Mikä onkaan nykyisen psykososiaalisen median lempiaiheita vähäpukeisten naarasapinoiden esittelyn lisäksi? No tietysti heteroapinaurosten käyttäytymisen arvostelu. Milloin olet kasvattanut kalapuikkoviikset, milloin puhut liian vähän tai tiirailet liian paljon tissejä, milloin syöt liikaa lihaa tai juot liian vähän vettä, milloin pukeudut väärin tai et lainkaan, milloin siivoat liian harvoin tai ajat liian usein autoa, milloin sairastut, raivostut ja kuolet väärään aikaan. Heteromies ja erityisesti keski-ikäinen heteromies ei osaa tai kykene tekemään mitään oikein.

Ja tämä oikein -määritelmä syntyy vertailusta naarasapinoiden käyttäytymiseen. Jälkimmäiset tekevät kaiken oikein, mistä luonnonlain mukaan siis seuraa, että urokset tekevät kaiken väärin. Näin yksinkertaista on maailma nykyään. Tietysti tällaiseen johtopäätökseen on helppo päätyä, kun sähkö tulee töpselistä, maito supermarketista ja tiet sekä talot on valmiiksi rakennettu. Tosin nekin on useimmiten tehty väärällä tavalla, väärään paikkaan ja ovat väärän värisiä, mutta ovatpa kuitenkin olemassa, miesten tekeminä. Maailma on tehty nyt niin turvalliseksi, että naistutkija saattaa julkisesti todeta miesten olevan naisen pahin vihollinen.

Eräs läntisen naapurimaan korkealle feministisessä hierarkiassa rankattu naaras on myös ääneen sanonut, että miehet ovat eläimiä. Oletusarvo lienee tällöin, että naiset olisivat jotain muuta – ilmeisesti siis ihmisiä (Homo sapiens)? Joka tapauksessa tällainen puhe on niin jokapäiväistä median tuotetta, ettei siihen kukaan kiinnitä edes mitään huomiota. Mutta jos joku sattuu arvostelemaan naaraiden käyttäytymistä, syntyy niin valtaisa poru ja valitus, että lausujan on hetikohta pakko pyörtää lausumansa. Julkinen elämä ajattelee ja arvomaailma on muokattu naaraiden aivoilla. Silti joku jaksaa vielä valittaa, kuinka tämä muka olisi miesten maailma.

Kaikki kunnia homomiehille, hehän ovat syyttömiä kaikkeen tähän pahaan. Ehkä se johtuu siitä, että tätä heteromiesvihaa ylläpitävät feministisen koulukunnan edustajat ovat homojen lailla joutuneet kohdussa epänormaalien hormonimyrskyjen kohteeksi ja molemmilla ryhmillä on siten periaatteessa väärän sukupuolen aivot korviensa välissä. Poikkeavuus yhdistää ja tuottaa iloisen sekamelskan, kun tällainen aivotoiminta valjastetaan näennäistieteen pyhiksi opinkappaleiksi.

Kaikille tuntuu olevan myös itsestään selvää, mihin eläinlajiin heteromiehet kuuluvat. Hehän ovat ilmiselvästi sikoja (Sus scrofa). Saastaisia eläimiä, joiden syöminenkin on monien uskontojen syntilistalla. Taiteilija Jussi Tuomola keksi sijoittaa suositun parisuhdesarjakuvansa Viivi ja Wagner ”sankariksi” lätin kuninkaan. Sikailu on sikamaisen hauskaa – mutta vain lehtien sarjakuvasivuilla ja kirjoissa. Niin hyvin tämä manipulaatio on mennyt perille, että myös sikatoimittajat itse uusintavat tätä kulttuuria, kuten Ilkka Hackman Savon Sanomissa tässä päivänä muutamana.

Melkein kokonainen sivu oli omistettu miehen mollaamiseen teemalla Pojasta siaksi – Antaudu nuori leijona, isona sinustakin tulee säälittävä keski-ikäinen mies [1]. Sanomaa vahvistettiin Suvi Lantan mainiolla evoluutiopiirroksella, jossa nuori kundi muuttuu isomahaiseksi siaksi. Kehityskulku on kuin ihmisen vuosimiljoonainen evoluutiopolku, mutta tapahtuu näppärästi yhden sukupolven aikana. Tosin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Meri Paavola antaa jutussa ymmärtää, että sikamaisuus voikin liittyä ikää enemmän koulutuksen puutteeseen. Nuori leijonakin voi siten olla sika…

Paavolan mukaan sikaistumisessa ikää enemmän vaikuttaa myös sukupuoli. Humalainen epätoivoisuus, innottomus, turtumus, pystymaha, loivat liikkeet, sairastelu ja nuorten naisten perässä liikkuvat nälkäiset silmät ovat sikauroksen pahimmat synnit. Tahdottomasta sohvaperunasta kuoriutuu kotoa poistuessa nuoria tyttöjä ahdisteleva sika (siis esimerkiksi Sauli Niinistö?). Mitäpä tarjoaa suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia vaaliva virasto eli THL lääkkeksi tähän sikaongelmaan? Naaraslogiikalla ja Paavolan suulla miesten pitäisi ottaa oppia naisista.

Juttuun oli houkuteltu mukaan myös rokkari Kauko Röyhkä, jonka oli määrä peesata Paavolan teesejä. Kaikki menikin mallikkaasti siihen saakka, kunnes hän sattui mainitsemaan yhdeksi sikaistumisen estokeinoksi sen tosiasian, että turtumukselta välttyy harrastamalla riittävästi seksiä. Pankaapa sana seksi korvanne taakse, sillä sitä tarvitaan vielä.

Mutta ensin toinen esimerkki, jolla miehiä korkelta tasolta yritetään vääntää naisten muottiin. Muistatte varmaan runsaan uutisoinnin kolmen viikon takaa: Surullisia faktoja mieskuskeista ja Mies, aja kuin nainen! Tutkimusten mukaan naiset ovat auton ratissa vähemmän aggressiivisia kuin siat. Rattijuopot siat aiheuttavat lähes kymmenen kertaa enemmän kuolonkolareita kuin naiset. Siat syyllistyvät myös useammin ylinopeudella kaahailuun ja jättävät turvavyön kiinnittämättä. Erityisen riskiryhmän muodostavat tällä kertaa nuoret siat, jotka ovat juuri päässeet ratin taakse.

Liikenneturvan viestintäpäällikkö Kare Ojaniemi vetää tästä tietysti sellaisen johtopäätöksen, että sikojen pitäisi muuttua naisiksi – ja maailma pelastuisi. Tällainen lausuma on niin helppo päästää suustaan, sillä siihenhän ei tarvita aivoja laisinkaan. Ei tarvitse lotkauttaa korvaansa edes maanmainioiden ruotsalaisten saamille tutkimustuloksille, joiden mukaan urospuoliset sikapossut ovat jo yksivuotiaasta lähtien alttiimpia onnettomuuksille kuin tytöt.

Biologiasta jotain tietävälle tämä miesten ja naisten ero ei tietystikään ole mikään uutinen. Jostakin syystä mediaan tuntuu änkeävän vain tyhjiin tauluihin uskovia humanisteja, joiden mielestä kaikki maailman ongelmat ratkeaisivat, kunhan miessiat ryhtyisivät käyttäytymään naisten tavoin. Tässä logiikassa on kuitenkin vain yksi mutta ja se on testosteroni. Mitä kouluissa nykyään puuhaillaan, jos siellä ei edes tällaista perusasiaa saada nuijittua koululaisten päähän?

Sivupolkuna mainittakaan, ettei niillä ihan oikeilla, karsinoihin teljetyillä karjuilla ole miessikoja helpompaa. Niiden munat kun silvotaan jo possuiässä, jotta kinkku kelpaisi ihmisravinnoksi. Ilman kastrointia kun liha tuoksuisi liikaa testosteronille eikä kelpaisi herkkähipiäisille naaraskuluttajille. Tällainen kohtelu aiheuttaa ymmärrettävästi stressiä leikkelyn kohteeksi joutuville possuille ja nyt ollaankin siirtymässä armollisempaan menetelmään, ”rokottamiseen”. Jostakin syystä puhutaan rokaottamisesta, vaikka kysehän on kemiallisesta kastraatiosta.

Ei siis ihme, että sika on aikoinaan leimattu saastaiseksi eläimeksi. Vielä kun sianlihaa vaivaa trikiinivaara, on ollut viisasta välttää lihaa, jonka maagiset vaikutukset tappoivat apinoita. Helpoiten kielto toimi, kun siitä tehtiin uskonnollinen tabu. Nyt tunnemme trikiinin ja sen vaarat sekä osaamme ne välttää. Nykyistä psykososiaalista mediaa kuunnellessa tuntuu kuitenkin siltä, ettemme vieläkään tunnu ymmärtävän mitään testosteronista. Tiede on selvittänyt sen salaisuudet melko kattavasti, mutta tieto ei näytä välittyneen rahvaan, humanistipuhujien tai toimittajien keskuuteen. Ehkä tämä testosteroniongelmakin joskus osataan sikojen tapaan handlata siten, että meillä kohta on vain naarasaivoisia apinoita.

