Minulla on yleensä ihan nätisti käyttäytyvä naama. Välillä kuitenkin nassuni alkaa kiukutella ja pukkaa pintaan ihmeellisiä kuivia näppylöitä. Näitä näppylöitä ei kannata puristella, sillä siitä ne muuttuvat vain punottaviksi ja kipeiksi. Olen järkellyt, että näppylät ovat indikaatio liian pintakuivasta ihosta.

Aiemmin esittelemäni Cliniquen tuotteet ovat oikeastaan aika voimakkaita, enkä oikein osta ajatusta, että kolmivaiheinen ihonhoito-ohjelma kannattaisi suorittaa täysimääräisenä sekä aamuin että illoin. Ainakaan oma pärstäni ei sitä kestä. Talven tullen olen alkanut haikailemaan kosteuttavamman naamarasvan perään, sillä Dramatically different moisturizing lotion on oikeastaan tarkoitettu pohjustamaan varsinaista kosteusvoidetta. Pidän kuitenkin DDML:n keveydestä ja imeytymiskyvystä. Kammoan ajatusta hengittämättömästä kelmusta kasvoillani, jonka valitettavan useat kokeilemani naamarasvat ovat iholleni tuoneet.

Eilen illalla hylkäsin Cliniquen ja pesin naamani Favoran 3in1 puhdistusgeelillä:

Favora 3in1

Tämän aineen koostumus, haju ja pesutulos (sekä INCI) muistuttivat hämmästyttävän paljon pari vuotta sitten käyttämääni Erisanin kasvojenpuhdistusgeeliä:

Erisan Hoitava puhdistusgeeli

Favoran rasvainen puhdistusgeeli ei vaikuta kovinkaan lupaavalta, kun ainetta truuttaa tuubista. Jälkeenpäin kasvot tuntuivat kohtalaisen raikkailta, vaikkakin ohut rasvainen kalvo tuntui jääneen kasvoille. Silti naamaa myös hieman kiristi. Tuotteessa kerrotaan, ettei kasvovettä tarvita puhdistuksen jälkeen. En laittanut vaikka mieli teki.

Koska tarkoitukseni oli antaa naamalleni rasvakylpy, en laittanut DDML:ää vaan otin ronskin otteen Erisanin Kosteuttavasta perusvoiteesta ja hautasin naamani paksuun rasvakerrokseen

Erisan Kosteuttava perusvoide

Pakkauksessa sanotaan, että rasvaa voi laittaa naamaan, käsiin ja vartalolle. Käsiin tämä toimii aika hyvin ja yllätyin, kuinka nopeasti rasva upposi naamaani (kykenen näköjään absorboimaan sekä ulkoisen että sisäisesti nautitun rasvan huipputehokkasti..). Ennen nukkumaanmenoa toistin rasvausoperaation ja jälleen rasva imeytyi kohtalaisen nopeasti. Pelkäsin kyllä, että aamulla herään pitsanaamana. Olin sentään laittanut kahdesti paksun kerroksen rasvaista rasvaa, joten ihon hengittävyys ei ehkä ollut paras mahdollinen.

Aamulla naama oli vielä kovin rasvaisen tuntuinen. Vetelin ylimääräiset rasvat pois Cliniquen kasvovedellä, ja päälle laitoin DDML:ää. Kävelin rivakasti töihin ja perille päästyäni muistin, miksi olin alunperin siirtynyt DDML:ään. Naamani kylpi hiessä ja yön aikana imeytynyt rasva pursusi ulos naamastani. MIKÄÄN ei ole niin inhottavaa, kuin hikoilla naamarasvaa! En siis suosittele Erisanin kosteuttavaa perusvoidetta naamarasvaksi.

Nyt pyhä tehtäväni olisi löytää kosteusvoide joka kosteuttaa, imeytyy hetkessä, eikä tursua ulos huokosista, jos vähän työmatkalla syke kohoaa.

Ehdotuksia otetaan vastaan!

Lauantaina tuli käytyä hieman yllättäen kaupungilla, sillä avomies oli menossa biltemaan ostamaan varaosia hajonneeseen kylpyhuoneen lavuaariin. Itseäni ei biltemareissu kiinnostanut, joten hyppäsin auton kyydistä ulos keskustan kohdalla ja suuntasin kenkäkauppoihin. Kävin Halosen Outletissa, mistä melkein sorruin ostamaan ihanan, persikanvärisen, lämpöisen talvitakin, mutta sitten järki sanoi, että minulla on jo talvitakki mutta talvikengät puuttuvat. Suunta kohti K-kenkää, jonka mainoksesta olin bongannut kiinnostavan näköiset nilkkurit. Paikan päällä kengät osoittautuivat ehkä tyhmimmiksi talvikengiksi koskaan, mutta löysin jotain muuta mielenkiintoista (ja kallista…)

Pomarin Gore-tex kengät, 139e

No en sitten vielä heti rynnännyt riemusta kiljuen kassalle, sillä tuo hinta hirvittää minua… Kengät kyllä vaikuttavat oikein päteviltä, päällinen on paksua nahkaa ja sisällä on lämmin vuori ja pohja. Jatkoin matkaani Andiamoon, mistä löysin ihastuttavat Ten Pointsin, löysävartiset, karvavuoratut saappaat. En nyt mistään netin syöveristä löydä kuvaa tähän hätään, mutta tumman ruskean nahan ja valkoisen karvavuorauksen yhdistelmä näytti silmääni hyvältä. Mutta taas se hinta.. 95e. Jos Pomarin kengät tuntuivat minusta kalliilta, niin nämä tuntuivat sikakalliilta laatuunsa nähden..

Hieman masentuneena kenkäepäonnestani kävelin Haloselle sovittelemaan farkkuja. Onneksi nykyään on taas vähän korkeampivyötäröisiä farkkuja tarjolla. Minulla meni monta vuotta, etten löytänyt mistään kaupasta vartalolleni sopivia farkkuja, kun kaikki olivat näitä persvaon paljastavia lantiofarkkuja.. Ostin aiemmin syksyllä Haloselta Eighty8-merkkiset tummansiniset farkut w34″/32 ja nyt hain samanlaiset vaaleamman sinisinä w34″/34. Hyvät perusfarkut kolmella kympillä, kelpaa mulle.

Tällä hetkellä vaatekaapistani puuttuu ohuita pitkähihaisia paitoja eri väreissä. Pitää varmaan tehdä reissu GT:lle tai H&M:lle. Sitten vaatekaappi onkin päivitetty aika hyvin tulevan talven varalle (jos noita puuttuvia talvikenkiä ei lasketa).

Jokaisella naisella pitää olla laukku, johon voi tarpeen tullen sulloa hieman enemmänkin tavaraa. Laukun tulee silti näyttää hyvältä, eikä kainalossa kannettavalta varastolta. Minä omistan kaksi tällaista olkalaukkua. Toinen ostettu ranskalaisesta putiikista 60e (oli alennuksessa, oikea hinta taisi olla n. 100e), toinen taas on kirpparilöytö 6e.

Punainen laukku putiikista, musta kirpparilta

Rakastuin tuohon punaiseen laukkuun ensinäkemällä! Selkeä, mutta mielenkiintoinen muotoilu, sekä hienostunut punainen väri iskivät täysillä. Laukku on paksua nahkaa, joten se pitää hyvin muotonsa. Sisällä on kaksi erillistä lokeroa, joiden välissä on vetoketjullinen tasku. Myös kännykkätasku löytyy, sekä toinen, vähän isompi tasku ilman vetoketjua. Laukun molemmissa sivuissa on magneetit, jotka pitävät sivustojen ylimääräiset taitokset sievästi supussa silloin, kun lisätilaa ei tarvita. Ulkopuolelta löytyy myös kaksi vetoketjullista taskua, yksi laukun molemmilta puolilta. Ainoa miinus on, ettei minulla ole yksiäkään punaisia kenkiä, raivokkaista etsinnöistä huolimatta.

Musta laukku löytyi Seppälänkankaan kirpputorimarketista. Vaikka laukkua on selkeästi käytetty ahkerasti, ei se silti ole nuhjaantuneen näköinen, vaan pinta on pysynyt hyvänä. Tämä laukku on niin tilava, että sinne mahtuu tarvittaessa läppäri, akku, hiiri tms. Sisältä löytyy kännykkätasku ja yksi vetoketjullinen pikkutasku. Laukun ulkopuolella on yksi vetoketjullinen tasku.Tämän laukun miinuksena on hieman jäykähkö olkahihna, joka myös saisi olla vähän lyhyempi. Kuvassa olen taittanut hihnan piiloon laukun taakse.

Olen yrittänyt panostaa käsilaukuissa viimeaikoina määrän sijasta laatuun. Minulla on varmaan lähes jätesäkillinen halpoja, huonoja ja rumia muovisia käsilaukkuja, joita ei viitsi heittää pois, koska ne tavallaan ovat käyttökelpoisia, mutta joita en taatusti ikinä tule käyttämään. En kyllä ole vielä käyttänyt sitä kirpparilta löytämääni pikkulaukkua, mutta sitä sentään voisin kuvitella käyttäväni. Arkikäytössä minulla on musta, pieni, tekonahkainen käsilaukku, sekä Marimekon beige unikkokuosillinen olkalaukku.

Kuinka monta käsilaukkua nainen ylipäätään tarvitsee? Riippuu varmaan naisesta.

