Olin nüüd pikka aega siit blogist eemal. Pole mitte olnud seda jaksu ja viitsimist midagi kirjutada, kuigi tegelikult kirjutada oleks võinud nii mõndagi.

Sügisväsimus on vist. Selline pime ja plögaporine aeg ju. Ma saan aru, et kalendri järgi on veel sügis, aga palun mulle lund! Kaua jõuab selle porise sügise positiivseid külgi otsida ning endale mõtetesse sisendada. Tahaks ilusat valget lund, loodus ilusam, automaatselt ka õhtud valgemad ja vot olekski positiivsuslaeng kindlustatud!

Aga jah, räägitakse, et varsti pidavat päkapikud jälle liikvele minema: vot kui siiapoole satuvad, siis võtku ka ilus paks lumesadu kaasa!

Mul on 4 liitrit cokat… 4 liitrit puhast suhkrut !! Omg… ma juba võtsin ühe tassikese sellest ja mul on tunne, et hüperaktiivsus.. omg… ma ei tea… liiga palju energiat on tulnud kusagilt.. nii palju mõtteid on järsku kusagilt, mis toiiiiiiiiimub ?! Üks mõte tuleb teise järel …. Ma tahan, et see lõppeks, tee, et see lõppeks xD… Vihma tibab jälle, suht masendav, Tallinnas on lumetorm ja mida meile siin pakutakse… VIHMA…. tuu-šeii… midahekki…. Ma tahan ka lund !… ma tahan teha karmeniga neid kukerpalle mida me eelmisel aastal tegime =D (let the bodies hit the floor… jaja =D kes, teab, see teab).. ma tahan mängida lumesõda ja maxiga lumes peitust mängida ! (omg, ma kõlan nagu mingi väike laps xD). Eeeenivei, kuhu ma jäingi ? Ahjah, lumi…. Kas mu jutul on üldse mõtet ? =D Nooovaevaaaaaaaaaaaalt. LOL

[19:24:59] (w)kadri ütleb:
issand kui seks soeng
[19:25:02] mõmmik.. …suhkru üledoos ! ütleb:
i would give him my pie…

Just kidding… =D Ma ei anna kellelegi oma kooki =D… Tegelt annaks küll =D Aga mitte talle ;D. Tuu-šeiii, Kadri on armunud =D

[19:25:52] (w)kadri ütleb:
ma panen selle dpks

Jube huumor, ma peaks nüüd lõpetama, enne kui asi väga käest ära läheb xD.

Homme MyFitness’isse.  Aeroobikale… Ja vasakule… ja paremale käsi.. haha…  lots of fun commin !

Seeya !

Guten Tag, Klasse (saksaa)!

En sinänsä hyväksy blogipostauksen otsikoimista biisin nimellä tai lainauksella, mutta teen sitä silti. Syitä on muutama:

a) Julistan sillä hipster-makuani (The Sounds lasketaan!)

b) Se antaa minusta herkän kuvan.

c) Se luo salaperäisyyden verhoa habitukseni ympärille, sillä lukijat joutuvat pohtimaan, miten ko. lainaus liittyy elämäntilanteeseeni. Just tänään tuo otsikko ei ole hirveän kuvaava, sillä ihan varmasti nytkin moni nukkuu (esim. Kiinassa.)

Kirjoitan blogia töistä (ei HYVÄÄ PÄIVÄÄ!) Oon “ammatiltani” freelancer-copywriter, mikä on suhteellisen seksikäs titteli, mutta vähän kiireinen just nyt. Tänään sain pinon töitä, juuri kun ahdistus töiden puuttumisesta ja rahojen loppumisesta oli pahimmillaan. Miksi elämässä ei ole koskaan KULTAISTA KESKITIETÄ? Miksi ääripäiden vastakohtaa kutsutaan muuten kultaiseksi keskitieksi? Aika pröystäilevä tie mun mielestä, jos kerta kullasta tehty.

