Krohnien vihermafiaa edustava Minerva “Kelkka”  Krohn on kipuamassa (vastoin aikaisemmin ilmoittamiaan periaatteita) poliittisen virkanimityksen kautta ns. kultaiselle oksalle.Vai sanoisimmeko mielummin, että Minervan kelkka suuntaa kohti suojatyöpaikkaa.

Kunnallisvaalit voittaneet  kokoomus ja vihreät jakoivat pääkaupunkiseudun johtopaikat keskenään viime  tammikuussa parhaaseen perinteiseen poliitiseen maan tapaan.

Tuon sopimuksen perusteella  helsinkiläisestä Suvi Rihtniemestä (kok) tulee Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän (HSL) ja espoolaisesta Raimo Inkisestä (vihr) Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) toimitusjohtaja.

HSL alkaa hoitaa vuodenvaihteesta alkaen pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä. HSY:hyn yhdistetään pääkaupunkiseudun kaupunkien vesilaitokset ja jätehuolto.

Nämä HSL:n ja HSY:n johtopaikat ovat edustukselliseen kansanvaltaamme olennaisesti kuuluvia poliittisia (palkinto)virkoja. Pääkaupunkiseudun kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi kuntavaaleissa jäänyt Sdp ei purnannut (pelinpolitiikan sääntöjen mukaisesti) kokoomuksen ja vihreiden sopimusta.

Jokainen varmaan ymmärtää, että tällaiset ilman soveltuvuutta ja edes teoreettista ammattitaitoa vailla oleville poliitisille pyrkyreille jaetut virat eivät juuri edistä yhteiskunnan hyvää, eivätkä etenkään sen kestävää kehitystä.

Jokainen ymmärtää varmaan myös sen, että jos Suomessa siirryttäisiin suoraan demokratiaan, nämä kytkyt ja poliittiset suojatyöpaikat katoaisivat rasittamasta yhteiskunnan kuluja ja lisäämästä oikeiden virkamiesten työkuormaa. Hallinto muuttuisi asteittain kohti todellista kansalaisten yhdenvertaisuutta.

Tämä idea suorasta kansanvallasta ei kuitenkaan ole tähän mennessä kelvannut suurille puolueille, koska ne menettäisivät vallan lisäksi otteensa yhteiskuntaa. Nyt näyttää siltä, että vihreistäkin on tulossa aito suuri puolue.

Vihreät vaativat nimittäin jo saamansa palkintoviran lisäksi  vielä täysin uuden johtajanpestin perustamista itselleen Uudenmaan liittoon.

Tämä Uudenmaan liitto on alueellinen 21 kunnan yhteisö, jonka tärkeimpiä tehtäviä on laatia alueelle maakuntakaava – asia jonka viivyttämisessä ja yhteiskunnallisten hankkeiden torpedomisessa vihreät ovat aikaisemminkin kunnostautuneet. Muistatte varmaan kuinka kalliiksi vihreiden toimet tulivat yhteiskunnallisesti katsoen Vuosaaren satamaprojektin viivyttelyssä?

Uudenmaan liiton tärkeimpiä viimeaikaisia toimia ovat olleet Kehittyvien Maakuntien Suomen kautta korruptioskandaaliin liittyneen kohuliikemies Toivo Sukarin Ideaparkin torppaus ja  uuden läsnimetron linjaus.

Tärkeä elin siis.

Vihreät perustelevat tätä vaatimaansa uutta johtajanpostia sillä, että liittoa ovat pyörittäneet  kokoomuslainen maakuntajohtaja ja hänen  demareista tuleva varamiehensä.

Se mikä asiasta tekee erikoisen mielenkiintoisen on sellainen tosiasia, että tämän ihqun ja uuden  poliittisen viran perustamista vaativat nimenomaan vihreät. Vihreillä kun on aikaisemmin ollut otsaa moralisoida edustukselliseen kansanvaltaan kuuluvaa poliittista kulttuuria. Nyt näyttää siltä, että vihreät ovat kuorineet vesimeloninsa ja vihreän kuoren alta on paljastunut raadollinen punainen jakopuolue.

Nyt vihreät ovat päässeet siihen, missä esimerkiksi keskusta, kokoomus ja SDP ovat olleet jo vuosia – avoimeen omaneduntavoitteluun ja yhteiskunnallisten asioiden sotkemiseen ja uhraamiseen sen varjolla.

Yhteiskunnan edun uhraus ja sotkeminen ovat jo alkaneet, sillä tämä vaatimus uudesta johtajasta on sotkenut täysin Uudenmaan liiton suunnitelmat.

Nykyisen taloudellisen taantuman saapuessa myös Uudenmaan liitto joutui uuden tilanteen eteen.  Liitossa tehtiin tarpeelliset johtopäätökset . Siellä  mietittiin uutta organisaatiota koko vuoden 2008 ajan. Lopulta organisaatiota karsittiin (ihan fiksusti) vähentämällä päälliköitä ja johtajia – siis poliittisia suojatyöpaikkoja.

Ketään ei kuitenkaan irtisanottu, mutta esimerkiksi eläkejärjestelyiden avulla talosta katosi kymmenkunta työpaikkaa.  Samassa prosessissa päätettiin myös, ettei  minkäänlaisia uusia virkoja perusteta.

Vihreiden vaatimuksesta Uudenmaan liittoon aletaan nyt sitten kuitenkin (vastoin entisiä päätöksiä ja vihreiden julkistamia periaatteita)  etsiä  uutta johtajaa ensi vuoden alussa. Muodollisesti haku on avoin, mutta käytännössä paikalle valitaan helsinkiläinen Minerva Krohn.

Minerva saa ihan oikeita alaisia pomputettavakseen, työhuoneen Uudenmaan liiton toimistosta ( Aleksanterinkadun arvokkaasta ympäristöstä) sekä matamin habitukseen ja arvomaailmaan ilmeisen erottamattomasti kuuluvan virka-auton kuljettajineen.

Minervan palkaksi on kaavailtu  6 000–7 000 euroa kuussa. Eihän tuollainen rääpesumma ole sinänsä  mitään ministeritasoa, mutta ehkä Minerva sillä jotenkin pärjää.

Minervan tuleva titteli on kuitenkin vielä auki. Se saattaa olla  strategiajohtaja, kehitysjohtaja tai kehittämisjohtaja. Se voi olla myös (sic!) muutosjohtaja. Muutoksen aikoina tarvitaan muutosjohtajia jo pelkän muutoksen vuoksi. Johtaja joka tapauksessa.

Minervan tuleva titteli on siis vielä  epäselvä. Näin siksi, että  kukaan ei tiedä, mitä uusi johtaja tekee. Tai mitä ihmettä Uudenmaan liitto sitten uudella (poliittisella)  johtajallaan oikastaan todellisuudessa tekee?

Tärkeintä lienee kuitenkin se, että Minervan kelkka karauttaa turvalliseen suojatyöpaikkaan ja vihreät pääsevät sotkemaan muille sopivaa yhteistä kaavoituspolitiikkaa  – maksoi se sitten meille veronmaksajille ihan  mitä tahansa.

Lähteet: HS, STT, Uudenmaan liitto, Vihreät De Gröna

On kenties sattumaa että kun Suomi putosi jälleen korruptio vertailussa, niin päivää myöhemmin uutisoitiin että ministeri Stefan Wallin nauttii Gyllenbergin säätiön erikoisedusta, vastoin säätiön sääntöjä.

Presidentti Tarja Halosen mielestä rauhanturvaajien kotiuttamisesta Afganistanista päättäneet tahot sivuuttivat omin päin valtiojohdon päätökset.

Yle Uutisten tiistaina haastattelema Halonen ei maininnut nimiä, mutta arvostelun kärki kohdistui pääesikuntaan ja puolustusministeriöön.

Olennaista kuitenkin lienee se, että joku otti vastuun ja toimi Halosen reissatessa pitkin maailmaa veronmaksajien piikkiin. Nyt kädet kyynärpäitä myöten ristiin – olemme korviamme myöten kusessa, jos Suomi joutuu mukaan yhtään Afganistania lähempänä olevaan kriisiin tällaisen ylipäällikön komennossa.

Se mitä todellisuudessa tapahtui – Halosen kiukuttelusta huolimatta – selviää täältä.

Lähde: YLE

Tässä blogissa partioliikkeen ja puoluepolitiikan välisestä suhteesta julkaistu kirjoitus kirvoitti runsaan keskustelun. Tuosta keskustelusta hyppäsi pöydälle myös Metsähallituksen asema kansallisomaisuutemme – suomalaisen luonnon -  hoitajana.

Useat keskusteluun osallistuneet viittasivat Metsähallituksen kaksoisrooliin liikelaitoksena ja kansallisomaisuuden hoitajana. He esittivät samassa yhteydessä myös huolensa kyseisen (valtion omistaman) julkishallinnon laitoksen haluamasta muutosprosessista.

Tuossa prosessissa metsähallituksen virkistyspalveluja hoitava Villi Pohjola yhtiöitettäisiin yritykseksi.

Tämä asia on jäänyt uutisvuossa hieman mediapimentoon, vaikka se on ollut pöydällä jo viime keväästä saakka.

Tänään tilanne on muutunut. Kauppalehti kertoo, että Metsähallituksesta tulee yhteiskunnallisia tehtäviä hoitava valtion erityisyhtiö vastaavasti kuin Yleisradio Oy ja Veikkaus Oy.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) ovat (yllättäen, kaksi kepulaista ministeriä)  päätyneet yhteiseen näkemykseen, että valtion liikelaitoksen organisaatiomuutosta valmistellaan erityisyhtiömallin mukaisesti. Laajasta luontopuolen virastosta ollaan luopumassa.

Erityisyhtiöön kootaan sekä maa- ja metsätalousministeriön alainen liiketoimintapuoli eli suurimpana metsätalous ja ympäristöministeriön alaiset luontopalvelut sekä luonnonsuojelu- ja ympäristösuojelutehtävät. Ainoastaan viranomaistehtävät siirtyvät muualle.

Metsähallituksen pääjohtajan Jyrki Kankaan jo viime keväänä esittämän kannan mukaan yhtiönä Villi Pohjola olisi samalla viivalla kilpailijoidensa, muiden matkailuyritysten kanssa.

Kankaan mukaan mahdollisella yhtiöittämisellä ei ole vaikutuksia esimerkiksi Villin Pohjolan tuotevalikoimaan. Valtion liikelaitoksen matkailuyksikön työntekijät siirtyisivät vanhoina työntekijöinä uuden yhtiön palvelukseen. Samalla Metsähallituksen viime vuonna ostama rovaniemeläinen ohjelmapalveluyritys Eräsetti Oy sulautettaisiin Villi Pohjola Oy:öön.

Yhtiöittämispäätöksen tekee valtioneuvosto maa- ja metsätalousministeriön esityksen pohjalta. Metsähallituksessa toivotaan, että päätös tehtäisiin vielä tänä vuonna, jotta yhtiö voisi aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa.

Villi Pohjola vuokraa vuosittain noin 300 lomamökkiä ja tuo Suomeen, lähinnä Lappiin, kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia turisteja. Lisäksi se järjestää yritysmatkoja. Villin Pohjolan ja Eräsetin vuotuinen liikevaihto on noin 10 miljoonaa euroa ja ne työllistävät noin 50 henkilöä.

Kun Metsähallitus puhuu pääjohtajansa suulla, asiaan pitää suhtautua vakavasti. Metsähallitus haluaa itse tätä muutosta.

