Kuluvan kuun 19. päivänä Yhdysvaltojen oikeusministeriö ilmoitti, että tästedes liittovaltion syyttäjät eivät tule käymään lääkekannabiksen käyttäjien ja levittäjien kimppuun, mikäli nämä noudattavat voimassaolevia osavaltion lakeja, vahvistaen näin Obaman hallinnon aiemmin tänä vuonna vihjaaman käytännön.

Tällä hetkellä 13 osavaltiota sallii lääkärien suosittavan lääkekannabista potilailleen, jotka kärsivät vaivoista AIDSista glaukoomaan, ja lisäksi Marylandin osavaltiossa lääkärin suositus pienentää rangaistusta, mikäli potilas joutuu syytetyksi. Tähän saakka nämä lait eivät kuitenkaan ole tuoneet turvaa liittovaltiolta.

Mikäli pilvipääprofessorit joskus alkaisivat luennoida lempiaiheensa lääkinnällisestä historiasta, kurssimateriaalista muodostuisi yllättävän laaja. Niinkin varhaisessa vaiheessa kuin vuonna 2737 eaa. salaperäinen Kiinan keisari Shen Neng suositti kannabisteetä kihdin, reumatismin, malarian sekä – ihme ja kumma – huonomuistisuuden hoitoon. Kasvin suosio lääkkeenä levisi ympäri Aasian ja Lähi-Idän aina Afrikan itärannikolle asti, myös eräät Intian hindulaisuuden lahkot käyttivät kannabista uskonnollisiin tarkoituksiin ja vähentämään stressiä. Muinaiset tietäjälääkärit määräsivät kannabista moninaisiin syihin, kivunlievityksestä korvasärkyyn ja synnytyksen helpottamiseen. Nämä lääkärit varoittivat lisäksi kannabiksen liikakäytöstä, uskoen että liian suuri kulutus aiheutti impotenssia, sokeutta ja “paholaisten näkemistä”.

1700-luvun lopulle tultaessa varhainen yhdysvaltalainen lääketieteen kirjallisuus suositteli hampunsiemeniä ja -juuria tulehtuneen ihon hoitoon, pidätyskyvyttömyyteen ja sukupuolitauteihin. Irlantilainen lääkäri William O’Shaughnessy oli ensimmäinen, joka popularisoi kannabiksen lääkekäytön Englannissa ja Amerikassa. Toimiessaan Englannin Itä-Intian kauppakomppanian lääkärinä, hän huomasi että kannabis helpotti reumatismin aiheuttamia kipuja ja oli käytännöllinen vesikauhun, koleran ja jäykkäkouristuksen aiheuttaman pahoinvoinnin ja oksentelun hoitamisessa.

Suuri muutos amerikkalaisten asenteissa pilveä kohtaan tuli 1800-luvun lopulla, jolloin 2-5 % Yhdysvaltain kansalaisista oli tietämättään riippuvainen morfiinista, suositusta ja salaisesta patentoitujen lääkevalmisteiden ainesosasta, jotka tunnettiin värikkäillä nimillä kuten “Koko kansan hoitolinimentti ihmiselle tahi eläimelle” ja “Tohtori Fennerin kultainen helpotus”. Estääkseen suuremman osan valtiosta ajautumisen morfiinin aikaansaamaan kultaiseen helpotukseen, hallitus esitteli Puhtaan ruoan ja lääkkeiden asetuksen vuonna 1906, luoden näin FDA:n, ruoka-aineista ja lääkkeistä vastaavaan hallintoelimen. Vaikka se ei koskenutkaan kannabista, tuoden ainoastaan oopiumin ja morfiinin levityksen lääkärien kontrolliin, kemikaalien säännöstely oli joka tapauksessa suuri muutos amerikkalaisessa lääke- ja huumepolitiikassa.

Kesti vuoteen 1914 asti, kunnes huumeiden käyttö luokiteltiin rikolliseksi toiminnaksi Harrisonin asetuksen nojalla. Kiertääkseen osavaltioiden oikeuksia sääteleviä lakeja, tämä asetus sääti veron unikosta ja kokapensaasta saataville huumeille: aineiden ei-lääkinnälliselle käytölle asetettiin vero, joka oli huomattavasti korkeampi kuin itse nämä aineet, ja jokaista veroa maksamatonta aineita käyttänyttä rangaistiin. Vuoteen 1937 mennessä 23 osavaltiota oli tehnyt myös kannabiksesta laitonta; osa estääkseen entisiä morfiiniaddikteja siirtymästä tämän aineen käyttäjiksi, osa vastaiskuna meksikolaisia maahanmuuttajia vastaan, joista osa toi kannabiksen käytön mukanaan. Samana vuonna 1937 liittovaltion hallinto ajoi läpi Marihuanan verolain, joka teki kannabiksen ei-lääkinnällisestä käytöstä rikollista. Ainostaan linnunsiementeollisuus, joka esitti hampunsiementen antavan lintujen höyhenpeitteelle erityisen kiillon, sai erivapauden, ja yhä tänäkin päivänä linnunsiementen tuottajien sallitaan tuovan maahan steriloituja hampunsiemeniä.

Kannabiksen rikolliseksi tekemisen jälkeen yhä ankarampia lakeja säädettiin, ainoana poikkeuksena toisen maailmansodan aika, jolloin USA:n hallinto istutti valtavia hamppusatoja turvatakseen laivaston köysistön saannin, korvaten Aasian hampputarjonnan, jota hallitsi Japani. 1950-luvulla kongressi hyväksyi Boggsin asetuksen ja Narkoottisten aineiden kontrolliasetuksen, jotka esittelivät vähimmäisrangaistukset huumerikollisille, mukaan lukien kannabiksen hallussapitäjät ja levittäjät.