Mutta nykyään miessiat eivät voi ryhtyä käyttäytymään naisten tavoin, koska heillä on (testosteronin vuoksi) erilaiset aivot kuin naisilla. Siis ihan totta, muutos on mahdoton, vaikka meillä olisi kuinka näitä ilkkahackmanneja ja kaukoröyhkiä, jotka yrittävät muuta todistaa – ollakseen vain eläviä todisteita siitä, mihin kaikkeen epätoivoiset urokset ovatkaan valmiita seksiä saadakseen.

Sillä seksi on avainsana tässäkin kertomuksessa. Miehet tekevät mitä tahansa sankaritekoja seksiä saadakseen, sillä urosaivot elävät jatkuvassa (vaihtelevan) seksin puutteessa. Seksuaalinen valta kun on naisten hallinnassa. Sikamaisuuden syy siis on nainen ja selitys on seksi – tai sen puute. Bonoboyhteisössä uroksia tuskin tarvitsee haukkua sioiksi, mutta heillähän onkin tarjolla rajattomasti seksiä kaikkien lauman jäsenten kanssa. Kukapa siinä enää jaksaisi ihmissikauroiden tavoin pinnistellä ja pullistella, kun saa ilmankin. Mutta meillä ihmisillä on toisin. Meillä sikauroiden pitää tehdä uhkarohkeita, mestarillisia, typeriä ja päättömiäkin temppuja naaraiden mielenkiinnon herättämiseksi. Jos tässä ei onnistu ja jää ilman seksiä, helpon lohdun tarjoaa viina. Siksi Jeppe juo, ei tarvitse sitäkään enää ihmetellä – ja niin mies on sikana röhkimässä ympäriinsä.

Tietysti on hieman nurinkurista, että miehiä vaaditaan olemaan kuin naiset, mutta silti naiset antavat keskimäärin juuri niille miehille, jotka ovat mahdollisimman vähän naarasmaisia. Nuorten miesten kaahailukin muuttuu ymmärrettäväksi, kun muistetaan, että teinitytöt antavat kovimmille kundeille, jotka ajavat rämäpäisimmin, nopeimmin ja kimimäisimmin. Naaraat ihailevat testosteronin tuottamia sankaritekoja. Siksi nuoret miehet ovat riski maanteillä. Siksi on aivan järjetön idea toivoa, että he ottaisivat oppia naiskuljettajista. Ei heillä ole naisten aivoja. Heillä on sellainen ylimäärä testosteronia verenkierrossa, että on lapsellista verrata heitä naisautoilijoihin. Moinen haikailu osoittaa vain, ettei puhuja ymmärrä alkeellisimpiakaan inhimillisen käyttäytymisen aakkosia.

Miksi siis syyttää miehiä, kun elämme naaraiden maailmassa? Olemme kaikki naaraiden valintojen ja kasvatuksen tulosta – kuinka siis edes voi olla mahdollista, että uroksista tulee näin surkeita sikoja? Mihin suuntaan evoluutio meitä kuljettaa? Ainakin se on nyt todettu, että naisista tulee evoluution seurauksena yhä kauniimpia, kun taas miesten ulkomuoto säilyy luolamiestasolla [2]. Suomalaisutkimus todistaa, että kauniit naiset saavat enemmän lapsia, jotka ovat keskimääräistä todennäköisemmin tyttöjä. Markus Jokelan mukaan naaraat hyötyvät edullisesta ulkonäöstä uroita enemmän…

Emme ole bonoboja, simpansseiksi emme halua, olkaamme siis – sikoja.

PS. Miehiä käsitellään todennäköisyyksien maailman lakien mukaan, naisia mahdollisuuksien maailman ehdoilla. Kun kaikki miehet ovat sikoja parin känniääliön vuoksi, naaraat sen kun porskuttavat parrasvaloissa, vaikka

• Saksan terveysministeri Ulla Schmidt lentäisi lomalle Costa Blancaan Espanjaan ja (mies)kuljettaja ajaisi perässä panssaroidun virka-auton, jotta leidi pääsisi tutustumaan nähtävyyksiin ja nakurannoille.

• Maailmantähti Angelina Jolie saisi raivokohtauksen lastensa yksivuotissynttäreillä, kieriskelisi aikansa kylppärin lattialla ja pakkaisi sen jälkeen kiukuissaan matkalaukkunsa ja muuttaisi Beverly Hillsin luksushotelliin.

• Maailmantähti, suloinen Jennifer Lopez raivoaisi ja olisi silminnähden tolaltaan syntymäpäivillään, kun osa vieraista tulisi juhlaan myöhästyneenä.

• Maailmantähti, tuittupää Naomi Campbell pahoinpitelisi valokuvaajan sairaalakuntoon.

• Gotlannin maaherra Marianne Samuelsson myöntäisi rakennuslupia suuryritysten johtajille suojelualueelle. Sehän ei yllätä ollenkaan, että kyseinen Samuelsson sattuisi olemaan Ruotsin Vihreiden entinen puheenjohtaja.

• Maailmanlaajuinen uutinen kertoisi, kuinka Las Vegasissa asuvan Magdalena Nelsonin päivän pelastaisi vessanpöntön kanteen liimattuun tarraan ilmestyvä Jeesus…

Satuin tässä tänään lueskelemaan varsin mielenkiintoista ja helppotajuista kirjaa, jonka YKL luokka on yllättävää kyllä 38.5. Kyseinen kirja oli Jussi Särkelän Koulumurhat. Kirjassa käsitellään sekä Jokelan että Kauhajoen ampumatapauksia hieman toisesta näkökulmasta kuin tähän asti on julkisuudessa tultu käsiteltyä.

Sekä Pekka-Eric Auvinen (aka NaturalSelector89, Natural Selector, Sturmgeist89, Sturmgeist ja Eric von Auffoin) että Matti Saari leimattiin lähes kilvan mediassa mieleltään häiriintyneiksi ja vinksahtaneiksi persooniksi. Särkelä haastaa kirjansa lukijan miettimään mitä nämä murhaaja-itsemurhaajat olivat tämän leimansa takana. Sen leiman, jota niin usein käytetään hautaamaan allensa kaikki hankalat tai epämiellyttävät tosiasiat tai teoriat. On niin helppoa sanoa “Ei siitä tarvitse välittää, sehän on ihan vinksahtanut”. Ja kuka on lopulta vinksahtanut?

Särkelä kritisoi pamfletissaan aika tiuhaan tahtiin Vanhasen hallitusta toimettomuudesta ja siitä, ettei se osannut ennustaa Kauhajoen tapahtumien sattumista niin pian Jokelan jälkeen. Äkkiseltään voisi tuntua, että kritiikki on hieman liioiteltua ja kohtuutonta, mutta mitä pidempään kritiikkiä pohdiskelee, sitä paremmin se istuu kohdalleen.

Me elämme edustuksellisessa demokratiassa kaikkine sen huonoine ja mahdollisine hyvinekin puolinensa. Tästä seuraa väistämättä, että kansa, jolle valtiomuodon perusteella valta oikeasti kuuluisi, on ulkoistanut kaiken merkittävän päätäntävaltansa hallitukselle. Näin ollen on vain luonnollista ja oikein syyttää hallitusta toimettomuudesta ja niistä näennäistoimista, joilla on yritetty ennaltaehkäistä tulevia uusintoja. Näennäistoimilla tarkoitan niitä toimia, joilla pyritään tekemään uudet iskut mahdollisimman vaikeiksi poistamatta kuitenkaan niiden todellisia syitä (esim. laillisten aseiden saatavuuden vaikeuttaminen vs. aseellisen väkivallan syiden ehkäiseminen).

Suosittelen tätä kirjaa erityisesti lukio-opiskelijoille, heidän vanhemmilleen ja opettajilleen. Huolimatta kirjan pituudesta (251 sivua) ja kirjastoluokastaan (38.5) on tämä kirja varsin nopeaa ja helppoa luettavaa, etenkin kun tässä ei sorruta jargoniin.

Jokela, Kauhajoki ja Myyrmannin pommi tällä vuosikymmenellä, yksittäistapauksia tietenkin… itsemurhatilastoissa maailman kärkimaita, sekä työpaikkakiusaamisessa maailman ykkösiä? Kuitenkin meillä on olevinaan tasa-arvoinen ja turvallinen pohjoismainen lintukoto ja malliyhteiskunta.

Aloin miettimään tälläisiä asioita nähdessäni tämän uutisen.

