Päivän Hesarissa Riku Korhonen googlaa tasa-arvoa lauseilla After his wife left him ja After her husband left her ja päätyy vertailemalla aineistoa toteamaan vanhan, tunnetun ja taajaan käytetyn feminismin tyhjäksi tekevän totuuden: miehet kärsivät enemmän. (Google sen todistakoon!) 

No, minulla on siihen sattumoisin vastaus valmiina. Sekin miehen suusta. 

Tässä.

Ja tässä.

Saanko esitellä: Hugo Schwyzer.

Kasa ennakkotehtäviä laittaa hiljaiseksi. “Mä niin panostan ja teen jotain mahtavan upeeta!”, muistan sanoneeni. Nyt olisi toiminnan aika. Nyt eikä huomenna. Otan kirjan käteeni ja lupaan itselleni keskittyväni tehtäviin hetken päästä. Lopulta kuitenkin  huomaan päivän vilahtaneen ohi. “Heti huomenna teen niitä”, sanon ääneen. Itsensä huijaaminen onnistuu päivä päivältä helpommin.

Taidealoille pyrkivän opiskelijan on varauduttava neljästä viiteen ennakkotehtävään a- ja b-osioineen. Jo itse alkuvaiheen urakka karsii suurta joukkoa mukavasti. Hakijan on löydettävä itsestään ne piirteet ja ominaisuudet, jotka saavat pepun istutettua tuoliin ja aivot ajattelemaan luovasti. Helppoa se tuskin on yhdellekään. Katse olisikin suunnattava mahdolliseen palkkioon, siihen parhaaseen opinahjoon, jonne itsensä kuvittelee vähintään joka toinen yö.

Ei siis auta muu kuin ottaa kynä kauniiseen käteensä ja alkaa tuhertamaan hahmotelmia. Hyvä idea on puolet tehtävästä ja kun alkuun on päässyt loppu sujuu helpommin. Kyllä se siitä, usko pois.

Jouduin viime viikonlopun aikana kahdesti tilanteeseen, jossa kielitaidottomuuteni esti minua kommunikoimasta. Heikko englannin kielen osaamiseni sai minut tuntemaan itseni hölmöksi. Kyse ei ole siitä ettenkö olisi opiskellut englantia, mutta ilmeisesti sen käyttäminen on minulle ongelma. Tyydyin hymyilemään kauniisti puhumisen sijaan ja turvauduin viinilasiin. Ulosantini oli surkea, koska uskallus ja sanasto olivat täysin hukassa. Liimauduin pimeään nurkkaan ja otin tarkkailijan aseman.

Tuskin olen ainoa suomalainen tämän ongelman kanssa (toivottavasti). Olen ottanut ylimääräisiä kursseja, opiskellut kesälukiossa ja käynyt ulkomailla kielikursseilla, mutta käytännössä kielitaitoni on heikko. Elämme kansainvälistyvässä maailmassa ja maassa, jossa englanti toimii kommunikointivälineenä. Mielestäni englannin opiskelua tulisi lisätä tuntuvasti ja erityisesti peruskoulussa, koska pohja kielelle rakennetaan siellä. Kieltä oppii parhaiten rohkeasti käyttämällä sitä. Mutta onko rohkeus sitä että muutaman viinilasillisen  jälkeen saa jotain mongerrusta suustaan?

Haluaisin että englannin kielen opiskelussa ja yleensäkin kielten opiskelussa painotettaisiin enemmän käytännönläheisyyteen. On tärkeää opetella miten kieltä käytetään erilaisissa arkisissa ja sosiaalisissa tilanteissa. Pelkällä kieliopilla ei pitkälle päästä. Kielipelosta on jotenkin päästävä. Seuraavalla kerralla rohkaisen itseni puhumaan… Vaikka säästä.

Itse kun olen autoilija pääkaupunkiseudulla, saan muistutuksen siitä kuinka he eivät osaa liikenne käyttäytymistä. Ruuhka-aika on suomalaisille outo käsite, kun esim. länsiväylä on tukossa, keskinopeus 40 km/h, autoilijat kuvittelevat että he pääsevät nopeammin silloin kun he ajavat aivan toisen perässä kiinni. Myös suuri hidastaja heidän mielestä se kun toinen yrittää päästää moottoritielle,  ja heille ei voi antaa tilaa jonka takia hänen taakse tulee jonoa. Tämä on se tekijä jonka takia kukaan ei kerkeä töihin.

