Eipä siitä ole kuin kaksi päivää, kun pääsin toteamasta, ettei miesten kannata puhua ääneen muusta kuin säästä. Surullista olla tällaisissa asioissa oikeassa, mutta niinpä olemme taas keskellä uutta ilkkakanervasavustusta. Ilkkahan menetti pallinsa puutarhanhoidosta puhuessaan, nyt savustetaan erään automerkin myyntijohtajaa, joka oli erehtynyt antamaan haastattelun [1] Anna -lehdelle. Ja ei, kysymyksessä ei ole minkään sortin pornolehti, vaikka nimestä voisikin niin päätellä.

Jutun otsikkona oli Mies puhuu naisesta. Ehkä nyt olisi jo kaikkien urosten syytä uskoa, ettei naisista voi puhua mitään joutumatta mestauspölkylle. Varsinkaan ei saa sanoa, miltä naiset itsestä tuntuvat. Jos on pakko jotain lausua, on viisainta kysyä ensin ohjeita Naisasialiitto Unionista. Ehkäpä miehille olisi syytä tehdä jopa käsikirja sallituista fraaseista. Tilanne muistuttaa jo 1970 -luvun Suomea, jolloin itänaapurista oli oikeus puhua vain YYA -käsikirjassa mainittujen sanamuotojen avulla. Ehkäpä miehet tarvitsevat uuteen psykososiaaliseen kvasitodellisuuteen tuunatun YYA -oppaan?

Apina ei tiedä, pitäisikö tässä nyt itkeä vai nauraa, niin överiksi ovat taas rahvaan aivosolujen tuotokset pullahtaneet, kun etenkin naaraat ovat tasa-arvovaltuutettua (!) myöten päässeet availemaan patoutunutta sikainhoaan. Anna -lehden päätoimittaja Emma Koivulan mukaan kyseisen erikoisnumeron tarkoituksena oli toimia pienen piirin hauskana juttuna, mutta Helsingin Sanomat väänsi siitä ”uutisen”. Kouvula arvelee, että saimme tästä aikaan hyvän tasa-arvokeskustelun. Tämäkö muka on jotain keskustelua? Lähinnä syntynyt hysteria muistuttaa erään sharia -lain julmimpia kivitystuomioita. Ehkä tämä kertoo jotain ”tasa-arvostamme”.

Esko Kiesi esitti vain omia mielipiteitään naisista. Ammattinsa huomion ottaen voi pitää vain luovana oivalluksena tehdä samalla vertailuja autoihin. Oli ne sitten esitetty huumorin pilke silmäkulmassa tai totisena totena, ei pitäisi olla mitään väliä. Jokaisella saa olla mielipiteitä ja jokainen saa pitää naisista juuri sillä tavalla kuin haluaa. Näinhän länsimainen demokratia julistaa, vai mitä sanotte te kaikki naistutkijat, feministit, tasa-arvokonsultit ja tasa-arvovaltuutetut? Jos joku Essi Kietäväinen olisi ollut asialla ja arvioinut miehiä Kiesin tapaan, siitä ei olisi syntynyt minkäänlaista uutista, kohusta nyt puhumattakaan. Tämä todistaa, ettei kysymys ole tasa-arvosta vaan jostakin aivan muusta.

Mikä Kiesin teeseissä sitten oikein feministejä pännii? Seitsemän sentin korot vai paitojen silittäminen? Jos apinalta kysytään, niin korkeat korot kyllä tekevät Naisen. Sen voi jokainen havaita vaikkapa Tallinnassa käydessään. Anu Saagim sanookin eilisen uutisen [2] mukaan, että suomalaiset naiset ovat hiiriä, jotka vetäytyvät eivätkä halua saada osakseen huomiota. Anu sentään on tiettävästi Nainen. Tarkennetaan nyt sen verran, että ehkä suomalaisnaaraat eivät halua saada osakseen seksuaalista huomiota – mutta mitäpä muuta hysteriaan vaipuminen Kiesin sanomisten takia on kuin huomion hakemista?

Paitojen silittäminen onkin sitten mielenkiintoinen juttu. Apinalla on aiheesta hyllyssään oikein kokonainen kirja: Why Men Don’t Iron – The Real Science of Gender Studies. Kannattaisi ehkä tasa-arvovaltuutetunkin lukea jotain tosiasioita ihmisapinan käyttäytymisestä. Taitaa olla turha toive, sillä naistutkimussoopaa on toki paljon miellyttävämpi ahmia – ei tarvitse siirtyä mielenrauhan epämukavuusalueelle. Kiesikin vain totesi, että naisen kieltäytyessä silittämästä tai siivoamasta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään. Mikä tässä nyt mättää? Jos naisia ei olisi keksitty, kukaan ei olisi kuullutkaan mitään siivoamisesta eikä varsinkaan silittämisestä.

Kohua on sitten – tietysti – pelästynyt Kiesin esimies eli VV -Auton toimitusjohtaja Pekka Lahti: kyseessä on erittäin vakava asia. Tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat VV -Auton keskeisiä periaatteita…! Huomatkaa nämä YYA -oppaan mukaiset sanakäänteet. Hän on yhtä nöyrä YYA -sopimuksen noudattaja kuin Jyrki Katainen puolitoista vuotta sitten. Ehkä se on tervettä itsesuojeluvaistoa. Yhteisön kulloisiakin pyhiä ”totuuksia” on syytä kumartaa, olivat ne kuinka mielivaltaisia tahansa. Näin on syytä menetellä ainakin, jos sattuu olemaan poliitikko tai yritysjohtaja. Näiden molempien pitää saada itsensä myydyksi naaraiden sydämiin. Muuten voi olla entinen johtaja ja kaiken päälle saattaa vielä jäädä ilman seksiäkin. Kauhea kohtalo apinaurokselle, siinä ei sitten enää auta mikään muu kuin viina.

Tasavallan arvoisalle presidentille Tarja Halosellekin tuntuu tuottavan ongelmia olla nainen. Hän nimittäin valittaa (kuten naaraille sopiikin) aivan turhanpäiväisestä asiasta [3]. Hänestä kun otetaan kuvia, joissa hän esiintyy muiden naaraiden kanssa. Näin hän vertautuu esimerkiksi kuningatar Silviaan eikä kuningas Kaarle Kustaaseen. No kyllähän moinen vertaus tietysti saattaa aiheuttaa Haloselle tuskia, mutta ei hän sukupuolelleen mitään voi. Onkohan Silvia koskaan valittanut joutuneensa samaan kuvaan Tarjan kanssa? Ehkä tällainen valitus vain todistaa sen Kiesinkin julkilausuman ajatuksen, ettei naisista oikein ole johtajan hommiin, koska he sotkevat tunteensa joka asiaan…

Tyypilliseen naaraiden tapaan Tarja ulkoistaa ahdistuksensa median niskoille. Sillä kuulema on yhä vaikeuksia suhtautumisessa naaraspresidentiin. Tyypilliseen äksyilytyyliinsä Tarja puuskahtaa, että naisen pitäisi olla yhtä aikaa äiti, presidentii, kuningatar ja kaikkea mahdollista. Voi kamala sentään, kuinka kauhea kohtalo häntä onkaan kohdannut. Silti hän jaksaa uskoa, että matriarkaatti vahvistuu ja naisellisina pidettyjen ominaisuuksien kysyntä lisääntyy johtamisessa: nykyaikainen yhteiskunta tarvitsee hiukan monipuolisempaa huolenpitoa.

Niinpä niin. Mikä mahtaa olla se naisellinen kosketus, joka on yhteiskuntaa hyväillyt naaraiden tultua politiikkaan ja työelämän johtopaikoille? Apina ei ole havainnut minkäänlaista inhimillisyyden lisääntymistä. Päin vastoin rahan valta kasvaa koko ajan, lasten heitteillejättö ja pahoinvointi lisääntyvät, seksihanoja ruuvataan tiukemmalle. Lapset pannaan laitoksiin, jotta naaraat saisivat ”toteuttaa itseään”. Yhteisöllisyyden tuottama huolenpito vähentyy, yksinäisyys lisääntyy. Mutta eikös se ole luontevaa, kun naisliikkeen slogankin kuuluu yksityinen on yleistä.

Mitä ovat sitten johtopaikoille päässeet naaraat saaneet aikaan? Siis jotain uutta ja sikakäytännöistä poikkeavaa? Sekä ulkomaiset että kotimaiset esimerkit osoittavat, ettei meno ole miksikään muuttunut. Omaa etua ajetaan ja rötöksiin syyllistytään kuin urokset ikään. Toki tällainen ”ihmeellisyys” saattaa johtua siitä, että johtopaikoille valikoituu etupäässä naisia, joilla on miestyypin aivot. Tarjahan on tästä hyvä esimerkki.

Tarjan linjaa jatkaa tänään isoleukainen Jutta Urpilainen, joka myös valittaa ulkonäköpaineistaan [4]. Urpilainen kritisoi sitä, että naisjohtajan ulkonäköön ja olemukseen kiinnitetään julkisuudessa huomattavasti enemmän huomiota kuin miesjohtajien. Milloin teille arvon johtajattaret menisi jakeluun, että kysymys on biologiasta? Sitä on aivan turha yrittää muuttaa. Käyttäkää tilaisuus hyväksenne. Ja niinhän verkkosukkajutta on tehnytkin, pisteet edes siitä.

Aivan viimeisimpiä esimerkkejä naarasjohtajuuden siunauksellisuudesta edustaa verohallituksen pääjohtaja Mirjami Laitinen [5]. Jostakin syystä hän haistattaa pitkät sekä verohallintolaille että omille alaisilleen ottamalla oikeuden omiin käsiinsä ja puuhaamalla huijari Peter Fryckmanin miljoonaveloille anteeksiantoa. Urostyyliin hän kätkeytyy yksityissyyden suojan taakse eikä kommentoi asiaa millään tavalla.

Tänäinen Radio Puheen Ajastin [6] käsitteli Vanhasen markkinoimaa perheverotusta ja toi taas kauniisti esille johtavien naaraiden perhe- ja lapsivihamielisyyden. Vain työelämä on heille elämää. Tällä kertaa asialla oli palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Reija Lilja. Hänen mielestään lapsiperheiden tukeminen on perseestä, koska se innostaisi naisia jäämään kotiin. Perusteeksi hän kertoo paheksuen, kuinka Saksassa ja Ranskassa äidit ovat Suomea enemmän kotona, koska siellä on perheverotus. Ai jaa. Apina kyllä muistaa varsin selvästi, kuinka eräs valtakunnanfeministi Anne Moilanen on useinkin verrannut Suomea juuri näihin maihin halutessaan todistaa, kuinka paheksuttavan suuri osa suomalaisäideistä laiskottelee kotosalla… Totuus on siis suhteellista, mot.

Tänään pesäpuun postilaatikko tupsahti Me -lehti. Vaikka se onkin pienin kolmesta kaupan asiakaslehdestä, sen levikki on silti kymmenen kertaa suurempi kuin Suomen Kuvalehden. Me -lehden päätoimittaja on nainen (kuten kaikkien levikiltään suurimpien aikakauslehtien), Jaana Huttunen. Hän syyllistää lyhyessä pääkirjoituksessaan kuluttajat, jotka heittävät ruokaa roskiin. Koska hän itse tunnustaa löytävänsä viikottain kylmiönsä periltä pilaantuneita ruokapakkauksia, hän olettaa kaikkien muidenkin apinoiden kotona tapahtuvan samaa.

