Gone are the days when serious match racing was reserved for the Americas Cup and the odd pro circuit. With the recent establishment of the Chicago Match Race Center, and the addition of Women’s Keelboat Match Racing to the 2012 Olympic games in London, match racing is a concentration of our sport that seems destined to grow. And why not? Numbers at most major regattas have been slipping in recent years (see KWRW, CRW, Levels, NOODS, most NAs), and that trend doesn’t seem to be reversing in the near future. Although match racing and match racing centers certainly aren’t the answer to ’saving sailing’, they have the potential to be a nice supplement to any sailors season.

To me, match racing has a nice college sailing feel. Most (all to my knowledge) events provide the boats, keeping all competitors on level ground. Skill and teamwork are the deciding factors, not equipment. Travel costs are exponentially reduced without having to lug around a boat, costs in general are reduced by not having to own a boat in the first place. . .hell the team could stay in the host city for a month and join the local yacht club with all of that saved money. The basic principles of racing are the same, although your objective is more clearly defined: gain the advantage, get other boat to foul you, keep advantage, keep advantage downwind, finish first. Winners go on in a round robin style tournament bracket, which personally I like. It has that old school, epic possibilities feel; it will be an especially difficult road to make it to the top. The team who wins the most rounds while progressing the ladder upward wins the event, no questions asked, no excuses. With mobility being less of an issue, sailors can travel more and further. Right now it’s rare that a boat of the opposite coast will sail an event, no matter how big. This brings us together a little more, and will bring the same teams in contact with each other more often as well. I’m viewing that optimistically as a good thing.

How large is match racing going to be allowed to grow? The Chicago Match Race Center claims that it was founded to promote the growth of match racing, but will the average sailor be able to get involved with events? Or just those that are well-known, or willing to dish out cash?  The CMRC is hosting around 10 ISAF official events this coming year, and all are invitation only (meaning you have to apply for a berth). All but two are ‘Grade 3′ events, which is the lowest rung on the ISAF ladder, but I still have to wonder as to the availability of spots. There’s a lot of good sailors out there with proven results already. At first, I didn’t see this as a huge issue: apply early, be persistent, be flexible and you have a fighting chance. However the CMRC also has ‘membership’; people  pay (skippers $750, crew $250) to have use of CMRC facilities, and have professional coaching three days a week for several weeks. There are two ’sessions’ of coaching, and they both end at one of CMRC’s Grade 3 events. It would be very surprising to me if the people who are willing to pay (and live in Chicago) aren’t given priority over the good, fringe sailor. At this moment, I would say you have to be an above-average sailor to crack into the circuit. If the sailing community expresses interest, I’m sure more, lesser events will emerge. Like with most else, only time (and those pulling the strings $$$) will tell how match racing fits into the sailing landscape, it seems it is being given a unique opportunity right now. There will be many events in the next few years, especially with the women campaigning for an olympic berth. While there are a good number of events solely for women, the ladies are attending every possible match and are routinely  squaring off against all-men teams. Very cool, there are many diverse entities involved, and I know these ladies don’t like to lose. This scene is definitely worth keeping an eye on.

• Check out CMRC’s website, it’s well put together and has some rad pictures and video. Another look at the boat alone is worth the trip, it’s damn cool.
• I have to give a shout out to local Toms River sailor, Danielle Soriano and Team Foxsea. Team Foxsea is currently campaigning for the 2012 Olympics in the Women’s Match Racing event.
• I hope to be able to provide a closer look at the world of match racing for everyone in the near future  Although nothing is official, a SailDitty team may be in the works. . .
• Also been wondering if any of you readers would look more insight into the world of college sailing, as you can see I haven’t provided any of my experiences on my website. My first season was good, and I learned an incredible amount.

-Derek

12/7/09

Aquest cap de setmana he gaudit molt. Dos dies de match reace molt intensos, molta mar, sobretot avui diumenge, a on al Throo costava molt aguantar l’equilibri i sobretot tenir el cos ben preparat per no entrar en estat catatònic. Les biodramines fan miracles. En aquest vídeo es pot comprovar el vaiven de la proa del Throo. Per altra banda l’alt nivell de competició ens ha premiat, des de primera fila, gaudir d’unes espectaculars maniobres i compromisos entre els vaixells que et posava “la gallina de piel”.