Fantti

Taide ja käsityöt: Blogs about lahjakkuutta ja luovuutta

Taiteellisen luovuuden edistäminen on yksi merkittävimmistä ominaisuuksista ihmisten: tarve ilmaista tunteita, toiveita, pelkoja ja perinteiden kautta kielen, merkkien, äänen ja manufacts voidaan todellakin mainittiin yhtenä niistä tekijöistä, jotka erottavat älykkäät olennot ja tuntevia olentoja alkaen vähemmän kehittyneiden elämän muotoja. Kautta historian, valtava valikoima sisältöä, kulttuurien, oppiaineita ja viestit ovat olleet edustettuina piirustuksia, maalauksia, graffitis, runoja, sanoituksia, patsaita, kirjoja, tansseja ja coreographies, kaikissa maissa ja kaikissa ikäryhmissä, ja eniten eri tarkoituksiin. Kuitenkin, tässä erittäin eriytetty Panorama luovia tuotteita, voimme tunnistaa jatkuvan tutkimuksen laatua, kauneutta, omaperäisyys ja osaamista, joita jotkin perustiedot siitä, mitä taiteilija on noudatettava, kun taidetta on määritelty ammattitaito ja ammatti.

References: hiphopmusic, electronicmusic, housemusic, heavymetal, drawing, rapmusic, ballet, classicalmusic, canvas, broadwayshow, cast, tablet, sing, artauction, artcollection, artdealers, dailyhoroscope, lovepoem, virgo, poems,

Taide voi varmasti consacration, provokaatio, perintö ja haasteita kohti yhteiskuntaa, yleisön ja kriitikot, joko se on alttiina toreilta tai säilötyt museoissa. Taide on myös runsaasti markkinoilla keräilijöille, Asiantuntijat, kauppiaat ja huutokaupanpitäjät samoin. Olemme tietoisia Internetin tarjoamista mahdollisuuksista tiedottaa ihmisille taiteellista ja luovaa sisältöä, ja siksi olemme lueteltu tässä joitakin sivustoja http://www.thenew.com ja http://www.euroserve.cn (http : / / www.esw3.eu DNS-palvelut) on kehitetty, jotta sinulle uutisia ja tietoa Contemporary Aesthetics, Visual Luovuus, suunnittelu-ja kuvamateriaalin Market.

References: rapper, painters, postmodern, taste, graffiti, symphony, archaeologists, archaeology, abstractart, acrylic, architects, artdealer, artfair, artadviser, artadvisor, artconsultant, artindex, artistsretreat, auditions contemporaryart,

Kaikkihan nyt tietää, että meikäpoika on kauneutta ymmärtävä kaveri. Mulla on silmää hyvännäköisille koiratypyköille ja ymmärrän erityisen hyvin ruoanlaiton kauneuden! Se on jaloin harrastus ikinä! Ihmiset ei vaan valitettavasti aina ymmärrä luonnon hienoja ruokalajeja, kuten kauniin pyöreitä papanoita, ihanan pitkulaisia heiniä ja mukavan rapsakoita kepukoita. Ilmeisesti ihmisillä on ihan toisenlainen käsitys kauneudesta.

Nimittäin erityisesti näin talvella meidän emäntä on ottanut tavakseen levittää iholleen sellaista ihmeellistä tököttiä. Sitä ainetta saa pienissä ja isommissa purkeissa ja niissä lukee ihmisten kielellä “kaunistusrasvaa”. Mut ei se mitään oikeeta voita ole, vaikka mä niin toivoinkin. Se on sellaista valkoista ainetta, jota pitää sit laittaa naamaan ja jalkoihin ja vaikka pyllyvakoonkin jos haluaa. Mä en tosin tiedä, onko sillä niin väliä vaikka pyllyvako ei kovin kaunis oliskaan.

Sen rasvan tarkoituksena on pitää rypyt poissa ja naama kimmoisana. En oo ihan varma mitä tapahtuisi, jos rasvan levittämisen lopettaisi. Ehkä muorin naama eräänä päivänä vaan roikkuis niinku joku löysä lätty. Mmmm…lättyä…

No, se ei kuitenkaan halua ottaa sitä riskiä, vaan laittaa aina pesun jälkeen rasvaa naamaan. Ja sit se rasvaa jalkansa, kun niitä kuulemma kutittaa. Se on mun mielestä erityisen kiintoisaa. Ja kaikkein hienoimmaksi sen rasvaushomman tekee sen tökötin tuoksu. Mun mielestä se tuoksuu ihan syötävän ihanalle! Voisin nuolla muorin pärstän ja jalat koska vaan, jos niissä on sitä rasvaa. Muorin mielestä se ei kuitenkaan oo hirveän terveellinen vaihtoehto, joten se ei oo vielä suostunut testaamaan naamarasvan sisuskaluvaikutusta eläinkokeilla. Oon kyllä ihan vapaaehtoinen, jos joskus tulee testiin naamarasvan maku ja koostumus. Ja melko varmasti meitsi ei koskaan lässähdä, jos vaan syön sitä tököttiä.

Olis kyllä ihan kiva kokeilla myös sellaista, että söisin päivät pannukakkuja ja maksamakkaraa. Että miten komee musta sit tuliskaan! Veikkaan että hirmuisen komee, mutta muori ei sitäkään suostu kokeilemaan. Tylsää.

No, ei se toisaalta mua kyllä hirveesti haittais, jos muorin naama muuttuis lässähtäneeksi ja ryppyiseksi. Ehkä se sit muistais antaa mulle pannukakkuja ja pitsaa. Mua häiritsis paljon enemmän, jos se ei enää raapis meitsin pakaroita ja halittelis ja ulkoiluttais mua. Mut siks se sanookin, että tärkeimmät asiat elämässä se on oppinu koiriltaan.

Kävin keväällä 2008 Pariisissa. Paluumatkalla ostin lentokoneesta testipakkauksen Cliniquen kosmetiikkaa, sillä en ollut löytänyt mitään kivaa tuliaista Pariisista ja jotainhan nyt piti kuitenkin ostaa. Enpä ostohetkellä tajunnut iskeneeni kultasuoneen! Aikaisemmin en ollut ollut tyytyväinen yhteenkään naamarasvaan, mitä olin ostanut elämäni aikana. Yleensä vikana oli kasvoihin jäänyt rasvainen kerros, toisaalta toiset rasvat vain eivät olleet tarpeeksi kosteuttavia.

Girl's best friends

1. Kasvosaippua. Loisto tuote! Ei kuivata naamaa, mutta pesee rasvat tehokkaasti pois.
2. Kasvovesi nro. 2. Tujua tavaraa enkä käytä tätä aivan joka päivä vaikka tuote päivittäiseen käyttöön onkin tarkoitettu. Saatu avomieheltä joululahjaksi.
3. Dramatically different moiturizing lotion on tarpeeksi juoksevaa imeytyäkseen nopeasti mutta kosteuttaa silti tarpeeksi. Ostettu lentokoneesta paluumatkalla Kyprokselta.
4. Silmämeikinpoistoaine. Käytän vedenkestävää ripsiväriä, joten tarvitsen hellävaraisen meikinpoistoaineen.
5. All about eyes rich. Ei ole päivittäisessä käytössä. Yleensä laitan tätä, jos olen nukkunut huonosti tai silmäluomet tuntuvat kuivilta. Saatu lahjaksi avomieheltä.
6. Päivävoide 25 suojakertoimella. Käytin tätä Kyproksen matkalla, muuten on jäänyt vähemmälle käytölle.

Testipakkaus ei käytössäni kauaa kestänyt, joten päätin investoida kunnon pakkauksiin. Tuo kuvassa oleva kasvosaippua (400ml) on ollut minulla käytössä jo 1,5 vuotta.

Päätin myös testata joitain Cliniquen meikkejä, sillä olin niin innoissani tästä merkistä. Meikitkin tuntuvat kovin laadukkailta, mutta en huomaa yhtä selvää eroa markettikamaan, kuin ylläolevien tuotteiden kohdalla.

Make up

1. Vedenkestävä ripsiväri, musta. Peittävää jälkeä jo ensimmäisellä vedolla. Harja voisi olla sirompi. Ostettu Larnakan lentokentältä.
2. High impact mascara, musta. Todella hyvä ripsiväri, tarpeeksi kostea koostumus. Ripset eivät mene klimppeihin ja väriä voi levittää useammankin kerran ilman, että ripset näyttävät kökkösiltä. Tätä ehdottomasti tarvitaan vedenkestävänä!
3. Huulikiilto. Helposti levittyvä koostumus, ei tunnu huulissa tahmealta kuten useimmat markettihuulikiillot.
4. Huultenrajauskynä. Korkissa mukana teroitin! Ostettu Lontoosta Harrod’s:lta
5. Luomiväripaletti. Tämä on ostettu Helsinki-Vantaalta matkalla Chamonix:een helmikuussa 2009. Sinisen sävyt eivät minun silmiini oikein sovi, mutta muita värejä on tullut käytettyä. Muut värit ovat helmiäisiä, paitsi beige (toinen vasemmalta) ja tumman sininen (oikealla).

Olen siis suuren osan näistä ostanut Tax-free hinnoilla, jolloin tuotteiden hinta ei tunnu aivan niin järkyttävältä, kuin jos kävisin nämä tuolta Jyväskylän Sokokselta ostamassa. Väitän näiden tuotteiden myös olevan riittoisempia, kuin halvemman kosmetiikan.

Meikeissä kyllä suuri osa on Citymarket-kamaa ja se on mielestäni ihan OK. En aio väkisin lähteä korvaamaan jokaista meikkituotettani kalliimmalla vastaavalla, mitähän järkeä siinäkin olisi.. Mutta Lumenen päivävoiteeseen ei ole enää paluuta, nämä silkkisen pehmeät posket ovat tulleet jäädäkseen

Fantti

Jokainen nuorempikin apina on varmaan kuullut, kuinka meillä oli Urho Kekkosen aikaan maan tapana käsitellä presidentin dementiaa silkkihansikkain. Hänen sairautensa laadusta ei ole vieläkään annettu virallista selvitystä. Jopa hänen sairauskertomuksensa on viety sairaalan arkistosta parempaan säilöön. Tämä ei voinut olla putkahtamatta mieleen, kun nykyinen presidenttimme sekoili Afganistanjoukkojen kanssa.