Autoilijat myös uskovat että liikenneympyrässä toiset osaavat lukea toistensa ajatuksia, joten vilkun käyttö on aivan turhaa. Siinä sitten seistään ja odotetaan autoilijaa joka osaa käyttää vilkkua ja jolla ei ole kuoleman kiire. Monikaistaiset liikenneympyrät ovat sitten kanssa jonkun neroleimaus. Nämä liikenteen “helppottajan” keksijät eivät ole taitaneet itse ajaa varsinkaan Espoossa. Jos olisivat, he varmasti olisivat huomanneet espoolaisten osaamattomuuden liikenteessä.

Sanotaan että espoolaisen tunnistaa Helsingissä, autoilijoista ainakin. Parkkeeraus on asia jota espoolaiset eivät saisi tehdä, heillä ei ole mitään tajua siitä että maailmassa on muitakin autoja kuin heidän. Heidän mottonsa on ” kunhan minä mahdun”.

Eli, vallan huonona kirjoittajana (yrittäneenä kuitenkin) esittelen blogikirjoitukset. Yhdistän ne omassa päässä kolumni tehtävään.

Tekstit täältä

Mites olis ilmastopoliittinen paneeli-pano?
On outoa huomata miten ihmiset käyttäytyvät kriisien aikaan. Ja miten minä käyttäydyn. Ilmassa on kapitalismin romahtamisen merkkejä, maapallon tila on tutkimusten mukaan surkea ja ihmiset käyttäytyvät kuin homma olisi ihan jees ja huomenna kaikki on hyvin. En nyt halua sanoa sitä, että pitäisi panikoida ja juosta kadulla ulvomassa maailmanlopun perään, vaan haluaisin ihmisten ajattelevan vaihtoehtoja nykyiselle järjestelmällemme, mikä on pettämässä meidät ja tuhoamassa maapallomme. Haluan sinun lukijan pohtivan hetken seuraavia ajatuksia:

- Mikä sai ihmisen haluamaan esineitä, mitä hän ei edes tarvitse?

”Sinä haluat tämän selluliittivoiteen, koska jos sinulla ei selluliittiä nyt ole, kohta sitä on!” Tuotteen markkinointi ja tuotteen massatuotanto on ehto menestyvälle firmalle. Mutta kun tuotteen kopioimisesta tuli helppoa ja napinpainalluksesta saamme kopioitua miljoonia tuotteita päivässä, on aihetta kysyä kuka näitä tarvitsee? Mihin myymättömät tuotteet päätyvät? Mitä massatuotanto aiheuttaa maapallolle?

- Kansainväliset valuuttarahastot/talous

Miksi elämämme arvoa määrittelevät numerot ja futuurit? Tällä hetkellä ei ole olemassa maan valuuttaa , minkä arvoon spekulaatiot maailman pörsseissä eivät vaikuttaisi. Ei ole maan valuuttaa, johon ei olisi vaikuttanut USA:n talouskriisi. Globalisaatio kääntyi tässä tilanteessa haitaksi. Miksi ahne pankki Amerikassa vaikuttaa Kuopiossa elävän vanhuksen kukkaroon? Minä kannatan vaihdantataloutta. Kelpo tapa ainakin naapurissamme Venäjällä. Jos ei ole varaa hammaslääkäriin, korvataan hoito viinapullolla ja jäädään palveluksen velkaa lekurille. Vaihdantatalous toimii tuttavien ympärillä ja arvon määrää henkilön tarve tuotteelle, ei maailman pörssit ja pankkiirit. Huono puoli on tietenkin mahdollinen kiristys ja ”mustan pörssin” ahneus.

-Ilmastonmuutos

Ihmiset käyttäytyvät kuin ilmasto olisi kunnossa. Jokainen tiedemies tietää ettei se ole.. Ilmasto on todella pahassa kunnossa ja jotain on vialla atmosfäärissä ja jäätiköillä. Kylmät faktat eivät ole menneet kansalaisille perille, vaikka esimerkiksi Al Gore teki vakuuttavan PowerPoint esityksen ja voitti sillä Nobelin. Uusi ilmastonmuutos-leffa Hollywoodista voisi saada ihmisten huomion (Roland Emmerich ohoi!).

