Säälittävää. Neljä kommenttia, joista yksi on WordPressiltä ja loput kolme takertuneet roskasuodattimeen (syystä, ilmeisesti. Ainakin kasinoita mainostivat).

Olen ollut aika epäaktiivinen. Ei minulla ole siihen hyviä syitä. Huonoja muutama: en ole lukenut juuri mitään, ja jos olen, en ole jaksanut pistää sitä ylös minnekään. On kyllä mielessä muutama kirja, josta vielä voisi jotain sanoa. Tai yksi ainakin. Mutta ehkä joskus myöhemmin.

Tämä nyt kertoo Kipinästä. Se on nuortenkirja. Sellainen ihan aurinkoinen. Kertoo protusta.

Oikeastaan enimmäkseen jäin miettimään, mikä sellaisen kirjan kohderyhmä on? Tai siis… lukija, joka ei ole leiriä käynyt, ei ehkä ihan tajua kaikkea. Toisaalta lukija joka aikoo käydä leirin saattaa saada… virheellisiä oletuksia. Ei nyt suorastaan virheellisiä, mutta ei koskaan ole hyväksi odottaa liikaa.

Ja leirin käyneellehän se on vain fiilistelyä.

Lähinnä alkoi ärsyttää ettei kukaan minua fiksuksi sanoisi vaikka ihan hyvin tiedostin ettei mikään kestä. Ehkä se johtuu siitä, että olin seniorileirillä… ja toisaalta, luulen että muut ovat enemmän yhtyedessä toisiinsa. Mitä tajuttavaa niillä siis olisi.

Kirja oli… en tiedä. Ensimmäinen osa sarjaa, jonka loput osat olen lukenut aiemmin. Sano siinä sitten mitään ennalta-arvattavuudesta. Tai muusta sellaisesta. Aika luontevasti päähenkilöt kumminkin alusta asti ajautuivat yhteen. Alulla tarkoitan lähinnä sitä, että se tyttö otti pojan vastaankin.

Juoni oli aika… liukuva. Asiat menivät oikein/väärin oikein sopivan sujuvasti. Ei kokkia voi ei, ja ohjaajat kaikkoavat juuri kun tulee se rankin päivä. Tyypillistä.

Kirjallisuuden tarkoituksena sanotaan olevan oletusten rikkominen, eikä kaikki tällainen ehkä sovi siihen. Kyllähän sen tietää ettei mikään suju sillä tavoin kuin kivasti menisi.

Ja kuka sellaista toisaalta jaksaisi.

Enkä osaa päättää sitäkään, onko hyvä vai huono juttu kirjoittaa protusta kirjoja. Kai se on vain hyvä. Riparistakin kirjoitettu iäisyys.

(Kirjassa esiintyi tietysti joku sellainen uskontovastaisuus, ja toisaalta ei. Siinä esiintyi myös romanssi osapuolten välillä… minua kuitenkin häiritsee se, että ajatellaan ettei protulla suvaita uskontoa. En edes oleta etteikö olisi mahdollista ettei, mutta kyllä nyt kuitenkin välillä. Enemmän vielä ärsyttää että puolustelen.)

Pidin kirjasta. Pidän mekoista.