Olen tänään kuluttanut muutaman tunnin aikaa, koittaessani selvittää kännykkäni yllättävän isoa datasiirtomaksua. Koska asun ulkomailla ja välissä on paikallinen operaattori, niin minun maksun saava operaattori pyysi minua kääntymään paikallisen operaattorin puoleen. Soitin heille ja he sanoivat, että minun pitää kääntyä oman operaattorin puoleen. Eli ollaan pisteessä nolla. Laskun lähettäjälle reklamoin laskusta viime viikon alussa, mutta vielä ei ole kuulunut yhtään mitään. Veikkaan, että saan ensin karhukirjeen ennen kuin minulle vastataan. Huvittavinta on tässä se, että vaikka puhelimeen laitettiin datasiirron esto ja puhelin on ollut pöydällä suljettuna ja SIM-kortti erillään, niin uutta laskua pukkaa. Virusohjelma sanoi, ettei koneessa ole pöpöä.

Sen takia aloin miettimään mistä tunnistaa hyvän palvelun. Ei ainakaan siitä, että siirretään vastausta jollekkin toiselle ja pyydetään ottamaan yhteyttä jonnekkin muualle. Ei myöskään siitä, että ei palata edes kohtuullisen ajan sisällä asiaan, vaikka niin luvataan. Eikä siitä, että vaikka asiakas tunnistetaan palvelussa niin siirrettäessä puhelua eteenpäin, pitää aloittaa taas alusta. Myöskään hyvän palvelun merkki ei ole se, että sivustolta ei löydy sitten kirveelläkään yrityksen perustietoja.

Taidan olla pahalla tuulella. Mutta ei kaikkea pahaa pidä kertoa eteenpäin. Mielummin hyviä asioita.

Viime viikolla oli minikysely, mistä tunnistaa harrastelijakuvaajan. Laitoin juttuuni neljä kuvaa, joista sanoin, että yksi on minun ottama ja muut ammattimaisen kuvaajan ottamia. Todellisuudessa kaksi kuvaa oli minun ottamia ja pääsääntöisesti kaikki sen tunnisti. Linna oli minun ottama kuva, mutta myös syksyinen kuva oli minun ottama. Kuten lupasin, niin pääpalkinto eli CAL360 muki lähtee Tiinalle. Ei muuten ole sama kuin vaimoni.

Kaikille muille osaanottajille lähtee erillinen kiitos pikapuolin ja Tiinalle lähtee kysely millaisen värityksen kanssa muki lähetetään ja mihinkä osoitteeseen.

Loviisassa asuva mies otti osaa internetissä järjestettyyn kisaan, jossa oli voittona niin sanottu Green Card, joka oikeuttaa oleskeluun Yhdysvalloissa. 745euron lasku kisasta tuli, kerrotaan uutisissa.  Lue lisää uutisista.

Nettikilpailuihin, joissa kysellään luottokortti- tms. tietoja kannattaa aina suhtautua hyvin varauksellisesti.

Loput kaapeista saivat lähtöpassin ja seinistä hävisivät pahvit ja levyt. Viiden tapettikerroksen seasta löytyi tämä kaunistus mutta harmillista kyllä sitä ei löytynyt tapettitehtaan sivuilta. Myös muut suunnitelmat muuttuivat, työhuoneen tapaan seiniin kiinnitettyjä hyllyjä ja kaapistoja tänne ei tule, vaan keskelle lattiaa sijoitamme kunnon vanhanmallisen laatikollisen pöydän ja säilytystiloiksi irrallaan seisovat ajanmukaiset kaapit tai senkit. Keskelle lattiaa olisi hyvä saada sähköpistoke ja pöydän sisälle tarvittavat jatkojohdot kannettaville ja lopuille latureille. Taloudessa kun on sähköä tarvitsevaa varustetta enemmän kuin tarpeeksi.

Sähköstä puheenollen, saimme eilen tonnin tasauslaskun ja ensin elelimme uskossa että uudessa mittarissa on vikaa. Olenkin ihmetellyt alhaisia laskuja mutta leuto talvi ja puiden ahkera polttaminen ovat riittänyt syyiksi. Ennen etäluettavan mittarin asennusta olemme maksaneet arvioituja laskuja kuukauden ajan, ja aikasempi omistaja on pitänyt yläkerran lämpötilan minimissään joten arviot ovat taineet olla pahasti pielessä. Lämmöt olemme kuitenkin pitäneet kahdenkymmenen pinnassa ja sählölaitokselta kerrottiin että mittarinvaihdon jälkeen laskut perustuvat todelliseen sähkönkäyttöön. Mikä ei pitänyt paikkansa.

Kahden asunnon yhdistäminen ja kahden mittarin korvaaminen yhdellä etäluettavalla ei teknisesti aiheuttanut ongelmaa, mutta kahden asunnon kulutusarvioita ei osattu yhdistää joten olemme neljän kuukauden ajan maksaneet vain alakerran arvioituja, viime vuoden keskiarvoon perustuneita laskuja. 130€ kk:ssa (jota väitettiin tosiaikaiseksi) on 125 neliön hirsitalolle vanhoine ikkunoineen aika vähän vaikka poltetaankin kuukausittain kuution verran puita. Erotus tosiaikaiseen kulutukseen on täten suurin mahdollinen ja siitä tuo tonni koostuu. Kesällä taas kulutus on olematon ja laskut sen mukaiset mutta eihän se nyt lämmitä. 3500 kWh väitettiin kuluvan kuukaudessa vuodenvaihteen jälkeen ja se ehkä on lähellä totuutta.

