Ajatella, että Selmita ei ollut koskaan leiponut piparkakkuja! Voi espanjalaislapsia, heillä ei ole myöskään joulukalenteria eikä joulukuusta, ja lahjat tulevat vasta loppiaisena kolmen kuninkaan eli suomalaisittain itämaan tietäjien tuomina. Näin ainakin Valenciassa. Siskoni oli lukenut Hesarista espanjalaisesta jouluperinteestä syöttää 8.joulukuuta alkaen jouluhalkoa ja “kakattaa” se sitten ennen joulua. Selmita ei kuitenkaan ollut tällaisesta ikinä kuullut, ja kuunteli selitystäni epäuskoisena. Jouluhalko selvisikin katalonialaiseksi perinteeksi, mikä selitti asiaa. Tosin tuo kakattamisosuus kuulosti minusta aivan perusespanjalaiselta, onhan niillä niitä kakkivia joulukoristeitakin ja arkipäiväinen kirous kuuluu “me cago en la mar/leche” eli kakkaan mereen/maitoon – kuunnelkaa vaikka Francon ajan Antonio Alcántaraa!

Muottikuvaelma

Krapulahirvi ynnä muut ystävät

Joulupipareita Selmita oli sentään syönyt aiemmin, mutta joulutortut olivat hänelle tuntemattomia. Niin kuin ilmeisesti ruotsalaisillekin… onnistuin kuitenkin lopulta metsästämään valmiita voitaikinalevyjä yhdestä kaupasta ja luumumarmeladia toisesta – se oli Suomi-hyllyssä yhdessä Koskenlaskijan, karjalanpiirakoiden ja noin kolmenkymmenen erilaisen makkaran kanssa! Aloin sitten innolla leipomaan eli esittelemään erilaisia leikkauksia ja taitteluja, joilla torttuja voi tehdä. Selmita oli kuitenkin kiinnostuneempi maistamaan luumumarmeladista. Ja maistamiseen jälkeen kiinnostuneempi vadelmahillosta! Hän halusi mielummin laittaa sitä torttujen täytteeksi… Nieleksin kansallisylpeyteni ja totesin, että miksipä ei, ja osa täytettiin sitten vadelmahillolla.

Uunin laiton jälkeen valkeni tosin että siksipä ei, koska hillo ei pysy kasassa samalla lailla vaan muuttuu aika lailla juoksevaksi. Selmita oli kuitenkin tyytyväinen vadelmatorttuihinsa, mutta maistettuaan perinteistä luumuversiota piti sitäkin ihan kelvollisena.

Joulutorttujen hillokirjoa

Halusin juoda torttujen kanssa joulumarkkinoilta ostamaamme glögiä. Se on fiinissä pullossa kuten kaikki ruotsalaisglögit, ja makuja on vaikka millä mitalla. Melkein kaikki ovat myöskin alkoholipitoisia, toisin kuin tämä meidän 60 kruunun lappilaismarjoista mehustettu glögisemme… Eh. Olen nimittäin kovin skeptinen näitä ruotsalaisglögejä kohtaan, joten kun tätä sai maistaa, ja totesin sen kelvolliseksi, niin sitä sitten piti ostaa! Selmita tosin järkytti minut toistamiseen sanomalla ettei erityisemmin välitä glögistä, johon on siis myös tutustunut vasta täällä. Minun pieneen mieleeni kun ei olisi voinut pälkähtääkään, että joku ei rakastaisi joulutorttuja ja glögiä… Näin se suomalainen näkökulma avartuu.

Punainen on askel kohti joulua

Mistään muusta en haaveile kuin rauhallisesta elämästä…

Tänään olen viettänyt Oikeaoppista Ensimmäistä Adventtia! Todellakin. Olen käynyt joulukonsertissa ja parhaillaan tuijottelen (tämän tietsikan näytön ohi) kynttilänvaloa ja kuuntelen vielä vähän lisää joulumusiikkia.

Ei-jouluihmisestä on kovaa vauhtia tulossa jouluihminen. Tai siis… RAUHALLISTA vauhtia, kuten keski-ikäiselle sopii.

Anyway; mä suunnittelen oman lauluyhtyeen perustamista ens vuoden adventtiaikaa ajatellen. Vois vetästä muutamat joulukonsertit ja jopa tienata hommalla, sen lisäks että laulaminen on erittäin kivaa. Mahtaakohan mun blogia seurata kukaan ideasta kiinnostunut? (Mulla + kavereillani oli nuorempana vastaavanlainen yhtye, mutta sitten se hajosi kun porukka muutenkin levisi maailman tuuliin. Nyt kiinnostaisi kuitenkin kovasti ottaa jonkinlainen uusinta.)