Kangas kertoo, että  EU:n komission vaatimus vauhditti myös Villin Pohjolan yhtiöittämistä. Tämä vaatimus perustuu siihen, että EU:n komissio pitää liiketoimintaa harjoittavia valtion liikelaitoksia kilpailulainsäädännön vastaisena. Komission mukaan niillä on konkurssisuoja ja ne saavat veroetua verrattuna vapailla markkinoilla toimiviin yrityksiin.

Totta tämäkin, mutta näemme jälleen tässä sen asian, että kun asioista päätetään niistä ymmärtämättömien parissa ja kaukana sieltä mihin nämä päätökset vaikuttavat, saadaan aikaan tyypillinen EU-päätös- ei päätä, ei häntää.

Tämä hyväntahtoisuus jää nimittäin sen asian alle, että näin (vastoin alkuperäistä vaatimusta) Metsähallitus pystyy luomaan EU-komission  (ja Suomen kumileimasimena toimivan valtionhallinnon) siunauksella Villi Pohjola Oy:sta virkistyskäytössä olevia maa-ja vesialueita ja infrastruktuuria hallinnoivan (valtion omistaman ja tarvittaessa ulkomaille myytävissä olevan) monopoliyhtiön.

Tämä tilanne tullee aiheuttamaan sen, että Villi Pohjola voi kuristaa kuoliaiksi pienet paikalliset toimijat ja yrittäjät sekä liittää ne itseensä itse sanelemillaan ehdoilla – kuten Rovaniemellä toimineen Eräsetin.

Tai ajaa halutessaan paikalliset luontomatkailuyrittäjät konkurssiin. Jos tämä yhtiöittäminen tapahtuu, Villi Pohjolan johdolla on EU:n komission valtuutus ja suomalaisen veronmaksajan rahat takanaan tätäkin päämäärää varten.

Asiaa olisi syytä tarkastella myös hiljattaisen Destian antaman esimerkin kautta. Kun valtionyhtiössä on tällaista intoa muuttua yhtiöittää toimintaa, on veronmaksajan syytä miettiä sitä, onko jollain ketunhäntä kainalossa?

Kaikissa (etenkin yhteisissä) asioissa kannattaa esittää kysymys siitä kuka hyötyy? Toistaiseksi näyttää siltä, että ainoa joka tästä hyötyy, on se sama valtioyhtiöihin ja niiden ympärille pesiytynyt saalistajien sakki.

Näiden esimerkkien valossa valtioyhtiöiden yhtiöittämine ja muuttamine liikelaitoksiksi oli vertaansa vailla oleva virhe koko historiassamme. Kahdella penkillä kun on huono istua – yhteisten etujen valvojan ja bisneksen tekijän.

Asiassa on muitakin kuin yrittäjinä elantonsa saavia suomalaisia koskevia uhkia. Ikävä kyllä nyt näyttää siltä, että Metsähallitus ja sen käsikassara Villi Pohjola ovat osoittautuneet jo tässä vaiheessa pukeiksi suomalaisen kansallisomaisuuden kaalimailla.

Suomen Luonnonsuojeluliitto on pelännyt, että luonnonsuojelu unohdetaan, kun metsät siirretään tulosta tavoittelevan yhtiön hallintaan.

Pahimmillaan on vilauteltu skenaariota, jossa kansallisomaisuutta eli esimerkiksi kansallispuistoja ja eräkämppiä siirtyy ulkomaiseen omistukseen. Tämä skenaario on askeleen lähempänä toteutumista tuon aiemmin tekstissä siteeratun Kauppalehden tänään julkaiseman utisen mukaan.

Tämä on jälleen kerran todellinen malliesimerkki siitä, mitä on odotettavissa nyt ja tulevaisuudessa, kun EU siirtää lopunkin paikallisen päättämisen Brysseliin.

On mahdotonta vaatia, että suomalaiset yrittäjät pystyisivät ajamaan edes omia etujaan lobbaamalla Brysselissä, etenkin kun vastassa on monopoliaseman saanut Suomen valtion verorahoilla ja valtionvirallisella statuksella pyörittämä ns. yhtiö.

Yrittäminen on Suomessa kova laji – ilman valtiota kilpailijanakin. Kun valtio saa monopolin sekä myyntipalveluihin että verotukseen, ollaan aika kaukana kommision alkuperäisestä vaatimuksesta.

Tai ehkä juuri se on tarkoituskin?

Luoda jossain tulevaisuudessa kenties Suomesta eurooppalainen luontoreservaatti, jossa paikallisten asukkaiden oikeudet luontoon ja siellä oleskeluunkin ovat rajoitetut ja jota myydään parhaiten maksavalle?

Nyt minun on syytä lopetta näiden kauhuskenaarioiden luominen, niiden toteutuminen kun saattaa olla ihan mahdollistakin.

Lähteet: STT, IL, MMM, Metsähallitus, YLE

Otetaanpa esiin vähän vanhempi uutinen. Se pomppasi pari päivää sitten uudestaan ylös erään valtakunnallisen poliitikon kasvojenkohotuskampanjan yhteydessä. Palataan siihen kenen ja miten tuolla lopussa. Mielenkiintoista on myös se, että tämän kasvojenkohtuskampanjana välineenä on tällä kertaa kilpailevan puolueen media.

Mielenkiintoista tämä on sikäli, että politiikassa (ja kaupankäynnissä) ei -vanhan perussäännön mukaan – mainita vastustajaa muuten,  kuin tämän vahingoittamistarkoituksessa tai omassa hyötymistarkoituksessa. Koska kyse on kilpailijan mainostamisesta, tarkoitus on ilmiselvästi hyötyminen. Paltaan siihenkin vähän myöhemmin.

Metsähallitus uutisoi tästä kaiken kaikkiaan posiitiivisesta nuorisotyöhön ja luontoon liittyvästä asiasta jo huhtikuussa .

Hämeenlinnan Evolle valtakunnallinen nuorisoleirikeskus

Julkaistu 21.4.2009

Metsähallitus ja Suomen Partiolaiset perustavat yhteistyössä valtakunnallisen nuorisoleirikeskuksen Evolle Hämeenlinnaan. Kyseessä on noin 100 hehtaarin kokoinen alue, joka on avoin kaikille telttaleiritoimintaa järjestäville tahoille. Lopullisesti asia ratkesi 21.4., kun opetusministeriö myönsi Suomen Partiolaisille 350 000 euron avustuksen leirialueen rakentamista varten.

Suomen Partiolaiset olivat hankkeessa aloitteentekijöinä, motiivinaan erityisesti luontoharrastuksen lisääminen ja nuorten hyvinvointi. Hankkeen kustannusarvio on vajaa miljoona euroa. Toinen merkittävä rahoituserä on Metsähallituksen Etelä-Suomen Luontopalveluille maa- ja metsätalousministeriön budjetista jo myönnetty 350 000 euroa.

”Leirikeskuksen perustaminen on vahva kannanotto nuorten hyvinvoinnin puolesta. Toiminta luonnossa on erittäin tärkeässä roolissa lasten ja nuorten luontosuhteen kehittymisessä”, Suomen Partiolaisten toiminnanjohtaja Liisa Sahi sanoo. ”Rakentamalla pysyvä kohde leiritoimintaa varten voidaan ympäristöasiat huomioida kestävällä tavalla myös suurleirejä järjestettäessä”, Sahi painottaa.

Leirialue on Metsähallituksen hallinnassa ja se sijaitsee Evon retkeilyalueen välittömässä läheisyydessä Evon Pitkänniemenkankaalla. Metsähallitus perustaa alueen rakentamalla sinne vesi-, viemäri- ja tieverkostot. Suomen Partiolaiset vastaavat alueen suunnittelusta sekä osasta leiritoimintaa palvelevia rakennelmia. Metsähallitus järjestää alueen rakentamisesta tarjouskilpailuja kevään aikana. Alueen valmistuttua sitä ylläpitää ja sen varauksista huolehtii Metsähallitus.

Metsähallitus pitää hanketta erittäin myönteisenä. Pääjohtaja Jyrki Kankaan mukaan on erinomaista, että alle kahden tunnin päähän pääkaupunkiseudulta saadaan nuorisojärjestöille aktiivista ja omatoimista leiritoimintaa palveleva keskus. Hänen mukaansa hanke piristää myös Evon retkeilyalueen toimintaa ja tuo uusia käyttäjäryhmiä nauttimaan alueen mahdollisuuksista.

Kangas arvioi hankkeen nostavan Evon entistä suositummaksi retkeily- ja matkailukohteeksi Etelä-Suomessa. ”Evolla käy noin 60 000 retkeilijää vuodessa ja suosio kasvaa hankkeen myötä oleellisesti”, Kangas uskoo. ”Tämä piristää myös aluetaloutta. Evon profiilin noustessa uskomme myös, että alueelle saadaan enemmän varoja kaikkia käyttäjäryhmiä palvelevan opastus- ja palveluvarustuksen kehittämiseen.”

Kangas tähdentää, että hyvällä suunnittelulla luonnossa voidaan toteuttaa suuriakin leiritapahtumia, mistä partiolaisten toteuttamat suurleirit ovat mainio todiste.

Evon nuorisoleirikeskuksen rakennelmat valmistuvat heinäkuuhun 2010 mennessä. Leirikeskus saa arvoisensa avauksen, sillä ensimmäinen alueella järjestettävä tapahtuma on Suomen Partiolaisten suurleiri, Kilke, kesällä 2010. Suurleirille odotetaan 10 000 partiolaista, joista 1000 on kansainvälisiä vieraita.

Samoilla periaatteilla aluetta markkinoidaan myös muiden nuorisojärjestöjen leiritapahtumia varten. Muille nuorisojärjestöille hankkeesta informoidaan vielä kevään aikana.

Majoitusalueiksi on tarkoitus varata noin 50 ha ja ohjelma-, koulutus- ja huoltoalueiksi noin 60 ha.

Asian alullepanija ja projektista vastuun tulevaisuudessa kantava Suomen Partiolaiset on omassa kommentoinnissaan hieman varovaisempi. Tämä maamme suurin varhaisnuoriso ja nuorisojärjestö ei tuulettele, vaan on ryhtynyt tuumasta toimeen.

Suomen Partiolaisten Wikipedia (Partiowiki) kertoo projektista ja sen suunnittelusta seuraavaa:

Evo

Evo on kylä Lammin kunnassa Kanta-Hämeessä. Lammi liittyy osaksi Hämeenlinnan kaupunkia vuoden 2009 alusta. Alue on tunnettu lukuisista puhtaista järvistään ja ympäröivästä metsäluonnosta.

Evolla on järjestetty Ko-Gi -leirejä ja niiden edeltäjiä kymmenien vuosien ajan sekä useita piirileirejä. Suomen Partiolaisten suurleiri Kilke järjestetään Evolla 28.7.-5.8.2010.

Evolla on paljon metsäluontoon liittyvää matkailu- ja virkistystoimintaa. Alueella sijaitsee mm. tunnettu Niemisjärven virkistyskalastusalue sekä Hämeen ammattikorkeakoulun metsäyksikkö (ent. Evon metsäopisto).

Evon leirialue

Evon rantaosayleiskaavan muuttamiseen on ryhdytty Suomen Partiolaiset ry:n aloitteesta. Kaavamuutoksen tavoitteena on mahdollistaa Suomen Partiolaiset ry:n pysyvän leirialueen perustaminen Evolle Metsähallituksen hallinnoimalle valtion maalle. Alueella on tarkoitus järjestää suurleiri joka viides vuosi. Lisäksi järjestetään piiri-, lippukunta- ja talvileirejä. Hanke toteutetaan metsähallituksen ja SP:n yhteistyönä. Valtio on myöntänyt hankkeelle 350000 euron rahoituksen. Koko hanke lähti käyntiin pääministeri Matti Vanhasen aloitteesta Taruksella.

