Näkyy P-man aloittaneen taas teemaviikon, joten runttaampa otsikon alle asiaa itseäni todella paljon hämmästyttävästä ja ärsyttävästä naisten jutusta. Nimittäin luokattoman huonoista, turhista ja tylsistä muotiblogeista. Lueskelen noita ihan siksi, että haluan bongailla kotikutoisia kuvia nuorista kireistä misuista. Mutta aika usein luku- ja katselukokemukset herättävät ärsytystä ja raivoa.

VARSAPOSEERAUS

Kertokaa nyt joku, miksi helvetissä noret naiset eivät osaa enää seistä notkean ryhdikkäästi ja kissamaisesti. Vatsa sisään, bosat ulos ja pylly hyllylle. Nykyään muidut poseeraavat Nicole Richie -tyyliin klommoiset hontelot polvet sisäänpäin käännettyinä. Kaipa tolla varsaposeerauksella tavoitellaan jotakin muka luonnollista, muka välinpitämätöntä ja muka eteeristä tyyliä, mutta näky on lähinnä IHAN VITUN ÄRSYTTÄVÄ!

HENNESIN TUSINARYTKYT JA LAATIKKOKAAVUT

On kiva lukea kunnon muotiblogeja. Esim. Vesa Silverin blogissa on oikeasti fiksua pohdintaa trendeistä. Hän esittelee tulevia huippumallistoja ja pukeutuu itsekin todella persoonallisesti. Valitettavasti suuri osa muotibloggaajista esittelee sivuillaan Hennesin, Vero Modan, Elloksen ja Josefssonin alelumppuja. Heidän tyylinsä on persoonallinen, jos persoonallisuus sattuu olemaan muodissa. Legginsit, kasarikorkkarit ja ylisuuret tunikat meni jo! Hitto kun joku mimmi poseerais ihan valkoisessa laadukkaassa kauluspaidassa ja kapeissa tummissa farkuissa ja tähän kokonaisuuteen olisi yhdistetty joku juju. Ja se mikä nyppii myös, on se että ne suomalaiset muotibloggaajat, jotka esittelevät vähän kalliimpia vaatteita, ovat näitä vitun graafikoita, jotka eivät käytä mitään muuta kuin mustia ja harmaita geometrisiä kaapuja.

VAIN POSITIIVINEN PALAUTE KELPAA

Olen kommentoinut ihan suoraan monien bloggaajien asuja ja tyylejä. Jos mielipiteeni ei ole sattunut olemaan se, mitä arvon blogibööna haluaa kuulla, sitä ei julkaista. Tietenkin on ihan eri asia, jos kommentit ovat suoranaista haukkumista, solvausta ja kiroilua. Mutta tajuatteko naiset hyvät, että kun laitatte itsestänne poseerauskuvia nettiin, te otatte samalla sen riskin, että kaikki eivät teistä pidä. Jos et kestä kritiikkiä, kannattaisi ehkä miettiä kahdesti, onko julkisen kuvilla höystetyn blogin pitäminen sittenkään se kirkkain älynväläys.

NAME DROPPING

Monelle bloggaajalle tuntuu olevan jopa vaatteita tärkeämpää sirotella blogiinsa kuvia ja mainintoja tutuista julkkiksista, niin isoista kuin pienemmistäkin. Blogista menee mielenkiinto, jos Nelliinat, Hannat ja Jennit, Stellat ja Mintut vain kehuvat toisiaan, kertovat mitä ovat keskenään tehneet ja postailevat kuvia toisistaan. Lukijalle tulee ulkopuolinen olo. Tulee sellainen fiilis, että mitä ideaa mun on lukea tätä, kun kyseessä on näköjään jonkun tiukasti rajatun jengin inside-juttu.

Sitten toiseen -mutta ei yhtään vähemmän hämmentävään ja ärsyttävään aiheeseen. Kirjoittelinkin jo tuosta Henna Kalinaisen blogista ja samoin teki P-mankin. Tutkiskelin myös Hennan siipan Antti Kurhisen nettisivuja ja ei voi muuta sanoa kuin että ei hyvää päivää sentään…. ensinnäkin, Antti taitaa tehdä blogissaan maailmanennätyksen siinä, kuinka monta kertaa sanaa “ennenäkemätön” voi käyttää. Toisekseen, jos Henna ja Antti ovat itse väsänneet tämän “tasoiset” sivut Kotisivukoneella, miten he kehtaavat mainostaa sivujaan tyylikkäiksi ja Antti jopa lupaa, että hänen sivujensa kautta yritykset voivat saada parhaan kilpailuedun Suomen markkinoilla. Antti kertoo sivuillaan myös sen, että hän on ollut töissä Suomen Tattipakastamo Oy:ssä ja hänen lemmikkinsä on venäjänkääpiöhamsteri…. ja kuten kaikki solariumilla, silikonilla, rakenteilla, jatkoilla ja pidennyksillä höystetyt turhat julkkikset, hekin mainostavat itseään ykköstason malleina sekä markkinointi- ja PR-osaajina. Ei vittu!

