Jag har nu under hypnos och tunga droger lovat att bli bättre på att uppdatera min blogg, och dessutom så kommer jag under två veckor befinna mig i ett land där solen inte skiner med sin frånvaro utan med brutal närvaro..   Så jag hoppas att jag kommer ha orken och tiden att skriva ner lite reflektioner och ladda upp en del bilder som jag givetvis vill ha kommentarer på..

Så alla som nu vill ha en hejdåkram får ta en kölapp och fylla i blanketten om att baconfeber sprutan är tagen så skall jag ställa upp på lite kel..

\ M

Tuli taas kuunneltua radiota. Ehkä pitäisi vain keskittyä toukkien kaiveluun pesäpuun kuoren alta, niin ei tarvitsisi provosoitua. Olisi ihan sama, syyllistyisikö valtakunnallinen media milloin minkinlaiseen propagandaan ja yksipuolisen aivotyöskentelyn tulosten esittelyyn. Simpanssiaivojen näkökulmasta kun suurin osa median maailmanselityksistä tuntuu periytyvän jostakin ennustajaeukkojen, kahvinporojen ja tarotkorttien ihanasta sekamelskasta.

Tämänkertainen v***tus aiheutui Kaapin paikka -ohjelmasta, jota oli melkein pakko kuunnella riu’ulla istuessa, sillä kaukosäädinkään ei sattunut istuntoon mukaan. Tämä ohjelmasarjahan on omistautunut esittelemään erään f-alkuisen ismin maailmanselitystä samaan tapaan kuin Näin Naapurissa -ohjelma [1] kommunismin ihanuutta vuosina 1975 -1985, noilla kultaisilla Neuvostoajoilla. Ehkä tämä pitäisikin ottaa vain nostalgian kannalta, sillä jo tuolloin apinan stressitasot nousivat moisen yksisilmäisen propagandan vuoksi. Siinäkö on syy apinan nykyisiin terveysremppoihin? Radiokin siis saattaa vaarantaa terveytesi…

Voihan tämä olla jopa feministinen salajuoni. Siis että tapetaan urokset sukupuuttoon täyttämällä eetteri tarpeeksi epäloogisella läpällä, jota urosaivot eivät oikosulkuun menemättä kestä. Kaikesta huolimatta uhmaan ainakin vielä tämän kerran terveyteni rippeet ja ihmettelen, kuinka työstäkin saadaan aikaan sukupuolisota. Feminaaraat kun tuntuvat olevan allergisia kaikelle perinteiselle, vaikka siitä olisi heille pelkästään etua. Heidän mielestään tärkeintä maailmassa on TYÖ.

Siis mitä ihmettä. Apinakulttuurin näkökulmasta teidän ihmisapinoiden työhysteria on aivan käsittämätöntä. Sen vielä voi jotenkuten ymmärtää, että urosapinoiden täytyy päteä naaraita ja seksiä saadakseen eli paremmin sanottuna geeniensä jatkuvuutta turvatakseen. Niinhän kaikki muutkin eläinurokset taistelevat tuosta samasta oikeudesta, monesti verissäpäin ja henkensä uhalla. Te ihmisapinat olette vain jalostaneet tämän saman asian työnteoksi.

Mutta miksi ihmeessä naaraatkin ovat lähteneet tähän juoneen mukaan, vaikka voisivat vain seurata näytelmää sivusta ja nauttia sen hedelmistä? Näinhän jopa niinkin alkeelliset olennot kuin metsonaaraat osaavat tehdä – istuskelevat vain puiden oksilla ylpeinä, kun heistä tapellaan. Valitsevat sitten parhaat geenit ja pyöräyttävät pesään tavallisesti 6-8 munaa. Laji säilyy ja evoluutio jyllää.

Te ihmisnaaraat olette nyt ryhtyneet uroksiksi. Työstä (eli rahasta, sanotaan nyt suoraan) on tullut näiden munien eli pikkuapinoiden korvaaja. Jos joku vielä pyöräyttääkin pennun viime tingassa ennen repsahtamistaan, sen hoito ulkoistetaan, jotta rahantulo ei vaarannu. Näinkö laji säilyy? No ehkä olisikin parempi, että teidän itseriittoinen kautenne maapallolla olisi jo päättymässä.

Niin, siinä Kaapin paikassa [2] haastateltiin tänään Kansaneläkelaitoksen erikoistutkija Anita Haatajaa. Hän hyökkäsi kotihoidontukea vastaan. Ohjelman toimittaja Janne Junttila saattoikin ylpeyden värinä äänessään kertoa, että Norjassa tällaisesta taantumuksellisesta käytänteestä ollaan parhaillaan luopumassa. Kuinka edistyksellistä! Kaikki pirpanat saadaan vihdoinkin kontrolloituun laitoshoitoon. Aina kun apina on noissa laitoksissa käynyt, mieleen on tullut oma armeija-aika. Kaikki tapahtuu aikataulujen mukaan. Jokaisen on pakko nukkua ja syödä ja leikkiä silloin kun käsketään.

Haatajan mukaan kotihoidontuki on tasa-arvon lukko ja kunnat nakertavat naisten tasa-arvoista oikeutta työhön. Studiossa nyökyttelivät Veronmaksajain keskusliiton pääekonomisti Minna Punakallio ja valtionvarainministeriön finanssineuvos Elina Pylkkänen. Kun valtiovalta on asettanut työllisyystavoitteita, ne sitten kai ajavat kaiken muun ihmisapinan ymmärryksen ylitse? Jopa naaraiden, joiden käsityskyky kaikilla muilla eläinlajeilla on keskittynyt omien pentujen hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Ehkä valtiovalta on asettanut tavoitteita myös lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta jostakin syystä ensimmäiselle sijalle naaraiden julkisessa puheessa nostetaan aina työ. Eli siis raha. Apina ei saata ymmärtää. Työhän on vain hengissä pysymisen väline eikä koko elämä. Simpanssilaumassa töitä tehdään vain sen verran, että saadaan jokapäiväinen vihannesannos riivityksi puista. Ei täällä apinametsässä mitään varastoja rakennella. Sama tyyli se on kaikilla teidän alkeellisiksi tai ”villeiksi” leimaamillanne ihmisapinayhteisöillä. Afrikkalainen suku on istunut illat nuotion ääressä kulttuuria toisilleen välittäen ja luoden. Keitä tässä nyt pitäisikään nimittää sivistyneiksi?