Leirialueen on suunniteltu muodostuvan piirileirialueesta sekä laajennusalueesta, joka on käytössä vain suurleirivuosina. Partiolaisten käyttö keskittyy heinäkuun puolivälin ja elokuun puolivälin väliselle ajalle. Muulloin alue on Hämeen Ammattikorkeakoulun kuntayhtymän ja jokamieskäytössä.

Tämä ajatus on minusta aivan loistava ja kannatettava. Sen takana on vakavasti otettava taho ja sillä pyritään terveeseen nuorisotyöhön – lähentämään suomalaisia nuoria takaisin kohtia normaalia luontosuhdetta (partiolaisten tosin tulee olla riittävän varovaisia Villin Pohjolan suhteen).

Mutta ikävä kyllä, kaikessa toiminnassa (ja nykyään näköjään  nimenomaan nuorisotyössä) on aina mukana jotain sellaista, joka pyrkii hyötymään henkilökohtaisesti yleishyödyllisestä ajatuksesta.

Juuri kun olemme edes hieman toipuneet Keskustaa lähellä olevan nuorisosäätiön rahanjaosta ja nuorisotyön likaamisesta, uusi luku on avautunut.

Perjantain Vihreä Lanka kertoo, että Muna-Matti käyttää tätäkin henkilökohtaisen naamanpesukampanjansa apuna:

Matti Vanhanen lobbasi partiolaisille leiripaikan

30.10.2009 Hämeenlinnan Evolle valmistuu parhaillaan sadan hehtaarin leirikeskus. Paikka vihitään käyttöön ensi kesänä, jolloin siellä järjestään partiolaisten suurleiri.

Talkoolainen. Pääministeri Matti Vanhanen käynnisti kesäkuussa partiolaisten leiripaikan rakennustyöt.
Kuva: Minna Ertimo

Leiripaikkaa rakentavat yhteistyössä maa-alueen omistava Metsähallitus ja Suomen partiolaiset. Leiripaikka maksaa kokonaisuudessaan noin miljoona euroa.

Partiolaiset olivat jo vuosia haaveilleet pysyvästä leiripaikasta tie- ja vesijohtoverkkoineen, mutta kustannusten takia sen rakentamista pidettiin mahdottomana.

Yllätys olikin iloinen, kun hanke sai vaikutusvaltaisen isän. Pääministeri Matti Vanhanen otti leiri-idean puheeksi viisi vuotta sitten vieraillessaan edellisellä suurleirillä Taruksella.

”Oli kiinnostavaa, että aloite tuli häneltä. Hänen poikansahan oli myös partiolainen, ja pääministeri Vanhanen oli jo aiemmin vieraillut Uudenmaan partiopiirin leireillä”

partiolaisten markkinointipäällikkö Aki Tuominen kertoo.

Pääministerin myötävaikutuksella hallitus tukee hanketta 700 000 eurolla, mikä kuittaa suurimman osan kustannuksista.

Partiolaiset itse keräävät kasaan noin 200 000 euroa. Rakennustöistä osa tehdään talkoilla.

Tuominen näkee pysyvässä leiripaikassa useita etuja.

”Se säästää paljon aikaa vaivaa, kun joka leiriä varten ei tarvitse uuteen paikkaan rakentaa ja purkaa tilapäisiä perusrakenteita. Fyysiseen ponnisteluun aiemmin kulunut aika voidaan jatkossa käyttää leiriohjelmaan.”

Pysyvä leirikeskus säästää myös ympäristöä. Tuhansien partiolaisten leirit kuluttavat maastoa.

Evolla maaston kuluminen ja harmaan veden keräys voidaan ottaa huomioon jo rakennusvaiheessa. Leirikeskukseen vedetään myös sähköt sekä juomavesi- ja tietoliikenneverkko.

”Ei tietoliikennettä telttoihin asti vedetä, mutta esimerkiksi ruokatilaukset ja tiedonvälitys hoidetaan nykyisin netissä”

Aki Tuominen kuvailee.

Kaiken on oltava valmista heinäkuun lopussa, kun partiolaisten järjestyksessään kuudes suurleiri Kilke käynnistyy. Sinne odotetaan ainakin 10000:ta osallistujaa, joista noin tuhat tulee ulkomailta.

Tulevaisuudessa Evolla on tarkoitus järjestää suurleiri joka viides vuosi. Lisäksi partiolaiset järjestävät alueella vuosittain pienempiä leirejä.

Mikä ihmeen talkoolainen? Äijä käy nojaamassa propagandamielessä lapioon kuvaajien nähden ja keräilee irtopisteitä syöksyssä olevalle poliittiselle uralleen.

Mikä ihmetyttää vielä enemmän, on sellainen pikku seikka, että miksi Vihreä Lanka (ja miksi  juuri nyt?) lobbaa Vanhasen puolesta näin vastenmielisessä hyvällä asialla ratsastamisessa?

Henkilökohtaisesti olen tullut siihen tulokseen, että Vanhasen ja virheiden yhteisen kampanjan syy saattaa hyvinkin liittyä iltalypsyn kautta tehtyyn kassakaappisopimukseen ydinvoimasta.

Kun päättäjät Suomessa tekevät kaurapuurokompromissejaan, lapset ja nuoretkaan eivät ole niiltä suojattuja – vanhuksista, asunnottomista, työttömistä, sairaista, syrjäytyneistä, köyhistä ja toisinajattelijoista nyt puhumattakaan.

Ikävä kyllä, partiolaisetkin ovat lähteneet julkisessa tiedotteessaan siihen leikkiin mukaan, että tämä hanke lähti käyntiin pääministeri Matti Vanhasen aloitteesta Taruksella.

Tämä väite ei pidä paikkaansa.

Pitkään partiossa mukana olleena (ja itsekin Evolla Ko-Gi:n leiriosan suorittaneena partiojohtajana),  muistan näitä suunnitelmia tehdyn jo 1970-luvulta saakka. Vaikka tähän mediahömppään kuuluvan väitteen mukaan  Matti Vanhanen oli kyseisen hankkeen aloittajana, niin pitää muistaa (edellisten partiosukupolvien pitkäjänteistä työtä kunnioittaen), että Vanhanen ei kuulu projektiin muuten kuin pääministerin asemaansa käyttävänä hyötyjänä.

Partiolle maksettu lahjus on sanana sentään ehkä turhan kova.

Partiolaisille neuvona – pysykää edelleen kaukana puoluepolitiikasta. Se on likaista ja rumaa – aivan kuten sen tekijätkin.

Jos ette usko vanhaa ukkoa,  kannattaa vaikka aloittaa siitä ajatuksesta, että kuka hyötyy, miksi vihreät lobbaavat Vanhasta ja onko Suomen Partiolaisten edun kannalta järkevää leimautua lobbareiden ja vihreiden sylikoiraksi?

Ihan erityisenä varoituksen sanana: partiojärjestön ei kannata hakeutua etenkään vihreiden nuorisojärjestön asemaan.

Se on suomalaisen partiotoiminnan loppu. Uskon, että nykyiset partioliikkeen tulevaisuudesta vastuussa olevat ihmiset ovat kuitenkin tarpeeksi fiksuja ymmärtämään tämän asian itsekin.

Ole valmis! - muttei mihin tahansa. Ettei tulevaisuudessa tarvitse muuttaa partiolaisten ruotsinkielistä tunnusta Var Redo! koko liikkeen kohdalla muotoon Var är Du?

Lähteet: Metsähallitus, Suomen Partiolaiset, Vihreä Lanka

Kyseinen tyylikäs, kovasti nättikin, rouva on sisäministerimme Anne Holmlund.

Minultakin usein kysytty, että kuka hyötyy maahamme vyöryvästä sosiaaliturismista joka vain haitaksi maamme taloudelle. Olen sanonut, että siittä hyötyy ne ketkä tekevät asialla bisnestä – kukaan muu siitä ei hyödy, ei Suomi eikä Suomen kansalaiset. Alan bisnes on hyvin tuottoisaa ja täysin riskitöntä puuhaa.

Nyt on tullut esiin asioita joiden perusteella voi ainakin esittää kiusallisia kysymyksiä eräästä kyseisen bisneksen hyötyjästä. Tietojen valossa eräs hyötyjä on Kokoomusta edustava sisäministerimme, tai ainakin hänen lähipiirinsä.

Asiasta kirjoittavat hyvin ja tarkasti Octavius ja Keronen – suosittelen lukemaan ihan ajatuksen kanssa.

Turvapaikanhakijoiden määrä on viime vuosina noussut voimakkaasti ja turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat pidentyneet. Turvallisuusviranomaisten kannalta keskeinen haaste on maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen ja rasismirikosten ennaltaehkäisy. Esimerkiksi poliisi edistää hyvän maahanmuuttopolitiikan toteutumista parantamalla maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen turvallisuuspalveluja sekä luo yhteyksiä maahanmuuttajayhteisöihin hyödyntämällä muun muassa koulupoliisitoimintaa, verkostotyötä sekä kohdennettua viestintää.

Sisäministeriön  kansliapäällikkö Ritva Viljasen (demla) talutushihnassa kiltisti kulkeva hyödyllinen idiootti ministeri Anne Holmlund (Epäkansallinen sekoomus) Etelä-Suomen poliisipäällystöpäivillä.

Se, että Holmlundin osoittamilla taidoilla, ymmärryksellä ja järjenjuoksulla varustettu ministerinreppana ei ymmärrä poliisin lakisääteisiä tehtäviä ei yllätä – ja on tavallaan ihan ymmärrettävääkin. Tässä maassa on harvoin heitetty ministereitä vankilaan edes tahallisen virkavirheen vuoksi, joten väärinkäytöksista tai tyhmyydestä ei ole juurikaan vaaraa joutua ministerivastuuseen.

Se, että konservatiivipuoluetta edustava ministeri laulaa vasemmistolaisen alaisensa lauluja on taas puolestaan osoitus joko moraalisesta selkärangattomuudesta tai ymmärryskyvyn puutteesta.

Poliisin tehtävät on määritelty lainsäädännössä. Siellä – eikä missään muuallakaan voimassaolevassa Suomen lainsäädännössä – ei tunneta rasistista rikosta.

Myöskään kansalaisten mielipiteiden muokkaaminen tai niiden estäminen ei ole poliisin tehtävä avoimessa kansalaisyhteiskunnassa. Sisäministerin käskyttämä maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen ei kuulu todellakaan Suomen kaltaiseen yhteiskuntaan.

Lainsäädännössä poliisin tehtävät on määritelty Poliisilain 1 §:ssä.
Poliisin lakisääteisenä tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.

Tuolla (oikeassa lainsäädännössä) ei siis edes tunneta käsitettä rasismirikos - eikä se näin ollen kuulu edes poliisin tehtäviin.

Vieläkin huolestuttavaampaa on se, että Holmlundia vakavampiakin lainsäädäntövallan anastamista (ainakin mahdollisesti) yrittäneitä virkamiehiä ja poliitikkoja on näkynyt julkisuudessa yhä kasvavissa määrin.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkkaakaan ei tunnu huolestuttavan yhtään tällainen lainsäädäntövaltaan puuttuminen. Hän näyttäisi olevan lähinnä kiinnostunut peittelemään (demlakaverinsa)  presidentti Tarja Halosen ymmärtämättömyyttä ja kyvyttömyyttä hoitaa virkatehtäviään.

Pyydän tässä ja nyt – anonyymisti, kuten laki sen minulle sallii – joko Oikeuskanslerinvirastoa tai vaihtoehtoisesti Eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan sen, onko sisäministeri Holmlund syyllistynyt virkavirheeseen tai rikokseen.

Kansanvalta ei näytä olevan kunniassaan nykypäivän Suomessa. Jos ette halua herätä sensuroidussa painajaisessa,miettikää ihan oikeasti ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa.