Naurettiin P-manin kaa silmät vedessä kun katseltiin noita sivuja. Mulla kun on kokemusta ihan oikeasta, kunnon yrittäjyydestä ja P-man on ihan ykkösjätkä mitä tulee markkinointiin ja promotyöhön. Mä en keksi roskalehtien lisäksi mitään firmaa, joka ottaisi sen hirvittävän riskin, että menettäisi maineensa ostettuaan näkyvyyttä näiden sankareiden sivuilta. Ja kukaan itseään kunnioittava yrittäjä ei ottaisi noita ihmisiä promo-, myynti- tai markkinointihommiin. Mä olen jonkin verran käyttänyt promoottoreita messuilla, kun en jaksa enkä ehdi siellä aina itse heilua. Valitsen henkilöt seuraavian kriteerien perusteella:

1.) Henkilö ei saa olla b-luokan pikkujulkkis. Ja vaikka hänen saavuttamansa julkisuus olisi hyvääkin, se voi olla haitaksi firmalleni, koska palkkaan henkilön promoamaan mua ja mun palveluitani enkä halua, että ihmiset tulevat kojulle vain pällistelemään jotain ex-missiä.

2.) Kielitaidon on oltava kohdallaan. Englannin pitää sujua todella hyvin, ja ruotsi ja saksa ovat isoa plussaa. Lasken kielitaidoksi myös suomenkielen. En todellakaan palkkaa tyyppiä, jonka ässä sihisee ja suhisee ja joka honottaa ja kurnuttaa stadilaisittain.

3.) Ulkoasun pitää olla siisti ja neutraali. Ei lävistyksiä, ei paljastavia vaatteita, ei liikaa meikkiä. Paras on sellainen puhdas ja raikas, huoliteltu ja klassinen look.

4.) Kaupallinen/terveys/liikunta/psykologinen koulutus ovat plussaa. Jos henkilö opiskelee vaikka markkinointia ja psykologiaa, tiedän että voin huoletta jättää hänet kahdeksaksi tunniksi edustamaan urheilu- ja hyvinvointikonsultointia tarjoavaa yritystäni. Samaa en voi odottaa kynsitaiteilijalta tai brassiwaxingiin erikoistuneelta kosmetologilta.

Nyt pitää mennä. Mulla on nimittäin treffit iranilaisen kanssa! Hän itse taipui vihdoista viimein pyytämään mua syömään. Mä yritin eka miettiä tekosyitä kun haluaisin kauheesti päästä pukille, mut lerssi ei oo vielä terve. Mutta onneksi neitokainen kertoi, että joutuu jatkamaan iltaa klo 22 maissa sukulaistensa luo, hänen isukkinsa on käymässä Suomessa ja niil on jotkut isot kinkerit. Ei tule kiusausta:)

Hellurei ja hellät tunteet.  Mulla on ollut töissä aivan kauhea rumba päällä, enkä ole ehtinyt päivitellä tänne hetkeen. Mutta nyt keksin aivan loistavan ratkaisun tähän työsumaan. Nimittäin, tapaus Tippuriteini. Tytön mutsi on ollut ihan paskana, kun uhkasin aluksi ihan vakavissani nostaa oikeusjutun. Se on tukkinut mun molempin luurien vastaajat itkuviesteillään eikä anna hetken rauhaa. Mä keksin, että tyttö voisi suorittaa rikkomuksena eräänlaisena yksityisenä yhdyskuntapalveluna ja tulla mulle ilmaiseksi töihin. Likka oli tiukasti ehdotusta vastaan, mutta sen mutsi sai sen ylipuhuttua. Nyt mulla on ilmainen jouluapulainen ja saan vittuilla mokomalle psykopaattifemakolle oikein kunnolla! Tää on paljon parempaa kuin mitkään korvaukset, rahaa nyt saa aina.