Ohjelman naaraiden mielestä on tasa-arvon vastaista, että naiset ovat poissa työelämästä. Siis tasa-arvon vastaista… Ikään kuin jokin mystinen tasa-arvo ajaisi järjen käytön ohitse. Siis että jos nainen hoitaa kolme vuotta kotona lastaan, kaatuuko siitä koko ”sivistynyt” yhteiskunta, ellei ihan koko länsimainen maailmanjärjestys? Apina ei kyllä usko moista soopaa. Ja jos on kaatuakseen, silloin moinen viritelmä joutaakin hävitä. Se ei sitten vaan ole ollut tarpeeksi hyvä, sillä kaikkien ”kehittyneiden” eläinlajien tärkein tehtävä on pitää mahdollisimman hyvää huolta jälkeläisistään.

Jos nyt ihan oikeasti ollaan sitä mieltä, että naaraiden poissaolo työelämästä heikentää heidän urakehitystään tai eläke-etujaan, sehän olisi vallan helppo kompensoida erilaisilla yhteiskunnallisilla järjestelyillä. Apina on näitä jo esitellyt vinon pinon aikaisemmissa jutuissaan, mutta vedetään tähän nyt vain kaikille apinoille maksettava perustulo, joka voisi äideille olla vaikkapa kaksinkertainen. Kaikin mokomin tässä voitaisiin apinan mielestä käyttää myös verotuksellisia keinoja. Miten olisi sinkkuvero kaikille ei-äideille?

Ei ehkä ole kehumisen arvoinen asia, ettei verotuksemme enää tunne minkäänlaista lapsiin liittyviä vähennyksiä. Tästä ohjelman naaraat olivat kuitenkin vallan ylpeitä. Elina todisti, että verotus on saatu tasa-arvoiseksi, siinä ei ole enää mitään eroa naisten ja miesten välillä. Siksi he vastustavat tomerasti pääministerinä vielä toistaiseksi toimivan Matti Vanhasen ehdotusta lisätä perheiden valinnanmahdollisuuksia perheverotuksen muodossa. Minnan sanoin tämä on vanhanaikainen järjestelmä, johon veronmaksajat eivät halua palata, koska ihmisiä halutaan nykyään työelämään eikä kotiin.

Minna siis puhuu kaikkien veronmaksajien suulla. Aika leveää. Apina ainakin irtisanoutuu moisesta manipulaatiosta. Anitan mielestä vain miehet hyötyisivät perheverotuksesta ja naiset häviäisivät. Kiintoisa näkökulma, jos kysymys olisi vanhempien yhteisestä valinnasta. Joku tyhmempi voisi kuvitella, että hyötyjänä olisi perhe ja erityisesti lapset. Mutta feministille tällainen ajatuskulku on varmaankin ideologisista syistä aivan mahdoton ymmärrettäväksi. Työstä on muodostunut heille jonkinlainen punalipun sirppiä ja vasaraa myötäilevä uskonkappale.

Tietysti ohjelmassa vedettiin esiin jokin ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan siellä erillisverotukseen siirtyminen vuonna 1971 lisäsi neljässä vuodessa naisten työssäkäyntiä kymmenellä prosentilla. Janne vallan meinasi vaipua hurmokseen moisen onnen sanoman kuultuaan. Kymmenen prosenttia lisää orjia bruttokansantuotteen kasvattamiseen!!!! Kukaan ei tietystikään kysy, miten kävi lasten hyvinvoinnille tai naisten onnellisuudelle. Miesten onnellisuus ei toki ole edes pohtimisen väärti.

Ohjelmassa myönnettiin, että kotona tapahtuva lapsukaisen hoito maksaa kunnalle vain neljänneksen siitä, mitä laitoshoito. Siksi kuulema yli kaksikymmentä kuntaa maksaa Suomessa kotihoidontuen kuntalisää vain äideille, joilla on työsuhde. Tämäkös nostatti suuttumusta studiossa. Että kunnat kehtaavatkin alistaa naisia. Perheiden ja naisten ja miesten kannalta olisi kuulema parempi, että kaikki olisivat töissä. Kalliiksi tulee tämä työn ja tasa-arvon pyhyyden mantra. Kolmen vuoden nelinkertainen kustannus lasta kohden. Ei kannata enää ihmetellä, mihin ne verovarat hupenevat.

Ohjelmassa ehdittiin puuttua toiseenkin ”tasa-arvo-ongelmaan”. Haataja pitää kauhistuksena sitä, että puolison tulot vaikuttavat työmarkkinatukea pienentävästi, koska tarveharkinnan kohteiksi joutuvat useimmiten naiset. Toisen elätiksi joutuminen ei kyl sovi suomalaiseen mentaliteettiin kuului perustelu. Apina ei sitten varmaankaan ole suomalainen… Juontaja Janne heitti vielä vettä kiukaalle esittämällä studion ladyille feministisen kysymyksen: hyväksyisittekö nuorina naisina, että teidän sosiaalietuihinne vaikuttaisi jonkun henkilön palkka, jonka olette tunteneet kuusi kuukautta.