Sain veljeltäni pyörän, hienon Crescentin josta vanne oli kulunut ihan piloille. Etuhaarukka on väljä ja kuten saattaa odottaa on 9000 km jättänyt jälkensä. Naarmuja siinä ei ole ja 55€ panostuksella sain hienon hybriidin. Vielä kun siihen saan takajarrupalat, lokarin ja seisontatuen puutuvan palan, on siinä hyödyke pitkäksi aikaa. Toivotaan ettei varas ajattele samoin, joku persaukinen kun vei aiemman veljeltäni sammani keltaisen ralliruudullisen Crescentin…

Siitä on varmaan 5 tai 6 vuotta, kun olin viimeksi messillässä laskemassa ja silloin se oli vielä jotain erityistä. Isoimmat mäet hieman yli 100m korkeuserolla olivat jotain ainutlaatuista Etelä-Suomessa. Mäissä tuntui jopa tekevänsä hieman töitä ja jyrkkyydet olivat silloiselle taitotasolle oikein sopivat. Valitettavasti kaikki hauska menettää hohtonsa, kun kasvaa isoksi. Messilän rinteet jättivät eilisen iltamäkivisiitin jälkeen “kolme käännöstä ja takaisin hissiin”-vaikutelman, joka ei paljon laskullisesti säväyttänyt.

Messilän iltamäki sinänsä oli varsin onnistunut kokonaisuus. Iltalippu 17-23 välille maksoi vain 12e, joten porukkaa oli enemmänkin paikalla. Vaikkei laskut nyt olleet niin ihmeellisiä niin paikalla oli kuitenkin ihan leppoisa tunnelma ja keikasta jäi ihan hyvä fiilis. Street oli luonnollisesti aivan täynnä paikallisia skidejä, mikä vähän ruuhkautti touhua. Toisaalta jostain syystä myös arvostin elämääni vaihteeksi sen verran ettei mitään isoja trikkejä huvittanut treenatakaan.

Tänään oli tällä erää vika päivä Ylläksellä ja keli huolehti siitä, että mitään polttavaa kaipuuta mäkiin ei jäänyt. Laskin vaihteeksi suurpuikkareilla rinteet läpi, mikä sinänsä oli ihan hauskaa. Tunturissa oli kuitenkin erikoinen inversio, jonka ansiosta huipun ja tontin puolessa välissä oli erittäin kylmä ja kostea sumukerros. Muutaman sadan metrin matkalla laseihin muodostui uhut jääkerros ja kamat vetivät aivan kuuraan. Inversio voimistui iltaa kohti ja lopetin siinä vaiheessa, kun kaikki mäet oli laskettu ja naamasta tunto kadonnut.

Noin yleisesti viikosta Ylläksellä jäi ihan hyvä vaikutelma. Lapin mäet on ajan myötä muuttuneet jostain suurimmasta ikinä varsin lyhyiksi vedoiksi, joissa saa tehdä tosissaan töitä jos aikoo saada jalat vähän hapoille. Offarit ei myöskään ole aivan vertailukelpoisia ulkomaiden puutereille, mutta mukavaa laskua löytyy ja pehmeääkin lunta makuun pääsemiseksi. Lapissa ei ehkä kuitenkaan ole pointtinä ne suurimmat laskut ja adrenaalihuumat vaan ne loputtomat erämaamaisemat laskevan auringon valossa ja lepohetket tykkylunta täynnä olevien kuusien katveessa. Tänne kannattaa tulla ottamaan rennosti kavereiden kanssa ja nauttimaan Lapin taiasta – ehkä mieluummin vähän myöhemmin keväällä ettei ole näin törkeän kylmä.

Kakskymppiä tuli tänään täyteen aika perusmeiningeissä. Lappi helmikuussa, kylmyyttä -15C ja aurinko paistaa matalalta lämmittämättä tippaakaan. Edellisestä lumisateesta alkaa olla jo 4 päivää, joten kaikki offit ovat käytännössä jäätyneet jo kivikoviksi ja metsistä puuterit pöllytetty taivaille. Päivän agenda koostui enimmäkseen rinteiden pommittamisesta ja muutamasta offista. Lopuksi tsempattiin vielä vähän ja rakennettiin offihyndä, mistä sai otettua näppärää fotoa auringonlaskua vasten. Rakeisesta pakkaslumesta ei kylläkään mitään isoa pystynyt rakentamaan, mutta jotain sentään.

(c) Hyppykuvat ottanut Teemu Peltonen

Pari viimeistä päivää on tullut enemmän tai vähemmän etsittyä Ylläkseltä offeja, joissa olisi sopivasti jyrkkyyttä yhdistettynä kunnon putskuun. Tuntuu, että nämä kaksi eivät kohtaa millään täällä lähinnä kovasta tuulesta johtuen. Puuttomalla alueella on vain uutta lunta laikuttain ja senkin kova tuuli on pakannut melko tiiviiksi. Toisaalta metsässä puuteria on taas helposti polveen asti, mutta tunturityyliin puurajan alapuolelta on mahdotonta löytää mitään riittävän jyrkkää pätkää. Parhaaksi ratkaisuksi siis jää pommittaa korpusta hullut vauhdit ja vetää muutamat putskukäännökset puurajalla…Tänään puolitunturia käsittäneella travella Ylläksen länsipuolen ympäri alkoi kuitenkin näyttää siltä, että maisematielle laskevalla offilla saattaisi olla hyvää lunta. Trave päättyi puolentunnin laturetkeen metsän läpi ja se oikeastaan oli länsioffin ongelma yleensäkin. Laskut päättyvät tunturia kiertävälle maisematielle, josta ei oikein pääse muuten pois kuin kyydillä.

