Ekaks Herschel-päivitys:

Avaruudessa seilaava infrapunateleskooppi Herschel on matkalla loppusijoituspaikkaansa 1.5 miljoonan kilometrin päähän Maasta (tuo luku ei välttämättä sano kovin paljon, mutta jonkinlaisen mittakaavan voi saada kun ajattelee, että Maa näyttäisi Herschelin selässä ratsastavalle havaitsijalle hieman pienemmältä kuin Kuu näyttää meille Maasta katsottuna). Laitteen instrumentteja nostetaan paraikaa ylös ja ensimmäinen testikuva (“first light”) on nyt downloadattu maahan. Tuo kuva on aivan käsittämättömän tarkka verrattuna kaikkiin muihin infrapunakuviin mitä on koskaan otettu avaruudessa. Herschelin edeltäjään Nasan Spitzer teleskooppiin verrattuna tuon testikuvan tarkkuus on kuin Hasselbladilla otettua valokuvaa vertaisi kännykkäkameran kuvaan. Uutisten mukaan Herschelin

M51 spiraaligalaksi Herschelin infrapunakameralla kuvattuna (Courtesy ESA/PACS/Herschel).

kanssa peuhanneet tiedemiehet (chapeaux!) pomppivat innosta ja viinipullot tyhjenivät bileissä nopeeta tahtia. Testikuva esittää spiraaligalaksi M51:tä infrapunasäteilyn alueella. Infrapunasäteilyä ei tietenkään pystytä havaitsemaan silmin, mutta kuvassa säteilyn spektri on siirretty näkyvän valon alueelle valevärityksellä. Kunhan Herschel on saatu tuotantokäyttöön niin luvassa on tosiaankin infrapuna-astronomian kultaiset ajat.

–

Juhannusta tuli vietettyä perinteiseen tapaan ystävien kanssa Hämeenlinnassa ja

Osui ja upposi.

tällä kertaa sää suosi – no ainakin kokon rakennusta, saunomista, LoTR otteluita ja makkaran hiillostusta. Juhannusmagian takia makkarat muuttuivat vihanneksiksi. Talviturkki tuli heitettyä järveen. Nyysittiin naapurista loppuunpalvellut puuvene ja pinottiin jotain parisataa kiloa jätepuuta ja risuja sen päälle. Puolenyön maissa vene laitettiin viikinkityyliin matkalle Styxin toiselle puolelle.

–

Review (se murheenkryyni, josta aiemmin kirjoitin) lähti refereille ja saa nähdä mitä sanovat. En ollut tyytyväinen siihen miten muut hoitivat homman loppuun, mutta tulipahan ainakin opittua muutama tärkeä asia tiedemaailman neuroottisesta psykologiasta. Asiat pitää kuulemma sanoa kryptisesti ja epäsuorasti, sillä sehän vain osoittaa, että kirjoittaja on älykäs. Uusia ideoita ja esitystapoja tulee välttää, koska ne ovat iso riski. Varsinkaan ei saa esittää mitään, mikä voisi mitenkään osoittautua tulevaisuudessa jotenkin vääräksi tai pikkasenkaan epätarkaksi. Toisaalta, mukava oma pesä on jotain, johon tulee linnoittautua ja puolustaa verisesti, oli sitten oikeassa tai väärässä. Saa nyt sitten nähdä tykkäävätkö refereet tuosta paskapaperista. Kuvaavaa on, että (ex-)pomo halusi lähettää sen kyllä refereille, muttei kehdannut uppaa sitä cond-matin preprint-serverille. En kyllä toisaalta jaksanut enää tässä vaiheessa sanoa, että viivatkaa nimeni yli siitä.

Elämä on muuttunut (epä)todennäköisyyksiksi. Koben konferessimatka ehkä toteutuu heinäkuun jälkipuoliskolla, jos konfen järjestäjät antavat pienen apurahan. Mutta se maksimimäärä, mitä sieltä heruu (jos heruu) riittää vain matkalippuun ja konfemaksuun, joten hyvä silta Koben tienoilla on nyt hakusessa. Tosin heinäkuun lopulla ei ehkä kovasti sada ja lämpötilat ovat ihan mukavat, joten kenties teltta riittänee? Konfen kotisivuilla muistutetaan, että possuflunan takia koko konfe on tietenkin vaarassa. Duunia on heinäkuussa Suomessa, mahdollisesti. Käväisen lisäksi Regensburgissa heinäkuun alussa. Siellä voi olla jotain post-docin kaltaista duunia. On a good day. Sitä en tiedä onko varaa ottaa sellaista vastaan vaikka olisikin. Kun nyt kerran täällä Suomessa ollaan, niin ystäviä&sukulaisia on tarkoitus tavata random järjestyksessä. Riippuu siitä, onko sitä duunia vai ei. Tekisi mieli käväistä myös isoäitiä katsomassa, mutta missä välissä, matka on pitkä. Vuorille on kans ikävä. Sijaistoimintana taidan tsekata huomenna Pasilan boulderiluolan.