Siis ihan totta, Janne. Olitko aivan itse keksinyt moisen älynväläyksen? Jos joku naaras on muuttanut kuuden kuukauden tutustumisen jälkeen sian kanssa samaan osoitteeseen, ei pitäisi valittaa sosiaalietuuksistakaan. Toivottavasti sama käytäntö koskee myös lesbosuhteita. Yhdessä asuminen nyt vaan tulee halvemmaksi kuin erillään punkkaaminen, vaikka studionaaraat yrittivät muuta väittää. Kyllä tällä valitusfilosofialla saataisiin kaikki varastetutkin veromiljardit kulumaan. Varsinkin, kun tämä Minnamme oli sitä mieltä, ettei esimerkiksi pääomatulojen kiristäminen auta, koska niiden osuus on vain kymmenen prosenttia verotuloista. Tämä siitä naarasaivojen tuomasta lisäarvosta päätöksenteossa.

Jostakin kumman syystä ohjelman alaotsikoksi oli keksitty Verotetaanko miestä kevyemmin? Siis niille apinoille, jotka eivät ohjelmaa kuunnelleet, välitetään piiloviestinä, että miehet pääsevät tässäkin asiassa helpommalla. Totuushan on päinvastainen, sillä progressiivinen verotus tasaa miesten ja naisten olemattomia tuloeroja.

Im joining some of those other sick producers from the Louis Den Beat Battles for the Beat Cypher at London Jazz Cafe this coming friday. Should be a crazy night with some dope beats from Kela, Jaisu, Apollo and Mr Thing….and of course me!!!

If you don’t know much about Louis Den Beat Cypher then peep this video of the 1st one which I performed at under the guise Mr Dick…..

Viikonlopun ja eilisen aikana pinnalle ponnahti -  jälleen kerran -  keskustelu vanhuksista ja vanhuudesta Suomessa. Suurimman kohauksen aiheutti kirjailija Kaari Utrion sukailematon kommentti siitä, että yli 70-vuotialle vanhuksille annettaisiin itsemurhan mahdollistava unipilleri.

Utrio esitti varsin radikaaleja toimia Suomen vanhustenhoitoon. Utrion mielestä omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.

Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä “unipillereitä”. Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat?

67-vuotias Utrio ei itse halua päätyä vanhainkotiin hoidettavaksi.

Jos taudit iskevät tai tulen sekopäiseksi, aion nitistää itseni. En halua olla kenenkään taakkana tai armoilla, kolmen pojan äiti Utrio sanoo lehdelle.

Ennen katsottiin hyväksi iäksi kolme tiuta ja kymmenen eli 70 vuotta, historiallisista romaaneistaan tunnettu Utrio huomauttaa.

Samasta asiasta kirjoitti muuten hetki sitten myös Freddy Van Wontherghem.

Minä en paheksu enkä kauhistele  Utrion kommentteja, olen itsekin ollut huolestunut jo aikaisemmin tästä skenaariosta. Hän näkee tilanteen ja vanhustenhoidon nykyisen todellisuuden varsin kirkaasti. Jos ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen syntymään ja elämään, hänellä pitää olla myös oikeus ihmisarvoiseen vanhuuteen – ja myöskin kuolemaan.

Todellisuus vanhustenhoidossa on kaukana ihmisarvoisesta vanhuudesta – sänkyyn sidottuja, nälissään ja janoissaan kuivuvia, sukulaistensa laitoksiin hylkäämiä  ja allensa laskevia ihmisraunioita ei voi oikein mitenkään kutsua ihmisarvoista vanhuutta viettäviksi arvostetuiksi seniorikansalaisiksi.

Pahimmillaan nämä pakkolaitoksiin suljetut vanhukset joutuvat sellaisten ihmisten armolle, jotka eivät osaa kunnolla suomea, eivät ymmärrä suomalaista kulttuuria eivätkä tapoja ja joiden ainoa syy olla hoitajina perustuu jonkun toisen ihmisen ahneuteen ja sen kautta tällaisen halpatyövoiman Suomeen raahaamiseen.

Kun meitä lainsäädännön tavoin ohjaava EU-direktiivi määrää, että lehmien on päästävä navetasta laitumelle vähintään 60 päivänä vuodessa, niin ihmisoikeudet on unohdettu,  eikä samaan aikaan ikäihmisille  pystytä järjestämään edes muutamaa jaloitteluhetkeä viikossa.

Ja kun vielä muistetaan se, että yhteiskunta on eräissä tapauksessa vielä ryöstänyt näiden uhriensa omaisuuden, niin en yhtään ihmettele Utrion kommentteja.

Vanhustenhoidosta on puhuttu ajoittain paljonkin. Siihen liittyvät ongelmat nousivat  tapetille viime viikolla, kun lääninhallitusten selvitykset paljastivat törkeitä laiminlyöntejä ja ihmisarvon alitttavaa kohtelua ja kaiken kaikkiaan varsin inhotavilta kuulostavia asioita vanhustenhoidon tilasta nykyisessä Suomessa.

Hoitohenkilökuntaa on selvitysten mukaan liian vähän kaikkialla, ja pakkokeinoja käytetään yleisesti – vapaiden kansalaisten alistamiseen ja heidän ihmisarvonsa viemiseen.

Selvityksissä kerrotaan, että vanhuksia sidotaan peteihin ja teljetään lukkojen taakse  – paitsi heidän oman turvallisuutensa myös henkilökunnan puutteen vuoksi.

Vaippoja käytetään vanhuksilla yleisesti. Niitä käytetään liikaa jopa hyväkuntoisilla, koska henkilökunnalla ei ole joko halua tai aikaa auttaa vanhuksia vessaan. Kaatumisia on selvitysten mukaan paljon. Ulkoilemaan vanhukset pääsevät varsin harvakseltaan. Lisäksi vanhukset kärsivät ravinnon puutteesta ja saavat paikoin liikaa lääkkeitä.