Seuraavaksi suunnittelemaan ohjelmistoa…

Joulu alkaa ensimmäisenä adventtina. Siitä alkaa pikkujoulujen ja erilaisten  jouluvalmistelujen aika. Omalta osaltani varsinaiset pikkujoulu-pikkujoulut on juhlittu, niissä ei enää ole samanlaista vetovoimaa kuin joskus aikoinaan. Pikkujouluksi riittää vaikkapa ystävien kanssa kotosalla vietetty ilta glögin ja hyvän ruuan merkeissä. Vuosi vuodelta yhä todemmaksi käy myös vanha määritelmä joulusta – se on mitä suurimmassa määrin lasten juhla, sillä lasten kanssa joulu ja  joulun odotus on yhtä satua ja taikaa. Ja kuten laulussa sanotaan: “vanhakin jo nuortuu kuin lapsi leikkimään…”  Se on tosi hauskaa aikaa sekä lapsille että vanhemmille.

Kotoa perittynä tapana Hoosianna kuuluu ensimmäisen adventin perinteisiin.  Sitä oikein odotettiin ja täysin rinnoin laulettiin kun laulamaan päästiin. Nykyisin voi päästää vuoden aikana patoutuneet “joululauluenergiat” valloilleen Kauneimmat joululaulut tapahtumissa.  Eihän tässä mitään laulajia olla, miestä joskus naurattaakin kun meillä innostutaan oikein tosissaan laulamaan.  Mutta mitäpä tuosta – äänellään se variskin… vai miten se oli.

Ettei elämä liian helpoksi kävisi mies sai perjantaina huimaus- ja pahoinvointikohtauksen, joka vaati ambulanssireissun  Lahteen.  Siinä meni pari päivää kun tutkittiin ja ihmeteltiin missä vika. Perusterve mies ja yhtäkkiä ei vain pysynyt pystyssä. Terveys lie yksi niitä itsestäänselvyyksiä joita ei ymmärrä arvostaa ennen kuin sen menettää. Eräänlainen pysähtymisen paikka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja aikaa ajatuksille – kuinka tärkeitä olemmekaan toisillemme.  Tästä päästiin tällä kertaa säikähdyksellä – toivottavasti?

******

Nyt on Hoosiannan aika ja se tulee tässä Tapiolan kuoron esityksenä. Hyvää, mukavaa, onnellista adventinaikaa itse kullekin.

Mulla on pidelly eilen ja tänään aikamoista kiirusta. Mamma meinaan kävi eilen ostamassa mulle uuden lelukorin, ku sille entiselle kävi vähän huonosti. Jotenki siinä se materia oli muuttunu immateriaks. Ihan sillai vaan, että ku se ennen oli parikyt senttii korkee, ni jotenki ne laidat oli kadonnu siitä, ja oikeestaan niitä ei enää ollu. En ollenkaan tiiä, miten siinä niin oli käyny. Joku on varmaan käyny salaa syömässä sen. En yhtään tiiä kuka. Pitäis vissiin alkaa salapoliisihommiin, ni sais syyllisen nalkkiin. 

No mut kuiteski, mamma toi mulle uuden korin. Ku pitäähän lelkuilla nyt joku sopiva paikka olla. Mut tiiättekö, mun miälestä se uus lelukori kaipas vähän tuunausta. Vähän niinku sellasta hianosäätöö, juu nou. Ni niin mä sitte oon tuunaillu menemään. Mammalla ja mulla on vissiin lelukorien suhteen vähän eri maku, ku sen miälestä se oli parempi alkuperäsenä. 

Tällaseks mä oon tuunannu mun lelukorin. Aika hiano, eiks vaan?

Kohta muuten alkaa joulukuu. Ja se on sen merkki, että mä saan avata ekan luukun mun hianosta kalenterista. Mä sain sen mun hianon joulukalenterin tädiltä. Ootan ihan vimmana, että pääsisin jo luukuttaan sitä. 

Miätittiin mamman kans aika pitkään, että mihin mä ripustan mun hianon kalenterin, ku mamma eppäili, että mä saattaisin olla jotenki kärsimätön ja availla niitä luukkuja ihan väärässä järjestyksessä ittekseni. Mutta enhän mä niin tekis! Mut kuitenki, me päätettiin sit ripustaa se mun porttiin, ku se sopii siihen niin hyvin. 

Tällanen mun joulunodotuskalenteri on. Tulispa jo pian joulukuu!

Ton mun kalenterin kans meinas käydä vähän hassusti! Meinaan ku täti oli tekemässä sitä kalenteria, ni sillä oli hurjasti herkkuja, mitä se laitto niihin luukkuihin. Ni sit se oli menny käymään ulkona, ni Tito oli syöny ihan kaikki kalenteriherkut parempiin suihin! Meiän molempien kalenteriherkut! Täti oli ihan hirmuissaan, ku se tuli kotiin ja Tito oli ihan vatta piukeena kaikista herkuista. Mut onneks täti löys sit lisää herkkuja kaupasta, ni se sai täytettyä meiän kalenterit kuiteski. Muuten ois tullu paljo ikävämpi joulunodotus mulle. 

