Onko tämä viikonloppu jälleen kulunut hukkaan? En tiedä, mutta nukkunut olen ainakin paljon. Koko lauantai meni nukkuessa ja tänäänkin piti ottaa päiväunet, kun olo oli sen verran heikko. Osa lienee olantsapiinin vaikutusta, osa flunssan, osa vuorokausirytmin puutteen, osa vuodenajan.

Sain koulusta taas kerran – tällä kertaa varmasti viimeisen kerran – jatkoaikaa opinnoilleni. Päätös tuli armollisen nopeasti, eli minun ei tarvinnut viikkokausia tuskastella pelkojeni kanssa. Valmistun siis ensi vuoden puolella. Nämä opinnot eivät ole niin merkittäviä, että olisi kannattanut uhrata vajaata seitsemää vuotta niihin, mutta tällaista tämä elämä on. Kaikki vaan lipuu ohitse ja jään ihmettelemään. Valmistuminen on tavallaan suuri askel minulle elämässä, tavallaan ei, koska muut ongelmat jäävät. Tilaa aukeaa muulle, mutta tuskin saan sitä täytettyä muulla kuin ikuisella jumituksella.

Minulla on ollut halu kirjoitella tänne päiväkirjaan/blogiin tiettyjä juttuja jo pidemmän aikaa, mutta en ole saanut sitä tehdyksi. Ehkä nyt alkavalla viikolla saisin vähän aktivoiduttua. Tämä päiväkirjamerkintä antaa minulle päivän jatkoaikaa. Kun kirjoittan asiaa, minun täytyy paneutua siihen huolella, mikä vaikeuttaa paljon toimeen ryhtymistä.

Sade ropisee rauhoittavasti ikkunan takana. Huomenna käyn terapiaryhmässä ja sen jälkeen ehkä teen ruokaa, jos jaksan. Sekin on melko suuri ponnistus minulle. Opiskelut minun pitää hoitaa loppuun masennuksestani huolimatta, rimaa hipoen.

Elämme pelottavassa maailmassa…

Käykäähän lukemassa MTV3:n sivuilta Tuula Malinin juttu “Lääketeollisuus houkuttelee tutkijoita tautitehtailuun“.

Pistääkö ajattelemaan vai riittääkö olankohautus? Mitä jos miettiset seuraavalla kerralla kaksi kertaa ennen kuin nakkaat lääkärin pöydälle vinon pinon reseptejä uusittavaksi ja lääketeollisuuden kyseenalaista toimintaa tukeaksesi. Tai ennen kuin nielaiset päivittäisen Burana -annoksesi. Ehkä sitä sikainfluenssarokotettakin kannattaisi vielä pohtia uudemman kerran. Vaihtoehtoja on! Ne vaan harvoin täyttävät nykyihmisen “quick fix” -kriteerit.

Lääkkeitä olen kokeillut  ja käyttänyt vuosia. Ensimmäisen kerran kesällä 2004. Työterveyslääkäri kaivoi pöytälaatikostaan lääkefirman näyte/lahjus-paketin ja sanoi suunnilleen, että tällä se vitutus lähtee. Rehellistä puhettahan se on mutta kertoo jotain myös lääkärin asenteesta. Noin kuukauden ajan nappailin Zoloft-nimistä pilleriä. En oikeastaan huomannut muuta vaikutusta kuin karmean suun kuivumisen. Pakkohan siitä oli päästä eroon.

Seuraava lääkäri oli hieman asiallisempi ja muistaakseni kysyikin muutaman kysymyksen ennen kuin Cipralex-resepti kirjoitettiin ja matka jatkui kohti apteekkia. Cipralexin kanssa menikin noin kolme vuotta – se tuntuu todella pitkältä ajalta juuri nyt. Elämä jatkui tasaisena, mielenkiinto asioihin katosi mutta jotenkin viikot vierivät.
Samaan aikaan käytin runsaasti alkoholia ja kesällä 2006 eräs monista työterveyslääkäreistä diagnosoi minulla päihderiippuvuuden.

Omasta mielestäni en tietenkään ollut ongelma-asteella, sillä alkoholiannoksia meni vaihtelevasti noin 20-30 viikossa,ja tätä oli jatkunut siinä vaiheessa jo useita vuosia. Pakko myöntää, että hieman tuo päihderiippuvuus aivan ulkopuolisen suusta kuultuna säikäytti. Tosin parin päivän päästä en muistanut koko asiaa, vaikka minulla oli siitä lääkärinlausuntokin paperilla. “Masentunut, päihderiippuvainen”, se ei imartele ihmistä, joka ei olisi nuorempana uskonut näkevänsä kumpaakaan noista sanoista oman nimensä perässä.

Vuoden 2007 loppupuolella vaihdoin työpaikkaa ja heti vuoden 2008 menin työhöntulotarkastukseen. Tässä vaiheessa Cipralexin käyttöä oli takana jo reilut kolme vuotta. Siitä oli tullut tapa. Samaan tapaan kuin sittemmin saamastani kolesterolilääkityksestä. Niitä pillereitä nappailee iltaisin miettimättä koko asiaa. Vuonna 2008 kokeilin muutamien viikkojen ajan paria muutakin psyykenlääkettä, joiden nimet olen jo unohtanut. Lopulta lääkärin kanssa keskusteltuani päädyimme kokeilemaan Seromedia. Sen rokkaavampi nimi on Prozac, Amerikassa. Kauppanimiähän ne ovat, vähän niin kuin nykyään Burana on särkylääkkeiden yleisnimi, vaikka niitä on lukuisia muitakin.

Onko pillereistä sitten ollut hyötyä. Se on kysymys johon en oikeastaan itse pysty vastaamaan. Voin tietenkin yrittää kuvitella millaista elämä ja kaikki nämä vuodet olisivat olleet ilman lääkitystä. Se miltä asiat tuntuvat ei välttämättä ole sitä kuinka ne todella ovat. Luulen, että pillerit ovat tehneet minusta hieman tunteettoman. En suoranaisesti syytä niitä mistään, mutta epäilen, että tämä kliseinen kun mikään ei tunnu miltään -olo on ainakin osittain lääkkeiden syytä.

Puoliso on sanonut, että olen rauhallisempi lääkkeiden kanssa. Olen ollut vuosien aikana joidenkin viikkojen mittaisia jaksoja ilman pillereitä. Helppo uskoa, että rauhallisuus lisäntyy lääkkeistä, sillä kyllähän noita mielialalääkkeitä käytetään myös moniin erilaisiin oireisiin, ainakin sosiaalisten tilanteiden pelkoon.

Nyt olen ollut pari kuukautta ilman Seromedia, tai tarkemmin sanottuna Seronilia. Sama aine taas, eri kauppanimellä. Olo on huono. Jostain syystä tiedän, että se voisi olla vielä huonompikin ja on se sitä ollutkin.
Syy lääkityksen lopettamiseen liittyy kokeiluuni, jolla yritän poistaa väsymystä. Siitä olen lähes varma, että nuo lääkkeet väsyttävät minua. En ole aina ollut näin väsynyt. tuntuu, että voisin nukkua vaikka koko ajan.

Kuten sanottua parhaat arvaukset vaikutuksista ovat vain arvauksia, koska lääkkeet toimivat jokaisella hieman eri tavalla. Oikeastaan olen päässyt sivuvaikutusten suhteen vähällä. Suun kuivuminen on pieni vaiva verrattuna niihin ongelmiin, joista olen lukenut.

Nyt tuntuu, että voisin kokeilla jotain erityyppistä psyykenlääkettä. Tähän asti olen testaillut vain SSRI-lääkkeitä.

Loppuun on todettava että kun vuosia sitten otin ensimmäiset psyykelääkepillerini olin varma siitä, että menen jotenkin sekaisin. Ehkä kuvitelmat olivat tulleet amerikkalaisista tv-sarjoista tai jostain “onnellisuuspillereistä”. Sittemmin on selvinnyt, ettei yksikään pilleri tee ihmistä onnelliseksi – ehkä heroiini tekee, tai alkoholi parin ensimmäisen annoksen jälkeen ennen loppuillan syöksykierrettä. Käsitykseni mukaan psyykenlääkkeet lähinnä tasaavat aivojen kemioita, eivätkä vie niitä sen ihmeellisempiin ulottuvuuksiin. Kohdallani pillerit eivät ole tuoneet sen enempää jos nyt ovat mitään vieneetkään.

Luultavasti ongelmani ovat tuolla jossain.