IPCC arvioi ihmisten aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kasvavan edelleen 25-90% vuosien 2000-2030 välisenä aikana. Sen seurauksena maapallon keskilämpötila nousee IPCC:n arvion mukaan 2,4 astetta. Kuulostaako mitättömältä? Lue seuraava:
1-asteen nousu:
Pohjoisessa Grönlantin 100 000-vuoden takainen jäätikkö sulaa jo nyt ennätystahtia. Merenpinta nousee meriveden lämpölaajenemisen sekä jäätiköiden sulamisen seurauksena n. 50 cm nykyisestä tasosta vuoteen 2100 mennessä. Merenpinnan nousun seurauksena arviolta 500-miljoonaa ihmistä menettää kotinsa (etenkin rannikkoseuduilla). Sadekaudet, tulvat ja muut äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät/voimistuvat ja niiden vaikutusalue ja kesto laajenevat ilmaston lämpenemisen myötä. Skenaariot ennustavat, että Amerikan mantereella El Niño-sääilmiön vaikutusalue kasvaisi entisestään ja Keski-USA:ta uhkaisi kuivuus.
Aasiassa rankkasateet ja trooppiset hirmumyrskyt tulisivat yleistymään.

2-asteen nousu:
Mitä tapahtuu kun voinokareen tiputtaa kuumaan kattilaan? Radikaalimmat tutkijat ennustavat näin käyvän mannerjäätiköille pelkästään 2-keskilämpötilan nousulla. Grönlannin ikijään sulaminen nostaisi merenpintaa seuraavien vuosisatojen kuluessa seitsemän metriä. Koska arktiset alueet lämpiävät maapallon keskilämpötilaa enemmän, täydelliseen sulamiseen johtava kehitys voi käynnistyä jo kun maapallo lämpenee keskimäärin 1,75 astetta. Grönlannin jäätikköjen on viime vuosina todettu sulavan oletettua nopeammalla tahdilla ja valuvan mereen kiihtyvää tahtia. Tämä on herättänyt huolen, että sulaminen nostaa merenpintaa nopeammin kuin aikaisemmin on arvioitu.

Arvioiden mukaan meitä on 10miljardia vuonna 2030.

Länsi-Antarktiksen mannerjäätikkö on myös sulamisuhan alla, ja sen valuminen manneralustalta mereen nostaisi merenpintaa kuusi metriä. Jo hiilidioksidipitoisuuksien kaksinkertaistuminen voisi johtaa jäätikön hitaaseen, mutta peruuttamattomaan sulamiseen.
20-30 % kasvistoista kuolisi. Merenlämpötilan nousun takia lähes 95% koralliriutoista tuhoutuisi. Kyseessä on siis periaatteessa ”merten keuhkot” jotka puhdistavat hiilidioksidin vedestä ja vapauttavat happea. Aasiassa vuorten jääpeitteet katoaisivat (Mount Everest,Himalaya) ja lähes miljardin ihmisen juomavarat katoaisivat, puhumattakaan mitä tästä seuraisi kasvillisuudelle. Amazon ei tulisi todennäköisesti selviämään, sillä skenaarioiden mukaan alueella kuivuus lisääntyisi ja sateet vähenisivät. Toivon todellakin, että skenaariot ovat vääriä. Viimeistään Amazonin tuhoutuminen aiheuttaisi totaalisen ekosysteemin romahduksen. Tämä väite ei ole scifiä. Googlaa, tutki Wikipediasta. Totuus on tarua karumpaa.

Tässä vaiheessa voit lopettaa lukemisen ja todeta, ettei onneksi tämä tapahdu minun aikanani. Mutta jos olet syntynyt 1990 luvun jälkeen, mahdollisuus on, että tulet vielä todistamaan kaiken tämän. Ja vaikket eläisi näkemään tulevia, haluatko että sinun sukupolvesi takia tulevaisuudessa maapallolla eläminen olisi yhtä tuskaa?
Maiden päästörajoitukset eivät ole turhaan laadittu. Silti lähes jokainen maa on vaatinut kompromisseja päästöihin, TALOUDEN nimissä. Luonto saa kärsiä, talous ei. Hallitus povaa että Suomella asiat on hyvin. Mutta kuinka kauan? Hiljaa hyvää tulee toteaa maamme hallitus;

