Yksittäisten huikean hyvien kesien lisäksi olisi kiva elää kokonaisuudessaan merkityksellinen ja hauska elämä.

Tämä postaus ei esitä ratkaisua suuren merkityksen tai merkityksien löytämiseen ja toteuttamiseen. Pikkuiloon se sen sijaan yllyttää kannustamaan. On nimittäin niin, että ihmiset hyvin harvoin puhaltelevat saippuakuplia pakkaseen, ellei joku sellaista ehdota.

Kesäpistekortti oli pieni iloinen menestys. Se innoitti elämään hyvän kesän. Parin viikon päästä alkavan uuden vuosikymmenen ensimmäiselle vuodelle voitaisiin kehittää vuosikortti, jossa olisi vuoden jokaiselle viikolle pieni paha harjoite – jokin asia, jonka voi tehdä helposti, halvasti ja tuhoa aiheuttamatta, mutta josta samalla saattaa tulla hyvä mieli itselle ja/tai muille.

Ehdottakaa kommentteihin mitä harjoitteet voisivat olla. Tehdään vuodesta 2010 kollektiivisesti pikkuiloinen.

Poikkeaman neljä jäsentä osallistui huopakukkaprojektiin yhteistyössä Sirkka Kannusmäen kanssa. Tehtävänämme oli nostaa Sirkan huopakukkakaupan markkinointi uusiin sfääreihin eli laajentaa asiakaskuntaa myös yritysasiakkaisiin. Siksipä päätimme toteuttaa hieman erilaisen markkinointikampanjan, jossa kuvasimme huopakukkia erilaisissa tiloissa ja teetimme kuvista neljä erilaista korttia. Kuvauspaikoiksi valitsimme proAkatemian, Scandic hotellin ja sisustus KatLinin. Valokuvaajana toimi Poikkeaman Mikael, joka ottikin upeita kuvia tuotteista. Jopa niin upeita, että Sirkka halusi teettää kortteja 200 kappaletta itselleen. Ohessa on kuvia eri työvaiheista.

Mikael hoiti valokuvauksen mallikkaasti.

Lähetimme 100 korttia eri yrityksiin kampaamoista hammaslääkäreihin. Saimme samalla Poikkeamallekin hyvää näkyvyyttä Tampereen yritysten keskuudessa. Sirkka suostui myös laittamaan Poikkeaman nettisivujen linkin omille sivuilleen. Kaiken kaikkiaan projekti oli mielestäni erittäin onnistunut ja siinä oli mukavaa olla mukana!

Kiitos Teealle, Merille, Mikaelille ja tietysti Sirkalle, kun annoit meille mahdollisuuden toteuttaa tämän projektin!

-Katriina

www.sirkkakannusmaki.fi

Sirkka tarkastaa työn laadun.

Projektitiimi pohtii ja suunnittelee toteutusta.

Päivän uutisvuo on tuonut uuden (homeentuoksuisen) sävyn Matti Vanhasen luotsaaman Kes-Kusta organisaation hämäräperäiseen rahoitukseen.

STT kertoo, että hyväntekeväisyysjärjestöissä on Iltalehden mukaan jouduttu erittäin ikävään välikäteen., koskien niiden hyväksi myytävien adressien kauppaajan taustoja.

(Yllätys, yllätys – oletteko kuulleet vanhasta suomalaisesta sananlaskusta, Kepu pettää aina?)

Adressien ja korttien kauppaa pyörittävän Karton omistaa Maaseudun Kukkasrahasto  Säätiö - siis säätiö, joka tukee keskustanuoria noin 150 000 eurolla vuodessa – tarkastamattomien tilikirjojen perusteella.

Suomen syöpäpotilaat ry:n toiminnanjohtaja Leena Rosenberg-Ryhänen hämmästelee, ettei tiennyt poliittisesta kytkennästä. Suomen Unicefin pääsihteeri Pentti Kotoaro sanoo, ettei tilanne ole miellyttävä.

Maaseudun Kukkasrahasto Säätiön ja Karton toimitusjohtajana toimiva Unto Ahonen ei halunnut vastata Iltalehden kysymykseen, paljonko hyväntekeväisyysjärjestön 12 euron adressin tuotosta päätyy keskustalle tai sen nuorisojärjestölle.

Syöpäsairaita edustava Suomen Syöpäpotilaat ry.  sai Karton kortti- ja adressimyynnistä yhteensä 50 000 euroa viime vuonna. Suomen Unicef sai adressimyynnistä 28 000 euroa. On hyvä huomata, että Unicefin osuus kortin hinnasta on vain 10 prosenttia.