Olen kyllä vielä sen verran kiireine, että kyselen jos P-man haluaisi auttaa mua parissa projektissa. Haluaisin todella paljon kehittää ideaani mediakonsultoinnista. Siis keskin hiljattain, miten mielettömät markkinat reality-ohjelmissa ryvettyneiden kansalaisten parissa on. Mä voisin antaa heille viestintäkonsultointia, siis neuvoja siihen, miten haastattelut ja pressitilaisuudet kannattaa hoitaa, miten saa solmittua mahdollisimman hyvät sponsorisopimukset, miten huono julkisuus käännetään hyväksi, miten säilyttää hyvä itsetunto vaikka mediassa tulisi paskaa niskaan, miten säilyttää tuntuma omaan itseen, vaikka menisi kuinka lujaa. Tähän voi yhdistää myös ravitsemus- ja elämänhallintavinkit. Niitä olisi Henna Kalinainenkin kaivannut, sillä hänellä meni vähän liiankin lujaa BB:n jälkeen, minkä tuloksena Henna pöhöttyi. Mutta päiväkirjansa mukaan hän on tajunnut nyt liikunnan, ravinnon ja säännöllisen unirytmin tärkeyden. Go Henna! P-man voisi viedä tätä ideaa konseptitasolle ja miettiä, miten tuotteistaa visio. Se on käytännön jutuissa aivan pirun skarppi ja ahkera jätkä kun se vaan innostuu jostain.

Vielä pari sanaa BB:stä. Voi luoja mua hävettää Tonin ja Ason olematon kielitaito. Ja mitä vitun idiootteja noi jätkät on. Toni alkaa selittään Cathylle jotain Lordista ja Rovaniemestä. Ihan sama kun jos Cathy alkais kertoa että mä olen kotoisin tuolta Niadomingin kylästä ja sielät on myös tää mun lempilaula Hon-Fin Thuu. Öö, okei….. Toni on muutenkin niin yököttävän leso, näkee että jätkä ei ole paljon kuntoillut, mutta viinaa menee senkin edestä. Ja noi vitun pätkityt kulmakarvat a´la Becham on so 90`s!!!!!!!

tuskin näyttelijä haluaa “julkisuutta” siinä mielessä mitä sinä tarkoitat. Lampi ei ole mikään “julkkis” kuten joku saatanan Johanna Tukiainen. Hän on näyttelijä ja muusikko, siinä on todella suuri ero johonkin “julkkiksiin” kuten esimerkiksi seuraavat huorat:
aitolehti
fingeroos
tukiainen
berg
kalianainen

jne jne.

- nimimerkki ei nimimerkkiä, “Jussi Lampi”. Iltalehti keskustelufoorumi 10.7.2009

Muistatko vielä, kun Pertti “Spede” Pasanen kuoli? Entä, kun tieto Heath Ledgerin tapaturmaisesta kuolemasta tuli julkisuuteen? Kuulitko, että David Carradine kuoli hotellihuoneeseensa niin ikään tapaturmaisesti? Ja jos taaksepäin mennään, prinsessa Diana, Elvis, James Dean, Kurt Cobain, River Phoenix sekä kaikki, jotka unohdin (kuten esim. John Lennon)… Sieltä ne tulivat ja tuonne ne hävisivät. Byy-hyy.

Tänään viihdemaailma on kohdannut (ainakin) kaksi kuolemantapausta.

Michael Jackson 1958-2009

Michael Jackson – Thriller (samannimiseltä levyltä, 1982)

Oli miehestä, hänen nenästään, lapsistaan, muista lapsiin liittyvistä asioista, Neverlandistaan, ihonväristään tai muusta mitä mieltä tahansa, niin fakta on se, että kyseinen mies on tehnyt levyn, joka on myynyt tähän päivään mennessä eniten maailmassa (Thriller, lähteenä eri uutispalvelut sekä Wikipedia). Siihen ei näköjään kovin moni pysty, etenkin kun miettii levyn julkaisuvuotta. Tarkemmat tiedot kuolemasta ovat vielä epäselviä, mutta Jacko kuoli mitä ilmeisemmin sydänkohtaukseen 50-vuotiaana, mikä tarkoittaa tietysti myös sitä, että hänen 50 keikkaa kattavaa kiertuettaan ei tulla näkemään. Eikä sitä nenää.