”“Menkää nukkumaan kansalaiset, hallituksenne on keksinyt miten talouskriisi hoidetaan! Menkää takaisin nukkumaan kansalaiset, valtionne on järjestyksessä. Tässä, tässä teille Salatut Elämät ja Maajussille morsian. Katsokaa näitä ja turvat tukkoon, takaisin nukkumaan Suomi, tässä teille tosi-tv:ta, ja tässä 23 kanavaa sitä! Katso miten läskit pihtarit menettävä neitsyytensä maajussille suorassa lähetyksessä ja sinä saat äänestää voittajan jatkoon!! Tässä teille Suomi – Olet vapaa sanomaan, mitä me sanomme sinulle!! Olet vapaa tekemään mitä me tahdomme sinun!”

Jos yhtään kiinnostaa, voit tehdä paljon asioiden eteen. Tutki netistä miten voit säästää sähkönkulutuksessa, osallistu adresseihin, vaadi tekoja hallitukseltasi. Jos valtion päästöjen vähentäminen vaikuttaa sinuun rahallisesti , suostuisitko luonnon nimeen?
Bill Hicks R.I.P.
-Vihainen ärräpurri

. . . ja sen jälkeen presidentti Obama ja George W. Bush ja Bill Clinton, kirjoittaa entinen presidentti Reaganin erityisavustaja Doug Bandow kolumnissaan konservatiivisessa National Review -lehdessä.

Vuoden 2008 olympialaisissa kahdeksan kultamitalia voittanut uimari-ikoni Michael Phelps on rikkonut lakia. Kun valokuva hänestä polttamassa maria vesipiipusta julkaistiin, Phelps myönsi rikoksen. Saman rikoksen, jonka vuoksi viime vuonna pidätettiin neljännestä vaille miljoona ihmistä.

Eikö Phelsiä pitäisi syyttää? Kuten myös presidentti Obamaa ja kahta hänen edeltäjäänsä, jotka kaikki ovat ilmeisesti käyttäneet laittomia huumeita? Jos ei, ehkä on aika käydä vakavaa keskustelua huumelaeista.

Michael Phelps pyysi välittömästi anteeksi huonoa arvostelukykyään. Huomio kiinnittyi hänen rahoittajiinsa, joiden sopimuksissa seisoivat tavanomaiset moraalilausekkeet, jotka suojelevat heidän sijoituksiaan hölmösti, joskaan ei moraalittomasti, käyttäytyvien julkisuuden henkilöiden tapauksissa. Phelpsin pankkitilin onneksi monet hänen suuren rahan tukijoistaan, mm. Speedo, Hilton ja Omega, hyväksyivät hänen anteeksipyyntönsä. Subway ja Visa eivät ole ilmoittaneet mitään, mutta ei vaikuta, että ne olisivat jättäytymässä pois. Vähemmistönä on Kellogg’s, joka ilmoitti luopuvansa Phelpsin tukemisesta.

Mutta jos kannabiksen käyttö on niin kamalaa, että on syyt tehdä se rikolliseksi, miksi tuhlaamme aikaa keskustelemalla pystyykö Phelps pitämään mainossopimuksensa? Eikö häntä pitäisi syyttää rikoksesta – aivan kuten miljoonia muitakin amerikkalaisia, joiden elämä on pilattu pilvenpoltosta annetulla tuomiolla?

Vuonna 2007 872 721 amerikkalaista pidätettiin kannabiksen takia. Pidätyksistä 775 138 johtui aineen hallussapidosta. Jälkimmäisistä varmasti osa jäi kiinni kasvattamisesta tai myymisestä, ja heitä syytettiin vähäisemmällä rikosnimikkeellä, mutta joka tapauksessa sadat tuhannet amerikkalaiset joutuivat vankilaan tehtyään juuri samaa mitä Michael Phelps: poltettuaan pilveä. Lähes kolme neljäsosaa pidätetyistä oli Phelpsin tapaan alle 30-vuotiaita. Heillä on vielä suurin osa elämästä edessään, joten he saavat mitä suurimpia vaikeuksia huumesyytteestä.

Joten miksi Phelpsin ei pitäisi joutua vankilaan?