1970-luvulla tapahtuneesta pilvilakien höllentämisestä välittämättä seuraavan vuosikymmenen Reaganin hallinnon ankarat huumelait koskivat myös kannabista. Kaikesta huolimatta pitkän aikavälin suuntaus on ollut kohti lievempää. Kaliforniasta tuli ensimmäinen lääkekannabiksen sallinut osavaltio vuonna 1996, ja tusinan verran osavaltioita on seurannut perässä. Arvostelijoiden mukaan lääkekannabiksen laillistaminen on saanut aikaan pilvialakulttuurin kasvun lääkekäytön hyväksyneissä osavaltioissa. Los Angelesin piirisyyttäjä Steve Cooley on arvioinut, että pelkästään kaupungin alueella on noin tuhat laitonta kannabiskauppaa. Ja vaikka oikeusministeriön äskettäin esittelemä käytäntö estää iskemästä laillisen kannabisreseptin omaavien kimppuun, kaikki muut polttelijat riskeeraavat yhä syytetyksi joutumisen.

Lähde:

http://www.time.com/time/health/article/0,8599,1931247,00.html

Australialaiset ovat kannabiksen käyttäjien kärkitilastossa, kertoo maailmanlaajuisten tilastojen tulkinta.

Arvioiden mukaan yli kahdeksan prosenttia Australian kansalaisista käytti kannabista ainakin kertaalleen viimeisen vuoden aikana. Näihin lukemiin pääsivät ainoastaan Pohjois-Amerikka ja Australian naapurit Tasmaniassa.

“Australia, Uusi-Seelanti sekä Pohjois-Amerikka ovat perinteisesti olleet maita, joissa on eniten kannabiksen käyttäjiä”, kertoo professori Louisa Degenhardt Uuden Etelä-Walesin yliopistosta. “Tämä on huomattu toistuvasti nuorille suunnatuissa kyselyissä, sekä myös koko väestön kattavissa tutkimuksissa”.

Eurooppa oli listalla seuraavana vuosittaisen käytön mittauksissa, ja sitä seurasivat Lähi-Itä ja Aasia. Käyttömäärät olivat nousussa myös Afrikassa, jossa tosin joissakin maissa määrälliset lähtökohdat olivat alhaisia.

Nämä tiedot löytyvät Uuden Etelä-Walesin yliopiston Kansallisen huumausaineiden ja alkoholin tutkimuskeskuksen tekemästä laajasta tilannekatsauksesta, joka yhdistää tutkimustietoja maailmanlaajuisesti. Tutkimukseen osallistui myös Queenslandin yliopisto.

Lancetissa julkaistuun tutkimukseen oli sisällytettynä YK:n Huumeiden ja rikollisuuden vastaisen toimiston arvio, jonka mukaan kannabista käytti vuonna 2006 166 miljoonaa ihmistä, eli 3,9 prosenttia maailman 16–64-vuotiaista.

Professori Degenhardt sanoi, että erään vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan 9,1 prosenttia 14–65-vuotiaista australialaisista oli käyttänyt kannabista viimeisen vuoden aikana. Tämä on yksi maailman korkeimmista käyttäjämääristä.

Tutkimuksen mukaan yhdellä kymmenestä käyttäjästä oli “kannabisriippuvuuden syndrooma”, joka aiheutti heille korkeampaa riskiä sairastua keuhkoputkentulehdukseen tai psykoottisiin oireisiin. Jälkimmäinen riski oli suuri etenkin niillä nuorilla, joilla oli mielenterveyden häiriöitä suvussa – sekä matala koulutustaso.

Muita mahdollisia terveysvaikutuksia olivat hengityselinten syövät, masennus, itsemurhat ja käytöshäiriöt niillä lapsilla, joiden äidit käyttivät kannabista raskauden aikana. Sydänkohtausriski kasvoi lähes viisinkertaiseksi kannabiksen käyttöä seuranneen tunnin aikana, kertoi puolestaan toinen tutkimus.

Tästä huolimatta Degenhardtin tutkimus päätyi lopputulokseen, jonka mukaan kannabiksen käytöstä johtuva terveydellinen taakka oli “mitä luultavimmin vaatimaton” verrattuna alkoholin, tupakan sekä muiden laittomien huumeiden aiheuttamiin sairauksiin ja tapaturmiin.

“Kannabiksen käyttö aiheutti 0,2 prosenttia Australian terveyshaitoista – ja kyse on maasta, jolla on yksi maailman korkeimmista kannabiksen käyttöasteista”, tutkimuksessa todetaan. Alkoholi aiheutti 2,3 prosenttia maan terveyshaitoista, ja tupakan aiheuttamat haitat nousivat 7,8 prosenttiin.

Lähde:

http://www.theaustralian.news.com.au/story/0,25197,26217384-12377,00.html

Kirkkojen Maailmanneuvoston (KMN) pääsihteeri Sam Kobia piti eilen KMN:n keskuskomitean kokouksessa vahvan puheen. Kobia nosti esiin useita tärkeitä kysymyksiä ja osoitti omilla sanoillaan, että kirkko voi ja kirkon täytyy olla aktiivinen työssään oikeudenmukaisuuden puolesta.

”Lähi-idässä on saavutettava rauha ja se on saavutettava tänään, sillä huomenna se on myöhäistä!” totesi Kobia. Israelin siirtokunnat Palestiinan alueella ovat Kobian mukaan rauhan este ja tilanteeseen ei ole näkyvissä tällä hetkellä parannusta. Kobia muistutti kirkkoja siitä, että Israelin perustaminen noin kuusikymmentä vuotta sitten johti modernin maailmanhistorian yhteen suurimmista pakotetuista maastamuutoista. Arvioiden mukaan noin miljoona ihmistä joutui uhattuna jättämään kotinsa pysyvästi, palestiinalaiskyliä, kirkkoja ja moskeijoita tuhottiin ja kouluja hävitettiin. Tilanne ei ole helpottanut vieläkään, päinvastoin. Kobia esittää, että Länsirannalla vallitsee tällä hetkellä täydellinen rotusortosysteemi.