Apinana voin kertoa hänelle, että minulla menee pilaantunutta tai mitään muutakaan ruokaa roskiin korkeintaan pari kertaa vuodessa ja silloinkin kyse on suorastaan mitättömistä määristä. Näin siis toimitaan sikataloudessa. Tietystikään pääkirjoituksessa ei haluttu puhua mitään siitä, kuinka paljon kaupoista kärrätään hyvälaatuista ruokaa kaatopaikoille! Sinänsä on mielenkiintoista, että perheenäitejä saa syyllistää tälläisella asialla, mutta lastenhoidon laiminlyönneistä heitä ei ole sovelias mitenkään arvostella.

Eikä tässä vielä kaikki. Viime päivien uutistarjonta on lahjomattomasti osoittanut, millaisilla edellytyksillä naarasmaailmaa rakennetaan. Britti Callie Rogers voitti kuusi vuotta sitten lotossa kaksi miljoonaa euroa ja niin sanotusti pani rahat haisemaan [7]. Nyt hän on pennitön kahden lapsen yksinhuoltaja, jolla sentään on omaisuudesta muistona silikonirinnat. Neljäsosa omaisuudesta meni kokaiiniin. Ja kuinka ollakaan, syyllinen tähän kaikkeen oli tietysti sikamainen poikaystävä.

Maailman seksikkäin naaras, vai miten se nyt oli, Angelina Jolie järkyttyi ja menetti – taas kuinka monenen kerran lieneekään – malttinsa kuultuaan miehensä Brad Pittin poltelleen pilveä Quentin Tarantinon kanssa [8]. Hieman rajaa Angelina. Sen kerran kun urosapina pääsee Tarantinon kanssa pössyttelemään, pitäisi löytyä suvaitsevaisuutta. Uhkailu ja kiristys ovat aika alkeellisia sikojen kasvatuskeinoja. Mielikuvitusta peliin, jos se Pitt ylipäätään kiinnostaa. Muuten kannattaa vain lähteä vapaille markkinoille.

Johanna Tukiainen on palannut otsikoihin. Pitkästä aikaa. Nyt hän on seestynyt sen verran, että toteaa: Lööppijulkkis -lauluni loukkaa minua [9]. Vain naarasaivot tai Matti Nykänen voivat pystyä tällaiseen suoritukseen. Kuten kuvaan kuuluu, Johannakin ulkoistaa tämän ongelman. Syy hänen toilailuihinsa ei olekaan hänessä, vaan siinä, ettei hänellä ole henkilökohtaista mangeria tai assistenttia. Näin syylliseksi saadaan kätevästi määriteltyä urossika, jota ei edes ole olemassa. Tällainen oivallus on jo valtion taiteilijaeläkkeen arvoinen suoritus, eikö vain? Ehkä laitamme kuitenkin eläkkeen nauttimisen ehdoksi, että neitokainen ulkoistaa itsensä Gambiaan.

Käsilaukku on naaraille uskomattoman tärkeä kapistus. Vielä tärkeämpää tuntuu olevan se, kuinka kallis tai muulla tavalla huomiota herättävästä luomuksesta on kysymys. Suuressa Lännessä naaraat ovat keksineet, että käsilaukkuna voi käyttää täytettyjä eläimiä. Joku näyttelijätär Stacy Haiduk hiippaili johonkin gaalaan käsivarrellaan täytetty kissa [10]. Siis ihan oikeasti joskus hengittänyt ja kehrännyt pikku karvapallo. Luulisi Animalian tuomitsevan, mutta ei ole kuulunut minkäänlaista paheksuntaa. Apina ei voi olla miettimättä sitäkään, kuinka herkullista materiaalia tällainen tarjoaa vaikkapa muslimimaiden medialle. Heillä ei tosiaankaan ole pulaa aineistosta, joka kyseenalaistaa länsimaiden sivistyksen tason…

Ja tähän loppuun vielä uutinen eläkerintamalta. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtaja Timo Kunttu jäi maanantaina eläkkeelle. Nyt hänellä on aikaa vaeltaa Muotkatuntureilla ja matkustella vaimonsa kanssa ympäri maailmaa, kuten Keskisuomalainen kertoi 31.8. Onnea Timolle. Hän on 62 -vuotias. Hän taitaa olla siitä vanhimmasta päästä eläköityviä johtajatason apinoita. Jotenkin tätä yhtälöä on niin vaikea ymmärtää. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä -totuus ei nyt toimikaan. Hallitusta myöten pieniä uurastajia syyllistetään ja pakotetaan pysymään työelämässä kohta 70 -vuoden ikään asti, palomiehiä myöten. Tämä ei koskaan tule koskemaan johtoporrasta, jolla on varaa tehdä omia järjestelyjään. Tutkittu juttuhan on se, että johtajat ovat terveempiä ja elävät duunareita vuosikausia pidempään. Mutta tämähän kai on vain sitä apinalauman oikeudenmukaisuutta, ei sen kummempaa.

Gender: Feminine
Origin: Finnish
Meaning: “heather”
(kuh-NARE-vah)

The name comes directly from the Finnish word for the calluna vulgaris species of heather. The flowers usually bloom in late summer. The name might be an appealing alternative to the dated floral Heather. Its designated name day is August 14. To hear how its pronounced by native speakers, consult this site: http://www.forvo.com/word/kanerva/

Aamuisessa mäntymetsässä tuli vastaan yllätys: kesäkuun kukkija vanamo oli innostunut uudelleen avaamaan kauniit kellonsa.

Niitähän piti tietysti jäädä kuvaamaan joka puolelta.

Kanervankellot vieressä eivät myöskään jääneet huomaamatta. Tämä oli harvinaisen punainen versio.

Vaaleampi vieressä odotteli kärsimättömänä vuoroaan.

Metsässä et ole koskaan yksin.

Metsän varjoon on hyvä sukeltaa helteellä.

Lättähattujen porukka.

Loppukesän kukkija kanerva.

Eihän sitä kukaan koko ajan jaksa nakuttaa.

Kallioimarretta kivellä.

Utelias oksalla.

Aamuinen kuivattelija kultapiiskulla. Tesmaperhonen.

Terve, metsä! Nähdään taas pian, heti huomenaamuna.

Järviruokoon ei sananmukaisesti voi olla törmäämättä veneretkellä.

Luhtavuohennokat kielet pitkällään rantakivikossa.

Ranta-alpit loistivat jo kauas yhdessä rantakukkien kanssa.

Joku rantakukka yritti piiloutua sarojen joukkoon, mutta onnistui siinä aika huonosti.

Juolukat hyppäsivät silmille saaren rantapenkalla.

Puolukat punertavat jo lupaavasti. Takana kukkii kanerva.

Kanervilla vieraili runsaasti sinisiipiä ja kimalaisia.

Kaarnikkaa eli variksenmarjaa tulee ihan mahottomasti. Mainio mehumarja.

Mustikanlehdet olivat kuivalla paikalla siepanneet ruskaväriä. Metsissä lehdet ovat vielä ihan vihreitä ja marjoja riittää jokaiselle.

Yövilkka vilkutteli puolukanlehtien keskeltä.

Kivikkoisessa saaressa ison kiven päällä kasvoi kallioimarretta.

Vihjaus syksyn saapumisesta. Saaren pihlajanmarjat.

Aurinkoinen sunnuntaipäivä houkutteli pikkuväkeä mesipirtelöiden ääreen jo heti aamusta. Jakkaroita löytyi vielä tuolloin kaikille asiakkaille.

Istumistyylejä oli monenlaisia.

Romantiikkaakin oli ilmassa. Kukkakärpäsen kosiskelua.

Parhaimmille paikoille oli ihan jonoa…

Nuorta sukupolvea edusti ohdakeperhonen.

Joillekin alkoi tulla vaikeuksia pysyä jakkaralla…

Mitenkäs tuo jalka noin lipesi… kyllä minä tästä vielä…

Huojuntaa…

Riidanhaastaja.

Portsari.

Naapurin kanervaterassikin jo aloitteli tarjoilua. Se onkin auki vielä pitkälle elokuuhun.

Jotkut frendit valittaa, ku lähettelen tekstareita kaikille niin pirusti. Ja ei mitä tahansa tekstareita, vaan useimmiten multsareita. Varmaan neljässä viidestä viestistä on kuvaa, ääntä tai muuta tsägädägädäägä. Miksen laittais, ku on pakettiliittymä? Ja miks ostaa känsä, jonka koko pointtina on multimedian mahd. tehokas hyödyntäminen, jossei aio käyttää niit ominaisuuksia?

Mun mielest tekstarit on käteviä. Ne on intiimejä, mut silti perusviestin lipsahtamisest väärälle tyypille ei seuraa valtakunnanlaajunen mediakatastrofi. Paitsi jos lähettäjä on Vanhanen tai Kanerva. Mut mä en oo kumpikaan. Mutsi aina jauhaa, et tekstarit raiskaa suomenkielen. Jotenki ymmärrän ton komman, koska se tekee vapaaehtoisduunina maahanmuuttajien kielikoulutuksii. Mamman mukaa kieli köyhtyy ja oikeinkirjoitus kärsii, ku jengi suosii txt:ta. En mä ny sanos, et kieli köyhtyy mut ainaki se lyhenee ku pippeli pakkasella.

Jos mä haluun sanoo, että “mennää testoksee”, niin kyl ne kundit ymmärtää, et “me olemme menossa testokseen”. Ja itse asiassa noi kaks ekaa sanaa tarkoittaa, että “Nyt lähdetään jäbät pitään hauskaa meille Hämeenpuistoon. Laitetaan sauna lämpiin, juuaan kylmii Karhui, kattellaan Eurosporttii, lätistään hottisbeibeistä, kiusataan leskeä, sikaillaan ja lopulta lähetään baariin leikkiin parkettien partaveitsiä”. Ei toi koko rimpsu menis ees 160 merkkiin. Merkeistä puheenollen, miks semmosta erikoismerkkiä ei ole kuin sydän? Sii niinku “love”. Mä lähettäisin sen Arjalle.

Meitin ikäsil nuoril ihmisillä tekstarikieli on jo ni vakiintunu, ettei se kaipaa selittelyitä. Toki fiksumpu jamppa huomioi siinäki kenen kanssa ja mistä aiheesta koodailee. En mä pomolle pistäis maanantaiaamuna 7.58 viestii, et: “Moi, mul o ruokamyrk. En pääse duuniin, ku o ni huono olo. Heitän sul saikkutokari ku oon myöh. bäkkii. Cu sit”. Etenkään ny, kun oon työtön.

Toinen vitsaus, joka pitäis kitkee pois ku polio aikoinaan, on toi ennakoiva tekstinsyöttö. Ihan turhanpäivänen toiminto, jolla saadaan muutama euro lisää hintaa puhelimeen.. Helvetin vaikee käyttää, ku ei se tunnista suomalaisii sanoja ja ne, mitä se tunnistaa, on sit kirjakielellä. Ahistavaa ja jotenki niin kömpelöö. Ennakoivalla saa sitä paitsi tosi persoonatonta sanottavaa. Jotenki supervirallista. En mä puhu kirjakieltä livenäkään, niin miksi suosisin sitä tekstareissa?

Asiasta kainalokarvaan, tiesittekö, että saksalainen kundi voi ehdottaa tekstarilla seksiä näinkin lyhyesti: Hdlas?