Oikeasti.

Lähteet: SM, US, Finlex, Homma (kiitos Roope)

Päivitys 281009 2127: Tutustukaa Holmludin taloudellisiin sidonnaisuuksiin Octaviuksen ja Jiri Kerosen blogeissa.

Kirjoitin eilen demareiden hysteriaksi muuttuneesta Afganistanin rauhanturvajoukkoja koskevasta julkisuuspelleilystä. Farssi jatkuu ja loppua ei taida olla näkyvissä tälle ilmaiselle kansanhuville.

SDP:n puheenjohtaja Jutta “Urpå” Urpilainen vaatii hallitukselta selvitystä Afganistanin vaaleja turvaamaan lähetetyn rauhanturvajoukon kotiutuksesta.

Urpilainen haluaa eduskunnan arvioivan sitä, onko puolustusministeri Jyri Häkämies ylittänyt toimivaltuutensa, kun on jättänyt kertomatta maan johdolle joukkojen kotiuttamisaikataulusta.

Tiedättekö mistä oikeasti on kyse? Kyse on kuuluisasta sä-et-vaan-osaa-ilmiöstä. Nämä tiedot, joita Urpilainen väittää Häkämiehen pimittäneen ovat olleet (kuten jo eilen totesin) eduskunnan (eli myös kansanedustaja Urpilaisen tiedossa) jo pitkän aikaa. Herää kysymys onko Urpilainen laiska, tyhmä vai valehteleeko hän tietoisesti?

Näin eduskunta sai todellisuudessa tietää asiasta (vastoin demareiden väitteitä):

9. tammikuuta 2009

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (utva) keskustelee presidentin kanssa Suomen saamasta pyynnöstä avustaa Afganistanissa järjestettäviä presidentinvaaleja.

6. maaliskuuta

Eduskunta hyväksyy vaalioperaatiota käsittelevän selonteon. Toiminta-ajaksi määritellään yhteensä noin 4–5 kuukautta. Väliaikaisten tukijoukkojen vahvuus ja käytön aikataulu täsmentyvät kevään 2009 aikana.

13. maaliskuuta

Presidentti päättää, että Suomi osallistuu presidentinvaalien turvaamiseen. Lähetettävän joukon kooksi rajataan “noin sata” ja toiminta-ajaksi “neljästä viiteen kuukautta”. Lähtökohta on, että mahdollinen vaalien toinen kierros pidetään kuukausi ensimmäisen kierroksen jälkeen eli syyskuussa. Joukolle varataan tämän lisäksi ylimääräinen kuukausi vaaliaikatauluun liittyvien epävarmuustekijöiden ja mahdollisten vaaleja seuraavien levottomuuksien takia.

16. kesäkuuta

Ulkoministeriö lähettää eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle (UAV) eduskunnan vaatiman lisäselvityksen Afganistanin vaalioperaatiosta. Siinä todetaan, että lähetettävän joukon operatiivinen toimintavalmius päättyy 25. lokakuuta ja että Suomen lähettämän osaston tehtävä on väliaikainen eikä osaston läsnäoloa jatketa.

3. syyskuuta

Ulkoministeriö lähettää eduskunnan ulkoasianvaliokunnalle selvityksen, jossa joukon toiminta-aika määritellään niin, että vaalitukijoukko kotiutetaan loka–marraskuun aikana riippuen presidentinvaalien mahdollisen toisen kierroksen aikataulusta.

22. lokakuuta

Puolustusministeri Jyri Häkämies ja kenraalimajuri Arto Räty käyvät ulkoasianvaliokunnassa selvittämässä operaation vaihetta. Pääesikunnan muistiossa kerrotaan, että Suomi ei voi toimia alueella vain kansalliseen päätökseen nojaten, ja että Suomen joukkojen kotiutumisaikataulu on ollut Ruotsilla tiedossa. Suomalaisten käytössä olevat tilat majoitus- ja toimitilat tulevat ruotsalaisten käyttöön.

Urpilaisen puheet on punnittu -  ja kevyeksi todettu. Demareiden puheenjohtaja on tehnyt itsensä entistäkin  naurettavammaksi ja epäuskottavammaksi.

Samoin kuin Tarja Halosen naurettavat selitykset. STT:n mukaan presidentti Tarja Halosen mielestä suomalaisen Afganistan-joukon kotiutuksesta syntyneessä sekaannuksessa on kyse muustakin kuin tiedonkatkoksesta.

Jep, saako tässä heittää villin veikkauksen  – presidentin täydellisestä inkompetenssista?

Lähteet: HS,US, STT

Jk. On muuten aika vastenmielistä seurata myös sitä kuinka Päivi Lipponen lobbaa täysin estoitta miehensä Paavo Lipposen työnantajan laskuun. Tähän korruptioon on ilmeisesti viimeinkin tulossa muutos.

HS: Markku Kauppinen (kesk) vakuuttaa, ettei hänen ja vaalirahoitusvyyhteen sotkeutuneen Nova Groupin edustajien tapaamisessa ole ollut mitään kummallista.

-”Kyllä siinä ihan normaalit Kepulaiset kuviot oli käynnissä: hieman väärennettiin kuitteja ja asiakirjoja, sekä tietysti rikottiin virkavelvollisuutta ja hyvää virkamiestapaa”

-”Sellaista normaalia perustoimintaa millä nämä vaaliraha-asiat ja kauppakeskuskaavoitukset etenevät”.

-”Ei siis mitään tämän maan vuosikymmenten ajan tavaksi muotoutuneiden käytäntöjen vastaista” – avustajan välityksellä toimitetussa tiedotteessa todetaan.

Nimimerkki Korruptio esitti erittäin mielenkiintoisen kysymyksen erään toisen kirjoitukseni kommenttiosiossa.

Esitit hyvän kysymyksen.

Tuossa valassa (ja vakuutuksessa) sanotaan (heti aluksi) myös, että

Minä N.N. lupaan ja vakuutan (valassa) tai kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, kunniani ja omantuntoni kautta, (vakuutuksessa)

olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.

Eli valan vannonut lupaa olla Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tämä on voimassa niin pitkään kuin Suomen valtakunta on olemassa ja vannoja hengissä.

Siellä sanotaan myös, aika laajasti määriteltynä Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta. Nykyisessä tilanteessa aika monen ihmisen mielestä valtakunnan päättäjät eivät tee näin – vaan täysin päinvastoin.

Kun puhutaan tuosta Korruption mainitsemasta isänmaan koskemattomuuden puolustamisesta, niin tuolta osin sotilasvala on hyvin selvä ja yksiselitteinen.  Se sitoo vannojansa Suomen tasavaltaan ja sen alueellisen koskemattomuuden puolustamiseen.

Vala ei sido vannojaansa muiden maiden (tai intressien puolustamiseen).  Suomen mahdollinen NATO-jäsenyys aiheuttaisi sotilasvalan muuttamisen ja sen vannotamisen uudelleen useilla reserviläisikäluokilla. Näistä aika monet (samoin kuin nykyisistä ja tulevista varusmiehistä) jättäisivärt sen (oman käsitykseni mukaan) todennäköisesti vannomatta.

Sama suomalaisen sotilasvalan  sitomattomuus koskee myös yleiseurooppalaisia taistelujoukkoja joukkoja jotka toimivat EU:n mandaatilla (ja sen tiukan ytimen uuskolonialististen etujen valvomiseksi) Suomen ulkopuolella.

Perustuslakimme määrittää Suomen tasavallan valtiojärjestyksen perusteet siten, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Jos eduskunta luovuttaa vallan ulkopuoliselle, herää kysymys – onko tässä vaiheessa tapahtunut sellainen asia, joka on perustuslain vastainen.

Saman lain mukaan  Suomen valtiollisen vallan rajat määrittelevät valtion alueen ja sen kansalaisten piiri. Näistä valtion alueen pysyvyyttä korostetaan säätämällä siitä ensimmäisessä luvussa. Sitä voidaan muuttaa ainoastaan eduskunnan päätöksellä, joka toisaalla perustuslaissa säädetään tehtäväksi kahden kolmasosan määräenemmistöllä.

Voidaan  hyvinkin olettaa, että tilanteessa, jossa eduskunta on luopunut vallastaan vapaaehtoisesti (Lissabonin sopimus) ja siirtänyt Suomea koskevan lainsäädäntövallan (EU-direktiivit) perustuslain määrittelemän kansan kannalta katsoen kolmannelle osapuolelle, saattaa syntyä tilanne jossa Suomen tasavalta on  de jure (ainakin de facto) purkautunut ja se on liitetty Euroopan Unioniksi kutsuttavaan liittovaltioon.

Tässä tilanteessa saattaa syntyä sotilasvalan tai juhlallisen vakuutuksen antaneille sellainen tilanne, että kuten eräs C.G.E. Mannerheim totesi vuonna 1918, että instituutio jollehän oli vannonut valansa oli lakannut olemasta. Näin vala oli hänen kohdallaan purkautunut.

Samoin saattaa käydä myös silloin kun:

1. Kansalle kuuluva valta on luovutettu eduskunnalta (ja sen toimesta) kolmannelle osapuolelle (Brysseliin).
2. Suomen valtiollisen vallan rajat ja/tai
3. Suomen kansalaisten piiri määritellään Suomen ulkopuolelta tai Suomen kansalaisuus käsitteenä häviää.

Suomen tasavalta on kuitenkin kansallisvaltio ja näin yhteisen tahdon mukaan pysyssä pysyvä sopimusyhteiskunta. Valtion statuksen katoaminen saattaa muuttaa sotilasvan lisäksi montaa muutakin sopimuksiin ja keskinäiseen luottamukseen perustuvaa perusasiaa Suomessa.

Valitettavasti tässä maassa ei ole perustuslakituomiosistuinta, joka ottaisi tähän asiaan kantaa.

Yhden asian kuitenkin tiedän. Suomalainen osaa ajatella ihan itsekin ja vaikka kansanluonteemme on hieman hidas reagoinnissaan, se tekee päätöksiä ja aktivoituu aikansa kestettyään ja harkittuaan.

Ihan varoituksen sanana päättäjille – ei pidä ihmetellä sitten,  jos saa sitä mitä tilaa.

Lähde: Suomen asetuskokoelma

Jk. Se sotilasvalan kaava on muuten seuraava:

Minä N.N. lupaan ja vakuutan

valassa

kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä,

vakuutuksessa

kunniani ja omantuntoni kautta,

olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.

Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.

Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.

Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.

Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.

Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.

Vastuuvapauslauseke: Tämä kirjoitus on puhtaasti teoreettinen. Sen tarkoituksena ei ole kiihottaa eikä kehottaa ketään mihinkään laittomuuksiin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on herättää  keskustelua tästä aiheesta.

Ajoittain käy niin, että ns.sokea kanakin löytää jyvän. Nyt näin on käynyt nimittäin vihdoinkin (ja varsin yllättöäen) maanmuuttoministeri Astrid Thorsin (ankdammen) kohdalla.

Thors on nimittäin päästellyt seuraavanlaisen lausunnon Mari Kamaja nimisen tyttelin julkisuuteen saateltavaksi.’

Koen myös henkilökohtaisesti epäonnistuneeni viestinnässä, koska olen yrittänyt käydä monipuolista keskustelua maahanmuuton hyvistä mutta myös vaikeista asioista. Olen yrittänyt aktivoida kansalaisia huomaamaan niin sanotun kunniaväkivallan ongelmat ja olen korostanut, että meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen.