Otaniemen toimistolta riennän pian menetelmäopintoihin kuuluvalle arkistovierailulle, syömään, ostamaan kenkiä (toinen yritys!) sekä kirjoittamaan luentopäiväkirjaa luennosta “SDP ja liennytys” - TERVE! Jos jotkut ei tiedä mitä liennytyksellä meinataan, niin voin kertoa, että se on se aika kylmässä sodassa, kun USA ja NL (Neuvostoliitto, yks vanha maa) päätti, että “hey guys, let’s talk it over” (en osaa tuota lausetta venäjäksi). Luento oli huippu, vaikka lounaaksi ostamani HERKKUPATONKI veikin suurimman osan huomiostani.

Itseäni kiinnostaa kylmä sota aika isosti ja erityisesti se paradoksi, kun Neuvostoliiton otteet Suomesta kiristyivät juuri tuohon “liennytyksen” aikaan – mikäs liennytys se sellainen on?! Mutta HUH HUH, menipä taas vähän akateemiseksi tää postaus..

Forssa 1903 - Nevö Foget. (Klikkaa kuvaa.)

Illalla menen (kunto)nyrkkeilemään hyvän ystäväni, Ilkan kanssa! Ilkka on diplomi-insinööri ja just hyvä tyyppi (iso BNTH-kerroin.) Lähdemme toukokuussa Ilkan kanssa maailman parhaaseen kaupunkiin New Yorkiin (Ameriikka), josta pidän suuresti!

Tässä vielä kuva minusta aamun lumikaaoksessa (courtesy of MTV3, ilmeisesti “lumikaaos” on Helsingissä synonyymi lumisateelle):

No en se ole minä, vaan joku bööna!

Kaiken lisäksi pitäisi jatkaa yhden hauskan jutun kirjoittamista JOULU-POLEEMIIN. No en tiedä onko se juttu hauska, mutta ainakin sen kirjoittaminen on hauskaa!

Tänään on siis kiirepäivä. Olen miettinyt paljon joulua ja odottanut sitä myös. Jouluna juhlitaan JEESUSTA perheen kanssa (ei olla uskovaisia, mutta sitä varten se juhla on!) Olen Oulusta ja en voisi kuvitellakaan pyhää ilman pohjoiseen matkustamista! Oletteko te käyneet Oulussa? Se on aika tylsä paikka, mutta pari kertaa vuodessa ihan hyvä ja rimmaa “joulun” kanssa (en keksinyt tuota itse.)

Kuva Oulun kodistani viime jouluna ja just hyvä Elias-kissa, joka chillailee korissa. Oulun kodissa on paljon kissoja. Pidän kissoista!

***

UPS, WordPress on vähän kiukutellut tänään ja tällainen screenshotti KOTKA-TILASTOSIVULTA hyppäsi silmieni eteen luonnosta hioessani. En ehdi poistaa sitä, sillä nyt pitää juosta pois Espoosta (kaupunki Helsingin vieressä, voisi puolestani liittää stadiin samantien)!

Hauskaa tiistaita, ja varokaa LUMIKAAOSTA.

Kiusallista

Lauantaina oli ensimmäinen lumisade ja talvisääskiä oli yhtäkkiä kuin hanki täynnä.

Pitkäkinttu    -    Leggy:

Äkkiä edessä seisoi vieras kaukaiselta planeetalta!
“Tervehdys, Maan asukkaat!”:

(Kaukaisella kotiplaneetalla on muuten selvästi Maata heikompi painovoima, kun on noin hoikka ja pitkäjäseninen olento.)

Suddenly there stood a visitor from a distant planet in front of me!:
“Greetings, earthlings!”:

Talvisääski (Trichocera sp.)    -   Winter crane fly

Jokin kärpäslaji lienee tämä, mutta mikä? Näitäkin näkyi liikkeellä useita.
Hankea vasten hennosta ruumiista melkein näkyi läpi, kuin luonnon röntgenkuvassa. Pieni otus loisti kuin pikkuinen himmeän punertava lamppu lumella:

Not sure what species this little fly is. They seemed to be pretty familiar on the snow and I saw several of them.
Against the white of the snow one could almost see through their little frail bodies, like on nature’s x-ray. They were like tiny dim reddish lamps.

Kärpänen ja ruohonkorsi: “Ja voisikohan sitten tulla uudestaan kesä takaisin? Kiitos!”

The leaf of grass and the fly, together: “Could it please be summer again? Thanks!”

Hyönteisten näkeminen jotenkin ilahdutti lumisessa maisemassa. Vaikka kaikki vihreä ja kasvava on peittynyt hangen alle, aina jotkin pienet mönkijät jatkavat mönkimistä.