Farrah Fawcett 1947-2009

Charlien enkeleiden tähti sairastui paksusuolen syöpään ensimmäistä kertaa jo kolme vuotta sitten. Sinnikkäästä taistelusta huolimatta tähti menehtyi syövän uuvuttamana 62 vuoden iässä. Hän ehti mennä kihloihin pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa, mutta suunniteltuja häitä ei ehditty toteuttaa. Charliella on nyt enkeli vähemmän, koska yksi niistä muuttui enkeliksi. Öh.

Millaisia tuntoja nämä uutiset sinussa herättävät? Ärsyttääkö median pateettisuus? Miksi kuolleista tulee aina pyhimyksiä? Kuka lohduttaisi Nyytiä? Itkettääkö? Huvittaako? Eikö herätä mitään tunteita?

Over and out, beat it.

Pitäisikö tavallisen apinan jostain yhteiskunnallisesta ilmapiiristä aistia, että vajaan kahden viikon päästä tulisi marssia äänestämään jossain ihmeen eurovaaleissa? Postissa kotipesälle saapunut ilmoitus äänioikeudesta lienee ainoita merkkejä asiasta. Missä on vaalirieha ja aatteen palo? Ei siitä ainakaan mediaa seuraamalla pääse osalliseksi. Ja sitten poliitikot kirkkain silmin ihmettelevät, miksi rahvas ei äänestä.

Ja kun itse kysyy, on turvallisinta itse vastata. Poliitikkojen mielestä uskottavin selitys on se, että apinoilla on asiat niin hyvin, ettei ole tarvetta raahautua äänestyskoppiin punaisia viivoja vetämään. Toisin sanoen poliitikot kehuvat itseään hyvästä asioiden hoidosta. Nomuttasiis. Ehkä – siis ihan vaan ehkä – passiivisuuteen voi olla muitakin syitä. Apina epäilee, että suurin syy on muutosvastarinta. Eikä tällä kertaa kyseessä ole rahvasapinoiden muutosvastarinta vaan johtaja-apinoiden muutosvastarinta.

Tämän jutun lukeminen käy hyvästä muutosvastarintatestistä. Jos verenpaineesi ei nouse yhtään pykälää päästyäsi loppupisteeseen saakka, saatat olla kelvollinen yksilö uuden apinapuolueen riveihin. Ja sitten eikun vaan testaamaan!

Ensinnä pieni johdanto reaalimaailmaan. Kaikki suomalaisethan saavat valita mieluisimman samoista pärstistä. Jos naama ei ole tuttu, ei ropise ääniä. Harva äänestää ketään pelkän hassulta kuulostavan nimen perusteella. Urosapinat voivat kuitenkin äänestää kauniin näköistä naarasta pelkän kuvan perusteella tietämättä tämän mielipiteistä yhtään mitään. Ehkä olisi paikallaan ilmoittaa myös ehdokkaiden strategiset mitat kuvan yhteydessä. Naarasvaltaa pelkistetyimmillään. Olisihan uroksillakin olemassa yksi ratkaisevan tärkeä tuumamitta, mutta sitä ei kukaan taida jostakin syystä uskaltaa ilmoitukseensa laittaa.

Naama pitää siis saada tutuksi, maksoi mitä maksoi. Ja tähän se demokraattisuus sitten tyssääkin. Viime vaaleissa ehdokkaalla piti olla löysää rahaa vähintään 50 000 euroa, jotta tuli valituksi. Harvalla perusapinalla on tuollaista summaa. Vaikka olisi kuinka hyviä ajatuksia, se ei riitä. Pitää olla euroja, omia tai varastettuja tai kerjättyjä. Eräät ovat toisia parempia kerjäämisessä. Tämäkö siis on se ratkaiseva kriteeri, jolla Brysselin lihapatojen ääreen pääsee herkuttelemaan – ellei ole sattunut perimään ylimääräisiä miljoonia emoiltaan.

Julkkisehdokkaat ovat eri viivalla tavisapinoihin verrattuna, sillä heidän pärstäkertoimensa liikkuu aivan eri asteikolla kuin muilla. Siksi he ovat puolueille hyviä ääniharavia vauhdittamaan ”oikeiden” ehdokkaiden läpimenoa. Nuoriso kuulema suhtautuu julkkisehdokkaisiin vanhuksia myönteisemmin [1]. Miksi vanhukset luottavat ammattipoliitikkoihin? Eiväthän he ole sen kummempia ihmisiä kuin kukaan muukaan. Julkkikset ovat siis ihan yhtä hyvä valinta kuin kuka tahansa. Heitä on helppo arvostella, koska kaikki näyttää tulevan heille ”liian helposti”. Suomessa pitää raataa niska limassa – tai ainakin yrittää näyttää siltä – ollakseen hyvä apina.