Hmmm… vaikka olen tästä asiasta samaa mieltä arvoisan ministerin kanssa, en ehkä menisi ihan niin jyrkkään tulkintaan kuin Thors kuitenkaan. Vaikka (Thorsin omin sanoin) meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen, niin demokratian luonteeseen kuuluu myös sellainen piirre, että sen pitää hyväksyä myös demokratiaa vastaa suunnattuja puheenvuoroja ja näkemyksiä – muuten se ei ole enää demokratia. Myös tällaista toimintaa koskee Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen julistama kanta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Vaikka tämä kyseinen puolue on sekä hengeltään että toiminnaltaan demokratian periaatteiden vastainen ja sen toiminnassa on ajoittain ollut nähtävissä etnistä syrjintää – jopa suoranaista rasismia – niin kyllä minusta tuon puolueen toiminta tulee sallia – jo pelkästään tuon EIT:n määrittelemän kannankin mukaan.

Vaikka olisi kyse näinkin vastenmielisestä toiminnasta, niin sen julkinen salliminen on osoittanut tämän tien olevan ainoa oikea kansalaisyhteiskunnan kannalta tarkasteltuna. Kyseisestä puolueesta on hiljalleen tullut yleisen uskottavuutensa menettänyt marginaaliryhmä – joka ei aja enää edes omiksi äänestäjikseen väittämän ryhmän asiaa.

Ymmärrän kyllä Thorsin häpeän ja pahastumisen – minustakin on etnisesti osittain suomenruotsalaisena noloa, että RKP väittää edustavansa esimerkiksi minua ja mielipiteitäni.

Joka tapauksessa juttu on niin, että kyllä (kai?) tällaisellakin marginaalipuolueella tulee olla – yhdistymisvapauden ja poliittisen mielipiteenvapauden perusteella – oikeus olemassaoloon – myös RKP:lla.

Niin pitkään kun kyseinen puolue noudattaa lainsäädäntöä…

Lähde: AL

Jos joku ei muista mitä sisäministeriön  kansliapäällikkö Ritva Viljanen vakuutti kansalaisille paloturvallisuudesta reilu viikko sitten, niin olkaa hyvät.

Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen korostaa, että palotarkastuksissa on pakko miettiä resurssien järkevää käyttöä. Nyt on määrä katsoa, missä kohteissa riittää pelkkä valvontasuunnitelma.

Nyt näyttää sitten viikonloppuna  Naantalista kuuluneiden suru-uutisten jälkeen siltä, että Viljanen on ylimielisyytensä lisäksi ilmeisen epäpätevä ja edesvastuuttomasti tehtäviinsä suhtautuva – mutta mitä muuta voikaan odottaa henkilöltä, joka ohitti valtioneuvoston yksimielisesti suositteleman ja kyvykkäämmän hakijan  Tasavallan presidentin tyrannimaisella päätöksellä.

Mielestäni Halosen olisi tässä vaiheessa syytä katsoa peiliin ja miettiä sitä, kuinka suuri vastuu hänellä on yhteiskunnallisesta turvallisuudestamme – etenkin näiden hänen toteuttamiensa – kansanvallankin kannalta katsottuna -käsittämättömien ylimarssiensa jälkeen.

Halonen tuskin miettii eroamistaan. Hän on kovaksi keitetty suomalainen valta- ja tahtopoliitikko – sellainen joka viis veisaa kansanvallan pelisäännöistä, kuten olemme saaneet huomata. Mutta Viljasen olisi syytä tehdä johtopäätös ja suksia vaikka ns. Sudaniin ja erota virastaan.

Tai mikä vielä parempaa - nyt porvarihallituksella on miljoonan taalan paikka käynnistää Viljasen erottamisprosessi - hänkään kun  tuskin kykenee ymmärtämään omaehtoisen eroamisensa välttämättömyyttä.

Kysytään nyt vielä Teidänkin mielipidettännne:

Haluan vielä välittää tässä syvimmän osanottoni kaikille niille, joita tämä Naantalin tragedia on koskettanut joko suoranaisesti tai välillisesti.

Arvoisa sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen, haluan kysyä teiltä (lukijani pyynnöstä) aivan suoraan, että oletteko Te virkatehtävienne tasalla?

Olette eilen ilmoittanut julkisuudessa, että yleisistä palotarkastuksista ollaan luopumassa:

Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen korostaa, että palotarkastuksissa on pakko miettiä resurssien järkevää käyttöä. Nyt on määrä katsoa, missä kohteissa riittää pelkkä valvontasuunnitelma.

Lukijani haluaa varsin aiheellisesti muistuttaa siitä, että palontorjunta on perinteisesti perustunut ennaltaehkäisyyn. Tällainen aloite on täysin mielipuolinen paloturvallisuuden kannalta.

Hän kirjoittaa myös, että Suomi taitaa nousta nykyään asiassa kuin asiassa ns. persaus edellä puuhun. Missä Ritva Viljanen, siellä on ongelma – ja kohta myös roihu.

Haluan omasta puolestani tiedustella myös sitä, miten on mahdollista, että Suomen kaltaisessa kehittyneessä ja turvallisuudestaan tunnetussa länsimaassa, turvallisuusministeriön kansliapäällikkönä istuu kaltaisenne (yhteiskunnallisesti haitallinen) diledantti?

Johtuisiko se  mahdollisesti siitä, että olette kenties ns.lipaissut valtioneuvoston yksimielisen päätöksen (kansanvallan periaatteiden vastaisesti)  yli lyllertänyttä tasavallan tankkitätiä presidenttiä, Tarja Halosta ja tullut nimitetyksi virkaanne ohi huomattavasti pätevämmän (ja etenkin sopivamman) hakijan?

Miten on mahdollista, että lähes kontrolloimattomaan maahanmuuttoon ja ns.internetrikollisuuden  valvontaan pystytään lisäämään valtion lisäbudjetissa käsittämättömiä summia, kun samaan aikaan romutetaan kansalaisten perusturvallisuutta – poliisi ei tutki enää vähäisiä omaisuusrikoksia ja paloturvallisuuskin ollaan jättämässä tuurin varaan?

Olisiko tässä kuitenkin mahdollisesti kyse siitä, että haluatte saattaa Suomen kehitysmaiden tasolle niin moraalin, korruption, toisinajattelijoiden kohtelun,  paloturvallisuuden kuin rikostilastojenkin suhteen ?

Lähde

Pääministeri Matti Vanhanen on kysynyt Suomen kansalta, minkä arvoisen lautakasan vuoksi uskomme hänen voivan riskeerata poliittisen uransa.

HS: Ansioituneet tutkijat ovat löytäneet Australian kuivasta ja karusta maaperastä 800 tähän mennessä aiemmin tuntematonta pientä selkärangatonta olentoa kuten äyriäisiä, hämähäkkieläimiä, nivelmatoja ja hyönteisiä.

Me täällä pohjolassa emme myöskään ole jääneet tahollamme paitsi selkärangattomista.

Suomen kuivan asiallinen ja virkamiesmäisen karu poliittinen aavikko ei heti vaikuta sellaiselta mädättävän korruption läpitunkemalta kasvupohjalta, joka kykenisi ylläpitämään laajaa selkärangattomien nilviäisten biomassaa. Viime aikoina pinna alla sijaitsevista kabineteista, valtionyhtiöistä, virastoista ja yleishyödyllisenä esiintyvistä verovaroja nauttiviesta säätiöistä on kuitenkin löytynyt päivänvaloon kaikenlaisia lieroja.

Useimmin Suomessa tavatut lajit ovat pieniä selkärangattomia kuten vanhasia, kanervoita, jungereita, voutilaisia ja lindeneitä.

Tutkimusta läheltä seuraavan Sylttytehtaan mukaan uusia lajeja on kuitenkin vielä löytämättä.

“Nyt tehdyt löydöt edustavat luultavasti vain viidesosaa Suomen koko poliittisesta biodiversiteetistä.” Pidämme myös lähes varmana, että uusia verenimijöitä putkahtelee päivänvaloon runsain mitoin, kun poliittisen tunkiomme haisevia kerroksia aletaan jonakin päivänä perkaamaan.

Australiasta löytyy jos jonkin sortin selkärangatonta lieroa...

....niin myös Suomesta

Brittiläinen The Observer -lehti julkaisi Brasilian entisen presidentin Fernando Henrique Cardoson vetoomuksen huumesodan muuttamiseksi hoitoon perustuvaksi sekä kannabiksen maailmanlaajuiseksi dekriminalisoimiseksi.

Tämän vuoden alussa hän sekä joukko Etelä-Amerikan johtavia poliitikkoja ja kulttuurihenkilöitä julkaisi samansisältöisen vetoomuksen YK:n huumekokoukselle (Latin American Commission on Drugs and Democracy). Bolivia, Meksiko, Kolumbia, Ecuador ja Argentiina ovat jo ryhtyneet muuttamaan huumepolitiikkaansa. Brasiliassa aiotaan seurata perässä.

USA:n presidentti Richard Nixon julisti huumesodan 40 vuotta sitten 1969. Sen jälkeen Reaganin, Clintonin ja Bushien hallinnot ovat vain vahvistaneet sotamentaliteettia huumeongelman käsittelemisessä.

Tämä sota on aiheuttanut keskimäärin miljoonan USA:n kansalaisen vangitsemisen vuosittain, koska USA:n yhteiskunnan jokaisella tasolla vallitsee kyltymätön tarve päihtyä. Eikä tämä sota ole nielaissut vain USA:ta vaan koko Amerikan mantereen.

Latinalaisessa Amerikassa sodan “ei-aiotut” seuraukset ovat olleet tuhoisia. Tuhannet ihmiset menettävät henkensä huumekauppaan liittyvässä väkivallassa. Huumepomot ovat ottaneet hallintaansa kokonaisia yhteisöjä. Kurjuus leviää. Korruptio raunioittaa heikkoja demokratioita.

Ja vuosikymmeniä jatkuneiden valvontalentojen, poliisioperaatioiden, myrkkyruiskutusten, viidakoitten huumelaboratorioiden ratsioiden jälkeenkin Latinalainen Amerikka on maailman suurin kokaiinin ja marihuanan tuottaja. Se tuottaa yhä enemmän oopiumia ja heroiinia. Siellä kehitetään myös mahdollisuuksia tuottaa suuria määriä synteettisiä huumeita.

Jatkamalla huumesotaa periaatteella “yhä lisää samaa vanhaa” on naurettavaa. Nyt tarvitaan vakavaa keskustelua, mikä johtaisi inhimillisempien ja tehokkaampien strategioiden käyttöön ottamiseen maailman huumeongelman käsittelemiseksi.

Meksikossa käytävän huumesodan aiheuttamien tappamisten varjoon on jäänyt muualla Etelä-Amerikassa riehuva huumesota: pelkästään Rio de Janeiron slummeissa poliisin ja huumekauppiaiden yhteenotoissa kuolee tuhansia ihmisiä vuodessa.

Argentiinan korkeimman oikeuden tuomareiden tuore päätös perustui tapaukseen, jossa useita ihmisiä oltiin pidätetty marihuanasavukkeista heidän taskuissaan. Tuomarit hylkäsivät voimassa olevan lain, jossa määrätään jopa kaksi vuotta vankeutta mistä tahansa määrästä.

“Jokainen täysi-ikäinen kansalainen on vastuussa omasta vapaasta tahdostaan viettää haluamaansa elämäntapaa ilman valtion sekaantumista”, perusteli oikeus päätöstään.

“Yksityinen käytös tulee sallia, jos siitä ei aiheudu todellista vaaraa, se ei vahingoita omaisuutta eikä loukkaa toisten ihmisten oikeuksia.”

Tämä on se periaate, jolle USA aikoinaan perustettiin.

