Halusin tehdä kaulakorun, joka sopisi petroolinsiniseen paitaani. Tein polymeerimassapötkylän, josta leikkasin lehden muotoisia helmiä ja käytin lisäksi lasi- ja puuhelmiä.

Tämä ensimmäinen ei välttämättä sovikaan siniseen paitaan. Ainoa sininen kohta on lehtiruodit. Sekoitin tuon ruskean värin itse ja käytin mukana “marmori”massaa, siitä johtuvat pienet mustat ja valkeat pisteet.

Lähikuvasta näkee, että kun olen leikannut massaa, nuo pisteet, jotka ovat jotain kovaa ainesta, ovat aiheuttaneet raitoja, jotka eivät olleet suunniteltuja. (johtopäätös: marmorimassa ei sovi pötkylöiden tekoon).

Aloitin vielä toista kaulakorua, joka on vielä kesken. Tällä hetkellä se näyttää tältä:

Muutama uusi desingn-astia oli pakko vielä saada

Nämä koristellut pannut ovat käsittääkseni tuolle pehtoori-pannulle sukua. Tosi kauniita malleja löytyi googlettamalla. Maalaustaito on rajallinen, mutta täytyy asetella nuo korkealle hyllyn päälle koristeeksi, niin ei pistä niin silmään

Sarpanevan valurautapata ja retro-henkinen vihanneskuvioinen kattila kuuluvat myös jokaisen keräilijän kaappiin

Tuulialle suuret kiitokset tästä mieltä lämmittävästä tunnustuksesta! En osaa päättää, mihin suuntaan tämän laittaisin, joten jääköön nyt hetkeksi lepäämään

Avotakassa oli pieni juttu Antti Nurmesniemen suunnittelemasta Pehtoori-kannusta. Musta tuo kannu on hirmuisen kaunis ja niinpä sitten kokeilin muovailla massasta sellaisen itselleni. Ehkä näitä täytyy saada kaapin päälle muutama muukin eri väreissä…

Finnish desing in 1:12 scale… A tea pot by Antti Nurmesniemi.

Miniklubin porukan kanssa massailtiin lauantaina moooonta tuntia. Tosi hauskaa oli! Ja jotain valmistakin syntyi.

Omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kanssa.

Lohta perunoiden, porkkanan ja herneiden kera.

Jätskiannoksia.

Riisiä, kanankoipia ja porkkanoita.

Parsakaalipiirakkaa.

Jotain kummaa suklaapiirakkaa.

Ja uunipuuroa. Tätä oli pakko koittaa, kun Maria oli jokin aika sitten tehnyt niin herkullisen uunipuuron. Ja tunnustan, että omenapiirakka meni samaan kategoriaan Keltainen kukkavuoka on Leilukalta, kaikki muut Wooperin käsialaa.

Miniklubissa tehtiin maanantaina ruokia nestemäisestä fimosta. Minä tein pinaattikeittoa, mansikkakiisseliä, fantaa kannuun ja pieneen kulhoon hilloa.

Kiisselissä lilluu mansikanviipaleita pinnalla, mutta ei ihan siinä järjestyksessä kuin olin ne kiisseliin asetellut Uunissa kaikki viipaleet kerääntyivät siistiin muodostelmaan kattilan keskiosaan… pöh! No, joskus uusiksi. Oli kyllä hirmuisen hauskaa hommaa ja ihan varmasti tätä harjoitellaan vielä lisää.

We tried to make some mini foods with liquid fimo in our Miniclub.

Tällaisen piparkakkutalon olen tehnyt monesti meille jouluksi 1:1 koossa ja nyt innostuin sellaisen tekemään myös nukkekotikoossa. olen taas jäänyt pahasti tähän massailukoukkuun, mutta en nyt ihan heti meinaakaan pyristellä siitä irti… tämä vain on niin hauskaa

Talo on paistettu kokonaisena, mutta koristeltu vasta paistamisen jälkeen.

…ja vähän muutakin, ettei tarvitsisi markkinoilla aivan kuivin suin ostoksia tehdä…

Siinäpä ne tärkeimmät ;D

Vihdoinkin sain jotain valmiiksi asti. Monta juttua on kesken, eikä valmista tunnu tulevan…

Hillo-purkeissa on hilloaineksen joukossa mansikkaviipaleita, jotka tein joskus aikoja sitten, ja herkku-kurkuista osa on kokonaisena säilötty valkosipuli-mausteliemeen ja osa viipaleina. Purkin korkeus on 2 cm.