Tällä kertaa kyyti oli onneksi hoidettu, joten päätimme pudottaa koko 300m vertikaalin oranssiin ilta-aurinkoon. Meininki oli ehkä Lappia parhaimmillaan ja lumikin nyt vähintään kelvollista. Pienen paussin joutui välissä pitämään, kun turisti oli jäänyt sporttikelkalla kiinni metriseen paudaan ja täytyi kysyä jos olisivat apua kaivamisessa tarvinneet. Safarin vetäjän ylpeys ei kuitenkaan kestänyt, joten jatkoimme täydellistä pyydacruisailua, kohti oranssiin taivaanrantaan painuvaa aurinkoa. Lasku ei ollut lähelläkään isoimpia linjojani ikinä, mutta maisema, valo ja tunnelma yleensä ei paremmin voisi varmaankaan osua kohdalleen. Jätin kuitenkin pilkkivehkeet vielä kauppaan siltä varalta, että huomenna löytyisi edes jotain saman tasoista settiä.

(c) Henkilökuvat ottanut Teemu Peltonen

Tänään oli laskiaistiistai ja Ylläksellä vaihteeksi aurinkoista keliä. Parin päivän dumpista huolimatta avoimille paikoille ei ollut kuitenkaan kertynyt kunnolla pehmeää lunta rajusta tuulesta johtuen. Ennakkoon arvelin, että kuruissa olisi tuuli pyörinyt sopivasti, mutta ei niissäkään juuri lunta ollut. Parilta seinämaltä pystyi sentään löytämään vähän pehmeämpää settiä, mikä nyt riittäköön pahempaan puutteeseen. Metsässä sen sijaan jatkui edelleen loistava meininki ja puiden suojaan oli luntakin kertynyt mukavasti lisää. Ylläksen länsirajalta löytyi auringon paisteessa muutama uusi linjakin, joten päivästä jäi lopulta hyvä maku ja muutama kiva foto käteen.

Noin rinnepuolella Ylläs on periaatteessa Lapin valtias suurimmalla korkeuserolla ja runsailla rinteillä, mutta mielestäni tämä ei kerro koko totuutta. Lähes kaikissa rinteissä on käytännössä täsmälleen sama profiili, joka alkaa periaatteessa ihan hyvällä jyrkällä osuudella, mutta loppuu useiden satojen metrien mittaiseen tasaiseen valutteluun. Ei siinä, kyllähän näitä jyrää, mutta mielikuvitusta olisi voitu ehkä käyttää enemmänkin.

(c) Kuvat ottanut Teemu Peltonen

Tänään keli jatkui jokseenkin entisellään – tuuli oli puurajan yläpuolella 15m/s paikkeilla ja lunta dumppasi kiitettävästi. Keli oli kuitenkin lähes täydellinen metsälaskuun johon löytyi sopiva pätkä Ylläs-Järven alueen länsipäästä. Hissin välittömästä läheisyydestä pätkät oli hiihtolomailevien naperoiden toimesta koluttu puhki, mutta pieneen loppuhiihtelyyn alistumalla löysi vielä loputtomasti koskematonta metsäputskua. Jyrkkyyttä olisi voinut olla ehkä vähän enemmänkin, mutta rinteestä alkuvauhdit pommittamalla sai sukset kellumaan heti kärkeen ja pääsi valitsemaan parhaat linjat. Juuri muuta ei tullutkaan päivän aikana vedettyä, koska näkyvyys ei ollut edes yhtä hissitolpan väliä sinkin ja tuiskun seasta.

Vaihtelun vuoksi tuli lisäksi testattua Headin Mojot paikallisesta testipisteestä. Yllättävän hauskoilta bäkkärisuksilta vaikuttivat, joilla pärjää varmasti parkissakin. Vaikka rinteessä sukset vaikuttivatkin suurinpiirtein vakailta kovassakin vauhdissa oli käyttäytyminen kuitenkin sen verran rauhatonta, etten ehkä kaikkein suurimpia linjoja näillä vetäisi. Esimerkiksi tämänpäiväiseen metsään löysät mojot olivat joka tapauksessa omiaan vaikka ~170cm versioita en parhaalla mahdollisella tavalla kellumaan saanutkaan.

(c) Kuvan ottanut Teemu Peltonen

Okei, tänään paistoi aurinko sit täydeltä terältä aivan alusta loppuun. Lähdettiin kymmenen maissa relaamaan Kapliin ja nauttimaan aurinkoisesta kelistä. Muutaman rinnelaskun jälkeen innostuin hakemaan vielä viimeisiä kunnon offeja elämää pidemmän traven päästä. Lasku sinänsä oli ihan huippuluokkaan, mutta skidin arviointivirheen seurauksena päädyin kuoppaan, josta täytyi haikata ihan kiitettävä siivu takaisin järkevälle reitille. Ei silti jaksanut edes ärsyttää, koska aurinko paistoi ja montussa oli aivan törkeän kuuma. Sukset, takki ja kaikki paidat vaan reppuun kiinni ja kahlaamaan. Lopulta vyötärön syvyisessä lumessa ylämäkeen meni reilu puoli tuntia ja paljaasta ylävartalosta huolimatta olin aivan hiestä märkä.

Iltäpäivän teemaana oli Skipolin kuuluisa viimeisen päivän picnic ja pyydähyndasessarit. Sessareissa erityisesti lautapuolella oli taso korkeammalla kuin milloinkaan, koska melkein kaikki tuntuivatg vetävän front- ja backflippejä jaloille. Tappioitakin toki tuli, yksi polvi piti käydä näyttämässä vakiolääkärillämme Jorgilla. Omalta kohdalta kolmosyritelmä räjähti ländissä, mutta turpalaskeutumisesta huolimatta selvittiin henkisillä vaurioilla. Tältä erää tämä lienee myös viimeinen laskupäivä, sillä päätimme huomenissa lähteä perinteiselle jalkahikelle Galtürin suuntaan nauttimaan luvastusta aurinkoisesta kelista. Illalla lähteekin jo bussi takaisin Suomea kohti.