House of Numbers - dokumentti AIDSista ja HIVstä

Tuli ihan mielenkiinnosta luettua vähän noita House of Numbers -dokumentin palautetta, siinä samassa edelleen äimisteli miten älyttömän monta “Best Document” palkintoa koko pätkä kerää lukuisilta filmifestareilta ympäri maailmaa. Sivustoa tutkittaessa tuli vastaan yksi varsin koskettava, entisen HIV-potilaan kertomus. Vähän vaikea ottaa kantaa itse dokumentin sisältöön, varsinkaan kun en ole vielä sitä edes nähnyt, mutta mielestäni kyseinen palaute oli erittäin aito joten päätin suomentaa sen. Siitä tuli mieleen omat terveystaisteluni kilpirauhasasioiden kanssa ja tuntemukset siitä kuinka ensimmäistä kertaa tajusin, että silläkin sairaudella on kaksi puolta. Kaikki ei ollutkaan vain “helposti yhdellä pillerillä päivässä”-hoidettavissa ja omille harteille lysähti iso vastuu omasta terveydestään.Vaikka alkuhavahtuminen itselleni olikin aika kivulias ja yksinäinen projekti on sen kanssa kasvaminen jälkeenpäin tuonut elämääni aivan järjettömän määrän onnea, iloa ja vahvuutta. Oppi uskallusta luottaa omaan kykyynsä parantua ja hoitaa mitä ja mistä vain. Enää suureltakaan auktoriteetilta tulleet ohjeet eivät mene sydämeen asti pureskelematta ja elämään on tullut mukaan terve annos omatoimisuutta. Ei niin helposti heittäydy uhriksi ja se on myös vaikuttanut muihinkin osiin elämässäni. Ajattelu kääntyi “En osaa, en uskalla, olen pieni ja mitätön, tietoa on niin paljon, en ymmärrä, ehkä huomenna”-akselilta “Onpas mielenkiintoista, tämähän on hauskaa, katsotaan mitä täältä löytyy, ei se mitään vaikka vähän kirvelee, osaan aika hyvin ja voin vaikuttaa!”- akselille.

Omat opiskelut ovat suuremmassa määrin alkaneet johtaa siihen tulokseen, että moniin sairauksiin pystyy vaikuttamaan itsekin hyvin dramaattisesti luonnonantimilla sekä ruokavaliolla ja yleinen “tämä on parantumaton”-keskustelu lääkärien puolelta menee ensin rankan mietintä ja tutkimusprosessin läpi. Näitä ajatuksia on syntynyt sekä kilpirauhas-, syöpä-, MS-, reuma-, näkö-, sokeri-, kuulo-, suolisto, tulehdus-, autoimmuuni- ja mielensairauksien kannalta. Ja nyt kenties myös AIDSin ja HIV:n. En tiedä vielä, ei ole mitenkään itselleni ajankohtainen sairaus, ja en ole sitä niin paljon vielä tutkinut, vaikka siitä mahdollinen parantuminen onkin kaikille maailman ihmisille aina ajankohtainen aihe. Olin ainakin yllättynyt siitä että, vaikka monelle tällainen ristiriita HIV:n ja AIDSin suhteen on uusi tieto, niin otin sen itse aika uteliaasti ja rauhallisesti vastaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun aroista asioista löytyy toinen, myös hyvin uskottava puoli joka kyseenalaistaa monia ennestään itsestään selviä asioita. On kuitenkin jokaisen oma tehtävä tutkiskella annettuja argumentteja itse ja päättää sydämessään mihin uskoo.

Kun parantumattomista sairauksista puhuukin yhtäkkiä uudessa valossa alkaa siitä aikamoinen hälinä. Ihmisten maailmankäsitys voi muuttua kivuliaalla ja dramaattisella tavalla joka voi saada vahvojakin negatiivisia tai positiivisia reaktioita aikaiseksi. Tämän on myös saanut tuta juurikin House of Numbers-dokumentin tekijät. Ne filmifestarit jotka ovat dokumentin suostuneet näyttämään ovat saaneet satelemalla uhkauksia, kritiikkiä ja jopa oikeushaasteita puoleensa – suurimmaksi osaksi ihmisiltä jotka eivät ole vielä nähneet dokumenttia. Yleinen käsitys kuitenkin on, että sen on tarkoitus herättää keskustelua. Dokumentin nähtyään monet ihmiset sekä kriitikot kommentoivat, että se ei itsessään anna mitään vastauksia – lähinnä vain herättää lisää kysymyksiä. Yleinen palaute lehdistöltä onkin ollut mielenkiintoista luettavaa. Vaikka mielipiteet heittelevät, on yksi yhteinen linja selvä: Koko teos on tehty journalistisella ammattitaidolla ja esittää vakavamielisesti molempien osapuolien mielipiteet ilman draamaa.

Takaisin suomennokseni pariin. Alkuperäisen palautteen voit lukea täältä. Rohkaisevia lukuhetkiä!

Haluan kiittää sydämeni pohjasta uskomattomasta dokumentistasi. Toivon että jokainen ihminen, jokaisessa maassa näkisivät sen. Alle olen kirjoittanut oman henkilökohtaisen matkani HIV / AIDS painajaisen läpi.

Nimeni on Karri ja sain HIV diagnoosini 29-vuotiaana kesäkuussa 1996 vähän toisen lapseni syntymän jälkeen. Minulla oli historiassani kaksi vaikeaa raskautta ja lukuisia leikkauksia ensimmäisen lapseni jälkeen, joka johtui huonosti menneestä synnytyksestä. Toinen lapseni tuli maailmaan keisarinleikkauksella Maaliskuussa 1995.  Leikkauksen jälkeen vietin sairaalassa pari päivää jonka jälkeen pääsin kotiin. Kuitenkin 48h tunnin päästä jouduin palaamaan sillä olin saanut koko kehooni levinneen tulehduksen joka johtui keisarinleikkauksestani. Vietin sairaalassa lähes kuukauden pumpattuna täyteen antibiootteja ja morfiinia. Ensimmäinen viikko tuosta kuukaudesta olin tehohoidossa. Samalla aviomieheni Joe oli kotona koittaen pitää huolta juuri syntyneestä lapsestamme ja hänen 2,5-vuotiaasta sisaruksestaan.

Lääkäreiden piti avata keisarinleikkaushaavani uudelleen ja antaa sen parantua sisältä ulospäin. Akuutimman ollessa ohi minut lähetettiin kotiin ja mukaani annettiin haavanhoitoon tarkoitettu kotipakkaus jolla hoidin leikkaushaavaani kaksi kuukautta. Tämän kaiken jälkeen en oikein ikinä tuntenut oloani omaksi terveeksi itsekseni. Minun oli vaikea listata kaikkia oireitani koska ne olivat niin epämääräisiä. Olin aina väsynyt ja uupunut. Tuntui, että en oikein “jaksanut elää päiviäni”. Siinä vaiheessa aloin ravaamaan lääkäreissä joka oli alkuperäinen virheeni. Eräs lääkäri sanoi minulle, että olin vain liian kiireinen ja minun pitäisi ottaa hiukan lomaa. Toinen lääkäri sanoi, että olin masentunut ja määräsi minulle mielialalääkkeitä (Prozacia). Minulle tehtiin kaikki testit mitä voin kuvitella: Lupus, reuma, rocky mountain spotted fever jne. Tapasin seitsemän eri lääkäriä yhden vuoden sisällä. Perheeni alkoi vähitellen epäilemään mielenterveyteni puolesta.

Kesäkuussa 1996 lääkäri nro. 7 teki lisää testejä. Hän epäili, että maksassani saattaisi olla jotain vikaa. Mahdollisesti syöpä. Ennen testejä hän kuitenkin kysyi minulta onko minulta ikinä otettu HIV-testiä. Vastasin kieltävästi ja kysyin heti perään että luuliko hän tämän kaiken johtuvan siitä. “En, valkoiset keskiluokkaiset naiset eivät saa AIDSia” lääkäri vastasi. Pari päivää myöhemmin sain kiireellisen puhelinsoiton jossa minua kehotettiin palaamaan lääkärini luokse mahdollisimman pian. Soitin miehelleni töihin ja hän tuli kotiin välittömästi. Lähdimme yhdessä kohti lääkäriasemaa. Kun saavuimme perille kaikki hoitajat tuijottivat meitä. He ohjasivat meidät huoneeseen johon nuori lääkäri tuli hetken päästä pudistellen päätään ja kertoen meille hiljaisella äänellä, että HIV-testini tuli takaisin positiivisena. Lääkäri vain seisoi vieressämme ja tuijotti meitä. Hän katsoi kun itkimme. Muistan kuinka huone tuntui pyörivän, aika hidastui ja nopeutui yhtä aikaa. Muista mieheni huutavan ja äänet kuulostivat hyvin kaukaisilta. Lopulta lääkäri kehotti meitä nousemaan, ohjasi meidät ovelle ja suosittelisi että varaisimme ajan HIV-potilaisiin erikoistuneelle lääkärille.

Mieheni ja molemmat lapseni testattiin samalla viikolla. Lapseni olivat sillon 1- ja 3,5-vuotiaita. Koko perheeni HIV-tulokset olivat negatiiviset. Siihen mennessä olimme olleet mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta ja olimme harrastaneet suojaamatonta seksiä. Silloin mieleeni ei ikinä tullut kyseenalaistaa sitä, miksi mieheni ei ollut ikinä saanut tartuntaa minulta näiden seitsemän vuoden aikana. Lääkärit sanoivat meille vain että “olimme onnekkaita”. Oma taustani on hyvin lääketieteellinen joten olin täysin aivopesty uskomaan, että lääketieteellinen laitos oli aina oikeassa enkä ikinä kyseenalaistanut mitään heidän sanomaansa.