Kobian puheen kohokohta oli minusta hänen esityksensä siitä, että kirkkojen on julistettava Israelin harjoittama miehityspolitiikka synniksi. Miehityksessä ja kokonaisen kansan alistamisessa ei ole hänen mukaansa kysymys pelkästään taloudellisista ja poliittisista rikoksista, vaan kysymys on – aivan kuten antisemitismissäkin – Jumalan tahdon vastaisesta toiminnasta.

Kobia korosti puheen jälkeen pidetyssä lehdistötilaisuudessa siihen, että Kirkkojen Maailmanneuvostolla on ollut järjestön historian aikana erittäin suuri vaikutus kirkkoihin ja kirkkojen asenteisiin ja että KMN:n olisi käytettävä tätä rooliaan enemmän hyväksi oikeudenmukaisuuden puolesta. Kobia viittasi Nelson Mandelan puheeseen KMN:n yleiskokouksessa Hararessa vuonna 1998, jolloin Mandela totesi KMN:n olleen edelläkävijä apertheiden vastaisessa taistelussa. Tuossa taistelussa KMN oli julistanut, että apartheid on synti ja kirkkojen on vastustettava sitä. Samoin Kobia viittasi KMN:n ensimmäisen yleiskokouksen lausuntoon, jossa antisemitismi julistettiin synniksi. Molemmissa tapauksissa KMN:lla oli merkittävä rooli edelläkävijänä ja tämä rooli oli vaikuttanut merkittävällä tavalla kirkkojen mielipiteiden muuttumiseen. Tätä kautta kirkot olivat edelläkävijöitä niin apartheidin kuin myös antisemitismin vastaisessa työssä.

Nyt Kobian mukaan on aika vaikuttaa Lähi-idän tilanteeseen siten, että kirkot ymmärtäisivät, miten vakavasta ongelmasta on todella kysymys. Kobia korosti, että Israelin miehitys Länsirannalla vaikuttaa negatiivisesti sekä alueen palestiinalaisväestöön, mutta myös miehittäjiin eli Israeliin. Tilanne on jatkunut niin kauan, että sitä on tulevaisuudessa ehkä mahdotonta muuttaa. Siksi on vaikutettava nyt. Kirkkojen on korostettava, että miehitys on laiton ja sen on loputtava. Ainoastaan tätä kautta oikeudenmukaisuus voi voittaa.

Vaikka kysymys on haasteellinen, niin olen iloinen siitä, että Kirkkojen Maailmanneuvostolla on rohkeutta nostaa kysymys pöydälle. Samoin olen iloinen siitä, että KMN kokee, että sillä on mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Kysymys Israelin ja Palestiinan välisistä suhteista ei ole helppo, mutta sillä on kerrannaisvaikutuksia koko maailmaan. Jos alueelle saadaan kestävä ja oikeudenmukainen rauha, se on merkki maailmalle siitä, että epäoikeudenmukaisuus on voitettavissa ja kansakuntien erimielisyydet ovat ratkaistavissa.

Israelissa pidettiin ennenaikaiset parlamenttivaalit helmikuun alussa. Useimmille Israelilaisille se oli valintojen päivä ilman valinnanvaraa.

Tzipi Livniä pidetään kohtalaisen rehellisenä (suuri saavutus maassa, jossa politiikkoja pidetään lähes varauksetta valehtelijoina), mutta on monille kovin harmaa. Benjamin Netanjahua pidetään “epäonnistuneena” entisenä pääministerinä, jonka kokemusta kuitenkin arvostetaan, ja hänellä on vankka perussuosio. Israelin keskusvaalilautakunta päätti estää arabipuolueilta Balad ja Yhdistynyt arabilista–Ta’al osallistumisen vaaleihin kaventaen valintojen mahdollisuutta entisestään. Erityisesti tämä koskettaa maan arabivähemmistöä, jolta vietiin demokraattinen mahdollisuus vaikuttaa maan kehitykseen.

Lopulta Israelin keskustalainen ulkoministeri Tzipi Livni ja oikeistolainen oppositiojohtaja Benjamin Netanjahu julistautuivat kumpikin Israelin parlamenttivaalien voittajiksi. Tzipi Livnin keskustalainen Kadima sai 28 paikkaa ja Benjamin Netanjahun oikeistolainen Likud 27 paikkaa. Hallitusneuvottelujen odotetaan olevan todella vaikeat ja kestävän kuukausia, ja tällä hetkellä todennäköisimmältä vaikuttaa Likudin, äärioikeiston ja uskonnolliseen puolueen hallituskoalitio.

Näiden vallankahvasta tavoittelevien sotaa suosivien politiikkojen lisäksi näissä vaaleissa oli mukana eräs puolue, joka lähti mukaan rennolla, lempeällä ja rauhallisella linjalla. Vihreä puolue lähti näihin vaaleihin käytännössä yhdellä teemalla: laillistakaa kannabis.

Videokampanjat olivat tärkeässä osassa myös näissä vaaleissa ja yhä useampi video katsottiin netissä, esim Youtube-palvelussa. Eräässä kampanjavideossa koomikko ja Vihreän puolueen johtaja Gil Kopatsch istuu entisen Israelin pääministerin David Ben-Gurionin haudalla ja käy suoraa keskustelua hänen kanssaan siitä, miksi kannabis pitäisi laillistaa.

Videon keskustelu lyhyesti:

David, emme ole keskustelleet pitkään aikaan. Haluatko savut? Ai niin, sinä poltat vain tupakkia. Tiesitkö David, että yli miljoona ihmistä tässä maassa polttaa tätä kannabista. Tiedätkö paljonko tämä maksaa minulle? Omaisuuden! Arvaatko kuka kasvattaa ja tuottaa tätä? Hamas ja Hizbollah! Kyllä David, entisenä puolustusministerinä sinun on tärkeää tietää tämä. He tekevät omaisuuden tällä, ja he käyttävät rahat rakettien ostamiseen, jotka he laukaisevat päällemme. Eikö olekin sääli, David? Miksei tämä voisi olla laillista? Jos se olisi laillista, me voisimme kasvattaa sitä vaikka täällä Negevissa ja voisimme käyttää siitä saatavat rahat positiivisten tavoitteiden saavuttamiseen!