Kaikissa selvityksissä arvioidaan, ettei hoitajilla ole missään riittävästi aikaa vanhuksille. Sama pätee niin laitoshoidossa kuin kotona asuvienkin hoidossa ja palveluissa. Öisin ongelmat vielä korostuvat.

Se mitä tämä selvitys ei kerro, on vastaus siihen kysymykseen, että onko hoitajien työnorganisoinnissa, johtamisessa tai terveydenhuollon hallintokulttuurissa jotain perustavanlaatuista vikaa?

Eräs toinen tunnettu seniorikansalainen – veteraanipoliitikko ja entinen pääministeri – valtioneuvos Harri Holkeri, 72, vastasi lauantaina TV1:llä Arto Nybergin ohjelmassa terävästi ja hyvävoimaisesti vanhustenhoidosta esitettyihin kysymyksiin.

Entisen pääministerin terveys sai kovan kolauksen vuoden 2008 lopulla, kun myymälävaras törmäsi häneen Helsingin Kruununhaassa ja mies mursi lonkkansa. Pitkien hoitojen myötä hän sanoo tutustuneensa hyvin suomalaisen sairaanhoitojärjestelmään.

Tämä on tavallaan se hyvä uutinen koko huonojen uutisten sumassa. Kun valtioneuvostasoinen ihminen joutuu vanhustenhuollon (ja nykyisen julkisen terveydenhuoltohelvettimme) tehottoman, ihmisarvoa alentavan ja kustannuksiltaan tähtitieteellisen koneiston rattaisiin, luulisi jo jossain reagoitavan tai ainakin keskustelun käynnistyvän hieman enemmän todellisuutta hipovana siitä tasosta, kuin se nyt on ollut.

Terveyden menetys sapetti politiikan aktiivivuosinaan paljon liikuntaa harrastanutta Holkeria yhä selvästi. Myymälävarkaan törmäystä käsitellään kohtapuoliin oikeudessa, ja Holkeri joutuu esittämään korvausvaatimuksen, mutta sekään ei paljoa lämmitä.

Ikään kuin minä voisin määritellä mikä on terveyteni hinta, ei sellaista rahaa ole,

Valtion velkaantumisesta ja työttömyyden kasvusta Holkeri on huolissaan. Hän ei suostunut vertaamaan nykytilannetta kuitenkaan hänen hallituksensa aikoihin. Hänen mielestään tilanne on  nyt sellainen, että hallituksen pakko elvyttää lainarahalla. Hän myös muistutti samaan hengenvetoon muistutti samaan aikaan, että nyt saatetaan syödä paljonkin leipää, joka on pois lapsenlapsilta.

Väite siitä, että Suomen väestö ikääntyisi esimerkiksi Ruotsin väestöä nopeammin on sinänsä kupla. Kuten olen ennenkin todennut, kyse on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien aiheuttamasta tilastollisesta kummajaisesta. Tämä ongelma kuitenkin katoaa näiden suurten ikäluokkien mukana hautaan noin 10-20 vuoden sisällä. Tämän jälkeen Suomen väestö putoaa (ilman keinotekoista väestönkasvua) noin neljään miljoonaan suomalaiseen ja väestöpyramidi (ja elinkeinoelämä) normalisoituu.

Jos tätä – ominkin voimin hoidettavissa olevaa parinkymmenen vuoden mittaista – ongelmaa varten tuodaan maahamme massoittain (kielitaidotonta, suomalaista kulttuuria tuntematonta ja ammatitaidoiltaan ja -normeiltaan kotimaisesta paljonkin poikkeavaa)  halpatyövoimaa, tulemme rakentamaan tuleville sukupolville todellisen monikulttuurisen ongelman. Sellaisen,  jonka vaikutukset saattavat kestää satoja vuosia ja pahimmillaan ne tuhoavat suomalaisen kulttuurin,  suomalaisen kansallisvaltion ja suomalaisuuden.

Mikä sitten ratkaisuksi, mitä tässä pitäisi tehdä? Ehdotan sitä vanhaa konstia, joka on toiminut ennenkin kun yhteiskunta on joutunut hätään. Kutsutaan koko ikäluokka kansalaispalvelukseen.

Annetaan kullekin nuorelle mahdollisuus osallistua halunsa ja kykyjensä mukaan joko ase-, siviili tai kansalaispalvelukseen. Tasa-arvoistavan vaikutuksen lisäksi tällä olisi muitakin hyviä puolia. Nuoret joutuisivat olemaan tekemisissä vanhusten kanssa, nämä samat nuoret oppisivat hyödyllisiä kansalaistaitoja – ja yhteiskuntamme hyötyisi tasavertaisesti omista kansalaisistaan.

Minusta tässä on huomattavasti enemmän järkeä kuin nykyisessä touhussa. Puhumattakaan siitä, että Suomeen tuotaisiin massoittain näitä kielitaidottomia halpatyöläisiä – perheineen ja omine mummoine ja vaareineen, kuormittamaan vanhustenhuoltojärjestelmäämme lisää…

Lähteet: US, STT, HS, Kuvat: www.kaariutrio.fi

Jag tar och läser Aftonbladet..

Denna strålande tidning med sina, ofta roliga ord, som får en att haja till…

Här är ett roligt ord i denna artikel.. Åldringsbrott… för det låter nästan som att de har tagit en åldring… istället för att ta något från en äldre person..

Dessutom har BlondinB***a blivit utsedd till Megastjärna.. Läs själv:

Komikern Russell Brand leder festligheterna som gästas av megastjärnor som Janet Jackson, Beyoncé, Lady Gaga, Greenday – och Blondinbella.

Som tur är så är hon ingen megastjärna i Expresssen i alla fall..