Ensimmäisellä kerralla uuden HIV-potilaisiin erikoistuneen lääkärini luona hän teetti minulle peruslaboratiotestit. T-solujen määrä oli 29 ja virusmääräni oli 58 000. Hän kehotti minua kirjoittamaan testamenttini ja hyvästelemään lähimmäiseni sillä olisin onnekas jos eläisin vielä 6kk päästä. Lääkärini totesi, että olisin todennäköisesti ollut viruksen kantaja jo pidemmän aikaa sillä tulokseni olivat niin huonot. Pikaisesti tämän jälkeen diagnoosini muutettiin AIDSiksi. Tässä vaiheessa minun kuitenkin pitää tuoda ilmi että minulla ei ollut ikinä todettu mitään AIDSiin johtavaa tautia tai sairautta. Ei edes silloin kun minulla diagnosoitiin lopulta AIDS. Nähtävästi AIDS-diagnoosini siis perustui täysin T-solumäärääni.

En ollut ikinä kuulunut riskiryhmään. Minulla oli ollut hyvin vähän poikaystäviä/seksikumppaneita ennen kuin tapasin aviomieheni. Ketään näistä existäni ei tietojeni mukaan ollut HIV-positiivisia ja en käyttänyt huumeita. Minulla oli ollut yksi neulalle altistuminen 80-luvulla tehdessäni töitä ambulanssissa. Sen jälkeen tein töitä leikkaussalissa parisen vuotta kunnes tulin raskaaksi toiselle lapselleni ja lopetin töiden tekemisen kotini ulkopuolella. Minulla ei ikinä ole ollut mitään muita altistumia virukselle joten ajattelin että tartuntani oli pakostakin tullut 80-luvun loppu puolella.

Kesäkuun 17. 1996, jolloin sain diagnoosini, lääkärini aloitti nopeasti AZT, 3TC, Crixivian ja Bactrim kuurit. Otin niitä tunnollisesti ja en melkein ikinä jättänyt väliin annoksiani. Otin Bactrimia 2 vuotta ennen kuin se lopetettiin. Söin kolmea eri lääkitystä viisi tai kuusi vuotta ilman minkäänlaisia muutoksia. Ajattelin, että ne varmaan toimivat todella hyvin koska olin edelleen elossa! Lääkärini vihdoin lopetti Crixivanin epäillessään että maksani ei kestänyt sitä. Hän vaihtoi sen Sutiviaan jota otin AZT ja 3TC kanssa huhtikuuhun 2007  asti.

Kaiken tämän keskellä aviomieheni oli hyvin rakastava ja tukeva. Hän teki kaikkensa pitääkseen huolta lapsistamme ja minusta. Kuitenkin päiviämme varjosti kuolemantuomio 11 vuoden ajan. Milloin tulisin sairaaksi ja kuolisin? Minkälaista se olisi? Outoa kuitenkin oli, että en ikinä sairastunut mihinkään vaaralliseen ja en ikinä saanut mitään pahempia virustartuntoja vaikka T-solumääräni oli hyvin alhainen. Minulle oltiin sanottu, että T-solujen määrän ollessa alle 50 minulla ei käytännössä ollut ollenkaan immuunipuolustusta.

Sivuoireisiini kuului satunnaista pahoinvointia ja oksentelua, hiustenlähtöä, unettomuutta, jalkakramppeja, kalpeutta/anemiaa ja väsymystä. Minulle ei missään vaiheessa käynyt mielessä että nämä oireet voisi johtua lääkkeistä. Lääkärini sanoi aina että ongelmat johtuivat siitä että sairastin pahentuvaa AIDSia. Tiesin parista muusta “HIV positiivisesta” joiden tilanne oli paljon pahempi. Nämä ihmiset olivat rullatuoleissa, tulossa sokeaksi ja tarvitsivat lisähappea. Joten mielestäni voin “todella hyvin” verrattuna siihen että “minulla oli AIDS” ja olin tästä hyvin kiitollinen.

Kuitenkin pahin mitä diagnoosini teki perheellemme oli jatkuva pelko ja kauhu. Lopetimme seksin kokonaan mieheni kanssa. Emme harrastaneet seksiä moneen vuoteen sillä emme halunneet riskeerata viruksen tarttumista. Tällä kaikella oli erittäin iso vaikutus nuoren perhe-elämämme suhteen ja se lopulta muutti avioliittomme sanoinkuvaamattoman vaikeaksi.

Huhtikuuhun 2007. Eräänä iltana Joe selaili Internetiä etsien hauskaa videota josta hänen ystävänsä oli kertonut hänelle. Yhtäkkiä, täysin nurkan takaa, pompahtaa esiin Robin Scovillin video “The Other Side of AIDS” (AIDSin toinen puoli). Oudointa tapahtumassa oli, että mitkään näistä sanoista ei ollut hänen alkuperäisessä haussaan. Hän avaa videon ja katsoo sen järkyttyneenä ja lumoutuneena yhdeltä istumalta. Hän kertoi videosta minulle seuraavana päivänä ja rohkaisi minua katsomaan sen myös. Olimme molemmat pyörtyä! Meille ei ollut KOSKAAN kerrottu että HIV:ssä OLI edes toista puolta. Meille ei oltu MISSÄÄN VAIHEESSA kerrottu, että koko sairaudesta löytyi ristiriitaista tietoa. Tämän jälkeen katsoimme Steve Allenin “HIV = AIDS: Totuus vai Huijaus” videon joka oli lopullinen niitti sille että aloimme toden teolla etsimään tietoa.

Tuntuu siltä, että minkä tahansa muun diagnoosin kanssa jonka perinteinen lääketiede antaa, kerrotaan sen mukana myös muita hoitovaihtoehdoista. Ne ovat kaikki sinun valittavissa. Sinua yleensä jopa rohkaistaan kysymään toinen mielipide. Mutta HIV / AIDSin suhteen sinulle ei IKINÄ kerrota, että siitä löytyy ristiriitaista tutkimustietoa. Meidät ohjataan kuin lampaat teurastamolle. Ja me menemme sinne hiljaisina ja auliisti – emme ikinä kyseenalaista tai vaadi todistusaineistoa.

Siitä päivästä lähtien vietin jokaisen valveilla olevan hetkeni Internetissä siirtyen linkistä toiseen. Sivustosta sivustoon. Toiseen kirjaan ensimmäisen jälkeen. Kriitikosta toiseen. Miten en tiennyt tästä!? Tunsin oloni niin huijatuksi. Niin petetyksi. Minulta oltiin varastettu elämäni parhaimmat vuodet. Tuntui kuin kaikki olisi ollut yhtä suurta ja kauheaa painajaista. Minulta oltiin kielletty mahdollisuus tehdä valintani perustuen olemassa oleviin faktoihin.

Muutaman pitkän viikon jälkeen jotka kulutin opiskellen, lukien, tutkien, katsoen videoita, lukien kirjoja ja tehden kaiken voitavani päätin lopettaa kaikki AIDS ja HIV lääkkeeni kerralla.

Kuva Karrista pari viikkoa lääkkeiden lopetuksen jälkeen jolloin hänen kehonsa kävi läpi rankkaa puhdistumista

Ensimmäinen viikko meni hyvin, oloni oli täysin normaali. Tein monenlaista puhdistautumista kuten detox-ohjelmia, mehupaastoamista, erilaisia yrttiteitä ja suolentyhjennyksiä. Sen jälkeen asiat alkoivat menemään erittäin pahasti alamäkeä ja seuraavat kolme kuukautta olivat erittäin rankkoja. Kehoni tuntui sammuvan totaalisesti. Olen 173cm pitkä ja painoni laski 51kg. Näytin siltä että kuolisin. En kuitenkaan kertaakaan harkinnut lääkkeitteni aloittamista uudelleen sillä tiesin mihin uskoin ja miksi uskoin niin. Elämä oli kuitenkin hankalaa. Niinä päivinä luulin, että huono vointini johtui puhdistautumisen ja lääkevieroitusoireiden yhteisvaikutuksesta. Myrkylliset AIDS lääkkeiden on pakko olla hyvin rankkoja keholle, varsinkin jos sitä tekee 11-vuotta putkeen… jos joku AIDS-potilas selviää niillä niin kauan.

Jälkeenpäin sain tietää että lääkkeiden lopettaminen ei olisi pitänyt olla niin vaikeaa, sillä lääkkeiden ympärillä pyörii paljon ristiriitaa siitä mitä ne oikeasti sisältävät:

http://exlibhollywood.blogspot.com/search?q=sustiva+mystery+solved

Neljä kuukautta lääkkeiden lopettamisen jälkeen menin käymään lääkärilläni viimeisen kerran. Olin päättänyt, että selitän kohteliaasti hänelle mitä olin tehnyt ja että olin päättänyt olla näkemättä häntä enää. Olin ottanut viimeiset laboratoriokokeeni viikkoa ennen sitä.

Kun vihdoinkin pääsin paikan päälle tuntui siltä kuin maailma olisi räjähtänyt. Hän sanoi minulle että “Olet tehnyt erittäin tyhmästi ja TULET KUOLEMAAN, HYVIN PIAN!” Vastasin hänelle vain yksinomaan “Sepä hassua, oloni on mitä mahtavin.”

Siinä vaiheessa CD4-arvoni oli 96 ja virusmääräni 135 000. Olin kuitenkin tehnyt tutkimukseni tarkasti ja tiesin testien epätarkkuuden. Ne eivät merkinneet minulle enää mitään. Sen lisäksi, olin hyvin väsynyt kuulemaan, että olisin kuollut kohta. T-solumääräni ei muutenkaan ollut ikinä kauhean korkea ja viimeisen 11 vuoden ajan ne heiluivat 200-300 välillä ja virusmääräni oli ollut “mittaamattomissa” koko tämän ajan.

