Tiistai 2.12.2008

Osallistuin vuoden 2008 Online Information Confereceen 2.-4.12.2008. Lontoossa Päätin hakea reissuun, sillä konferenssin sisältö vaikutti hyvin mielenkiintoiselta, ja arvelin että voin oppia jotain uutta ja hyödyllistä. Näin myös kävi.

30 Clay Shirky piti inspiroivan avauspuheenvuoron “jokaisessa tiedonjyvässä piilee yhteisön mahdollisuus”. Shirky puhui siitä, miten tietoa halutaan jakaa, siitä halutaan keskustella ja kiistellä. Kaikki se on nykyisessä digitaalisessa ympäristössä mahdollista ja helppoa. Erityisesti Shirkyä kiinnosti se, että julkaistu tieto voi nykyään kasvattaa ympärilleen yhteisön, joka on kiinnostunut samasta asiasta.

Clay Shirky on tunnettu kirjoittamastaan kirjasta “Here comes everybody: The Power of Organizing Without Organizations”. Kirjaansa pohjaten Shirky kertoi informaation määrän ja käsittelyn muutoksista. Ennen ihmiset kerääntyivät yhteen ja jakoivat tietoa, nykyään ihmiset jakavat ensin tietoa ja sitten kokoontuvat sen ääreen (esim. Flickr). Kirjan kulta-aikana tieto myös ensin suodatettiin ennen julkistamista, ja julkaiseminen oli kallis ja hankala vaihe. Tämäkin on kääntynyt digitaalisessa ympäristössä ympäri: ensin julkaistaan (melkein mitä tahansa mistä tahansa), sitten vasta tiedoista suodatetaan tärkein (hankalaa ja kallista).

Aloituspuheenvuoron jälkeen joku kysyi Shirkyltä, mitä hän ajattelee kirjastoista. Mieleen jäävällä tavalla hän julisti: “Kirjastot ovat onnellisuusmoottoreita”. Hän mietti, mikä lisää onnellisuutta kirjastoissa. Tähän hän ehdotti erilaisia strategioita:

Palvele asiakkaita ryhminä, joilla on yhteiset kiinnostuksen aiheet, älä yhtä kerrallaan.
Muut käyttäjät ovat kirjaston voimavara; heidän avullaan voi rakentaa kirjastolle sosiaalisia ominaisuuksia.
Metadata! Sitä kannattaa kerätä käyttäjiltä ja rakentaa palveluita sen avulla.

Sain tästä itse idean, että HelMetiin voisi lisätä saman tyyppisen keskustelupalstamahdollisuuden (aloita keskustelu kirjasta/levystä jne.) kuin iGS-sivuillakin. Tämä toisi käyttäjiä yhteen ja aineisto markkinoisi itseään. Keskustelujen moderointi, ja niihin liittyvät sosiaaliset aspektit pitäisi kyllä miettiä ensin todella tarkkaan ennen kuin tällaiseen kannattaa lähteä.

Iltapäivän ensimmäinen esiintyjä, yhdysvaltalainen Jenny Levine (Internet Development Specialist, “Shifted librarian”, Burr Ridge, IL), oli yksi koko konferenssin kiinnostavimmista. Hän kertoi todella innostavalla tavalla monista eri tavoista, joilla kirjastot voivat hyödyntää uusia verkkopalveluita ja sosiaalista mediaa.

Esimerkkikirjastoina hän esitteli Yalen kirjastoa ja Kenton Countyn yleistä kirjastoa joilla on kiinnostavalla tavalla käytetty uusia verkkopalveluita. Molemmat muun muassa päivittävät uutisiaan twitterin ja rss:n avulla. Jos kirjaston uutiset kirjoittaa twitteriin, ne voi katsoa suoraan sieltä, tai ne voi ladata rss:na kirjaston sivuille tai asiakkaille. Twitterin avulla voi kertoa mielenkiintoisia asioita kirjaston arjesta, esim. “asiakas lainasi juuri Aku Ankkoja eräässä HelMet-kirjastossa”, “tänään Kirjasto 10:ssä on tulostettu 232 sivua. Tämä on paperina yhtä kuin X puuta”. Kaikkein hienointa tässä on se, että tämän kaiken voi saada tapahtumaan automaattisesti, eli kenenkään ei tarvitse täytellä tietoja joka kerta erikseen.