Vammainen mies joutui toistuvasti julman väkivallan kohteeksi

Helsingin käräjäoikeus totesi tuoreessa tuomiossaan, että pahoinpitelijät pitivät miestä vammaisuutensa vuoksi helppona ja sopivana uhrina. Oikeuden mukaan uhrilla “ei ole tekijöiden silmissä ollut normaalia ihmisarvoa”.

Syyttäjän mukaan nuorten miesten motiivi oli huvittelu. Oikeudessa he itsekin myönsivät pahoinpidelleensä toistuvasti kehitysvammaista tuttavaansa, mutta eivät osanneet kertoa järkevää syytä toiminnalleen.

Jotkut heistä olivat tunteneet hänet lapsesta lähtien.

Mistä tälläisiä sairaita paskiaisia oikein ryömii? Tämä uutinen pudotti ja sai allekirjoittaneen hetkeksi voimattoman vihan ja halveksunnan tunteen valtaan. Hetkeksi tuli halu aiheuttaa kipua noita tekijöitä kohtaan, ihan vaan sen takia että saisivat tuntea sitä samaa mitä ovat aiheuttaneet.

En kuitenkaan usko kidutukseen enkä kuolemanrangaistukseen, mutta tälläisiä uutisia luettuaan väkisin miettii että mitä tuonkaltaisille ihmishirviöille voi tehdä? Mikä yhteiskunnassamme luo tuon kaltaisia häiriintyneitä sosiopaatteja, jotka ovat kaiken katumuksen ja parannuksen ulkopuolella? En sekuntiakaan epäile sitä, etteivätkö nuo nuoret herrasmiehet syyllistyisi uudestaan väkivaltaan kun aikanaan vapautuvat. Vaikka tuomiot näennäisesti olivat pitkät, epäilen että “ensikertalaisina” selviävät puolella ajalla. Olen aina uskonut että yhteiskunnalla on myös velvollisuus suojella jäseniään, mutta tuollaisen raakuuden edessä yhteiskunta pystyy vain väliaikaisesti sijoittamaan heidät vankilaan.

Miehethän eivät ole sairaita, vaan syyntakeisia. He omien sanojensa mukaan huvittelivat kiduttamalla ja pitivät ihan lakisääteiset röökitauotkin. Mitään erityisempää syytä eivät toiminnalleen osanneet sanoa. Erityisesti tämä kohta tuomiossa järisytti:

Se toi neljälle miehelle tuomiot muun muassa murhan yrityksestä, törkeästä vapaudenriistosta ja pakottamisesta seksuaaliseen tekoon.

Vain pieni piiri tietää, mitä miehet tekivät tuolloin ja mikä pelasti uhrin hengen. Oikeus käsitteli asian suljettujen ovien takana ja määräsi asiakirjat salaisiksi 40 vuoden ajaksi.

Voin pahoin. Ihmismieli voi olla todella pimeä ja näin lähellä meitä. Lynkkausmieliala ei vieläkään ole kokonaan helpottanut.

20. April 1999 Columbine 
26. April 2002 Erfurt
20. November 2006 Emsdetten
16. April 2007 Jokela
7. November 2007 Blacksberg
23. September 2008 Kauhajoki
11. März 2009 Winnenden

And nothing ever happens, nothing ever does. 
And the needle returns to the start of the song,
And we all sing along
Like before. 

Jedes Mal wenn genau so etwas passiert, läuft mir ein kalter Schauer über den Rücken. Wie eingebrannt sind diese Bilder von den sich rettenden Schülern an der Columbine High School, die Sprachlosigkeit in Erfurt. Und heute eben wieder. Winnenden hat es heute zu trauriger Berühmtheit geschafft. Mindestens 1z Menschen starben durch Tim Kretschmer. Tim schoß scheinbar wahllos um sich bevor er, auf der Flucht, von der Polizei getötet wurde.

Es gibt viele Bücher, die versuchen, all das zu erklären. Welche Umstände es wohl gewesen waren, die Menschen zu Amokläufern werden lassen. Für ein umfassendes Referat in der vierten Klasse meiner Schule (also im zarten Alter von 14) wagte ich mich an dieses Thema heran. Erfurt lag nur wenige Monate zurück. Und doch fand ich etwas Literatur. Morton Rhue, der Autor des Klassikers “Die Welle” schuf mit “Ich knall’ euch ab”, eine mehr als halbgare Kost. Mit aller Gewalt versucht er die Opfer zu Tätern werden zu lassen, und die Täter zu Opfern. “Der Amoklauf von Erfurt” (vom Archiv der Jugendkulturen e.V.) befasste sich mit dem ersten großen deutschen Schulmassaker. Hier wird der Fall wiedergegeben, nach all den Fakten, die man zu diesem Zeitpunkt wusste.

Die Politik, und in diesem Punkt verachte ich sie auf das Allerhöchste, versucht erst gar nicht einmal, die genaueren Umstände zu erforschen. Stichworte wie “Killerspiele”, “Waffengesetz” oder einfach purer “Wahnsinn” geben keine Erklärung. Und lassen auch keine Aufklärung erwarten. Wer hat denn nun Schuld? War der Amokläufer einfach wahnsinnig? Ist das Waffengesetz zu locker? Spielte er Egoshooter? Was hat das alles nur mit der Erklärung zu tun.

Tim Kretschmer (und all seine Vorgänger auf der traurigen Liste der Schulamokläufer) hat keinen Brief geschrieben, keine Erklärung. Er hätte es uns sagen können, was ihn zu dieser Tat bewegte. Wir werden es nie erfahren. 

Vielleicht wäre ein totales Waffenverbot in Deutschland angebracht? (Und vielleicht ist Strache einer dieser Dummköpfe, die jetzt auch noch fordern, dass jeder Schüler bzw. Lehrer eine Waffen tragen sollte, um sich vor eben so einen Amokläufer zu wehren.) Vielleicht sollten Spiele ab 18 eben nur an Leute ab 18 verkauft werden? Vielleicht sollte jeder seiner Eigenverantwortung nachkommen? Ich weiß es nicht.

Einen sehr passenden Titel schrieb der Lindwurm zu diesem Thema.

Mein Beileid allen Angehörigen der Opfer der sinnlosen Schulschießerei in Winnenden.

Die Frage steht im Raum – in Deutschland, wie auch den USA und hier bei uns in Finnland: WARUM?

Valtiontaloudesta vastaavat ovat väittäneet viime syksystä saakka ettei leikkauslistoja ole, eikä niitä tule. Lähes kaikki maalaisjärjellä varustetut kulkijat kuitenkin ymmärtävät, että niitä on varmuudella suunniteltu ja ne myös ennen pitkää toteutetaan. Nyt leikitään vielä kuurupiiloa.

Useimmissa Suomen kunnissa suunnitellaan rajuja leikkauksia kouluverkkoon. Tapana näyttää olevan, että kouluverkosta tehdään eriasteisia ja -laatuisia selvityksiä kuntien omana työnä, joissa selvityksissä todetaan useimmiten, että sulkea pitää.

Kuinkas muutenkaan. Eiväthän samat virkamiehet, jotka ehdottavat koulujen lakkauttamista, saata selvityksissään todeta toista. Vai voivatko muka?!

Koulujen lakkauttamisessa on oltava tarkkana. Kerran supistettu tai peräti umpeen laitettu ei palaudu entiselleen tai avaudu uudelleen kuin naapurin Mansikki. Kiinni pistetty koulu pysyy kiinni, etenkin jos se vielä myydään pois.

Mistä pitäisi olla selvyys ennen päätöksiä? Ainakin voitanee sanoa, jotta paljosta enemmästä kuin nyt tuntuu useimmiten olevan. Mieleen putkahtaa muutama ABC-muotoinen kysymys kouluverkoista ja niiden supistamisesta.

A. Onko karsimissuunnitelmat synkronissa kuntien muuhun strategiaan. Entäs jos tapahtuu esimerkiksi kuntaliitos – vaikuttaako se jotenkin kouluverkkoon.

B. Onko varmaa, että lakkautussuunnitelmat johtavat todellisiin nettosäästöihin. Voiko operaatio johtaakin sellaisiin kustannuksiin, joihin ei kenties ole varauduttu, tai jotka ovat kuviteltuja suurempia. Ovatko laskelmat niin selkeästi tulkittavissa, että niistä voi johtaa uskottavan lopputuloksen.

C. Ovatko kouluverkkoselvitykset liian yksipuolisia pelkästään taloudellis-teknisin kysymyksin toteutettuna. Eikö koulujen käyttäjiä, niiden asiakkaita, perheitä ja lapsia tarvitse kuulla kokonaisuuden ja vaikutusten hahmottamiseksi. Missä on sosiaalisten vaikutusten analyysi…

D. Kuinka lakkautusvaihtoehdoissa otetaan huomioon oppilaan sopeutuminen luokkakoon suurenemiseen ja opiskeluympäristöjen vaihdokseen, vai jääkö sopeuttaminen yksinomaan perheiden vastuulle.