Uskon että ihmisen täytyy olla hyvin vahva jaksaakseen tällaisessa tilanteessa. Itsekin epäröin välillä. Kuitenkin jotkut asiat Michael Ellnerin videossa toistuivat päässäni ja antoivat minulle rohkeutta. Kävin niitä mielessäni läpi uudelleen ja uudelleen ja muistutin itselleni kuinka tärkeää on, että pysyn valitsemallani tiellä. Se pelasti henkeni. En olisi ikinä jaksanut ilman jatkuvaa tukea mieheltäni. Vertaistuki joka seisoo rinnallasi vaikka tapahtuisi mitä, on yksi tärkeimmistä asioista kun taistelet hengestäsi vaarallista valhetta vastaan.

Kuitenkin, lääkärini oli erittäin töykeä ja vihainen ja näytti olevan erittäin loukkaantunut että kehtasin kyseenalaista häntä ja AIDSia sairautena. Sairauteni aikana minulla oli hyvä suhde myös farmaseuttini kanssa joka kuitenkin päättyi huonosti hänen kuultuaan että lopetin lääkitykseni. Miksi ihmiset jotka vihastuivat minulle kaikkein eniten olivat juuri niitä ihmisiä jotka saivat rahaa hoidostani? AID$? On myös hyvin outoa että parannuttuasi mistä tahansa muusta sairaudesta (varsinkin syövästä) sinua onnitellaan ja ihaillaan! Se on ihme! Olet sankari ja selviytyjä! Vain HIV:n kohdalla he sanovat että elät kiellossa. He ovat vihaisia että selviydyit. Että tulit voittajana kotiin. Että olet elossa…ja voit hyvin.

Olet nyt ollut lääkevapaa Huhtikuusta 2007 asti ja voin täydellisesti! En usko että olisin selvinnyt kauan lääkitykselläni. Viimeisinä lääkitysvuosinani aloin näyttämään oireita kuihtumisesta. Käsistäni ja jaloistani oli tullut tikut ja takapuoleni oli täysin kadonnut. En edes tajunnut tätä kunnes vähän aikaa sitten katsoin kuvia itsestäni jotka olivat otettu noilta ajoilta. Minulla ei ole enää mitään sivuoireita ja kaikki oireeni ovat poissa.

Karri Kesällä 2009

Olen lähestulkoon täysin kääntynyt pois perinteisen lääketieteen puolelta ja tehnyt tämän hyvin katkerin tuntein. Minun henkilökohtainen uskomukseni on, että he ovat turhia noin 95% ajasta. Sanottakoon kuitenkin, että löysin itselleni aivan mahtavan lääkärin joka ymmärtää kuinka tärkeä on ajatella “laatikon ulkopuolelta.

Olen saavuttanut paremman terveyden ja parantumisen vain käyttämällä luonnollisia lisäravinteita ja luonnollista ruokaa. Liikun joka päivä. Syön noin 75% raakaruokaa ja olen vegaani. Uskon vahvasti, että nämä ovat auttaneet parantumaan minua lähes täydellisestä myrkytystilasta.

Rukoilen joka päivä, että mahdollisimman monet löytävät tarinani ja että se olisi siunaus ja rohkaisu niille jotka ovat myös tulleet tämän “vuosisadan huijauksen” kohteeksi. Olen hyvin pahoillani niiden puolesta jotka ovat joutuneet kärsimään tästä eniten. Rakkaimpien ja lapsien menetys…

Olen sydämeni pohjasta kiitollinen niille jotka ovat uskaltaneet käydä tämän läpi ennen minua ja jotka ovat siten johdattaneet, rohkaisseet ja uskoneet minuun, minun omalla matkallani.

Olen ikuisesti kiitollinen niille kaikille rohkeille yksilöille jotka ovat uskaltaneet uhrata elämänsä ja uransa että minä saisin elää. Niille jotka uskaltaneet kyseenalaistaa tätä teoriaa “sairaudesta”.

En tiedä kuinka paljon pitkäaikaistuhoa lääkkeiden syöminen on tehnyt keholleni. En suostu märehtimään sen ympärillä, mutta teen kaikkeni että pidän parasta mahdollista huolta itsestäni: fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti.

En ota mitään itsestään selvänä ja yritän elää mahdollisimman stressivapaata elämää.

En suostu hiljenemään tästä asiasta.

Millä kaikilla tavoilla tämä kaikki on vaikuttanut minuun? Shokki, suru, epätoivo, epäilys, viha, sinnikkyys ja voitto!

Olen selviytyjä!

Aion jatkaa tarinani kertomista, enkä suostu ikinä olemaan siitä hiljaa.

-Karri Stokely

Pidän hetken Pasiradiota pois päältä että voin kirjoittaa tämän merkinnän. On perjantai-ilta ja oloni on olosuhteisiin nähden melko hyvä. Ehkä se on merkki siitä että lääkkeet toimivat, ehkä olen vain hälläväliä-mielentilassa.

Olen nyt viime lauantaista asti käyttänyt uutta lääkettä, olantsapiinia, joka tunnetaan myös kauppanimellä Zyprexa. En ole väsymyksen ja kasvaneen unentarpeen lisäksi havainnut mitään selviä sivuoireita; tosin annokseni on pieni, 5 mg. Vaihdoin sen risperidonin tilalle, lähinnä outojen, näkökenttään vaikuttaneiden sekavuuskohtausteni takia. Niitä ei olekaan enää tullut. Tänään tosin oloni oli kotiin tullessa hieman heikko ja tunsin ikään kuin kohtauksen ensioireita.

Minua arveluttaa psykiatrini asenne lääkitystä kohtaan. Selvästi hänen mielestään lääkkeet ovat hyvä ja tärkeä asia, mutta on ikään kuin minun vastuullani, mitä lääkkeitä kelpuutan milloinkin, vaikka hän tekeekin ehdotuksia. Psyykenlääkkeiden suhteen voi tosin olla, että varmoja totuuksia ei välttämättä olekaan. Luin esimerkiksi eräästä Wired-lehden artikkelista, että lääkkeiden placebo-vaikutus on jostain tuntemattomasta syystä lisääntynyt ja kaiken lisäksi riippuu siitä, missä maassa testit tehdään. Haluan kuitenkin ajatella, että lääkkeistä on hyötyä. Haluan edes placebon tuomaa hyvää mieltä.

Keskustelu etiopialaisen ystävämme kanssa valotti Etiopian terveydenhuollon surkeaa tilaa: ammattitaitoista henkilökuntaa on niukasti, lääkkeitä ei ole saatavissa tai jos on, ne ovat todenäköisesti jostain muualta vanhentuneina poistettuja. Ystävämme totesi, että siksi he eivät juurikaan mene lääkäriin, jos jotain sairautta tulee, vaan turvautuvat rukouksiin ja pyhään veteen kastautumiseen. Ja näin siis totesi hyvin koulutettu etiopialainen!

Näiden henkilökohtaisten keskustelujen lisäksi samaa viestiä on tullut vastaan muualtakin. Guardian Weeklyssä oli hiljattain artikkeli, jossa tuotiin esiin lääkkeiden saatavuusongelmat Afrikassa. Artikkelin kirjoittaja herätteli lukijoita huomauttamalla, että Coca-Colaa on kyllä saatavissa melkein missä tahansa kylässä, mutta peruslääkkeiden kanssa tilanne on jo toinen.

Huffington Postin Hanna Ingber Win teki syyskuussa 2009 UN Population Fundin kustantaman matkan Etiopiaan, jossa hän tutustui erityisesti sikäläiseen äitiyshuoltoon. Tuo kirjoitussarja on varsin surullista luettavaa! Synnytykset kotioloissa maaseudulla ovat jo sinäsä riski, ja kun siihen vielä yhdistetään maan tapa naittaa tytöt jo teini-iässä, niin synnyksiin liittyvät komplikaatiot ja ongelmat ovat valtavan yleisiä. Jos synnytys ei suju normaalisti, sairaalaan lähdetään vasta siinä vaiheessa. Ja kun kulkuyhteydet ovat mitä ovat, niin matka voi kestää useammankin vuorokauden. Ja jos sinne sairaalaan sitten ehditään ennenkuin on liian myöhäistä, niin sielläkään ei välttämättä ole ketään, joka pystyisi esimerkiksi tekemään keisarileikkauksen! Kirjoitussarjassa myös väitettiin, että koko Etiopiassa olisi vain alle 3000 lääkäriä, mikä on käsittämättömän pieni luku liki 80 miljoonan ihmisen maalle.

Lukijamme/kommentoijamme Mntt:n pitkä ja tunteikas kommentti, joka on asiaa alust loppuun, ansaitsee tulla omaksi entrykseen. Täsä olkaa hyvä! Sisukkuudella ja vahvalla intuitiolla pelastettiin yksi ihmishenki, josta yritettiin eroon viinalla ja unilääkkeillä.

—-

19.10.2009 at 12.35 e

Unilääkkeet ja alkoholi eivät sovi yhteen.

Tosihätä sattui viime uutena vuotena. Olin pohjosissa jälleen meidän viinanhuuruisissa sukukemuissa. Mutta tällä kertaa olin kuski. Saatiin juhlareissu heitettyä ja korkkailin ensimmäistä olusta siinä yhden aikaan yöllä juhlan kunniaksi. Juttelin yhden hyvän ystävän kanssa puhelimessa uuden vuoden toivotuksia, kun se yhtäkkiä alkoikin tilittää paskaa oloaan, epäonnistumisiaan, yksinäisyyttään ja muita huoliaan.