Det er ikke lengre så mange dager igjen før ikkeborg er her, jeg gleder meg enormt mye. Har jo ikke sett henne på ett år jo, og det er ganske så lenge siden det. Det har vært en del mye jobbing nå, og selv om jeg har sagt i fra i god tid om at jeg ville ha minst en dag fri i påsken der butikkene var åpen. Så er ikke sjefen helt enig i akkurat det, men klarte å få det til.. Håper jeg… Om alt går som det skal så har jeg fri på bursdagen til ikkeborg.

Jeg er en smule lei jobben pga arbeidstidene er helt kokko.. synes at jeg ikke får gjort så mye annet enn å jobbe. Ikke fritid nok til å gjøre ting jeg har lyst til å gjøre. Har ikke nok energi til det etter jobben. Treningene som jeg liksom skal ha på torsdager får jeg ikke tid til, rett å slett fordi jeg er på jobb akkurat på det tidspunktet. Bare noen ganger det klaffer og det er svært sjelden at ting klaffer med meg.

Har også gått noen ganger på linedance.. men i det siste har ikke det heller klaffet med mine arbeidstider.. argh! Trenger så absolutt en ny jobb med litt flexible arbeidstider. kan jo bare si nei til sjefen min, men trenger pengene…

Title: The Black Waltz Artist: Kalmah Album: The Black Waltz Year: 2006 Genre: Melodic death metal Guitarist: Antti Kokko

Lyrical Interpretation: The song seems to be about a woman’s temptation to succumb to death. She is being called and guided to this end, perhaps by death itself. The Black Waltz seems to be her final dance, that of death, with death.

Guitar Play: The song has fabulous guitar dynamics. Not wasting any precious time, it opens straight with a brutally beautiful riff. Moving on to the verse, the distinguished tremolo like play underneath another riff is used to create a very spooky effect (which obviously works wonders, given the song’s theme). Another very interesting element Kalmah have added here, is an acoustic section to lead into a very melodic solo at the end. The acoustic part really creates the suspense and mystery for that final push of melody.

Comment: The song has an almost epic feeling to it. The guitar parts are beautiful and the vocals definitely do justice to the song. All in all, this is fabulous musical innovation.

Video at Youtube:

Juhannus on tärkeä juhla. Vaikkapa siksi, että ilman sitä olisin tuskin edes olemassa. Ollako vai eikö olla? Siinä onkin hyvä kysymys, sillä niin pienestä se on kiinni. Muutama sekunti suuntaan tai toiseen, niin joku toinen siittiö olisi ehtinyt ensin perille. Ja minä olisin joku muu eli minua ei olisi olemassakaan. Millainen persoona tuosta syntymättömästä kilpailijastani olisi kehkeytynyt? Ei siis ihme, että juhannus on ollut perinteisesti hedelmällisyysjuhla.

Juhannus on myös tärkeä valon juhla. Siinä kruunautuu koko alkuvuoden jatkunut valoisuuden lisääntyminen. Tämä on vuoden huippukohta, josta suunta on vain alaspäin kohti pimeyden juhlaa, joulua. Kesä on parhaimmillaan, kukat kukkivat ja kasvillisuus on vehreimmillään. Vielä voit kuunnella lintujen laulua, joka kohta vaikenee. Päivät alkavat lyhentyä ja ensimmäiset linnut lähtevät muuttomatkalle etelään.

Valkolehdokki kukkii juhannuksena

Jos valvot vain yhden yön vuodessa, nyt on juuri se hetki. Ja paras tapa on nauttia siitä selvin päin, kulkea metsässä ja nauttia sen tuoksuista, äänistä. Saatat tunnistaa valkolehdokin huumaavan kutsun. Tai ehkä uit peilityynellä järvellä läheiseen saareen kokkoa polttamaan. No, tämä tietysti sillä varauksella, että säät suosivat. Mikä onkaan suositumpi keskustelunaihe kuin juhannuksen sää. Tänä vuonna taidamme saada ihan tavallisen juhannussään. Miesmuisti on niin lyhyt, etten edes muista, milloin edellisen kerran oli helteinen ihannesää. (Onneksi meillä on muita apinoita, jotka muistavat, että vastahan sellainen oli viime vuonna…).