Päivän lainaus: “whoaAAAaaaaaAAah” (Karrin fiilikset vetäessään päivän isoimpia ilmoja ilman mitään tilatajua)

Päivän ménu: Riisiä & nugetteja erilaisilla dipeillä (eli kaikki jämät tulille)

Kuvat Vilpun ottamia (c)

Tänään lähdettiin Kappliin teemana chillit laskut painon ollessa kunnollisten pandojen  kehittämisessä. Valitettavasti Kappl oli tänään laakson ainut keskus, jonka päälle pilvet parkkeerasivat, joten jouduttiin laskemaan oikeasti. Rinteet oli onneksi priimakunnossa ja niitä pääsi paukuttamaan kunnolla koko huimaa 26m kääntösädettä käyttäen. Offia tuli myös vedettyä muutama tunti lumen vaihdellessa kosteahkosta korppuun. Parempi sekin kuin ei mitään.

Eilen yhteisen fondueillan jälkeen pidettiin paikallista kuppilaa omalla porukalla auki aamyölle ja meininki oli jokseenkin Tirolilainen. DJ Veti läpi kaikki biisit “Wir wollen ein eisbär sehenistä” “Sandstormin” kautta “Anton aus Tirolin” ja “Freestyleriin”. Ehkä absurdein setti oli kuitenkin baarin katosta laskeutunut häkki, jolla pystyi nostamaan kerrallaan yhden tyypin katonrajaan kiikkumaan.

Reissun loppu alkaa hiljalleen lähestymään ja ajatukset vaeltelee hiljalleen paluusäätöihin. Huomenna mennään porukalla päivällä perinteiseen rinnepicnicciin pyydahyndäsessareilla ja keliksi on luvattu sopivasti täysin pilvetöntä. Oman kämpän vuorossa päivien väheneminen näkyy äkillisenä olutvarastojen poisjuontipaineena kämpän miehityksen laskettua tänään kolmeen, kun Eetu lähti takaisin kohtin Innsbruckia.

Päivän lainaus: “Mä voin vetää sen, mikä on teidän paras videokamera?” (Naapurikämpän uhkailua meidän roadgapistä aamuyöllä)

Päivän ménu: Sipuli, valkosipuli, procutto, salami, ananas pizzaa. Juomana huomattava määrä olutta.

Keliksi luvattiin tälle päivälle lumikuuroja eikä olisi paremmin voinut osua. Tuntui välillä, että keli kirkastui aina kun päästiin huipulle ja vähintään yhtä nopeasti kehittyi täysi sinkki ja näkyvyys katosi täysin. Yritimme sinnikkäästi tasoittaa sykliä eväs ja weissbier-tauoilla, mutta pilveen mentiin aina vaikka kuinka yritti. Offia oli turha säätä, mutta muutaman kunnon rinnesetin pääsi vetämään silloin kuin näkyvyyttä riitti.

Päivän kovin skaba käytiin Ischglin “High speed” radalla, jossa sai mittauttaa huippunopeutensa valoporttiin.

Tulokset:

Vilppu – 69km/h

Eetu – 71km/h

Kalle – 73km/h

Juha – 75km/h

Tuloksena siis selkeä voitto – palkintoja tosin ei jaettu.

Päivän lainaus: “Taksilla Iskeliin!”

Päivän ménu: Perunalajitelma dippikastikkeilla. Juomana jekku-sparin-halvin-energiajuoma. Illalla lisäksi koko reissuporukan fondueilta…

Tänään oli sään puolesta aivan surkea päivä, mutta silti eräs reissun hauskimmista. Lähdimme Ischgliin kokeilemaan paikallista erikoisuutta, joka on eräänlainen hyndän patja-alastulo. Periaatteessa hyndan alastulon paikalla on valtava pomppulinnatyylinen patja johon voi ländätä aivan miten haluaa ilman pelkoa vammoista. Innostuimmekin porukalla vetämään uusia temppuja suunnilleen kolmeksi tunniksi. Pilvetkin laskeutuivat jossain vaiheessa alle kahteen tonniin, joten päästiin hetkeksi vetämään offia ja skabaa crossiradalla. Offi tosin oli paakkuista ja crossi täynnä jotain auraajia, joten patja oli se tämän päivän juttu. Varsinkin lopuksi vedetty Juhan ja Eetun  90´s oldschool trick show hoiti homman himaan.

Hyvää boonusta päivään toi lopuksi kylään pudottaessa tavattu SunSki opastsubu, joka kutsui meidät afteriin aitoon SunSki karaokeen paikallisessa ketunkolossa. Meininki keski-ikäisten hiihtomatkalaisten keskellä oli jokseenkin absurdi aikuisen naisen pärähtäessä soimaan. Ei siinä, luonnollisesti otimme tilanteen haltuun ja vedimme Kallen kanssa karaokessa parit mallisuoritukset. Videoita ei näytetä koskaan missään.

Päivän lainaus: “Aus tai raus!” (Kalle kehoittaa Masaa siirtymään ulos kämpästä)

Päivän ménu: Snitzelit maalaislohkoperunoilla ja valkosipulinkynsillä. Viininä kotoisa, klassinen, kuin äidin tekemä Weissburgunder 2008.

Lopuksi tämän päivän matskuista hellyydellä koottu Alppireissu 2009-teaser

Niinhän siinä vähän sitten kävi kuin arvelinkin. Tänään oli aamulla jokeenkin täydellinen keli ja oltiin Seessä laskemassa. Mikään ei oikein saanut vain fiiliksiä huippuunsa eilisen jälkeen. Päivän positiivisimpia laskuja olivat vaihteeksi ehkä jyrkkien ja hyväkuntoisten rinteiden paukuttaminen juuri niin kovaa kuin uskalsi. Chiefit osoittautuivat taas kerran varsin monipuolisiksi suksiksi, koska en saanut aikaiseksi niin kovaa vauhtia, jossa jotain epävakaisuutta olisi ollut havaittavissa. Ehkä joissain jarrutuksissa jäällä jäi kaipaamaan suurpuikkarien jäykkyyttä, mutta jarruttelu nyt ei ollut muutenkaan tän päivän juttu.