E. Onko odotettavissa erityisopetuksen tarpeen voimistuminen. Pienemmässä luokkakoossa selviää semmoinenkin pieni kulkija, joka sotkeutuu ison luokan jalkoihin, kertovat monet opettajat.

F. Miten kuntien toiminta sopeutuu maamme hallituksen ohjelmaan, jossa tuodaan esiin tarve ehkäistä syrjäytymistä panostamalla kasvuympäristöön, tarve kohottaa koulutus alueelliseksi voimatekijäksi ja tarve vahvistaa lähikouluperiaatetta. Siis yrittää muun muassa ehkäistä irrallisuutta ja syrjäytymistä. Estää jokelat ja kauhajoet.

G. Onko lakkautuspäätöksiä innokkaimmin ajamassa kenties ne valtuutetut, jotka ovat jo ehtineet irrota perusopetusikäisten lasten todellisesta arjesta, vai eivätkö ne puhu, joilla arkikokemusta tai ammattitaitoa kenties on.

H. Kenelle kuntia lopulta markkinoidaan. Jos intiimit lähiökoulut ja kyläkoulut pääosin lakkautetaan, ovatko nuoret perheet laittamassa jälkikasvuaan koulutielle, jonka ajallinen pituus voi yltää jopa kolmeen tuntiin päivässä. Vai ajattelevatko nämä modernit vanhemmat kenties selviävänsä lopulta helpommalla esimerkiksi kaupunkien suurtaajamissa kuin jonkin maalaiskunnan perukoilla.

Vakavaa pohdittavaa, etenkin kun niukkuuden jaon kohteena on jälleen uusi lamasukupolvi, 90-luvun alun malliin. Ei kannattaisi enää kasvattaa uutta riski-ikäluokkaa kun entinenkin on vielä hankaluuksissa…

Niin, taantuma on nyt todellisuutta kaikkialla ja siitä syvenevä lama on todellakin tulossa, ja puheiden mukaan jälleen aivan pyytämättä ja yllättäen. Paitsi kaikille meille, jotka olemme uskollisesti lukeneet lehtiä.

Eräs semmoinen lehti on kansainvälinen talouslehti The Economist. Vuodesta 2005 alkaen eräät meistä ovat mahdollisimman innokkaasti olleet yhteydessä kotimaisiin päättäjiin esitellen eri lähteistä, muun muassa edellä mainitusta lehdestä, kerättyä materiaalia, jonka mukaan syvin maailmanlaajuinen lama sijoittuu ajankohtaan 2008-2009. Ja arvaako kukaan, monta vastausta olemme saaneet?! Tasaluku = 0.

Lehden antiin ja artikkelimateriaaliin voi tutustua oheisen linkin kautta. Esimerkkinä eräs monista artikkeleista vuodelta 2007.

http://www.economist.com/search/search.cfm?frommonth=1&fromyear=1997&nth=221&qr=depression&tomonth=11&toyear=2008&rv=2&keywords=1&area=1

Recession in America / 239  Nov 15th 2007

“From The Economist print edition IN 1929, days after the stockmarket crash, the Harvard Economic Society reassured its subscribers: ?A severe depression is outside the range of probability?. In a survey in March 2001, 95% of American economists said there would not be a recession, even though one had already started. Today, most economists do not forecast a recession in America, but the profession’s pitiful forecasting record offers little comfort. Our latest assessment (see article) suggests that the United States may well be heading for recession. Granted, GDP grew by a robust 3.9%, at an annual rate, in the third quarter. Granted also, revisions may well push this figure up. But that was the past. More timely signs suggest that the economy could stall in this quarter. By early next year, output and jobs could be shrinking. The main cause is the imploding housing market.? —->

Kunnat aloittavat yt-neuvottelut ja henkilöstönsä lomautukset. Aika lieneekin kaikkein paras mahdollinen, ainakin opettajien kohdalla. Tänä vuonna kun on jo tullut näyttöä siitä, että mitä vähemmän opettajia luokissa on, sitä vähemmän heitä kuolee tulitaisteluissa. Kaupunginjohtajien toimistoihin eivät käsiaseet vielä ole kantaneet.

Myöskään suuryritykset eivät siekaile nekään: Nokia laittaa erityisen kannattavan verkkotuotantonsa (NSN) umpeen Espoossa. Ja mikäpä on pistäessä, onhan kyseiselle toiminnalle korkein mahdollinen moraalinen tuki Suomen valtiolta, joka koko vuoden on suosinut erityisesti puunjalostusteollisuuden laajoja irtisanomisia ja lakkautuksia. Ja onhan Nokia sentään vielä Nokia, eikä mikään kapinen tehdas Kemijärvellä!

Että tälleen mennään nyt. Ja odotellaan taas uusia kohtaloita, jotka tulevat – niin – pyytämättä ja yllättäen.

Lehtiä ei edelleenkään kannata lukea.

P.S. Valtiovarainministeriön pojille, etenkin Kataiselle terveisiä: ette nyt viitsisi enää jankuttaa niistä veronalennuksista, ihan totta. Tiedämmehän kaikki sen, että niiden aika tuli, oli ja meni. Kuunnelkaa edes viisaampaanne, Niinistöä, jolla sentään on yhteydet muuallekin kuin paikalliseen kuppilaan.

Tänään MTV3:n esittämän Pekka Eric Auvisen vanhempien haastattelun jälkeen olo on tyhjä.

Minulla ei ole asian johdosta mitään muuta sanottavaaa kuin se, että pyydän anteeksi vilpittömästi, jos olen loukannut kenenkään asiasta kärsimään joutuneen tunteita.

Se ei ollut todellakaan tarkoitukseni.

Toivon voimia ja jaksamista kaikille Teille, joita tragedia on koskettanut.

Ja sitten ihmetellään miksi Myyrmanni, Jokela ja Kauhajoki…

Näinkö lapsia kasvatetaan inhimillisyyteen ja toisista välittämiseen, kun pehmoleluistakin tehdään väkivaltaa edustavia välikappaleita?

- nimimerkki aaa, “Järkyttävää!”. “Helsinki karsastaa Annantalon kauhukursseja”, HS.fi keskustelut 5.11.2008

Jatkan viime sunnuntaina valitsemallani linjalla eli pysyttelen vanhojen kotimaisten elokuvien parissa. Mika Waltarin Komisario Palmu -dekkareista tehdyt elokuvasovitukset kuuluvat mielileffoihini. Kuinkahan monta kertaa olenkaan nähnyt ne elämäni aikana?

Ensimmäisessä niistä, Matti Kassilan vuonna 1960 ohjaamassa elokuvassa Komisario Palmun erehdys, on yksi lempikohtauksistani/lauluistani. Palmu-diggarit tietävät jo, mistä puhun: ravintola Kämpiin sijoitetusta kohtauksesta, jossa Leo Jokela tulkitsee täydellisen hurmaavalla tavalla Usko Kempin säveltämän ja sanoittaman foxtrotin Silmät tummat kuin yö. Ja mikä ihaninta, juutuubiin lähetetyssä klipissä on mukana myös laulukohtausta seurannut poliisiherrojen reipas marssi takaisin poliisilaitokselle. Loistava pätkä!

Sunnuntaiklassikkojen parissa ovat myös Hirlii, Kari ja Tuima.

Heti alkuun haluan tehdä selväksi, että tarkoitukseni ei ole loukata ketään, kenenkään muistoa tai vähätellä erinäisten tapahtumien traagisuutta. En väitä, etteivätkö Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat olisi vaikuttaneet oppilaiden mielialaan ja keskittymiseen ja otan syvästi osaa molempien tapahtumien johdosta. Ne koskettivat myös minua.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä. Hiljattain uutisoitiin, että Jokelan abiturientit saattavat saada helpotuksia Kauhajoen koulusurmien johdosta (K-U 7.10). Ylioppilaslautakunnan puheenjohtaja, professori Juhani Lokki, toteaa Kauhajoen tapahtumien koskettaneen erityisesti juuri jokelalaisia, jonka johdosta rajalla olevat arvosanat saattavat nousta yhdellä.

Miksi vain Jokelan lukiosta kirjoittavat saavat helpotuksia? Eivätköhän Kauhajoen tapahtumat koskettaneet myös muita keskiuusmaalaisia ja abiturientteja ympäri Suomen. Sekä Jokelan että Kauhajoen surmien jälkeen sain osanottoviestejä aina Italiasta saakka, eteläeurooppalaiset ystävänikin olivat järkyttyneitä.

Tietenkin jokelalaisia abiturientteja Kauhajoen tapahtumat koskettivat erityisen paljon, kun Jokelassa koettiin vastaava surma-aalto alle vuotta aiemmin, mutta siltikin.

