Kollega soitteli aamulla ja kiitteli bloginsa puffaamisesta eAineistoblogissa. Hän oli ilahtunut siitä, että blogi oli löytänyt paljon uusia lukijoita ja oli nyt Blogilistan tilastoissa sijalla 442.  Nousuvauhti on ollut hurja, sillä aiemmin blogi oli sijalla 7882.

En ole lainkaan hämmästynyt kehityksestä, sillä kollegani blogi on juuri sitä mitä halutaan lukea: hänellä on kiinnostavaa sanottavaa ja hän ilmaisee sen persoonallisella tavalla. Hän ei kuitenkaan päästä lukijaansa helpolla.

Wiki-ihmisenä kollegani alkuperäinen tarkoitus oli kokeilla blogia vuoden verran ja sitten luopua siitä. Toivottavasti lukijamäärä saa hänet harkitsemaan asiaa uudelleen.

Helsingin Sanomissa oli juttu otsikolla “Raja ammattitoimittajan ja kansalaisjournalistin välillä hämärtyy verkossa”, jossa toimittaja kertoo, miten ammattitoimittajien kilpailijoiksi on noussut “puuhastelevia kansalaisjournalisteja”. Juttu kertoo, miten blogien lisäksi on alkanut ilmestyä sivustoja, joilla toimivat yhteisöt tuottavat uutisia ja keskustelevat niistä. Myös kaupallisesti. Jutussa on paljon hyvää asiaa, mutta jutun kirjoittaneen toimittajan esitystapa jättää maun asenteesta “me ammattitoimittajat ja nuo vähempiarvoiset pyrkyrit”.

Lukijoiden kommentit itse juttuun ovat jälleen parasta antia. Lukijat muistuttavat mm. siitä, että niin sanotut kansalaisjournalistit ovat usein alansa asiantuntijoita, joiden omasta alastaan kirjoittamat artikkelit ovat huomattavan paljon asiapitoisempia ja tarkempia kuin “oikeiden toimittajien” kirjoitukset. Lukijat huomauttavat myös, että toimittajat ovat erityisesti kirjoittamisen ammattilaisia ja heidän juttunsa ovat usein esityksellisesti onnistuneempia, mutta että tällä ei kuitenkaan voi korvata sisällön virheellisyyksiä.

Valitettavan usein tosin ovat lehdissä julkaistut jututkin kieleltään pahasti ala-arvoisia. Joskus jutuista on selvästi näkyvissä tekstinkäsittelyohjelman käyttö. Asia on ensin kirjoitettu yhdellä tavalla, mutta sitten muutettu toiseen muotoon leikkaamalla ja liimaamalla osia toisaalle, jolloin osa sanoista on jäänyt väärään taivutusmuotoon, osa on kahdesti ja jotkut sanat jääneet kokonaan pois. Kannattaisi pyytää joku toinen oikolukemaan teksti ennen julkaisemista. (Ja tämähän ei koske minua, kun en ole ammattitoimittaja eikä minulta mitään edes odoteta.)

Kaikki kansalaistoimittajat eivät tietenkään ole todellisia asiantuntijoita, joten lukijalle jää tietenkin vastuuta. Sama mediakriittinen vastuu lukijalla on ammattitoimittajienkin juttuja lukiessa, mutta lukija ei niitä lukiessaan välttämättä osaa olla yhtä varuillaan virheiden varalta. Tämän vuoksi onkin hienoa, että nykyisin lehtien verkkoversioissa on yleistynyt lukijoiden mahdollisuus kommentoida. Osa kommenteista on totta kai luuloa ja hälyä, mutta usein sitä kautta muut asiaa tarkemmin tuntemattomat lukijat voivat myös löytää jutussa piilevät virheet ja epätarkkuudet.

Kansalaisjournalismia löytyy muuten myös suomenkielisestä Wikiuutiset-palvelusta, joka on Wikipedian sisarprojekti.