Muutamat pätkät tuli vedettyä myös takamaastoissa ja lunta oli sopivasti tuulen alapuolella olevassa kurussa taas melkein vyötäröön. Parhaat linjat oli kuitenkin ehditty laskea jo eilen eikä muutenkaan eiliseen verrattuna ollut tarjolla juuri paria pistevyöryä värisyttävämpiä kokemuksia. Hissittömillä seinillä sen sijaan oli randoiltu varsin ahkerasti ja korkattu aika makean näköisiä linjoja. Siteet vaihtoon ensi vuodeksi ja skinit alle? Voisi olla aika toimiva ratkaisu tällaisiksi päiviksi.

Päivän lainaus: “Play Bombfunk MC´s Freestyler and the guys will go craaaazzy!” (Kalle selittää DJ:lle (ja se oli soittan!))

Päivän ménu: Chili con carne (CCC), Viininä lempeä Itävaltalainen Alter Knabe 2007.

Kauden kymmenettä laskupäivää oli hyvä juhlistaa täydellisen putskulaskun merkeissä. Kapplissa paistoi aurinko täydeltä terältä ja lumi oli edellisten päivän sateiden jäjiltä täydellistä. Laskuja sinänsä ei kertynyt kovin montaa, koska iltapäivän puolelle siirryttäessä aurinko lämmitti etelän puoleiset rinteet jokseenkiin suliksi ja muutti lumen vaarallisen raskaaksi. Kahden maissa olikin sopivasti täydellisten laskujen jälkeen sopivaa siirtyä afteriin kulkematta turhien rastien kautta hankkimaan asianmukaisia herutuspandoja. Keli afterissa veti valitettavasti kiinni jo neljän jälkeen auringon taituttua vuorten taakse.

Tällaisten päivien jälkeen on jotenkin turha olo -  voisi lähteä samantien suomeen painamaan murtsikkaa tasamaalla loppuiäksi, koska vastaavaa laskua tuskin on aivan heti uudestaan odotettavissa. Yllättävän usein toki uudet päräyttävät siivut löytyvät heti seuraavana päivänä, mutta muuten olon täydellisyyttä ei juuri voisi kuvailla paremmin.

Täydellisen olon huumassa tuli myös kasattua melkoinen roadgap lähitielle huomista varten. Voi olla, ettei kovin kummoista lottoa tarvi suorittaa ekasta vetäjästä. Itävallan meininkiä kuvaa kuitenkin aika hyvin se, että meidän lapioinnit oli ok kunhan ei tiputeta lunta tielle…

Päivän lainaus: “perkele” (Juha tippuu toisen kerran saman laskun aikana alppipuroon)

Päivän ménu: Currykanaa. Viini jäi taas kauppaan…

Tänään oli itse kullakin – luonnollisesti Perttua lukuunottamatta – paikat eheytyneet sen verran, että päästiin pommittamaan pyydaa Kapliin. Koko keskuksessa oli yksi ainut porukka meidän lisäksi laskemassa offia joten polven syvyisiä siivuja riitti aamusta iltaan. Vastaavasti Ischglissä oli kuulemma Itävaltalaisen semiaurinkoisen lauantain kunniaksi ollut aivan törkeästi sakkia ja hisseihin oli joutunut jonottamaan varsin kauan. Jos jokin tällä reissulla on onnistunut niin oikeat valinnat päivien laskupaikoista.

Ainut miinus laskuissa oli keskuksen lievä kaksijakoisuus. Tuulen yläpuolisessa osalla oli joissain jyrkemmissä kohdissa ollut sen verran tuiskua, että sukset ottivat välillä kiinni korppuun. Vastaavasti tuulen alapuolella oli vyöryvaara sen verran korkealla, että pari seinää oli pakko jättää väliin. Eetu onnistui yhden pienen laattasetin pudottamaankin, mutta sattui onneksi olemaan aivan murtumiskohdan reunassa.

Huomiseksi on luvattu vähintään puoliaurinkoista ja tarkoitus on lähteä korkkaamaan heti aamusta Kapplin “skiroute 9″:ää, mikä on enemmän tai vähemmän paikallinen merkitty vapaalaskualue. Käytännössä mesta on yksi valtava bowli, josta nykyisellä keskuksen käyttöasteella riittää meille helposti laskettavaa päiväksi – pienellä haikkauksella kahdeksi.

Päivän lainaus: “Skiing is the easy part” (Kommentointia Pertun kelkkailussa murtuneesta nilkasta)

Päivän ménu: Kanasalaatti. Unohdettiin ostaa viiniä…

Loppuun vielä Eetun demo metsälaskusta

Tänään oli aivan aamusta iltaan sinistä taivasta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Suuntasimme aamulla heti hissien auettua Ischgliin korkkailemaan parin päivän lumisateen kuorruttamia seiniä. Aamupäivästä putsasimme Skipolin porukalla aika täydellisesti kaikki helposti saavutettavat aurinkoiset seinät ja vastaavasti iltäpäivällä sama homma varjoseinien kanssa. Vyöryjä oli mestoilla jonkin verran, mutta lähinnä ilmiselvissä paikoissa.