Mut en mä ollu kyl yhtään vihoissani Titolle siittä, että se oli vähä herkutellu omin lupineen. Meinaan ku oon kuullu, että sen luana ruokaa ja herkkuja jotenkin säännöstellään. Kuulemma joittenki linjojen takia. Meillä on sellanen linja, että ei säännöstellä yhtään. Se on musta tosi hyvä linja se. 

Sitä varten Titolla ja mulla onki aina pienet juhlaset, ku Tito tulee mun lua kylään. Niinku esimerkiks viime viikonloppuna ku Tito oli meillä yökylässä, ni saatiin molemmat luut. 

Tito sai ison luun.

Mä sain pikkusen luun.

Loppujen lopuks siinä tais käydä niin, että Tito söi meiän molempien luut, mut ei se mittään. Mun miälestä se on ihan rehtiä, ku kerran sillä kotona säännöstellään. 

Tänä viikonloppuna laittelin ensimmäisiä joulukoristeita. Keittiömme suutarinvalaisinta koristava rukinpyörä sai joulukoristeensa. “Kaunokirjalliset” enkelini saivat täksi jouluksi seurakseen hopeisia haarukoita, jotka viime kesänä ostin kirpparilta aivan toiseen tarkoitukseen, mutta saavat nyt sen idean toteutumista odotellessaan roikkua joulun ajan keittiön katossa.

Markkinavoimat ja kaupankäynti ovat minulle silkkaa sanskriittia enkä myöskään kuulu niihin ihmisiin, jotka ovat valmiita kumoamaan laadukkaitten tutkimusten väittämät oman kokemuksensa perusteella, mutta nyt kyllä joku saa selittää!

Aluksi on sanottava, että pidän joulusta ja minulla ilmenee myös oireita, joita voisi luonnehtia joulumieleksi. Joulumielen aiheuttaa tavallisesti jokin joulunaikaan kuuluva pätkä musiikkia, mikäs muukaan. Silti tai ehkä juuri siksi inhoan aivan vilpittämösti kaupoissa ja kaupungilla kaiuttimista soivia joululauluja. Kun saapastelen marketin hyllyjen välissä etsimässä hammaslankaa ja pakastevihanneksia, minusta tuntuu, että älyäni aliarvioidaan ja tunteitani tallataan tunkemalla korviini herttaisia joululauluja. Pidetäänkö minua tosiaan niin täydellisen johdateltavana pöljäkkeenä, että pätkä Joulupukin maata saisi minut käyttämään harkitsemattomia summia harkitsemattomiin ostoksiin? Ja mikä uskomaton röyhkeys onkaan latistaa Oi jouluyö tyhjänpäiväiseksi taustahälinäksi kylmälaitteiden hurinalle ja ostoskärryjen räminälle.

Enkä vissiinkään ole ainoa, joka suhtautuu nyreästi kaikkialla kiliseviin kulkusiin. En edes tunne ketään, joka ainakaan ääneen tunnustaisi pitävänsä varsinkaan siitä, että joululaulut alkavat soida kaupoissa jo marraskuun puolivälin jälkeen. Missä se viisastenkivi siis on, jossa lukee, että asiakkaita kannattaa kärventää jouluisilla rallatuksilla viikkotolkkuun, koska se lisää myyntiä merkittävästi?

Tänä vuonna kuulin marraskuun 19. päivänä ensimmäisen uskaliaan kaiuttimen väittävän, että joulupukki matkaan jo käy. Onnea vaan matkaan; se voi melko pitkäveteiseksi käydä, kun aloittaa reilua kuukautta ennen matkalippuun merkittyä päivää!

Jouluaiheista ohjelmaa

• Pafos 6.12.-24.12.2009 http://www.christmasincyprus.com/program09/paphosp1.jpg - ohjelma on kreikaksi ja englanniksi
• Pafos 24.12.2009-8.1.2010 http://www.christmasincyprus.com/program09/paphosp2.jpg – ohjelma on kreikaksi ja englanniksi
• Larnaka http://www.christmasincyprus.com/program09/larnaka.pdf Tiedoston lopussa on ohjelma englanniksi!