Joukkojen kotiuttamisesta on tehty suuri haloo, jotta Tarja Halosen moka saataisiin piilotetuksi. Siinä operaatiossa ei päänahkoja säästellä. Apinalogiikalla ajatellen tässä ei ole kyse muusta kuin presidentin alkavista dementiaoireista. Joukkojen kotiuttamispäivä päätettiin jo alkukesästä ja kaikkien osallisten on ollut se pakko tietää. Jos seikka on päässyt unohtumaan, siitä on aivan turha syyttää tietokatkoksia. Kysymys on pelkästä muistikatkosta tai sitten jostakin vieläkin pahemmasta. Ehkä ymmärryksessä on vikaa?

Pienenä lieventänä asianhaarana voinee olla mielikuva, joka päättäjille on saattanut jäädä päähän pyörimään – eli että joukot ovat vaaleja turvaamassa. Nyt kun vaalien toinen kierros on vasta edessä, saattaa tuntua oudolta, että joukot kotiutetaan sotilaiden kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti. Ainoa mikä tässä on mennyt pieleen, on afgaanien hidastelu vaalisotkujensa siivoamisessa. Siitä on puolustusministeri Jyri Häkämiestä turha syyttää. Yhtä turha on tietysti selittää asiaa demarioppositiolle, joka suojelee omaa Tarjaansa viimeiseen saakka.

Uutiskuvat Kairosta eivät ole olleet suomiapinoille kovin hyvää mainosta. Hävettää oikeastaan olla kotoisin maasta, joka siellä on esillä ollut. Ovatko ne silkkihansikkaat edelleen käytössä, vai miksi kaikki muuten itsestään suurta ääntä pitävät muotitoimittajat ovat hissun kissun? Eikö Suomessa ole edes asiansa osaavia kampaajia? Samanlainen tuulenpesä tuolla puhuu maailmalla kuin tässä ruudun ääressäkin kököttää. Ikä tietysti tekee tepposensa, mutta peruukitkin on keksitty. Mauri Pekkarinen toimisi varmaan mielellään konsulttina.

Ainakin meillä Suomessa hehkutetaan kyllästymiseen saakka sisäisen kauneuden (mitä se sitten ikinä tarkoittaneekaan) tärkeyttä. Ikään kuin ulkoisen ja sisäisen kauneuden summa olisi vakio. On aivan luvallista ajatella, että mitä kauniimpi, sitä tyhmempi. Tämä tietysti sisältää ajatuksen päinvastaisesta järjestyksestä, mutta eihän se oikeassa elämässä niin mene. Elämä ei vaan satu olemaan oikeudenmukaista. Se vain on. Siten kauneus eli symmetrisyys, hyväluontoisuus ja älykkyys voivat tiivistyä yhteen ja samaan apinaan (ja näinhän evoluution peruslakien mukaisesti pitäisi ollakin). Joku toinen voi puolestaan olla sekä kiukkuinen että vähemmän välkky ja vähemmän edustava…

Alexander Stubb ja Halonen kiertelevät Lähi-Idässä rauhaa tunnustelemassa ja lobbaamassa Suomen jäsenyyttä YK:n turvallisuusneuvostoon. Edellisessä maallamme tuskin on valtiona mitään roolia, joten tämä reissu pelkistyykin lähinnä mainosmatkaksi. Meillä on kova hinku päästä neuvostoon, jossa tällä hetkellä istuvat sellaiset raskaan sarjan toimijat kuin Burkina Faso, Uganda ja Kroatia. Kilpailemme vuosien 2013-2014 paikasta etenkin Australian ja Luxemburgin kanssa. Tähän kisailuun on varattu vuositasolla 300 000 euron budjetti!

Tässä kyllä poltetaan rahaa täysin turhanpäiväiseen kukkotappeluun. Tai ehkä nyt onkin kyse kanapainista? Joka tapauksessa rahantuhlaus voitaisiin välttää, jos neuvoston jäsenet nimitettäisiin jäsenmaiden listalta vaikka aakkosjärjestyksessä. Järkyttävästä YK:n innoittamasta kanatuhlailusta saimme lukea eilen toisenkin jutun. Maailman ruokaohjelman (WFP) naarasjohtaja Josette Sheeran halusi kiillottaa siipiään rahtaamalla ghanaislapsia Roomaan – syötettäviksi! Syöttäjinä toimivat G8 -maiden ensimmäiset rouvat [1]. Operaatio maksoi 350 000 euroa ja sillä lapset saivat uima-altaan vierellä hienostorouvien kupeista soijamaissipuuroa. Voiko yököttävämpää köyhien nöyryyttämistä enää edes ajatella? Tilaisuudesta otettu mainoskuva rupesi suorastaan oksettamaan.

Ehkä suomalaiset saavat sellaiset johtajat kuin ansaitsevat. Näin se kai on ajateltava. Jos meillä tykätään mollisävelistä, eivät kai johtajatkaan voi olla iloisen räiskyviä ja optimistisia persoonia? Kaikesta huolimatta apina jaksaa liputtaa erilaisuuden perään. Olen jo aikaisemmin mainostanut Fatbardhe Hetemajta seuraavaksi presidentiksi. Ehkä joku muukin on keksinyt saman asian, sillä viimeisimmässä Pyöreän pöydän keskustelussa [2] Fatbardhe itsekin heitti – vitsinä tottakai – ajatuksen itsestään Suomen presidenttinä. Tosin keskustelu päätyi esittämään virkaan Maria Guzenina-Richardsonia! Voi kauhistus.

Apina ei ole koskaan ymmärtänyt, että jotkut serkkunsa ovat ihan vapaaehtoisesti lahjoittelemassa omia rahojaan poliitikkojen pohjattomiin kassoihin. Mutta jos Fatbardhe saataisiin jonkin kansanliikkeen ehdokkaaksi seuraaviin presidentinvaaleihin, lupaan lahjoittaa kymmenen euroa hänen kampanjansa tukemiseen. Summa ei ole suuri muille kuin minulle itselleni, mutta eleellä on periaatteellista merkitystä – se olisi ensimmäinen vapaaehtoinen maksuni politiikan saralla. Nyt voin jopa hieman ymmärtää sitä hurmosta, jonka eräät, lähinnä ulkomaalaiset poliitikkoapinat ovat saaneet aikaiseksi.

Voisin siis jopa kuvitella itseni johonkin kannatustilaisuuteen huutamaan F:n nimeä ja heiluttamaan lippua. Se on jo aika paljon luvattu, mutta menköön. Ja vain sillä edellytyksellä, ettei mikään puolue sotkeudu kampanjaan. Ei sen puoleen, yhtä innokkaasti voisin osallistua Rakel Liekin tai Janina Fryn ehdokkuuksiin. Tässä olisi kolme oivallista naarasta suomiapinalauman johtajaksi. Toki heillä lienee paljonkin mielipiteitä, joihin en voi yhtyä, mutta eihän täydellistä apinaa ole keksittykään. Ja ovatko ne mielipiteet nyt sitten kaikkein tärkeimpiä? Uroksille kun tissit ovat kaikki kaikessa.

F voisikin ottaa hieman esimerkkiä Ilona Stallerista tai sitten vaikka Rakelista tai Janinasta. Tähänkin blogiin moni on löytänyt hakusanoilla Fatbardhe tissit. Valitettavasti he ovat joutuneet pettymään, kun eivät ole löytäneet etsimäänsä. Olisi niin mukava, jos voisi tarjota autiomaan janoisille virvoitusta…

Optimistina apina luottaa siihen, että F:n eräs aikaisempi siveettömyyden paheksunta oli pelkkä työtapaturma. Onhan hän sittemmin tunnustanut rakastavansa flirttailua [3]: Ihana flirtti piristää päivää. Hänen ongelmansa on kuitenkin se, että suomalaiset miehet eivät sitä ymmärrä vaan loittonevat kauas pois. Ällistyttävää, sillä pelkkä oven avaaminenkin (pilke silmäkulmassa) riittäisi F:lle. Valitettavasti apina on 30 vuotta liian vanha… Tämä kuitenkin osoittaa, että F ymmärtää elämän perusasioita eli tässä tapauksessa lauman toiminnan evolutiivista dynamiikkaa.

Suomalaisten miesten karkuunlähtö on tietysti ymmärrettävää sen tiiviin opetusjakson valossa, jolla meitä on pari vuosikymmentä kasvatettu. F:n kaipaama pieni kehuminen ja pilke siellä silmäkulmassa kun on määritelty seksuaaliseksi häirinnäksi ja siitä seuraa automaattisesti ilmoitus poliisille, työnantajalle ja lööppilehdistölle. Seurauksena on vähintäänkin potkut työpaikalta. Urosten reagoimattomuus F:n aloituksiin vain osoittaa, että siatkin oppivat, kun tarpeeksi kauan rautanyrkillä pääkoppaa taotaan.

F ei omista autoa, mikä on ekologinen plussa hänen laariinsa. Toisaalta hän ei haluaisi tinkiä kulutuksesta tai elintasostaan edes maapallon pelastamiseksi. Ehkä tämänkin sinänsä raskauttavan lausuman voi vääntää positiiviseksi. Hänhän on vain rehellinen. Useampi muu apina valehtee silmät suut täyteen näyttääkseen vihreämmältä, sillä harva suomiapina on tosipaikan tullen valmis tinkimään yhtään mistään mukavuustekijästä.