——-

Valitettavasti juuri vaalien edellä käyty Gazan sota painoi kaiken muun alleen ja oikeisto teki rajun nousun ihmisten pelon turvin myymällä heille mielikuvaa turvallisuudesta ja kovien toimien tehosta. Gil Kopatschin Vihreä puolue sai alle prosentin äänistä jääden täysin viiden suurimman varjoon.

Ehkä, kun mikään muu ei näytä toimivan, niin lempeyden ja pilven tuominen Lähi-Idän politiikkaan ei olisi ollut maailman huonoin idea. Se voisi olla jopa “rauhanpiippu”-idean kehittynyt versio, ja arabeilla on pitkä historia hasiksen käytöstä, joten yhteinen sävel olisi helppo löytää. Tällaisen rauhanhankkeen suunnittelijoiden pitää kuitenkin olla erittäin tarkkana, että kannabislajikkeet eivät ole paranoiaa edistäviä. Se olisi viimeinen asia, mitä alue tarvitsee.

Voit katsoa alla olevasta lähteestä alkuperäisen Vihreän puolueen vaalivideon, joka on hepreaksi.

Lähde:

http://blog.beliefnet.com/idolchatter/2009/02/israeli-election-campaign-vide.html

Washington post kertoo, että Yhdysvaltojen uusi presidentti Barack Obama tulee heti ensimmäisenä virkaanastumispäivänään ottamaan maan ulkopolitiikkaan kantaa.

Ensimmäisinä tekoina hän nimittää entisen senaattorin George J. Mitchellin Lähi-idän lähettilääkseen, lähettäen viestin, että uusi hallinto aikoo nopeasti varmistamaan rauhan israelilaisten ja palestiinalaisten kanssa.

Iltapäivällä senaatti päättää Hillary Clintonin nimeämisestä uudeksi ulkoministeriksi. Vielä samana päivänä Obama tapaa kansallisen turvallisuusneuvostonsa, jossa he keskustelevat Irakin ja Afganistanin uusista linjauksista.

Loppuviikolla Obaman odotetaan antavan käskyn lakkauttaa Guantanamon bayn vankila.

Irakin suhteen Obaman arvioidaan ajavan 16 kuukauden vetäytymisaikataulua. Irakista joukkoja ollaan siirtämässä Afganistaniin. Sinne odotetaan 30 000 uutta amerikkalaista sotilasta.

Obaman hallinnon Israel-poliitiika selvinnee lähikuukausina. Clintonin kannanotoista päätellen suurta muutosta ei ole tulossa.

Israelin ja Hamasin välistä konfliktia on ollut jälleen jokseenkin hämmentävää seurata. Konfliktissa itsessään ei sinänsä ole mitään uutta. Hamas ampuu raketteja keskelle juutalaisasutuksia, jonka seurauksena Israel käy sotakoneistonsa turvin kouluttamassa Hamasia, ja siinä sivussa ikävä kyllä palestiinalaisia siivilejäkin. Tästä Hamas saa lisää vettä myllyynsä ja homma jatkuu ad infinitum. Varsinaisen hämmennyksen lähde onkin taas kerran aiheen ympärillä pyörivä metakeskustelu ja länsimaisen median suhtautuminen tapahtumiin. Käsittelen tähän liittyen muutamia pointteja.

Ensiksikin on hämentävää kuinka media herää tilanteeseen vain ja ainoastaan kun Israel siirtyy hyökkäyskannalle. Hamas on jatkanut raketti-iskujaan Israelin siiviliväestöä vastaan tauotta Israelin pysyessä passiivisena osapuolena. Israelin ulkoministeriön ylläpitämien tilastojen mukaan rakettien kokonaismäärät ovat seuraavanlaiset [1]:

Ensimmäisestä iskusta (16 toukokuuta 2001) lähtien: 4,067
Israelin Gazasta vetäytymisen  (elokuu 2005) jälkeen: 3,484
Hamasin valtaan tulon (kesäkuu 2007) jälkeen : 2,046
Viime vuonna (2008): 1,571

Rakettien määrät ovat järkyttäviä, ja kuten huomata saattaa, luvut ovat etenkin parin viimeisen vuoden aikana vain kasvaneet entisestään. Ja aivan kuin raketeissa ei olisi tarpeeksi, samasta lähteestä myös selviää, että vuodesta 2001 lähtien Israelin maaperälle on lisähöysteeksi myös ammuttu 4,183 kranaattia. Herää kysymys miksei näitä lukuja koskaan näe suomalaisessa mediassa? Käytännössä israelilaiset ovat saaneet osakseen jatkuvaa raketti- ja kranaattitulitusta ilman, että Israelin valtio olisi tehnyt asialle juuri mitään. Jokainen voi miettiä, mitkä omat tuntemukset olisivat israelilaisten asemassa. Nyt mediassa annetaan kuva, jossa Israel on syypää konfliktiin ja pääasiallinen väkivaltaisuuksien lietsoja.

Toinen todella käsittämätön argumentti, jonka viljelemisestä tuntuu olevan jonkin sortin kilpailu menossa, on vetoaminen Israelin pieniin tappiohin verrattuna palestiinalaistappioiden määrään. Aivan kuin Israelin täytyisi hyvittää jokainen kuollut palestiinalainen omilla tappioillaan. Muutenkin argumentti kaatuu siihen, että on virheellistä edes esittää, että Israelilla olisi toiminnalleen jotain vaihtoehtoja. Jokainen hitusenkin älyllistä rehellisyyttä omaava tajuaa, ettei Hamas tule lopettamaan raketti-iskujaan ilman sotilaallisia vastatoimia. Hamas on militantti, islamistinen terroristiorganisaatio, jonka tavoitteet ovat puhtaan anti-semitistiä ja Israelin valtion tuhoon pyrkiviä. Minkäänlainen dialogi Hamasin kanssa ei ole mahdollista paitsi tilanteessa, jossa Hamas on ensin aseellisesti lyöty maahan.