Loput menivät Suomen Keskustan pohjattomaan rötöskassaan.

Onneksi olkoon Suomi – olet  saanut maalaisliiton henkisen perillisen takaisin!

Lähde: STT/Iltalehti

Uusia syyskortteja lisätty Ilopisaran postiasemalle. Ilahduta ystäviäsi sähköisellä tervehdyksellä.

Tällainenkin kutsu tuli vastaan kovalevyä siivotessa. Muistaako kukaan tätä vanhaa aikaa?

Kortin ei todellakaan tarvitse olla maailman kauneimmasta paperista tehty lämmittääkseen sydäntä. Vai mitä sanotte tästä käsipyyhepaperille laaditusta naistenpäivätervehdyksestä, joka odotti minua työpöydälläni tänä aamuna töihin tullessani:

Itse tehdyn kortin seurana pöydällä nökötti myös suuri suklaarasia

Aivan huikea tapaus tuo siivoojamme Svetlana!!! Hänestä ei voi olla pitämättä.

PS. Myöhästyneet naistenpäivätoivotukset kaikille!

Tämä kuvanmuokkaus on jo aika vanha. Vastaavanlainen räätälöity onnittelukortti lähti kaikille perheenjäsenille, jotka käyttävät sähköpostia, kun aloittelin kuvankäsittelyä muutama vuosi sitten.

Anni

Joulu on saavuttamassa kurjasta säästä kärsivän kotimaamme. Tämä näkyy melkoisen selkeästi nousevien hakujen listalla. Kuuminta kamaa on joulukortit, jotka pitää postittaa ykkösluokassa ennen 19.12. jotta ehtivät perille ennen aattoa. Vielä on siis aikaa.

Hakutulokset todistavat, että suomalainen nettikansa on heikkoa osoitteiden taltioinnin kanssa. Top-kympissä on seuraavat nousijat, jotka aika suoraan liittyvät korttien perille saattamiseen: postinumerot, postinumero, fonecta, posti, itella. Tulokset myös kertovat epätoivosta joulurunoja kortteihin rustatessa, koska viidentenä nousijoissa on hakusana jouluruno. Jos siis saat kortissasi alla olevan runon, voit olla varma että Google on ollut käytössä ja kirjoittajalla on ollut kovin kiire. Se nimittäin löytyy ekan tuloksen takaa (ainakin tämän kirjoitushetkellä).

Lapsen lailla jouluun kulje. 
Kuusen luona silmät sulje. 
Muistat joulut entiset. 
Tiedän että hymyilet. 
Rauhallista joulua! 

Ykkösenä hauissa on kuitenkin Lucia, joka kruunattiin 13.12. Tämän vuoden Suomen Lucia-neito on Sonja, joka myös kuvassa ohessa poseeraa. Muita hakuja topkympissä ovat lippupalvelu, buuklubben (Ylen ohjelma, ja listalla oletettavasti joulukalenterinsa ansiosta) sekä treffit. Yksinäisyydestä koitetaan siis päästä eroon kovaa vauhtia. Onnea metsästäjille.

Suututtaa kun aina valokuvataan.

Tuli tässä tänään laskeskeltua että nyt on kulunut kaksi kuukautta Piraattipuolue r.y.:n kannattajakorttikampanjasta ja kun itse on kerännyt vain 60 korttia, on tahti tällä hetkellä alle kortti per päivä. Syitä ja varsinkin tekosyitä tyssänneeseen innostukseen on, mutta ajattelin ensin purkautua asiasta näin kirjallisesti ja sitten käydä toimeen seuraavien tekosyiden poistamiseen:

• Kortteja ei aina oo mukana, eikä välttämättä kuulakärkikynääkään. Tää on osa sitä että muutenkin pitäisi lähtee vähemmän viime tingassa kaikkialle. Turha tekosyy, kohtuullisesti noi kortit on tähänkin mennessä olleet mukana,
• En viitsi lähteä kysymään eri luentojen yms. tauoilla. Tää on silkka tekosyy, sillä enemmän oon taitanut käyttää aikaa korttien kysymisen välttelyyn kuin korttien kysymiseen & täytättellyyn. Onhan se yksi saatu kannattajakortti, jos ei nyt iloinen yllätys, niin ainakin mukava hetki!
• Välillä syyllistyy siihen “muut saa kerätä” ajatteluun. Laiska mies on laiska, mutta ei tämä mailma niin täydellinen/valmis ole että voisi tyytyä vain toisten kädenjälkiin. Varsinkin kun en oo se eniten kerännyt ihminen. Kait se tilanne on todellinen että pitää kerätä se yli sata kappaletta eikä vaan tyytyä välittämään noita niin kuin nyt tekee.