Tyyppi oli hullussa humalassa, matkalla baarista porukoilleen, missä oli kämppä tyhjänä. Mä lähinnä juttelin sen kanssa puhelimessa, että selviää sen reissun ehjänä perille (noin kaksvitonen pienikokoinen naishenkilö yksin hoipertelemassa mielletään helpoksi uhriksi) sisään asti.. Noh, puhelu veny puolentoistatunnin mittaiseksi, se kertoi menevänsä ottamaan unilääkkeitä ja lähtevänsä tästä maailmasta ennen kuin kukaan muu ehtii edes kotia.

Tiesin sillä tytöllä olevan unilääkkeitä, joten otin uhkailun hyvinkin vakavasti. Totta kai koitin lohduttaa sitä, saada sen ajattelemaan järkevästi, mutta se oli sen verran tumuissa ettei varmaan edes tajunnut selittävänsä mulle suunnitelmiaan. Aloin pommittaa sen pikkuveljelle viestejä toisesta puhelimesta, pääsiskö se kattomaan siskonsa kuntoa. Pikkuveli oli kaverillaan yökylässä, koska niitten porukat oli tosiaan viihteellä. Koitin myös viestittää ja soittaa muille kavereille, jotka oli tän tytön kaa samaan aikaan baarissa, että meniskö ne kattoo sinne himaan, et onks kaikki kunnossa. Mutta eihän ne baariin mitään kuullut viesteistä. (Ja tarkemmin ajatellen, eihän ne olis kerrostaloasuntoon päässeet mitenkään sisään.) Sitten tän puhelimen päässä tuli yhtäkkiä ihan hiljasta, se tyttö oli kaatunut siellä toikkaroidessan.

Lopetin puhelun ja aloin pommittaa puheluita uudestaan, jospa se heräis puhelimensoittoon. Puolen tunnin soittelun tuloksena ei herännyt. Sitten kysyin sen pikkuveljeltä viestillä, että mikä niitten osoite on. Ja soitin hätänumeroon. Pikkuveljelle koitin hienovaraisesti ilmoittaa, että sen olis parempi päästä kotiin availemaan ovia, sillä kohta sinne tilattaisiin ambulanssi.

Soita kaverille apua, jos siltä vähänkin tuntuu.

HÄTÄKESKUSKOKEMUKSIA

A. Mut ohjattiin puhelun perusteella Oulun läänin hätäkeskukseen, koska olin siellä itse soittamassa. Pitkän väännön jälkeen ne yhdisti Savoon tai johonkin, missä Suonenjoki nyt sijaitseekaan ja pääsin juttelemaan tästä tapahtuneesta. Aluksi puhelimessa sen ei pitänyt olla mahdollista. Munhan pitäis olla paikanpäällä.

B. Sitten mua luultiin pilasoittajaksi ja tentattiin tarkkaan, olinko itse humalassa. Eivät meinanneet uskoa uuden vuoden yönä, että olin juonut vain sen puolikkaan kaljan, mikä nyt lämpimänä oli pöydällä.

C. Sitten mun piti vakuutella niille, että se tyttö tosiaan oli ottanut unilääkkeitä ja että se toden totta oli hädässä, eikä esimerkiksi sammunut.
Siinä vaiheessa mulla meni oikeesti sormi suuhun, enhän mä todella tiennyt.. Vakuutin hätäkeskukseen, että olin aivan varma. Että se on ottanut ne 8 unilääkettä mitkä oli väittänyt ja että oli aikonut ottaa vielä enemmän. Että kyseessä oli todellinen hätätilanne ja että niiden olisi mentävä sinne tarkistamaan tilanne.

“Tiedäthän sinä, ettemme me lähetä ambulanssia paikalle VAIN tarkastamaan tilannetta. Sinun täytyy olla varma, että kyseisessä osoitteessa Suonenjoella on kyseinen henkilö hädässä. Ja koska kyseessä on kerrostalo, me joudumme murtamaan oven, jollei kukaan ole avaamassa sitä. Emmekä me vastaa kustannuksista! Onko nyt a-i-v-a-n varmaa, ettei kukaan muu pääse paikalle tarkastamaan tilannetta?” oli hätäkeskuksen miehen reaktio mun tekemään hätäilmoitukseen.

Vaadi apua.

En edes tiedä, mistä sellainen varmuus mulle tuli tän ystävän tilasta, mutta tän puhelinmiehen käytöksestä vi***untuneena loppupeleissä karjuin sille hätäkeskuksen miehelle, kuinka ne ovat VASTUUSSA ihmishengistä. Että minä voin vaikka itse henkilökohtaisesti maksaa kaikki ainevahingot, kunhan vaan ihmishenkiä ei menetetä. Kerroin miten olin kyllä hälyttänyt paikalle pikkuveljen sekä ilmoittanut ystäville, että menisivät paikalle. Kuinka VALITETTAVASTI en nyt itse ollut kyseisellä paikkakunnalla enkä pääsisi paikalle. Pahoittelin miten jouduin heitä vaivaamaan. Mies lopulta uskoi minun olevan tosissani, vaikka epäili kovasti sitä, että antamassani osoitteessa olisi mitään sattunut.

ODOTUS JA EPÄVARMUUS -> KAMALAA

Odottavan aika on pitkä.

..sitten alkoi odotus. Kaksi puhelinta kädessä itkien istuin serkkutytön kanssa ja koitin kaljalla saada oloani rauhoittumaan. Sydän hakkas ja miljoona kysymystä pyöri päässä.
“Entä jos se kaveri tosiaan vaan huomionhakuisena kerjäs vähän draamaa vuoden alkuunsa?”
“Entä jos mulle tosiaan tulee hirveä lasku ovien murtamisista?”
“Mitä sen tytön äiti mulle sanoo, kun oon niitten kotiin hälyyttänyt ilman varmaa tietoa ambulanssit ja saanut aikaan hirveän shown?”

En ollu silloin vielä koskaan nähnyt tän tytön äitiä. Puoli neljän ja viiden välillä mun puhelin soi.  Se kaveri, jolle olin pommittanut viestejä sinne baariin, soitti mulle itkuisena ja hätäisenä. Aluksi me vain itkettiin puhelimessa yhteen ääneen sanomatta mitään ja sitten kun tilanne alkoi rauhoittua, se alkoi selittämään illan tapahtumia. Ne oli yhden toisen tytön kanssa käskeneet tän kolmannen lähtemään kotiin, koska se oli ollut niin hirveässä humalassa. Olivat hommanneet kyydinkin, mutta se kyyti ei ollut vienytkään kotiovelle asti, koska tää tyttö tahtoi raikasta ilmaa loppumatkasta.

Baari-illan jälkeen ne oli nähny mun kymmenet viestit, joista viimeisempänä “Nyt hälytin ambulanssin” ja totta kai huolestuneina päättivät lähteä tarkistamaan tilanteen. Kahden-kolmen kilometrin matkan ne olivat juosseet talvipakkassäässä lumessa tarpoen ja miettien olisivatko myöhässä. Kerrostalon pihassa oli kuitenkin ambulanssi ja poliisiauto valot välkkyen, rappukäytävän ovi sepposen selällään auki (huh, ei rikki). Ne meni rappuun, kun tätä tyttöä kannettiin just paareilla ulos.

Tyttö ei kai ollut tajuissaan, en muista. Sisällä asunnossa odotti järkyttynyt 15-vuotias pikkuveli poliisien kanssa, ne kuulusteli sitä ja piti seuraa. Poika oli kerinnyt pikkuisen ennen ambulanssin tuloa kotiin ja löytänyt siskonsa tuupertuneena keittiön lattialle, lysähtäneenä tuolien välistä keittiön pöydän alle. Ensihoitajat olivat joutuneet myös elvyttämään, sillä pulssia ei enää tuntunut.  ..ja kaikki tapahtui viime hetkellä, tämän vuoden ensimmäisten tuntien aikana.

PAINAJAISIA

Asia on vaivannu mua painajaisissa, kuinka oon jossain jumissa ja katselen tapahtumia enkä voi itse tehdä mitään, kuinka apu ei ehdikään perille.
Oon nähnyt myös painajaisia siitä, että oon hautajaisissa, kuinka kerron tän mun ystävän äidille, että mä meinasin kyllä soittaa hätäkeskukseen, mutten ollu varma, pilaileeko tää tyttö. Painajaisversioita on monia..mutta onneksi ne on enää vain unia.

Luulin, että tollasta tapahtuu vain elokuvissa tai valistusvideoissa, joissa koitetaan pelotella nuoria. En koskaan aatellu, et mun lähipiirissä mikään tollanen edes olis mahdollista, koska ei noin vai käy. Enkä mä oikein vieläkään usko noita tapahtumia tapahtuneen oikeasti. Koska toimin niin puurossa, niin ajattelematta. Enkä koskaan oo aatellu, että mun teko olis ollu jotenki suurempi tai parempi kuin niiden, ketkä siellä Suonenjoella oli oikeasti paikalla, ketkä jäivät baariin juhlimaan vielä.