Siiviliuhreille voikin etsiä syytä Hamasin suunnalta. Hamas on toiminnallaan pakottanut Israelin jälleen kerran käyttämään voimakeinoja, ja koska Hamas ei epäröi käyttää siviiliväestöä suojakilpenään, ei uhreilta voida välttyä. Israelia uhreista on turha syyttää. Se tosiasia, että Israelin puolella hyökkäystä on viivytetty sen omien kansalaisten kustannuksella näinkin kauan, ja toisaalta se, että operaatio päätettiin heti kun tavoitteet saavutettiin (tietäen, että sama tulee toistumaan lähitulevaisuudessa), kertoo ettei Israelilla ole mitään haluja ylimääräiseen voiman ja pakkokeinojen käyttöön. Se, että Israel tällaisessa tilanteessa pyrkii minimoimaan omia tappioitaan, on vain omien kansalaisten oikeuksista huolehtimista. Ei israelilaisilla ole mitään velvollisuutta kuolla palestiinalaisten puolesta.

Jo mainittujen seikkojen lisäksi, keskustelua tästä aiheesta vaivaa outo degeneroituminen täysin epäoleellisiin seikkoihin. Tyyppiesimerkkinä, sen sijaan että keskusteltaisiin siitä, miten tämänhetkinen konflikti voitaisiin ratkaista, keskustelu löytää itsensä hyvin nopeasti siitä onko Hamas nyt oikeasti ihan-niin-ilkeä vai melkein-vain-niin-ilkeä terroristijärjestö. Aivan kuin tällä olisi jotain väliä niin kauan kuin Hamas on järjestö, joka julkisesti pyrkii Israelin tuhoamiseen aseellisesti. Keskustelulla on myös taipumusta siirtyä tämän hetkisistä ongelmista “muna vai kana” -tyylisiin nippelitietokilpailuihin siitä kuka heitti ensimmäisen kiven; aivan kuin tälläkään olisi mitään väliä minkään kannalta.

Ehkä kaikkein vähiten oivaltava fraasi, joka intomielisesti heitetään ilmoille keskustelussa kuin keskustelussa, on toteamus siitä, kuinka Israel on alunperin perustettu alueelle väkipakolla. Mutta… mitä sitten?. Ei vaadi kovinkaan paljoa huomata, että juutalaisvaltion pystyttäminen keskelle vihamielisiä arabivaltoja ei loppupeleissä ollut ihan-niin-sikahyvä idea kuin miltä se ehkä alunperin näytti. Mutta mitä tässä nyt oikeastaan haetaan takaa? Israel on kansainvälisesti (arabivaltoja lukuunottamatta) tunnustettu valtio. Halutaanko nyt sanoa, että se ei oikeasti sitä olekaan? Halutaanko sanoa, että juutalaisväestöllä ei ole oikeutta oleskella alueella, ja jos halutaan, niin mitä asialle pitäisi tehdä? Pitäisikö juutalaiset pakkosiirtää alueelta (vapaaehtoisesti he tuskin lähtevät) vai olisiko suotavaa, että arabivaltiot saavat toteuttaa omat Israelia koskevat, väkivaltaiset, visionsa?

Näin lopuksi vielä totean, että on hämmästyttävää miten länsimaat suhtautuvat Israelin tilanteeseen. Mitä Lähi-itään tulee, Israel on kuitenkin ainoa edes etäisesti länsimaista demokratiaa lähentelevä valtio. Etenkin kun huomioidaan, että Israel sijaitsee vihamielisten arabivaltioiden ympäröimänä (jotka eivät säästelisi väkivaltaa israelilaisia kohtaan jos vain saisivat siihen tilaisuuden) on Isrealin demokratian aste hämmästyttävä. Länsimaat sortuvat tässä eräänlaiseen tekopyhyyteen. On hyvä leikkiä moraalisesti ylempää kun omaan niskaan ei sada raketteja.

Yksi näkökulma, mikä mielestäni rikkoo hyvin illuusion väkivallan välttämättömyydestä lähi-idässä, on rauha. Siis miltä pysyvä rauha tuolla alueella näyttäisi. Mieleeni tulee heti rauhan määritteleminen positiiviseksi tai negatiiviseksi. Karkea ero niille on, että positiivinen perustuu vastapuolien yhteistyöhön eli rauhanomaiseen yhteiseloon ja negatiivisessa rauhassa eri tahot eivät ole missään tekemisissä keskenään.

Negatiivinen rauha tuolla alueella tuskin tulee kysymykseen varteenotettavana vaihtoehtona, koska eletään käytännössä samalla maalla. Negatiiviseen rauhaan pyrkiminen on ollut jo kauan yksi taisteluiden aiheuttaja, joka ei vaan voi tuottaa tulosta, koska aina vaan riidellään kuka saa ja on oikeassa. Olisi ehkä eri asia, jos välissä olisi vaikka meri.

Positiivinen rauha sen sijaan näyttäisi paremmalta ratkaisulta alueella. Tällä rauhoitettiin eurooppakin. En siis tarkoita mitään satumaailmaa, jossa kaikki kulkevat ystävinä käsi kädessä, vaan yhteistyötä yhteisen hyvinvoinnin eteen esimerkiksi tasapuolisen taloudellisen riippuvuuden muodossa. Rauhaan pyritään kyllä, jos se on kaikkien etu. Ongelmana tässä on vain se, että tästä ollaan ajauduttu hyvin kauaksi, jotta siinä voisi nopeasti onnistua. Eurooppakin oppi vasta kantapään kautta (maailmansodat), mutta toivon, että lähi-idässä saataisiin vakaa rauha aikaiseksi ennen uutta maailmansotaa.

