Toissapäivänä oli yksi vuoden merkkipäivistä eli kevätpäiväntasaus. Ei tuonut sekään etelävirtauksesta huolimatta Suomeen vielä mitään muuttolinturyntäystä. Hyvä niin, kun talvenselkä vielä nostaa profiiliaan. Ensimmäiset muuttajat ottavat aina riskin, sillä surma voi kohdata liian innokkaat reviirinvaltaajat. Toisaalta aikainen kana nappaa madon vai miten se vanha viisaus nyt menikään. Ensimmäisenä tulijoille kaikki on tarjolla kultalautasella, jos ympäristöolosuhteet vain suosivat. Ensimmäiset tulijat ovatkin kaikki tai ei mitään -hemmoja.

Sillä hemmojahan he yleensä ovat. Useilla lajeilla koiraat muuttavat ennen naaraita ehtiäkseen valita itselleen parhaat reviirit, joille naaraita houkutella. Onkohan koskaan mitattu eri aikaan muuttavien koiraslintujen testosteronimääriä? Voisi kuvitella, että etujoukoilla tasot olisivat keskimääräistä korkeampia. Korkea riskinottohalukkuus kun korreloi testosteronimäärän kanssa [1].

Perinnetiedossa on paljon käyttökelpoista tietoa. Se on pitkään kokemukseen pohjautuvaa, helppotajuiseen muotoon pakattua informaatiota. Lieköhän nykynuoriso edes tuntee kevään tulon sääntöä: kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Sehän pitää tarpeeksi hyvin paikkansa, jos ajatellaan, että sanonta on syntynyt tavallisten apinoiden eikä bongareiden käyttöön.

Bongarit metsästävät ensimmäisiä havaintoja, kun taas maajusseja on ennen vanhaan kiinnostanut ajankohta, jolloin suurin osa populaatiosta on jo pesäpaikoillaan munia pyöräyttelemässä. Apinan suosikkilintuja lorussa ovat pääskynen ja peipponen – tosin peipposen virallinen nimi on peippo. Vanhojen apinoiden suussa peipponen maistuu kuitenkin makoisammalta, ihan vastaavalla tavalla kuin bonobo kuulostaa kongonsimpanssia paremmalta. Moniin sanontoihin nen -muoto kuuluukin erottamattomasti – vai miltä kuulostaisi vaikkapa toteamus pirteä kuin peippo?

Peipposkausi alkaa olla ovella. Tai oikeastaan se on jo alkanut. Pieni osa kannasta talvehtii ruokintapaikkojen turvin Suomessa. Loogisesti niistä suurin osa on koiraita. Muut käyvät viettämässä talvea Keski- ja Etelä -Euroopassa, naaraat keskimäärin koiraita kauempana. Sieltä ensimmäiset koiraat saapuvat maaliskuun puolivälissä, yleensä yksin kappalein. Tämän vuoden ensimmäiset muuttajat havaittiin Hangon lintuasemalla 14.3. Kevään 2008 ensimmäiset peipposet nähtiin 10.3. ja paikkakin oli sama [2].

Kestää kuitenkin pari viikkoa ennen kuin ruvetaan näkemään yli kymmenen yksilön parvia ja yli tuhannen yksilön parvet ilmestyvät vasta kuukauden kuluttua ensimmäisten jälkeen. Jälkijoukoja saapuu vielä yli  toukokuun puolivälin. Apinametsään ensimmäiset peipposet saapuivat viime keväänä 12.4., joten seuraavan iloisen laulunsäkeen voitaisiin ennustaa raikaavan pesäpuulla vasta 16.huhtikuuta. Jää kuultavaksi.

Peipposen ensimmäiset luritukset ovat vuoden kohokohta. Niin se vaan menee. Siinä on jotakin taikaa, jos sellaista elämässä ylipäätään on. Ja jos koulussa pitäisi jotakin oppia, niin se olisi peipposen laulu. Näin ei vaan ole. Apinalaumassa tehdyn pikaisen epätieteellisen utelun perusteella vain muutama prosentti koulunsa päättäneistä apinoista tunnistaa maamme yleisimpiin kuuluvan lintulajin laulun! Jokaista suomalaista apinaa kohden meillä sentään pesii yksi peippopariskunta.

]]> http://lepis.wordpress.com/2008/03/20/kevatpaivantasaus/ Thu, 20 Mar 2008 21:47:53 +0000 lepis http://lepis.wordpress.com/2008/03/20/kevatpaivantasaus/

Voiton puolella!