Asiakkaat voivat tilata jopa kirjaston uutuuskirjojen tiedot kansikuvineen rss-syötteenä itselleen. Uutuuskirjojen tietoja voi tilata myös aihepiireittäin, esim. dvd:t tai lasten tietokirjallisuus. Erilaisia tapoja palvella asiakkaita on siis muun muassa:

- “twittailu” eli eräänlaisen miniblogin pitäminen ja sen ohjaaminen asiakkaiden käyttöön
- tekstiviestien käyttö asiakkaille tiedottamisessa mm. tapahtumista tai eräpäivistä
- facebookin käyttö ilmoitustaulumaisesti
- ask online -palvelut

Levine muistuttaa kirjastolaisia kiinnittämään nyt huomiota verkkosivujen yhteensopivuuteen kännyköiden kanssa. Kännykkäteknologia on kehittynyt viime aikoina huimasti, ja nykyään se alkaa olla arkipäivää, että kännykällä surffaillaan verkossa. Tässä on mahdollisuus esim. palvelulle, jossa asiakas voisi tilata lähimmän kirjaston osoitteen verkosta tai tekstiviestillä.

Lopuksi Hollantilainen Digital Library Manager Karolien Selhorst esitteli, miten he ottivat wikin käyttöön kirjastonsa tiedon jakamisen välineeksi. Hän esitteli kohta kohdalta eri vaiheet aina suunnittelusta toteutukseen. Selhorstin kertoessa heidän wikistään, kävi ilmi että se oli hyvin samantyyppinen kuin meidän intranettimme Kaivo. Suurimpana erona tuntui olevan se, että heti kun henkilökunta oli oppinut käyttämään wikiä kunnolla, se haluttiin myös asiakkaiden nähtäville.

Keskiviikko 3.12.2008

Ensimmäisenä osallistuin kirjaston ”Do we have a profession?” –tilaisuuteen. Natalie Ceeney, Britannian kansallisarkiston pääjohtaja, puhui tietopalveluiden asiantuntijoiden titteleistä. Hänen mielestään kirjastotyöntekijät ja informaatikot monine titteleineen saisivat paremman imagon, jos heillä olisi yhteinen kattonimike samaan tapaan kuin tietokoneiden kanssa työskentelevät ihmiset tunnetaan it-henkilöinä. Täksi kattotitteliksi hän ehdotti ”knowledge and information managementia” eli vapaasti suomennettuna: ”tiedon ja informaation hallinta”. Tästä lähtien kenenkään ei tulisi Ceeneyn mukaan sanoa ”I’m a librarian” vaan ”I work in knowledge and information management.”. Vakuuttavan kuuloinen, yhteinen titteli nostaisi Ceeneyn mukaan alan arvostusta ja tätä kautta myös palkkoja. Mielenkiintoinen näkökulma; tästä on ollut paljon puhetta täällä Suomessakin.

Seuraavana vuorossa oli Denny Heye, joka esitteli hyvin menestyvän informaation ammattilaisen seitsemän taitoa. Nämä taidot ovat Heyen mukaan:
1. Ole luova ja innovatiivinen
2. Näe koko kuva (see the big picture)
3. Ole johtaja
4. Osaat suostutella muita
5. Hallitse aikaasi (opettele sanomaan Ei)
6. Olet lisäarvo yritykselle (työpaikkasi saa sinusta vastinetta panokselleen)
7. Olet hyvä esiintymään.