Tänä tietotekniikan valtakautena tieto jokelalaisten helpotuksista levisi kulovalkean tapaan internetissä. Pienellä googletuksella sain selville, etteivät helpotukset saaneet lähellekään enemmistön tukea puolelleen. Keskustelufoorumit ja lehtien mielipideosastot, myös Keski-Uusimaan, olivat täynnä kritiikkiä helpotusta kohtaan. Muutaman löytämäni epävirallisen mielipidekyselyn mukaan helpotuksia kannatti vain 13,5 prosenttia (vastaajia 347)vastaajista.

YTL:n mukaan arvosana nousee vain, jos se on rajalla. Voi kuulostaa pieneltä, mutta korkeiden arvosanojen tavoittelijoille helpotus on suureksi hyödyksi, kun eximian (9) ja laudaturin (10) ero on minimaalisen pieni.

Omat kirjoitukseni lähtivät sensorille arvosanoina L, L ja E. Jos saisin helpotuksia, olisi minulla käsissäni kolme varmaa laudaturia. Kolmella laudaturilla saisin yliopistoon lähtöpisteitä 27, kolmella eximialla vain 21. Täytyy myös muistaa, että ylioppilaskokeet arvostellaan Gaussin käyrällä eli toisen arvosanan nostaminen saattaa alentaa jonkun toisen arvosanoja.

Olen pettynyt YTL:n toimintaan, jonka laatimat kokeet ja niiden arvostelu on jatkuvasti muuttumassa entistä epätasa-arvoisammaksi (viitaten aiempaan kolumniini 6.10.). Jos helpotuksia annetaan henkilökohtaisten tragedioiden perusteella, ties kuinka moni muu ansaitsisi helpotuksia. Miksi vain yhtä koulua ja ryhmää tulisi auttaa, kun kärsijöitä on kaikkialla? Jonkun äiti kuoli autokolarissa, toisen isä pieksi humalapäissään edellisenä iltana.

Tämä asia koskettaa meitä keskiuusmaalaisia erityisen paljon. Meidän on helpompi tajuta, miksi jokelalaiset voivat saada helpotuksia, koska asia on meille kirjaimellisesti läheinen. Onko meillä kuitenkaan oikeutta asettaa läheistemme kärsimystä kauempana asuvien kärsimysten yläpuolelle? Onko meillä oikeutta vaatia vain jokelalaisille erityiskohtelu? Minusta vastaus on ei. Me kaikki järkytyimme tapahtuneesta ja se vaikutti meidän kaikkien ylioppilaskirjoituksiin – olimmepa sitten Jokelan lukiosta tai emme.

ZACHRIS HAAPARINNE

Kirjoittaja on keravalainen steinerlukiolainen

Julkaistu Keski-Uusimaassa 19.10.2008

Tapahtuneiden koulusurmien vaikutukset näkyvät osassa kunnista panostamisena koululaisten mielenterveyspalveluihin, mutta panostaminen on hyvin kuntakohtaista, kerrotaan uutisissa.  Tyypillisimmin oppilaita oli 500 – 700 yhtä työntekijää kohden. Kuntien väliset erot olivat kuitenkin suuria. Pahimmillaan yhden kuraattorin tai psykologin pitäisi pystyä hoitamaan 1200:n peruskoululaisen ongelmat. Lue uutisista lisää!

Ettei enää tapahtuis mitään Jokelan-Kauhajoen tapaista, mitä me jokainen voidaan tehdä? Konkreettisesti! Nyt on aika jokaisen ajattelevan ihmisen käyttää aivojaan tämän ongelman ratkaisemiseksi, sillä hinta välinpitämättömyydestä on liian kova.

Samalla voisi pohtia, miten nää julmat, typerät ja niin itsekkäät aiheettomat koulu-uhkaukset saadaan loppumaan. On kohtuutonta, että jonkun itsetunnon pönkittämiseksi satojen lasten ja nuorten on koettava hätää omasta turvallisuudestaan.

Hämtade ett lass med barn som vanligt..
Var tvungen att slinka in på Hemköp för att handla lite frukt och så.
Så säger Marcus och Philip i kör “Åhh..måste vi? då blir vi torra ju..”
på min uppmaning om att följa med in i affären.
Dom ville vara ute i regnet och bli så blöta som möjligt..
Attans ungar, haha

Hämtar Hanna utan vagn från Fritte nu för tiden.
Vagnen har jag lite för att “hota” med.
Går hon inte fint så blir det till att sitta i vagnen..
“Nää, GÅ” säger hon och uppför sig sen så finfint *ler*
Vi går och handlar och hon är ju så attans duktig..
Hon kör den lilla vagnen och hämtar det jag be henne hämta.
Sen lägger hon i lite annat efter eget tycke
och gömmer dom under andra saker..hehe
Hon är ju en liten lurifax min Hanna.

Idag har Marcus varit och Badat med Fritte.
Vad han tyckte det var kul..
Pratade med fröken när dom kom
som sa att dom hade varit som fiskar i vattnet hela tiden.

I morgon ska Hanna gå till skogen med Fritte..
Och Christas Philip har skogsdag han med..
(Hämtar ju honom med varje eftermiddag)
Men han kommer inte tillbaka förrens vid 15:30 tiden
Men Hanna kommer tillbaka vid 15..
Så innan allting är klart och alla(nästan) ungar hämtade
så har nog Philip hunnit tillbaka från skogen.

Lilla fröken Hanna har blivit torsk på Fetaost.
Nu så sitter hon och käkar det för fulla muggar *ler*
Jag har levt på Fetaost och svarta oliver ett tag.. det är ju så gott.
Ja inte enbart det… men mycket *ler*
När suget efter någonting kommer
så är det bara att mumsa i sig några oliver.. så är suget puts väck!!
Behöver ju gå ner några kilon.. så det är en ypperlig metod för mig.
Käkar ju en massa vitaminer, rosenrötter och så… från hälsokost..
så man blir mätt av att käka dom med ju, haha

Vilka idiotmänniskor det finns.
Spela på folks rädsla och faktumet att Kauhajoki i Finland
hade en skolmassaker nyss… den andra inom ett år.
Eller är det en ny dåre på gång men nu här i Sverige.
Men inte förvarnar potentiella massmördare själva skolan
Utan dom går väl in och gör det dom hade avsikt att göra.
Så antagligen är det en väldigt störd människa
som tycker sådant här är skitkul…

Sen har en 15 åring anhållits för hot på You Tube
Händelsen har också anknytning till Skolmassakern i Kauhajoki.
För sådana här smaklösa skämt och hot så borde straffet bli högt.. skyhögt!!

Och Här roar sig skitungarna med att trakassera äldre människor.

Vad fan är det med dom unga? Har dom spårat ut fullständigt.
Vari ligger felet…föräldrarna? Samhället? Skolan? Droger? Gängtryck?
Eller en salig blandning av allt?

Man blir ju en aningens mörkrädd…

Nu är det dags för kvällsmat…

Ha en bra kväll alla!!

Sköt om er och varandra nu.. ordentligt!!

Keskusrikospoliisi löysi jo lähes vuosi sitten toistakymmentä henkilöä, joita voidaan pitää turvallisuusriskinä eli mahdollisina uusina joukkomurhaajina, uutisoidaan tänään. Nämä yhteydet löytyivät Jokelan tapahtumien jäljiltä ampujan koneella olleiden yhteystietojen perusteella. Nyt poliisi tutkii Kauhajoen ampujan konetta mahdollisten yhteystietojenkin osalta. Uutisissa lisää.

La seconda strage nelle scuole di Finlandia a distanza a meno di un’anno. Un video per annunciare l’agressione, un profilo online per esprimere rabbia e lodare le strage precedenti – queste stanno diventando le pratiche comuni dei giovani mass-killer. Intanto, le reti sociali censurano i profili dopo la strage accaduta, cancellando traccie e possibilità delle persone di imparare i tratti comuni dei giovani opressi che stanno per entrare nella storia uccidendo più persone gli riesce.

Lo studente finlandese Matti Saari, suicidatosi il 24 settembre dopo aver sparato 10 compagni di scuola a Kauhajoki, Finlandia, aveva caricando dei video su Youtube annunciando la sparatoria. 

Come in altri casi simili, Youtube ha sospeso il profilo dell’utente poche ore dopo la strage, cancellandone tutti i contenuti. Alcuni media tradizionali, comunque, pubblicano i contenuti dei video anche dopo la cancellazione del materiale originale (CNN, BBC, Corriere). In questo modo, si ha a che fare con una situazione anomala- il materiale caricato sulle reti sociali, non può essere consultato nel contesto originale ma solo tramite i media tradizionali. Rimane la domanda se il materiale nocivo su Youtube non sia nocivo anche su altri media (CNN; BBC), e se anche l’informazione sulle sparatorie nei mass media può “influenzare” e “dare idee” ai giovani che ne siano esposti (nello stesso modo in cui, presumabilmente, lo potrebbero fare i stessi contenuti visti nelle reti sociali). 