Nyt germaanisia kieliä opiskelemattomat o huuli pyöreenä. WAS??!?!

Toi on lyhenne Hast du lust auf sex – rimpsusta. Välil mä ni ihailen tota saksalaisten sanallis niukkuutta. Ne ei lätise lämpimikseen, vaan asian voi halutessaa esittää tiiviisti. Mäpäs kokeilen, mitä Klum vastaa, ku pistän sille tekstarin, mis lukee vaa “Hdlas? P-Man”.

Moro ny! Se ois sit alakroppatreenii taas, ku vaihteeks hissi paskana. no, mää oon sporttinen poika onneks.

Päivän politiikka. Se on niitä maailman ihmeellisimpiä asioita, jota pieni apina ei ymmärrä. Elo olisi paljon onnellisempaa, jos mediaa ei olisi keksitty ja pesäpuussa saisi kyhjöttää ihan vaan tyhmänä luonnon ihmeitä ihastellen. Se kaksinaismoralismin, valehtelun ja omaan pankkitiliin tuijottamisen kulttuuri, jota politiikan ja talouselämän eliitti harjoittaa, rupeaa vähitellen oksettamaan. Eipä mikään ihme, että apinat sairastuvat, masentuvat ja nääntyvät moisen taakan alla.

Joku voisi tietysti lohduttaa, ettemme täällä Suomessa tiedä maailman pahuudesta mitään. Täällä ollaan lintukodossa ja meidän johtajiemme töppäilyt ovat vain promillen luokkaa koko Telluksen aivottomuudesta. Mutta silti se sapettaa. Viime aikoina on sapettanut erityisesti erään Keskustapuolueen toilailut – taas kerran. Se, että tässä täytyy taas haukkua Matti Vanhasta, ei toki tarkoita sitä, että demarit tai kokoomus olisivat selvinneet vaalirahasotkuistaan sen tyylikkäämmin. Ihan yhtä harvasanainen on ollut Jutta Urpilainenkin ammattiliittojen tuen suhteen.

Mutta kun pääministeri Vanhanen on nyt ihan vapaaehtoisesti hirttänyt itsensä valheiden verkkoon, siitä ei voi olla kirjoittamatta. Vääjäämättä tulee mieleen eräs toinen kepulainen pääministeri, joka valehteli eduskunnan edessä ja sai potkut perseelleen. Ihan aiheesta toki. Nyt on selvinnyt, että nykyinen pääministeri on syyllistynyt vastaavanlaiseen harkittuun ja jopa monivuotiseen valehteluun. Eihän tässä ole mitään eroa tapaus Anneli Jäätteenmäkeen. Siitä huolimatta Vanhanen istuu palliensa päällä kuin tatti niin vihreiden kuin kokoomuksenkin luottamuksesta nautiskellen.

Kerrassaan uskomaton suoritus suomalaiselta poliittiselta koneistolta. Selitys ei voi olla mikään muu kuin se, että kaikilla muillakin on vellit housuissa, joten kenelläkään ei ole varaa pitää asiasta liian suurta meteliä. Media yrittää hieman räksyttää, mutta kyllähän sekin on ollut aika vaatimatonta reilun vuoden takaiseen ulkoministerin ajojahtiin verrattuna. Ilmeisesti mediallakaan ei ole ihan puhtaat jauhot pussissaan, sillä vaalirahabisneshän koituu loppujen lopuksi mainosrahoitteisen tiedotusmaailman omaan pussiin. YLE:n pitää taas aisoissa hallintoneuvoston olemassaolo. Eläköön tämä suomalainen konsensus!

Pääministerin on erottava, sanoo apina. Näin tuskin pääsee käymään. Siitäkin huolimatta, että vaalirahoitus on poliitikkojen lahjontaa ja Vanhasen selitelmistä saisi aikaan kokonaisen kirjan. En jaksa niitä ruveta tässä toistelemaan, lukekaa lehdistä ja kuunnelkaa kanavilta, sieltä niitä löytyy roppakaupalla. Pari juttua sentään. Vanhanen vetoaa siihen, että farssi on luonnollinen osa demokratiaa [1]! Samaan demokratiaan muuten vetosi vuosi sitten vaalirahakohun keskellä eräs Jyrki Katainen, joka istuu Suomen valtion rahasalkun päällä…

Näiden aivojen varassa siis lepää ”demokraattisen” Suomen tulevaisuus. Se toinen juttu on tietysti laki. Kaikki poliitikot vetoavat yhteen henkeen siihen, ettei tässä ole tehty mitään laitonta. Päätöksentekijöiden lahjontako ei olekaan maassamme kielletty? Mitä väliä laillisuudella, kun tekstiviestien lähettämisestäkin rangaistaan, vaikkei se taatusti ole laitonta. Ja kumpikohan nyt on mielestäsi suurempi uhka poliitiikan uskottavuuden kannalta, tekstiviestien lähettäminen vai harkittu valehtelu? Ilkka Kanerva sentään käyttäytyi normaalin urosapinan tavoin ja tämä yksityiselämään kuuluva episodi haluttiin väkisin vääntää yhteiskunnalliseksi vastuuttomuudeksi. Pääministeri saa vehkeillä politiikan ydinkysymysten parissa näköjään ilman mitään vastuuta.

Tämän rinnalla pari muuta apinan huomion herättänyttä suhteettomuutta tuntuvatkin jo kärpäsen surinalta, mutta kirjataan ne nyt tähän kuitenkin, etteivät pääse unohtumaan. Etenkin YLE:n naarastoimittajat ovat nimittäin pitäneet suurta älämölöä Herlinin suvun jäsenen kidnappauksesta. Milloin uhattuna on lintukoto, milloin turvalliseksi koettu suomalainen elämänmeno tai tavallisen kansalaisen turvallisuustietoisuus. Mistä tällainen hysteria yht’äkkiä kumpuaa maassa, joka on tunnetusti ”sivistysmaiden” väkivaltaisimpia ja jossa yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on olematonta. Apina ihmetteleekin vain sitä, että vasta nyt täällä on keksitty kidnappauksen tapainen oivallinen keino tasoittaa elintasoeroja.

Eipä tätäkään naarastoimittajaläppää voi olla vertaamatta vähän aikaa sitten ilmi tulleisiin hoitajamurhiin. Niissä sentään kuoli roppakaupalla potilaita eli ihan oikeita ihmisapinoita. Nyt joku hienostoleidi Minna Nurminen menetti vain pari viikkoa vapaudestaan. Voiko näitä nyt mitenkään verrata keskenään? Kysehän pitäisi olla aivan eri suuruusluokan asiasta, mutta kuinkas tässä nyt taas näin kävikään – median mielestä kidnappaus tuntuu olevan paljon vakavampi asia kuin apinoiden murhaaminen. Ja onhan se toki myös paljon seksikkäämpi uutisaihe.

Miksi näin? Selitys on päivänselvä. Murhatut olivat köyhiä vanhuksia, siis mitäänsanomattomia ja epäkiinnostavia otuksia. Ihan sama, kuinka heille sattui käymään ja kun murhaajakin sattui olemaan nainen – ei kai se nyt ole niin vakavaa. Mutta kidnappaaja oli mies ja uhka kohdistui apinalauman eliittiin, jolla on rahaa kasapäin. Rikkaat ovat seksikkäitä ja kiinnostavia. Heistä pitää koko yhteisön olla huolissaan ja kauhistella sitä, kuinka he joutuvat investoimaan turvajärjestelyihin ja rakentamaan piikkilanka-aitoja ympärilleen. Mutta sehän on heidän oma valintansa. Rahoista pääsee kyllä aina eroon, päin vastoin kuin köyhyydestä.

Madia toimii eri tavalla myös rikoksista epäiltyjen yksityisyyden suojaamisessa. Murhaajahoitsu sai pitää nimettömyytensä ja kasvottomuutensa, eikä tavallinen apina tähän päivään mennessä tiedä, kuka tuo murhaaja on. Sukupuoli siis vaikuttaa. Kidnappaajan nimi ja kuvat levisivät maailmalle heti, kun Juha Turunen – urosapina siis – saatiin kiinni. Tässä olisi tasa-arvovaltuutetulle työsarkaa, mutta toki tiedän, ettei siinä toimistossa tällaista sukupuolista syrjintää tunnisteta.

Sama ylemmyyden logiikka toimii myös Suomen kielipolitiikassa. Maamme ”viralliset” eli kansalliskielet ovat nimittäin suomi ja ruotsi. Ruotsi on vähemmistökieli, mutta silti sen asema on lakien avulla saatettu koskemaan kaikkia maamme apinoita. Jokaisen pikkupennun on sitä luettava koulussa, tarvitsi sitä sitten tai ei. Tekosyynä on laki, jonka mukaan virkamiesten on pakko ”hallita” molemmat kielet jopa Tuupovaarassa, jossa ruotsin kieltä puhuvaan törmää tuhat kertaa harvemmin kuin venäjää puhuvaan. Ruotsin hallinta testataan sitten lähinnä naurettavalla kielikokeella, joka ei kerro todellisesta kielen käyttövalmiudesta yhtään mitään.

Ruotsi on eliitin kieli. Siksi ja vain siksi sillä on Suomessa sellainen valta-asema kuin on. Sen asemaa turvaamaan on perustettu jopa puolue, joka älähtää heti, kun edes kuvitteellisia uhkia ilmestyy kielen asemaa horjuttamaan. Ja suomalaispoliitikot nöyrästi anelevat anteeksiantoa, kuten opetusministeri Henna Virkkunen viimeksi. Sitten meillä on joukko humanistitutkijoita, joille kielet ovat intohimo. He eivät näytä ymmärtävän, ettei kaikilla apinoilla ole samanlaista viettiä kielten perään. Varsinkin eräille nuorille urosapinoille kielten omaksuminen on äärimmäisen turhauttavaa ja siihen on olemassa selkeät biologiset syytkin. Kaikkien aivot eivät vain taivu koulun kieliopetukseen.

Pakkoruotsin ihanuutta on viimeksi julistanut Baanaatin alueen (!) kielioloja tutkinut Petteri Laihonen. Hän ihannoi tämän Romanialaisalueen monikielisyyttä seuraavasti : Baanaatissa asuvat tavalliset ihmiset näkevät monikielisyyden ja -kulttuurisuuden paikallista identiteettiä vahvistavana myönteisenä asiana…tutkimuksensa perusteella Laihonen kannattaa lämpimästi pakollisen ruotsin opiskelun säilyttämistä peruskouluissa ja lukioissa…Ruotsin kielen oppiminen ei ole mistään pois vaan etuoikeus…ja voi lisäsätä suvaitsevaisuutta sekä erilaisten kulttuurien ja kielten tuntemusta. (Keskisuomalainen 13.6.)

Pakko siis lisää näiden humanistien mielestä vapautta? On tämäkin jotain vallan erikoista logiikkaa. Apinalogiikan mukaan pakko vain lisää vihaa ja vähentää suvaitsevaisuutta. Eihän meitä pakoteta lukemaan saamen kieltäkään, vaikka siihen olisi paljon vahvemmat historialliset syyt kuin ruotsin kielen aseman ylikorostamiseen. Kaikki nämä maat ja mannut olemme kuitenkin anastaneet saamelaisilta ja kohdelleet heitä samalla ylemmyyden filosofialla kuin Australiaan tunkeutuneet valkonaamat kohtelivat aboriginaaleja. Saamelaisia ei pidetä eliittinä, siinä syy heidän kielensä ja kulttuurinsa ahtaaseen lokeroon. Kuka nyt alempiarvoisten kieltä arvostaisi.

