It has been a very rainy and dark Autumn here in Finland so I’m in need of light. Yellow!

Mary in Little Red House is hosting Mosaic Monday. Drop over and enjoy all the other mosaics.

* * * * *

Hopefully white Christmas with it’s lights is coming, I love it so much. Christmas is absolutely my favourite season, and I’m starting an Advent Calendar with doors to open here in my blog tomorrow!

Hyvää Pyhäinpäivä-viikonloppua kaikille, minä lähden muutamaksi päiväksi Lontooseen Miehen kanssa, jiihaa!

Sunnuntaina tänne blogiin popsahtaa ajastuksella Lokakuun kuvametsästyksen loppupostaus, jonka Mari on ystävällisesti luvannut syöttää MckLinkyyn Kristin Photo Hunt Challenges-blogiin. Kuvat ovat nähtävissä valmiina pakettina jo nyt Picasa-albumissani, jonne pääsee klikkaamalla sivupalkin Photohunt-merkkiä.

Rakas kotikaupunkini Tampere täytti virallisesti 230 vuotta viime torstaina 1.10. Ruotsin kuningas Kustaa III allekirjoitti Tampereen kaupungin perustamisasiakirjan 1.10.1779 ja ensimmäinen Tampereen päivä järjestettiin vuonna 1955. Pirskeitä on vietetty kaikenmoisin seremonioin ja tapahtumin koko viikonlopun yli.

Me olimme eilen sunnuntaina, Tampereen päivänä, tuplailoni vartion kanssa leffassa katsomassa kolmiulotteisesti uusinta Disneyn piirrettyä, Up – kohti korkeuksia. 3D kakkulat omien silmälasien päällä ja kuuset korvissa! Kyyllä! Otin korvatulpat leffaan mukaan! Kolme päivää päässäni hirmumyrskynä riehunut migreeni, joka juuri oli laantunut enää pieniksi aalloiksi olisi saattanut aktivoitua uudestaan mokomassa metelissä, kuulin kaiken vallan erinomaisesti korvakuusistani huolimatta. Mutta miksi i-h-m-e-e-s-s-ä äänitason pitää olla elokuvissa niin helskatun kovalla? Onko leffoissa tehty melumittauksia? Liian kovalla, sanon minä, kuulo voi vaurioitua ja se on  ihan totta. Muuten nautin tästä piirretystä pläjäyksestä kovasti, lapsenmielinen kun olen.

Nythän on myös tullut Suomessakin vihdoin ensi-iltaansa kuin meille ruokafriikeille ja bloggaajille suorastaan räätälöity ja tehtailtu  Julie & Julia

Voi, kuinka mä olen sitä odottanut! Olen käynyt kesän mittaan nuuskimassa Julie Powellin blogia The Julie/Julia Project , joka sivumennen sanoen on minusta 2000-luvun blogiksi kovin aneeminen ulkomuodoltaan, ei ainuttakaan kuvaa edes. Mutta minä olenkin suomalainen. Miksi tästä Julien blogiprojektista kokata Julia Childin ja parin muun tekijän kokoama amerikkalaisten keittoraamattu   ‘Mastering the Art of French Cooking’ kannesta kanteen ohje ohjeelta vuodessa tulikin niin suosittu?  Tämän tajutakseen täytyy ymmärtää, että Julia Child on superjulkkis Amerikassa, tv-kokkien esi-äiti, jenkkien Patakakkonen, Jaakko Kolmonen ja Mysi Lahtinen samassa paketissa ja ties mitä kaikkea, hänet tunnetaan rapakon takana niin hyvin! Ja he myös tuntevat jenkeissä hänen tuotantonsa. (Ostin aika hiljattain tuon keittokirjan suomalaisen version, Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Nyt niitä saa kirjakaupoista, kiitos elokuvan ) Julia Child on ikoni! Ja Meryl Streep näyttelee häntä lähes täydellisesti, imitoi äänenkin, katsokaa vaikka tämä videopätkä:

Pakko laittaa vielä yksi pätkä täti Julian legendaarisista kokkiohjelmista:

Loppu onkin sitten oikean bloggaaja Julien kohdalta tarua ihmeellisempää, hänen kokkikokeilunsa ovat päätyneet Hollywoodin unelmatehtaaseen ja siellä elokuvaksi. Julien ei varmaankaan tarvitse enää olla konttorirottana New Yorkissa, eikä kokata pikku kaksion tiskikoneettomassa keittiössä unelmaruokia. Hän on nykyisin täyspäiväinen kirjailija ja hyvä niin, kaikki onni hänelle ja rikkaudet ja kuuluisuus suotakoon!

Ps. Milloinkahan mä ehdin nähdä tämän kiihkeästi odottamani leffan, se on vielä arvoitus…

]]> http://arianebrejnik.wordpress.com/2009/09/22/21-septembre-2/ Mon, 21 Sep 2009 22:04:29 +0000 ariane http://arianebrejnik.wordpress.com/2009/09/22/21-septembre-2/

21 septembre- Matin, entre deux trombes d’eau

8 Artists,
8 ways of discovering, playing and at the end building our own mental images with installations. Like an inner travel.
That’s very exciting, that’s fresh, and intelligent!

laurent saksik

Véroniqe Joumard

Céleste Boursier-Mougenot

http://www.louisvuitton.com/espaceculturel/index_GB.html

Tuplailon puolikkaani on ollut innokas partiolainen jo kolme vuotta. Toinen lopetti yhden talven jälkeen ja mankui itsensä nyt takaisin kaksoisveljensä suureksi mieliharmiksi. Kesän kohokohta tälle Salama Seeprat- seikkailijaryhmälle oli varmasti viime talvena jo alustavasti suunniteltu kahden yön purjehdusreissu Näsijärvellä. Homma toteutui yhden seikkailijan isän ja isoisän veneillä s/y Alexa ja s/y Shanna. 8 poikaa + vartionjohtaja ja kipparit! Lähdön ehtona oli, ettei tuuli saa olla yli 10 m/s.  Viime perjantaina lähtivät ja pääsivät kyllä lauantaina kunnolla tuulten makuun; puhallusta oli 12-13m/s. Ensin kuulemma pelotti, sitten vaan jännitti ja lopuksi  olivat ilmoittaneet, että kyyti voitti Särkänniemen laitteet 6-0!  -Klikkaa gallerian kuvat auki-

PS. Miksen mää päässy…

]]> http://krisuh.wordpress.com/2009/08/08/cirkus-cirkor/ Sat, 08 Aug 2009 16:36:36 +0000 Krisu http://krisuh.wordpress.com/2009/08/08/cirkus-cirkor/

Tulin hetki sitten Tampereen teatterikesä-festivaaliin kuuluvasta ruotsalaisen Cirkus Cirkörin ‘Inside Out’-esityksestä. Minusta tuli fani kerta istumalta!

Esityksessä on mukana kaksi nuorta suomalaista ammattilaista trapetsilla, Mirja Jauhiainen ja Sanna Kopra, joista Sanna on alun perin tamperelaisen Sorin sirkuksen kasvatti. Heidän yhteinen numeronsa ilman turvaköysiä oli huikea!

Eilen en tehnyt ruokaa. Sanoin pojille, että menemme kaupunkiin katsomaan ja testaamaan kukkaisviikkojen takia Keskustorille pystytettyä maailmanpyörää, kun siitä nyt on puhuttu. Ensin kuitenkin Bella Romaan pizzalle. Polkupyörillä. En viitsinyt edes kuunnella rutinoita, se syö, joka polkee ja kaikilla oli tietysti nälkä, ainahan niillä on, pojilla, hah! Meiltä on matkaa 8 km keskustaan, jos ketä kiinnostaa, että ei se nyt niin ylivoimainen matka ole. Matka meni hyvin ja jätimme pyörät Finlaysonin alueen Plevnan parkkitalon lähellä olevaan pyöräparkkiin. Matkalla ravintolaan vedin ihastuksesta henkeä, kun näin Väinö Linnan aukiolla Kaarina Kaikkosen tilataideteoksen Linjanmuutoksia.