Heye puhui laajasti näistä eri kyvyistä, joilla pääsee urallaan eteenpäin. Eräät mieleen jäävimmistä vinkeistä näiden taitojen kehittämiseen oli
- kysele, jaa tietojasi ja opettele jatkuvasti uutta
- laajenna osaamisaluettasi
- rakasta sitä mitä teet, tee sitä mitä rakastat.

Tämän rakentavan höykytyksen jälkeen oli aamutauko. Join kupposen teetä ja jutustelin konferenssissa tapaamani Heli Yamaguchin kanssa. Heli oli minulle ennestään tuttu työjaksoltani Tikkurilan kirjastossa. Heli itse oli puolestaan siirtynyt Kauppakorkeakoulun kirjastoon töihin. Pienen tauon ja juttelun jälkeen olo oli taas vastaanottavainen ja kiinnostunut.

Seuraavien luentojen teemana oli Sekalaiset uravaihtoehdot (Hybrid career options). Kiinnostavasta nimestään huolimatta olin hieman pettynyt esiintyjien antiin. Ainoa mieleen jäänyt esiintyjä ja asia tältä teemalta oli Sheila Corrall, joka kertoi verkkotiedon luonteesta. Verkkotiedonhakuun liittyy Corrallin mukaan se huono puoli, että ihmisillä on valheellinen luottamus omiin kykyihinsä löytää oikeaa informaatiota verkosta. Kaikki tuntuvat luottavan omiin googlaustaitoihinsa. Tietojen helppo saatavuus, easy access, tekee tietopalvelutyöntekijöiden työn pikemminkin hankalammaksi kuin ennen. Corrallin mielestä tiedonhaun ammattilaiset voivat osoittaa ammattitaitonsa ja lunastaa paikkansa ammattilaisina vaatii muutamia erityistaitoja. Yksi tällainen taito on jatkuva ”upskilling” eli taitojen kartuttaminen ja erikoistuminen. Muita tarpeellisia taitoja ovat muun muassa pedagogiset kyvyt, taustatieto ja kyky työskennellä perinteisten ammattirajojen yli.

En tiedä, oliko Corrallia seuraavan luennoitsijan aihe minun kannaltani huono, vai olinko vain väsynyt kaiken oppimani jäljiltä, mutta seuraavasta luennoitsijasta ei jäänyt kerta kaikkiaan mitään mieleen. Aihe käsitteli tietopalveluasiantuntijuutta asianajofirman näkökulmasta. Luentojen jälkeen oli lounastauko, jolloin lyöttäydyin Helin porukkaan. Kävimme messuosastolla hamstraamassa informatiivista materiaalia (ja namuja).

Keskiviikon 3.12.2008 yllätys

Seuraava esiintyjä olikin yllättävä, kiinnostava ja muista poikkeava. Kalmarin yliopiston Distance Learning Coordinator, Alastair Creelman aloitti normaaliin tapaan puhumalla yleisölle lavalta, mutta jossain vaiheessa keskustelu ja esitys siirtyikin valkokankaalla näkyvään Second Lifeen. Alastairilla oli oma avatar SL:ssa, jossa esitys jatkui. Virtuaalisen nuotion ääressä odotteli kaksi ns. Kamimo-projektiin osallistunutta henkilöä, jotka kertoivat mikrofonin ja SL:n kautta esitystä seuraaville ihmisille projektista.

Kamimo-projekti on Ruotsalaisen Kalmarin yliopiston ja Norjalaisen Molde University Collegen ja Keski-Missourin Yliopiston yhteistyöprojekti, jota Norjan avoin yliopisto sponsoroi. Projektissa opinahjot tutkivat potentiaalisia tapoja käyttää virtuaalimaailmoja koulutuksen ja opintojen tukena. Tämä tehtiin järjestämällä konkreettisesti useita kursseja, projekteja ja yhteistyötä Second Life- virtuaalimaailmassa. Creelman keskittyi esityksessään kertomaan kumppaneidensa kanssa erityisesti eräästä englannin kielen kurssista (social English skills), joka järjestettiin SL:ssa. Kokemukset olivat kaikkien mielestä todella kannustavia ja hyviä, mutta ongelmiakin havaittiin.
Virtuaalimaailmassa opiskelun hyviä puolia:

- opiskelijoiden fyysisellä sijainnilla ja etäisyyksillä ei ole merkitystä
- roolipelaaminen oppimisen keinona helppoa ja luontevampaa kuin ”livenä”
- kurssitapaamisen SL:ssa voi nauhoittaa sellaisenaan ja käyttää myöhemmin apuna esim. kertauksessa
- virtuaalimaailmassa järjestetyillä kursseilla, jossa käyttäjillä on omat hahmot, jotka voivat seurustella keskenään, sitoutuminen verkkokurssiin on suurempaa kuin kursseilla, joissa ihmisillä ei ole hahmoja (esim. chat- tai s.postiopinnoissa). Hahmot siis sitouttavat opintoihin ja kurssiin paremmin
- virtuaalihahmona töppäily ja kielivirheet eivät tunnu yhtä vakavalta kuin esim. kielikurssilla ääneen mokailu

Negatiivisia puolia:

- koneet voivat aina kaatua, myös kesken luennon
- ääni pätkii helposti pitkien etäisyyksien välillä tietoa lähetettäessä
Yhteenvetona, Creelmanin luennosta jäi kyllä tunne, että tähän pitää panostaa. Ikävinä puolina virtuaalimaailmoissa oppimisessa tuntui olevan vain hardware-ongelmat, eli vielä ei-niin-täydellinen tietotekniikka. Koneet ja yhteydet kuitenkin kehittyvät koko ajan, eli parempi olla jo nyt mukana kokeilemassa ja oppimassa ennen kuin tämä on jo arkipäivää ja kelkasta on pudottu.

Keskiviikon 3.12.2008 viimeiset mutta ei vähäisimmät

Keskiviikon luennot päätti tanskalainen Ask Olivia –palvelusta kertova luento, ja Suomalainen Engagin customer communities for successful co-creation. Suomalaisesta luennosta ei suoraan sanoen jäänyt paljoakaan käteen, mutta tämä ei ollut täysin esiintyjän vikaa. Edellinen Ask Olivia –esitys oli kerta kaikkiaan inspiroiva, ja se vei kaiken huomion ja mielenkiinnon viimeiseltä esitykseltä. Palvelusta oli kertomassa Gentoften kirjaston kirjastonhoitaja Berit Lærkes.

Kysy Olivialta on tanskalainen lasten ja varhaisnuorten kysymys-vastauspalvelu, joka on todella suosittu ja hauska. Palvelussa on mukana 51 tanskalaista kirjastoa ja noin 100 kirjastolaista. Palvelun päähahmo, Olivia, luotiin roolimalliksi 9-14 –vuotiaille lapsille. Olivia on 14-vuotias, empaattinen, fiksu, avulias ja kiinnostunut maailmasta ympärillään. Hän on myös verkkotiedonhaun ekspertti.  Olivialla on talossaan verkossa 5 eri huonetta, joista palvelun kannalta tärkeimmät ovat ”Kysy Olivialta s.postitse”, ”Kysy Olivialta online” ja ”Olivian vastauksia”.

Koko palvelu perustuu Olivian persoonaan, jonka takana on kirjastotyöntekijät ympäri Tanskaa. Työntekijät ovat luoneet yhteiset puitteet, missä Olivia toimii ja vastailee. Olivia ei siis esimerkiksi osaa saksaa, vaikka juuri sillä hetkellä Olivian takana oleva virkailija osaisikin. Silloin virkailija esim. leikisti kysyy Oliviana isältään neuvoa. Lapset uskaltavat kysyä vaikeistakin asioista, kuten väkivallasta tai puberteetista, kun he tuntevat hahmon jolta kysyvät.