Toki on selvää, että vaaditaan paljon parempaa kulttuurin, konfliktinratkaisun ja maailman tilanteen ymmärtämistä jotta voisi ehdotella jotain konkreettisempaa, mutta kyllä sellaisiakin tahoja löytyy joilla on syvempää ymmärrystä asiasta. Jos jolla kulla on tietoa enemmän tai ymmärrystä ja ehdotuksia, niin olen kyllä kiinnostunut.

Aamun uutiset tiesivät kertoa USA:n toimittavan Israelille 300 konttia aseita kahdessa erässä. Kontit toimitetaan Jerusalemiin, tuohon Rauhan Tyyssijaan, tammikuun loppuun mennessä…

Aika erikoinen humanitaarinen pläjäys Lähi-Idän tilanteen huomioon ottaen. Mutta täysin ymmärrettävää, onhan Israelilla varmaan jo pienoista vajetta pommivarastoissaan.

Kohta tuhat gazalaista on päässyt kokemaan viimeisen kerran Israelin huipputehokkaan sotakoneen mahdin. Ja kohta 4000 on loukkaantunut.

Nyt kannattaa jälleen alkaa ihmetellä, miten epätasa-arvoista voi elämä olla pahimmillaan olla, kun vain Israelin toimia moititaan.

Lupaan moittia Hamasia samassa suhteessa kuin Israelia tismalleen samalla hetkellä kun

a) Hamas pääsee tihutoimissaan samoihin tuholukuihin kuin Israel

b) Hamas saa esimerkiksi Egyptiltä tai Syyrialta 300 konttia huippunykyaikaista sotateknologiaa

c) Palestiinalaiset perustavat alueelleen1,4 miljoonan saarretun juutalaisen gheton

Mutta sitä ennen en voi arvioida taistelevia osapuolia samalla mittarilla. En voi, kun en kykene. Kun vain ihmishenki sattuu olemaan samanarvoinen molemmilla puolilla. Ja suhdeluvussa on vieläkin ikuisuuden merkki.

Aamuhartaudessa pappi luki töpinöissään Raamattua: “…Ja Siinailta ja Jerusalemista löytyy turvan satama…”

Ja paskat, ajattelin. Housuistas löytyy turvasatama! Ennen loppuu porolta kusi ja George W. Bush saa fysiikan Nobelin palkinnon aikakoneen keksimisestä kuin tämä verilöylyperinne saadaan päättymään.

Olen lisännyt blogiin uuden kesäkuun eurovaaleja käsittelevän sivun, sekä tukiryhmän yhteystietoja oikeaan laitaan. Muutama kuvakin on tullut lisää. Nämä muutokset ovat varsinaisia – siis työn alla olevia – kampanjasivuja odotellessa. Tukiryhmäni kattaa jo oikeastaan koko Suomen, mutta aina tarvitaan lisää paikallisia toimijoita tai jonkin alan osaajia. Ilmoittaudu siis mukaan tukiryhmääni vetävälle Minnalle!

Palasin lomalta viikon alusta ja ensimmäinen työviikko menee – kuten yleensäkin loman jälkeen – selvitellessä kaikkea mitä loman aikana on tapahtunut. Vuoden alun tärkeimpiä asioita ovat Gazan tilanne, Venäjän kaasutoimitusten katkeaminen sekä Tshekin EU-puheenjohtajuus.

Gazan tilanteelle EU voi aika vähän, joskin ensi viikolla täysistuntoon kokoontuva parlamentti siitä varmasti julkilausumia tuottaa. Diplomaattisella tasolla tehdään mikä voidaan, jotta tulitauko saataisiin ja Israel päästäisi humanitaarisen avun läpi. Israelin päätoimisia ymmärtäjiäkin kuitenkin löytyy niin paljon, että kaikki politiikka on tasapainottelua eri vaatimusten välissä. Oma mielipiteeni on se, että absoluuttisen  syyllisen etsinnän tuosta sotkusta olisi voinut lopettaa jo vuosia sitten. Oleellisempaa on auttaa hätää kärsiviä ja miettiä miten rauha saataisiin pysymään. Jotkut ovat tosin esittäneet jonkinlaista kupua lähi-idän ylle.

Venäjän kaasutoimitusten lakkaaminen on kylmentänyt ilmapiiriä varsinkin Itä-Euroopassa. Venäjän kiista Ukrainan kanssa on vakava varmastikin jo siksi, että ei ole mitenkään Venäjän intresseissä katkaista hanoja maksavalta asiakkaalta, Länsi-Euroopalta. Ei varsinkaan kun finanssikriisi on syönyt Venäjänkin nykyistä kalliille öljylle ja kaasulle perustuvaa vaurautta.

Tshekin puheenjohtajuuskausi on uutisoitu hankalaksi ennen kuin se on alkanutkaan. Tällä kertaa se saattaa olla hyvinkin totta. Ainakaan helppoa ei ole luvassa, kun maan presidentti ja pääministeri ovat poliittisessa ilmiriidassa erilaisilla EU-politiikoillaan. Mielenkiintoista on se, miten Tshekki – joka ei ole ratifioinut Lissabonin sopimusta ja joka on sitä kohtaan skeptinen – puheenjohtajana luotsaa irlantilaisten pakottamista toiseen kansanäänestykseen (joka pidetään todennäköisesti lokakuussa).

Jännä vuosi on edessä monin tavoin!

Mike Quinsey kanavoi SaLuSaa 7.1.2009.

Israel aloitti maasodan. Puolisen tuhatta kuolonuhria ja kaksi tuhatta haavoittunutta ei riitä, vaan ruumiita halutaan lisää. Paljon lisää.

Israelilla on kiire. Barack Obama muuttaa par´aikaa Washingtoniin. Kukaan ei voi vielä tietää, millaisen kannan Obaman hallinto verilöylyyn ottaa. Tuskin kuitenkaan lyö lisää verta kentälle.