Hyvin huomasi tänään, että kunnon kelin sattuessa ei pienillä vaivoilla ole enää mitään valiä. 7 tuntia laskettiin pientä taukoa lukuunottamatta putkeen eikä siinä paljon kipeät pohkeet tai olkapää tuntunut. Puuteria riitti koko ajalle, eikä güntereistä täysissä rinteissä tarvinut viihtyä juuri pakollisia siirtymiä enempää. Videota ja kuvaa tuli myös muistikortit täyteen, joten ehkä täälläkin on varaa näyttää jatkossa jotain.

Seuraaviksi päiviksi on luvassa taas lumisadetta, joten laskemisen suhteen voi olla hieman nihkeämpää. Pieni hölläys voi tullakin välillä tarpeeseen ja muutenkin tänä iltana on vuorossa perinteinen rodeli-kelkkailu, mikä ei ainakaan ole turvallisinta toimintaa näillä reissuilla.

päivän lainaus: “Ruumiita, Ruumiita!” (Kalle ja Juha rodelissa)

Edellisen yön satoi kokonaan lunta ja sama meininki jatkui tänään koko päivän. Emme antaneet porukan yleisen flegauksen vaikuttaa omaan intoon ja painuimme aamubussilla laskemaan laakson läntisimpään keskukseen Seehen. Valinta ei olisi voinut osua enempää nappiin. Aamuun lievä skeptisyys vaihtui spontaaneihin “JAUUuuUU” huutoihin, kun pääsimme vapauttamaan keskuksen rinteet koskemattomasta 30cm pyydasta. Päivän mittaan rinteet muuttuivat hiljalleen perunapelloksi jolloin siirryimme hiljalleen paikallisiin offeihin mihin lunta oli kasaantunut vielä enemmän.

Yleisesti ajateltuna päivän laskut olivat varmaankin suurinpiirtein parasta mahdollista, mitä dumppipäivänä voi löytää. Keskuksessa ei koko päivän aikana näkynyt varmaankaan juuri pariakymmentä muuta laskijaa enempää, mutta semiturhautuneet hissipojat pitivät silti kaikki vaijerit liikkumassa. Ainoan miinuksen laskemiseen toi laseihin pakkautunut lumi, joka nosti pilven sisällä laskemisen aiheuttaman white-outin uusiin ulottuvuuksiin. Yllärinä tulevat yli metrin dropit tietysti nostavat aina vireyttä, mutta ehkä olisi siistimpää nähdä kunnolla mihin laskee.

Päivän vikana settinä vedettiin vielä muutama kunnon metsäpätkä, joissa sai näkyvyyteen kunnon kontrastia. Hymy nousi väistämättä korviin, kun metsässä sai puskea mielin määrin koskematonta vyötäröön ulottuvaa pyydaa. Nykyisen dumppauksen luvataan viimeisten ennusteiden mukaan jatkuvan vielä huomisen, jonka jälkeen luvassa on useampi päivä puhdasta aurinkoa. Lepoa siis ei ole luvassa, mutta en vaihtaisi silti tätä päivää – seuraavista puhumattakaan – mihinkään.

Päivän lainaus: “Toivottavast täs ei oo mitään ylläridroppei” (Juha ennen 1.5m ylläridroppia)

Päivän ménu: Kallen Kana Kurry Kurkuma Kana Keitto (KKKKKK). Viininä Medito Chardonnay 2007.

Viime yönä tipahti 20cm uutta lunta, joten vedettiin skarppina Ischgliin melkein ensimmäiseen hissiin metsästämään ekoja kunnon offareita. Yön minidumpin turvin pääsi vetämään muutamat melkein koskemattomat suljetut rinteet, mutta sen jälkeen keli veti lähes täysin kiinni ja rinteiden jyystäminen jäi melkein ainoaksi vaihtoehdoksi. Aamupäivän säätämiskimaran täytti Kallen siteiden lahoaminen – ja fixaaminen – jonka ansiosta päädyimme Sveitsin puolle Samnauhin syömään eväitä ja poraamaan siteet kuosiin.

Samnau on kylänä oikeastaan varsin mielenkiintoinen. Pari kabiinia nostaa porukkaa ylös kylän hotellikeskittymästä, mutta muuten mestoilta ei juuri löydy muuta kuin ilmeisen kalliita pizzerioita ja “wellness centereitä”. Antaa melko hyvän vaikutelman jos kylässä on käytännössä pelkästään hajuvesikauppoja venäläisillä opasteilla. No, eväät tuli syötyä jossain pääkadun laidalle vahingossa unohtuneessa pic-nic pöydässä, joten ei ongelmaa.

Iltäpäivällä keli aukesi sen verran, että päästiin metsästämään ekoja kunnon pyydasiivuja. Hieman syrjässä olevasta kurusta löytyi ilmeisesti varjoon hylätty pätkä, jossa pääsi ekan kerran kunnon pehmeän lumen makuun. Lasku jäi enemmän ehkä teaserin omaiseksi Pertun vedettyä wash-outin saattelemana pannut ylläridroppiin ja hankittua snägärivekin nenän varteen. Vauriot jäi onneksi laastaritasolle, joten huomenna vuorossa lienee alueen kolmas lupaava keskus See.

Päivän lainaus: “Ai mul oli viel tää toinenkin” (Juha afterissa)

Päivän ménu: Kreikkalaisia lihapullia maalaislohkoperunoiden kera sekä lisukkeena uunissa makeaksi paitettuja valkosipulin kynsiä. Viininä Wein Paul Winzersteigt 2008.

Aina silloin tällöin saa erilaisista yleisönosastoista ja netin keskustelupalstoilta lukea tulikivenkatkuisia selostuksia siitä, kuinka suuryritys X tai Y on kohdellut kaltoin asiakasta Z, W tai Å, mutta itselläni on nyt onnellisesti takana ja selvitettynä pieni kännykkälaskutusepäselvyys Soneran kanssa.