Lähteet:

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2009/sep/06/cardoso-war-on-drugs
http://www.guardian.co.uk/world/2009/sep/06/brazil-cardoso-war-drugs-decriminalisation
http://www.guardian.co.uk/theobserver/2009/sep/06/war-on-drugs-latin-america

Vuonna 1983 maanpetoksesta vankeuteen tuomittu toimittaja Matts Dumell avautuu päivän Hyysärin Sunnuntaisivuilla ja kertoo joutuneensa sijaiskärsijäksi ja syyttää Suojelupoliisia turmeltuneeksi ja poliittisesti korruptoituneeksi  ‘poliisiksi’, jota halveksittiin poliisin sisälläkin.

Se oli heille näytön paikka

Dumellin mukaan Supon miehiä ei pidetty edes poliisin sisällä poliisin terävimpänä huippuna.  Dumellin mukaan

Sinne oli kerääntynyt aika paljon vanhempia oikeistolaisia etsiviä. Vaikka sota oli loppunut 1944, he elivät vielä sotaa.

Vai niin?

Dumellilla on tietysti oikeus omaan näkemykseensä.  Dumell tuomittiin Helsingin hovioikeudessa kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen maanpetoksesta 27. tammikuuta 1983. Maaliskuussa 1984 korkein oikeus muutti rangaistuksen kahdeksan kuukauden ehdottomaksi vankeudeksi. Vaikka hän korostaa sitä, ettei ole katkeroitunut, minusta on kuitenkin syytä tarkastella aihetta ja Dumellin näkemyksiä hieman toisestakin näkökulmasta.

Mutta ennen kuin palaan tämän asian yksityiskohtiin, on syytä tehdä muutama asia ja käsite pohjiaan myöten selviksi – ilman sitä asiasta jää aika yksipuolinen kuva.

Kun puhutaan tuosta ajasta, pitää muistaa myös se, että elimme tuolloin valtiona, yhteiskuntajärjestelmänä ja kansakuntana poliittisesti varsin lähelläkoko  olemassaolomme kuilun reunaa.

Tuolloisen kylmän sodan aikaan Suomi kuului henkisesti länteen, mutta oli pakotettu olemaan (de facto) Neuvostoliiton sotilaallisessa etupiirissä ja YYA-sopimuksen (de jure) kautta sen tosiasiallinen sotilaallinen liittolainen. Neuvostoliitto ehdotti useampaan otteesseen jopa yhteisiä sotaharjoituksia. Nämä aloiteett saatiin kuitenkin torjuttua (lähinnä) tuolloisen presidenttimme Urho Kekkosen toimesta.

Neuvostoliitto harjoitti Suomessa laajaa ja aggressiivista tiedustelua ja pyrki ajoittain jopa muuttamaan markkinatalouteen perustuvan yhteiskuntajärjestelmämme omaansa – sosialismia – vastaavaksi. Viimeisin tällainen vakavampi tapahtunut yritys käynnistää – yleislakon kautta – vasemmoistolainen vallankumous tapahtui vuonna 1970. Tuolloin taistolaisliikkeenkin kulta-aikana Kekkonen piti linjansa ja soitti Kremliin, että NL: suurlähettiläs Aleksei Beljakov (joka puuhasi vallankumousta Suomessa) on vaihdettava.

Ja näin sitten tapahtuikin – rauhanomaisen rinnakkaiselon merkeissä…

Näihin yhteiskuntaamme kohdistuviin vihamielisiin pyrkimyksiinsä (ja niiden toteuttamiseen) Neuvostoliitto tarvitsi – kyseisen diktatuurin luojan  V.I. Leninin määritelmän mukaisia – ns. hyödyllisiä idiootteja.

Ja näitähän riitti – Dumell on harvoja julkisuuteen päässeitä ja hieman ankaramman tuomion saaneita vieraan vallan avuliaita kätyreitäja oman maansa myyneitä maanpettureita.

Tämän todellisuuden pohjalta katsoen on todettava – vastoin Dumellin näkemystä – että Suomi oli vuonna 1983 edelleen sodassa Neuvostoliittoa vastaan vielä vuoden 1944 jälkeenkin.Keinot ja sodankäynti olivat muuttuneet hiljaisiksi ja salaisiksi – mutta yhtä kaikki – edelleen päämäärältään  Suomen laillisen valtiojärjestelmän kaatamiseen pyrkiviksi.

Suojelupoliisi oli luotu vuonna 1949 korvaamaan pahoin (äärivasemmistolaisesti) korruptoitunut ja useisiin laittomuuksiin syyllistynyt Valtiollinen poliisi (eli Valpo).

Suojelupoliisi valvoi tuolloin ainoaa mahdllista yhteiskunnaliseen kumoukseen pyrkinyttä liikettä – äärivasemmistolaisuutta. Puheet poliisin oikeistolaisuudesta voidaan nähdä  Dumellin kohdalla poliittisesti tunnustautuneen ja maanpetoksesta tuomitun vallankumouksellisen henkilökohtaisiksi poliittiksi  näkemyksiksi.

Jo ennen hiljattain julkaistua Suojelupoliisin 60-vuotishistoriikkiakin, kaikki historialliset lähteet ovat antaneet kuvaa siitä, että Suojelupoliisi pysyi hankalasta poliittisesta tilanteesta huolimatta koko suomettuneisuuden ajan tilanteen tasalla ja pystyi hoitamaan tehtävänsä – Suomen suojelemisen.

On vaikea nähdä korruptiota ja turmelusta noin hyvin onnistuneen pitkäaikaisen viranhoidon perusteella. Päinvastoin – Suojelupoliisi on onnistunut työssään tuolloin erinomaisen hyvin.

Suojelupoliisi esti vasemmiston vallankumouksellisen toiminnan ja KGB:n vapaan toiminnan – suomettumisenkin aikana.

Mitä sitten Dumellin tapauksessa todellisuudessa tapahtui? Tämä tunnustuksellinen vasemmistolainen lähti Tammisaaressa ja Kirkkonummella vietetyn nuoruutensa jälkeen Helsinkiin opiskelemaan poliittista historiaa. Opinnot sujuivat ja niiden ohessa  Dumell ehti mukaan sosialistiseen opiskelijaliikkeeseen.

Tuon ajan useimpien akateemisten sosialistien kotitausta oli akateeminen ja porvarillinen – näin  Dumellinkin tapuksessa.  Akatemisissa lukupiireissä tankattiin marxismi-leninismiä ja välillä vallattiin opiskelijajärjestöjä.

Taistolaisten takapiruna hääri terävä kaveri, jolla oli tuohon aatemaailmaan ja aikaan täydellisen katu-uskottava tausta.  Jaakko Laakso oli kasvanut vasemmistolaisessa työläiskodissa, ja hänen molemmat vanhempansa olivat punaorpoja. Laaksolla oli suora linja Skp:n vähemmistön johtoon ja Neuvostoliiton lähetystöön.

Dumell tutustui Laaksoon ja asiat lähtivät kehittymään kohti Dumellin maanpetosta. Dumell  kutsui sekä Laakson että tämän suositteleman “ystävän” Viktor Taratunkinin (KGB) vuokraamalleen mökille Bromarviin “ joskus huhtikuussa 1975-76″. Dumellin mukaan mökillä pidettiin hauskaa ja juteltiin.

Nyt pitää muistaa se, että aloite tapaamiseen oli Dumellin. Tämän tapaamisen jälkeen Dumelliin tarttuivat myös kaksi muuta KGB: Helsigin osaston edustajaa – Ernst Russak ja Aleksei Savin (joka Supon mukaan värväsi Dumellin virallisesti mukaan  KGB:n toimintaan).

Dumellista  oli tullut lyhyessä hetkessä  Helsingissä KGB:n Kiinan asioiden vakoilija,  ns. postilaatikko, henkilötietojen välittäjä KGB:n illegaalisiivelle sekä henkilötietojen ja -arviointien antaja ja tekijä. Hän ei  siis ollut KGB:n Helsingin kuvioissa mikään pikku tekijä missään mielessä.

Kun Supo otti yhteyttä Dumelliin 8.9.1981, koko juttu alkoi purkautua ja johti lopulta Dumellin saamaan 8 kuukauden ehdottomaan vankeustuomioon maanpetoksesta.

Jaakko Laakso pääsi – tässäkin tapauksessa kuin koira veräjästä ja jatkoi toimintaansa KGB:n ja Neuvostoliiton hyväksi.

Dumellin kohdalla nämä hänen  omaa toimintaansa puolustavat puheet ovat inhimillisesti katsoen aivan ymmärrettäviä. Minustakin Dumell on tietyllä tavalla ollut esimerkkitapaus – mutta se ei vähennä hänen aktiivisuuttaan tekemässään rikoksessa eikä sitä että hänet on tuomittu maanpetoksesta. Presidentti Mauno Koivisto kieltäytyi armahtamasta Dumellia ja julkisti jopa osan tuomiosta.

Se mitä henkilökohtaisesti ihmettelen, on Jaakko Laakson rooli neuvostovakoilussa ja myyräntyössä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Laakso olisi pitänyt raahata leivättömän pöydän ääreen vimeistään sen jälkeen, kun Gennadi Janajevin kommunistijuntta ja sen tekemä vallankumousyritys kaatuivat Boris Jeltsinin vastatoimiin ja juntan kännäämiseen.

KGB:n auliit ja iloiset asiamiehet Laakso ja Esko-Juhani Tennilä nimittäin vierailivat Tehtaankadulla saamassa ohjeita juntalta hieman ennen juntan kaatumista.

Laakson touhuissa riittää suomalaiselle totuuskommisiolle aivan riittävästi työsarkaa ja mielestäni  Jaakko Laakson   Suomea vastaan ja  vieraan valtion hyväksi suunnatut toimet pitäisi saada päivänvaloon ja (ainakin moraalisen) tuomioistuimen arvioitaviksi -  näiden hyväuskoisten höppänöiden vetistelyjen sijaan.

Erikoiseksi asian tekee myös  se, että tätä loanheittokampanjaa ja historian vääristelyä ajamaan on valjastettu Helsingin Sanomat. Kun puolueettomaksi valtakunnalliseksi päivälehdeksjulistautuva media lähtee mukaan äärivasemmistolaiseen lokauskampanjaan, olisi jossain syytä olla vakavasti huolissaan.

Ei, en tarkoita virkakoneistoa – tarkoitan Hyysärin tilaajia ja lukijoita. Kun luette näitä selkeän asenteellisia mutta uutisiksi naamioituja kirjoituksia, miettikää myös niiden kirjoittajan (ja julkaiijan) tarkoitusperiä.

Mielen kersantit ovat ihan nykyistäkin arkipäiväämme – Sinua manipuloidaan.

Lähteet: HS, STT, Kimmo Rentola; Vallankumouksen aave, Jukka Seppinen; Neuvostotiedustelu Suomessa – strategia ja toiminta 1917-1991.

Hyysäri julkaisi tänään pääkirjoitussivullaan  Vaasan yliopiston julkishallinnon professorina toimivan Ari Salmisen kirjoituksen.  Salminen johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Kansalaiset ensin – eettinen hallinto kansalaisten arvioimana.

Salmisen kirjoitus liittyy tähän teemaan. Hänen mukaansa nimettömät hot line -kanavat internetissä ovat turvallinen keino ehkäistä hallinnon väärinkäytöksiä.

VIERASKYNÄ

Kansalaiset paljastamaan korruptiota

Suomen asema maailman vähiten korruptoituneena maana on viime aikoina asetettu kyseenalaiseksi. Uhkaako Suomea julkisen toiminnan korruptio? Mitkä ovat kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa väärinkäytösten torjuntaan?