Niin se euroäänestysprosentti. Se taisi olla viimeksi jossain 41 prosentin tietämillä. Siis vain hieman enemmän kuin jossain S- ryhmän edustajiston vaalissa. Seurakuntavaaleissa möyritäänkin sitten jo ihan pohjamutia [2], mutta silti niitäkin vaaleja kai monet uskovaiset pitävät ihan demokraattisina. Osuusliike- ja seurakuntavaaleja voidaan kuitenkin pitää statukseltaan suurin piirtein samantasoisina – ja molempiin poliitikoilla tuntuu olevan suuri hinku, mitä ei voi ymmärtää eikä hyväksyä. Osuuskauppavaalit kuitenkin houkuttelevat äänestämään yli kaksi kertaa useamman kuin seurakuntavaalit. Missä ero?

Apinakin oli aivan hilkulla äänestää erään osuuskaupan vaaleissa viime kerralla. Syynä oli kaksi asiaa. Operaation olisi saattanut tehdä helposti tällä samalla tuolilla istuen eli netissä. Ja tarjolla oli muutaman tuhannen euron arvoisia lahjuksia, joita arvottiin äänestäjien kesken. Valtiollisissa vaaleissa olisi tästä paljon opittavaa. Kuntavaaleissahan kokeiltiin sähköistä äänestämistä ja oikeusministeri Tuija Brax pani senkin naftaliiniin joidenkin marginaalisten virheiden vuoksi. Herranen aika, kysehän oli kokeilusta! Virheet pitäisi korjata ja yrittää ensi kerralla entistä laajemmin. Ei tästä äänestysalhosta tuollaisella muutosvastarinnalla selvitä.

Seuraavassa on sitten kolme ehdotusta äänestysinnon parantamiseksi. Apina kyllä epäilee, että nämä ovat lähinnä helmiä sioille -luokkaa olevia ajatuksia, sillä tuskinpa Suomesta löytyy yhtäkään poliitikkoa, jonka muutosvastarinta olisi niin löysä, että edes yksi kohta menisi panssarin läpi. Joten luetaan tätä nyt sitten vaan ihan hupi mielessä.