F olisi nuori ja raikas valinta. Apina on saanut tarpeekseen vanhoista tädeistä ja sedistä. Hän ei vihaa urossikoja, mikä on huomattava etu. Hän osaa hyödyntää myönteisesti naaraiden salaisia aseita – ja niiden edessähän urokset ovat aseettomia. Hän osaa myös esittää peitellyn vaatimatonta kysyessään osasinkohan mä alustaa – vaikka jokainen tietää oikean vastauksen. Näin kuitenkin luodaan ilmapiiriä, mihin feminaaraat eivät koskaan pysty ja mitä he eivät edes halua yrittää. Ehkä heidän aivonsa eivät ihan oikeasti sellaiseen pystyisikään.

Suomen pakolaisapu valitsi keväällä Fatbardhen vuoden pakolaisnaiseksi. Suomessa valitaan siis pakolaisnainen. Pakolaismiestä ei kuitenkaan valita. Tasa-arvoako? Vuoden pakolaismies – hah-hah-haa. Olisihan moinen jo ajatuksenakin aivan naurettava. Näin se vaan menee, sillä elämä ei ole tasa-arvoista. Se vain on. Ja evolutiivinen selitys tälle naurettavuudelle tulee satojen miljoonien vuosien takaa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka muurahainen.

Koirasmuurahaista on kuvattu suureksi genitaaliksi, jolla on siivet sekä juuri ja juuri riittävän pienet aivot, jotta se pystyisi toteuttamaan lyhyen elämänsä ainoan tehtävän. Kuinka tällaista säälittävää, orjan asemassa olevaa otusta nyt voitaisiin valita miksikään vuoden sankariksi? Kuningatar sen sijaan on elämän sisältö, minkä myös filosofi Esa Saarinen on oivaltanut [4]. Kuningatar munii uusia elämiä, jotka raatavat selibaatissa yhteisön hyvinvoinnin ja turvallisuuden eteen 24/7. Jos ihmisapinauroolla sattuukin olemaan suuremmat aivot, ei se paljon tilannetta muuta, sillä aivothan ovat tunnetusti tärkein sukupuolielimemme [5]…

Tervetuloa Kauneushuone Kimalluksen kotisivuille.

olet kaunis; kaunis kiitos 1541:lle

Silläkin uhalla, että tämä saattaa säikäyttää ujommat kirjastolaiset vielä syvempään epäilyksen suohon avoimen lähdekoodin ohjelmien suhteen, haastan kuitenkin kaikki kirjastolaiset miettimään sitä mitä sinun kirjastosi voisi konkreettisesti tehdä avoimen lähdekoodin hyväksi?

Tuolla ulkona on joitain avoimen lähdekoodin kirjasto-ohjelmistoja. Osa niistä on kokonaisia, integrated library system (ILS) -paradigman mukaisia kokonaisratkaisuja kuten Koha, NewGenLib ja Evergreen. Osa uudelleen toteuttaa vain joitain kirjastoautomaation komponentteja, tyypillisesti web-käyttöliittymän l. näyttöluettelon l. aineistoluettelon l. OPACin. Tässä joukossa ovat SOPAC ja XC.

Avoin lähdekoodi on ohjelmistona lähtökohtaisesti ylivertainen suljettuun lähdekoodiin; suljettu lähdekoodi on markkinataloudellinen kompromissi, jonka tuotteen ostaja saattaa joutua tekemään. Noniin, se siitä.

Kirjastoissa on totuttu ostamaan kirjastojärjestelmä. Eli antamaan jollekin rahaa siitä, että saa käyttää jotain ohjelmistoa. Tai toisinpäin: antamaan rahaa siitä, ettei ole estetty käyttämästä jotain ohjelmaa. Avoimen lähdekoodin ohjelmissa tällaista varainsiirtoa ei tehdä, vaan ohjelma sinänsä on ilmainen (free merkityksessä gratis, “free as free piimä”).

Tämä on sinänsä yksinkertaista ymmärtää. Rahaa maksamalla ostaa itselleen myös oikeuden olla antamatta muuta; raha vastaa tuotteen arvoa. Näen kuitenkin, että avoimeen lähdekoodiin ja yleisemminkin ottaen avoimuuteen ja jakamiseen kuuluu moraalinen velvoite antaa takaisin. Puhutaankin esim.  kehittäjäyhteisöistä ja yhteisöt perustuvat juuri siihen, että kaikki tavalla tai viidennellä tuovat kortensa kekoon.

(Muunmuassa) tämä asia on kodifioitu copyleft-ajatukseen ja on juuri sen ytimessä. Copylefthän on nerokas tekijänoikeudellinen kikka, ja tarkoittaa sellaista kohtaa lisenssissä, että teos on kokonaisuudeen (ml. lähdekoodi tai muu tuotantoprosessi) vapaasti saatavissa, mutta teoksesta muokattuja versioita ei saa levittää ilman että tämän uusikin versio on vapaasti saatavilla. Tällainen “tarttuva” vapaus suojaa teosta ja yhteisöä riistolta. Tässä kohtaa free as freedom.

Copyleft lienee kauneinta mitä immateriaalioikeuksilla itsellään on koskaan tehty. Ellei tunne asiaa, tätä voi olla hieman vaikeaa hahmottaa, eikä ihme. Asia kannattaa kuitenkin selvittää, copyleft osoittaa aivan nerokasta ajattelua ja on erinomaisen tyydyttävä brainfuck. Kuuluisin copyleft-lisenssi on GNU General Public License, mutta vastaava copyleft-ominaisuus on myös Creative Commonsin Sama Lisenssi (engl. Share Alike).

Termit tekijänoikeus ja copyright eivät suoranaisesti tarkoita samaa asiaa (vrt. author’s right vs. kopiointioikeus), mutta copyleftin voisi kääntää esim. tekijän velvollisuudeksi.

Eksyin aiheesta. Palaan: jos kirjasto valitsisi käyttää avoimen lähdekoodin ohjelmia (kuten yhä useammassa kirjastossa on valittu), mitä kirjasto voisi antaa takaisin? No tietenkin ihan pelkkää rahaa suoraan yhteisölle tai sitä tukevalle säätiölle tai yhdistykselle jos sellainen on. Kirjasto voisi ostaa tukipalveluja yhteisöltä tai yksittäisiltä henkilöiltä. Ja kirjasto voisi luovuttaa tekemänsä tai teettättämänsä muutokset, parannukset tai korjaukset takaisin yleiseen käyttöön vaatimalla alihankkijoiltaan lähdekoodin avoimuutta ja vapautta (ellei sellaista jo edellytetä lisenssissä).

Niin kaunista on copyleft, kirjasto ja maailma, että laitan tähän kuvitukseksi ensimmäisen Creative Commons-lisensoidun kuvan, jonka Flickr löytää haulla “kaunis”. Kiitos kuvasta 1541

Kukapa ei haluaisi rypytöntä naamataulua, pehmeää ja kiiltävää tukkaa sekä kehonsa rasva-arvoja kuntoon pelkästään syömällä.

Rasvainen kala, kuten makrilli, sardiinit ja lohi sisältävät paljon omega-3 -rasvahappoja. Tämä taas vahvistaa ihosi elastiini- ja kollageenisäikeitä, auttaen ennaltaehkäisemään ryppyjä, ihon roikkumista ja kuivuutta. Rasvaista kalaa pitäisi syödä kahdesti viikossa.

Tummansinisillä, tummanpunaisilla tai violeteilla marjoilla on ikääntymistä ehkäisevä vaikutus, koska ne saavat värinsä antosyaniinista, joka on antioksidanttina toimiva flavonoidi. Antioksidantti ehkäiseen soluvaurioita, suojelee melkein kaikilta kroonisilta taudeilta ja ikääntymisen merkeiltä, kuten syviltä rypyiltä ja couperosalta. Mustaherukat ovat myös oiva C-vitamiinin lähde, sadassa grammassa on viisinkertainen määrä päivittäisestä saantisuosituksesta.

Parsakaali ja sen sukulaiset kuten kukkakaali, sisältävät soluja suojelevaa antioksidanttia beetakaroteenia, C- ja E-vitamiinia. Tämä kaali on kaikkein voimakkainen antioksidantti kasvikunnassa.  Lisäetua antaa se että kasvis on myös syöpää ehkäisevä, sisältämiensä fytokemikaalien ansiosta.

Kiesi, Kiesi ja kiesi. Mistään muusta ei kukaan ole pariin päivään jauhanutkaan. Kaikkein naurettavinta on mielestäni nämä vaikuttajanaisten Audi-boikotit. Mitä pahaa se auto muka on tehnyt? Tuote on vain tuote ja hyvä tuote on hyvä tuote, ihmisistä viis. Vaikka jagumiehiä olenkin, Audi on mielestäni kelpo city-auto.

Kauheaa feminististä kouhkaamista taas. Mä en käsitä miksi sen myöntäminen on niin myrkyllistä, että naiset ja miehet ovat erilaisia. Meitä ajavat vietit ja biologia ja ne ovat asioita, joille aivot, aatteet ja asenteet eivät paljon mahda. Kiesi lienee ladellut möläytyksensä aika vilpittömästi. Hänkin on varmaan mies, joka ajattelee tietyistä asioista perinteisesti -eli femakkojen mielestä väärin. Mitä pahaa siinä on, että naiset ovat se kauniimpi sukupuoli ja on iloksi naiselle itsellekin panostaa ulkoiseen olemukseensa mahdollisimman paljon. Sanokoon kuka mitä vain, mutta kyllä se vain on niin, että suhde voi paremmin, jos molemmat, etenkin nainen, pyhittävät aikaa ja vaivaa ulkoiseen olemukseensa.