Juhannuksena on lupa tehdä taikoja ja harjoittaa muutenkin pakanallisia menoja. Juhannuskokkoja polttamalla on karkotettu pahoja henkiä. Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon, sillä myös niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Juhannusta onkin alun perin vietetty muinaissuomalaisten tärkeimmän jumalan, Ukko ylijumalan kunniaksi.

Sitten tänne tuotiin uusi valloittajauskonto Lähi-Idästä. Se tietysti muunsi kaikki perinteiset juhlapäivät omiin tarkoituksiinsa, lujittamaan omaa valtaansa. Samoin kävi vanhoille pyhille paikoille ja vastarintaa tehneet ”pakanat” pakotettiin nöyryyteen. Monet ”pakanalliset” tavat siirtyivät katolisen kirkon ansiosta kirkollisiksi. Näin kävi myös juhannukselle. Nykyinen juhannuksemme on siis sekoitus suomalaisten alkuperäistä uskoa ja kirkollista perinnettä.

Kristityillä on hauska tapa nimittää muita pakanoiksi. Leimakirves onkin yleensä tehokas keino vaientaa epäilijät. Kristinuskon tulo Suomeen on kuulemma ollut vain hyväksi tälle syrjäiselle maankolkalle. Toivottavasti samanlainen suvaitsevaisuus jatkuu, kun jokin muu uskonto tekee tänne seuraavan valloitusretken. Kristityt ovat varmaan innoissaan, kun kirkot räjäytetään ja niiden paikalle rakennetaan vaikkapa moskeijoja. Hautausmaat tietysti pannaan myös uuteen uskoon. Juhannusta kuitenkin juhlitaan edelleen, vaikka nimi onkin jokin toinen.

Juhannus on ollut perinteisesti myös yhteisöllinen juhla. Kokko kokosi yhden tai useamman kylän väen yhteen. Juhannuskokon sytytti tavallisesti kylän vanhin. Juhlasta poisjääminen merkitsi sekä oman että yhteisön onnen saattamista vaaraan eikä sitä jätetty rankaisematta. Nykyään kokkoa poltellaan perhepiirissä tai jopa yksin. Yhteisöllisyyden rappio näkyy tässäkin pienessä yksityiskohdassa.

Moni siis viettää juhannusta myös yksin. Kaikille se ei ole edes oma valinta. Olisiko liikaa vaadittu, että uhraisimme hieman omasta ajastamme näille läheisillemme? Omaa aikaahan meillä on jatkuvasti, mutta toiselle annettu aika on lahja, josta molemmat osapuolet hyötyvät. Mieluummin suuntaamme tuttuun paikkaan juomaan kaljaa, kuten joka viikonloppu muutenkin. Sen sijaan, että hankkisimme kokemuksen, jonka muistaisimme vielä vuosien kuluttua.

Juhannusta voi viettää hyvin muuallakin kuin järven rannalla. Itse olen kerran kirjoittanut pyhät kotona lausuntoja, kun töissä ei ole ehtinyt. Olen kokenut juhannuksen sairaalassa, jossa potilaita muistettiin viinillä ja oluella. Hoitajat grillasivat meille makkaraa parvekkeella. Pienillä asioilla saadaan aikaan hyvää mieltä. Armeijan käymisestä on jo niin kauan, ettei minulla enää ole muistikuvaa, missä juhannus silloin tuli vietettyä. Todennäköisesti siis käytin kaikki keinot lomille päästäkseni. Siitäkin huolimatta, että juhannus kasarmilla olisi ollut ainutkertainen elämys. Kerran elämässä tilaisuus – ja sitä piti päästä pakoon. Miksi ihmeessä?

Humanistit sanovat, että järjen käyttö erottaa meidät eläimistä. Oltaisiinko nyt sitten edes yksi juhannus tämän määritelmän mukaisia ja yllätetään paitsi viranomaiset myös toisemme. Otetaan oppia vaikka nuorisosta, joka juhli koulujen päättäjäisiä siivosti. Kukaan ei siis huku eikä törmäile auton ratissa, ei räyhää humalassa eikä pilaa perheensä tai naapurien juhlaa. Kaikki vain rakastavat ja rakastelevat koko viikonlopun!