Kahdessa viikossa voi tapahtua paljon. Ja varmuudella tapahtuu. Arabivaltiot tuskin seuraavat moskeijoiden pommituksia sivusta. Israel on muuttamassa sotaa jihadiksi. Mutta onko sodan syy riittävä ja ovatko kaikki toimintalinjat tutkittu loppuun saakka, kuten aseellisen jihadin aloittaminen Koraanin mukaan edellyttää.

Onko konfliktissa ainesta enempään. Saattaa olla. Jos Israel ei välitä ulkomaailman reaktioista, YK mukaan luettuna, välinpitämättömyyttä voi käyttää hyväkseen joku vielä selkiytymätön taho.

Maahyökkäyksellä Israel otti tilanteesta täyden vastuun. Nyt Hamas on päässyt päämääräänsä. Marttyyriksi.

Konflikti Gazassa on saanut median lisäksi myös poliittiset nuorisojärjestöt varpailleen. Valitettavasti jälki ei ole yhtään sen parempaa kuin mediallakaan – sama aatteellinen ja lyhytnäköinen asian puinti velloo muun muassa niin Kokoomusnuorissa kuin Vasemmistonuorissa.

”Tukensa Israelin oikeudelle itsepuolustukseen ovat jo ilmaisseet Yhdysvallat ja EU:n suurin jäsenvaltio Saksa. Kokoomuksen Nuorten Liitto yhtyy Saksan kantaan siitä, että Hamas on yksipuolisesti rikkonut tulitaukosopimuksen ja Israelilla on näin ollen oikeus vastata hyökkäykseen.” (1)

Kokoomusnuorten mukaan Israelilla on siis täysi oikeutus vastata iskuihin. Tämä on itsessään aivan totta: suvereenilla valtiolla on täysi oikeus puolustaa kansalaisiaan ja maataan. Sillä, joka tämän asian kiistää, on kova työ edessään selittäessään, miksei Suomi saisi vastata jos esim. Venäjän puolelta ammuttaisi raketteja suomalaisiin kaupunkeihin.

Toisaalta Kokoomusnuoret ei puutu tiedotteessaan siihen, että gazalaisilla ja palestiinalaisilla yleensäkin on kohtuuttoman huonot olot ja useilla heistä ei ole mahdollisuutta ihmisarvoiseen elämään. Miksei?

”Vasemmistonuoret tuomitsee Israelin väkivaltaiset iskut Gazaan. – - Vasemmistonuoret vaatii Gazan saarron ja pommitusten välitöntä lopettamista.” (2)

Vasemmistonuoret puolestaan tuomitsevat Israelin iskun Gazaan toisin kuin Kokoomusnuoret. On selvää, että Israelin voimapolitiikka ei toimi: se ainoastaan synnyttää lisää katkeruutta ja heikentää maltillisemman Fatahin ja Mahmud Abbasin valtaa, mikä heijastuu Hamasin kannatuksen kasvuna.

Toisaalta Vasemmistonuoret eivät kaikessa naiiviudessaan näe metsää puilta: miksi Israel iski Gazaan? Syynä ei ole suinkaan Israelin tai Yhdysvaltain oikeistolaishallitusten kierot perversiot siviilien tappamiselle. Todellinen syy on, että Israelin – suvereenin valtion – maaperälle sataa päivittäin raketteja tappaen israelilaisia siviilejä. Yhdenkään maan ei tarvitse eikä tule katsoa tällaista sormien välistä.

Vaikka Vasemmistonuorten tiedotteessa mainitaankin sivumennen puolivillainen lainaus puheenjohtaja Saramolta tulitauon molemminpuolisesta noudattamisesta, ei siinä tuomita Hamasin iskuja Gazaan. Aivan kuten Kokoomusnuorten tiedotteessa ei tuomita Israelin iskujen kohtuuttomia seurauksia.

Näiden kahden poliittisen nuorisojärjestön ongelma on sama kuin konfliktin osapuolilla, valtaosalla medialla ja poliitikoilla – ongelman uskotaan, tai halutaan uskoa, olevan yksipuoleinen ja yksiselitteinen. Molemmat nuorisojärjestöt ovat osittain oikeassa, mutta silti armottoman väärässä unohtaessaan totuuden toisenkin puolen.

Rauha Lähi-Itään saavutetaan vasta, kun osapuolet kykenevät ymmärtämään toisiaan. Nykyisellä politiikallaan Kokoomusnuoret tai Vasemmistonuoret eivät edesauta prosessia, päinvastoin.

Zachris Haaparinne

Kirjoittaja asettaa ihmishenget ja rauhan aatteellisuuden edelle

Maistettu 31.12.2008
Ksara, Bekaan laakso, Libanon
Alkon hinta 9,21 €
Arvio: 7+ (1-10)
Hinta-laatusuhde: 0 (- -/-/0/+/+ +)
Juustot, nauta, riista
“Töykeä, kova, savuinen(kahvinen?), tylppä, kuivahko” (ei huono viini ja maistettiin liian nopeasti avaamisesta)

Israel jatkaa Gazan pommituksia innolla, jota ei ole nähty sitten vuoden 1967 Isrealille voitollisen salamasodan. Kuolonuhreja, joukossa luonnollisestikin runsaasti siviilejä, naisia ja lapsia, on jo reilusti yli 300. Haavoittuneita lienee jo tuhannen kieppeillä.

Uhriluku ei tietenkään ole kummoinen aiempien sotien tai kahden intifadan tuottamiin uhreihin verrattuna. Palestiinalaisia on intifadoissa mennyt autuaammille metsästysmaille kuutisen tuhatta, israelilaisia noin puolisentoista tuhatta. Josko vain kaksi kolmannetta?!

Sotien uhriluvuista ei liene selvillä kukaan. Vuoden 2006 Operaatio Kesäsade vei mennessään tiettävästi muutamia satoja siviilejä.