Naisten on tätä tietenkin vaikea ymmärtää, mutta aika moni mies ymmärtänee, mitä tarkoitan kun sanon, että miehen päässä kertakaikkiaan kilahtaa kun nainen on kivasti meikattu, kauniisti pukeutunut ja pursuilee naisellisuutta korkokengissään. Siihen vielä päälle tupakoimattomuus, hyvä puhetapa, kaunis ja huomaavainen käyttäytyminen ja ripaus perinteistä mies-nais-roolileikkiä niin avot! Ja tällä mies-nais-leikillä tarkoitan sitä, että on pirun kutkuttavaa ja kivaa, kun itse saa tehdä fyysisesti raskaita hommia ja vähän tavan vuoksi valitella naiselle, että hitto kun töissä on raskasta ja nainen vähän hieroskelee niskaa ja tarjoaa kuherrellen viinilasillisen. Vastineeksi nainen saa enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia itsensä hemmotteluun niin ajan kuin rahankin muodossa. Antaisin mielelläni sellaiselle ihanalle kotikissalle tuhatlappusen jos toisenkin, jos saisin vastineeksi lämpöä, huomaavaisuutta ja seksikkyyttä. En tajua mitä vikaa tässä on, win-win situation!
On varmaan niitäkin miehiä, jotka haluavat hoitaa tämän homman toisinpäin, ihailla uranaista ja löhöillä itse kotona ja mikäs siinä jos se on naiselle ok ja homma toimii. Mutta jos molemmat yrittävät suhteessa olla tienaavia ja menestyviä urahirmuja niin se ei todellakaan toimi. Lopputuloksena on kaksi väsynyttä ja kärttyisää ihmistä, jotka eivät miellytä toisiaan millään saralla.  Jyräfemakot boikottiin ja arvo feminiinisille, ihanille pehmeille naisille!!!!

Hot:

Not:

Fyysinen kauneus altistaa syömishäiriölle väitetään Kanadan Yorkin yliopiston tutkimuksessa. Tähän outoon väitteeseen päädyttiin  kun 200:lle  21-vuotiaalle naiselle lähetettiin kyselylomake. Lomakkeella kyseltiin naisten  painoon liittyviä odotuksia ja perfektionistisia tai neuroottisia taipumuksia.  Naisten pituus ja paino mitattiin ja heidän kauneutensa arvioi samanikäinen  naispuolinen tutkimusapulainen  asteikolla 1-10. (Tutkimusapulainen ei muuten tiennyt tutkimuksen tarkoitusta.)  Ne, jotka arvioitiin kauneimmiksi olivat  vähiten tyytyväisiä kehoonsa ja eniten huolissaan painostaan. Tästä pääteltiin että korkeat tavoitteet yhdistettynä hyperkriittisyyteen ovat riskitekijöitä mitä tulee syömishäiriöihin.

- F.E. Sillanpään romaani vuodelta 1941. Kirjan tarina on ikuistettu myös elokuvaksi Ruoveden Muroleen kauniissa maisemissa. Elokuun tarinassa Sillanpään teksti  tunnemoi hämäläisen luonnon kanssa sellaisella voimalla, että pelkistetty nykykieli vierasperäisine lainauksineen voi vain ihmetellä.

- Päivät olivat vieläkin pitkiä ja poutaisia; varsinaisista kesähelteistä ei oikeastaan voikaan puhua ennen elokuuta. Kumminkin oli taivas jo käynyt korkeammaksi, ja ihmiset alkoivat maisemassa liikkuessaan sitä silmäillä – mitä he eivät juuri tee alkukesän kukkivina päivinä. Mutta nyt siellä näkyi aamusta iltaan rauhallisia viattomia valkoisia pilviä, jotka saattoivat tunnista tuntiin pysyä melkein sellaisinaan. Kunnes äkkiä jonain iltapäivänä alkavat kokoontua ja tummentua, saavat punaista reunoihinsa, on omituisen äänetöntä, laitumella oleva hevonen syö vähän hermostuneesti… Siellä täällä joku yksityinen ihminen työstä levätessään ikäänkuin havahtuu – jostakin – johonkin

Elokuu-romaanin Viktorin ja Maijan yhteiselämää voisi kuvailla varmasti myös elokuun rakkaudeksi, kypsäksi suhteeksi. Siinä ei ole enää toukokuun huikaisevia päiviä eikä kesäkuun keveyttä, vain näitä elokuun madaltuvia keitaita.

- Sitä sellaista isompaa huvia nyt ei ollut kestänyt kuin sen kesän aikana, pian heidän pikku hurmauksensa laantui sellaiseksi kypsemmän iän ihmisten hyväksi ystävyydeksi, joka ei asianomaisia kalvanut kaipauksella, mutta lämmitti satunnaiset yhdessä olot viehättäviksi vähitellen madaltuvan elämän keitaiksi.

Elokuun rakkaudesta puhutaan kirjallisuudessa vähemmän, ehkä kirjailijat inspiroituvat enemmän traagisista aineksista ja saavuttamattomasta rakkaudesta. Ja lisäähän Sillanpääkin Elokuun tarinaansa mustasukkaisuutta, petosta ja vaaraa; niistä se draama ainakin syntyy.

Kakkosnelonen on kaikkien tuntema klassikko. Siitä voi helposti valmistaa ykköskakkosnelosia, jotka ovat matemaattisesti kauniita ja kooltaan käytettäviä kappaleita. Niistä voisi kehittää haastajapelin hiekkakentiä nyt hallitsevalle, kypsään ikään ehtineisiin mieheen profiloituvalle petankille.

Kenttään piirrettäisiin Fibonaccin lukujonoa hyödyntäen rajat. Vaihtoehtoisesti rajat voisi toteuttaa piirtämällä silmämääräisesti Pariisin kaupunkirakennettakin muistuttavan etanakuvion.

Mutta sitten tullaan sen ison kysymyksen äärelle: millaiset säännöt pelissä voisi olla? Mikä olisi tavoite ja tarkoitus? Anarkistiset ykköskakkosnelospelit olisivat 1-2-4-pelille samaa kuin taistelupetanki petankille. Tällä idealla haetaan kuitenkin ensisijaisesti yleisempää perusmuotoa myöhemmin varioitavaksi.

Mikä onkaan nykyisen psykososiaalisen median lempiaiheita vähäpukeisten naarasapinoiden esittelyn lisäksi? No tietysti heteroapinaurosten käyttäytymisen arvostelu. Milloin olet kasvattanut kalapuikkoviikset, milloin puhut liian vähän tai tiirailet liian paljon tissejä, milloin syöt liikaa lihaa tai juot liian vähän vettä, milloin pukeudut väärin tai et lainkaan, milloin siivoat liian harvoin tai ajat liian usein autoa, milloin sairastut, raivostut ja kuolet väärään aikaan. Heteromies ja erityisesti keski-ikäinen heteromies ei osaa tai kykene tekemään mitään oikein.

Ja tämä oikein -määritelmä syntyy vertailusta naarasapinoiden käyttäytymiseen. Jälkimmäiset tekevät kaiken oikein, mistä luonnonlain mukaan siis seuraa, että urokset tekevät kaiken väärin. Näin yksinkertaista on maailma nykyään. Tietysti tällaiseen johtopäätökseen on helppo päätyä, kun sähkö tulee töpselistä, maito supermarketista ja tiet sekä talot on valmiiksi rakennettu. Tosin nekin on useimmiten tehty väärällä tavalla, väärään paikkaan ja ovat väärän värisiä, mutta ovatpa kuitenkin olemassa, miesten tekeminä. Maailma on tehty nyt niin turvalliseksi, että naistutkija saattaa julkisesti todeta miesten olevan naisen pahin vihollinen.

Eräs läntisen naapurimaan korkealle feministisessä hierarkiassa rankattu naaras on myös ääneen sanonut, että miehet ovat eläimiä. Oletusarvo lienee tällöin, että naiset olisivat jotain muuta – ilmeisesti siis ihmisiä (Homo sapiens)? Joka tapauksessa tällainen puhe on niin jokapäiväistä median tuotetta, ettei siihen kukaan kiinnitä edes mitään huomiota. Mutta jos joku sattuu arvostelemaan naaraiden käyttäytymistä, syntyy niin valtaisa poru ja valitus, että lausujan on hetikohta pakko pyörtää lausumansa. Julkinen elämä ajattelee ja arvomaailma on muokattu naaraiden aivoilla. Silti joku jaksaa vielä valittaa, kuinka tämä muka olisi miesten maailma.

Kaikki kunnia homomiehille, hehän ovat syyttömiä kaikkeen tähän pahaan. Ehkä se johtuu siitä, että tätä heteromiesvihaa ylläpitävät feministisen koulukunnan edustajat ovat homojen lailla joutuneet kohdussa epänormaalien hormonimyrskyjen kohteeksi ja molemmilla ryhmillä on siten periaatteessa väärän sukupuolen aivot korviensa välissä. Poikkeavuus yhdistää ja tuottaa iloisen sekamelskan, kun tällainen aivotoiminta valjastetaan näennäistieteen pyhiksi opinkappaleiksi.