Ruotsin kielen opettelu ei ole nykyään etuoikeus vaan velvollisuus – ja ihan todella, monille siihen käytetty aika on oikeasti pois jostain muusta ja tärkeämmästä asiasta. Jos Laihonen yhtään olisi huolissaan monikulttuurisuudesta, hän kannattaisi saamen kielen pakollista opettamista kaikille suomalaislapsille. Se olisi todellista erilaisten kielten ja kulttuurien arvostamista. Apina kannattaisi lämpimästi tällaista uutta avausta koulupolitiikassa. Se olisi vähäinen korvaus siitä saamelaiskulttuurin vuosisataisesta alistamisesta, jota olemme ylemmyydentunnossamme harjoittaneet. Mutta tällaista ihmettä emme tule koskaan näkemään. Ja syy on se yksinkertainen. Me apinat kumarramme vain ylöspäin – tai siis sinne, missä kuvittelemme arvokkaimpien takapuolten sijaitsevan. Slurps.

]]> http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2009/06/12/miksei-kansa-aanesta/ Fri, 12 Jun 2009 21:05:22 +0000 apina http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2009/06/12/miksei-kansa-aanesta/

Otsikon kysymys askarruttaa poliitikkoja ja tutkijoita joka vaalien yhteydessä. Vain Neuvostoliitossa ihmeteltiin, kuinka kansalaiset vaelsivat uurnille innoissaan. Ehkä meidän pitäisi ottaa sieltä mallia? Apina on jo pariin otteeseen selittänyt, miksi apinayhteisö ei jaksa vaivautua. Viime vuorokauden uutisvirta on taas sisältänyt muutaman sellaisen tapahtuman, jotka ovat omiaan karkottamaan tiedostavat äänestäjät mahdollisimman kauaksi äänestyspaikoilta.

Otetaan nyt ensiksi käsittelyyn vaikka tapaus Mika Lintilä. Eli tämä kepulainen kansanedustaja, jonka johtama työryhmä sai vastikään valmiiksi ehdotuksensa Yleisradiotoiminnan rahoituksesta. Nyt Mika on muuttunut vallan hysteeriseksi, kun ehdotus onkin saanut osakseen arvostelua. Eräät tahot – itse asiassa melko monet – ovat lytänneet epäoikeudenmukaisen sinkkuveron typeryyden ilmentymäksi. Ja mitä tekee Mika – ottaa tämän henkilökohtaisena arvosteluna! Hän paheksuu sinne sun tänne eri mieltä olevia, viimeksi Kilpailuvirastoa [1].

Suomessa ihmetellään, miksi apinoita ei kiinnosta politiikka ja miksi meillä ei keskustella. Nyt kun keskustellaan, Mika Lintilä heittäytyy estradille hyperventiloimaan ja julistaa kaikkien muiden paitsi oman työryhmänsä olevan väärässä. Tämäpä vasta oivallista suomalaista keskustelua. Ei ole kuin yksi totuus ja se on poliitikon totuus. Luuletteko ihan oikeasti, että tällainen innostaa äänestämään, kun kaikki ehdokkaat ovat sitoutuneet kaltaistenne puolueiden siipien suojaan? Siksi apinakansa odottaa Piraattipuoluetta kuin kuuta nousevaa.

Toinen esimerkki on Liisa Jaakonsaari ja hänen hengenheimolaisensa, jotka vaativat, että kaikkien EU -maiden pitää esittää komissaariehdokkaikseen sekä miestä että naista [2]. Jaakonsaaren opetuslapsiksi ovat julistautuneet ainakin Satu Hassi ja Sari Essayah sekä – Sirpa Pietikäinen, joka lienee saanut apinametsästä yhden äänen. Harmin paikka. Näiden naisten mielestä maailman tärkein asia on siis komissaarin sukupuoli, kun samaan aikaan maapallolla kuolee 5000 ihmistä päivässä likaisen veden aiheuttamiin sairauksiin.

Demaripoliitikko Liisalla on aivan ikioma missonsa. Hänen mukaansa EU:n johtotehtävien miesvaltaisuus on yksi syy unionin nykyiseen kriisiin, joka näkyy myös eurovaalien matalassa äänestysprosentissa. Voi tätä naaraslogiikkaa. Hänen oma puolueensa koki kaikkien aikojen rökäletappion, vaikka puolueen ohjaksissa on lähes yksinomaan naaraita. Joku voisikin heittää kysymyksen, olisiko siinä voinut olla syy huonoon menestykseen. Mutta eihän naispoliitikko sellaiseen ponnistukseen pysty. Syyhän ei koskaan voi olla johtajissa. Nytkin syy on ulkoistettu urosduunareihin, jotka äänestivät mieluummin Soinia kuin feministiarmeijaa.

Nämä naiset eivät varmaan ole koskaan kuulleet kuori-ilmiöstäkään? Siis siitä, että ihmisen ulkokuori ja sisältö eivät aina ole sopusoinnussa. Heille ehkä saattaa olla tuttua, ettei seksuaalinen suuntautuneisuus välttämättä korreloi jalkovälin mukaan, mutta he eivät näytä ymmärtävän, ettei jalkoväli aina korreloi aivorakenteenkaan kanssa. Pelkkien munien olemassaolon perusteella tehty komissaarivalinta voi viedä hakoteille, jos munattomalla apinalla sattuukin olemaan urosapinan aivot – kuten johtajanaarailla usein näyttää olevan. Kuinkas sitten suu pannaan? Ehkä kannattaisi perehtyä uskontojen sijasta enemmän biologiaan…

Kolmannen esimerkin tarjoilee itse pääministeri ja hänen Rakas Puolueensa. Matti Vanhanenhan on pitkin kevättä julistanut, kuinka tärkeää rehellisyys on puolueiden saamien voitelurahojen julkistamisessa. Nyt kun sitten kävikin ilmi, että Keskustalla itsellään on (taas) luurankoja kaapissa, Mattipoika turvautui siihen samaan selitykseen kuin Jutta Urpilainen hetki sitten: ei tässä ole tapahtunut mitään laitonta. Mattipoika apinoi myös erästä toista pääministeriä väittäessään, että sai vasta äskettäin tietää Nova Groupin suurtuesta. Vladimir Putinkin kertoi kuullessaan Anton -poikaskandaalista vasta lennollaan Suomeen… Ilta-Sanomien lukijoista vain viidesosa uskoo Vanhasen selittelyyn [3].

Apinan tietämän mukaan tekstiviestien lähettäminenkään ei ole mitenkään laitonta tai luvatonta. Ei siitä huolimatta – ainakaan toistaiseksi – että viestittelyn kohde olisi vastakkaisen sukupuolen edustaja. Kuitenkin Suomessa erotettiin ministeri täysin laillisten viestien lähettämisen vuoksi. Sellainen ero tässä nyt on Ilkka Kanervan juttuun verrattuna, ettei Vanhaselta herunut edes tässä vaiheessa tukea puoluesihteerilleen Jarmo Korhoselle, joka on kyynärpäitään myöten kepulaisessa paskassa [4]. Silti apina ennustaa, ettei yhtään päätä putoa tämänkään töppäilyn seurauksena. Suomessa ainoat pyhät asiat näyttävät nykyään olevan (hetero)seksuaalinen aktiivisuus ja (hetero)seksuaalinen häirintä.

PS. Onko poliitikkojen ymmärryksessä vikaa, kuten edellisistäkin esimerkeistä jo saattaisi päätellä? Valtionyhtiöistä vastaava ministeri Jyri Häkämies todisti epäilyn ihan konkreettisesti oikeaksi  ihmettelemällä tänään maanantaista junalakkoa: tämän toimintapäivän syy jää kyllä hämärän peittoon. Kuinka asia voi olla hämärä ministerille, jos tavallinen apinakin sen ymmärtää?

Suolaa Kanervan haavoihin: tämän näköinen kloppi on sekä suositumpi että pätevämpi ulkoministeri kuin hän

Illan Maria!:ssa kanerva tunnusti, että perimmiltään erottamiseen johtaneet syyt ovat hänen vastuullaan, mutta jatkoi heti perään mutta-sanalla, jonka jälkeen lasketteli ihmisten ilmoille muutaman lauseen verran sylttyä.

Vastuunvälttelyä vastuunkantamisen teeskentelyllä ei tule Kanervan tapauksessa kuitenkaan tuomita pottupäiseksi retoriseksi sanapeliksi, jonka tarkoitus on harhauttaa kuulijat uskomaan keisarin uusiin vaatteisiin olemattomien periaatteiden kaavussa, vaan asia tulee ehdottomasti nähdä laajemmassa kontekstissa osana Kanervan kasvua siksi Kanervaksi, jota kukaan ei vastedes halua nähdä ministerinä.

Sylttytehdas haluaakin onnitella Kanervaa siitä, että ‘ajojahdin’ kohteeksi joutunut ex-ministeri on tätä nykyä valmis myöntämään, että paikalla oli ylipäätään ex-ministerin näköinen mies, jota jahdata.

Rasistit pitäisi lähettää jääkarhujen ruuaksi pohjoisnavalle, ei olisi enää karhuilla huolta ilmaston lämpenemisestä ja jäätiköiden sulamisesta, kun ruokaa riittäisi yllin kyllin. Rasismi on todella vastenmielinen ilmiö, jota siedetään suvaitsevaisuuden nimissä aivan turhaan. Rasismi on paljon laajempi ilmiö kuin skinien perinteinen muukalaisviha. Klassinen kysymys on kuinka pitkälle suvaitsemattomuuutta pitää suvaita? Rajanveto on vaikeaa, sillä jossain vaiheessa on uhkana muuttua itse suvaitsemattomaksi…

Viime aikoina mediassa on näkynyt ainakin neljänlaista rasismia. Tällä kertaa en kuitenkaan jaksa paneutua vanhoillislestadiolaisten typeryyksiin. Jokainen juttujani lukenut tietää apinan mielipiteen näistä uskonhihhuleista. Jäljelle jää kolmenlaista rasismia, jotka henkilöityvät kolmeen julkisuuden henkilöön. Tosin niissä kaikissa on myös ripaus jonkin sortin uskontoa. Melkein voisi vetää yhtäläisyysmerkin uskonnon ja rasismin välille. Mutta ei siis tästä aiheesta tällä kertaa tämän enempää.

Jussi Halla-aho edustaa ehkä sitä perinteisintä rasismia, joka ilmenee etenkin urosapinoiden nurjana suhtautumisena vieraan lauman uroksiin. Sillä on vuosimiljoonaiset perinteet, joten siitä on aika vaikea kuvitella päästävän kokonaan eroon. Nämä urosapinat luulevat puolustavansa laumaa joltakin nykypäivänä täysin ufoilta uhilta. Ehkä se riittää, että vieraan näköinen uros voisi päästä livauttamaan omia geenejään ”heidän” laumaansa. Näillä rasisteilla moinen ajatus näyttää blokkaavan aivotoiminnan aivan täysin. Heille ei esimerkiksi tule mieleen, että vieraat geenit olisivat vain hyväksi tällaisessa sisäsiittoisessa periferiassa kuin Suomessa.Tuloksena on sitten jokseenkin iljettäviä pikku uutisia lehdissä [1].