Men de har också två cancernyheter.. Klas Ingesson.. som talar om att han mår bra och tackar för alla lyckönskningar.. som han har fått sen cancerbeskedet kom..

Dessutom så skriver de om urcellen “Ellen”… Som tydligen ger upphov till prostatacancer hos möss.. om det är så hos människan vet man inte.. och har vi denna urcell?
Är det den som står bakom alla cancerfall?

I prostatan på möss har forskarna hittat en okänd stamcell, en urcell utan specialuppdrag som hjälper till att bygga vävnad. När det blir fel på en speciell gen i de här urcellerna får mössen prostatacancer.

Helsingborgsdagblad och Sydsvenskan har arikeln om mannen som stoppades med 1,96 promille alkohol i blodet.. och enligt mannen själv så drack han 60 cl under den minuten som personerna tittade bort innan polisen kom.. och detta trodde tingsrätten på… inte konstigt att folk dör i trafiken.. när samhället låter folk köra omkring med sprit i bilen och att de får köra hur vingligt som helst..

Händelsen utspelades på E 22 vid Ekerödsrasten nordöst om Hörby sedan mannen vinglat fram med sin bil på fel sida av vägen.
Bilföraren var så full att han föll ihop när polisen kom. Men eftersom man inte kan utesluta att han drack under den korta tid då han inte stod under uppsikt, anser Lunds tingsrätt inte heller att det går att säga hur påverkad han var när han körde. Därför blev det en friande dom.

HD kultur sida tar upp filmen “Prinsessan” om den lite för runda tjejen.. som vill blir sed som den hon är och inte för att hon är tjock..
Jag känner att mammas ord hela tiden ringer i öronen… För när man är med henne på stan och det kommer någon som är “mullig” så säger alltid morsan något i stil med:
Så där hade jag inte varit klädd om jag sett ut sån..
Titta.. tjocka människor tuggar på saker och ting jämnt..
Eller något liknande.. gärna lite halvhögt så personen ifråga gärna hör vad hon säger… men hon är likadan mot invandrare.. eller andra som inte är som “Svensson”.. Den som det är fel på är ju morsan.. att hon beter sig som hon gör.. för någon moral det har hon inte.. fast hon tror att hon har det.. och dessutom så får ju inte den vackra fasade utåt spricka.. inget som kan få folk att titta på en… för jag själva har varit där.. jag har under ett antal år burit på så där en 20 kg för mycket… och jag vet att folk då inte ser min personlighet.. de ser att jag är “fet” och då är det lika med att jag har ett IQ som motsvarar min skostorlek… och vilka gliringar man fick av sin mor…
Men bantat har jag aldrig gjort och kommer aldrig att göra heller..

Jag kommer aldrig att åka till USA.. om deras fasoner ska få fortsätta.. För det som finns på min dator är mina saker.. det är ingen som ska få kopiera det.. utan min tillåtelse.. och det är det ingen som får..

Får man inte skydd för att man är hotad… då gör man så att man får en trygg tillflyktsort under natten.. det är bara att gå lös på inredningen…

Tänk dig att du ska gå ut och slänga sopor.. och mellan dig och soptunnan så är det en stor råtta.. 82 cm lång.. som tittar på dig med sina bruna ögon.. du närmar dig och det visar sig att råttan gillar att du kelar med den…
Ja.. om du nu bor i vulkanen Bosavis på Papua Nya Guinea… tydligen bor den bara där.. ”Den Ulliga Bosaviråttan” så säger urinvånarna.. om den..

Så lite om influensan.. Stockholmarna är visst värst.. Är det så är det bara att stänga in sig.. och stanna där till faran är över.. nöff nöff..

Fast Sveriges största ört finns faktiskt i Skåne.. så där är huvudstadens innevånare utan vinst…

Så.. det var det…

Läs även andra bloggares åsikter om pysan, artiklar, åldring, brott, blondinbella, megastjärna, cancernyheter, Ingesson, prostatacancer, urcell, full, samhälle, rattonykterhet, drika fort, tjock, fet, mamma, fasad, banta, matvanor, USA, dator, kopiera, skydd, gå lös, sopor, råtta, kela, influensa, ört, störst

Eräs yhteiskuntamme ikävimpiä epäkohtia on vanhusten kohtelu.

Jos ikääntyvän ihmisen omaiset eivät kykene tai halua huolehtia yhä enemmän apua tarvitsevasta sukulaisestaan, yhteiskunnalta on turha odottaa kovinkaan paljon apua. Nykyinen hyvinvointiyhteiskuntamme on profiloitunut jakamaan veronmaksajilta kerättyjä rahoja lähinnä sosiaaliturismin rahoittamiseen ja erilaisten vähemmistöjen aseman nostamiseen enemmistön (eli veronmaksajienkin enemmistön) yläpuolelle.

Vanhus jää tuossa tilanteessa sosiaalitoimen (noin yleisesti ottaen) vihervasemmistolaisten noita-akkojen armoille. Pahimmassa tapauksessa hänen hoitajanaan toimii maahantuotettu kielitaidoton halpatyöläinen, jonka kanssa kommunikointi ei vanhukselta onnistu – vanhusten nälkiintyminen ja kuivuminen kun ovat nykyään ikävää arkipäivää kielitaitoistenkin hoitajien jäljiltä.

Vanhustenhoidossa on näiden mittaamamattomien puolustuskyvyttömille seniorikansalaisille tuotettujen henkilökohtaisten kärsimyksen lisäksi myös nöyryytys- ja ryöstöaspektinsa.

Uhri joutuu vielä maksamaan kiusaajilleen.

Päivän Hyysäri on jostain syystä julkaissut asian tiimoilta aika harvinaisen jutun. Tässä kirjoituksessa ei nimittäin haukuta suomalaista vanhusta, syyllistetä veroja maksavaa työntekijää eikä kehuta maahanmuuttajia.