Kaikki useimmin kysytyt ja parhaat vastaukset tallennetaan Olivian vastauksia –huoneeseen, jota lapset voivat käydä tutkimassa. Tämä on myös suosittua, sillä sähköpostiin tulevat vastaukset tietenkin ottavat aikansa, ja online-palvelussa voi olla vain yksi lapsi kerrallaan. Nerokkaasti keskustelu on kuitenkin julkinen: keskustelemaan jonottavat lapset näkevät keskustelun kulun ja tiedonhakuprosessin, ja oppivat samalla. Chattiin jonottaminen voi kuitenkin viedä paljonkin aikaa, joten omatoimiset lapset etsivät vastauksia suoraan valmiista vastauksista.

Kaikki Kysy Olivialta –palvelun innovaatioista ja kehitysideoista on tullut käyttäjiltä, siis lapsilta. Lapset ovat hyvin interaktiivinen ja osallistumishaluinen asiakasryhmä, ja se on osattu käyttää Olivia-palvelussa hyödyksi. Lapset alkoivat esimerkiksi itse kyselemään pysyviä linkkejä eri tiedonlähteisiin, ja näin ollen Olivian taloon lisättiin uusi huone: torni. Torni , tornværelset,  on huoneen muotoon tehty digitaalinen kirjasto, josta löytyy mm. sanakirjoja, verkko-oppaita ja erilaisiin aiheisiin liittyviä tiedonlähteitä.

Oliviaan samastuttuaan ja hänestä kiinostuttuaan lapset halusivat tietää myös itse Oliviasta enemmän. Tämän innostamana taloon luotiin kysymys- ja tiedonlähdehuoneiden lisäksi Olivian oma huone, Olivias værelse. Lapset myös haluavat osallistua vastausten tekemiseen: nykyään he voivat laatia omia vastauksiaan, jotka menevät tarkastuksen läpi vastausfoorumille, jossa näkyy lapsen laatiman vastauksen lisäksi hänen ikänsä ja etunimensä. Tämä on luonut palstalle lasten kovasti kaipaamaa interaktiivisuutta.

Vastauspalstalle, svareforummet, osallistuvat lapset haluavat
- tunnustusta osaamiselleen ja resursseilleen
- näkyvyyttä
- auttaa jakamalla tietojaan
- osallistua palveluun tasavertaisesti
- päästä kosketuksiin muiden, samoista asioista kiinnostuneiden saman ikäisten kanssa.
Vastauspalsta antaa lapsille ja nuorille vastauksia, ja auttaa heitä ymmärtämään, että samaan kysymykseen voi olla useita oikeita vastauksia. He saavat myös tunnustusta taidoistaan, ja huomaavat että nuoremmillakin voi olla hyviä ajatuksia.

Olin tämän esityksen jälkeen todella innostunut, ja täynnä ideoita miten soveltaa Tanskalaisten kokemuksia Suomessa lastensivuja kehittäessä. Tässä linkki verkossa olevaan Online conferencen esitykseen:
Ask Olivia –powerpointesitys verkossa .

Luennon jälkeen menin suoraan ruokapaikan kautta hotellille, olin niin väsynyt, tyytyväinen ja innostunut päivän annista.

Torstai 4.12.2008 – viimeiset ponnistukset

Torstain esitykset olivat melkoinen pettymys tiistain ja keskiviikon muutamien täysosumien rinnalla. Aamun aloitti E-kirjaesitys. Kukaan puhujista ei oikein saanut mielestäni todistettua, miksi e-kirja olisi todella tulossa isosti juuri nyt. Lorraine Estelle keskittyi esityksessään (Understanding the market for electronic course texts) käymään läpi yksittäistä e-kirjakokeilua yhdessä yliopistossa. Aihepiiri oli lähellä kirjastoja, mutta esimerkkitapaus oli kuitenkin liian yksityiskohtaisesti kerrottu ja vaikeasti sovellettavissa muihin esimerkkeihin. Tämä vei terää kiinnostukselta.