…on aikaa pitkän kaavan kupposille.

Cappuccinoa iltapäivän auringossa.

Ei niin lämmintä ja aurinkoista kuin viime kesänä, mutta muuten aivan yhtä mukavia ja rentouttavia päiviä vietimme Lummenne-järvellä. Kuvien käsittelyyn menee aikaa, kamera räpsähti yli 600 kertaa.

kalamies

perunanpesijä

veden lapsi

]]> http://krisuh.wordpress.com/2009/07/19/reissuun/ Sun, 19 Jul 2009 19:07:07 +0000 Krisu http://krisuh.wordpress.com/2009/07/19/reissuun/

Huomenna aamulla pakataan auto täyteen rompetta ja lähdetään sadetta ennustavia säätiedotuksia uhmaten mökkikyläilemään taas Lummenne-järvelle. Pojat tärisevät innosta, miksen minäkin, meillä oli niin mahtava kesäviikonloppu siellä viime vuonna.

Mutustelkaa mustikoita, mansikoita ja nauttikaa kesästä!

Viikonloppu Lahdessa serkkujen syntymäpäivillä. Vielä sunnuntaina aamutuimaan kuudelta taivas kaatoi vettä niskaan saavilla niin voimaperäisesti, että siihen heräsin minäkin korvatulpista huolimatta, mutta niin kuin aina ennenkin, aurinko paistoi Vesijärven rannalla poliisien majalla. Eilen myöhään, kun ajelimme kotiin, muistelin, että näitä juhlia on pidetty jo pitkälti toistakymmentä vuotta, omatkin kaksoseni osallistuivat ensimmäisiinsä jo ollessaan vielä vatsassani sykkyröinä. Entisiä vaippahousuja, joita sittemmin vahdittiin menemästä veteen hukkumaan on täysi-ikäistynyt. Mihin tämä aika oikein livistää? Mutta suvusta ja ystävistä eivät vaipalliset vahdittavat näköjään lopu.

Mölkkyä ja petankkia pelataan myös joka kerta, iällä ei väliä, peli alkaa!

Vesipedot serkut

Koiraystäviä unohtamatta

Kakunjämät

Ensi kesänä lapset ovat taas vuoden vanhempia, mutta maisema on sama ja aurinko se vaan paistaa!

]]> http://krisuh.wordpress.com/2009/07/06/viikon-kuva-2709/ Mon, 06 Jul 2009 15:40:04 +0000 Krisu http://krisuh.wordpress.com/2009/07/06/viikon-kuva-2709/

Kattaus kahdelle

Pojat olivat viime viikon poissa kotoa…

Tulin niin hyvälle tuulelle Marin hotti-pinkki-postauksesta, että muistin oman viime viikkoisen satunnaisotokseni. Ei meillä nyt mitään haastetta ole menossa, mutta tämä sopii niin kivasti Marin tämän päivän väriin, eikö!

…..kesän ensimmäinen mansikkaleivos.

Kaikkea se tuo kesäkuun kuvametsästys teettää, hehee! Satoa:

Oli kyllä mukava läträystuokio naapurin rouvan kanssa. Hän heitteli orvokkeja vatiin ja ohjaili ankkaa, joka mielellään näytti kameralle enempi tuota pyrstöpäätä. Löydättekö te näistä kelluvan suosikkikuvanne?

ทำนายฝันเลขเด็ด    เลขเด็ด หวยบนดิน    เลขเด็ดสลากกินแบ่งรัฐบาล    สูตรเลขเด็ด
ดูดวงเลขเด็ด    เลขเด่น เลขเด็ด    หาเลขเด็ด    หวยดัง เลขเด็ด

Se. Juuri se itse. Himoittu ja haluttu, vauvapinkin värinen. Lisänä soft light-kokeilu.