1. Nettivaali. Nykyaikana pitäisi olla jo itsestään selvyys, että äänestyksen pönäkästä jäykkyydestä pitää päästä eroon, jos nuoria halutaan mukaan. Se ei tapahdu siten, että apinoita marssitetaan johonkin hikiseen koppiin, olkoon se sitten ennakkoäänestyspaikassa, varsinaisessa juhlahuoneistossa tai sähköisessä kopissa. Äänestys pitää voida suorittaa oman kotipesän siimeksessä netin välityksellä. Niille, joilla ei ole konetta kotona, järjestetään äänestysmahdollisuus esimerkiksi kirjastoissa. Apinoiden tunnistaminen ei ole mikään ongelma, vaikka kansalaisten sähköinen tunnistushanke onkin onnistunut sotkemaan pasmansa – ehkä tekijöitä pitäisi vaihtaa? Jos pankkijärjestelmät toimivat ongelmitta, tunnistaminen on pelkkä tekosyy olla tekemättä järkeviä ratkaisuja. Kaikki muutkin selitykset nettiäänestystä vastaan ovat pelkkiä ennakkoluuloja ja sukua kreationistiselle ajattelulle. Kaiken kukkuraksi vaalitulos olisi selvillä samalla sekunnilla kuin äänestys loppuisi – ei tarvitsisi valvoa puolille öin, joten työn tuottavuuskaan ei pääsisi laskemaan seuraavana päivänä.
2. Vaalilotto. S-ryhmän vaalien houkuttelevuus perustui mahdollisuuteen voittaa jotain. Mikään muu ei saa suomalaisia apinoita yhtä sankoin joukoin liikkeelle kuin loton jättipotti. Olisiko syytä ottaa oppia? Mikään jalo periaate ei siitä loukkaantuisi, jos äänestäjien kesken arvottaisiin riittävän houkuttelevia palkintoja. Jokainen voi keksiä mieluisat ehdokkaansa, apinalle riittäisi kuntavaaleissa vaikkapa maailmanympärimatka ja valtiollisissa vaaleissa miljoona euroa muutamalle apinalle olisi jo kova juttu. Eurovaaleissa olisi varmaan vara maksaa kymmenen miljoonaa. Näillä eväin äänestysprosentit lähentelisivät yhdeksääkymmentä, eikä se mitenkään vähentäisi vaalien demokraattisuutta – tai ainakin se vaarantuisi paljon vähemmän kuin vaalimainonnan eriarvoisuuden vuoksi nyt tapahtuu. Tasa-arvo kohoaisi kolmanteen potensiin, jos vaalimainonta samalla kiellettäisiin, kuten olen joskus aiemmin jo esittänyt. Palkintojen rahoituksesta ei pitäisi syntyä ongelmia, sillä äänestyskulut putoaisivat nettivaalin ansiosta murto-osaan nykyisestä.
3. Äänipörssi. Nykyfilosofian mukaan apinalla on vain yksi ääni ja siinä se on koko ihmisapina-arvo. Aika köyhää. Ja sinulla on vain kaksi mahdollisuutta, joko annat sen jonkin typerän puolueen valitsemalle ääliöehdokkaalle tai sitten pidät sen ihan itse omassa hihassasi. Siellä se ei lämmitä sen enempää kuin pois lahjoitettunakaan. Moni köyhä apina ei vain jaksa innostua, vaikka olisi lottoarvontakin tiedossa. Siksi tarvittaisiin lisää ääniä ja päästökaupan mukainen malli niiden kauppaamiseksi. Tarvitaan siis äänipörssi. Jos jokaisella apinalla olisi vaikkapa kymmenen ääntä noin aluksi – määrähän voisi kasvaa inflaation myötä – ja niille saisi tehdä mitä itse haluaa, päästäisiin toteuttamaan kapitalismia sen ihanteellisimmassa tarkoituksessa. Köyhät voisivat myydä äänensä eniten tarjoavalle ja saada näin edes jotain konkreettista hyötyä ainoasta kansalaisoikeudestaan. Summalla saisi ehkä ostettua leipää muutaman viikon ajaksi. Ei tämä olisi sen epäoikeudenmukaisempi menettely kuin nykyinen rahapeli, turha taivastella siinä. Huijataanhan apinoita nytkin. Valituksi tulisivat samat naamat tai ainakin samansorttiset aivot kuin nykyään. Tilanne ei olisi tämänhetkistä huonompi, ei tosin parempikaan. Mutta köyhät sentään saisivat syödäkseen. Ja kirkollisvaaleissakin tämä systeemi toimisi loistavasti. Kirkko voisi luvata, että kun äänesi meille kilahtaa, sielusi taivaaseen livahtaa.

Ylläoleva skenariohan ei pitäisi olla mikään yllätys. Berlusconi on aina ollut tunnettu sammakoistaan ja lähes junttimaisesta käyttäytymisestään samalla kun Obama on maanläheisellä käyttäytymisellään (mm. vierailu Jay Lenon luotsaamassa Tonight Showssa) saanut kaikki puolelleen. Sinänsä yllättävää tässä asiassa on se miten niinkin pienellä teolla kun hampurilaisen ostoksella on niin suuri merkitys. Amerikkalaislehdistö ihmetteli myös miksi tästä tehtiin maailmanlaajuinen uutinen, ja päätyi siihen että USAn presidentti on sen verran Tärkeä Henkilö että hänen henkilökohtainen elämä kiinnostaa meitä taviksia [1].

Ihmiskunnan historiassa Tärkeistä Ihmisistä juoruilu ja niiden henkilökohtaisten elämänmenojen seuraaminen on aina ollut maalikoiden kiinnostusten kohde. Renesanssin ja vallankumousten aikoihin kohteena olivat kuninkaaliset ja porvarit, ja nykyisin “julkkikset”, jonka laajaan kastiin kuuluu yllämainittujen lisäksi näyttelijöitä, muusikoita ja muita vastaavia. Ongelmaksi onkin nykypäivänä koostunut pieni kausaalinen dilemma. Ennen aikaan näistä henkilöistä kiinnostuttiin nimenomaan niiden julkisuuden statusten takia, nykyisin näiden henkilöiden seuraaminen on tehnyt niistä julkkiksia. Kiitos tälle kuuluu iltapäivälehtien lööpeille, sensaatiohakuisille aikakausilehdille sekä tosi-tv ohjelmistolle. Tähän liittyvä sosiaalinen kysymys onkin lähinä se: mikä määrittää Tärkeän Henkilön? Onko Tärkeä Henkilö sama kuin julkisuuden henkilö?