Hämärä, sumuinen aamu. Vasta oikein huomaa miten vähän valoa on kun ottaa kameran esille ja vähän tähtäilee – turha toivoa hyviä kuvia tänään. Tällaisina päivinä täytyy kuitenkin retkeillä, täytyy käydä katsomassa lumen muovaamaa maailmaa, uutta-vanhaa elementtiä.
Lunta on tullut lähes toistakymmentä senttiä. Se on märkää, mutta pysyy vielä puissa:

(Klikkaa flickristä isompi versio kuvasta).

Tuttua metsänreunaa katsoessa tulee mieleen saksan kielen sana ‘Urwald’, alkumetsä:

Foggy, lightless morning – not a day for taking photos. But one needs to go out on this kind of days, to see the world changed overnight, the old-new element of snow.
There’s a good five inches of snow. It’s damp but still stays up in the trees and branches.

Peuranjälkiä on yhtäkkiä jokapuolella, aivan kaikkialla. Lumessa onkin aika raskas kulkea, joten onneksi on valmiita poluntapaisia tarjolla. Seurailen peurojen reittejä suolle päin:

Deer tracks just everywhere. Walking in the snow is heavy, so I’m happy there are all these paths to choose from.

Suon reunassa korpit pitävät poikkeuksellista mekkalaa, lentelevät, tanssahtelevat hangella. Kuuluu varisten, harakan ja palokärjenkin ääni. Lähden katsomaan: nuori valkohäntäpeura. Lieneeköhän ilveksen saalis.

Yllättävän liki haaskaa (vain parin sadan metrin päästä) yllätän peuroja kaivamassa kesantoheinää lumen alta. Juostaan!

In the field near the marshes there seems to be a rather loud gathering of ravens. Also crows, magpies and eve a black woodpecker can be heard. I start there, to see what it’s about: it’s a young deer. Likely to be killed by a lynx.
Then just a few hundred meters from the dead deer (amazingly close, I think), I run into a couple of deer digging grass under the snow. Run!

(Nykyään pitäisi muuten kai virallisesti sanoa ‘valkohäntäkauris’, mutta peuroista kaikki vieläkin puhuvat. Nimet muuttuvat hitaasti, eivätkä aina kielitoimiston päätöksellä(kään).)

Korpit seurailevat minua, kronksutellen – olen niille selvästikin potentiaalisesti saaliinjaolle pyrkivä rosmo…

Jokin muukin, vielä isompi lintu lentelee sumussa – kotka!

Kuva ei ole kummoinen, mutta kaikki päivän kuvat ovat sumu-suttuisia. Enpä kuitenkaan olisi uskonut että saan pokkarikameralla vielä kotkakuvan, yhtään minkäänlaisen! Päivän kohokohta – oma saaliini: kotkan näkeminen on aina sykähdyttävä elämys.
Ja jos olisin yhtään osannut arvata kotkan olevan paikalla, en olisi saapastellut ilmoille niin avoimesti ja töminällä. Vaan enpä yhtään arvannut!

The ravens follow me around from the sky – thieves thinking of me as a potential food thief.
Something else, a much bigger bird flies towards me from the fog – a golden eagle!
It’s always a special day, when you see one of these magnificent birds. More than I could have hoped for today.

Korpin tanssijälkiä lumessa:



Lauantai, 7.marraskuuta (Saturday, November 7th).

Leia 10 erinevust. =D=D

Ei mäletagi enam, kuna ma viimati nii õnnelik olin, kui lumi maha tuli. Või on see hoopis nädalavahetuse rõõm ? Ei tea, ei huvita, mul on überhea tuju ja see on hetkel kõige tähtsam.

Seekord koolis ma vist ei seletanudki nii palju, hommikul olin lausa kuidagi tujust ära. Ookei, pärast lõunat, siis kui Kadri loopis piima maha nii, et Kärt sai isegi pihta (Oooook, pärast panin mina ka veidi üle kruusi ääre… PIIMASÕDA !), hakkas jube huumor laabuma. Näiteks toome Sirli, oma KÄTE pesemisega nimelt siis kui Sirli peseb KÄSI, siis jääb alt märjaks. Sõrmuse alt muidugi..