Poimintoja suomeksi Larnakan jouluohjelmasta:

• 3.12.klo 18.00 Plateia Ermou joulukuusen pystytys, musiikkia, joulupukki ja ohjelmaa lapsille
• 6.12. klo 10.00-16.00 Plateia Kimonos Syöpäyhdistyksen joulubasaari, jossa jouluista ohjelmaa, joulupukki ja tekemistä lapsille
• 12.12. ja 13.12. klo 10.00 – 18.00 Plateia Dimitriou Syöpäyhdistyksen joulutori ja musiikkiohjelmaa
• 13.12. klo 11:00 Kyproksen matkailutoimisto tarjoaa kyproslaisen ja kreikkalaisen musiikki- ja tanssiesityksen
• 19.12. klo 17.30-20.30 Plateia Ermou “Anna valoa elämään” Syöpäyhdistyksen joulumyyjäiset ja musiikkiohjelmaa
• 20.12. klo 11:00 Kyproksen matkailutoimisto tarjoaa tunnettuja melodioita ympäri maailmaa, laulajina Dimitris Dimitriou, Stelios Matsis, Antonis Tsianidis ja Niko Nikolaou
• 20.12.2009 klo 17.00 Joulukulkue kuljettaa joulupukin saattueineen reittiä alkaen Plateia Akropoleos-aukiolta Ermou-, Zinona Kitieos, Lordou Byronos ja Gladstonos -katuja pitkin. Mukana tanssikoulujen tanssijat.
• 20.12.-24.12. klo 17-20.00 Larnakan keskustassa kuullaan jouluisia musiikkiesityksiä Plateias Ermou -aukiolla, sekä Agiou Lazarou, Dimitriou sekä Pallas -kaduilla.
• 31.12. klo 23.00 Uuden vuoden juhla Plateia Europis -aukiolla. Musiikkia, ilotulituksia, ilmaista juotavaa ja pähkinöitä, joulupukki jakaa lahjoja lapsille ja kaupunginjohtaja leikkaa Vasilopitta -uudenvuodenkakun.

Muuta ohjelmaa joulukuussa Kyproksella

Kuuluisan kyproslaisen popmuusikon Michalis Hatzigianniksen kiertue, katso tarkemmat tiedot täältä http://www.cyprusevents.net/events/michalis-hatzigiannis-red/

Ihana lastensatunäytelmä “The Quiltmaker’s Gift” eli “Tilkkutäkin tekijän lahja” esitetään Nikosiassa Latsian teatterissa sunnuntaisin 11.10.-20.12.2009 alkaa klo 10.30. Esitys on kreikaksi ja sisältää musiikkia. Juoni: Rikas mutta tyytymätön kuningas vaatii tilkkutäkkiä lahjakkaalta tilkkutäkintekijältä, mutta hän kieltäytyy ellei kuningas anna pois kaikkea maallista omaisuuttaan. Kaksi kertaa ärsyyntynyt hallitsija yrittää rankaista häntä epäonnistuen. Lopulta kuningas antaa periksi ja tulee koko ajan onnellisemmaksi jokaisesta poisantamastaan tavarasta. Lisätietoa: http://www.cyprusevents.net/events/the-quiltmakers-gift-nicosia-2009/

Limassolissa ja Pafoksessa esitetään Kyproksen sinfoniaorkesterin joulugaala, jossa esitetään musiikkia kuuluisista musikaaleista kuten My Fair Lady, Kurjat, Cats, Oopperan kummitus jne. Lisätiedot: Limassol http://www.cyprusevents.net/events/christmas-gala-musicals-limassol-2009/ ja Pafos http://www.cyprusevents.net/events/christmas-gala-musicals-paphos-2009/

Prinsessa Ruusunen esitetään balettina Limassolissa, lisätietoja: http://www.cyprusevents.net/events/sleeping-beauty-limassol-2009/

“Pöllö joka pelkäsi pimeässä” – lastenteatteriesitys käsittelee jännittävästi ja ystävällisesti lasten pimeänpelkoa. Esitys englanniksi 13.12.2009 ja kreikaksi 19.12.2009. Lisätietoja: http://www.cyprusevents.net/events/owl-who-was-afraid-dark-2009/

2. AHDISTAVA RUUHKAMATKUSTUS

Tää teema on mulle erityisen katkeraa nieltävää. Menin nääs viime jouluna himaa sillä kaikista täysimmällä junalla. Piti lähtee aikaisemmin, vaan kun aina asiat ei suju suunnitelmien mukaan. Ekalla yrityksellä aatonaatonaattona oli jäänyt pankkikortti ja assalla totesin, että turha riskeerata tarkustusmaksun kaa. Sitä paitsi pummilla matkustus Suomessa on yllättävän hankalaa. Voin kertoo joskus parhaat kikat, mitä opin, ku ramppasin teininä Treelle ja Hesaan bileileen.