Miten toimia, jos katsot esim. minkä tahansa laskun sisältävän mielestäsi virheellistä/epäoikeudenmukaista laskutusta? Tutki ensin lasku ja mieti mistä voisi olla kyse, ja tutkittuasi voitavasi, ota yhteyttä yhtiön asiakaspalveluun. Kun asioit asiakaspalvelijan kanssa, ole asiallinen ja ystävällinen vaikka sappesi kiehuisi raivosta; se asiakaspalvelija ei ole syyllinen ongelmiisi, mutta yhteistyö asiakaspalvelijan kanssa voi vaikuttaa asian loppuratkaisuun; “niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan”.

Firmojen kilpailu asiakkaista – ja ihan erityisesti matkapuhelinoperaattoribisneksessä – on armotonta, ja siksikään ei riita asiakkaan ja tätä palvelevan virkailijan välillä yleensä tänä päivänä ala virkailijan taholta; henkilökunta on todennäköisesti koulutettu säilyttämään malttinsa rasittavimpienkin rähinöitsijöiden kanssa.

En oikeastaan selittele enempiä Sonera-sotkuani tässä, sillä ihan piruuttani ajattelin liittää tähän kopion yhtiölle lähettämästäni reklamaatiosta, ja siitä ilmenevät asiani tarkemmat yksityiskohdat – jos ne nyt ketään sattuisivat kiinnostamaan…

Kaikki keskusteluni Soneran asiakaspalvelun kanssa tämän ongelmani tiimoilta ovat sujuneet todella hyvässä hengessä; olen ollut yhteydessä ehkä neljän eri asiakaspalvelijan kanssa, ja he kaikki ovat olleet erinomaisen asiallisia, avuliaita, kärsivällisiä ja kohteliaita – siitä lämpimät kiitokseni Soneralle!

Tänään asiakaspalvelusta soitettiin, ja ensin hieman keskusteltuamme “ongelmastani”, sanoi virkailija, että laskustani pudotetaan pois €150! Kun en ollut puhelun aikana kotona, pyysin virkailijaa vielä lähettämään uuden laskuni tiedot sähköpostina – tässä lainaus siitä:

Puhelinkeskusteluumme viitaten TeliaSonera Finland Oyj on poikkeuksellisesti päättänyt kohtuullistaa laskun 10830106311 gprs-laskutusta 150 eurolla.

Näin ollen laskun uusi loppusumma on 61,48 euroa. Pyydämme ystävällisesti suorittamaan laskun 21.8.2008 mennessä alkuperäistä maksuviitettä käyttäen.

Jos tilanne jonkun yhtiön kanssa menee siihen, että pitää laatia reklamaatio, olen lähes vakuuttunut, että seuraavat asiat auttavat asioita menemään haluttuun suuntaan:

• Pysy totuudessa
• Älä vetoa tunteisiin tai leiki marttyyriä; älä ruikuta!
• Ole asiallinen ja kohtelias
• Myönnä mahdolliset omat virheesi
• Pistä mausteeksi jokin kohteliaisuus yhtiötä kohtaa

En oikeasti voi tietää mikä on syy, mikä seuraus, mutta seuraavanlaisella kirjelmällä pääsin itseäni tyydyttäneeseen lopputulokseen (näin julkisessa mediassa esiintyessäni olen sensuroinut tarkemmat asiakas- ja henkilöllisyystietoni pois…):

Asia: epäselvyydet/ongelmat laskutuksessa koskien GPRS-tapahtumia laskussa no. 108 3010 6311 aikajaksolla 21.06-18.07.2008, sekä liittymäni tulevan laskun ennakkotiedoissa laskutuskaudelta 19.07-22.08.2008 tarkistettuna Soneran “Omat Sivut” -palvelusta.

Liitteet: Laskuerittely (1 kpl), puheluerittely (7 kpl yhteennidottuina) & internetselainnäkymä Soneran “Omat Sivut”-palvelusta (1 kpl).

Saatuani viimeisimmän matkapuhelinlaskuni keskiviikkona 23.07.2008, en ollut uskoa silmiäni; laskun loppusumma oli/on € 211,48 – aikajaksolta 21.06 – 18.07.2008! Tarkemmin laskua tutkittuani havaitsin pöyristyttävän summan aiheuttajaksi GPRS-tapahtumat, joita oli kertynyt tuolta jaksolta 632 kappaletta – käytännössä tarkoittaen laskujeni mukaan sitä, että yksi tunnin mittainen laskutusjakso olisi alkanut 24 kertaa vuorokaudessa.

Yrittäessäni muistella kuinka monta kertaa olin tuona aikajaksona yrittänyt tietoisesti käyttää internetiä kännykällä (Nokia 2630), muistelin kertoja olleen kaksi.

Soitin samana päivänä (ke 23.07) asiakaspalveluunne kertoen tilanteeni, ja sieltä luvattiin lähettää tarkempi laskuerittely, ja myös virkailijanne ajatteli, että joku ongelma jossakin nyt on, ja ehdotti vapaamuotoisen kirjallisen reklamaation lähettämistä yhtiöllenne.

Soitin asiakaspalveluunne myös eilen, maanantaina 28.07, hieman tiedustellakseni milloin laskuerittely tulisi (tuli tänään, tiistaina 29.07), sekä uuden ongelman kanssa; kävin netissä Soneran “Omat Sivut”-palvelussa katsomassa liittymäni viimeisimpiä laskutustietoja, ja taas loksahti suu auki; aikajaksolla 19.07-28.07 olisi laskuksi kertynyt € 59,66 – melkoinen summa, kun varmuudella muistelin soittaneeni kolme puhelua ja netissä en kännykällä ole edes yrittänyt käydä (kopio tietokoneen näytön näkymästä liitteenä).