Timo T. A. Mikkonen viihtyy julkisuudessa ja mikäs siinä. Kaveri osaa puhua. Mutta tämä koti, uskonto ja isänmaa -asenne alkaa vähitellen muistuttaa jo rasismin käsitettä. Monille suomalaisille pyhiä asioita kaikki kolme. Mutta yrittäkää nyt edes kerran elämässänne kyseenalaistaa edes yksi näistä itsestäänselvyyksistä. Maailma voisi näyttäytyä aivan erilaiselta sen jälkeen. Mutta siksi se kai olisikin niin vaarallista? Jostakin syystä myös Timo T. A.:n vaimot on luokiteltu samaan lokeroon miehensä kanssa.

Anne Moilanen on julistanut sodan suomalaisille miehille noin vuosi sitten, ensin päätoimittamassaan lehdessä ja sitten YLEn A -studiossa ja sen jälkeen YLEn Tulta munille -ohjelmasarjassa. Feminismilläkin on vuosimiljoonaiset perinteet, sillä kuten olen tainnut joskus kertoa, myös simpanssiyhteisössä osa naaraista turvautuu feministisiin tempauksiin lihaa saadakseen. Heille on jostakin syystä vastenmielistä hyödyntää evoluution kehittämää vallankäytön keinoa eli seksiä. No onhan se syykin tähän vastenmielisyyteen tiedossa, eli sikiönaikainen keskimääräistä voimakkaampi testosteronialtistus.

On tietysti vallan mielenkiintoista, että feminismin ja homoseksuaalisuuden syntyprosessi on samanlainen. Tämä selittää hyvin senkin, miksi niin monet feministit suhtautuvat nurjamielisesti heteroseksuaalisuuteen. Mutta se selittää myös sen, miksei kaikista naisista koskaan tule kunnon feministejä. Heistä ei tule feministejä sen paremmin kuin heistä ei tule lesbojakaan. Kysymys kun on biologiasta eikä kulttuurista eikä oppimisesta. Feministien osuus väestössä pysyy siis luonnonlain kaltaisesti korkeintaan samoissa lukemissa kuin homoseksuaalienkin osuus. Lestadiolaiset voisivat siis olla rauhassa – homous ei tartu.

Mutta mikä näistä rasismin ulottuvuuksista on vaarallisinta, voisi joku apina pohtia. Kysymys on vaikea, sillä joudumme punnitsemaan mahdollisuuksien maailman ja todennäköisyyksien maailman ilmiöitä keskenään. Tehtävä ei ole helppo ja se riippuneekin paljon siitä, minkä tyypin aivot kullakin punnitsijalla on korviensa välissä. Naistyypin aivot painottavat mahdollisuuksien maailman asioita eli yksilöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja muita uhkia. Miestyypin aivot taas askartelevat enemmän todennäköisyyksien maailmassa eli pohtivat, mitä vaikutuksia jollakin ilmiöllä on laumatason toimintaedellytyksiin.

Enpä osaa minäkään näitä nyt järjestykseen laittaa. En ole edes perehtynyt esimerkkihenkilöiden tekemisiin tarpeeksi hyvin pystyäkseni tekemään perusteellisia analyysejä. Metsässä on niin paljon parempaakin tekemistä kuin lukea Halla-ahon blogeja, katsella Mikkosten Maailmaa tai kuunnella Moilasen tykitystä lauantain parhaina luontohetkinä. Sen verran olen varautunut uhraamaan kallista aikaani Moilaselle, että kuuntelen vielä jossain vaiheessa Areenasta Loka-Laitista käsitelleen ohjelman.

Paljolti tämä juttu perustuukin median välittämään aineistoon. Mediahan ei edusta puolueetonta eikä mitään muutakaan korkeamoraalista tiedonvälitystä. Siksi onkin vallan mielenkiintoista pohtia, miksi media käsittelee näitä kolmea henkilöä niin kuin käsittelee. Yksi on julistettu lainsuojattomaksi ja syyttäjä tarttuu toimeen, toinen edustaa juhlittua ja palkittua [2] tapaa käyttää valtaa. Kohtelu ei ole millään muotoa tasapuolista ja yksi yleinen totuus paljastuu jo alkumetreillä: sukupuoli. Mitä pidemmät hiukset, sitä helläkätisemmin media kohdettaan käsittelee. Oikeastaan voisi sanoa, että toimittajilla on miehiä kohtaan rasistinen ote – vähän niitä ulkomaalaisia hakkaavien miesjoukkojen tapaan.

Jussi Halla-aho on kolmikosta se, jonka harteille media on kasannut pelkästään negatiivista taakkaa. Tällainen normiapina on saanut miehestä sellaisen kuvan, ettei häneen uskalla koskea edes pikkusormella saamatta jotain kuolemantautia. Median mielenkiinto on keskittynyt esittelemään apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen nostamaa syytettä, jonka mukaan Halla-aho olisi syyllistynyt uskonrauhan rikkomiseen sekä kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Halla-aho tietysti kiistää moiset sytökset [3].

Kansanryhmää vastaan kiihottaminen on tietysti vakava syytös, mutta uskonrauhaa apina ei kyllä ymmärrä. Onko se jotakin samaa kuin jumalanpilkka? Kuinka jonkin sellaisen pilkkaaminen voi olla laitonta, jota ei ole olemassakaan? Kyllähän sen pitäisi olla jokaisen oma häpeä, jos uskoo ufoihin tai horoskooppeihin. Eräät (aggressiivisimmat) uskonnot ovat näköjään menneisyyden valta-asemillaan pystyneet säilyttämään perusteettomia etuoikeuksia näihin päiviin saakka.

Timo T. A. on mediapersoona itsekin. Siitä huolimatta tiedotusvälineet haluavat aina etsiä skandaaleita kaikesta häneen liittyvästä. Osittain se voi olla pelkkää rahanhimoa vähän vuodentakaisen Kanervan tekstiviestiajojahdin tapaan. Jollakin tasolla kysymys on myös osaavan miehen kyykyttämisestä. Itsensä heikommiksi tuntevat urokset nauttivat voidessaan keksiä jonkin skandaaliuutisen, jolla Mikkosta voidaan litistää ja samalla yritetaan nostaa omaa profiilia. Kumiukko ei vaan näytä niin helposti lannistuvan.

Huvittavimpia (?) tempauksia viime aikoina ovat järjestäneet Radio Rockin aamuohjelmajuontajat Jussi Heikelä ja Aki Linnanahde. Heistä oli tosi upeeta nimittää Mikkosta sivariksi. Ja mikä hauskempaa, lööppilehdistö teki asiasta etusivun uutisen [4]! Kaveruksilla oli jopa pokkaa syyttää Mikkosta aviorikoksesta. Pelkästään ulkonäön perusteella voisi sanoa, ettei taida pojilla itselläänkään olla kovin puhtaat jauhot puss(e)issa. Ja hei – nyt eletään vuotta 2009 ja toimittajanuorukaiset ovat kaivaneet jostain ullakon kätköistä muumioituneen aviorikos -termin. O-la-laa!

Halla-ahoa ja Mikkosta on mediassa siis – kunnon skinien tapaan – lähinnä potkittu päähän. Mutta mitä kuuluu Anne Moilaselle? Jostakin syystä hänestä ei puhuta mediassa mitään. Hän itse sen sijaan pitää sen verran ääntä itsestään, ettei apina pysty arvon leidiä kokonaan välttämään. Moilanen saa siis ihan vapaasti harrastaa kiihottamista kansanryhmää vastaan. Mutta kun tämä kansanryhmä sattuu olemaan miehet, se ei kiinnosta ketään.

Miehet on oikeastaan ulkoistettu ihmiskunnasta – ehkä juuri se oikeuttaa kohtelemaan heitä kuinka tahansa. Samaa logiikkaa lähetyssaarnaajat käyttivät tuhotessaan tuhansia alkuperäiskulttuureja ympäri maapallon. Samaa logiikkaa käyttää myös maailman suurin ihmisoikeusjärjestö Amnesty International. Sen kampanjojen mukaan naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikos. Siis naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikos. Miehistä ei väliä, vaikka välkivalta kohtaa miehiä moninverroin naisia useammin – mutta miehethän eivät heidän tulkintansa mukaan olekaan ihmisiä.

Koulusurmien keskellä Annella on otsaa osoitella käsiaseella miehiä Tulva -lehtensä kannessa [5]. Tulta munille -slogan ja radio-ohjelma ovat kai feministien mielestä vain hyvää huumoria? Sen sijaan miesten puujalkavitsit ovat seksuaalista häirintää, vaikka ne miesten itsensä mielestä ovat laadukasta kerrontaa. Jostakin syystä feministeillä on ihan oma määritelmä huumorille. Oikeastaan he näin uusintavat käyttäytymismallia, jota väittävät vastustavansa. Heidän salainen haaveensa kai olisi olla uroksia, kuten eräs aikaisempi hyeena-analyysini vihjaa.

Kaiken tämän jälkeen feministeillä on viime aikoina ollut leukaa julistaa, että heidän toimintansa syvin tarkoitus on pelastaa myös miehet [6]! Mediaan tämä menee täydestä, vaikkei feminismi itse asiassa toimi edes kohdussa normaalisti kehittyneen naisenemmistön eduksi. Feminismihän pyrkii hallitsemaan koko apinayhteisöä ainoana tavoitteenaan terapoida oman testosteronialtistuksensa seurauksena syntynyttä turhautumistaan ja kyvyttömyyttään käyttää naaraille tyypillisiä tapoja hallita yhteisöä.

Vastakaikua feministit saavat puheilleen miehiltä, joiden sikiönkehitys on häiriintynyt liian vähäisen testosteronialtistuksen vuoksi. Tokihan tällaistenkin miesten oikeuksista pitää huolehtia, mutta ei yhteisöä vaan voi hallita pelkästään poikkeustapausten ehdoilla, kuten nykyinen politikointi näyttää olettavan. Ministeri Paula Risikkokin puolustaa vanhempien subjektiivista oikeutta lasten laitoshoitoon ongelmaperheiden tarpeilla. Näitä ongelmaperheitä on kokonaista kaksi prosenttia. Valitettavasti YLEn radio-ohjelmasta, jossa Risikko kieltäytyi koskemasta pyhäksi asiaksi muodostuneeseen ”oikeuteen”, löytyy netistä enää yksi linkki [7]. Kannattaa lukaista myös ohjelmassa haastatellun Simo Pokin näkemys asiasta [8].

PS. Olet varmaan pannut merkille, kuinka hellävaraisesti media käsitteli Mikael Liliusta tänään. Mikään uutisväline ei huolinut sanoa, että Lilius sai potkut Fortumin toimitusjohtajan pallilta. Kaikki toistelivat vain virallista tiedotetta, jonka mukaan Lilius jatkaa hallituksen ja johtoryhmän määräämissä tehtävissä [9]. Vain Ilta-Sanomat uskalsi puhua hyllytyksestä. Kukaan ei halunnut sanoa ääneen, että kaveri pantiin luuttuamaan Fortumin käytäviä, kuten apina eräässä aikaisemmassa jutussaan ehti manata.

Olen pitänyt Maria Veitolan tyylistä haastaa ohjelmansa vieraat ja panna itsensä likoon. Toki hänen tyylinsä pukeutua hameisiin on myös viehättänyt apinan aivoja. Mutta mitä nyt onkaan tapahtunut? Maria on saanut lisää näkyvyyttä ja samalla ovat särmät kadonneet. Vai mitä pitäisi ajatella torstaisesta Sisarushaastattelusta, jota myös mainostuokioksi voisi nimittää?