Kaikille tuntuu olevan myös itsestään selvää, mihin eläinlajiin heteromiehet kuuluvat. Hehän ovat ilmiselvästi sikoja (Sus scrofa). Saastaisia eläimiä, joiden syöminenkin on monien uskontojen syntilistalla. Taiteilija Jussi Tuomola keksi sijoittaa suositun parisuhdesarjakuvansa Viivi ja Wagner ”sankariksi” lätin kuninkaan. Sikailu on sikamaisen hauskaa – mutta vain lehtien sarjakuvasivuilla ja kirjoissa. Niin hyvin tämä manipulaatio on mennyt perille, että myös sikatoimittajat itse uusintavat tätä kulttuuria, kuten Ilkka Hackman Savon Sanomissa tässä päivänä muutamana.

Melkein kokonainen sivu oli omistettu miehen mollaamiseen teemalla Pojasta siaksi – Antaudu nuori leijona, isona sinustakin tulee säälittävä keski-ikäinen mies [1]. Sanomaa vahvistettiin Suvi Lantan mainiolla evoluutiopiirroksella, jossa nuori kundi muuttuu isomahaiseksi siaksi. Kehityskulku on kuin ihmisen vuosimiljoonainen evoluutiopolku, mutta tapahtuu näppärästi yhden sukupolven aikana. Tosin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Meri Paavola antaa jutussa ymmärtää, että sikamaisuus voikin liittyä ikää enemmän koulutuksen puutteeseen. Nuori leijonakin voi siten olla sika…

Paavolan mukaan sikaistumisessa ikää enemmän vaikuttaa myös sukupuoli. Humalainen epätoivoisuus, innottomus, turtumus, pystymaha, loivat liikkeet, sairastelu ja nuorten naisten perässä liikkuvat nälkäiset silmät ovat sikauroksen pahimmat synnit. Tahdottomasta sohvaperunasta kuoriutuu kotoa poistuessa nuoria tyttöjä ahdisteleva sika (siis esimerkiksi Sauli Niinistö?). Mitäpä tarjoaa suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia vaaliva virasto eli THL lääkkeksi tähän sikaongelmaan? Naaraslogiikalla ja Paavolan suulla miesten pitäisi ottaa oppia naisista.

Juttuun oli houkuteltu mukaan myös rokkari Kauko Röyhkä, jonka oli määrä peesata Paavolan teesejä. Kaikki menikin mallikkaasti siihen saakka, kunnes hän sattui mainitsemaan yhdeksi sikaistumisen estokeinoksi sen tosiasian, että turtumukselta välttyy harrastamalla riittävästi seksiä. Pankaapa sana seksi korvanne taakse, sillä sitä tarvitaan vielä.

Mutta ensin toinen esimerkki, jolla miehiä korkelta tasolta yritetään vääntää naisten muottiin. Muistatte varmaan runsaan uutisoinnin kolmen viikon takaa: Surullisia faktoja mieskuskeista ja Mies, aja kuin nainen! Tutkimusten mukaan naiset ovat auton ratissa vähemmän aggressiivisia kuin siat. Rattijuopot siat aiheuttavat lähes kymmenen kertaa enemmän kuolonkolareita kuin naiset. Siat syyllistyvät myös useammin ylinopeudella kaahailuun ja jättävät turvavyön kiinnittämättä. Erityisen riskiryhmän muodostavat tällä kertaa nuoret siat, jotka ovat juuri päässeet ratin taakse.

Liikenneturvan viestintäpäällikkö Kare Ojaniemi vetää tästä tietysti sellaisen johtopäätöksen, että sikojen pitäisi muuttua naisiksi – ja maailma pelastuisi. Tällainen lausuma on niin helppo päästää suustaan, sillä siihenhän ei tarvita aivoja laisinkaan. Ei tarvitse lotkauttaa korvaansa edes maanmainioiden ruotsalaisten saamille tutkimustuloksille, joiden mukaan urospuoliset sikapossut ovat jo yksivuotiaasta lähtien alttiimpia onnettomuuksille kuin tytöt.

Biologiasta jotain tietävälle tämä miesten ja naisten ero ei tietystikään ole mikään uutinen. Jostakin syystä mediaan tuntuu änkeävän vain tyhjiin tauluihin uskovia humanisteja, joiden mielestä kaikki maailman ongelmat ratkeaisivat, kunhan miessiat ryhtyisivät käyttäytymään naisten tavoin. Tässä logiikassa on kuitenkin vain yksi mutta ja se on testosteroni. Mitä kouluissa nykyään puuhaillaan, jos siellä ei edes tällaista perusasiaa saada nuijittua koululaisten päähän?

Sivupolkuna mainittakaan, ettei niillä ihan oikeilla, karsinoihin teljetyillä karjuilla ole miessikoja helpompaa. Niiden munat kun silvotaan jo possuiässä, jotta kinkku kelpaisi ihmisravinnoksi. Ilman kastrointia kun liha tuoksuisi liikaa testosteronille eikä kelpaisi herkkähipiäisille naaraskuluttajille. Tällainen kohtelu aiheuttaa ymmärrettävästi stressiä leikkelyn kohteeksi joutuville possuille ja nyt ollaankin siirtymässä armollisempaan menetelmään, ”rokottamiseen”. Jostakin syystä puhutaan rokaottamisesta, vaikka kysehän on kemiallisesta kastraatiosta.

Ei siis ihme, että sika on aikoinaan leimattu saastaiseksi eläimeksi. Vielä kun sianlihaa vaivaa trikiinivaara, on ollut viisasta välttää lihaa, jonka maagiset vaikutukset tappoivat apinoita. Helpoiten kielto toimi, kun siitä tehtiin uskonnollinen tabu. Nyt tunnemme trikiinin ja sen vaarat sekä osaamme ne välttää. Nykyistä psykososiaalista mediaa kuunnellessa tuntuu kuitenkin siltä, ettemme vieläkään tunnu ymmärtävän mitään testosteronista. Tiede on selvittänyt sen salaisuudet melko kattavasti, mutta tieto ei näytä välittyneen rahvaan, humanistipuhujien tai toimittajien keskuuteen. Ehkä tämä testosteroniongelmakin joskus osataan sikojen tapaan handlata siten, että meillä kohta on vain naarasaivoisia apinoita.

Mutta nykyään miessiat eivät voi ryhtyä käyttäytymään naisten tavoin, koska heillä on (testosteronin vuoksi) erilaiset aivot kuin naisilla. Siis ihan totta, muutos on mahdoton, vaikka meillä olisi kuinka näitä ilkkahackmanneja ja kaukoröyhkiä, jotka yrittävät muuta todistaa – ollakseen vain eläviä todisteita siitä, mihin kaikkeen epätoivoiset urokset ovatkaan valmiita seksiä saadakseen.

Sillä seksi on avainsana tässäkin kertomuksessa. Miehet tekevät mitä tahansa sankaritekoja seksiä saadakseen, sillä urosaivot elävät jatkuvassa (vaihtelevan) seksin puutteessa. Seksuaalinen valta kun on naisten hallinnassa. Sikamaisuuden syy siis on nainen ja selitys on seksi – tai sen puute. Bonoboyhteisössä uroksia tuskin tarvitsee haukkua sioiksi, mutta heillähän onkin tarjolla rajattomasti seksiä kaikkien lauman jäsenten kanssa. Kukapa siinä enää jaksaisi ihmissikauroiden tavoin pinnistellä ja pullistella, kun saa ilmankin. Mutta meillä ihmisillä on toisin. Meillä sikauroiden pitää tehdä uhkarohkeita, mestarillisia, typeriä ja päättömiäkin temppuja naaraiden mielenkiinnon herättämiseksi. Jos tässä ei onnistu ja jää ilman seksiä, helpon lohdun tarjoaa viina. Siksi Jeppe juo, ei tarvitse sitäkään enää ihmetellä – ja niin mies on sikana röhkimässä ympäriinsä.

Tietysti on hieman nurinkurista, että miehiä vaaditaan olemaan kuin naiset, mutta silti naiset antavat keskimäärin juuri niille miehille, jotka ovat mahdollisimman vähän naarasmaisia. Nuorten miesten kaahailukin muuttuu ymmärrettäväksi, kun muistetaan, että teinitytöt antavat kovimmille kundeille, jotka ajavat rämäpäisimmin, nopeimmin ja kimimäisimmin. Naaraat ihailevat testosteronin tuottamia sankaritekoja. Siksi nuoret miehet ovat riski maanteillä. Siksi on aivan järjetön idea toivoa, että he ottaisivat oppia naiskuljettajista. Ei heillä ole naisten aivoja. Heillä on sellainen ylimäärä testosteronia verenkierrossa, että on lapsellista verrata heitä naisautoilijoihin. Moinen haikailu osoittaa vain, ettei puhuja ymmärrä alkeellisimpiakaan inhimillisen käyttäytymisen aakkosia.

Miksi siis syyttää miehiä, kun elämme naaraiden maailmassa? Olemme kaikki naaraiden valintojen ja kasvatuksen tulosta – kuinka siis edes voi olla mahdollista, että uroksista tulee näin surkeita sikoja? Mihin suuntaan evoluutio meitä kuljettaa? Ainakin se on nyt todettu, että naisista tulee evoluution seurauksena yhä kauniimpia, kun taas miesten ulkomuoto säilyy luolamiestasolla [2]. Suomalaisutkimus todistaa, että kauniit naiset saavat enemmän lapsia, jotka ovat keskimääräistä todennäköisemmin tyttöjä. Markus Jokelan mukaan naaraat hyötyvät edullisesta ulkonäöstä uroita enemmän…

Emme ole bonoboja, simpansseiksi emme halua, olkaamme siis – sikoja.