Ei tässä bloggaamaan ehdi, pientä ihmistä viedään aslakissa kuin litran mittaa! Pari kuvaa kuitenkin maistiksi.

Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta saapumispäivän iltana.

Uudistutaan, uudistutaan….

Nauruksi meni tämäkin. Kuka haluaa tilata pikkujouluohjelmaa?

Hotellin edessä oleva laituri aamulla klo 7. Kuka kysyy? Kyllä, olen aamuisin pulahtanut henkeä haukkoen ja portaista kiinni pitäen henkeni kaupalla hyiseen veteen, yllytyshullu kun olen,HHRRRRRRR!!!!

Osa “yllyttäjistä”, rohkelikot.

-Krisu, vedelle pitää antautua, kas näin!  sanoo hän minulle ja “antautuu” 13°:lle vedelle. Anna mun kaikki kestää! Pakkohan sinne oli mennä hankkimaan kuolemantautia. Minähän en yleensä varpaitani veteen kasta ennen kuin heinä-elokuun vaiheessa, höh!

Yölaituri. Lauantaisen grilli-katosillan jälkeen. Vähän voi horisontti viirata …krhm…

Sunnuntaina oltiin vapaapäivällä ilmojen puolesta kuin etelän matkalla. Soitto kotiin on iloinen asia (Päivä oli tarkoituskin viettää aslak-ympyröissä, kuului prosessiin.)

*Lisäys 16.4.  Valokuvatorstain 128. haaste on “saapuminen” . 

————–

Seisoin pihalla kamera kaulassa ja höpöttelin niitä näitä parin naapurin kanssa. Suoraan pään yli! Kaksi kurkiauraa, noin 50 lintua ja vielä jälkijoukot (9) päälle! Pohjoiseen, pohjoiseen. Mikä onni kohtasikaan. Vielä parempi onni olisi kyllä ollut, jos olisi sattunut runkoon se pikkaisen pitempi putki. 

I was so lucky today: was standing by accident outside with my camera hanging around my neck  and suddenly cranes flew right above my head heading North.

Ostin itselleni uuden vempaimen, sykemittarin. Nyt tämä pikkuinen musta mötikkä ja sen kellonnäköinen kaveri ovat aiheuttaneet minulle jo 

riippuvuutta. Olen ihastunut ja rakastunut tai sanotaan vaikka addiktoitunut täysin sykemittariini. Tein itselleni treeniohjelmankin sen uumeniin, ja jos noudatan sitä tai liikun vaikka enemmänkin, niin näytöllä on maanantaina kirjeen kuva, joo-o! Minä saan sykemittarilta postia, hahaa! Se lahjoittaa minulle pokaalin seuraavaksi viikoksi näytölle! Mutta vain, jos olen noudattanut programmia ja minähän nyt teen palkintojen ja pokaalien eteen vaikka mitä, pers edellä puuhunkin voisin yrittää, kyllä, kyllä. 

Viime viikon liikkumiset (jokapäiväisiä koiran pissatuksia ei mainita, jos niissä ei ole ollut meininkiä mukana):

1. ti-kuntosali
2. ke-koiralenkki 
3. to-cirquit + koiralenkki
4. pe- sauvalenkki 7,8 km
5. la- bodypump + koiralenkki

Eilen sain kirjeen ja pokaalin! (ja olin melkein 7 km:n lenkillä) Tänään olin salilla muokkauksessa. Vasemmassa reidessä repesi jotain lämmittelyvaiheessa, vaikka olin lämmittellyt jo crossarillakin sitä ennen. Lääkäri 17.45. Ei taida tulla pokaalia ensi viikolla, olen kyllä romu…

Huomatkaa pokaali?

PS. Kaikkea se eskimo-kurssikin (ASLAK) saa aikaan hyvin jo sohvaan muumioutuneessa henkilössä.