Yleisöksi oli houkuteltu joukko Marttoja, jotka kutoivat tai neuloivat – tai mitä se nyt oli – koko lähetyksen ajan. Mikä oli tempauksen tarkoitus? Osoittaa, kuinka moderni ilmiö Marttaliike on vai kuinka moderni harrastus kutominen on? Lopputuloksena saatiin aikaiseksi tissiliivit kahdelle ohjelman vieraalle. Kolmas naisvieras, kansanedustaja Johanna Sumuvuori, jäi tietysti ilman ja syykin on selvä. Hänellä eivät aakkoset riittäneet, vaikka hän oli raskaana ja moninkerroin kauniimpi sekä miellyttävämpi tuttavuus kuin eräät kaksi ylisuurilla puskureilla varustettua Siskosta.

Ylinormaalit ja keinotekoiset ärsykkeet tehoavat ihmisiin, näköjään sukupuolesta riippumatta, senhän tämä ohjelma todisti. Käyttäydymme siis yhtä vaistonvaraisesti kuin mikä muu apinalaji tahansa. Kuulostaako mukavalta? Eihän sen pidäkään olla mikään mukavuuskysymys, vaan pelkkää faktaa. Ihmisen käyttäytymistä ohjaavat tiedostamattomat signaalit enemmän kuin on edes aavistettu, näin varsinkin kaikkeen seksuaalisuuteen ja parisuhteisiin liittyvissä asioissa. Muutaman vuosikymmenen kuluttua perinteisille psykologiselityksille naureskellaan makeasti.

Tällä kertaa Marian vieraana oli myös toipilas Kalle Palander, jolle Martat eivät edes kalukukkaroa vaivautuneet tekemään. Hän totesi sopivasti, että any publicity is good publicity. Tämä markkinoinnin peruslause kai oli ohjannut Mariaakin vieraiden valinnassa. On vaikea ymmärtää mitään muuta syytä kutsua estradille Julia ja Johanna Tukiaista. Maria tietää, että kansa innostuu sitä enemmän, mitä turhempia ihmisiä televisiossa näytetään. Tämäkin kirjoitus on tietysti todiste asiasta, kuten lukuisat ohjelman nettisivuille lähetetyt kommentit. Ne osoittavat, että kansalla sentään on sana hallussaan!

Vierasvalinnankin olisi vielä ymmärtänyt, jos Maria olisi ollut oma itsensä ja uskaltanut tehdä edes yhden räväkän kysymyksen, mutta hän alistui vain naurettavaksi mainospelleksi pyöritellessään sylissään jotain Siskosten (taas) julkaisemaa kalenteria. Itse asiassa Maria oli Siskosten bisneksistä aivan täpinöissään. Olisin odottanut edes sitä kysymystä, miten täydellinen nainen, joka hengailee omien sanojensa mukaan jopa Oscar -ehdokkaiden kanssa, saattaa lähteä tropiikkiin ilman malarialääkitystä! Tällainen typeryys maksoi suomalaisille veronmaksajille hunajaa: puolitoista kuukautta sairaalahoitoa – ja uskoon tulon vielä kaupan päälle.

Eipä Maria kyseenalaistanut edes Siskosten sekavia henkimaailman höpinöitä. Ehkä hänen aivonsa menivät solmuun samoin kuin kävi apinayhteisön katsojilla. Eihän noin typerää voi olla olemassakaan. Turha kai moisia kokemuksia olisi ollutkin kyseenalaistaa, kun toiset ovat uskonsa sokaisemia. Sinänsä tämä oli loistava esimerkki siitä, mitä usko voi saada aikaan. Vastaaviin ”havaintoihinhan” kristinuskokin perustuu ja silti 80 prosenttia suomalaista maksaa kiltisti taivaspaikastaan. Kaiken varalta.

Ilmeisesti Siskokset olivat käskeneet Mariaa kysymään myös jotain Ilkka Kanervasta. Heillä olikin uusi täky tarjolla lööppilehdistölle. Kanerva kuulema oli taas kesällä sortunut lähettämään tekstareita, koska Johanna omasta mielestään nyt vaan on niin vastustamaton. Jostain syystä lööppilehdet eivät kuitenkaan asiasta innostuneet. Eivät kai ne vaan epäile mahdollisuutta, että Johanna olisi puhunut pelkkää lööperiä?  Siksi olisikin paikallaan julkaista väitetyt viestit. Jos näin ei tapahdu, voimme olla varmoja, ettei sellaisia ole koskaan ollutkaan.

Ohjelman pelasti Johanna Sumuvuori, jonka nimeä ei jostain syystä löytynyt ennakkotiedoista lainkaan. Aika noloa, kun hänellä ainoana haastateltavana sentään oli jotain sanottavaakin. Tällä Johannalla oli rohkeutta vastustaa lex Nokiaa, vaikka hän kuuluu hallituspuolueeseen. Parustelut turhan lain vastustamiselle ovat loogiset. Jos lailla ei voi yritysvakoilua estää, mihin ihmeessä sitä tarvitaan? Ja miksi ihmeessä sähköpostien seurantaoikeuksia jaellaan sinne sun tänne? Erityispisteet Johannalle myös siitä, ettei hän yhtynyt lapselliseen onnittelulauluun.

Maria Veitola täytti ohjelmassa vuosia ja joku oli keksinyt, että Siskokset voisivat ”laulaa” hänelle onnittelulaulun. Virteen yhtyneet yhtyivät samalla myös Siskosten uskoon, tällainen tunne ainakin apinalle tuli. Mutta ilmeisesti Martat ovat kohteliasta väkeä. Vai oliko yleisö hurmioissaan, tulihan sieltä jopa yksi kommentti, jonka mukaan Siskokset näyttävät oikein enkeleiltä. Niinpä, voivathan he ollakin jotain enkeleitä, jos joku sellaisiin uskoo. Onhan heillä omien sanojensa mukaan oikein henkien erottelemistaitokin. Angel Sisters…?

Välipaloina Maria esitti pääosaa Mannerheimin elämänkertalyhytelokuvassa. Se pesi kuusi-nolla erään Katariina Lillqvistin nukkeanimaation, josta taannoin kovasti kohistiin. Sen sijaan välihuumoriksi ehkä tarkoitettu Röökimuija oli enemmänkin säälittävä suoritus. Apinaa ei naurattanut yhtään. Tupakkamannekiinina luonnossakin esiintyvä kirurginen tuote Hannele Lauri siinä vain veti röökiä ja puhui jotain sekavaa. Missä huumori tai sanoma? Vai oliko tämä valistusfilmi, jossa haluttiin kertoa, että polttaminen surkastuttaa aivosolusi?

Selvisihän ohjelmassa sekin, miksi Sumuvuoren nimeä ei ennakkotiedoissa ollut. Hän oli Marian hätävara.  Alunperin paikalle oli lupautunut tulemaan eräs Jari Sarasvuo, joka on aika lähellä miespuolinen vastine Siskoksille. Aina kun hän avaa suunsa, lööppilehdet revittelevät otsikoita. Hänkin on tietyllä tavalla keinotekoisesti yliviritetty seksipersoona. Puheet muistuttavat herätyskokousten antia ja naisiin vetoavaa tuohta sekä testosteronia valuu joka takinkäänteestä.

Sarasvuolla ja Siskoksilla on samanlainen taito tehdä rahaa tyhjästä. Sarasvuo kertoo itsestäänselvyyksiä yritysjohdolle ja kerää laumoittain innostuneita opetuslapsia. Eihän siinä mitään, hänellä on puhumisen lahja. Hän voisi menestyä vaikka saarnaajana, jos firma kaatuisi alta. Siskokset puolestaan ovat oppineet tekemään rahaa kaikesta, mihin ryhtyvät – ja vaikkeivät ryhtyisikään. Tämä on todella kadehdittava ominaisuus. He ovat tainneet löytää oikean rahaSammon. Sellainen tosin on kaikilla naisilla, mutta harvat sitä ovat keksineet näin hyvin tuotteistaa. Kun tavalliselta apinalta esimerkiksi matkustelu vain kuluttaa rahaa, Siskokset sillä ansaitsevat.

Sarasvuo kuitenkin perui tulonsa neloskanavalle, ilmeisesti sen jälkeen kun oli saanut kutsun Arto Nybergin vieraaksi huomiseen ohjelmaan. Peruuttaminen tapahtui inhimillisiin syihin vedoten vasta lähetyspäivän aamuna. Maria tässä nyt taisi kärsiä jonkinlaisen kaksintaisteluhäviön ykkösen keskusteluohjelmalle. Maksaako Yleisradio parempia palkkioita?

]]> http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/05/31/politiikan-doping-%e2%80%93-demokratian-rappio/ Sat, 31 May 2008 13:13:02 +0000 apina http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/05/31/politiikan-doping-%e2%80%93-demokratian-rappio/

Ajattelin, etten enää kommentoi vaalirahoitusjupakkaa, mutta kun poliitikkojen selitykset alkavat mennä aina vaan typerimmiksi, niin kai tätä taas täytyy ihmetellä yhden jutun verran. Demokratiastahan on kansalaisille annettu sellainen käsitys, että jokaisen ääni on yhtä arvokas ja jokainen voi vaikuttaa yhtäläisesti maan asioihin äänestämällä. Tämä ei ole koskaan ollut totta – eikä tämä tietysti ole ainut pajunköysi, jota hyväuskoiselle rahvaalle syötetään.

Urheilun dopingista ei kerrota julki kaikkea, ei edes jäävuoren huipun vertaa. Urheilijat kehuvat puhtoisuuttaan urheilupomojen suojeluksessa – niin kauan kunnes jäävät kiinni. Siinä vaiheessa heidät jätetäänkin sitten yksin. On aivan selvää, että doping on tullut jäädäkseen huippu-urheilun rakenteisiin. Henkilövaalien mukana vaalirahoitus on tuonut politiikkaan dopingin ongelmat. Tämä koskee koko poliittista kenttää eikä vain hallituspuolueita, kuten demaripomo Eero Heinäluoma antaa ymmärtää.

Nyt sitten Bjarne Kallis vaatii jo uusia vaalejakin. Mikä hyöty siitä mahtaisi olla? Eihän ongelma ole uusi eikä koske vain joitakin puolueita tai poliitikkoja. Ainoa peruste uusille vaaleille olisi se, että samalla vaalimainonta kiellettäisiin kokonaan. Olisi vain julkisia foorumeita netissä, televisiossa, toreilla ja viestimissä, joissa ehdokkaat pääsisivät ilmaiseksi ääneen. Vaalirahoituksen rajoittaminen ei auta mitään, koska tällaisia kieltoja on helppo kiertää. Mainostuskielto sen sijaan toimisi, sillä sen rikkomisesta jäisi automaattisesti kiinni, koska mainontaa ei voi toteuttaa julkisuudelta piilossa.

USA:ssa on Suomea tiukemmat rajoitukset vaalirahoituksen suhteen. Siellä yritysten ja ammattiliittojen tuki yksittäiselle ehdokkaalle on kielletty, mutta eihän tämä ole estänyt Yhdysvaltojen luisumista demokratian irvikuvaksi. Mainoskielto tarkoittaisi samalla siirtymistä listavaaleihin. Olisiko se suuri menetys? Suurin osa ihmisistä ei nytkään tunne äänestämäänsä ehdokasta. Moni äänestää vain kaunista naista tai komeaa miestä. Ehkäpä joku jättää äänestämättäkin runsaudenpulan keskellä. Henkilövaalit korostavat äänestäjien miellyttämisen tarvetta, ehdokkaat ovat lupauksineen samaa sekavaa massaa, josta ei ota pirukaan selvää.