Henri Stiller puolestaan kertoi HISTEN RILLERin toimitusjohtajan persoonassa e-kirjoista aivan liian kaupalliseen sävyyn innostaakseen humanisti-kirjastotätiä. Oikeastaan koko luento kallistui Portiaal –hankkeen mainostamiseksi, ja innostukseni lopahti täysin. Olisi pitänyt osata tulkita tämä jo luennon nimestä: Ebooks, ebook bunches: a new paradigm in information retrieval and book publishing.

Lorraine Estellellä ja Henri Stillerillä oli kuitenkin hyviä pointteja siinä, että kurssikirjoille e-kirja voi olla parempikin levitystapa kuin perinteinen kirja. Tämä mm. siksi, että kurssikirjoja

-täytyy uudistaa aina tietyin väliajoin, kun uutta ja parempaa tietoa on tarjolla: e-kirjan voi vain päivittää

-täytyy raahata kilokaupalla päivittäin. Yhteen e-kirjalukijaan mahtuu helposti koko viikon luennoilla tarvittavat kirjat

-voi lainata jopa edullisemmin isompia määriä e-kirjamuodossa kuin perinteisessä.

Elina Suni, verkkokirjastoyksikkö, Helsingin kaupunginkirjasto

Dave Lankes (via Jenny Levine) has put up the perfect take on pushing for change in libraries.  I actually have nothing else to add to it, it’s good, read the damn thing!

Brian Mayer has created a wonderful public handout (via the Shifted Librarian) that maps the AASL’s standards for 21st century learners to games.  I’ll definitely be printing out a few dozen of these.

A few more links today on why gaming in libraries is important.

First up is a sizable video (via Librarian In Black) on gaming in libraries that lays out the case of games very very well, and has some nice interviews with people like Jenny Levine and Michael Stephens to boot.

And secondly, the annual report of the Entertainment Merchants Association has just been released, and as reported by GameSpot, for the first time gaming sales have surpassed those of dvds.

Erik Boekesteijn och Jaap van de Geer reste från Delft i Nederlänerna på turné till USA för att få inspiration om hur kollegorna i Chicago jobbar med datorspel. De träffade på och intervjuade bl a Jenny Levine och Michael Stephens. De besökte Kankakee Public Library och Shaumburg Township District Library.

Resultatet blev en 40 minuter lång film “If you’re not gaming you’re losing”

I’m in the middle of forming a video game programming proposal for my library, and so I’ve been doing some more research on the subject.  And what do I find, Jenny Levine has beaten me once again.  Her latest list of links is short but they are all must reads on the subject.  She’s done a nice job of covering both the case for libraries, and why the form is deserving of increased critical attention.  Just go to her site and check them out.

There are just too many good articles that came my way this morning to discuss them all fully, so here’s a bunch of links:

The Times discusses the problems of Congress’ attempt to reform copyright to account for orphaned works.

PC World lists the top 100 new technologies of the past year, and explains why Hulu is so good.

Jenny Levine continues to be the best library technology writer out there with a nice discussion on how to cope with social networking.

Finally, Jon Ippolito has a great paper on why art should be made available for free via the Creative Commons.

Library Technology Reports senaste nummer (vol 44, nr 3) är ett temanummer om dator- och tv-spel på bibliotek. Det är Jenny Levine, känd som theshiftedlibrarian som har varit redaktör för mumret.

Den som har tillgång till ett bibliotekskort på ett bibliotek med EBSCO Host MasterFile Elite kan ladda ner LTR i fulltext!

Jenny Levine over at the Shifted Librarian has just written an excellent post on gaming, reading, and literacy. I particularly like the definition of literacy she uses, equating it to a critical thinking skill set and distancing it as much as possible from mere language skills. Using this definition she is able to present a clear vision of how gaming can properly fit into libraries beyond simply getting teens in the building.

Naomi, our Wii winner, originally uploaded by The Shifted Librarian.