Janoh, siis kui ei osata lugeda, siis loetakse ikkagi seda, et ”tööpäeva eest saab 2 vanaema !”, jube huumor.

Niitore niitore on uudiseid lugeda: ”Lumesadu läheb lähipäevadel üle vihmaks” =(……. feil

*uuh, peab kähku lippama*

Nägemiin !!

Täna ärgates sain mõnusa üllatuse osaliseks – öösel oli lumi maha sadanud Vaata ka pilti.

Vaade minu koduaknast

Pildi järgi ei ütleks, et ma elan kesklinnas…

Tänään satoi lunta. Aamulla ihastelin ohuen lumipeitteen vaalentamaa maisemaa sekä erään ystävän valokuvaa lumienkelistä. Kuvatekstissä oli kaunis ajatus..

Töihin lähtiessä sai huiskia enimpiä lumia sivuun, mukavaa – vaihteeksi Töissäkin innostuttiin illan hämärtyessä laittamaan lyhty ulos ensimmäistä kertaa, toivoin sen luovan mukavaa tunnelmaa kadulla kävelijöille. Itselle tuli ainakin jotenkin harras fiilis. Illalla alkoi taas satamaan lunta ja ajelin sitten kotiin mietteet jossain hyvin tunnelmallisessa ja ehkä jouluisissakin aatoksissa; pahus, tuleeko nää fiilikset oikeesti liian aikaisin?

Kotikadulle kääntyessäni huomasin kulkuväylämme varteen sytytety lyhdyt ja näky sai minut hymyilemään. Jotain jännittävää tiedossa? Kun avasin oven ja astuin sisään, jäin vain ihailemaan tunnelmaa: Jani oli lumisateesta inspiroituneena sytyttänyt kynttilöitä ympäri asuntoamme ja näky oli todella kaunis ja työt jäivät totaalisesti eteiseen (Arkihuolesi kaikki heitä…)   Samalla siinä tunnelmoidessani minulle informoitiin saunan olevan lämpiämässä.

Hmm, nyt olis Atrian hornetit uunissa paistumassa. Jahas, taidankin mennä ottamaan ne uunista pois, ettei paistu liikaa – tuoksu on jo melkoisen herkullinen   Ihanaa!

Tunnelmallista iltaa!

In the heart of Uptown stands a little house on the corner of Lemmon and McKinney Avenue named Lumi, here customers are sure to have their dining experience illuminated by a unique combination of Vietnamese and Brazilian cuisine.

“The Lumi Experience”

The Lumi experience refers to the unique styling of the restaurant with its minimalist character of Vietnam along with a Brazilian touch. The word Lumi is “derived from the Portuguese word ‘Lume’” which means “illumination”.

The restaurant is situated inside a house and offers an “art gallery feel” with its smooth white walls and light coming in from the windows that span across the dining area. The relaxing atmosphere of Lumi allows customers to enjoy a soothing dining experience; also the outdoor seating on the front porch offers a tranquil feeling alongside the breeze.

The Food

One popular option at Lumi is the lunch special which comes with your choice of empanadas and a soup. If you don’t know what an empanada is, it’s a light pastry dough wrapped with different fillings and either baked or deep fried.

I chose to have the lunch special with the chicken empanadas and wonton soup.

Lumi offers four different types of empanadas that are deep fried, a spinach-mozzarella & portobello empanada, chicken empanada, fiesta shrimp & crab empanada, and hearty beef & Yukon potato empanada. These are all home-made from their family recipe and are undoubtedly delicious.

Lumi is also known for their version of an Asian favorite, the dumpling. These are all hand-made with different savory fillings. There’s the classic pork and chives dumpling, Chinese five-spice duck & leek dumpling, shrimp-cilantro & jicama dumpling, and Thai panang curry chicken dumpling.

The empanadas come with three in each order and dumplings come six in each order. The dumplings can be steamed or pan fried according to your preference. The pan fried version is more commonly known as potstickers in Chinese cuisine.

Lumi also has full portion entrees which feature their house specialties. One of these entrees is the Picanha Steak, which is a Brazilian specialty. This is a top sirloin cut of beef which is rolled up and seared over an open flame and thinly sliced. Other entrees include a rack of lamb and a Thai blue crab fried rice.