Par´aikaa tunnutaan arvuuteltavan, miksi Israel iski juuri nyt. Operaatiota on tiettävästi valmisteltu vähintään puolisen vuotta, mutta aloitusajankohta on pidetty tarkoituksellisesti auki sopivimman hetken valintaa varten.

Eräs syy tähänkin operaatioon voi olla lama. Yhdysvalloista kumpuava varma tieto kertoo myös juutalais-sidonnaisten pääomapiirien, etenkin eräiden juutalaisten suurten hyväntekeväisyysjärjestöjen, menettäneen sijoitusoperaatioissa, muun muassa Madoff -pyramidihuijauksessa miljardeja dollareita. Tämä tietää luonnollisestikin amerikkalaisen rahoituksen radikaalia vähenemistä Israelia lähellä oleville juutalaisyhteisöille.

Bernard Madoff olikin melkomoinen nero, kiinnijäämistään lukuunottamatta. Mooseksen pojat ovat näyttäneen menneen ns. psykologiseen retkuun. Madoffin pyramidimarkkinoinnissa on käytetty vanhanaikaista, mutta toimivaa kikkaa: markkinoinnissa on korostettu sitä, että Madoffin asiakkaaksi pääsevät vain ns. ”macherit”. “Macher” on jiddishin kieltä ja tarkoittaa todellista rahamaailman kuningasta. Voittoja juutalaispiireissä on kutsuttu nimellä “jewish bond”.

Voi olla, että Israelin talouselämän alkava alamäki on saanut Ehudit, Olmertin ja Barakin, hermostumaan. Tunteita ja turhaumia puretaan nyt kohteeseen, joka on turvallisin vaihtoehdoista. Wall Streetin pommittamisella kun saattaisi olla huonompi ennuste.

Toisin sanoen, syynä Gazan interventioon voi olla muukin, kuin alunperin Mooseksen kansalleen lanseeraama slogan “silmä silmästä…”, tai Hammurabin laajemmat kostolait http://avalon.law.yale.edu/ancient/hamframe.asp

Niin tai näin, kyse ei kuitenkaan liene Harmageddonista, koska sen toteutumiseen tarvitaan lopullista taistelua edeltävä pitkä rauhan kausi. Eikä semmoista ole vielä Lähi-Idässä nähty.

Eräs englantilainen herrasmies nimeltä Isaac Newton, ennakoi aikanaan Harmageddonin ajankohdan vuoteen 2060. Siis jos tästä tujauksesta syntyisi pitkä rauhantila, kuten Israelin lapset näyttävät toivovan, voisi rapiat 50 vuotta riittää hyvinkin apokalyptiseen ennustukseen Harmageddonista…

Luulenpa, jotta tämän tulevaisuuden suhteen voimme olle rauhallisella mielellä: juutalaiset ja arabit eivät saa aikaan edes tunnin pituista rauhan tilaa.

Ainoa uhkakuva sotatilan jatkumiselle on ilmiö nimeltä Ahtisaari. Psykopaattijohtajillehan saattaa käydä tosi köpelösti: Jordania yhdessä muuahtan Mr. Obaman kanssa voi hyvinkin pistää Meidän Martin hommiin. Ja pirustakos sen taas tietää, vaikka Masa junailisi Itämaan tietäjätkin tillin tallin Königstedtin kartanossaan…

Ennemmin meitä odottaa se toinen kuuluisa inferno, vedenpaisumus. Ympäristökatastrofi etenee nimittäin vääjäämättä, siirtelipä Israelin hallitus sitten tankkejaan etelään tai pohjoiseen. Ja luonnon katastrofien rinnalla pienet Lähi-Idän torat voivat ruveta tuntumaan lähinnä huvittavilta.

Entäpä jos hyökkäyksiin käytetyt tankit joudutaankin takomaan tulevaisuudessa vesitankeiksi?!

P.S.(päivitys 29.12.klo 22) Eipä ollut kovinkaan mieltäylentävää katsoa gazalaisperhettä, joka menetti viisi tytärtään israelilaisten pommituksessa. Tai perhettä, josta kuoli samassa pommitusaallossa seitsemän jäsentä… Mutta lienee sota aina samanlaista.

Israel on päättänyt vähentää aseiden myyntiä Georgialle. Päätöksen syynä on sota Etelä-Ossetiassa. Israel pelkää, että Venäjä kostaa aseiden toimittamisen lisäämällä omaa asemyyntiään Iranille ja Syyrialle. Israelin entinen puolustusministeriön pääjohtaja Amos Yaron myönsi, että aseiden myynnin ennustettiinkin suututtavan Venäjää. “Georgia on ystävällinen valtio, USA tukee sitä, ja siksi meidän oli vaikea kieltäytyä”; Yaron sanoi.

Israel suoritti hiljattain suuren ilmasotaharjoituksen Välimeren ja Kreikan alueilla. Harjoituksen epäillään liittyvän Israelin mahdolliseen iskuun Iranin ydinlaitteistoihin.

Peter Hirschberg: Israeli Arms Sales Raise New Concerns (IPS 12.8.08)

Samir Kantar tappoi 1970-luvulla Israelissa poliisin ja siviilin sekä murskasi kiväärinperällä viimeksimainitun 4-vuotiaan tyttären pään. Hän oli yksi elinkautisvangeista, jotka Israel vaihtoi kahden sotilaansa arkuissa olevia ruumiita vastaan. Kantar sanoo, ettei ole päivääkään katunut tekoaan. Häntä juhlitaan sankarina.

Sairasta!

Libanonilaisen Hizbollah-järjestön johtaja, sheikki Hassan Nasrallah, on kaikkein suosituin johtaja arabimaailmassa, kertoo amerikkalaisen Marylandin yliopiston julkaisema kyselytutkimus.

Yhdysvaltain hallitus pitää Hizbollahia terroristijärjestönä.

Haaretz: Survey: Nasrallah is the most admired leader in the Arab world (16.4.08.)