Una screenshot del profilo YT di Matti Saari pochi momenti prima della sospensione

Inoltre, una ricerca avanzata rivela che gli utenti stessi siano ben allenati riguardo alle politiche di censura delle piattaforme sociali: quasi sempre c’è qualche utente più veloce dei moderatori del sito che riesce a fare il cosidetto “mirror page”, prima dell’annullamento del profilo. Così, nel caso di Dillon Cossey, accusato di aver progettato una sparatoria nella sua università a Pennsylvania a Marzo 2008, il suo profilo Myspace che conteneva omaggi ai killer della Columbine High School, fu doppiato prima del intervento della rete sociale. 

Il 7 novembre del 2007, sempre a Finlandia, 18enne Pekka-Eric ha ucciso 9 persone prima di suicidarsi: i contenuti del suo profilo Youtube furono ripresi non solo dai media tradizionali, ma anche da tanti utenti Youtube. In specifico, il profilo finnblues, presumibilmente creato dai genitori di Pekka-Eric, riporta i video originali cancellati dopo la sparatoria (esclusi quelli che annunciano lo strage). 

Soto, un e screenshot del suo profilo prima della sospensione, incluso il video caricato da Pekka-Eric ore prima della strage con il titolo Jokela High School Massacre 07/11/2007:

Profilo YT di Pekka-Eric- il ragazzo ci accede per l'ultima volta 2 ore prima della strage

Nella strage a Virginia Tech University nel 2007, il killer Cho Seung Hui spedisce l’ultimo messaggio-giustificazione alla rete televisiva NBC, poche ore prima della sparatoria:

(Uno studente della Virgininia Tech, testimone della strage, gira un video con il suo cellulare e lo carica sul sito citizen journalism della CNN – Ireport )

La lista dei strage nelle scuole sta diventando sempre più lunga, con il primato delle scuole americane. Le reti sociali si sono dimostrate un luogo di espressione dei giovani killer- le giustificazioni e le motivazioni spesso si trovano nei loro profili Myspace, Youtube e/o Facebook. Un “punto di riferimento e di ammirazione” per Pekka-Eric, per Dillon Cossey e per il protagonista dell’ultima strage Matti Saari, sono Eric Harris e Dylan Klebold : gli autori della notoria strage a Columbine High School, Colorado, il 20 aprile 1999. (Michael Moore e Gus Van Sant hanno girato i film dedicati alla strage: Bowling for a Columbine e Elephant, rispettivamente). Sui profili di tutti e tre ragazzi (Pekka-Erci, Matti Saari, e Cossey) si trovavano omaggi ai killer della Columbine. Inoltre, l’avvocato di Dillon Cossey ha rivelato di recente che Dillon era in contatto con il killer finlandese Pekka-Eric, e che i due avevano parlato della strage di Columbine tramite Myspace. 

Columbine High School, 20/04/1999 (sopra).

Prescription for Violence: Is there a Connection Between School Shooters & Psychiatric Drugs?
New Documentary Exposes Rampant Pharmaceutically–Induced School Shootings
22 September 2008

The Kauhajoki Finland school shooting, which left 11 dead and 2 wounded, could be the latest in the chain of psychiatric drug induced school shootings highlighted in a new documentary entitled Psychiatry: Prescription for Violence — created by the mental health watchdog, Citizens Commission on Human Rights (CCHR). With 54 dead and 105 wounded from recent school shooters under the influence of psychiatric drugs documented to cause suicidal behavior, mania, psychosis, hallucinations, hostility and “homicidal ideation,” CCHR is calling on Finland’s law enforcement and press to fully investigate the school shooter’s psychiatric drug history. The group says this is the second major school shooting to happen in Finland in less than a year: last November, Pekka-Eric Auvinen joined the growing list of school shooters under the influence of psychiatric drugs documented by the U.S. Food and Drug Administration to cause suicidal behavior and homicidal thoughts. In other instances, the shooter’s medical records were never made public, so their psychiatric drug use remains in question. School shootings committed by individuals under the influence of psychiatric drugs include: 

• DeKalb, Illinois – February 14, 2008: 27-year-old Steven Kazmierczak shot and killed five people and wounded 16 others before killing himself in a Northern Illinois University auditorium. According to his girlfriend, he had recently been taking Prozac, Xanax and Ambien. Toxicology reports showed that he still had trace amounts of Xanax in his system.
   
• Omaha, Nebraska – December 5, 2007: 19-year-old Robert Hawkins killed eight people and wounded five before committing suicide in an Omaha mall. Hawkins’ friend told CNN that the gunman was on antidepressants, and autopsy results confirmed he was under the influence of the “anti-anxiety” drug Valium.
   
• Jokela, Finland – November 7, 2007: 18-year-old Finnish gunman Pekka-Eric Auvinen had been taking antidepressants before he killed eight people and wounded a dozen more at Jokela High School in southern Finland, then committed suicide.
   
• Cleveland, Ohio – October 10, 2007: 14-year-old Asa Coon stormed through his school with a gun in each hand, shooting and wounding four before taking his own life. court records show Coon had been placed on the antidepressant Trazadone.
   
• Blacksburg, Virginia – April 16, 2007: The psychiatric drug history of Seung-Hui Cho in the Virginia Tech Massacre was never made public. Initial reports stated that “depression medication” was found among Cho’s belongings. But neither his toxicology reports, nor his recent medical history were ever released to find out whether Cho had been in withdrawal from psychiatric medication. (33 were killed and 29 injured, but this was not included in the total of dead and wounded cited above.)
   
• Red Lake Indian Reservation, Minnesota – March 21, 2005: 16-year-old Native American Jeff Weise, reportedly under the influence of the antidepressant Prozac, went on a shooting rampage at home and at his school, killing nine people and wounding five before committing suicide. 
   
• Greenbush, New York – February 2004: 16-year-old Jon Romano strolled into his high school in east Greenbush and opened fire with a shotgun. Special education teacher Michael Bennett was hit in the leg. Romano had been taking “medication for depression.” 
   
• El Cajon, California – March 22, 2001: 18-year-old Jason Hoffman was on two antidepressants, Effexor and Celexa, when he opened fire at his California high school wounding five. Hoffman had also undergone an “anger management” program.
   
• Williamsport, Pennsylvania – March 7, 2000: 14-year-old Elizabeth Bush was on the antidepressant Prozac when she blasted away at fellow students in Williamsport, Pennsylvania, wounding one.
   
• Conyers, Georgia – May 20, 1999: 15-year-old T.J. Solomon was being treated with a mix of antidepressants when he opened fire on and wounded 6 of his classmates.
   
• Columbine, Colorado – April 20, 1999: 18-year-old Eric Harris was on the antidepressant Luvox when he and his partner Dylan Klebold killed 12 classmates and a teacher and wounded 23 others before taking their own lives in the bloodiest school massacre in history. The coroner confirmed that the antidepressant was in his system through toxicology reports while Dylan Klebold’s autopsy was never made public. Harris and Klebold underwent “anger management” and “death education” classes.
   
• Notus, Idaho – April 16, 1999: 15-year-old Shawn Cooper fired two shotgun rounds in his school narrowly missing students; he was taking a mix of antidepressants.
   
• Springfield, Oregon – May 21, 1998: 15-year-old Kip Kinkel murdered his own parents and then proceeded to school where he opened fire on students in the cafeteria, killing two and wounding 22. Kinkel had been on Prozac. Kinkel also underwent “anger management” classes.

This message is a public service announcement provided by the Citizens Commission on Human Rights International. For more information, contact CCHR at 800-869-2247 or email humanrights@cchr.org

Viime vuonna Suomen pysäytti Jokela, tänä vuonna Kauhajoki. Mikä pysäyttää meidät ensi vuonna? Suruliputus heijasti kansakunnan tuntoja ja yritti edes hieman lohduttaa terroristin uhreiksi tavalla tai toisella joutuneita. Samalla se yleisellä tasolla kertoo tunteiden rajoittumisesta omaan laumaan. Kansakunta yrittää olla nykyajan laumamme. Se tarkoittaa myös sitä, että muiden laumojen tragediat koskettavat meitä sitä vähemmän, mitä kauempana ne sijaitsevat. Kerrankin Suomi oli kansainvälisten uutisten pääaiheena. Kunnia ei ole mairitteleva, kun kaikelle maailmalle kerrotaan, että maassamme on kolmanneksi eniten aseita asukaslukuun suhteutettuna – siis koko maailmassa.