Päivi Revon otsikolla Palvelutalossa asumisesta tulossa vanhuksille tuloloukku kirjoittamassa uutisessa kerrotaan kuntien harjoittamasta vanhusten omaisuuden sosialisoinnista.

Uutisen mukaan palvelutalossa asumisesta näyttää kehittyvän vanhukselle loukku, joka vie kaikki tulot. Kunnat kiristävät hinnoittelua ja veloittavat avusta tulojen mukaan. Vanhuksia myös siirretään paperilla isomman avun luokkaan, jolloin hinta nousee, mutta hoito ei muutu.

Kunnat saavat hinnoitella asumispalvelunsa miten haluavat, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastaja Hanna Nyfors. Laitoshoidosta maksetaan korkeintaan 82 prosenttia tuloista, ja ainakin 90 euroa pitää jättää asiakkaalle.

Eli suomeksi;  puolustuskyvyttömiltä ihmisiltä viedään kunnalllisen vaivaishoitokoneiston toimesta lähes kaikki tulot. Mafiakin jättää uhrilleen yleensä puolet tämän tuloista – kunnallinen sosialisointilaitos ei.

Se käy armotta ja sumeilematta kiinni niihin, jotka eivät pysty valittamaan eivätkä puolustautumaan – eikä asia näytä kiinnostavan heidän omaisiaankaan – tai sitten heidät pidetään tämän sosiaalimafian toimesta täysin tietämättömänä tilanteesta johon heidän sukulaisensa on joutunut.

Uutisessa käytetään esimerkkinä viime vuodenvaihteessa syntynyttä uutta Kouvolaa. Uusi ja uljas kymenlaaksolainen alueellinen hallintohelvetti soveltaa samaa suojelurahan keräysprosenttia myös tehostettuun palveluasumiseen. Käyttövaraa jää 170 euroa, mutta sillä pitää ostaa lääkkeet, joihin voi mennä satanen tai enemmän.

Suurten terveysmenojen takia moni saa Kelan hoitotukea. Kunta laskee myös sen tuloksi – ja ottaa käytännössä suurimman osan toisen viranomaisen taskusta subventoiduista rahoista potilaalle v osan itselleen. Jopa vähäinen ja verellä ansaittu rintamalisäkin katsottiin Kouvolan punatätien toimesta ensin tuloksi, mutta päätös peruttiin taannehtivasti.

Mikään yllätys ei liene sekään, että näitä korotettuja maksuja sovelletaan myös yksityisessä palvelutalossa. Erään asukkaan mukaan uusi palvelumaksu on noin 1 250 euroa kuussa. Summa on huimasti aiempaa korkempi, ja lisäksi vanhus menettää kotitalousvähennyksen.

Entisten kuuden kunnan hinnoittelua on harmonisoitu

selittelee sosialisoinnista tuossa suunnassa vastuussa oleva Kouvolan perusturvan toimialajohtaja Sakari Laari.

Laarin mukaan muutos on myös laskenut osaa hinnoista. Laari selittelee, että maksukyvyn mukainen laskutus on yleistä Kaakkois-Suomessa. Korotuksen jälkeen maksut kattavat enimmillään vain neljänneksen kunnan menoista.

Laarin jaaritukset ja selitykset sivulta seitsemän eivät tämän uutisen mukaan tyydytä ainakaan Elsi Lehtoa, joka oli aloittamassa nettikeskustelua muutoksista.

Tästä nettikeskustelusta on nykytapaan noussut kansanliike, jonka mielestä palvelujen sisällönkin pitää muuttua, kun maksuperusteet muuttuvat. Monen kohdalla muutos näkyy vain paperilla. Esimerkiksi Elsi Lehdon äidin oma koti määriteltiin palveluasunnoksi eikä enää kotihoidoksi.

Samalla kun häneltä vietiin oikeus omaan kotiin ja sen myötä kotirauhaan, hänen kotihoitomaksunsa nousi 12 eurosta 252 euroon kuussa. Lehdon äidille vietiin aiemmassa mallissa lääkkeet kaksi kertaa päivässä, mutta palvelusta luovuttiin, koska äidille olisi jäänyt uusien maksujen jälkeen vain 70 senttiä kuussa.

Lehdon isä on hoidossa eri paikassa, ja sen maksuperusteet muutettiin tehostetuksi palveluasumiseksi. Hinta nousi 260 eurosta noin 570 euroon. Hoito ei muuttunut. Valituksen jälkeen isän maksu putosi 470 euroon. Nyt se on 366 euroa, kun rintamalisä poistettiin tuloista.

Eli – jälleen – suomeksi, tämä järjestelmä vie ihmistä oikeuden kotiin, kotirauhaan ja yksityisyyteen -ja ryöstää vielä uhrinsa nöyryytyksen ja alistamisen jälkeen putipuhtaiksi.

Myös eräs lukijani lähetti asiaan liittyvää postia. Oman kokemuspohjani – ja tämänkin uutisen perusteella – pidän tarinaa varsin uskottavana ja viranomaisen menettelyn kannalta katsoen erittäin törkeänä.

Lukijan iäkäs sukulainen oli asunut viimeiset vuotensa Helsingin kaupungin omistamassa palvelutalossa. Lapset – ja muutkin sukulaiset – olivat vierailleet säännöllisesti ja asiat näyttivät olevan kaiken kaikkiaan kunnossa.

Vanha leskirouva kuoli sitten aikanaan. Lapset järjestivät kunnolliset hautajaiset – olihan äidillä kuitenkin oma asunto ja muutakin omaisuutta. Pankkitilien lakimääräistä kuolinpäivän saldoa pankista hakiessaan lapset ihmettelivät sitä, kuinka kovin vähää rahaa äidiltä oli jäänyt. No, onhan äidillä kuitenkin oma asunto, lapset tuumivat keskenään.