Toinen yritys päästä himaan oli viel surkeempi. Kokeilin mennä kamun kyydillä aatonaattona, mut sen auto ei käynnistyny Tammelan Nesteeltä tankkauksen jälkeen. Ei siin mitään. Juotiin kaffet, vedettiin huoltamodonarit, jätettiin auto sinne parkkiin ja eiku taksilla kaikkine joulukamoinemme takas koteihin… Kyllä vitutti. Tarina ei kerro, miten kaveri pääs sit lopulta porukoille, mut meikä matkusti viimesel mahdollisel ruuhkajunalla.

Istuin semmoses neljän hengen vankkuriosastossa äidin, parin natiaisen, suksien, liukurien, lukuisien lahjakonttien ja kuselta haisevan marsun kanssa. Tai siis häkki olkineen haisi kuselle, ei vissiin marsu. En tiedä. Yllättäen, meidän kans samaan vaunuun tunki jääkiekkojoukkueellinen manneja. Siis the original ja fucking irritating versions of them. Anteeks ny vaan!

Matkasta ois tullut suorastaan saatanallinen, jollei meitsi ois tajunnu kitata faijan lahjalikööriä ja vodkaa. Mut arvaatkas missä muodossa? Siinä vaihees, ku mua vastapäätä istunut mamma heitti Tuttelit maahan ja nakkas sit täpön purkin mäkeen (hygienisyistä?), tuntui kuin Jussi ois laskeutunut jostain korkeuksista armahtaan mut siltä perhehelvetti- ja mannekidutukselta. Arvaatte varmaa, mitä tein siitä pirun Tuttelista, kahvilikööristä ja vodkastani.

ku vihdoin pääsin perille, olinki niin kyrpä ottas koko julenit. Söin säkkikaupalla vihreitä kuukkeleita, lähes päihtymiseen asti konvehteja ja tietenki saatanasti sikaa ja jouluputroo. Semmoinen joulu se, ja tosta ylensyönnistä lisää Part Kolmosessa!

Tämän vuoden ratkaisu ruuhkamatkustukseen:
Jollei Jontte ehdi myydä kakkosautoaan, lainaan sitä! Tai vaihtoehtoisesti meen faijan entisen työkaverin (ja nyttemmin nettipokerilla lisää rikastuneen pröystäilevän eläkeläisen) Jorman koneella Vesivehmaalle ja porukat noukkii sielä. Ans kattoo. Viimeinen houkuttelis, koska en oo ollu Piperissä vuosikausiin, mut viel ei oo varmaa, lähteeks Jorma itte koneella vaiko autolla. Ei se Volvon maasturikaan huonoa kyytiä ois.

Dodii tyypit. Tää jätkä hyytyy nyt. Tuli vedettyy nääs verran ronskii settii molskilla, et karseet mustelmat koristaa sääriä. Prutaalia, prkl.

Morooooo…

Edit 28.11.09: Jutun eka osa:

http://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/26/joulustressin-valttelyvinkit-part-one/

Tämä kehys löytyy myös Marlan kuvista.

Ruotsalaisessa Gävlen kaupungissa ollaan optimisteja, sillä heidän vuohipukkinsa (linkki) on poltettu jo lukuisia kertoja, mutta he rakentavat sen vuodesta toiseen uudestaan. Optimistia löytyy myös pohjoisesta naapuristamme Norjasta. Norjalaisen Bergenin piparkakkukaupunki on tänä vuonna joutunut vandalismin kohteeksi (linkki). Saa nähdä olemmeko me suomalaiset yhtä optimistisia julkisten joulukuustemme kanssa. Aamulehti kertoo vandalistien kaataneen Viialan joulukuusen moottorisahalla (linkki). Tuleeko tästä vuodesta kenties joulukuusivandalismin merkkivuosi?

Varmaan suomalainen moottorisahan käyttäjäporukka on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena tai ainakin sillä jonkinlaista osuutta asiaan. Toinen vaihtoehto tietysti olisi, että näiden jouluperinteiden vandalisoimisten takana ovatkin ateistit, vapaa-ajattelijat, muslimiterroristit ja muut uskonnolliset fanaatikot.

Kuva: Russia’s main Christmas Tree decorated in Kremlin’s Sobornaya Square. PicApp / ITAR-TASS / Vitaly Belousov.

Maria Drockilan Kynttiläpajoja on kolme: Orimattilassa (Kehräämö), Porvoossa ja Ulvilassa. Yllä olevat kuvat ovat kesäiseltä Kynttiläpajareissultamme, tänä vuonna jouluinen vierailu on vielä tekemättä. Se toteutunee Porvoon reissun yhteydessä. Minulle tutuin pajoista on Orimattilan Kehräämössä oleva myymälä, josta kuvat. Kehräämössä on paljon muutakin katseltavaa ja ihasteltavaa, joten siellä saa vaikka koko päivän kulumaan rattoisasti.