BB-talon poreallas: turhien julkkisten kehto.

Wikipedian määritelmä julkisuuden henkilölle on “viestintävälineissä esillä oleva kuuluisuus”. Wikipedia mainitsee myös sen että käsite on hyvin väljä ja tällä periaattella kuka tahansa voisi olla julkisuuden henkilö. Meidän modernissa maailmassa siis joka ikinen meistä voi olla samalla julkisuuden tasolla, ellei korkeamallakin, kun kuninkaalliset. Jos ei tämä ole sosialismia, niin mitä sitten! No, tämä julkisuuden inflaatiohan on myös tuonut mukanaansa paljon turhuuksia, eli ns. “turhia julkkiksia” (mm. salarakkaat, kohublondit, salablondit ja kohurakkaat). Vuodesta 1993 toiminut sivusto Turhat Julkkikset onkin huumorimielessä listannut Suomen turhimmat julkkikset aina kyseisestä vuodesta alkaen. Viime vuoden voittaja onkin kohublondi Johanna Tukiainen, ja koko skaban voittajaksi voikin kruunata vastikään miljoonannen kerran eronnut ex-mäkikotka Matti Nykänen, joka komeilee sivulla kolmesti (-96, -03, -05).

Tästä huolimatta, tosiasia on kuitenkin se, että moderni viihdemaailma tuottaa häpeilemättä jatkuvasti julkkiksia kuin sieniä metsässä. Näistä ehkä murto-osan prosentti on Tärkeitä Henkilöitä, mutta lehdistön silmissä sillä ei valitettavasti ole väliä. Big Brother-julkkis saa yhtä paljon palstatilaa kuin USAn presidentti, ellei enemmänkin.

Entä jos uutiset olisivat myös TÄLLAISIA:

“Ero vaimosta on tosiasia. Olen ollut uskoton, tehnyt syntiä häntä vastaan”, kertoo syvästi uskonnollinen 52-vuotias näyttelijä-ohjaaja Mel Gibson. “Havahduin liian myöhään. Kipu ja tuska olivat ehtineet kasvaa ylivoimaisiksi. En pystyisi pelastamaan suhdetta vaikka haluaisinkin.”

Gibson ei kuitenkaan aio alentua taistelemaan omaisuuden jaosta.

“Miljardin dollarin pesämunasta riittää loppuelämäksi puolitettunakin”, Gibson sanoo. “Vaimoni on seisonut rinnallani kaikki nämä vuodet. Hän on synnyttänyt minulle seitsemän kaunista lasta. Hän on ansainnut tasan saman kuin minäkin. Sitä paitsi kuolema viimeistään tasaa myös omaisuudet.”

Näyttelijä ja näyttelijän vaimo

Näyttelijän vaimo Robyn Moore, entinen hammashoitaja Australian Adelaidesta, on surullinen ja vihainen miehensä uskottomuudesta. Hänkään ei silti halua puhua rahasta.

“Raha ei ole tässä tärkeintä”, hän tuhahtaa. “Raha ei tuo takaisin 28-vuotista avioliittoa, eikä särkynyttä ystävyyttä.”

Seitsemän lapsen äiti huomauttaa eroprosessin olevan yksityisasia ja toivoo kohun asian ympärillä laantuvan nopeasti.

Tänään oli aivan pakko katsoa MTV3:n Tuntemattomat -ohjelma, koska yksi tuntematon oli apinalaumani jäsen. Opettajien ammattikunta sai ohjelman ansiosta paljon lisäpisteitä. Kilpailijana oli varsinainen persoona, Hilve Lötjönen Helsingistä. Hän kertoi tomineensa opettajana jossain, ohjelmatietojen mukaan hän on nyt eläkeläinen. Voisi kuvitella, että hänen oppilaillaan ei ole koskaan ollut tylsää hetkeä ja kaikki asiat ovat uponneet kovakalloisten poikienkin aivoihin ihan huomaamatta.

Ilmeisesti hänen entisestä koulustaan tukijoukkoihin oli saapunut toinenkin naisopettaja, Marita Perälä. Hän puolestaan on Suomen kolmanneksi kaunein nainen. Kaunein on tietysti oma kumppani ja toisena Janina Fry ehdottomalla etuoikeudella. Kolmas sija on siis kova saavutus! Kateeksi käy koulun poikaoppilaita, harvoin oppimisympäristö on näin virikkeellinen. Tai voihan se olla toisinkin päin, sillä jatkuvan stondiksen jatkuva piilottelu voi käydä työstä sekin.