Jos olisin ite ollut yhtään humalassa, en varmaan olis edes ottanut sitä puhelun katkeamista ja niitä itsetuhoajatuksia tosissani. Olisin luullu kaverin sammuneen tai pahimmas tapauksessa en olis edes ollut puhelimen päässä..
Mut kerrankin oli suojelusenkeli mukana. (:

–

Itsetuhoisen ihmisen käyttäytyminen on yllättävää, hämmentävää ja pelottavaa. Jos elät/olet yhteydessä tällaisen ihmisen kanssa, niin kenties Hurmaava itsemurha -blogi antaa hieman perspektiiviä, ajattelun aihetta sekä neuvoja tässä vaikeassa tilanteessa. Surullista mutta valottavaa luettavaa.

Koulu aiheuttaa paineita. Eilen pääasiassa nukuin, yöllä pelasin ja tänäänkin olen vain ”keräillyt voimia”, paitsi että voimat eivät kerry kun aika kuluu murehtiessa. Koulussa käymäni kurssi vaatii haastattelujen tekemistä, ja ne ovat henkisesti hyvin raskaita, vaikka eivät aikaa välttämättä paljon viekään. Nämä kyseiset haastattelut tuntuvat lisäksi olevan – jos eivät tarkoituksettomia – niin ainakin hyödyttömiä. Epäilen, että tällaiset sadistiset tehtävänannot pyrkivät koulimaan työelämää varten. Siellä kun joutuu tekemään kaikenlaista ahdistavaa ja hyödytöntä. Toisaalta tämä saattaa olla vain saman teeman aitoa jatkumoa, ja opettajan ties mistä saama hyödytön projekti nakittuu opiskelijaparoille.

Nyt voin tehdä opinnäytetyötä hieman eteenpäin vain kahtena päivänä viikossa, mikä ei riitä. Olisi otettava niin sanottu no-nonsense-asenne ja jätettävä vähemmän tilaa ahdistukselle. Tässä ihailen työväenluokan sisukkaita puurtajia, jotka saattavat olla hölmöjä juntteja, mutta vastaavasti täynnä sellaista elinvoimaa, joka minulta puuttuu. Tätä rupesin miettimään saatuani jokin aika sitten Facebookissa kutsun sovellukseen nimeltä ”Skinhead: A Way of Life”. Kaikki skinit eivät ole rasisteja tai äärioikeistolaisia, joten tavallaan voisin itsekin samaistua tuollaiseen elämäntapa-aatteeseen.

Tiistaina psykiatrilla käydessäni suostuin nostamaan hieman risperidoniannostani, mitä psykiatri olikin jo aiemmin ehdotellut. Minua pelottaa se, että kohtaukseni johtuvat lääkkeistäni. Pahaenteisesti olenkin saanut nyt pari kohtausta lyhyen ajan sisällä – perjantaina väsyneenä koulussa ja viime yönä pelatessani – eikä nytkään olo tunnu kaksiselta. Tavallaan kohtaukset ovat hyväkin asia, sillä ne kertovat yleensä että on aika nukkua tai ainakin levätä. Toivottavasti maltan kuunnella kehoni varoituksia.

Brittiläisen Mirror-lehden mukaan Michael Jacksonin kohtalokas sydänkohtaus pidettiin salassa kolmen tunnin ajan. Tarkoituksena oli kätkeä oikea kuolinsyy.

Lehden mukaan popparin ruumis olisi myös siirretty makuuhuoneeseen, jotta poliisi uskoisi tähden tappaneen itsensä ottamalla yliannoksen Propofolia (narkoosilääkettä).

Uusimmasta käänteestä kertoi tähden ystävä ja lääkäri Steven Hoefflin keskusteltuaan Jacksonin kuolemaa tutkineiden lääkäreiden kanssa.

- Heidän (lääkäreiden) mukaan Jackson oli jo kuolonkankea. Se todistaa, että Michaelin sydän oli pysähtynyt jo aiemmin, Hoefflin sanoi.

Kuolemansyytutkijat uskovat myös, että Jacksonin ruumis olisi siirretty toiseen paikkaan. Jacksonin kuolonkankeaan ruumiiseen olisi lehden mukaan jäänyt merkkejä siirrosta.

Jos Mirror-lehden tiedot pitävät paikkansa, Jacksonin henkilääkäri Conrad Murray on syyllistynyt valtaisaan peittelyoperaatioon. Murray on myöntänyt antaneensa Jacksonille sekalaisen joukon unilääkkeitä ja Propofolia tämän viimeisenä elinpäivänä.

ILTALEHTI

Edesmenneen Michael Jacksonin makuuhuoneesta löytyi marihuanaa, ei heroiinia. Perhe teki löydön poptähden makuuhuoneesta ja luuli sitä aluksi heroiiniksi. Tutkijat ottivat perheen “heroiinilöydön” jälkeen tutkimuksen alle Jacksonin päämakuuhuoneen, jonne oli pääsy vain Michaelilla ja hänen lapsillaan. Löydetty aine oli kuitenkin marihuanaa.

Poliisin mukaan heroiini tai mikään muu huume ei ole syypää poptähden kuolemaan. Los Angeles Times -lehti kertoo, että laboratoriotutkimusten mukaan Jacksonin ruumiista ei ole löytynyt marihuanaa, kokaiinia tai heroiinia. Johtavan kuolinsyytutkijan raportista ilmenee, että Jacksonin elimistössä oli kuolinhetkellä runsaasti Propofol-lääkettä.

Michael Jacksonin kuolinsyy oli tappava määrä propofoli-nukutusainetta. Johtavan kuolinsyytutkijan raportti julkistettiin maanantaina houstonilaisessa oikeudessa. Uutistoimisto AP:n tietojen mukaan kuolinsyytutkija on julistanut kuoleman henkirikokseksi.

Jacksonin pitkäaikainen kirurgi ja perheystävän, lääkäri Steven Hoefflin puhui medialle Michael Jacksonin kuolemasta. Hän kertoi, että Los Angelesin UCLA:n sairaalassa uskotaan Jacksonin kuolleen vähintään kaksi tuntia ennen sairaalaan tuomista.

Hoefflinin mukaan tämän henkilääkäri Conrad Murray antoi Jacksonille päivittäin rauhoittavaa lääkettä Propofilia. Hän uskookin Michaelin kuolleen Murrayn nukahdettua, vaikka Propofolia tiputtanut letku oli vielä kiinnitettynä Jacksonin käteen.

Jacksonin makuuhuoneesta puuttui tärkeitä laitteita, jotka olisivat voineet pelastaa miehen hengen. Murray ei käyttänyt EKG-konetta, joka hälyttää sen jälkeen kun potilaan pulssi laskee liian alas. Hän ei myöskään käyttänyt laitetta, joka paljastaa hengityksen muuttuneen hitaaksi.

Murray yritti ensiksi elvyttää laulajaa tämän sängyssä, mutta siirsi ruumiin myöhemmin lattialle. 30 minuutin elvytyksen jälkeen hän viimein pyysi henkilökuntaa soittamaan apua. Murrayn toiminnan tekee omituiseksi se, ettei hän itse soittanut apua saman tien. Lääkärin mukaan hän ei voinut soittaa apua kännykällään, koska ei tiennyt talon osoitetta.

Jacksonin perhe kertoo Murrayn halunneen todistajan elvytysyrityksilleen. Lääkäri pakotti tähden 12-vuotiaan pojan, Prince Juniorin, todistamaan isänsä kuoleman. Hoefflinin mukaan Murray varta vasten haki pojan paikalle. Prince Junior joutui katselemaan muun muassa isänsä elvytysyrityksiä. Murray vielä erikseen tiedusteli Prince Michaelilta, ymmärtääkö tämä mitä hän on tekemässä ja että se tehdään oikein.

Hoefflin epäilee Murrayn löytäneen Jacksonin kuolleena ja lavastaneen elvytyksen pelastaakseen oman nahkansa. The Sunin mukaan Murrayta vastaan löytyi uusia todisteita poliisin ratsattua tämän talon, toimitilat sekä varaston, ja löydettyään kaapeista Propofil-pullojan ilman etikettejä.

On myös uskomus, että Murrayn henkilökuntaan kuuluva työntekijä olisi käynyt noutamassa ilmeisesti Jacksoniin liittyvää aineistoa lääkärin Houstonissa sijaitsevassa varastossa kolme tuntia ennen hätäpuhelua. Varaston henkilökunnan mukaan erittäin hermostuneen ja kiireisen oloisen työntekijän matkaan lähti 3 – 5 laatikollista tavaraa.

Tämän tiedonkin valossa on syntynyt lisää epäilyjä, joiden mukaan Michael Jackson olisikin mahdollisesti kuollut jo tunteja ennen hätäpuhelua ja vastoin hänen lääkärinsä kertomusta.

Poliisilähteiden mukaan ensihoitajat ovat kertoneet, että hoidettavana ollut potilas oli kuollut heidän saapuessa paikalle. Jackson ei näyttänyt mitään elonmerkkejä, eikä hänen sydämensä enää lyönyt. Ensihoitajat olisivat halunneet julistaa Jacksonin kuolleeksi jo hoitopaikalla, mutta Murray vaatimalla vaati heidän vievän Jacksonin sairaalaan.

Verkko lääkärin ympärillä kiristyy päivä päivältä. Henkilökunnan mukaan lääkäri kävi paikalla myös Jacksonin kuolemaa edeltäneenä aamuna. Poliisi on kuulustellut Murrayta jo kahdesti. Syytettä Murraylle ei ole kuitenkaan vielä annettu, eikä tulla antamaankaan ennen kuin esitutkinta on valmistunut ja syyttäjä päättänyt jatkotoimista.