Olis kyllä tarkoitus edistää tulevaa kokoustakin (23.11. klo 18 eteenpäin Proffan kellarin kabinetissa), pitäisi vielä vuorokauden sisällä tehdä ja monistaa tuokin erityinen mainos joka koostuu perusasioista, alhaalla olevista mukaan otettavista repäisyinfosta (ainakin www.piraattipuolue.fi) sekä marraskokouksen ajankohdan.

No, kirjoitushetkellä on kello melkein yksi yöllä joten katotaan miten kauan näiden asioiden parissa valvoo

Tämmöisen kortin väkersin iskälle isänpäivän kunniaksi.

Lähetä äidille oma sähköinen postikortti Ilopisaran postiasemalta…

Etiopiassa vietetään parhaillaan Millennium-juhlavuotta, kuten tässäkin blogissa on jo aiemmin tullut esille. Etiopia käyttää omaa ajanlaskua, ja he ovat reilut seitsemän vuotta meitä jäljessä. Etiopiassa on painettu erityisiä Millennium-kortteja, joissa on listattu maata kuvaavia asioita sanojen “Ethiopian Millennium” jokaisen kirjaimen kohdalle.

Tästä ensimmäisestä osasta käy ilmi mm. että Etiopiasta on peräisin kaksi tärkeää asiaa: ihmiset ja kahvi

Toiseksi alimmassa kohdassa viitataan Etiopiasta ennen käytettyyn nimeen Abyssiinia, jota on taidettu käyttää Suomessakin joskus ennen. Sen kohdan yhteydessä todetaan, että maassa on mustan väriä ihmisiä. Olen muissakin yhteyksissä huomannut, että afrikkalaisilla ei ole mitään ongelmia kutsua itseään mustiksi ja meitä eurooppalaisia valkoisiksi. Vaikka Amerikasta kotoisin olevat kiertoilmaukset ovat minusta jokseenkin naurettavia, niin olen kuitenkin jossain määrin tottunut niihin ja tuollainen suorasukainen mustaksi tai valkoiseksi kutsuminen herättää huomiota. Ja itse asiassa monet etiopialaiset eivät ole kovinkaan mustia vaan pikemminkin ruskeita, tosin ihmisten ihonvärien välillä on varsin suuria eroja.

Kaksi ensimmäistä Millennium-sanasta keksittyä asiaa – kolmetoista kuukautta auringonpaistetta ja ideaali paikka turismille ovat Etiopian turistimainoksista tuttuja asioita. Etiopian kalenterissa on kolmetoista kuukautta, mutta ihan pelkkää auringonpaistetta ei sentään – ja itse asiassa hyvä niin. Jos vuotuiset sateet eivät tule, niin seuraus on nälänhätä! Normaalivuosina sateet ovat varsin runsaitakin ja tulevat meidän kesäkuukausiemme aikana. Noihin runsaisiin sateisiin liittyykin kohta N, joka kertoo, että Niili saa alkunsa Etiopiasta.

Muistan, kun istuimme lentokoneessa matkalla Etiopiaan ja katselimme Etiopian lentoyhtiön lehteä, jossa näkyi tuo mainoslause Etiopiasta ihanteellisena turistikohteena. Kaikki tutut ja ystävät olivat olleet ihmeissään ja osin jopa kauhuissaan Etiopiaan menostamme, ja olivat saaneet meidät itsekin vähän arastelevalle mielelle. Huvittuneena ja vähän epäuskoisen sitä mainoslausetta katselimme. Matkan jälkeen totesimme, että väitteessä on itse asiassa paljon perää. Ja Etiopialla olisi monia edellytyksiä turismiin laajemminkin. Euroopan talvikaudella siellä on ihanteellinen lämpötila ja iso osa maasta on sen verran korkealla, että malariakaan ei ole ongelma.

Sitä ihmettelen, ettei tuohon listaan ole saatu mukaan Saban kuningatarta, sillä sen verran tärkeä tuo tarina Saban kuningattaresta etiopialaisten kantaäitinä tuntui olevan. Ehkä nuo sankarit ja kirjallinen historia viittaa siihen suuntaan.