Handing off the Wii to Naomi, a school librarian who donated to LISHost and got a Wii in return. Blake wrote a script that randomly generated a name from the list of donors, and this is the name that came up. Congratulations, Naomi, and thanks to everyone who helped raise $823 for LISHost!

In deze pauzeweek ben ik maar eens op zoek gegaan naar het weblog van de grondlegger van deze cursus: Helene Blowers.
In 2006 ontwikkelde zij het “23 Things” programma voor de bibliotheek van Mecklenburg County, USA.
Op haar weblog trof ik een stukje (gepost op 21-03-2008) over DOK Delft (Discotheek, Openbare Bibliotheek en Kunstcentrum Delft). Grappig om te zien dat het bibliotheekwereldje toch maar klein is. Ze verwijst daarin naar de Flickr set van Jenny Levine, foto’s gemaakt tijdens Levine’s recente bezoek aan Delft (voor het verslag van U game U learn zie het weblog van Biebgrrl).

The Shifted Librarian blogged about PicLens, a cool photo application that turns your browser into a 3-D experience for viewing pictures. I played around with it for a while and can see students having a lot of fun! The free download is avaliable at http://www.piclens.com/site/ie/. It works with Google, Picasa, flickr, Yahoo!, Facebook, and more!

Afgelopen twee weken (nog) niet de opdrachten van SPOETNIK gedaan. Ik ben nauwelijks aanwezig geweest op mijn werk. En een hele goede reden is dat ik naar UGAME – ULEARN georganiseerd door de TU Delft en het DOK ben geweest. Door daar over te bloggen maak ik de niet gemaakte opdrachten wellicht goed.

Mijn visie op gamen is veranderd door het congres. Niet dat ik een tegenstander was, helemaal niet. Maar eerlijk gezegd wist ik er verder niet zo heel veel over. Dinsdagmiddag ben ik naar de workshop Leerlingen Leren Docenten in 3D geweest. Deze werd gegeven door Lode Claassen van Stichting L3D (www.l3d.nl). Zelfs aan een Technische Universiteit kunnen ze kampen met computerproblemen, dat stelt gerust maar was wel jammer voor de workshop. Ook was de website van de Stichting uit de lucht. Toch hebben we rond kunnen lopen in een van hun virtuele omgevingen. We zijn daar aan het bouwen geslaan wat nog niet zo makkelijk was. Mijn groepje had een heel futuristisch huisje gebouwd. Nou ja, huisje. 3 muren die schots en scheef stonden daarboven op een enorm betonnen blok als dak en wat stoelen die schuin en half de grond in stonden. Ik hoop dat hun website weer gauw in de lucht is want tot 4 april mogen we nog bouwen en ik kan wel wat oefening gebruiken. Veel gehoord over mogelijkheden binnen deze virtuele wereld voor het onderwijs. Mn. basis- en middelbaaronderwijs.

Woensdag was een dag vol lezingen. Na de start door Stars Wars-figuranten een introductiefilmpje over “Oma Mimi”. Een 100-jarige vrouw, die patience speelt op de computer, emailt, surft op het net en haar weg met vallen en opstaan zoekt in de digitale wereld. Geweldig.

Daarna waren Jan Meijroos en Boris van de Ven van TMF GameKings aan de beurt voor de inleiding. Zij kwamen met allerlei getallen, zoals dat 75% van de jongeren gamed en van de jongens gamed 95%. Dat zijn onze (toekomstige) klanten! Zowel een boek als een game hebben content. Bij een boek blijft het plot hetzelfde, bij een game heb je er zelf invloed op, dan zit je er letterlijk in.

Voor de koffie kwam dan nog Michiel Verheijdt van Ubisoft, een Frans-Canadese gameontwikkelaar, annex uitgever. Zij hebben o.a. Assassin’s Creed op de markt gebracht.