Murray oli viimeinen Jacksonin elävänä nähnyt ihminen.

Hoefflin kertoo, että poliisi on nyt nyt selvittänyt tapahtumat puolen vuorokauden ajalta ennen Jacksonin kuolemaa. Perhe on koko ajan puhunut uskovansa rakkaansa tulleen murhatuksi.

Poliisin mukaan tohtori Conrad Murray on tunnustanut antaneensa lääkettä Jacksonille, mutta syytä siihen, miksi tämänkertainen annos tappoi laulajan, ei ole vielä selvillä.

IS / IL / STARA / HS / MTV3

Poliisit ovat käyneet tutkimassa Michael Jacksonin lääkärin Conrad Murrayn vastaanoton.

TMZ-sivustojen mukaan Murrayn asianajaja Edward Chernoffin on kertonut poliisien etsineen todistusaineistoa murhaan.

- Poliisit etsivät muun muassa dokumentteja, joiden he uskovat liittyvän murhaan.

Paikalla oli useita erikoisyksikön poliiseja. Heillä oli mukanaan etsintälupa. Poliisit tutkivat tarkasti läpi koko vastaanoton.

Chernoffin kertoo poliisien saapuneen paikalle puoli yhdeltä päivällä. He lähtivät paikalta mukaan 21 erilaista dokumenttia ja tietokoneen kovalevy mukanaan.

Murrayn asianajaja Edward Chernoff tiedotti nettisivuillaan tohtorin auttavan virkavaltaa kaikella mahdollisella tavalla.

- Kuolemansyytutkija haluaa selvittää kuolinsyyn: me haluamme sitä samaa.

Brittiläisen The Sun -lehden saamien tietojen mukaan Michael Jacksonin elimistössä oli tappava annos Demerolia ja heroiinijohdannaista Methadonia.

Toksilogisten testien mukaan popikoni oli ottanut niin vahvan lääkecocktailin, joka tappaisi samantien normaalin ihmisen.

Jackson oli kuitenkin käyttänyt jo vuosia lääkkeitä, joten hänen toleranssissa oli noussut jo huomattavan suureksi.

The Sun -lehti perustaa väitteensä Los Angelesin kuolinsyyntutkijan toimistosta saatuihin tietoihin. Tietojen mukaan Jacksonin kuolema voi johtaa tappo- tai jopa murhasyytteisiin.

– Michael Jackson oli kävelevä huumekauppa kuollessaan. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä hengissä, asiasta tietävä paljastaa.

– Ihmisen ruumis voi kasvattaa suuren toleranssin huumeita vastaan, mutta lopulta se vain menee yli ja elimistö antaa periksi. Näin tapahtui Jacksonille.

50-vuotiaana sydänkohtaukseen kuolleen Jacksonin elimistöstä löydettiin erittäin vahvaa särkylääkettä Demerolia sekä heroiinijohdannaista Methadonia, jotkä käytetään narkkareiden vieroitusoireisiin. Jo tämä sekoitus oli tappava.

Jackson oli ottanut myös suuren määrän Xanax-merkkistä rauhoittavaa sekä Dilaudid-merkkistä kipulääkettä.

Elimistössä löytyi jäämiä myös viidestä muusta lääkkeestä.

MTV3

Los Angelesin poliisi saattaa alkaa tutkia Michael Jacksonin kuolemaa henkirikoksena. Poptähden isä uskoo, että hänen poikansa kuolemaan liittyy “vilpillistä peliä”.

Poliisipäällikkö William Bratton kertoi CNN:lle, että poliisi odottaa yhä kuolemansyyntutkijoiden raporttia.

- Sen pohjalta tiedämme, minkä kanssa olemme tekemisissä: olemmeko tekemisissä henkirikoksen vai sattumanvaraisen yliannostuksen kanssa, Bratton sanoi.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun poliisi nostaa esille henkirikoksen mahdollisuuden. Mahdollisen henkirikostutkinnan kohteena olisivat Jacksonille lääkkeitä määränneet lääkärit.

Poliisi puhuttanut useita lääkäreitä

Brattonin mukaan poliisi on puhuttanut useita Jacksonia vuosien varrella hoitaneita lääkäreitä. Poliisi on myös käynyt läpi laulajan lääkereseptejä.

Jacksonin vuokraamaan kartanoon tehtiin myös kotietsintä kuoleman jälkeen.

- Meillä oli mahdollisuus hakea joitakin tavaroita asunnosta, jossa kuolemantapaus sattui. Nuo tavarat auttavat tutkimuksissamme, Bratton kertoi.

Bratton ei tarkentanut, mitä poliisi asunnosta haki.

CNN:n lähde on kuitenkin aiemmin kertonut, että poliisit löysivät useita purkkeja reseptilääkkeitä Jacksonin Holmby Hillsin kartanosta.

Uutistoimisto AP:n ja Los Angeles Timesin mukaan talosta löytyi myös voimakasta Diprivan-nimistä rauhoittavaa lääkettä.

Joe Jackson epäilee vilppiä

Poptähden isä Joe Jackson kertoi ABC Newsin haastattelussa uskovansa, että hänen poikansa kuolemaan liittyy “vilpillistä peliä”. Good Morning American haastattelussa hän ei kuitenkaan suostunut täsmentämään väitettään.

Joe Jackson sanoi, ettei hän tiennyt mitään lääkkeistä, joita hänen poikansa käytti.

- En edes tiedä niiden nimiä. Tiedän, että otti niitä pystyäkseen lepäämään, sillä hän oli työskennellyt niin kovasti, Joe Jackson sanoi.

Michael Jackson kuoli 50-vuotiaana 25. kesäkuuta.

Poliisin tutkinta keskittyy tällä hetkellä viiteen Michael Jacksonia hoitaneeseen lääkäriin. Yksi heistä on tähden ihotautilääkäri Arnold Klein.

Klein kiisti jälleen eilen ABCNewsille antamassaan haastattelussa antaneensa tähdelle leikkauksissa käytettävää voimakasta narkoosilääkettä, Diprivania.

- En antanut hänelle sitä paskaa, josta puhutaan. Miten pystyisin määräämään hänelle Diprivania, kun en ymmärrä miten sitä käytetään, Klein sanoi.

Klein sanoi kuitenkin myöhemmin CNN:lle antamassaan haastattelussa tienneensä Jacksonin käyttäneen Diprivania aikaisemmin.

- Hän käytti sitä ollessaan Saksan-kiertueella. Hän sai sitä anestesiologilta pystyäkseen nukkumaan. Sanoin hänelle, että hän oli pähkähullu, Klein sanoi.

Kleinin mukaan Jacksonille vaarallisia lääkkeitä määrännyt lääkäri on asetettava syytteeseen.

- Henkilö, joka tekee toisesta addiktin tai antaa tälle vaarallisia lääkkeitä käytettäväksi, on rikollinen, Klein painotti.

Poliisi on löytänyt tyhjiä ja avaamattomia Diprivan-purkkeja Jacksonin kotoa. Jacksonin keho oli CNN:n ja ABC:n lähteiden mukaan myös täynnä neulanjälkiä ja verisuonet olivat painuneet kokoon, mikä viittaa Diprivanin kaltaisen lääkkeen jatkuvaan käyttöön.

Kuolinsyytutkimus valmistuu neljän viikon kuluttua.

ILTALEHTI

Michael Jacksonin ihotautilääkäri Arnold Kleinin on väitetty olevan popin kuninkaan lasten biologinen isä.

Toisen väitteen mukaan hänen epäillään määränneen tähdelle vaarallisia kipu ja anestesialääkkeitä. Nyt Jacksonin pitkäaikainen lääkäri on vastannut huhuihin, kertoo People.com.

Arnold Klein vastasi epäilyihin, joiden mukaan hän olisi popin kuninkaan lasten Prince Michaelin, 12, Paris Katherinen, 11, ja Prince Michael II:n (Blanket),7, biologinen isä.

- Voin vain sanoa, että en ole näiden lasten isä. En halua ruokkia tätä järjettömyyttä.

Klein kuitenkin osoitti kiintymystä ystävänsä lapsia kohtaan ja toivoi, ettei heitä vahingoitettaisi.

- Ihmisten pitäisi tietää, miten syvästi Jackson rakasti lapsiaan, tohtori totesi.

Arnold Kein myös kiisti jyrkästi määränneensä liikaa lääkkeitä Michael Jacksonille.

- En ole koskaan elämässäni kirjoittanut Oxycontin-reseptiä. Miten voisin määrätä Diprivania (anestesialääke), kun en tiedä, miten sitä käytetään, Klein lausui Good Morning American haastattelussa.

Julkkisten suosima tohtori myös kiistää huhut siitä, että hän olisi yksi viidestä lääkäristä, joiden poliisi epäilee liittyvän Jacksonin reseptikohuun.

- Minua ei ole edes tutkittu, Los Angelesin poliisi ei ole ollut minuun yhteydessä, Klein kertoi.

Kleinin mukaan Jackson ei vaikuttanut olevan ankarien kipujen kourissa tai kamppailevan riippuvuuden kourissa, kun tohtori ja tähti viimeksi tapasivat Michael Jacksonin kuolemaa edeltävänä maanataina.