Listavaalit voisivat tuoda puolueiden välille tervetullutta profiloitumista. Sekin on turha pelko, että edustajat olisivat puoluejohdon tiukemmassa talutusnuorassa. Ei tuota narua enää voi nykyisestä lyhentää. Vasemmistopuolueet ovat tähän mennessä säästyneet pahimmalta röykytykseltä. Ammattijärjestöjen rahoitus kaipaa kuitenkin samanlaisen tuuletuksen kuin yritysten rahoitus. Paljon on vielä ihmeellistä tulossa!

Poliitikot eivät tietenkään voi myöntää, että rahoituksella olisi mitään vaikutusta heihin. Tämä on toki täyttä huuhaata. Jos vähänkin tuntee ihmislajin käyttäytymistä, tietää tällaisen vakuuttelun turhaksi. Kaikki, mitä koemme, vaikuttaa myös toimintaamme, tajusimme sitä itse tai emme. Koskaan ei voida välttää, etteikö vaikutusvaltaisilla ja rikkailla olisi päätöksentekijöihin enemmän vaikutusvaltaa kuin taviksilla – tai vielä vähemmän vanhusvarastoihin unohdetuilla. Harjoitettu politiikka todistaa selvästi, kenen asioita hoidetaan ja kenen ei.

Pääministeri Matti Vanhanen on valitettavasti syyllistynyt jo useampaan väärään vannomiseen keskustelun kuluessa. Lisäksi on aika lapsellista nimittää ihmislajin käyttäytymisestä enemmän tietäviä matalaotsaisiksi (siis apinoiksi…). Ehkä ei ole aivan perusteltua selittää asiaa silläkään, että keskusta on jo sata vuotta tehnyt samoin. Maailma muuttuu Eskoseni. Kun pääministeri samalla kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolisia neuvoja, on syytä huolestua.

A -zoom käsitteli eilen sopivasti kyläkoulujen lakkauttamista. Tämän jos minkä kuvittelisi olevan keskustan sadan vuoden mission kannalta suuri ongelma. Syrjäseutujen henkiset keskukset lakkautetaan valtiovallan siunauksella. Miksei Vanhasen periaate koko maan asuttamisesta näy tässä asiassa? Siksi tietysti, ettei kukaan ole maksanut kyläkoulujen pelastamisesta kenellekään mitään.

Liikemiehet peruivat tilaamansa audienssin ministeri Jan Vapaavuoren luokse. Miksi ihmeessä, jos pussissa on pelkkiä puhtaita jauhoja? Ainahan näitä lähetystöjä on ministereiden korviin käynyt kuiskuttelemassa. Nyt kun se olisi ollut julkisesti tiedossa, kantti ei enää kestänytkään. Pitääkö siis siirtyä käytäntöön, että lehdissä julkaistaan kaikkien ministereiden päivän mittaan tapaamat lobbarit? Vasta tällöin politiikkaa voisi kehua edes hieman ”läpinäkyväksi”.

Ei voi paljon kansaakaan kehua. Kolme neljästä ymmärtää, että poliitikot ovat ostettavissa, mutta silti vaalirahoitukseen ei haluta muutoksia. Outo yhdistelmä. Jos 99 % poliitikoista on ostettavissa, odotan mielenkiinnolla, ketkä ilmoittautuvat jäljelle jäävän prosentin edustajiksi.

Liian moni poliitikko on vaalikohun aikana sortunut valehteluun. Superministeri Mauri Pekkarinenkin joutui selittelemään tekemisiään. Saa nähdä, milloin ensimmäinen ilmoittaa eroavansa luottamuspulan vuoksi. Onhan tämä nyt sentään monta kertaluokkaa pahempi ongelma kuin Ilkka Kanervan eroon johtanut tapahtumaketju. Timo Kalli jopa kehui tietoisesti rikkovansa lakia – ja tälle eduskuntaryhmä antoi täyden tukensa!

]]> http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/05/18/kataiselle-haastaja/ Sun, 18 May 2008 15:27:49 +0000 apina http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/05/18/kataiselle-haastaja/

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisella on ollut vaikea vuosi.  Ensin hän erehtyi kannattamaan Vuotoksen altaan rakentamista, mikä nyt vaan sattuu olemaan hallitusohjelman vastainen ajatus. Katainen tietää hyvin, ettei sellainen päätös onnistu vihreiden ollessa hallituksessa. Hänen tulisi myös tietää, että Vuotoksen alue on niin raskaasti suojeltu ja sen merkitys luonnon monimuotoisuudelle niin suuri, ettei tekoallashanke enää ole mahdollinen. Hanke lisäisi myös Suomen kasvihuonepäästöjä sekä vesistöjen elohopeapitoisuutta.

Vuotoshankkeen ylläpitäminen on ihmeellistä myös siksi, että kokoomuslaisen asuntoministeri Jan Vapaavuoren Ideapark –vastustus perustuu pääosin siihen, ettei aluetta ole maakuntakaavassa osoitettu kaupan suuryksikölle. Toisaalla kokoomus siis ympäristösyistä pikkutarkasti kunnioittaa olemassa olevaa maankäyttöstatusta, mutta toisaalla Katainen ruttaa ympäristöarvot roskikseen ja haluaa purkaa erään Suomen tärkeimmän suojelualueen statuksen!

Kokoomuksen käyttäytyminen Ideapark –asiassa on todella ihmeellinen. Maakuntakaavat eivät ole koskaan ennenkään olleet minkään suuren hankkeen esteenä, koska niitä on muuteltu tarpeen mukaan. Tai kuten Keski-Suomessa, maakuntakaava laadittiin sen mukaan, mihin energiayhtiö halusi rakentaa maailman suurimman turvevoimalansa eikä niin, että kaavoittaja olisi merkinnyt karttaan tarkoitukseen parhaiten soveltuvan paikan.

Vapaavuoren huoli ostoskeskusten liikenteen ilmastovaikutuksista on tietysti täysin oikea ja aiheellinen, mutta enpä ole moista kirkasotsaisuutta aikaisemmin kokoomuksen taholta havainnut silloin, kun on kysymys ympäristöasioista. Maassamme on viritteillä monta muutakin vastaavaa hanketta alueille, joihin tuskin on maakuntakaavassa valmista merkintää. Vapaavuoren näin voimakas esiintulo on erikoista, mikä antaa aiheen epäillä taustalta löytyvän jotain ihan muuta kuin mitä julkisuudessa puhutaan.

Kataisen toiminta entisen ulkoministeri Ilkka Kanervan erottamisessa ei myöskään kestä päivänvaloa. Hän sortui median juoksupojaksi eikä viheltänyt peliä poikki heti alussa, vaan jäi jahkailemaan asiaa tämänhetkisten tietojen valossa. Selkärangatonta toimintaa, enkä yhtään ihmettele Kanervan erottamisensa jälkeen esittämiä kommentteja.

Eilen Katainen sitten lausui julkisuuteen, että vaalirahoituksesta syntynyt keskustelu on ikävää. Kataista siis taas kyrsii. Ei tuossa asemassa olevan poliitikon pitäisi noin pahasti aliarvioida äänestäjiä. Jos politiikassa on tämän suuruusluokan ongelma, pitäisi olla kiitollinen, että kansa kerrankin keskustelee oikeasti politiikasta eikä tekstiviesteistä.

Ulkoministeri Alexander Stubb sen sijaan osasi TV1:n Lauantaiseura –ohjelmassa suhtautua oikein vaalirahakeskusteluun ja piti sitä positiivisena. Muutenkin kaverissa on munaa. Hän osaa puhua virkansa edellyttämällä tavalla, joskus tosin jopa hieman liiankin innokkaasti. Kun hän kehui presidentti Tarja Halosta, kuulija ei voinut kuin ihastella hänen taitoaan. Vaikka kuinka takahampaita kiristäisi, naispresidenttiä on aina viisainta kehua verbaliikan kauneimmilla kukkasilla.

Erikoisesti Stubb kehui Halosen halua pitää yllä Nato –keskustelua. Kuinka ovelaa! Tämän jälkeen Halonen tuskin kehtaa enää suhtautua natomyönteisiksi kuvittelemiinsa puheenvuoroihin niin pilkallisen huvittuneesti kuin hän teki puolustusministeri Jyri Häkämiehen ja eduskunnan puhemies Sauli Niinistön viimeisten avausten jälkeen.

Halosen reagointitapa on kuin suoraan feminismin oppikirjasta: vaadi keskustelua, ja sitten kun vastapuoli kertoo oman näkemyksensä, julista se vanhanaikaiseksi, naurettavaksi, sovinistiseksi tai muuten vaan vääräksi. Tässä syy, miksi Nato -keskustelu on Suomessa ollut niin vaikeaa.

Kataisen olisi tästä lähtien syytä olla varpaisillaan. Stubbin kansansuosio saattaa räjähtää kohta käsiin. Jos Katainen päästelee jatkuvasti äänestäjiä aliarvioivia sammakoita, voi haastaja puheenjohtajan paikalle olla piankin tiedossa.

]]> http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/05/14/voi-voi-paula/ Wed, 14 May 2008 13:18:25 +0000 apina http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/05/14/voi-voi-paula/

Timo Kalli joutui nyt sitten nöyrtymään ja pahoittelemaan ylimielisyyttään.

Olen aina pitänyt ympäristöministeri Paula Lehtomäkeä arvossa, hän vaikuttaa jotensakin kunnolliselta poliitikolta. Mutta mikä vaalirahoituslaissa lienee niin vaikeaa, että hänkin sortui ylimielisyyteen äskeisessä A-studiossa. Lehtomäkihän puhui ensimmäisen kiven heittelijöistä, kun ihmiset uskalsivat moittia poliitikkoja lain rikkomisesta. Kanervan tekstiviestikohussa kivien heittojärjestystä olisi ollutkin paikallaan kysellä, mutta en muista Lehtomäen sellaista tehneen.

Vaalirahoituslain rikkominen nyt vaan on sen luokan rötös, ettei siihen ihan tavallinen pulliainen usein syyllisty. Siksi sitä saa myös arvostella puhtaalla omallatunnolla.

]]> http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/05/09/lex-kalli/ Fri, 09 May 2008 16:28:16 +0000 apina http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/05/09/lex-kalli/

A-studio teki tapansa mukaan taas hyvää työtä viimeisessä ohjelmassaan. Siinä keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli myönsi avoimesti, jopa ylimielisesti, rikkovansa vaalirahoituslakia salatessaan hänelle vaalirahoitusta antaneet tahot. Perusteluna oli se, ettei lain rikkomisesta seuraa rangaistusta!

Kalli siis kokee olevansa jotenkin muun kansan yläpuolella ilmeisesti sillä perusteella, että on itse lainsäätäjä. Kun suomalaista politiikkaa seuraa, huomaa tällaisen suhtautumisen olevan kohtuullisen yleistä edustajiemme keskuudessa.

