Anssi: Nummela – erään albumin anatomia
- Des Barres, Pamela: Let’s Spend the Night Together – Bändäreitä ja takahuoneiden muusia

LAAJEMPIA ILMIÖITÄ POPULAARIMUSIIKIN KENTÄLTÄ

- Chang, Jeff: Can’t stop, Won’t stop – hiphopsukupolven historia
- Miettinen, Kimmo: Hilse – suomipunkin alku ja juuri
- Inkinen, Juha & Etholén, Katriina: Punk on kuollut, eläköön hardcore!
- Echols, Alice: Uhoa ja unelmia – 60-luvun jälkijäristyksiä
- Tiber, Elliot & Monte, Tom: Taking Woodstock (ilmestyy lokakuussa)
- Röyhkä, Kauko: The Velvet Underground ja Lou Reed
- Kontiainen, Vesa: Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia
- Yun, Josephine: J-rock
- Puustinen, Viljami: This is USA – Hellsinki rock’n'roll underground ‘89-’99
- Kosmos, Kari: Natty Congo Bongo
- Hilamaa, Heikki & Varjus, Seppo: Reggae! – Jamaikan pop 1959-1997
- Guralnick, Peter: Sweet Soul Music – Etelän soulin nousu ja tuho
- Halme, Markku: Rumba – 20 vuotta rockin takahuoneessa
- Halme, Markku: Nisse M
- Nikula, Jone: Rauta-aika. Suomimetallin historia 1988–2002
- Moynihan, Michael & Søderlind, Didrik: Kaaoksen ruhtinaat – Mustan metallin messu
- Saastamoinen, Mika: Parasta Lapsille – Suomipunk 1977–1984
- Rinne, Harri: Laulava vallankumous
- Tirronen, Antero & Tirronen, Sari: Selluloidi soi! Rock’n'roll – ja twist-elokuvat 1953–1963

POPMUSIIKKI KAUNOKIRJALLISUUDESSA, esim.

- Grytten, Frode: Popmusiikkia 24 tuntia, 24 kaupunkia, 24 laulua, 24 tarinaa
- Kesti, Jouni: Musameduusan Sepalus-Akatemia

MUUTA OLEELLISTA

- Hyttinen, Cyde: Festariopas

Hyviä ja antoisia lukuhetkiä kaikille!

…ainakin, jos suomalaisiin poppiyhtyeisiin on uskomista. Vai miltä kuulostavat nämä kappaleiden otsakkeet: Maailmanloppu (Eleonoora Rosenholm), Nämä ajat eivät ole meitä varten (Egotrippi), Kaikki me kuolemme pian (Jarkko Martikainen) ja Ei mun oo hyvä olla yksin (Scandinavian Music Group).

Voin jo kuvitella yleisönosastokirjoituksenkin asian tiimoilta:

Miksei hei vois olla niinku aina kivaa eikä koskaan mitään ahistusta ja miks niinku aina pitää miettiä liikaa, miks ei vois vaan mennä eteenpäin sillei, että oleminen olis sietämättömän kevyttä ja kaikki jotenkin vaan lutviutuis just sillei miten niiden tuleekin, sillee niinku hienon herkästi ja pelkistetyn kivasti! Miks ei vois aina syödä sacherkakkua aamupalaksi ja lorvia jossain Kiasman nurtsilla tai kajaanilaisen halpamarketin parkkipaikalla, miks pitää miettiä, kuinka yksin täällä ollaan, kuinka tänne yksin synnytään ja yksin täältä pois kuollaan, miks ei vois vaan olla hei kivaa kaikilla ja vähän bilemeininkii, hei oikeesti tosi siistii! Miks pitää olla itkua ja parkua asioista, joihin voi kaiken lisäksi itse vaikuttaa! Olisko niinku sillei kivaa, jos kaikilla olis vaan tosi fantsun överin sikaihanan kivaa ja elämä sujuis sillei kivan kivasti sillei omalla painollaan eteenpäin ja meillä vois vaan aina olla kivaa! Miks ei, miks me mietitään maailmanloppua ja miks me ollaan tämmösiä surkuhupaisia itkuporaajia, miks me ei kyetä vaan rentoutumaan ja rakastamaan niinku maailmaa niinku joku se blondi Marilyn, jonka sukunimee en edes muista enää, se hymyili siinä kuvassa sillei, ku sen pyllyn takaa joku laitto tuulettimella ilmaa sillei, että sen hiukset meni tosi nätisti sykkyrälle ja sit se tuuletinkaan ei ollut yhtään niin pelottava ku Twin Peaksissa – miettikää, Marilynilläkin oli aina kivaa kunnes siitä tuli vanha ja kulunut ja sit se kippasikin jo poies, mut hei siihen nyt on aikaa, miks meillä nuorilla ei vaan vois olla aina kivaa, niinku sillei oon miettinyt niinku tiiättekö sillee, et niinku hei oikeesti! Vähän hei väriä elämään niinku, ei aina tartte itkee ja murehtii, voitas vaan olla rentoina ja letkee meininki! Katellaan niitä maailmanloppuja ja eksisten… eksista… eksensi… no jotai kummiski kriisejä sit joskus aikanaan, nyt meillä on niin kivaa että kukaan ei ees tiiä, miten kivaa! T. nimim. PERHONEN69_^

Nyt on kyllä pakko uppoutua lukemaan Milan Kunderan Olemisen sietämätöntä keveyttä. Olen säästellyt kyseistä herkkupalaa jo pidemmän aikaa, mutta nyt tuli sellainen olo, että luen sen yhdeltä istumalta läpi ja kun pääsen loppuun, aloitan sen uudelleen ja jatkan samaa kuviota, kunnes nuoren sukupolven edustajan herkkä sieluni repeytyy kaikesta pakahtumisesta aivan totaalisen rikki. Sitten voinenkin tulla tänne avautumaan, kuinka Kaikki me kuolemme pian on aivan täysin juuri minun elämästäni.