Tässä kuvaa vähän lähempää! Parempaa en saanut, vaikka aika monta otin

Tänään saatiin leivottua tyttöjen kanssa paljon herkkuja: keksejä, suklaakakkua, pähkinäkakkua, banaanipiiraita, tiikerikakkua, hilloraitakakkua, mustikkapiirakkaa (kaipaa vielä kuorrutetta) ja jotain mitälie-täytepiirakkaa

Tässä Sannin keksit vielä lähempää, purkit ovan Bodo Henningin ja ostettu Nukkekoti ja lelusta.

Banaanipiirakoihin laitoin päälle nestemäistä fimoa kiilteeksi.

Lisäksi leivoin muutaman omenapiirakan. Vatkausta odottavat kananmunat on myös nestemäisestä fimosta. Valmiin piirakan päälle koitin ikkunaväriä, mutta purkin sisältö oli vähän päässyt kulahtamaan   Jäi vähän klönttejä… mutta sattuuhan sitä paremmillekin leipureille! Toinen piiras odottaa siis vielä kuorrutetta.

Vielä kerran näitä massa-juttuja… nyt pakkasin massat vähän kauemmaksi, jotta pysyisin niistä vähän aikaa erossa ;o) Seuraava projekti saa luvan olla jotain muuta.

Nyt onnistui nämä lohetkin. Kalan nahkaan käytin helmiäis-fimoa. Se olikin loistavaa tuohon. Kimaltelee tosi aidosti. Noiden oikeanpuoleisten kalojen kyljissä olevat oudot läntit johtuvat kattovaloista (   

Tomaatteihin olen myös oikein tyytyväinen, kuvaa en vain saanut oikein hyvää…

Banaaneja tein myös vielä astetta aidompia… joukossa myös muutama puolikas ja yhdet kuoret…

Ja purjoja tein muutaman pienemmän…

Tätä lamppua aloittelin jo nukkekoti-kerhossa ja nyt sain sen kuvauskuntoon. Ei se valmis ole vieläkään. Tuo yläosa on vielä mietinnässä, koska toivon saavani tuon sähköistettyä vielä joskus… varjostinta siis innoissani esittelen ) Se on tehty läpikuultavasta ja mustasta fimo-massasta ja maalattu akryyleillä. Ohje on kerhossa selailemastani massailu-kirjasta, jonka nimeä en nyt muista (

Vesimelooneista en saanut parempaa kuvaa, vaikka ainakin 15 yritin…

Purjot näyttää sipuleiden mittakaavassa vähän hormooni-versioilta, mutta ovat mielestäni kyllä ihan sallituissa rajoissa. Ehkä sipulit ovat mieluummin vähän pienikasvuisia…

Homejuustoa, reikäjuustoa, cheddaria (vähän keltaisempi olisi saanut olla) ja viinirypäleitä…

Uusi yritys lohesta… tällä kertaa yrittää olla graavia…

Kalojakin kokeilin, varsinaisia mulkosilmiä ;o) Onneksi eivät näytä luonnossa ihan noin pelottavilta…

Mitähän nämä ovat??? Aika hassuja ;o) Näitä harjoittelen joskus lisää…

Ja aiemmin esittelemäni banaanit tuunasin vähän aidomman näköiseksi. Näitäkin aion tehdä vielä pienempiä, ovat vähän isoja, mutta juuri ja juuri mittakaavassa…

Appelsiineja oli niin kiva tehdä, niin piti sitten kokeilla nämä muutkin sitrushedelmät ) Muutama sitruuna, lime ja greippi…

Uskalsin lähteä kokeilemaan myös lohta… hmm… värit onnistui hyvin, mutta raidoitus ja muoto on vielä hakusessa. Ehkä ensi kerralla…

Lihapuoltakin kokeilin… Kinkkurullia, meetwurstia ja kinkkupötköjä… Tämä massailu on kyllä niin hauskaa, että näitä saattaa syntyä jatkossakin.