You can find more about their menu items and pricing here on their website.

Location and Hours

Lumi is located in Uptown next to the West Village just north of downtown Dallas on the southwest corner of Lemmon and McKinney Avenue.

Lumi is open Monday thru Saturday from 11am to midnight and Sunday 11am to 11pm.

Kyllä tuli hassu fiilis kun kävelin töihin lumisateessa   Vaikka lunta satoikin vain hetken, joulumieli valtasi alaa! En ole todellakaan kaupallisen joulun iloinen kannattaja mutta pieni lumisade käynnisti minussa joulunodotuksen ja vähän väliä fiilis nostaa päätään. Joululaulut pysykööt vielä CD-koteloissaan vaikka mielessä soikin jo “Kilisee kilisee kulkunen…”

Toivottavasti tänä jouluna saataisiin paljon lunta!

Alkuviikosta minua pyydettiin kirjoittamaan meidän perheen joulunvietosta erääseen verkkolehteen. Otin tehtävän vastaan. Tässä sitä nyt ollaan sitten joulumielisenä lokakuun lopussa! Mukavaa kun on taas jotai mitä odottaa

Nyt kuitenkin hiukan masentaa. Kun tulin töistä kotiin niin täällä minua odotti yhden eilisestä asti kuumeessa olleen lisäksi se pienempikin kuumeinen. Tämä ilta vietetään nyt kahden kuumeisen lapsen ehdoilla. Taidan ottaa jonkin hyvän kirjan ja mennä satuilemaan poteville Josko se mieli siitä vähän piristyis – potevilla ja itsellä!

Hyvää huomista Pyhäinpäivää!

Yallah! Underground is a documentary project. A very ambitious initiative brought about by the collective “Lebanese Underground” and mainly Zeid Hamdan (soap kills, shiftz, The new government…). The documentary aims at shedding light on the Arab cultural underground scene (Beirut, Cairo, Amman and Jeddah) and to increase exposure of the new generation of Arab artists.

Featuring the Scrambled eggs, Lumi, Rayess bek, DJ lethal skillz, ShiftZ and others, Yallah! Underground takes us into the daily lives of some of the most talented musicians Lebanon has to offer.

The documentary is posted on Indiegogo, a collaborative website where you can contribute morally and financially to support artists and ambitious projects you care about, such as this one. You can also join the Facebook Fan Page.

heiia.
Etsiis ma ei teagi millest rääkida:D Tervest nädalast ma ei viitsi rääkida , aga no, räägin siis eilsest. Käisin Pärnus Marianni ja Kellyga, põnev oli. Nalja sai, kuigi jah viimased pool tundi Pärnus oli lebolebo. Haha me olime nii excited kui nägime Sepo Seemanni ja seda väljalennu saatejuhti, kes oli koos Merle liivakuga seal. haha . Kelly pani vahepeal. Ma sain endale MJ pluusi, salli, armsa kella(mille sisse on kirjutatud”I can’t stop loving you, avv armas ju?) ja süüa . Ühesõnaga väga tore oli. Naersime palju, kuigi bussis oli kõigekõigem.
Niikahju, kohe saab vaheaeg läbi, tahaks veel linna minna, peaks endale talvejope ostma, kingad/talvesaapad ning muid talveasju.
Selle lausega tuli mulle meelde kui me Mariannile lühikesi UGG’e otsisime ja kui lõpux leidsime olid need liiga kallid, vist, ja need olid mingid väga raske tallaga, suuurematest raskemad, haige värk.
Praegu soojenen puhuri abil üles ning vaatan tv.

Ma olen viimasel ajal nii palju häid laule kuulnud . Ma kirjutan mõned neist siia ülesse ka .
Micheal Bublé – Haven’t met you yet
Lenka – The Show
Justin Bieber – One less lonely girl
Robbie Williams – Bodies
Mitchel Musso – Hey

Ausaltöeldes olin ma Alphabeat’i uut lugu kuuldes natuke pettunud, eelmised lood on olnud paremad kui see mis nüüd välja tuli. The spell on loo nimi.

Oeh niipalju häid filme tuleb ka välja veel see aasta, ma tahan ka ilgelt näha filmi ”Orb” . See tundub nii põnev. Olen seda ka jupiti vaadanud ja see tundub heaa. ”Michael Jackson:This is it” tahaks ka vaatama minna.