Kyseisen palvelulaitoksen johtajatarkin oli kutsuttu hautajaisiin – hän ei ilmestynyt kuitenkaan siunaustilaisuuteen. Muistotilaisuuden jälkeen kaupungin lakimies otti yhteyttä ja  kysyi (ottamatta osaa) kuka kuuluu perikuntaan sekä milloiin perikunta aikoo tyhjentää tarpeettomista kalusteista ja muusta irtaimistosta kaupungin omistukseen siirtyneen vainajan asunnon.

Vainajan omaiset olivat tietysti kuin halolla päähän lyötyjä. Kaupungin lakimies  vaivautui kuitenkin selittämään, että vainajan asunto oli pantattu kaupungille palvelukodin palvelujen vastikkeeksi. Kuluja oli kaupungin mukaan syntynyt niin paljon, että kaupunki joutui lunastamaan asunnon itselleen.

Omaisille jäi siis paha mieli, tyhjät tilit, vastuu kaupungin sosialisoiman asunnon tyhjentämisestä – sekä hautajaisista aheutuneet kulut keskenään jaettaviksi.

Kuluihin kun ei voitu myöntää harkinnanvaraistakaan avustusta, pesän (saman kaupungin ja saman luukun todellisuudessa sosialisoiman) varallisuuden vuoksi.

Se mikä minusta koko asiassa on käsittämättömintä, on ilmeinen karu totuus siitä, että virkakoneistoon nousseille ja sinne pesiytyneille vasemmistolaisille ei näköjään pystytä tekemään mitään tässä maassa.

Ei siltikään, vaikka maassa on porvarienemmistö ja porvarihallitus. Sosiaalitoimen vihervasemmistolaiset ja uusstalinistiset sosialistivirkamiehet saavat puuhastella rauhassa ihmisten terveyden ja elämän lisäksi myös uhriensa omaisuuden kanssa kenenkään puuttumatta vääryyksiin mitenkään.

Toisaalta, tulee myös sellainen ajatus varsin äkkiä mieleen, että vaikka päättäjät haluavat korvata suomalaiset työntekijät ulkomailta raahattavalla halpatyövoimalla, näidenkin pieni palkka täytyy kuitenkin jostain haalia kasaan.

Nyt näyttäisi siltä, että porvarihallituksemme antaa myös hiljaisen hyväksynnän punavihertätien suorittamalle uhrien ryöstämiselle kunnallisen sosialisoinnin kautta. – se tulee yhteiskunnalle halvemmaksi, joten väheneviä verorahoja voidaan rauhassa suunnata ihan muuhun kuin täysin palvelleiden kansalaisten hyväksi.

Niistä riittää tällaisen rosvouksen jälkeen enemmän jaettavaksi sosiaalituristeille, nykymuotoisen kehitysavun moolokinkitaan ja etenkin monikulttuuri- ja välhemmistöprojekteiihin.

Onnea Suomi – sitä Sinä nimittäin tulevaisuudessa tarvitset.

Lähteet: HS, Kullervoblogin yleisöpalaute

Jk. Se kaupungin sosialisoima asunto muuten toimii tällä hetkellä sosiaaliviraston työsuhdeasuntona. Ainoa valonpilke koko asiassa on se, että lukija oli sisaruksineen käynnistönyt asiasta oikeusprosessin. Tämä on kesken, mutta on johtanut siihen, että kaupunki on luopunut kyseisestä (yhdenvertaisuusperiaatteenkin vastaisesta) panttauskäytännöstä.

Lukijalle ja hänen läheisilleen toivon jaksamista ja parempaa huomista ja tuohon asiaan syyllistyneille virkamiehille toivon mahdollisimman kovia rangaistuksia.

Toivon hyvää jatkoa lukijalleni ja hänen sukulaisilleen sekä mahdollisimman kovia rangaistuksia niille virkamieheille ja poliitikoille, jotka ovat vastuussa tästä.

Kors vad dagarna rinner iväg. Har haft besök av yngsta dottern och kattbarnbarnen, så det har varit fullt upp här hemma. En 60-års uppvaktning har också hunnits med, liksom grillfest och 39-års uppvaktning mm.mm.  Nu har dottern stuckit iväg igen, men missarna är på sommarkollo hos mormor. Fullt upp alltså. En av dem tycker att det där med datorer verkar vara riktigt spännande och gör sitt bästa för att hjälpa till med dagens inlägg. Han spinner som en hel traktor och försöker på alla sätt förmå mig att upphöra med all bloggning för att istället ägna mig åt honom. Och det är frestande, för han är allt en riktig charmör som för det mesta får mig att göra precis som han vill. Men en liten stund till får han vänta på min fulla uppmärksamhet.

Måste ju redogöra för gårdagens melodikryss. Jo då, jag löste det, löste även förra veckan fast jag inte skrev om det i bloggen. Det var förresten så lätt då så jag tror inte att någon behövde hjälp heller.  Som en av mina kryssarkompisar uttryckte sig: nu tror jag han låtit hjärnan gå på semester. Gårdagens kryss bjöd väl inte heller på några större problem, var väl i så fall v 13 då, där jag kände igen tv-serien, men inte kom ihåg namnet på allt-i-allon. Men då finns ju Mr Google att rådfråga och som vanligt så ställde han hjälpsamt upp. Så här fick jag i alla fall till lösningen på melodikrysset v. 30:

V1 Scooby-doo, L1 Sjöberg, L2 Ola, L3 Buddy, L4 Dirty, L5 One, V6 Öland, V7 Arne, V8 Du, V9 Eld, L10 Dancing, V11 My, L12 Holly, V13 Polly, V14 Genesis, L15 Såg, L16 Stall, L17 Af, V18 Pling.