Ilona sai nukkekotikerhosta tuliaisiksi uuden nuken. Typsykkä on fimo-massasta tehty ja raajat on kiinni kumilangalla, eli ovat liikkuvat.

Vaikka ulkona oli vielä sateen jäljiltä märkää, Ilona lähti heti ulkoiluttamaan parvekkeelle nukkejaan. (Ilonan sadetakki on tyttären nallelta peritty, kun nalle sai kauniin leningin… Viivillä on suunnitelmissa tehdä nalleille talo ja nallet jo löytyivät. Vaatteet vain eivät olleet mieleen ) )

Tuo kasvojen maalaaminen oli juuri niin vaikeaa hommaa kuin etukäteen ajattelinkin. Harjoituskappaleeksi menettelee, mutta tosi ihmeitä saa tapahtua, että nukkeja lähden enää tekemään… ei ole mun juttuni! Muuten massailu on tosi kivaa!!!

Uskalsin viimein avata massa-pakettini ) Huomenna on kerhossa massailua ja alkoi tuntua siltä, etten kehtaa naamaani näyttää, jos en ole ikinä massoja kokeillut… Näillä tavanomaisilla aloittelin…

Muutaman banaanin kokeilin myös…

Ja sitten vihreitä, etteivät puutostauteihin sairastu… kukkakaalia, salaattia, kurkkua ja kesäkurpitsaa… Tästä se lähtee ;o)

Uusi asia elämässä on vienyt energiaa bloggaamiselta.

Olen kuitenkin edistynyt ufon neulonnassa, ja toisekseen olen valmistanut itselleni tarvekaluja massasta. Ensinnäkin joitakin nappeja, en tosin vielä tiedä, mihin tulen niitä tarvitsemaan.

Jouduin sekoittamaan toisiinsa Fimo- ja Premo-massoja, joista Premo (uusi tuttavuus minulle) on huomattavasti jämäkämpää. Ohjepaistoajoissakin oli eroja, mutta ihan hyvin nuo paistuivat kompromissilämpötilassa. En sitten tiedä, miten on kestävyyden laita, keskiraidassa on paljon Premoa, ja laidoilla taas vähän tai ei ollenkaan. Saas nährä miten käy.

Tarvitsin myös hiussoljen, ja käytin siihen valmista pohjaa sekä samoja massoja. Aluksi se näytti tältä:

Päätin käsitettä pintaa hiomalla siistimmäksi, mihin tarvitsin vadin, vettä ja tiskiainetta:

Loraus tiskiainetta veteen, ja vesihiomapaperit esille:

Näitä mulla on melko montaa vahvuutta, noin P 320 – P 1000. Hiomisen aloitin tällä kertaa vahvuudella P 400, jolla saa hyvin karkeimmat rosot pois. Sen jälkeen solki näytti tältä:

Seuraavaksi peliin hiomapaperi nro P 600, jonka jälkeen tulos oli tällainen:

 Selkeästi paremmalta näyttää, mutta ei tarpeeksi hyvältä. Yleensäkin näitä koruja tai muita koristeellisia esineitä joutuu hiomaan aina hienoimpiin karkeuksiin yltävillä hiomapapereilla. Paperi nro P 800 jälkeen jälki näytti tällaiselta:

Kuvan epätarkkuudesta huolimatta siitä näkee, että paitsi että rosot ovat poissa, pinta on myös kiiltävämpi. Seuraavaksi ja viimeiseksi käytin paperia P 1000:

ja kiillottelin solkea vielä takana näkyvällä liinalla (muinainen ekoliina, harmi, ettei sellaisia saa enää juuri mistään.)

Nyt minulla oli siis siisti hiussolki ja vadillinen värjääntynyttä vettä:

Josta eroon pääseminen ei ole ongelma. Korujen hiomisen olen omaksunut Polymer Clay Centralista. Tarkoitukseen voi käyttää myös sähköllä käyviä hiomakoneita, joissa on jonkinlainen laikka, mutta en sellaista omista, ja sitä paitsi epäilen, että hyvin pienten esineiden hiominen on helpompaa käsin. Aikaa tuohon ei mennyt kuin 20 minuuttia. On minulla hiomattomiakin massakoruja, mutta aika moniin mielestäni tuo himmeästi kiiltelevä pinta sopii.