Paljugi mida ma tahan ei saa, aga noh sellega peab harjuma. Ma olen harjunud. Nüüd ma lõpetan selle postituse ära, see on tulnud küllaltki pikk juba .

Ma sooviks, et lumi tuleks maha , siis mul tuleks hästi mõnus jõulutunne, ma armastan seda tunnet .

Triiinu.

paar eelmise aasta pilti
ei jõua ära oodata millal korralik lumi juba maha sajab:)
anyone with me?

Pentru cei mai multI, masivul Piatra Craiului este doar o pista de incercare a curajului, a aptitudinilor de alpinist si nu in ultimul rand al simtului de orientare. Lipsa cabanelor si a adaposturilor (care sunt putine) ii descurajeaza pe cei mai multI sa se aventureze pe traseele din Piatra Craiului. Poate ca acesta este motivul pentru care zona a ramas inca necalcata de “pantofari”, asa cum sunt numitI cu dispret totI cei care merg la munte ca sa bea si sa se distreze si nicidecum pentru a intra in comuniune cu natura. Iar asta este bine, Piatra Craiului ramanind in continuare o zona destul de salbateca, amintind de muntii de odinioara care nu puteau fi strabatutI din cauza copacilor si a fiarelor salbatice care domneau pe aici.

Povestea uimitoare am aflat-o de la un localnic din Zarnesti si ne-am putut convige cu ochii nostri ca este reala. Cei care ajung la Plaiul Foii pot gasi cu usurinta cararea care te duce direct pe munte, spre Varful . Cu vreo jumatate de ora inainte de varf, ascunsa de privirile turistilor, se gaseste poate cea mai ciudata grota din Romania. Se ajunge la ea doar parasind traseul marcat si ocolind mai bine de vreo 200 de metri versantul. Apoi se coboara o stinca abrupta, inalta de vreo 30 de metri. La poalele acestei stinci se gaseste grota ciudata. Unii spun ca ar fi vorba de o pestera in toata puterea cuvantului, altii spun ca e doar o grota ceva mai mare. Nimeni insa nu a patruns dincolo de intrare.

Nu ca nu ar fi vrut ci pentru ca nu se poate. Intrarea in grota este strajuita de un bloc de granit in care apa sau altceva a sapat ferestre inalte dar inguste. Ferestrele au intre 10-15 cm grosime si sunt suficient de distantate pentru ca nimeni sa nu se incumete, cu un tirnacop, sa le distanteze. Doar cei care van cu lanterne puternice pot zari dincolo de pragul grotei. Iar ceea ce se vede, e fascinant. Interiorul este aproape perfect rotund, iar spre capatul ei, pe un fel de piedestal necioplit, se poate vedea o statuie de vreo doi metri si ceva inaltime. Chipul nu se poate vedea foarte bine, pentru ca este intors catre ceea ce pare a fi fundul grotei, dar se poate vedea aproape perfect ca poarta itari iar in mana are un fel de sabie curbata. In primul moment esti tentat sa spui ca ai de-a face cu o grota a vechilor daci, dar apare intrebarea fireasca: cum a ajuns statuia inauntru? Cine a facut-o si pe cine reprezinta? In Zarnesti sunt doua legende care incearca sa raspunda la intrebare.

Una este varianta cea mai raspindita, anume ca este statuia unui stapanitor al muntilor din primele secole de dupa Hristos. Alta am aflat-o de la domnul Marian Udrea, profesor pensionar, care a cules-o in tineretea sa de la un batran al satului. “Batranul cela stia povestea din tata in fiu si chiar daca nu o crede nimenea, eu o transmit mai departe, asa cum am aflat-o. Se zice ca barbatul din grota ar fi marele zeu dac Gebeleizis. S-a retras in aceasta grota unde era ultimul altar inchinat lui.