Tästä taitaa nyt tulla aika pitkä juttu. Koettakaa kestää. Aihekin tosin on sen arvoinen. Mutta valitettavasti tätäkään juttua ei voi kirjoittaa mainitsematta erästä f –alkuista sanaa. Jo tunneissa koulusurman jälkeen maailmalle levisi feministinen näkemys suomalaisesta väkivaltaisesta miehestä dosentti Johanna Kantolan kertomana. Ja tämä f –alkuinen ismi löytyy myös monien tragedian taustalla olevien yhteiskunnallisten ja erityisesti koulutuspoliittisten ilmiöiden taustalta.

Mutta ensin tämä laumajuttu. Ihmisaivot ovat kehittyneet olosuhteissa, jolloin lauman koko oli enimmillään 150 yksilöä. Tällaisessa laumassa eli yhteisössä toimimme edelleen parhaimmillamme, koska aivomme eivät ole ehtineet noista ajoista miksikään muuttua. Tällainen lauma myös pystyy tarjoamaan jäsenilleen parhaan mahdollisen turvan ulkopuolisia uhkia vastaan. Mitä suuremmaksi laumaa kasvatetaan, sitä heikommin siihen sitoudumme ja sitä huonommin se pystyy tukemaan yksittäistä jäsentään.

Aika yksinkertaista: mitä suurempi yhteisö, sitä välinpitämättömämpi ja turvattomampi yksilö. Valtio yhteisönä on jo aivan mahdoton ajatus eikä se toteudukaan kuin hetkellisesti Kauhajoen tapaisten tragedioiden tai lätkän MM –kultamitalijuhlien yhteydessä. Vuorokauden kuluttua yhteisöllisyyden huuma onkin jo haihtunut ja eduskunnassa on lupa kinastella toinen toistaan äitelämmillä äänestäjiä kosiskelevilla typeryyksillä. Yhteisöllisyyden heikkeneminen näkyy vaikkapa äänestysprosenteissa. EU – vaalit eivät jaksa kiinnostaa, koska kysymys on liian isosta laumasta aivoillemme. Jos joskus perustetaan globalisaation ihanana lopputuloksena ”maailman EU”, sille äänensä uhraavia lasketaan varmaan promilleissa.

Vastaava tapahtuma vaikkapa Nigeriassa tuskin edes pääsisi läntisten uutistoimistojen listalle, kuten eivät pääse paljon suuremmatkaan tragediat. Jokapäiväinen uutisvirtamme kertoo meille uskollisesti jokaisen Irakissa surmansa saaneen, kun samaan aikaan Afrikassa tapetaan satamäärin ihmisiä kaikessa hiljaisuudessa. Jos ihmiskunta haluaisi, Afrikan ongelmat voitaisiin poistaa. Rahaa kyllä riittää asevarusteluun mittaamaton määrä ja Amerikan pankkien pelastamiseenkin 1000 miljardia dollaria. Järjettömiä summia pumpataan keinottelijoiden pelastamiseksi, kun samaan aikaan miljoonat kuolevat veden ja ruuan puutteeseen. Selitys tälle järjettömyydelle on varsin arkinen: vierasta laumaa eivät auta sen paremmin simpanssit kuin ihmisetkään.

Selityksiä kaivataan myös koulusurmille. Ensiksi pitää todeta, että kysymys on terrorismista eikä mistään satunnaisesta ammuskelusta. Terrorisminkaan syytä ei taideta tietää ja tuskin sille koskaan yhtä syytä löytyykään. Terroristeilla on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä. He ovat melkein aina kaikki nuoria (naimattomia) miehiä. Selityksiä käyttäytymiselle on monia.

• Ensimmäinen selitys: Ihmiseltä voi yksinkertaisesti vain mennä aivokemia sekaisin ilman mitään ulkoista syytä. Koodausvirheitä sattuu.

• Toinen selitys: Lapsi ei saa tarpeeksi rakkautta ja huomiota alle kolmivuotiaana eikä ole yhteisöä, joka hänet myöhemminkään pelastaisi; ihminen siis syrjäytyy.

• Kolmas selitys: Jos ihminen lukee liikaa uutisia BB –talon tapahtumien sijasta, saattaa käydä niin, että hänelle valkenee liiankin hyvin maailmanpolitiikan ja ihmislajin käyttäytymisen likainen puoli. Jos se saa yliotteen, seurauksena on helposti viha ihmiskuntaa kohtaan, vaikka henkilöt itse olisivatkin älykkäitä yksilöitä.

• Neljäs selitys: Erityisesti nuorten miesten kesken on vallalla jatkuva taistelu seksistä. Ilman jääminen voi laukaista traagisen kehitysketjun. Tai terroriteko nähdään ylinormaalina ärsykkeenä seksin saamisessa. Eräät ajavat F1 –autoja, toiset luisuvat terroristeiksi – ainakin paratiisissa seksiä sitten riittää.

Mutta mitä pohtivat päättäjämme? Nyt jos koskaan koko poliittisen kentän pitäisi yhdessä miettiä, mitä inhimillisyyden ja yhteisöllisyyden lisääminen yhteiskunnassa tarkoittaa. Valitettavasti emme koskaan näe tällaista voimainponnistusta, sillä niin moni politiikan ”totuus” pitäisi kyseenalaista.

Emme näe tätä ponnistusta siitäkään huolimatta, että kaikki poliitikot tietävät, mitä periaatteessa pitäisi tehdä. Pääministeri sanoi sen ääneenkin: tällaisten tragedioiden estäminen vaatii erittäin voimakasta yhteisöllisyyttä. Demokratiassa suurten muutosten aikaansaaminen ei vain onnistu, koska koneisto on hidas liikkeissään ja poliitikot pelkäävät valtansa katoamista kesken kaiken.

Tämän ei siis pitäisi olla mikään hallitus – oppositioasetelma. Mutta kuinkas onkaan käynyt? Oppositio vaatii sisäasiainministerin eroa. Muiksi lääkkeiksi tarjotaan aseiden hallussapitokieltoja, aselakeja ja nettisensuuria. Demarit jopa vaativat nettipoliisin perustamista. Miksi ihmeessä, meillähän on jo Suojelupoliisi, jolle terrorisminvastainen taistelu kuuluu. Jos se jahtaa kettutyttöjä, miksei sitten kouluterroristejakin? Mutta demarien mukaan passipoliisin niskoille pitää sälyttää tämäkin erityisongelma.

Hallituksella ei ole oppositiota parempia lääkkeitä tarjolla. On aika järkyttävää, kuinka päättäjämme kilpistyvät siilipuolustukseen ja puhuvat vain aidanseipäistä tai kosmetiikasta, kun pitäisi paneutua syihin – jos siis oletamme, että syrjäytyminen on yksi terrorismia ruokkiva tekijä. Ensimmäiseksi pitäisi kyseenalaistaa kilpailuyhteiskunta. En (valitettavasti) ole kuullut tämänsuuntaista puhetta kuin perussuomalaisten Timo Soinilta. Hän kysyi torstain Eduskunnan kyselytunnilla kilpailuyhteiskunnan lakien väljentämisestä, jotta ihmisillä jäisi aikaa ihan oikeaan elämiseenkin. Hän jäi ilman vastausta.

Suomi on kieltolakien luvattu maa. Jos meillä on jokin ongelma, ensimmäinen lääke on kieltolain säätäminen. Etenkin naispoliitikoille tämä on luonteenomainen käyttäytymismalli. Näin siitä huolimatta, ettei yksikään kieltolaki ole toiminut koskaan eikä missään. Yleensä lopputulos on vain huonompi kuin ennen kieltolakia. Mutta niin vain nytkin suurimman huomion ovat saaneet aseet, vaikka ase sinänsä ei tee mitään. Tarvitaan aina joku painamaan liipaisinta. Ja jos käsiaseet kielletään – mikä minulle kyllä sopii vallan mainiosti – jäljelle jää vielä lukematon määrä muita tapoja, joilla ihmiset haluttaessa saadaan hengiltä. Sama koskee nettisensuurin vaatimusta.

Kansa vaatii kosmetiikka ja sitä meille tarjotaan. Kansa siis saa sitä mitä haluaa tai ansaitsee. Päättäjät eivät halua kohdata omien toimiensa karmeita seurauksia ja syntipukiksi etsitään helpoimmat mahdollisimman populistiset keinot. Tarjolla on vain teknisiä ratkaisuja, ei mitään uusia inhimillisiä ulottuvuuksia. Poliitikot eivät nyt edes varmaan ymmärrä, että tällainen vastuun pakoilu vain vahvistaa sitä inhoa ja vihaa, joka em. kolmannen selitysmallin mukaisten terroristien ja heidän hengenheimolaistensa keskuudessa on vallanpitäjiä kohtaan muodostunut.

Ehkä siis jätämme kieltolait ja ryhdymme sättimään poliiseja, kuten uutisissa on tehty. Päästivät typerykset murhamiehen vapaaksi päivää ennen hirmutekoa. Tämäkin on turhaa jälkiviisautta. Poliisia on täysin turha syyllistää tästä asiasta tai yleensäkään nuorison pahasta olosta. Juuret ovat paljon kauempana. Ei yhden poliisimiehen niskaan voi kaataa koko kansakunnan kyvyttömyyttä vaalia sosiaalisia suhteitaan.