Toen eindelijk koffie. Met de mogelijkheid om te gamen! Ik bracht er nog niet zoveel van terecht, maar wacht maar…

Na de pauze ben ik naar de sessie van Wim Veen geweest: The Consequences of Gaming for Learning. Erg leerzaam, erg inspirerend. Er wordt vaak gezegd dat games zo geweldadig zijn maar hoe zit het met schaken, stratego, risk? Het gaat niet om geweld, het gaat om strategie. Zo ook bij, bijv. World of Warcraft. Daarbij komt, dat je het niet alleen kunt doen. Je experimenteert dus ook met sociale rollen. Verder ontwikkeld het spel algelang de keuzes die je maakt. Dat is een verschil met het lezen van een boek. Een boek blijft hetzelfde aflopen, een game niet. (ook boeken hebben hun functie, hun aantrekkelijkheid, die moeten en zullen ook blijven bestaan).

Wat virtueel is, is een extensie van je fysieke bestaan.

Voor medische bibliotheken: in een ziekenhuis in Amerika hebben chirurgen afgesproken om minimaal 3 uur per week te gamen op het werk. Daardoor worden er 37% minder fouten gemaakt en 27% sneller gewerkt. Het gamen bevordert de hand-oogcoördinatie.

Verder gaan we volgens hem van een representieve maatschappij naar een participerende: design with users. Gaming gaat invloed krijgen op leerprocessen.

Een voorspelling van hem: straks hebben we allemaal avatars rondlopen. Een waarschuwing aan een ieder die nu roept “echt niet”: een aantal jaren geleden deed hij de voorspelling dat over een paar jaar iedereen een emailadres zou hebben.

Na de lunch was het tijd voor Jenny Levine. Voor haar zeer inspirerende presentatie verwijs ik naar: theshiftedlibrarian.com/presentations/2007/20071017NetSpeed.pdf

Daarna ging ik naar de lezing van Eli Neiburger. Een enthausiaste gamer en technology manager in een bibliotheek. Zijn presentatie:
eliworks.com/dav/ugameulearn.pdf

Daarna hield ik het voor gezien, er lag nog een lange treinreis voor me. Helaas was mijn landing in de fysieke wereld nogal een harde. Op het toilet in Den Haag CS struikelde ik over een losliggende mat (heb je die ook in virtuele werelden?) en had een flinke jaap in mijn knie. In Groningen toch maar langs de huisartsenpost gegaan en die hebben mijn knie weer netjes gehecht. Maar toch kijk ik met plezier terug naar deze 2 dagen. Er is genoeg stof tot nadenken en gamen!

Den här tidskriften kommer att bli en favorit för mig.
Bland tidigare nummer finns bidrag från Bibliotek 2.0-gurus som Michael Stephens, Jenny Levine, Sarah Houghton-Jan och Casey Bisson.

I aprilnumret kommer t ex Jenny Levine att skriva om ”Gaming and Libraries: Broadening the Intersections” och juli kommer Ellyssa Kroski att skriva om “Libraries and the Mobile Web”.

Själv har jag lagt in en elektronisk “prenumeration” via EBSCO, vilket gör att jag får ett mail när artiklarna finns att tillgå i databasen. Snabbt, billigt och miljövänligt!

You all are amazing. This blog has had so many hits! Thanks for making Sue and I feel all our work was worth it.

Please Please don’t be overwhelmed by this week’s lesson. There are 4 individual lessons each will take you about 15 to 25 minutes. This week is packed because blogging is the basis of these lessons. Week 4 will be about Flickr and only one lesson. So you will have some time to breath and/or catch up.

If you want extra credit please send sue an email about what you did and where. We may miss it otherwise.

Off we go to explore the bliblioblogosphere! and other online communication.

Lesson #1 Explore the blogosphere. Visit some blogs to see what it’s all about. 

Lesson #2 Enter the blogosphere. Go to WordPress.com and use these helps to create a blog. Then use these helps to post an entry in your blog. Why not blog about why you want to learn more about Library 2.0? or about your experience setting up a blog?

Lesson #3: Send instant messages to coworkers using meebo. Instructions.

Lesson #4:  Learn about Twitter