Ehdotin jo ensimmäisen kerran asiakaspalveluunne soittaessani (23.07), että liittymästäni poistettaisiin mahdollisuus internet-yhteyteen nimenomaisesti siksi, että kännykkäni ei “omatoimisesti” voisi muodostaa nettiyhteyttä, sillä olin usein huomannut kännykän näytön yläreunassa G-kirjaimen, vaikka en ollut mitään internet-/GPRS-palvelua käyttänyt, ja siksikin, että en kännykkänettiä muutenkaan tarvitse, mutta koska lähettelen joskus valokuvia tekstiviestinä, ehdotti asiakaspalvelijanne, että ottaisin Sonera Data Porras -palvelun, ja sainkin kytkentävahvistuksen tänään (29.07), mutta vaikka uusi palvelu on vahvistuksen mukaan otettu käyttöön 23.07, ilmestyi G-kirjain taas hetkeksi kännykkääni eilen, vaikka en ole mitään multimediaan edes viittaavaa tehnyt.

Eilinen (28.07) asiakaspalvelijanne kysyi, josko minulla olisi joku toinen kännykkä jonka voisin ottaa omani sijasta käyttöön, ja sanoin voivani ottaa vanhan kännykkäni jossa ei ole edes mahdollisuutta mihinkään internet-/GPRS-palveluun, ja hän myös lupasi tutkia laskutusasiaani ja soittaa minulle “kohta” takaisin. Soittoa ei tullut, mutta se ei tarkoita etteikö hän olisi yrittänyt soittaa, sillä puhelun jälkeen yritin saada vanhan kännykkäni toimimaan (=poistaa SIM-kortin ja siirtää se), mutta ilmeisesti akku oli tyhjentynyt, ja keksin sitten ottaa puolisoni vanhan kännykän käyttöön. Tuossa sähellyksessä meni jonkin aikaa, joten on mahdollista, että asiakaspalvelustanne on yritetty ottaa yhteyttä siinä onnistumatta.

Kuten aiemmin kerroin arvelleeni, olin aikajaksolla 21.06 – 18.07 yrittänyt selata internetiä kännykällä ehkä kaksi kertaa, ja saamani puheluerittelynkin mukaan voisi päätellä, että noin voisi olla, sillä otsikon “Numero johon on soitettu” alla on muutoin aina WAP.SONERA.NET, mutta 27.06 ja 06.07 löytyy pelkkä merkintä “internet”(ko. puheluerittely on myös liitteenä). En tosin tiedä, mikä käytännön ero noilla kahdella asialla on.

Tässä välissä on pakko mainita, että asiakaspalvelunne on ollut asiallista ja ystävällistä.

Jos tämän asian selvittämiseksi olisi tarpeellista selvittää esim. numerot joihin olen soittanut ko. aikajaksolla tai internet-osoitteet joihin olen muodostanut/yrittänyt muodostaa yhteyden, annan teille siihen kaikki valtuudet, sillä haluaisin todellakin selvittää tämän asian.

Tietenkin on mahdollista, että olen itsekin ollut jotenkin huolimaton/tietämätön/ymmärtämätön kännykän internet-/GPRS-asetusten kanssa, mutta mielestäni olen sekä harvoin internetiä selatessani, että myöskin valokuvia lähetettyäni, pyrkinyt “poistumaan” kulloisestakin palvelusta, enkä ole mitään GPRS-palveluja käyttänyt (ellei ko. asiaa käytetä esim. juuri valokuvien/multimedian lähettämiseen), mutta vaikka näinkin olisi, tuntuisi mahdollisesta vahingosta rokottaminen (=ko. viimeisin lasku) kohtuuttomalta.

Joissakin aiemmissakin (lähimenneisyyden) laskuissa on ollut minun mittapuullani oudon korkeita loppusummia, mutta vasta tämä viimeisin herätti ajatukseen, että jokin asia on nyt pahasti pielessä.

Asiakaspalvelijanne kysyi, voisiko kyseessä olla joku virus, mutta sekin tuntuisi hieman epätodennäköiseltä, vaikkakaan ei tietenkään täysin mahdottomalta; kun olen kännykällä nettiä yrittänyt selata, olen käynyt vain lähtökohtaisestikin turvallisiksi luokitelluilla, tutuilla sivustoilla.

Siirrettyäni SIM-korttini uusimmasta kännykästäni (Nokia 2630) vanhempaan, älysin kokeilla alkuperäisasetusten palautusta – tosin ilman SIM-korttia – siihen, ja nyt uskoisin sen olevan ehkä “turvallisen”, mutta toistaiseksi käytän puolisoni vanhempaa laitetta – varmuuden vuoksi.

Olen ollut tyytyväinen Sonera-asiakas ensimmäisestä kännykästäni alkaen, enkä ole jaksanut kuunnella muiden firmojen “houkutteluja”, ja siksikin toivoisin, että asiani saataisiin ratkaistua kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

Nyt puheena olevan laskun eräpäivä on 07.08.2008, ja mikäli asiaa ei saada siihen mennessä selvitettyä, pyytäisin ystävällisesti eräpäivän lykkäämistä siihen asti, että asia saadaan selvitettyä.

Helsingissä 29.07.2008

Ystävällisin terveisin:_______________________________________________
Petri Sainio

Espanjalainen kaveri koki aikamoisen yllätyksen saatuaan puhelinlaskunsa; lähes 5000€:n lasku! Netinkäyttäjällä oli kyllä kiinteämaksuinen nettiyhteys, mutta ilmeisesti se pienellä präntätty osa oli lukematta – liikennerajoitus 2GB. Sen yli menevä liikenne aiheutti laskun, kertovat uutiset.

Mitä tästä opitaan (vai opitaanko?), että sen pienellä präntätyn tekstin lukemisesta on hyötyä.