]]> http://kukkokaapeli.wordpress.com/2008/06/19/paivitys/ Wed, 18 Jun 2008 22:52:48 +0000 Katsu http://kukkokaapeli.wordpress.com/2008/06/19/paivitys/

Elämme tähän vuoden aikaan keskikesää ja juhannus on kohta täällä. Jokin aika sitten päivittelin hieman “Kirjoittaja”-sivua ja samalla päivityksellä syntyi myös yksi uusi sivu, “Kokoelma”, johon olen koonnut listaa kaikestä Madonnaan liittyen, jota kaappeihini on vuosien aikana kerääntynyt. Ihan vielä eteen ei ole tullut  sitä keräilijöille usein tuttua säilytysongelmaa tavaroiden suhteen, mutta ehkä sekin tulee vielä jossain vaiheessa, kun kokoelma tuosta vielä kasvaa. – Sitä se on, kun ei raaski luopua mistään.

Mutta juhannus: Se menee nautiskellen hyvästä seurasta, kesästä ja kiireettömyydestä.

Hyvää juhannusta!

]]> http://viidesrooli.wordpress.com/2007/04/26/sanoilla-briljeerausta/ Thu, 26 Apr 2007 07:42:49 +0000 Viides rooli http://viidesrooli.wordpress.com/2007/04/26/sanoilla-briljeerausta/

Aloitan pienellä ylistyspuheella: niin varmasanainen, kiinnostava ja syvällinen. Koskaan ei jätä kylmäksi. Hauskakin se on, ja mahtuu sopivasti käsilaukkuun. Jep, Yliopisto-lehden parissa matkat sujuvat rattoisasti.

Tällä kertaa minut pysähdytti Hanna Kokon kolumni. Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella työskentelevä ekologian ja evoluutiobiologian professori kertoo olevansa oudon ongelman äärellä: tutkimuskohteet katoavat. Jotakin on tehtävä ja nopeasti, jotta yhä useampi laji saataisiin pelastettua sukupuuttoon kuolemiselta.

Kokko kertoo osallistuneensa tilaisuuteen, jossa keskusteltiin Metsähallituksen toimista Lapissa. Hätkähdyksen paikka tuli, kun Lapin liiton puheenjohtaja Timo Korva totesi omassa puheenvuorossaan, että keskustelulla on Lapin asukkaille muu merkitys kuin “akateeminen diskurssi, jossa voidaan tilaisuuden päätyttyä pohtia, että kenen puheenvuoro toimi hienoimmin”.

Osui ja upposi. Miten monta kertaa olenkaan kuunnellut ja myös syyllistynyt termeillä ja teorioilla briljeeraamiseen. Sanatyöläinen pyrkii aina hiottuun ja mahdollisimman tehokkaan vaikutuksen tekevään ilmaisuun, mutta se ei saisi nousta tärkeimmäksi tavoitteeksi, vaan sanojen tulee palvella ymmärrettäväksi tekemistä ja, kuten Kokon kuvaamassa keskustelutilaisuudessa, asioiden eteenpäin viemistä.

Tutkijoiden lisäksi on myös toinen ryhmä, jolle briljeerauksesta kasvaa helposti ansa: kriitikot. Luen paljon arvosteluja, kirjallisuus-, musiikki- ja näyttelyarvioita, teatteri-, tanssi- ja elokuvakritiikkejä. Toisinaan teksti saa minut innostumaan ja olen valmis ryntäämään kauppaan saadakseni heti tietyn kirjan, cd:n tai dvd:n. Mutta yhä useammin on käynyt niin, että kirjoittajan halu osoittaa tietämystään ja makuaan on saanut minut keskeyttämään lukemisen ja siirtymään suosiolla sarjakuvasivulle. Olen myös ollut huomaavinani, että kriitikoiden halu heiluttaa sanansäilää on sitä kiihkeämpi, mitä vähemmän he ovat näkemästään pitäneet.

Kritiikkejä pohtii kiinnostavalla tavalla myös The Guardian -lehden toimittaja Lyn Gardner, jonka mukaan brittiläisissä lehdissä julkaistuissa teatterikritiikeissä arvostellaan loukkaavalla, jopa julmalla tavalla näyttelijöiden ruumiinrakennetta ja henkilökohtaisia ominaisuuksia. Millä oikeudella kriitikot sen tekevät? Kehotan lukemaan sekä Kokon kolumnin että Gardnerin blogimietteitä.