PS. Miehiä käsitellään todennäköisyyksien maailman lakien mukaan, naisia mahdollisuuksien maailman ehdoilla. Kun kaikki miehet ovat sikoja parin känniääliön vuoksi, naaraat sen kun porskuttavat parrasvaloissa, vaikka

• Saksan terveysministeri Ulla Schmidt lentäisi lomalle Costa Blancaan Espanjaan ja (mies)kuljettaja ajaisi perässä panssaroidun virka-auton, jotta leidi pääsisi tutustumaan nähtävyyksiin ja nakurannoille.

• Maailmantähti Angelina Jolie saisi raivokohtauksen lastensa yksivuotissynttäreillä, kieriskelisi aikansa kylppärin lattialla ja pakkaisi sen jälkeen kiukuissaan matkalaukkunsa ja muuttaisi Beverly Hillsin luksushotelliin.

• Maailmantähti, suloinen Jennifer Lopez raivoaisi ja olisi silminnähden tolaltaan syntymäpäivillään, kun osa vieraista tulisi juhlaan myöhästyneenä.

• Maailmantähti, tuittupää Naomi Campbell pahoinpitelisi valokuvaajan sairaalakuntoon.

• Gotlannin maaherra Marianne Samuelsson myöntäisi rakennuslupia suuryritysten johtajille suojelualueelle. Sehän ei yllätä ollenkaan, että kyseinen Samuelsson sattuisi olemaan Ruotsin Vihreiden entinen puheenjohtaja.

• Maailmanlaajuinen uutinen kertoisi, kuinka Las Vegasissa asuvan Magdalena Nelsonin päivän pelastaisi vessanpöntön kanteen liimattuun tarraan ilmestyvä Jeesus…

Vittu kun meni hermo luettuani tän lässytyksen:  http://keskustelu.suomi24.fi/node/8323423

Mä uskon siihen, että ajatukset näkyvät ulospäin. Sitäpaitsi tuokin valittaja voisi varmasti tehdä aika paljon perusjuttuja ulkonäölleen jos ei ole siihen tyytyväinen. Meikit, kampaajat, hiuslisäkkeet, solariumit, stylistit ja kuntosali on keksitty. Joku joskus vihastui kun sanoin, että suomalaisnaisten pitäisi kaunistua. Tiedänhän mä että ei Halosesta saa Karpelaa tahdon voimalla, mutta väittäisin, että vähän vaivaa näkemällä ja itseensä panostamalla kuka vain voi saada itsestään ihan ok:n ja perussiistin näköisen.  Ajatelkaa jos tämä itsesäälissä piehtaroiva tyyppikin käyttäisi tuon saman energian siihen, että suoristaisi niin henkistä kuin fyysistäkin ryhtiään, menisi vaikka terapeutille puhumaan noista tuntemuksistaan ja alkaisi järjestelmällisesti panostaa itseensä. Mutta ei, itken ja vingun täällä Suomi 24:n keskustelupalstalla.

Vastaani kävelee päivittäin niin monia naisia ja miehiä, jotka hukkaavat elinvoimansa

-yleisnegatiivisella asenteella

-liikkumattomuudella

-huonolla ruokavaliolla

-virikkeiden ja harrastusten puutteella

-tupakoinnilla, viinalla ja huumeilla

-huonosti istuvilla vaatteilla

-hoitamattomalla iholla

-huonoilla hoitamattomilla hampailla

-pintamuotikamaluuksien perässä juoksemisella

-maantienvärisellä/mustaksi värjätyllä/kotiblondatulla tukalla

-olemattomalla tai huonosti tehdyllä meikillä

Asia on mulle ajankohtainen, koska valmistelen juuri syksyksi luentopakettia liittyen sisäiseen energiaan ulkoisen voiman moottorina.  Ihmisille, jotka haluavat muutosta, en voi muuta sanoa kuin että muuttukaa älkääkä vain jauhako siitä muutoksesta koko ajan.

Tässä muutamia inspiroivia esimerkkejä muodonmuutoksesta:

Make Up Store Glosslips Zuco

Sehän on luonnonlaki, että kaikki tarpeelliset kosmetiikkatuotteet loppuvat yhtäaikaa (hiuslakka, kasvovesi, shampoo…), ja tämän ilmiön armoille on allekirjoittanutkin taas joutunut.

Nyt ostoslistalla on esimerkiksi suosikkihuulikiiltoni eli Make Up Storen Glosslips Zuco-sävyssä.

Glosslips on muutenkin ihanaa, mutta Zucon sävy on just omille huulilleni täydellinen, eikä siinä ole liikaa glitteriä. Olen yrittänyt joskus opetella käyttämään huulipunaakin, mutta yleensä palaan aina kiiltoihin koska niitä ei tarvitse koko ajan olla korjaamassa.

Tai no niin, onhan se Labellon huulirasvakin varmaan ihan kiva. Ainakin halvempi.

Teidän, Merli

Maybelline Affinitone Foundation

Huomasin tänään, että Maybellinen Affinitone-meikkivoidetta saa nyt myös Suomesta! Maybellinen suomalaisilla nettisivuilla asiaa ei kumma kyllä noteerattu mitenkään, mutta kaupassa sitä kuitenkin näin.

Ostin Affinitonea ensimmäisen kerran tänä keväänä pakkotilanteessa ulkomaan reissulla, kun toista halpaa meikkivoidesuosikkiani eli Nivean Ideal Finishiä ei löytynyt mistään.

Päätin sitten riskillä kokeilla Affinitonea, vaikka Maybellineltä ei yleensä löydy ihonväriini sopivaa tuotetta enkä muutenkaan ole ollut k.o. merkin suurin ystävä.

Yllätyin todella positiivisesti, sillä Affinitone levittyy hyvin eikä se ole liian peittävää, vaan ihanan kevyen ja luonnollisen näköistä iholla. Suosittelen!

Teidän, Merli

Clinique Clarifying Lotion

Eilen hyväksyin vihdoin sen, että armaasta kasvovedestäni on nyt todella tullut otettua kaikki irti ja on aika hankkia uusi. Olen pitkään rakastanut Cliniquen Clarifying Lotion-kasvovettä, mutta kukkaronnyörien kiristämisen myötä luikin nyt nöyrästi lähimpään Prismaan ostamaan Garnieria (tai mitä siellä nyt ikinä myydäänkään).

Back to the teen years…

Rehellisesti puhuen Clarifying Lotion ei edes ole suosikkini Cliniquen ihonhoitotuotteista, vaan ykkössijan vie kirkkaasti Foaming Cleanser-putsari, joka on niin hemmetin riittoisaa että sitä aion kyllä ostaa jatkossakin. Olen vaan aina tykännyt ostaa kaikki ihonhoitotuotteet samasta sarjasta, ehkä mulle on mennyt liian hyvin perille se meikkifirmojen propaganda että yhdessä käytettynä tuotteiden vaikutus perustuu.

Lisäksi tykkään siitä, että kun Stockalta käy ostamassa kasan Cliniqueta niin myyjät lähes aina heittää pussiin myös jotain ekstraa. Viimeksi sain näytekoon Cliniquen High Impact-ripsarista, joka on muuten yksi suosikkimeikeistäni.

Teidän, Merli

Nails Inc Victoria

Kynsien lakkaaminen on ihanan terapeuttista puuhaa, varsinkin kun lakka ja harja ovat hyviä. Sain kerran britti-Glamourin mukana kuvan kynsilakan, joka on siis Nails Incin sävy Victoria. Tuota helyä en kyllä itse mukana saanut, mutta ei sen niin väliä: niin lakan koostumus kuin värikin olivat ehdottomasti parhaita ikinä, ja olenkin yrittänyt venyttää lakkaa mahdollisimman pitkälle käyttämällä sitä vain erityisinä päivinä.

Olen onnistunut Suomesta löytämään värin puolesta melko lähelle pääseviä lakkoja, mutta en Nails Inciä. Yritin etsiä sitä viimeksi Ranskan reissulla Sephorasta, jossa on melko kattava valikoima kosmetiikkamerkkejä, mutta sieltäkään sitä ei löytynyt.

Pian joudun käyttämään viimeiset hyvät pisarat ihanaista Victoriaa ja sitten alkaa uuden metsästys. Ei kynsilakka nyt herranjumala niin kallista voi olla että siihen ei voisi silloin tällöin sortua!

Teidän, Merli

Epämiellyttävä totuus -elokuva oli kolme vuotta sitten kuuma tapaus, joka ravisteli ruususen untaan uinuvia normiapinoita ja poliitikkoja reaalitodellisuuteen. Yhdysvaltain ammoinen varapresidentti Al Gore sai elokuvan avustuksella Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2007. Elokuva voi siis joskus olla kovaa valuuttaa ja vaikuttaa jopa todennäköisyyksien maailman kulkuun. Mahdollisuuksien maailmassahan pienikin elokuva voi satunnaisesti saada ihmeitä aikaan. Erityisen tärkeää Epämiellyttävässä totuudessa oli se, että aiheena oli ympäristö ja ihmisapinan vaikutus siihen.

Ympäristöhän ei osaa itse puhua. Sille pitää jonkun antaa mahdollisuus varoittaa – ennen kuin räjähtää. Sillä kyllähän luonto osaa puolensa pitää. Ihminen jää siinä koitoksessa aina toiseksi. Siksipä ympäristön suojelu onkin itsekästä puuhaa, sillä kysymys on oikeastaan vain omasta turvallisuudestamme – ja tulevaisuudestamme. Ympäristönsuojelu onkin pelkistetysti ihmisensuojelua ihmiseltä itseltään.

Vihreiden salainen vaaliase?