Ja, det var det hela. Förhoppningsvis är det rätt också. Nu ska jag kela lite med min kattkompis innan det är dags att ta itu med andra tråkigare göromål som också ska göras.

Katkaisen blogihiljaisuuden hetkeksi iloitakseni julkisesti arpajaisonnestani. Muusikko Anssi Kela ilmoitti heinäkuun alussa Jumittelua-blogissaan pitävänsä arpajaiset sadannen merkintänsä kunniaksi. Voittona oli pieni keräilyharvinaisuus, lähinnä promootiotarkoituksiin painettu Aamu-single, jonka artisti lupasi kruunata omistuskirjoituksella.

Koska kummipoikani on armoton Kela-fani, päätin osallistua arvontaan siitäkin huolimatta, että kuulun siihen kirottuun väestönosaan, joka aina saa lukea jo tutuksi käyneen tekstin: Tämä arpa ei voita. Vaan kuinka kävikään? Kiitos Rouva Fortunan ja Herra Kelan käyttämän satunnaisnumerojen sivuston posteljooni kuljettaa parhaillaan levypakettia Porvooseen. Ja tältä kuulostaa —> palkintobiisi.

Minä painun nyt takaisin kesälaitumille, en tosin lomailemaan vaan ahertamaan uuden projektin parissa. Raotan salaisuuden verhoa tuonnempana…

Jos aiot lähteä Eurooppaan esimerkiksi lomamatkalle, opiskelemaan, työkomennukselle tai hakemaan töitä, sinun kannattaa hankkia Kelasta eurooppalainen sairaanhoitokortti. Sen saa maksutta tilattua netistä. Eurooppalaisen sairaanhoitokortin voivat saada kaikki Suomen sairausvakuutuksen piiriin kuuluvat henkilöt.

Lue tuolta linkin takaa Kelan sivuilta lisää asiasta.

Jos aiot lähteä Eurooppaan esimerkiksi lomamatkalle, opiskelemaan, työkomennukselle tai hakemaan töitä, sinun kannattaa hankkia Kelasta eurooppalainen sairaanhoitokortti. Sen saa maksutta tilattua netistä. Eurooppalaisen sairaanhoitokortin voivat saada kaikki Suomen sairausvakuutuksen piiriin kuuluvat henkilöt.

Lue tuolta linkin takaa Kelan sivuilta lisää asiasta.

Tämä Deep Purplen ikimuistoinen biisi on yksi niistä, jotka ovat pitkään kärkkyneet sunnuntaiklassikkolistani kärkipäässä. Todennäköisesti se on jo soinutkin jonkun listalla, en vain nyt muista sitä. Lopullisen sysäyksen siihen, että valitsin tämän suvisen mutta sateisen sunnuntain klassikoksi vuonna 1972 julkaistun Smoke on the Water -kappaleen, antoi Anssi Kelan aiemmin tällä viikolla kirjoittama blogilastu, jossa hän kertoi toiveestaan: olla yhden illan verran Ritchie Blackmore. Kiitos YLE TV2:n pitkään hellitty haave toteutui. Tuloksen voi nähdä täällä.

Sunnuntaiklassikoita ovat tänään valinneet mm. Halo Efekti, Kari, SusuPetal, Sooloilija ja Tuima.

Anssi ja Kuiskaaja viettivät eilisillan Ratinan stadionilla. Kaksikon raportit hehkuttavat Ameriikan ihmettä niin lämpimästi, että olen alkanut katua, etten sittenkään jonottanut lippua Pomon konserttiin.

Näinkö tässä sitten tulee käymään, että joudun myymään omat konserttilippuni muille faneille..? Heinäkuun viimeisellä viikolla käy kutsu KELA:n järjestämälle eräälle kurssille, josta kieltäytyminen on suora isku mahdollisille myöhemmille kurssihakemuksilleni. Suoraan sanoen; KELA on myönnettyjen kurssien, yms. suhteen tarkka, eikä salli peruutuksia kuin lääkärintodistusta vastaan.  Olen erittäin p*kamaisessa tilanteessa, eikä tilannetta helpota sekään tosiasia, ettei minulla ole vielä kaveria, joka lähtisi kanssani konserttiin.

Eilen kotimatkalla yritin miettiä positiivisia ja lohduttavia asioita, joita ajatellen mahdollinen peruuntuminen tuntuisi vähemmän kivuliaammalta:

Lohtufaktat:

• Hard Candy -albumi ei noussut toiveistani huolimatta arvoasteikollani riittävän korkealle.
• Madonna ei esitä näillä näkymin Helsingissä Live To Tell -kappaletta, joka on ollut lempparini koko Madonnan uran ajan.
• Sticky & Sweet Tour ei yllä näkemänieni video pätkien peusteella Confessions Tourin tasolle.

Toivon mukaan näistä lohtufaktoista on jaettavaa muillekin, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet perumaan konserttiin lähtönsä. Tai miten te muut peruuttaneet olette itseänne lohduttaneet?

Ehkä Madonna tullaan näkemään Suomessa uudestaan joskus? Ehkä tällä esteellä on jokin tarkoitus, jonka ymmärrän vasta myöhemmin? Ehkä luvassa on myöhemmin jotain muuta, lähes yhtä mukavaa? Mutta oli, miten oli; elätän toivoa niin kauan kuin on aikaa. Ja pääsyn konserttiin voisi ehkä pelastaa 4 minuutin keskustelu KELA:n virkailijan kanssa?

Olen lisännyt linkkilistalleni muutamia kiinnostavia blogeja. Tällä viikolla Anssi Kela pohtii absolutismia, Rooibos puntaroi proosaa, runoa ja sopivaa miestä, kahden maan kansalainen Allu herkuttelee linssikeitolla ja Madridissa asuva Juanita piirtää sanoin kohtauksia parisuhteen arjesta. Lukuiloa!