Korruptiota vastaan taistellaan säätämällä korruption vastaisia lakeja, tehostamalla viranomaisvalvontaa ja lisäämällä eettistä kehitystyötä. Tiukka sääntely hillitsee räikeimpiä etiikan loukkauksia, kuten lahjontaa, julkisen omaisuuden varastamista tai petoksia.

Kansalaisten aktiivisen panoksen hyödyntämiseksi tarvitaan muitakin keinoja. Näihin keinoihin kuuluvat avoimuuden lisääminen, tiedonsaannin turvaaminen, väärinkäytösten paljastaminen ja selkeät pelisäännöt.

Korruption torjunta on osa suoraa demokratiaa. Aktiivisina osallisina kansalaiset vaikuttavat julkiseen päätöksentekoon ja julkisten asioiden hoitoon. Eettisessä mielessä tärkein periaate on tällöin avoimuus. Tätä nykyä kansalaiset eivät luota siihen, että avoimuus lisääntyisi yhteiskunnassamme.

Kun tavat turmeltuvat, läpinäkyvyys heikkenee ja salailu alkaa lisääntyä. Kun politiikan ja talouselämän yhteydet muodostuvat liian tiiviiksi, joudutaan vaalirahasotkun kaltaisiin hallitsemattomiin tilanteisiin. Ne muistuttavat yleisesti tuomittuja verkottumisen irvikuvia, hyvä veli -verkostoja.

Poliittisen järjestelmän ja hallinnon eettisestä tilasta on aiheellista kerätä tietoa järjestelmällisesti. Käyttämällä esimerkiksi kansalaiskyselyihin perustuvaa tieteellistä tutkimustietoa päästään organisaatioiden omia selvityksiä puolueettomampaan arvioon.

Tieteellisin menetelmin tutkitusta kansalaismielipiteestä on poistettu ammattivalittajien ja mustamaalaajien vaikutus. Näin kansalaisia kuunnellaan aidosti. Viranomaisten ja virkamiesten pitää ottaa huomioon ihmisten perustellut viestit ja panna uudistukset toimeen.

Pilliin viheltäminen (whistle-blowing) sopii hyvin kansalaisten rooliin. Heillä on oltava mahdollisuus paljastaa laittomia ja epäeettisiä käytäntöjä.

Järjestelmän ulkopuolisina kansalaiset eivät aja ensisijaisesti omaa etuaan vaan puolustavat ja valvovat julkista etua. Ilmianto perustuu enemmän moraaliseen velvoitteeseen kuin muihin syihin ja puree millaiseen korruption muotoon tahansa.

Väärinkäytösten julkistaminen on erittäin vaikeaa niille, jotka työskentelevät hierarkkisissa työyhteisöissä. Kansainvälinen kokemus osoittaa, että ilmiantajien suojelu on työpaikoilla monimutkaista.

Nimettömät internetpohjaiset hot line -kanavat ovat turvallinen keino ennaltaehkäisyyn. Jos kanavat palvelevat kunnolla eri kansalaisryhmien tarpeita, niiden kautta saadaan tietoa julkisten byrokratioiden toiminnasta. Suuria organisaatioita on aiheellista tarkkailla, koska niiden sisällä syntyy helposti epäeettisiä menettelytapoja, joista tulee arkipäivää.

Nimettöminä tehtyjen ilmiantojen hyödyt ovat ilmeisiä. Kun esimerkiksi huonoa johtamista paljastetaan organisaation sisältä, paljastukset vähentävät henkilöstön turhautumista ja jopa kärsimyksiä. Tuhlailun tai taloudellisten väärinkäytösten paljastukset säästävät kustannuksia ja sitä kautta verovaroja.

Julkisyhteisöjä varten tarvitaan nykyistä kattavammat ja tarkemmat eettiset toimintasäännöt, jotka ovat enemmän osa hallinnon moraalia kuin juridista normistoa.

Koodeihin tulisi kirjata eettisen päätöksenteon yleiset ohjeet sekä periaatteet, joita noudattamalla voidaan säilyttää organisaation ja yksilöiden rehellisyys, lahjomattomuus ja koskemattomuus. Näin kansalaiset tietävät riittävän tarkasti, mihin tulee vedota, kun raportoidaan esimerkiksi huonosta hallinnosta tai epäeettisistä käytännöistä julkisissa palveluissa.

Mihinkään urkintayhteiskuntaan ei pidä siirtyä, mutta kansalaiset tarvitsevat neuvontaa sekä selväkieliset ohjeet julkisyhteisöjen ja yksittäisen virkamiehen eettisen toiminnan perusteista pystyäkseen valvomaan viranomaisten toimintaa.

Mutta mitä tähän sanoo sitten Mika Illman?

Lähde: HS

Suomessa ruoka on kallista vaikka arvonlisävero poistettaisiin ruuasta kokonaan. Pieni osa ruuan kalleudesta selittyy eurooppalaisittain korkeasta arvonlisäverosta. Osan korkeasta hinnasta selittävät työvoimakustannukset, olosuhteet ja etäisyydet. Ylivoimaisesti tärkein syy korkeaan ruuan hintaan on kuitenkin keskittynyt päivittäistavarakauppa, josta S-ryhmä ja Kesko hallitsevat leijonanosaa. Keskittämällä ostoksena ja menemällä bonuskorttien markkinointihalpaan suomalainen kuluttaja tekee karhunpalveluksen omalle tilipussilleen. Hyvin on suomalaisiin uponnut erilaiset bonuskortit ja ostosten keskittämisen tärkeys. Itseasiassa koko bonuksen kertymiseen perustuva markkinointi-idea “osta paljon niin säästät enemmän” on lähtökohtaisesti järjetön.

Kaikkein suurin ruuan hintaan vaikuttava elementti Suomessa on S-ryhmä. Alueosuuskauppojen edustajistossa istuvat poliitikot jotka nauttivat “luottamustoimestaan” merkittäviä etuja. Ei suuret kokouspalkkiot ja s-ryhmän kaupoissa edustajille räätälöidyt hintaedut varmasti hukkaan mene, kun kaavoituspäätöksiä sorvataan. Mutta hetkinen, Suomihan oli maailman vähiten korruptoituneita maita…eihän poliitikot niin moraalittomia ole, että menettäisivät riippumattomuuttaan kokouspalkkioiden ja hintaetujen takia… ei, niin ei saa edes Suomessa ajatella. On luotettava siihen että osuuskaupan etu ja ihmisten yhteinen etu ei ole ristiriidassa.

S-ryhmän toiminta on osoittautunut tehokkaaksi, kuten abc-huoltoasemaketjut, s-kaupat ja prismat ovat osoittaneet. Seurauksena tästä on tietenkin ollut se, että samalla kun ruuan hinta euroopassa laskee, niin se Suomessa sitkeästi on vain noussut. Meillä päivittäistavarakauppa on saatu keskitettyä s-ryhmän toiminnalla ja keskon vastaiskuin. Pienemmät toimijat on saatu hengiltä tai marginalisoitua ja ulkomaisten ketjujen maahantulo on suurelta osin saatu estettyä, joko kaavoituksella tai muilla keinoin. Ulkomailla näet ymmärretään oman päivittäiskauppamme keskittyneisyys ja siellä ei katsota rantautumista tänne kovin houkuttelevana. Tästä suomalainen kuluttaja kärsii ja kiltisti keskittää ostoksiaan.

Tietenkään en usko sitä, että poliitikkojen istumisella alueosuuskauppojen edustajistossa olisi mitään merkitystä sille, että s-ryhmän kaupat ja huoltoasemat on saatu sijoitettua parhaille kauppapaikoille. Kyllä kunnon poliitikko kykenee istumaan monella tuolilla ja monessa roolissa ja silti säilyttämään rehdin ja reilun suomalaisen korruptoimattomuuden. Olemmehan maailman vähiten korruptoituneita maita… Jokaisen suomalaisen on kuitenkin syytä ymmärtää, että jos automatkalla ei ole jollain pätkällä mitään muita kuin abc-huoltamoita, niin kilpailijoiden poistuttua hinta automaattisesti kiipeää ylöspäin. Lopullisen päätöksen tekee tietenkin sivistynyt ja älykäs kuluttaja, joka kiltisti menee turvalliseen prismaan tai abc-huoltamolle, jos ei muuten niin keskittääkseen ostoksiaan.

Ruuan arvonlisäveron lasku auttaa ensivaiheessa ruuan hintaan, mutta keskittyneen kaupan Suomessa vaikutus ei tule olemaan pitkäikäinen. Periaatteessa ilman kilpailijoita voidaan hintoja aika rauhallisesti korottaa…

-Mikko

Eilinen Uusi Suomi julkisti myös ankkalammessa killuvan RKP:n saaman vaalituen.

Jotenkin vähemmän yllättävää on sellainen seikka, että piskuinen – ja demokratiaa vallan kahvassa roikkumalla halventava – ruotsalaisen kolonialismin jäänne Suomessa on saanut vaalitukea yhtä paljon kuin kaikki muut puolueet yhteensä.

Valtiolta RKP on saanut tukia seuraavasti:
* Vuonna 2007 puoluetukea tuli 670 000 euroa ja 350 000 euroa tiedotustoimintaan.
* Vuonna 2008 puoluetukea tuli 810 000 euroa ja tiedotustoimintaan saman verran.
* Vuonna 2009 puoluetukea ja tiedotustukea on tullut kumpaakin 810 000 euroa.

Valtion varsinaisen puoluetuen lisäksi – suomenkielistä väestöä kohtaan rasistista politiikka harjoittava – Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland on RKP:n tärkein rahoituslähde niin varsinaista toimintaa kuin vaalirahoitusta ajatellen.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin RKP sai:

* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandilta 800 000 euroa
* Valtion tukena 100 000 euroa
* Teollisuuden ja työnantajien keskusliitto TT:ltä 50 000 euroa
* Björn Wahlroosilta 5 000 euroa.
* Osuuspankkikeskus antoi RKP:lle 4 000 euroa
* Lounasseminaareista kertyi 3000 euroa
* Muilta yksityishenkilöitä 2 000 euroa.

Kunnallisvaaleihin 2008 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa.

EU-vaaleihin 2009 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa
* Svensk Utveckling r.f:ltä 10 000 euroa
* Euroedustaja Henrik Laxilta 5000 euroa.

Svenska kulturfonden on vuodesta 2003 antanut vuosittaisen avustuksen silloin perustetulle säätiölle Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland.
Vuonna 2008 tuo summa oli noin 1,5 miljoonaa euroa.

Stiftelseniltä RKP on saanut vaalirahoituksen lisäksi:
* Vuonna 2007 325 000 euroa
* Vuonna 2008 520 000 euroa
* Vuonna 2009 875 000 euroa.

* * *

Näillä rahoilla käytetään väärin ruotsinkielisen kansanosan asemaa muutaman – vähemmistön vähemmistöä edustavan – eturyhmän (hinnalla millä tahansa) vallassa roikkumiseen.

Näillä rahoilla tuetaan tosiasiallista vähemmistörasismia enemmistöä kohtaan.

Näillä rahoilla pilkataan kansanvaltaa ja enemmistöpäätöksiä.

Näillä rahoilla pönkitetään ruotsalaisen kolonialismin jäänteitä Suomessa.

Näillä rahoilla palkitaan rotuoppeja ja suomalaisvihaa kylväneen Axel Olof Freudenthalia esimerkkiä seuraavia ihmisiä.

Näillä rahoilla pyritään keinotekoiseen kielivähemmistön lisäämiseen, pakkoruotsittamalla maahanmuuttajia ruotsinkielienemmistöisillä alueilla – ja vähän muuallakin.

Näillä rahoilla pyritään muuttamaan lähes homogeeninen kansallisvaltio monikulttuuriseksi helvetiksi.