Ranskalaiset ovat aina osanneet tehdä laadukkaita luontodokumentteja, jotka eivät jää piiruakaan jälkeen BBC:n mallikkaista tuotoksista. Eurovaalien alla Ranskassa kohahdettiin, kun kuuluisan valokuvaajan Yann Arthus-Bertrandin uusin elokuva HOME -the story of our home tupsahti kaikkien saataville, muun muassa ilmaiseksi netissä katsottavaksi. Apinametsän Pariisin kirjeenvaihtaja rummutti syntyneestä kohusta seuraavaa:

HOME ilmestyi juuri ennen eurovaaleja ja onnistui vetämään kriitikkojen huomion niin elokuvamaailmassa kuin politiikassa. Äärioikeiston (front national) varapuheenjohtaja Marine Le Pen oli tyytymäton elokuvan julkaisuun kaksi päivää ennen vaaleja, mikä hänen mielestään selvasti siivitti ranskan vihreät (Europe ecologie) parhaaseen tulokseen ikinä. Myos isänsa Jean-Marie Le Pen (ex-puheenjohtaja) ilmaisi tyytymättomyytensä suureen levitykseen vaalien alla. Lisäksi Corinne Lepage (ex-ympäristöministeri, nykyinen keskusta MoDemin ehdokas) arveli mahdollisuutta taka-ajatuksiin elokuvan levityksessä, mutta myönsi, ettei vihreiden hyvä tulos ollut yksistään tämän ansiota. MoDem ja front National olivat kamppailemassa kolmannesta sijasta Europe ecologien kanssa ja sekin varmaan heristi kritikoimaan.

Politiikkaa tehdään siis vaikka aidanseipäistä, jotta saataisiin itselle mahdollisimman paljon ääniä. Jos oikeistopuolueilla ei ole mitään huolta huomisesta eli ympäristöstä, niin voihan asioihin tälläkin tavalla suhtautua. Ehkä sitten ei kuitenkaan kannata valittaa, kun Ranskassa viinipellot peittyvät tulvien alle tai kärvistyvät kuivuudessa. Ja turha on ainakaan syyttää äänestäjiä väärin äänestämisestä, jos apinat nyt kerrankin ovat huolestuneet muustakin kuin naapurin auton hevosvoimista tai kynsilakan oikeasta värisävystä – varsinkaan kun itsellä ei ole mitään annettavaa ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Syytöksillä vain todistettiin ympäristöasioiden kuuluvan Vihreille.

Ranskalaispoliitikkojen mielenlaatua kuvaa se, etteivät he kyenneet ajattelemaan omaa napaansa laajemmalla horisontilla. HOME julkistettiin kesäkuun viides päivä siksi, että silloin sattui olemaan maailman ympäristöpäivä. Eikä sitä julkistettu pelkästään Ranskassa tai edes pelkästään Euroopassa, vaan samaan aikaan yli 50 maassa (Suomi mukaan luettuna) kaikilla eri mantereilla – ranskalaisversion lisäksi ainakin englanniksi, espanjaksi, venäjäksi ja arabiaksi. Siinä ei paljon yhden EU:n vaalit paina, kun maailmassa sentään on paljon tärkeämpiäkin asioita meneillään.

15 vuoden projekti

Yann Arthus-Bertrand on jo yli kuusikymppinen urosapina, joka on omistanut elämänsä luonnon ihmeiden tallentamiselle. Hänen kuvaajan uransa alkoi 1970 -luvulla apinoiden alkukodista Keniasta, jossa hän kuvasi vaimonsa Annen kanssa leijonia. Jostakin syystä hänen onnistui kiinnostua lintuperspektiivistä jo varhain kuumailmapallojen kanssa puuhaillessaan. Tästä olikin tuleva hänen tavaramerkkinsä. Vuodesta 1994 alkaen hän on järjestelmällisesti kuvannut maapalloamme ilmasta.

Arthus-Bertrand on erikoinen persoona siksikin, ettei hän ole halunnut töillään repiä irti kaikkea saatavissa olevaa taloudellista hyötyä itselleen. Hänen näyttelynsä ovat olleet aina ulkosalla kaikkien vapaasti tutustuttavina. Tälläkin tavalla siis pysyy hengissä, jos sallitaan pieni herja Teoston suuntaan. Näyttelyihin on tutustunut yli 60 miljoonaa kävijää. Maa ilmasta -niminen näyttely kävi myös Helsingissä vuonna 2005. Neloselle on annettava tunnustusta samannimisen televisiosarjan esittämisestä vähän aikaa sitten – vaikka moinen mestariteos olikin jostakin syystä piilotettu Jimille.

HOME -elokuvaa tehtiin varta vasten kolmen vuoden ajan 54 maassa – ja tietysti hiilineutraalisti päästöt kompensoiden. Ei voi kuin kunnioittaa tällaista persoonaa, joka on saanut elämässään näin paljon aikaiseksi. Arthus-Bertrand on paitsi YK:n ympäristöohjelman Hyvän tahdon lähettiläs, hän on perustanut myös GoodPlanet.org -järjestön, joka tarjoaa uskomattoman määrän riippumatonta ympäristötietoa niin ammattilaisille kuin tavallisille apinoillekin. Harmi, että kuluttaja-arviot ja neuvot löytyvät sivuilta vasta ranskaksi. Sen sijaan täältä löytyy hiilikompensaatiopalvelu, jota apinakin saattaisi ryhtyä käyttämään. Ja tietysti tämä kaikki pyrkii tukemaan Kööpenhaminan loppuvuodesta järjestettävää ilmastokokousta.

HOME:n tarkoitus on aktivoida kaikki maailman ihmiset. Siksi se on ilmainen ja kaikkien vapaasti levitettävissä. Vähintä mitä Sinä voit tehdä, on katsoa filmi ystäviesi kanssa. Ette tule pettymään. Ja ehkä jokin aivosolu jossain loksahtaa uuteen asentoon, kuka tietää.

Maapallon kauneus – ja kauheus

Puolitoistatuntinen HOME löytyy kätevimmin YouTubesta. Jotain hyötyä siis tästäkin videopalvelusta taitaa olla, vaikka pääosa sen tarjonnasta näyttää olevan turhanpäiväistä örvellystä. Mutta maailma on sellainen kuin miltä se näyttää. Onneksi on näitä pelastusrenkaita, joihin apinat voivat tarrautua. HOME on nyt niistä varmaankin vaikuttavinta laatua tällä hetkellä.

Harvoin apina pääsee katselemaan elokuvaa, jonka kauneus ja pelkkä ihastus aiheuttavat kylmiä väreitä selkäpiissä. Maapallomme on uskomattoman kaunis, kun sitä katselee lintujen silmin. Näkymiä ei osaa tällaisilla tavallisilla apinanaivoilla sanoin edes kuvata. Mutta kauneuden jälkeen tulee järkytys, sillä ilmasta ihmisapinan jäljet näyttävät myös julman rumuutensa. Kauneus ja kauheus samassa paketissa, silvuplee!

Elokuva on siis lähes kokonaisuudessaan kuvattu ilmasta. Kuvaa täydentää hyvin valittu taustamusiikki ja kiehtova naarasääni, joka sopii loistavasti tähän Äiti maa -kertomukseen. Sanoma on kylmiä tosiasioita toisensa perään ja kuvaa ihmisen raadantaa luomassaan faster and faster -maailmassa, joka toimii öljyllä ja kiihottuu Rahasta. Tässä joitakin esimerkkejä syntilistastamme:

• maapallon kosteikoista puolet on kuivattu
• pohjavedet loppuvat, Intian kaivoista jo kolmasosa on kuivunut
• Amazonin sademetsät ovat vähentyneet 20 % neljässäkymmenessä vuodessa
• Borneon sademetsät häviävät kymmenessä vuodessa lähinnä palmuöljybisneksen takia
• viidesosa ihmisistä kuluttaa 80 % luonnonvaroista
• joka päivä 5000 ihmistä kuolee likaisen veden vuoksi
• viljellystä maasta 40% on kärsinyt pysyviä vaurioita
• lajeja kuolee sukupuuttoon 1000 kertaa luonnollista vauhtia nopeammin
• kolmasosa kalavaroista on ylikalastettu
• vuotuiset sotakoneistomenot ovat 12 kertaa kehitysapua suuremmat

Pessimismiin ei ole varaa

Apina on ollut melko skeptinen sen suhteen, että mitään muutosta – tai ainakaan riittävää muutosta – saataisiin aikaan tällä ihmisapinan tuhoon johtavalla tiellä. Arthus-Bertrand on optimistisempi. Hänen mukaansa on jo liian myöhäistä alkaa pessimistiksi. Hyvä niin, sillä aina pitää yrittää, viimeiseen hengenvetoon saakka, vaikkei mitään realistista selviytymismahdollisuutta olisikaan. Se kuuluu apinoiden luonteeseen. Arthus-Bertrandin mukaan meillä on kymmenen vuotta aikaa tehdä muutos. Elokuvassa Ruotsi ja Tanska pääsevät jopa loistamaan positiivisina toivon lähettiläinä.

Energiasektorillakin on toivoa, sillä auringossa meillä on rajaton energialähde. Tekniikkakin on olemassa. Meillä on ratkaisut, mitä vielä odotamme? Sitä ihmetellessä kannattaa käydä vaikka ihastelemassa Arthus-Bertrandin ”kotisivuja”. Sivusto on jo teknisenä toteutuksena tutustumisen arvoinen, vaikkei sanomasta välittäisikään. Ja sieltä löytyy lukuisia valokuvia eri puolilta maailmaa – korkeimman luokan taideteoksia ikinä. Siinä jää joku Picassokin toiseksi. Ellet halua ostaa taidetta seinällesi, pääset siitä konkreettisesti osalliseksi ilman rahaakin, sillä tarjolla on 2000 ilmaista taustakuvaa sadasta maasta – joukossa myös Suomi viidellä kuvallaan.