Kysymyksen esittäminen on siihen vastaamista. Pilven polttaminen saattoi olla typerää monestakin syystä – mahdollisten terveyshaittojen takia, sopimusten vaarantumisen ja roolimallina olemisen kannalta – mutta hän teki vahinkoa vain itselleen. Hänet olisi voitu valokuvata humalassa poistumassa horjuen juhlista, eikä tilanne olisi ollut yhtään erilainen. Kielteinen julkisuus ja sponsorit olisivat pakottaneet hänet nöyristelevään anteeksipyyntöön, ja sitten kaikki olisivat jatkaneet elämäänsä. Aivan kuten nyt pilven kanssa.

Kieltolain kannattajat sanovat tietenkin, että laittomat huumeet ovat eri asia. Ja niin ne ovatkin – suurimmaksi osaksi, koska niiden käyttäminen on laitonta. Tämä luo tilanteen, josta aiheutuvat useimmat huumeiden käyttöön tavallisesti liittyvät vakavat ongelmat.

Argumentit ovat vanhoja mutta selkeitä. Sanoi laki mitä tahansa, kansalaiset ovat äänestäneet keuhkoillaan: yli 21-vuotiaista amerikkalaisista 95 miljoonaa on joskus polttanut pilveä, 20 miljoonaa poltti kuluneen vuoden aikana ja 11 miljoonaa käyttää ainetta jatkuvasti. On vaikea uskoa, että kaikki heistä, lähes kolmasosa Yhdysvaltojen populaatiosta, ovat rikollisia, jotka kuuluvat vankilaan.

Lisäksi, huumeisiin liitetty väkivalta on pääasiassa seurausta kieltolaista eikä niinkään käytöstä itsestään. Alkoholinkäyttäjät ovat paljon pilvipäitä todennäköisemmin väkivaltarikosten tekijöitä ja uhreja. Kieltolain aikainen Chicago tarjosi dramaattisen oppitunnin siitä mitä seuraa, kun laajasti käytetty päihde kielletään. Kaupungin väkivaltaisen ajanjakson toisinto nähdään tällä hetkellä suuremmassa mittakaavassa mm. Kolumbiassa ja Meksikossa, jossa urbaanit ja syrjäiset yhteisöt hukkuvat huumejengien väkivaltaisuuksiin.

Terveyskysymyksistä ollaan vielä monilta osin erimielisiä, mutta perustavaa laatua oleva kysymys on, elämmekö vapaassa yhteiskunnassa, jossa ihmiset voivat tehdä valinnan osallistuakseen riskialttiiseen toimintaan. Tupakoijat, riippuliitäjät ja vuorikiipeilijät ottavat kaikki riskejä, joita monet eivät pidä hyväksyttävinä. Se ei silti ole mikään syy pidättää heitä.

On myös melko vaikeaa väittää, että kannabiksen käyttö estäisi Phelpsiä olemasta tuottava ja voittava. Useimmat meistä todennäköisesti muistavat opiskeluajoilta pilviveikkoja, jotka menestyivät myöhemmin erittäin hyvin valitsemallaan uralla. Tulevatko jotkut ihmiset käyttämään liiassa määrin? Kyllä, aivan kuten jotkut ihmiset juovat liikaa, pelaavat liikaa rahapelejä, tuhlailevat liikaa ja käyttäytyvät vastuuttomasti monilla muillakin eri tavoilla. Rikoslaki ei ole vastaus.

Onko todennäköistä että Michael Phelps joutuu vankilaan? Ei, ja hyvästä syystä. Mutta samasta syystä meitä muita ei myöskään pitäisi rangaista kannabiksen käytöstä. Ei ole kysymys siitä, onko pilven käyttö hyvästä vai pahasta. Ihmiset pitäisi jättää rauhaan. Paitsi jos he ovat suoranainen uhka toisille ihmisille. Siitä on kysymys henkilökohtaiselle vapaudelle rakentuvassa yhteiskunnassa, tai ainakin siitä pitäisi olla kysymys.

Lähde:

http://article.nationalreview.com/?q=YzMzNjRiMGE5NDFhYjIzN2I5YjVmZmVhNWQ1YjEzODI

Kirjoitin Imageen otsikolla “Valtaistuin” Hans Wegnerin tuoleista – siinä vaiheessa, kun Barack Obaman voittoa vasta toivottiin.