Jonkun mielestä tällainen ylimielisyys voi olla jopa ymmärrettävää, mutta hän on väärässä. Lainsäätäjiltä päinvastoin pitää vaatia erityisen moitteetonta lakien noudattamista. Mutta eihän tästä Kallin supersammakosta ole näköjään media kiinnostunut himpun vertaa. A-studion ohjelmasta ei ole syntynyt minkäänlaista julkista paheksuntaa. Suhtautuminen Kanervan tekstiviesteihin ei voi olla tulematta mieleen. Kallin toiminta on sentään aivan eri luokan asia! Missä ovat paheksuvat lööpit??

Tavallisen kansalaisen kannalta tässä on nyt hyvä peruste tulkita lakeja omien intressiensä mukaan, kun siihen korkealta taholta oikein kehotetaan. Ensimmäisenä tulee mieleen televisiolupamaksut. Ne voi siis ihan rauhassa jättää maksamatta. Rangaistustakaan ei ole tiedossa, sillä DDR:n stasiajoilta peräisin olevia lupatarkastajia ei tarvitse päästää sisälle. Ja jos vaikkapa 100 000 kansalaista irtisanoisi lupansa, lupajärjestelmää olisi pakko muuttaa.

Ohjelma käsitteli myös feministien sodanjulistusta miehille. Kannattaa käydä katsomassa ylen areenalta, kuinka ala-arvoisesti aito femisti (tässä tapauksessa Anne Moilanen) käyttäytyy ja kuinka puhuu uusionainen Arto Jokinen Tampereen yliopiston naistutkimuksen laitokselta. Tähän aiheeseen täytyy vielä palata, vaikka siitä tulikin jo kirjoitettua pari viikkoa sitten.

]]> http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/05/07/hauska-viina/ Wed, 07 May 2008 15:37:17 +0000 apina http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/05/07/hauska-viina/

Edellisessä jutussani tulin maininneeksi, että vvs eli viina, väkivalta ja seksi pitävät toimittajat leivän syrjässä. Aiheet näyttävät aina vaan kiinnostavan lukijoita ja ne ovat ammatillisesti helppoja. Ei paljon tarvitse tutkivaa journalismia harjoittaa, sillä jokainen on näissä asioissa mielestään asiantuntija. Artikkeli syntyy kuin tyhjästä ja loppuun toimittaja voi kirjoittaa vielä oman paheksuvan kolumninsa.

Jostakin syystä näistä kolmesta asiasta viina on erityisasemassa. Katsotaanpa vaikka televisio-ohjelmia. Väkivaltaa ja paljasta ihoa sisältävät ohjelmat saavat peräänsä kieltomerkinnän. Seksin osalta tässä ollaan jopa ylihysteerisiä. Esimerkiksi G-pisteellä on merkintä K-15 ja sen nettisivuilla K-18, vaikka juuri tällaisia ohjelmia nuoret tarvitsisivat.

Mutta miten on merkitty ohjelmat, joissa läträtään viinan kanssa? Ei mitenkään. Useinhan ne ovat kaiken lisäksi lapsia kiinnostavia hupiohjelmia: katso nyt setää, kun se on ihan räkä poskella, kuinka hauskaa! Me kaikki vanhemmat suomalaiset muistamme esimerkiksi onks Viljoo näkyny  -Kinnusen.  Ylipäätään on vaikea palauttaa mieliin yhtään suomalaista viihdeohjelmaa, jossa ei joku juoppo seikkailisi.

Eroa on myös siinä, ettei väkivaltaa tai seksiä kukaan kehtaa julkisuudessa vaatia lisää. Rosa Meriläinen on poikkeus ja ilmeinen kauhistus feministitoimittajille, jotka ovat jo etukäteen valmistautuneet repimään pornon puolestapuhujat kappaleiksi. Oletus on tietysti ollut, että sellaiseen syyllistyisi joku miespuolinen julkkis. Mutta nyt kun lausuja olikin nainen, toimittajilla meni sormi suuhun.

Viinalla ja kännien määrällä rehvastelua sen sijaan pidetään suomalaisten keskuudessa aivan normaalina, ellei jopa meriittinä. Viihdeuutisista suurin osa on julkkisten sekoilua viinan ja muiden huumeiden kanssa – siis viihdeuutisista. Niin kauan kuin humalassa sekoilu on suomalaisten mielestä hauskaa, jokapäiväistä ja ihailtavaa, hallituksen on ihan turha korottaa alkoholiveroa tai säädellä viinan saatavuutta.

Oikeastihan humala on säälittävä olotila, osoitus järjen käytön olemattomuudesta ja harkintakyvyn puutteesta. Miksei tässä käytetä samaa strategiaa kuin feministiaatteen mukaisessa aivopesussa? Kun joka päivä lehdissä ja muissa medioissa olisi juttuja siitä, mitä luusereita ja urpoja kännissä toikkaroijat ovat, suhtautuminen viinaan muuttuisi vuosien kuluessa.

Jos sama mediapanostus laitettaisiin humalajuomisen paheksuntaan kuin mitä laitettiin Kanervan erottamiseen, monta ihmiselämää olisi jo pelastettu. Mutta eihän mediasta löydy tähän tekijöitä. Viina taitaa maistua toimittajillekin liian hyvin? Kuinkas muutenkaan, Ilta-Sanomien yksi pääuutinen netissä on jo viikon verran ollut juttu, jossa esitellään halvinta tapaa juoda itsensä känniin: lehti esittelee 503 alkoholijuoman tehokkuusluvut!

Kuka tai mikä taho pistäisi alulle hiljaisen vallankumouksen, hivuttavan manipulaation, joka ei olisi valistusta, raittiustyötä eikä mainontaa, vaan tieteellisen tutkimuksen kaapuun puettua käyttäytymisen muokkausta?  Elämä on elämisen arvoista, vaikkei koskaan olisi humalassa ollutkaan. Eikä silti tarvitse olla mikään absolutisti.

]]> http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/04/18/merikukkia-vai-naisrukkia/ Thu, 17 Apr 2008 22:00:17 +0000 apina http://simpanssifilosofiaa.wordpress.com/2008/04/18/merikukkia-vai-naisrukkia/

Viime aikoina on (taas) pidetty kovaa meteliä siitä, kuinka naisia kohdellaan eri tavalla kuin miehiä. Asialla siis ovat olleet vaikuttajanaiset, joiden mielestä miehet pääsevät julkisuudessa helpommalla kuin naiset. Mikäs siinä, valittaminenhan on naisten tapa käyttää valtaa.

Naisten tapa näyttää olevan myös keskinäinen tukkanuottasilla olo, jota voisi kanatappeluksikin sanoa. Leena Harkimo toi kirjansa sopivasti tyrkylle – oikein mallikappale naisten välisestä solidaarisuudesta tai paremminkin sen puutteesta. Tällaisia raivokohtauksia saavia päättäjiä meillä siis on eduskunnassa. Miehiltä vaaditaan itsehillintää, mutta naiset saavat näköjään tehdä ihmissuhteissaan mitä huvittaa ja kertoa niistä kuinka puolueellisesti tahansa. Mitään keskustelua toiminnan etiikasta ei synny. Media ei ryhdy arvuuttelemaan luottamuksen menetyksillä eikä vaatimaan päitä vadille.

Toinen mallioppilas on Tanja Karpela, jonka ihmissuhde- ja muut sekoilut osoittavat harvinaisen huonoa harkintakykyä, jota on peitelty valehtelemalla. Jo pelkästään siinä, että kulttuuriministeri ostaa lapsityövoimalla tehdyn feikkilaukun, olisi ollut tarpeeksi syytä eroon. Mutta ei sitä mikään media vaatinut. Lehdet vain suitsuttavat Tanjan kauneutta esittämättä minkäänlaista kritiikkiä kyseisen henkilön kaksinaismoralismista.

Tekstiviestin kirjoittaminen on siis suurempi rike kuin julkinen herjaaminen tai piraattituotteisiin sortuminen?

Onpa mielenkiintoista nähdä, milloin Tanjan viimeiset vannomiset osoittautuvat valheiksi. Nythän mukaan otettiin oikein ERi KEEPER. –liimakin. Liima on ilmeisesti jo sivelty. Kannattaisi vain muistaa, että liimapinnat pitäisi liittää yhteen ennen liiman kuivumista. Muussa tapauksessa Akzo Nobel Coatings Oy voisi haastaa Tanjan oikeuteen maineensa tahraamisesta. Pitäisihän kunnon liiman sentään toimia yli vuoden, mitä Saarela-Karpeloiden liitto tuskin tulee tekemään.

Naisten valitus siis pitää osittain paikkansa. Naisia todella kohdellaan julkisuudessa, politiikassa ja kaikkialla muuallakin eri tavalla kuin miehiä: paljon helläkätisemmin. Naisten käyttäytyminen on jonkinlainen pyhä asia, jota ei saa arvostella ja johon miesten käytöstä verrataan. Miesten siis pitäisi olla naisia – mutta ei niissä vallankäytön muodoissa, jotka on varattu vain naisille. Kun Jussi Parviainen eronsa jälkeen rupesi vollottamaan naistenlehtien palstoilla, lopputuloksena oli vain surkea häpeä.

Urokset eivät saa sympatiaa valittamalla, mikä evoluutiosta jotain tietäville ei ole mikään yllätys. Hillary Clinton voitti osavaltiovaalit tirauttamalla muutaman strategisen kyyneleen. Jyrki Katainen sen sijaan menetti pisteitä liikuttuessaan liikaa Kanervan potkuista kertoessaan.

Suomen JFK on erotettu. Suomen ainoa karismaa omaava poliitikko siis haluttiin pois vallasta. Sopii kysyä, kuka häntä eniten pelkäsi? Ministerin ei siis sovi olla tavallinen mies. Suomalaisten kunniaksi on tietysti todettava, että homoseksuaalisuudesta ei enää rangaista. Nyt rangaistaan heteroseksuaalisuudesta.

Mutta hyvä juttu kaikille kynäilijöille. Aihetta piisaa moneen kirjoitukseen. Aloitetaan kokoomuksesta.

On arvoitus, mitä kokoomus pelästyi. Mielipidetiedustelujen mukaan vain viidesosa suomalaista halusi Kanervan eroavan. Puheenjohtaja Kataisella ei ilmeisesti ole lauman johtajuudelta vaadittavaa näkemystä olennaisesta ja epäolennaisesta. Katainen siis osoitti huonoa johtajuutta. ja aiheutti osittain itse kohun pitkittymisen antaessaan Kanervalle vain ehdollisen tuen. Totta kai se sai median hyeenat revittämään entistä enemmän.

Kataisen olisi pitänyt heti aluksi todeta Jungnerin tapaan: so fucking what. Koska olemattomasta asiastahan oli lopulta kysymys. Tekstiviestien lähettäminen ei ole rangaistavaa, etenkään kun mitään rikosta ei ollut suunnitteilla. Mutta kokoomusnaiset osoittivat, miksi politiikassa ei pitäisi olla naisia. Heillä ei näytä olevan mitään solidaarisuuden tajua, oma etu on tärkeintä.

Oma moraali on monilla (naisilla) niin korkealla tasolla, että on sallittua syyttää muita? Hymylehti voisi luvata vaikka miljoona euroa sille suomalaiselle, joka ei ole koskaan valehdellut. Tai vaikka sata miljoonaa. Kukaan rehellinen ei ilmestyisi rahaa noutamaan.

Jos munaton Katainen osoitti surkeaa poliittista johtajuutta, pääministeri Vanhanen sentään oli suoraselkäisesti ja ehdoitta ulkoministerinsä takana. Puolueen pillusiipi vie näköjään Kataista kuin pässiä narussa.