Kynttilämyymälät ovat vastustamattoman ihania kokonaisuuksia, siellä erilaisia tarpeita syntyy vain katselemalla. Parhaimmillaan haluaisi kärrätä koko homman kotiinsa – kynttilöineen, lyhtyineen, kynttiläkruunuineen ja kynttilikköineen jne. Kukapa ja kuinka noita voisi vastustaa?

Se on sitten “Älä osta mitään”-päivä. Ajatus päivälle on hyvä, sillä yleisesti ostellaan niin paljon kaikkea ei tarpeellista usein mielijohteen innoittamana.

Kaiken kaikkiaan toivoisin, että esim. joululahjoissa paljon aiempaa enemmän hankittaisiin välttämättömiä asioita tai sitten asioita, joita voi käyttää hyödyksi tai joilla voi tehdä muutakin kuin painaa nappia. Olen kuunnellut monen lapsiperheen joululahjasuunnitelmia tottapuhuen kauhuissani. Ollaan hankkimassa se ja se peli, ja sekin peli ja sähkö-sitä tai -tätä jne.  Mielikuvitusta vaativia asioita voisi suosia paljon enemmän.  Mutta, tänäänhän ei ostetakaan mitään.

Onneksi olkoon ihmiskunta. Pian se hullu hössötys, vitun kuluttava junamatkustus, ainainen ylensyönti ja väkinäinen lahjojen ostelu alkaa. Meitsi tosin aikoo pidättäytyä tänä vuonna noista kaikista. Jaa miten?!

1. HÖSSÖTYS

Meillä pahin hössötys kiteytyy yhteen sanaan: ÄITI.
Tai oikeastaan kahteen: ÄITI + HERMORAUNIO.

Äiti ei yli viiskybäsenäkään suostu myöntään, etteivät 14 tunnin duunipäivät ja neljää päivää ennen aattoa aloitetut jouluvalmistelut sovi yhteen. Niin kauan, kun muistan (eli about 3-vuotiaasta) meillä on hössötetty joulusta aivan saatanasti.

Ja asiaa ei helpota ainakaan se, että faija on eläkkeellä, mutta äiti on _kieltänyt_ (jep, luit oikein) isää imuroimasta, pyyhkimästä pölyjä, silittämästä verhoja sekä valmistamasta ruokia. Tiedättekö miksi? Äitin mielestä faija ei osaa tehdä hommia kunnolla, niin olkoot sit tekemättä ollenkaan. Arvaatkaas, mikä on iskän näkemys? Faija kertoi tekevänsä _tahallaan_ kotityöt huolimattomasti, jotta mutsi kieltäis ne siltä! Jumalauta, mikä kettu äijäksi.

Mun tämän vuoden ratkaisu:
Menen kotikotiin vasta aattona, kun talo on siivottu, tortut leivottu ja kinkku valmisteltu. Antaa porukoiden stressaa ja kusettaa toisiaan siellä keskenään. Ja onhan mulla siskoja. Naisethan tykkää siivota.

… Nyt uimaan. Aattelin tehdä poikkeuksen ja katsastaa lenkin sijaan Kalevan uintikeskuksen. Eipä ole tullut käytyä vuosikausiin. Kuulin, et hallin voi maksaa Tampereen Joukkoliikenteen bussikortilla ja vieläpä varsin opiskelijaystävälliseen hintaan, joten Kalevaan mars. Miksei tällaista ole ennen mulle markkinoitu?

Kuullaan tyypit! Moro.

Edit 28.11.: Jutulle jatkoa…

http://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/29/joulustressin-valttelyvinkit-osa-2-ruuhkamatkustus/

Kiitospäivän jälkeistä, voitolliseen tulokseen viittaavaa “mustaa perjantaita” pidetään joulumyynnin lähtölaukauksena, jonka jälkeen tappiolliset punaiset päivät ovat perinteisesti olleet ohitse.

Näin uutisoitiin eilisissä uutisissa, missä esiteltiin myös amerikkalaiset joulumarkkinat valtaavat Zhu Zhu -hamsterit (joista voi olla montaa mieltä..). Lue ihmeessä tämä hyvin kuvaava kirjoitus erityisen mustasta perjantaista!* Kiitospäivästä on siis kiittäminen jouluna saaduista lahjoista.. Itse voisin kiittää tätä päivää siitä, että ihan huomaamatta kävijämäärä tällä sivustolla on reilun vuoden aikana ylittänyt 20 000 kävijän rajapyykin (tähän mennessä, päivän juuri vaihduttua kiitospäiväksi, kävijöitä on ollut 20 200). Viime viikkoina täällä on käynyt keskimäärin yli 100 kävijää päivässä, joten toivottavasti näistä linkeistä on ollut muillekin kuin itselleni hyötyä. Sivujen päivitys on vaan pahasti kesken..