Mutta valitettavasti näin saattaa käydä, sillä hän on helppo maalitaulu, jonka avulla muut voivat pestä kätensä. Nythän nimenomaan opposition naiset ovat jo kiivaasti vaatimassa sisäasiainministeri Anne Holmlundin eroa. Järkyttävää, kuinka tästä yritetään tehdä pelkkä poliisiasia, vaikka oikeampi osoite olisi opetusministeri Sari Sarkomaa tai peruspalveluministeri Paula Risikko. Mutta hei, nämähän ovat kaikki naisia! Naiset kampittamassa toisia naisia. Mikä siis on muuttunut naisten tullessa päättäjien pallille? Toki nykyiset ministerit olisivat tässä asiassa sijaiskärsijöitä. Opetusministerit ja peruspalveluministerit viimeisten 20 vuoden ajalta sen sijaan voisivat katsoa peiliin.

Ajankohtainen kakkonen esitti paljastavia tilastoja siitä, kuinka satsaukset ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ovat kunnissa laskeneet ja kuinka huostaan otettujen lasten määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Tutkimusprofessori Mikko Rimpelä on ollut asiasta huolissaan jo kauan. Hän sentään on henkilö, jolla luulisi olevan vaikutusvaltaa päätöksentekijöihin. Mutta turhaan näyttää hänkin puhuneen. Miksi tässä siis joku apina vielä yrittää inistä?

Unohtaa ei voi sitäkään, että Suomessa tuntuu olevan ihan sallittua antaa nuorten miesten syrjäytyä. Se ei kiinnosta ketään, koska se ei ole virallisen tasa-arvopolitiikan mukaan mikään ongelma. Viranomaisemme on jo niin hyvin manipuloitu feministien taholta, ettei koulumaailmassa enää edes tunnusteta poikien ja tyttöjen olemassaoloa, saati heidän keskimäärin erilaisia tarpeitaan. Torstain Eduskunnan kyselytunnilla eräs edustaja kysyi opetusministeri Sari Sarkomaalta poikien pahoinvoinnista koulumaailmassa. Ja mitä Sarkomaa vastasikaan: pojilla ei ole koulussa mitään erityisongelmia, mitä ei olisi tytöilläkin! Kuinka ministerillä voi olla tällainen käsitys asioista, kun lukuisat tutkimukset ja arjen kokemus todistavat että pojilla on koulussa paha olla ja oppilasarvostelukin suosii räikeästi tyttöjä?

Tokihan ministerillä on tällainen mielipide, koska Naisasialiitto Unioni on sen hänelle käynyt kertomassa. Jos ei ole olemassa poikia eikä tyttöjä, ei ole olemassa poikien ongelmiakaan – näin helppoa on maailma feministille. Peruskouluasetusta vuonna 2001 uusittaessa koko asiakirja-aineistosta ei edes löytynyt sanoja poika tai tyttö! Opetushallituksen entinen pääjohtaja Kirsi Lindroos uskalsi kuitenkin sanoa, että kaikkein kamalinta on se, että koulu ei tunnista poikien tarpeita. Se johtaa siihen, että koulu ei maistu ja huomiota haetaan häiritsemällä. Nämä ‘luuserit’ vain vahvistavat omaa huonoa menestystään. Ja kun oppimisen vaikeuksiin ei puututa ajoissa, ne vain kasvavat… Koulu on voinut olla jopa vahvistamassa tätä (syrjäytymis)kehitystä. Ehkäpä Naisasialiitto tämän vuoksi päättikin, ettei Lindroosilla ole asiaa jatkokaudelle.

Tosiasia kuitenkin on, että joka vuosi 2000 poikaa syrjäytyy pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Koululla on tähän kehitykseen oma osansa. Ja ministeri kieltää koko asian. Vähemmästäkin on ministereitä erotettu. Sarkomaalla on toinenkin päähänpinttymä: koulukiusaamiselle pitää saada nollatoleranssi. Valitettavasti nollatoleranssi on rasismin yksi ilmenemismuoto. Vaikka olemmekin hyväluontoinen eläinlaji, jossakin kohtaa tapahtuu vuotoa. Laumaeläiminä jätämme lauman jäsenen yksin – sitä varmemmin, mitä suuremmassa yhteisössä elämme.

Ihmettelemme suureen ääneen koulukiusaamisen yleisyyttä emmekä tajua, että sama kiusaamisen kierre toistuu joka paikassa, yksilöstä kansakuntiin. Työpaikkakiusaaminen on normaalia ja Georgia sai viimeksi todeta, kuinka isompi naapuri kiusaa pienempäänsä. Virallinen Suomi näytti koululaisille hyvää mallia siitä, kuinka kiusaajaan pitää suhtautua. Ole hiljaa äläkä ole huomaavinasi – ei koske Sinua, pelasta vain oma nahkasi. Eipä Suomessa tosin näkynyt paljon spontaaneja mielenosoituksiakaan, miksiköhän?

Toivottavasti Pisa –hypetys tämän jälkeen vaimenee. Opetusviranomaiset ovat tähän asti olleet niin täpinöissään ulkomaalaisten kiinnostuksesta koulujärjestelmäämme, että olennainen on unohtunut. Koulun päätehtävä ei ole opettaa vuosilukuja tai kaavoja, vaan ihmisenä olemista. Tätä ei suomalaista kouluista löydy, sen ovat monet vertailut osoittaneet.

Olemme kaikki samassa veneessä. Kukaan ei voi ilmoittautua syyttömäksi, kun olemme yhdessä olleet luomassa yhteiskuntaa, jossa yhteisöllisyydellä ei ole enää arvoa ja ainoa tärkeä asia on tuottavuus, kilpailukyky ja raha. Jos aikuisten aika kuluu sorvin ääressä ja lapset jäävät vain hoitopaikkojen hellyyden varaan, on aika turha ihmetellä lopputuloksia. Terroristinkin taustalla on pitkä kehitys, harvoin kenenkään pinna katkeaa varoittamatta.

Olen usein ehtinyt näissäkin kirjoituksissa ihmetellä, kuinka meillä jätetään perheet yksin. Kun työ vie voimat, lasten hyvinvointi ja kehitys vaarantuvat. Tästä lienee riittävästi näyttöä ja myös varoituksen sanoja on julkisuudessa lausuttu. Mutta jostakin syystä talous ajaa aina päätöksenteossa ihmisen edelle. Syyllisiä voi etsiä siis Arkadianmäeltä ja kunnanvaltuustoista. Kansanedustajilla olisi valta päättää melkein mistä tahansa resurssien jakoon liittyvistä asioista. Onko pulaa asioiden ymmärtämisessä vai rohkeudessa?

Tokihan vuosikymmenten päähän ajattelu on vaikeata. Mutta jos siihen eivät kansanedustajat pysty, kuka sitten? Tässäkö on demokratian Akilleen kantapää? Kansahan saa sellaiset hallitsijat kuin se itse haluaa. Ehkä siis jokainen olemme syyllisiä. Kun katsoo suomen toiseksi suurimman nettiportaalin Iltalehden listaa kymmenestä luetuimmasta jutusta, joka toinen näkyy olevan BB- talon tapahtumiin liittyvä. Voisiko tästä vetää jonkin johtopäätöksen äänestäjien mahdollisuuksista ajatella esimerkiksi kahdenkymmenen vuoden päähän?

Vai olisiko vain niin, ettemme lajina vain pysty parempaan? Emme kerta kaikkiaan jaksa liian vakavia asioita määrättömästi. Tarvitsemmeko sirkushuveja pitääksemme yllä aivojen toimintakyvyn? Voisi kuvitella, että tämän traagisen viikon jälkeen BB –jutut ovat taas listan kärjessä, ehkäpä entistäkin enemmän. Ja muutaman kuukauden kuluttua ilmaantuu uusi Johanna Tukiainen, jonka tekstiviestit ylittävät taas kerran kaiken kohtuullisen järjenjuoksun rajat. Pääsemme jälleen omaan elementtiimme, paheksumaan ja tuomitsemaan muita.

Häiriköitä ei koskaan saada loppumaan, mutta jotain voitaisiin tehdä. Yhteisöllisyys on kohta jo kulunut sana, mutta se on ainoa tie, jolla voimme päästä parempaan lopputulokseen. Ihmisillä pitää olla aikaa toisilleen, paikkoja kokoontua ja kerätä sosiaalista pääomaa. Tarpeeksi pienissä yhteisöissä kukaan ei jää täysin yksin. Jos Matti Saarella olisi ollut riittävä turvaverkko, tämäkin murhenäytelmä olisi saattanut jäädä tapahtumatta.

]]>