A zidit singur gura grotei si apoi s-a transformat in statuie, promitind ca va reveni candva la viata. SI acum sa va spun ceva si mai straniu: Stinca aia e cunoscuta de multI ani de oamenii din zona, dar nimeni nu a vazut grota pana acum vreo sase ani. Din cauza asta oamenii se tem si unii spun ca e semn ca vechiul zeu s-ar trezi la viata”. Unii sustin ca in preajma stancii li se intampla tot felul de lucruri ciudate. Gheorghe Turdeanu povesteste:

“Eram cu un prieten din Brasov si mersesem special sa-I arat grota. De cum am inceput coborirea pe fringhie, am avut impresia ca nu suntem singuri. La un moment dat am auzit glasuri si am crezut ca sunt turisti prin zona, dar nu am intalnit pe nimeni. In clipa in care prietenul meu, care venise cu camera video, a incercat sa filmeze, am auzit din interior un ras inspaimintator. Camera a pornit de una singura si nu am mai reusit sa o oprim decat dupa ce am plecat de acolo. SI pentru ca ciudatenia sa fie si mai mare, desi camera a fost pornita, nu a inregistrat absolut nimic! Ca sa nu mai spun ca timp de cateva saptamani am visat risul acela sinistru si ma trezeam din som leorca de transpiratie. Nu stiu ce o fi sau n-o fi acolo, dar lucru curat nu e”.

Grota nu are nume si nimeni nu se incumeta sa ii dea vreunul… Dar grota este doar una dintre cele trei ciudatenii din Piatra Craiului. Celelalte doua zone sunt situate nu departe de primul. Ambele sfideaza logica, iar simpla lor existenta te face sa-tI pui intrebari. Prima ciudatenie este o alta stinca, numita La Vanturi. Nu pentru ca acolo ar bate altfel vantul ci pentru ca ceea ce se intampla este contrar tuturor legilor firii. In orice moment al zilei, daca lasi o bucata de hirtie sa cada de pe stinca, aceasta se va… inalta.

Nu un metru sau doi, ci pana cand dispare din fata ochilor. Fenomenul nu este unic. In China mai exista un astfel de loc, pe varful Huashan, terasa Jue Wian Tai (Intalnirea nemuritorilor, n. a.). In vremurile de demult, oamenii mergeau pe acea terasa si isi scriau dorintele pe hirtie, apoi trimiteau hirtia catre zeii nemuritori, pentru a li se implini dorintele. La noi lucrurile stau ceva mai simplu si cu toate ca nimeni nu trimite mesaje zeilor, oamenii au venerat dintotdeauna locul, considerandu-l ca fiind sfint. “Cand eram mici veneam aici si inaltam avioane de hirtie. Nu zmeie, ca altii, ci avioane. Era o senzatie fantastica sa vezi cum avionul construit de tine se inalta si o lua in sus si nu in jos ca la altii. Era ceva deosebit”, ne spune Marian Toader, in varsta de 45 de ani.

Doar ca, prin anii `90, un indraznet a vrut sa sara cu parasuta de pe stinca. “Era convans ca vantul il va ridica si nu va avea nici un fel de probleme. In plus, era curios pana unde il va inalta. Din pacate, ceva sau cineva a tinut parasuta inchisa. Poate chiar el, ametit de indrazneala proprie, a uitat sa actioneze minerul sau chiar a lesinat in timpul saltului, din cauza stresului prea mare. Ideea e ca parasuta s-a deschis la cativa metri de pamant iar el s-a zdrobit pur si simplu de stinci. Au pus oamenii o cruce acolo, dar nimeni nu a mai incercat a doua oara. S-a spus ca muntele l-a pedepsit pe cel care l-a sfidat si a incercat sa-I descopere tainele, dar eu cred ca altcineva a fost, din interiorul muntelui”, ne spune tot domnul Udrea, neavand curaj sa rosteasca numele “vinovatului”.

Sursa: Razboiul Nevazut

Unustasin eile kirjutada sellest imelisest asjast, et lumi sadas maha. Ülitore minu arust. Nüüd juba hakkab tasapisi sulama kahjuks. Järgmiseks nädalaks on läinud niikuinii. A loodaks, et varsti sajab uuesti.

Aga eile oli küll ilus ja tore vaatepilt aknast. Empsi sõnul isegi muinasjutuline, aga tema arust on kõik valge või rõõmsavärviline “muinasjutuline”.’

Igatahes tegin ma paar pilti ka eile akendest sellest toredast esimesest lumest:

Ja nüüd on see moment, millal ma peaksin mingi video siia toppima.

Hea laul. Mulle meeldib.