Joskus tulee miettineeksi, onko nimi enne. Hilve Lötjösen voisi jo nimen perusteella kuvitella erikoiseksi persoonaksi – jotensakin nimestä tulee heti mieleen eräs Miina Äkkijyrkkä. Odotukset täyttyivät Hilven osalta maksimaalisesti. Voisi kuvitella ja toivoakin, että hänestä tulisi suomalaisten seuraava julkkis. Tämän kategorian arvostus nousisi hetkessä sata prosenttia.

Ohjelma oli Hilven iloisuuden ja hänen naiskollegansa uskomattoman hymyn ansiosta varsinainen ilotulitus. Olisi todella toivonut, että Hilve olisi voittanut pääpalkinnon. Mutta onhan 6000 euroakin hyvä saavutus, paljon parempi kuin nollille putoaminen. Hilve generoi ohjelmaan hillitöntä naurua, jota tuntemattomatkaan eivät voineet vastustaa. Myös Jaakko Saariluoma ohjelman juontajana ansaitsee taputuksen selkään. Aikaisempi jäykkyys oli nyt poissa – ehkä Hilven ansiosta?

Suomi tarvitsee Hilvejä!

]]> http://mediasta.wordpress.com/?p=109 Sun, 07 Dec 2008 08:13:43 +0000 Asta http://mediasta.wordpress.com/?p=109

Etiopian yksi suosituimmista artisteista, Teddy Afro eli oikealta nimeltään Teodros Kassahun, tuomittiin perjantaina kuudeksi vuodeksi vankilaan yliajosta ja heitteellejätöstä. Syytteen mukaan hän olisi siis ajanut erään asunnottoman miehen yli ja paennut paikalta. Monet kuitenkin epäilevät, että syyte on keksitty ja tausta asialle on poliittinen. Vuonna 2005 Etiopiassa oli poliittisia levottumuuksia, ja Teddy Afron musiikista tuli tuon poliittisen vastarintaliikkeen tunnusmusiikki, ja joidenkin hänen laulujensa sanojen on tulkittu kritisoivan hallitusta. Vaikea on täältä käsin arvioida, mikä on totuus, mutta kyllä tuo kuvattu rikos vaikuttaa sellaiselta, että se hyvinkin voisi olla lavastettu. Etiopiassa on ollut mielenilmauksia, joissa Teddy Afron vapauttamista on vaadittu, mikä on varsin huomionarvoista, koska mielenilmaukset ovat maassa hyvin harvinaisia.

Tässä näytiksi yksi Teddy Afron video. YouTubesta niitä löytyy paljon lisää, mutta useimpien tekninen laatu on valitettavan huono.

Tyhmä,tyhmä,tyhmä, TYHMÄ! Hankkia nyt paskalle haiseva henki,tai syöpä jonkun neukkupoliitikon takia.

- nimimerkki mrtele, “Tervo”. Iltalehti keskustelufoorumi 4.10.2008

> Ruma saa olla muttei tyhma, tytot. Heidi Klum on
> sentaan ihmisen nakoinen.

Pitäisin kuitenkin Kirsi Saloa vähän fiksumpana,
kuin Viiviä. Vaikka aika paljon Kirsi on
pyörinytkin turhisten kansaa.

- nimimerkki rade, “Kirsi Salo ja Viivi – Suomen nerojen eliittia”. Iltalehti keskustelufoorumi 28.9.2009

Onhan noita pervoja rahamiehiä! Mullekin kerran yksi tuli Tampereen asemaravintolassa tarjoamaan montaa tonnia vaikken oo edes hyvännäköinen, enkä nainen …
MUTTA että noi muijat jotka elättää itseään myymällä mitä nolostuttavimpia juttuja itsestään olisi kieltäytynyt tarjouksesta joka vastaa puolen vuoden ansioita?!? HAH
Tosta Hedmanista en tiedä … Voisin mäkin siitä pari tonnia maksaa jos ihan tosissaan on tarjolla ….

- nimimerkki Viksukille, “Vaikea uskoa että Martina tai Susanna olisi kieltäytynyt”. Iltalehti keskustelufoorumi, 16.9.2008