Mutta takaisin kiitospäivään. Mistä tämä amerikkalainen ja kanadalainen traditio sai alkunsa?

Kiitospäiväaiheinen kuva kertoo ensimmäisen sadonkorjuujuhlan vietosta Yhdysvalloissa uudisasukkaiden ja heitä auttaneiden intiaanien kesken. Alkunsa kiitospäivän juhla siis sai 1621 uudisasukkaiden korjattua ensimmäisen satonsa, olihan Englannissakin vietetty sadonkorjuujuhlia. 1600-luvun puolivälistä lähtien kiitospäivää alettiin viettää vuosittain, mutta eri paikoissa eri päivinä. Vasta paljon myöhemmin, vuodesta 1863 lähtien, kiitospäivän juhliminen vakiintui jokavuotiseksi maan yhtenäiseksi tavaksi ja sen vietto vakiintui lokakuun viimeiselle päivälle, kunnes vuonna 1939 kiitospäivä siirrettiin viikkoa aiemmaksi, jotta lama-ajan kauppiailla olisi mahdollisuus myydä joulutuotteita kauemmin, joulutuotteita kun ei myyty ennen kiitospäivää. Kiitospäivää vietetään Yhdysvalloissa nykyään marraskuun neljäntenä torstaina, eli tänä vuonna 26.11. Kanadassa kiitospäivää juhlitaan lokakuun toisena maanantaina.

Amerikkalaisille kiitospäivän juhlapäivä on jopa rakkaampi juhla kuin joulu. Silloin kokoonnutaan koko perheen kesken ja syödään mm. seuraavia ruokalajeja: turkey eli kalkkuna, cranberry sauce eli karpalokastike, broccoli eli parsakaali, green beans eli vihreitä papuja, peas eli herneitä, mashed potatoes eli perunamuussia, cornbread eli maissileipää ja pumpkin pie eli kurpitsapiirakkaa. Kiitospäivänä on myös tapana katsoa jalkapalloa televisiosta. Tästä juhlapäivästä alkaa holiday season, juhlakausi. Suomenkielisestä tai Englanninkielisestä Wikipediasta voit tutustua kiitospäivän viettoon laajemmin. Myös näiden linkkien avulla voi tutustua kiitospäiväteemaan.

* Mustan perjantain vastakohtana meillä Suomessakin vietetään Älä osta mitään -päivää – olethan sinäkin mukana?

Postiasemallemme on lisätty vielä uusia joulukortteja, joista osassa on nyt englanninkielinen joulutervehdys.

…vaikka sään puolesta ei uskoisi. Joulu lähestyy uhkaavasti kiihtyvää vauhtia  ja pieni paniikinpoikanen hiipii takaraivoon. Ne kaikki eri medioista tulvivat “pakolliset” joulun valmistelut alkavat jo nyt ahistaa. Joulusiivous, leipomiset, paistamiset, kutomiset, korttien/pakettien lähettämiset, lahjaostokset ja kaiken maailman muistamiset pitäisi tehdä kuukauden sisällä ja kun johonkin väliin on vielä lisättävä vierailut vanhusten luona – paniikki ei lie aivan aiheeton.

Olimme koko päivän Lahdessa.  Ajelimme sinne heti aamusta sumussa ja tuhnuisessa säässä. Jos ei ole Heinolassa joulun tunnelmaa ei sitä kyllä ollut Lahdessakaan. Liekö syy sitten vesisateessa ja koko päivän hämärässä. Jouluvalot näyttävät tihkusateessa masentavilta – irvokkailta. Kyllä jouluiseen tunnelmaan päästäkseen  kaipaisi pientä pakkasta ja lunta.

Saimme hankittua mitä olimme suunnitelleet ja paljolti vain katselimme ja ihmettelimme – “kartoitimme” tarjontaa seuraavaa Lahden reissua varten. Plantagenissa olivat joulukuuset jo myynnissä eikä voi olla ihmettelemättä kuinka ihmeessä ne  kestävät myyntikelpoisina jouluun asti ja siitä vielä sisällä 2-3 viikkoa! Toisaalta ei pidä ihmetellä jos kuusi alkaa tiputtaa neulasiaan melkein heti kun se on saatu kotona paikalleen.

Joulukuusen hankinta mietityttää jo nyt, osin juuri em. syystä ja toisaalta kuusen hankinta on  näillä main ollut parina edellisvuonna aivan mahdoton tehtävä. Tarjolla olevista puun rangoista on ollut vaikea valita kaunein – kauniita kuusia ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Plantagenin jalokuuset ovat kauniita ja miellyttävät silmää. Turhan pitkä kuusenhakumatka jos Lahteen asti pitää mennä. Heinolassa ei jalokuusia ole näkynyt – eikä kuten jo totesin kotimaisia kauniita perinteisiäkään. Mietinkin nyt jos laittaisimme sypressin – se veisi vähemmän tilaa, olisi siistimpi – ei varistaisi neulasia ja valoin koristeltuna se voisi olla kauniskin. Vai voisikohan? Joka tapauksessa se olisi vaihtoehtona kauniimpi kuin hakkuujätekuuset joita meille taas täkäläisellä torilla tullaan tarjoamaan.