- Hän tanssi vastaanotollani potilailleni, hän oli onnellinen. En havainnut mitään huolestuttavaa, tohtori kertoo

ILTA-SANOMAT

Iltalehti Tiistai 16.6.2009 klo 00.29

Viranomaiset tutkivat – Tässä voi vaania terveysriski; Alli-laihdutuslääke saattaa aiheuttaa maksavaurioita.

Iltalehti Keskiviikko 8.7.2009 klo 11.50

Alli-laihdutuslääke viedään käsistä; Loppukeväästä reseptivapaaksi muuttunut Alli-laihdutuslääke käy kaupaksi.

Allia valmistavan Glaxo Smith Klinen suomalaisen asiantuntijalääkärin Saija Silvolan mukaan Allia voi käyttää turvallisesti käyttöohjeen mukaisesti.

- FDA:n ilmoitus ei tarkoita, että tuotteen käyttö pitäisi lopettaa Tämä on normaalia lääkkeen turvallisuusseurantaa. Suhtaudumme siihen kriittisesti. Yhteyttä lääkkeen ja maksavaurioiden välillä ei ole VIELÄ todettu. Lainaus: Iltalehti/Terveys

Onhan tämä… mielenkiintoista. Kun lääke uutisoidaan mahdollisia maksavaurioita tai vähintäänkin kohonneita maksa-arvoja aiheuttavaksi, niin se myydään käsistä!!! En tiedä kenellä tämän lääkkeen piirissä pyörivällä on jäänyt eniten aivot narikkaan kehittäjällä, valvojalla vai käyttäjällä. Sillä eihän tässä ole nykytiedon ja kokemusten valossa järjen häivääkään?!!

Käyttäjien on sitouduttava vähärasvaiseen ruokavalioon, josta vielä siitäkin lääke estää noin 25-30 prosenttia rasvan imeytymisestä elimistöön.

Mitähän tähän asiaan pitäisi sitten todeta. Musta tämä näyttää törkeältä rasvakammoisten ihmisten hyväksikäytöltä, jolla päästään vain ojasta ALLIkkoon. Oletko oikeasti valmis riskeeraamaan terveytesi luvatun 5-10% painonpudotuksen vuoksia?! Toivottavasti KUKAAN ei ole… vaikka myyntilukujen perusteella pahalta näyttää. Ota järki narikasta ja jätä ALLI(t) paikalleen!

Prince Michael, 12, Paris, 11, ja seitsemän vuotias Prince Michael II joutuivat Michael Jacksonin kuoleman jälkeen vastaamaan kysymyksiin huumeista.

Los Angelesin sosiaalityöntekijät käynnistivät lasten tutkinnan heti popin kuninkaan kuoleman jälkeen, sillä vuokratalosta löytyi jopa 20 erilaista lääkettä, joista puolet olivat huumaavia. Viranomaiset kyselivät lapsilta erityisesti heroiiniin verrattavasta lääkkeestä. Kuulustelu käytiin vain tunteja popin kuninkaan kuoleman jälkeen.

The Sun lehden mukaan lapsilta kyseltiin myös Michaelin käytöksestä ja lasten kotioloista. Viranomaisilla on 27 päivää aikaa selvittää ovatko lapset kasvatettu kunnollisessa ympäristössä.

Oikeus myönsi lapsien huoltajuuden Michaelin äidille, Katherine Jacksonille. Prince Michaelin ja Parisin äiti Debbie Rowe on ilmoittanut hakevansa lastensa huoltajuutta. Asianajajat ovat kertoneet Debbielle, että hänellä on erinomaiset mahdollisuudet voittaa huoltajuus oikeudessa.

Michael Jacksonin lähipiiriin 26 vuoden ajan kuulunut elämänkertakirjailija Stacy Brown kertoo brittilehdissä Jacksonin rankasta huumeriippuvuudesta. Stacy Brown kirjoitti kehutun elämänkertakirjan The Man Behind The Mask.

Brownin mukaan Jackson käytti heroiinia ainakin 13 vuoden ajan. Jackson piikitti sitä sormenpäihin, rintakehään, varpaankynsiin, jotta olisi päässyt eroon muun muassa masennuksesta.

- Jacksonin avustajat olivat perillä asioista ja saattoivat vain todeta, kuinka Michael nautti erilaisia huumecocktaileja ja reseptillä olevia huumaavia aineita, särkylääkkeitä. Meille oli selvää, että jotain dramaattista voisi tapahtua. Michael ei kuunnellut ketään, eikä ilmeisesti kaikkia vaaroja ymmärtänyt, Brown kommentoi.

Äskettäin suoritetussa poliisietsinnässä Jacksonin asuintiloista Losista löytyi kahtakymmentä reseptillä olevaa huumaavaa ainetta ja Oxycontinia, josta huumekundit käyttävät nimitystä “hillbilly heroin”.

Discopress

Kuuntelitko 4.6.09 RadioRockissa lähetetyn “huuhaa -lääkäri” Antti Heikkilän haastattelun ravinnosta, terveydestä, sairauksista, sairaudenhoidosta ja lääkkeistä? Ellet, niin käypä kuuntelemassa, millaisia ajatuksia Heikkilä haastattelussa toi esiin. Ja ellei aikasi riitä tuon 25 minuuttisen haastattelun kuuntelemiseen, niin tsekkaa alta muutamia ajatuksia, joita itse siitä muistiinpanoihini poimin.

• Kipu ei ole leikattavissa! Vain fyysisiä syitä voidaan operoida. Suurin osa tähystyksistä ja tähystysleikkauksista ovat TURHIA! Turhia operaatioita tehdään paljon, koska ne ovat BISNESTÄ!
• Puoli miljoonaa ihmistä sairastaa Suomessa diabetesta –> se on tämän hetken sairauksista vakavin ongelma
• Diabetes lyhentää elinikää keskimäärin 17 vuodella!
• Iän mukana kehon kyky käsitellä sokeria ja hiilihydraatteja heikkenee –> 2. tyypin diabetes
• “Meille tarjotaan todella SONTARUOKAA!” –> diabetes
• Diabeteksen syntyyn vaikuttavat eniten
  • puhdistetut hiilihydraatit
  • margariinit eli kasvirasvapohjaiset levittee
• Mitä TULISI SYÖDÄ? Mahdollisimman PROSESSOIMATONTA ruokaa!
• Ruoan tarkoitus on tarjota energiaa ja rakennusaineita solujen uusiutumista varten. Nyt syödään puhdistettua ruokaa, jonka vuoksi lähes kaikki suomalaiset kärsivät ravitsemuksellisesta aliravitsemuksesta.
• Ruokateollisuus käyttää keinotekoisia raaka-aineita pidentääkseen tuotteen säilyvyyttä. Esim. oikeista rasvoista tehty suklaa säilyy 3 vkoa, keinotekoisista rasvoista tehty 2 vuotta!
• Lääke- ja ruoantuotantolaitoksissa usein ns. ristiinomistus –> tarjotaan ravitsemuksellisesti huonoa ruokaa –> mahdollisimman paljon sairaita ihmisiä –> lääkeyritysten voittojen maksimointi! Myös teollisen ruoan jättituotanto on käytännössä mahdotonta ilman kemianteollisuuden tuottamia “myrkkyjä”. Esim. vilja myrkytetään 7 kertaa ennen kuin se päätyy kauppojen hyllyille. Siinä välissä se myös puhdistetaan monista ravintoaineista.
• Pillereistä pääsee eroon ruokavaliomuutoksella!
• Ellei kanoja teurastettaisiin alle vuoden ikäisinä, kuolisivat ne luonnollisesti parissa vuodessa niille syötettävän ravinnon aiheuttamaan verisuonten tukkeutumiseen! (Olet mitä syöt, syöt mitä syömäsi eläin on eläessään syönyt! Toim. huom.)
• On aivan sama urheileeko ihminen tai tupakoiko, jos molemmat syövät samaa teollisesti valmistettua ruokaa. Ravinnolla on näitä tekijöitä suurempi vaikutus ihmisen terveyteen.

*****

Noh, pistikö ajattelemaan? Lisää Heikkilän ajatuksia ja kannanottoja hänen kotisivuillaan osoitteessa http://www.anttiheikkila.com/.

Amerikkalaisen TMZ-nettisivuston ja espanjalaisen El Pais -lehden mukaan viime viikolla kuolleelle Michael Jacksonille kirjoitettiin muun muassa voimakasta Demerol-lääkettä Omar Arnoldin ja Jack Londonin nimeen.

Jacksonin tiedetään käyttäneen resepteissä myös yhden henkivartijansa ja yhden lääkärinsä nimeä.

Yhdysvaltain huumevirasto DEA alkaa nyt yhdessä Los Angelesin poliisin kanssa tutkia Jacksonia hoitaneiden lääkäreiden toimintaa sekä lupia. DEA aikoo selvittää myös kaikki nimet, joita Jackson käytti lääkkeiden hankkimiseen.

TMZ:n mukaan lääkereseptien väärinkäyttö oli todella laajaa. Lääkäri saattoi soittaa apteekkiin ja sanoa Jacksonin tulevan hakemaan Demerolinsa. Apteekki antoi lääkkeen ja jätti potilaan nimen kirjoittamatta.

Poliisi tutkii: Kuka välitti Jacksonille tappavat lääkkeet

IL