The Chair on itsetietoisin mahdollinen nimitys istuimelle, mutta tällä kertaa arroganssista ei voi syyttää suunnittelijaa. Tanskalainen Hans Wegner kutsui tuoliaan Round Chairiksi pyöristetyn muodon mukaan. The Chairiksi sen nimesi maailman mahtavin mies.
Vuonna 1960 pidetyt Yhdysvaltain presidentinvaalit aloittivat mielikuvien aikakauden. Richard Nixonin ja John F. Kennedyn välisessä historiallisessa televisioväittelyssä katsojat pääsivät ensimmäistä kertaa vertailemaan paitsi ehdokkaiden sanomisia myös heidän ulkonäköään. Kennedy ymmärsi jälkimmäisen merkityksen, mikä näkyi myös tuolivalinnassa. Studioon oli nimittäin tuotu selkävaivaisen Kennedyn toivomat Hans Wegnerin tuolit, jotka ehdokkaan mielestä tukivat parhaiten selkää – ja eittämättä myös tämän tavoittelemaa imagoa. Salskea ehdokas näytti sirolla istuimella sulavalta kuin urospeura, kun taas hikoileva vastustaja toi mieleen lähinnä karsinaan teljetyn karjun.
… Vaatimattomuudesta huolimatta – tai sen ansiosta – Wegnerin tuolit kuuluvat nykyisin niin luksuskotien kuin suuryritysten ja YK:n tapaisten organisaatioiden vakiokalustukseen. Tanskalaisella designilla vallankäyttäjä viestii humaania statusta. Siinä missä topatut nojatuolit luovat kuvan pölyisestä ja tärkeilevästä auktoriteettista, keveät ja paljaat puurakenteet henkivät avoimuutta, edistyksellisyyttä ja eurooppalaista – lue: oikeaa – sivistystä. Ei siis ihme, että Yhdysvaltain demokraatit ovat istahtaneet mielellään wegnereille.
Kymmenisen vuotta sitten presidentti Bill Clinton, JFK:n ylin fani, sai Tanskan vierailullaan oman versionsa The Chairista. Nähtäväksi jää, mille istuimelle seuraava demokraattien toivo yltää.

Svenskt Tenn ja erityisesti Josef Frank ovat kuluneen vuoden aikana pulpahdelleet esiin trendilehdissä ja viimeksi valkokankaallakin. Kirjoitin kuoseista Imagen Kulttijuttu-palstallani – enkä tietenkään malttanut olla vertaamatta ruotsalaista kukkaketoa täkäläisiin Unikkoihin.

Svenskt Tenn ei ole megabrändi, ei edes Ruotsissa, eikä Josef Frankia voi verrata maansa designsankarina omaan Kai Franckiimme. Mutta toisin kuin Marimekko, ruotsalainen printti- ja huonekalutalo ei ole koskaan pyrkinytkään kansansuosikiksi. Se ei ole löyhytellyt kankaitaan Sergels Torgetilla Carola Häggqvistin tahtiin eikä myynyt franchisingilla kuosejaan muovikorttien pintoihin.
Svenskt Tennille riittää pienempi joukko ihailijoita. Sellaisia kuin Tyler Brûlén päätoimittama Monocle-lehti ja sisustusguru Ilse Crawford. Pitämällä matalaa profiililla se on pysynyt massatrendejä kavahtavien lemmikkinä ja pystynyt myös pitämään hintansa korkeina. Metri Josef Frankin kukkaketoja maksaa noin 140 euroa, kun taas unikkopelloille pääsee alle 23 eurolla…
Nyt kun eklektinen tyylien sotkeminen on syrjäyttänyt virtaviivaisen minimalismin trendikkyydessä, Frankin rehevyys on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Trendin harjalla onkin hyvä aloittaa maailmanvalloitus. Markkinointifilminä Svenskt Tennillä on kokonainen Hollywood-elokuva. Mammia Mia! –musikaalin tapahtumapaikka on kauttaaltaan verhoiltu Josef Frankin kankailla. Tähdet Meryl Streepin johdolla painavat päänsä kukkatyynyille, lekottelevat rehevillä lepotuoleilla ja ripustavat riveittäin liinoja pyykkinarulle.
Yli 30 miljoonaa silmäparia on seurannut kuinka Frankin kankaat keinuvat auringon paisteessa ja Abba soidessa. Ruotsalaista versiota paratiisista on paha vastustaa.