Näillä rahoilla, pieni vallankahvaan päässeiden ihmisten joukko pilkkaa ruotsinkielisen vähemmistön enemmistöä.

Näillä rahoilla ostetaan valtaa – eli niitä käytetään korruptioon.

* * *

Loppukevennyksenä Hikipedian määritelmä RKP:sta (vastuu siirtyy nyt lukijalle):

RKP eli Ruotsin Kielen Puolustajat on Suomen diktatuurissa toimiva poliittinen puolue. Puolue on pieni, mutta ei harmiton. RKP:n kannatus on todella helposti arvioitavissa: katsotaan, kuinka monta prosenttia aikuisväestöstä on homoseksuaaleja, ja kerrotaan se yhdellä (syy, ks. suomenruotsalaiset). Viime aikoina puolueen kurssi on tosin ollut laskussa, mistä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että myös seksuaalivähemmistöjen määrä olisi romahtamassa.

Puolueen päämaja sijaitsee demilitarisoidulla Ahvenanmaalla, mutta Suomen armeijalla ei silti jostakin syystä ole ollut rohkeutta poistaa saarta kartalta.

Puolueen ainoa tarkoitus on suomenruotsalaisten ja ruotsin kielen suhteettoman suuren vallan säilyttäminen Suomessa. Koska millään muulla ei ole väliä, kyseinen barbaariryhmä on istunut apupuolueena Suomen diktatuurin hallituksessa Kekkosen ajoista lähtien. Näin myös ruotsin kielen pakko-opetus on säilyttänyt paikkansa, koska todellisten hallituspuolueiden ei tarvitse nuoleskella rantaruotsalaisia (yhtään enempää) saadakseen heidän tukensa.
”

–Mitä yhteistä on Suomella ja Pohjois-Korealla?
–Kummassakin on ollut sama puolue hallituksessa 50-luvulta lähtien.

Lähteet: US, Wikipedia, Hikipedia

Jk. Olen muuten etnisesti puoliksi suomenruotsalainen (kuten aika moni muukin suomenruotsalainen näinä päivinä),

HS: Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen olisi pitänyt kilpailuttaa myös 2008 alkanut kerjäläisprojekti, toteaa Helsingin kaupungin sisäinen tarkastus.

Kerjäläisprojektissa Helsinkiin hankittiin Romanian romanikiertolaisia toimimaan edullisina omatuntoautomaatteina keskustan näkyvimmille paikoille. Samalla Sosiaalijohtaja Voutilainen osti itselleen verorahoilla toimistoonsa 70 0000€ kalusteet.

- “En nyt lähde tässä julkisesti ottamaan sen enempää kantaa siihen miksi kerjäläisiä piti hankkia juuri Romaniasta tai miksi kalusteeni maksoivat sen mitä ne maksoivat”.

-”Romanikerjäläisten kaltaista asiantuntijuutta ei ollut kertakaikkiaan tarjolla tässä maassa samaan hintaan -ja kalustehankintojen jälkeen juuri muuhun ei ollut sitten varaa”.

-”Mutta menneisyyden vatvomisen sijasta olisi nyt parasta, että keskitytään tulevaan ja annetaan kerjäläisille sekä minulle työrauha.

- “Tärkeintähän kuitenkin on se että kaduilta löytyy ihmisiä joille pikku roposia antamalla kansalaiset voivat ostaa itselleen hyvää mieltä. Minusta se  on vähintäänkin kohtuullista huomioonottaen että he ovat juuri kustantaneet minulle oikein mukavan ja näyttävän toimiston -jopa paremman kuin Ylen Jungerilla”

Sisäisen tarkastuksen mielestä tässäkin tapauksessa on rikottu räikeästi niin Hankintalakia kuin moraaliakin, mutta jättää tekemättä asialle mitään “koska juuri nyt ei jaksa, eikä siitä sitäpaitsi olisi mitään hyötyä lain yläpuolella olevia virkamiehiä vastaan”.

Sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen edustaa yhteiskunnan köyhimpiä mukavasti 70.000€ toimistostaan käsin

Virheet De Röda on heristellyt vaalirahasotkun aikana tekopyhänä muille puolueille sormaan ja julistanut, ettei vihreillä ole mitään salattavaa kyseisessä asiassa, heidän vaalirahoituksensa on täysin julkista ja kestää kaiken tarjkastelun.

Tänään sitten tapahtui se odotettu käänne tässäkin asiassa.

Virheet näyttäisivät jääneen (taas kerran) kiinni valehtelusta – housut kintuissa.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö sanoi aikaisemmin tänään, että vihreiden tulisi harkita tarkkaan vaalirahoituksen ottamista aseteollisuudelta. Vihreiden puoluesihteerin Panu Laturin mukaan Patria ei ole tukenut vihreitä.

Niinpä niin…

Uskokoon kuka tahtoo, minä en.  Laturin sana ei paljon paina epäiltyjen penkil. Todisteita pöytään.

Kyse  ei ole nyt missään nimessä summan suuruudesta – kyse on periaatteesta.

Miten suu nyt pistetään ikihäirikkö ja Imatran äänikuningas   Joni Pelkonen ja te kaikki muut virheet änkyrät ja  edustajat?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) kertoi neuvottelutauolla, että talouden kehitys näyttää Suomen osalta myös ensi vuonna erittäin positiiviselta.

Kataisen mukaan talouden tilanne antaa mahdollisuuden toteuttaa rakenteelliset uudistukset, joilla edistetään työllisyyttä.

Kansakoulunopettaja valtion ylin talousguru Jyrki Katainen (Epäkansallinen Sekoomus) Talouselämälle 31.7.2009.

Suuri näkijämme on kertonut visoistaan myös näin:

Työikäisten väheneminen näkyy suoraan talouskasvussa. Sen lisäksi ikäpyramidin muuttuminen aiheuttaa huikean haasteen sosiaalipalveluille.

Yli 65-vuotiaiden määrä ylittää nuorten määrän tänä vuonna ensimmäistä kertaa historiassa. Nyt Suomessa on yhtä seniori-ikäistä kohti neljä työikäistä. Vuonna 2025 enää 2,5.

Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa.

… ja kuinkas sitten kävikään?

Jyrkin puheista huolimatta talousdiledanttimme on luotsannut Suomen kansan ja valtion mukaan maailmanlaajuiseen  talouskurimukseen. Suomen talous romahtaa kiihtyvää vauhtia. Viimeisimmän (julkaistun) virallisen tilaston mukaan Bkt:n romahdus on nyt 12 %:a, – tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, siitä puuttuu kuukausittain 1,5 miljardilla eurolla lisääntyvä valtionvelka, joka käytetään Potemkinin kulissien ylläpitoon.

Jyrkin ei kannattaisi alkaa ministerin hommien loputtua ainakaan ennustajaksi. Siinä saattaa nimittäin ihan oikeasti joutua vastuuseen sanomisistaan ja tekemisistään – toisin kuin valtionvarainministerin puuhasalkkua pyöritellessä.

Toisaalta ei tavallaan yllätä yhtään se, että haulikkoammuntaa harjoittavan kansakoulunopettajan luotsaama talouspolitiikka on juuri itsensä näköistä – sinne tänne roiskittua kirjanoppinutta ja luovuudenpuutteesta kärsivää kaaosta. Onko todellakin näin , että kykypuolueena tunnetun kokoomuksen kyvyt ovat näin heikkoja?

Pokka ainakin Jyrkillä pitää. Aika näyttää onko se itse asiassa tyhmyyttä.

Kokoomuksen puheenjohtajalla, valtiovarainministeri Jyrki Kataisella ei mennyt luu kurkkuun Sammon kerrottua vaalirahoituksestaan. Päinvastoin. Katainen tiesi Sammon tuesta. Epäilyille, että Sammon antama vaaliraha vaikuttaisi pitkäaikaissäästämisen verokohtelusta päättämiseen, Katainen ei näe perusteluita.

Finanssikonserni Sampo rahoitti kokoomusta merkittävästi viime eduskuntavaalien yhteydessä. Konserni tuki puoluetta yhteensä 75 000 eurolla

Vai niin?

Vanha sananlasku sanoo, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Ja se taitaa pitää Kataisen selittelyistä huolimatta tässäkin asiassa paikkansa.

Muutama miljoonan euron kysymys kuuluukin – ei, ei, ei… ei niin, että onko Jyrki Katainen uskottava, vaan:

Lähteet: TS, IL

Välillä tuntuu, että vaalirahoituskeskustelussa ajaudutaan niin sivuraiteille, ettei varsinaista ongelmaa enää tunnisteta ollenkaan. Ei voi olla kenellekään yllätys, että vasemmistopuolueet ovat saaneet ammattiyhdistysrahaa ja oikeistopuolueet elinkeinoelämän rahaa. Tämä juontaa jo pitkästä historiasta, ja koska se on ollut hyvin läpinäkyvää, ei tässä ole mielestäni sinänsä mitään ongelmaa. Ammattiyhdistysliike tuskin tukisi vasemmistopuolueita, jos se ei kokisi niiden ajavan samoja intressejä, mikä pätee myös elinkeinoelämän ja oikeiston suhteeseen.

Huvittavaa on mielestäni eräitten kirjoittajien vimma puolustaa ammattiyhdistykseen kuuluvaa duunaria, joka ei äänestä vasemmistoa. Demokraattinen ay-liike tukee ja tekee yhteistyötä sellaisien tahojen kanssa, joiden se kokee olevan jäseniensä asialla. Se, että duunari äänestää jotain muuta puoluetta, johtuu todennäköisesti muista kuin hänen ammattiinsa liittyvistä syistä. Ihmiset voivat nähdä vaaleissa toiset asiat tärkeämmiksi, mutta kai hekin olettavat ammattiyhdistyksensä tekevän parhaat ratkaisut juuri ammattiasioihin liittyen. Tietysti on hyvä esittää kysymys, kuinka paljon ammattiyhdistysliikkeen sisällä on kähmintää, mikä vaikuttaa rahan liikutteluun.

Puolueiden tuista voi olla sitten montaa mieltä, mutta moraalinen (ja usein myös laillinen) ongelma koskettaa enemmänkin päättäjien henkilökohtaisia suhteita tukijoihinsa. Suomalainen korruption malli on hyvä veli -verkostot, joita näemmä on valtakunnallisellakin tasolla, mutta eniten luulisi ihmisten olevan huolissaan paikallispolitiikassa esiintyvistä vallan väärinkäytöksistä, jotka hyvinkin selvästi vaikuttavat ihmisten arkeen (esim. kaavoitus). Tällainen kabineteissa pyöritettävä “sulle-mulle” -politiikka ja härskisti omaa etua ajava politiikka ei ole kovin avointa, eikä totisesti ainakaan äänestäjän asiaa auta.

Kenelläkään ei taida olla aavistustakaan, kuinka laajamittaista tällainen korruptio on Suomessa. Ainakin kuntatasolla uskon sen olevan ihan arkipäiväistä. Sellaisen todentaminen on kyllä siinä mielessä hankalaa, että jos piennimmästäkin asiasta alkaisi itsensä jääväämään päätöksissä, niin pienemmissä kunnissa loppuisivat päätöksentekijät kesken. Joku roti hommaan olisi kuitenkin saatava. Ensimmäinen askel on ongelman tunnustaminen ja yleisen ilmapiirin ja käytäntöjen muuttaminen, sillä pelkät lakimuutokset eivät auta. Rahaa liikkuu ja antamisen ei tarvitse olla pyyteetöntä (eihän se koskaan ole), mutta avoimuus ja rehellisyys sekä saajan että antajan kohdalla on ihan vähimmäisvaatimus. Jokainen yksityishenkilö, järjestö tai muu taho tukekoon sitten tältä pohjalta ketä haluaa.¨