Joulukrääsää oli kaupat pullollaan, mutta aina löytyy uutta ja ihanaa jota ilman ei yksinkertaisesti voi elää. Joka vuosi päätän että enää ei hankita  yhtään mitään – kaikki on koettu jo moneen kertaan ja liika on liikaa tässäkin asiassa.  Minkäs sille voi – en voi vastustaa lyhtyjä, purkkeja, kaikenlaisia kukkasia, koreja jne… Lohduttavaa on etteivät mieltymykseni ole käyttökelpoisia vain joulun aikaan, niitä voi yleensä käyttää ympäri vuoden ja sekä mökillä että kaupungissa.

Tämä kehys ei ole varsinaisesti joulukehys vaan se on käyttökelpoinen melkein mihin aikaan vuodesta hyvänsä. Lisäksi sitä voi käyttää monella tavalla: vaakana, pystynä, rusetti sivulla, ylhäällä tai alhaalla.  Tekstillä tai ilman.

Kehys löytyy Marlan kuvista täältä.  Siihen sopii kuva noin 375 x 250  pix – res 72. Kehyksessä on kaksi tasoa joiden väliin kuva tulee. Ohjeet kuvan lataamiseen omalle koneelle ja tasojen käytöstä löytyvät myös Marlan kuvista.

Luin tuolta jostain verkon syövereistä, että joulupukki ei enää houkuttele ihmisiä Lappiin.  Onkohan tuo ihan noinkaan?  Minä uskon, että Joulupukki kyllä vetäisi, mutta esim. Napapiirin joulupukin pajasta (tai mikä se nimi olikaan) on tehty liian suureellinen. En usko, että lapset Suomessa tai ulkomailla ajattelevat pukin pajan olevan sen kaltainen kuin paikka nykyisin on. Olen kuullut monen sanovan, että se aikanaan (siis vuosia, vuosia sitten) ollut pieni pukin paja oli todellisemman tuntuinen.

En minä haikaile menneitä vuosia, mutta kyllä nimenomaan se itse pukin paja, jossa pukkia voi tavata, olisi saanut pysyä kaikesta tekniikastaan (piilotettavissa) huolimatta enemmän vanhanaikaisena ympäristöltään. Sellaisenahan se on kuvattu kaikkialla maailmallakin satukirjoissa ym.

Toiseksi sitä toiminnallisuutta varmaan voisi lisätä. Erilaista nopeasti tehtävää tavaraa, johon sen tonttujen ohjeen mukaan valmistettuaan saa siihen jonkin erikoismerkin jne.

Entä, miksi ei hyödynnetä myös joulumuoria? Joulumuori jakamaan (yritysten sponsoroimia) jouluruokaohjeita ja tuomaan lämminhenkistä ilmapiiriä.  Niiden ohjeiden tarvikkeita sitten kauniisti pakattuna myyntiin sen monen täysin älyttömän krääsän tilalle…

Onko ihmisiltä Suomessa ja maailmalla koskaan kysytty (verkkokysely on helppo tehdä), millainen se joulupukin maa heidän mielestään on?

Joulupukki, joulumuori, tonttula yms. vetää, kunhan se on muutakin kuin osta sitä tai tätä.

Alkaapi loma lähestyä jo aika mukavasti. Neljä työherätystä vielä jäljellä: ke, to, pe ja ma. Maanantaina lähtee tosin jo lento, joten työpäivä jää hyvinkin puolikkaaksi.

Aika nopeasti odotus kuitenkin on sujunut. Ei ole kauaa kun lomaan oli vielä 7 viikkoa. Kuusi viikkoa, melkein puolitoista kuukautta, on sujahtanut ihan huomaamatta. Mukavata. Yleensä kun jotain odottaa, niin aika menee hitaasti. Pitänee nyttenkin pitää itsensä vain kiireisenä asiakkaiden kanssa, niin sujuu viimeisetkin päivät hyvin.

Täällä Frankfurtissa on ens viikonloppuna suomalainen joulubasaari, eli pienet suomalaiset joulumyyjäiset Dornbuschissa. Suomalaisia tuotteita kotiin ostettavaksi ja paikan päällä syötäväksi. Sinne siis.

Kazolandiaan aukeaa oma kuunneltava (myös luettavissa) joulukalenteri, jossa on joka päivä pieni uusi tarina Tonttulasta.