Kauden vihoviimeinen match race -kisa, Säsongavslutning, kilpailtiin viikonloppuna 24.-25.10. NJK:lla. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 14 venekuntaa, joten kisa oli jaettu kolmeen Round Robiniin. Me aloitimme heti lauantaiaamuna niistä ensimmäisessä, jossa vastassa olivat tiimit Point, Mattsson, DC, Skattasailing ja Wahlroos.

Ensimmäisessä kisassa heilutimme vimmatusti Y-lippua koko pre-startin ajan, koska mielestämme Chita väisti koko ajan liian hitaasti alta pois. Hän selvisi ilman rangaistuksia ja me selviydyimme kuintenkin kohtuullisen hyvään starttiin Wahlroosin kanssa. Mutta jo ensimmäisellä kryssillä tytöt ottivat ihan käsittämättömän kaulan meihin. Hiukan harmitti se, että osassa veneitä pohjat kasvoivat heinää ja toisten pohjat olivat täysin slicksit, mutta ihan pelkän pohjakasvuston piikkiin tätä ei voi laittaa. Kyllä Chita, Multalan sisarukset & co vaan osaavat purjehtia.

Toisena vastassa oli Point, jolla oli lainassa puolet Mattssonin gasteista. Suureksi pettymykseksemme hävisimme myös tämän matsin.

Kolmantena vastassa oli DC. Pre-startissa saimme pidettyä heidät lipun yläpuolella lukossa, josta pääsimme itse hakemaan hyvän startin lipun kiertäen. Saimme pidettyä kaulan heihin koko kisan ajan, joten tästä tuli ensimmäinen voitto.

Mattssonia vastaan saimme pre-startissa yhden penaltyn. Rankku tuli siitä, kun emme väistäneet tarpeeksi nopeasti. Pojat saivat myös huomattavasti paremman startin ja karkasivat pitkän etumatkan päähän jo ensimmäisellä kryssillä. Se siitä siis.

Viimeisessä matsissa Skattasailingiä vastaaan saimme sentään kunnon kähinät aikaiseksi. Psyykkaus ennen matsia oli kova, sillä olemme pääsääntöisesti voittaneet heidät aikaisemmissa kohtaamisissa. Pre-start oli täynnä pyörimistä, jonka seuraksena saimme suureksi hämmästykseksemme rangaistuksen. Olimme taas liian hitaita, duh. Starttitöötin kajahtaessa sudittelimme viivalla rinta rinnan ja lähdimme matkaan tasatahtiin. Ensimmäisellä kryssillä pääsimme hivutustaktiikalla liukumaan Skattan eteen, jolloin pojat joutuivat vendaamaan pois pakeista. Saimme venyttyä kaulaa kisan aikana ja jätimme rankun ottamisen ylämerkin jälkeen. Ideana oli tehdä rankku merkinkierron jälkeen, siten että tulimme styyralla kohti poikia. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes huomasimme, ettei penaltylippu hävinnyt mihinkään tuomariveneestä. What?!? Jälkipeleissä kuulimme, että teimme kierroksen kauniisti merkkizonen ulkopuolella, mutta tulimme siihen takaisin kierroksen jälkeen. Duh. Hanskat lähtivät tiskiin siinä vaiheessa, joten viimeisellä lenssillä emme jaksaneet enää venyä yrittämään vaan ajoimme poikien hännillä maalin luo ja teimme rankkumme pois kuten kunnon urheilijoiden pitää.

Kaikenkaikkiaan tuntui siltä, että olimme henkisesti ihan jäässä koko kisan ajan. Talvitauko tulee ehkä ihan tarpeeseen.

Ami/TW

xerradeta al throo

Avui dissabte no hem tingut ni una briseta d’aire i hem esperat i esperat, i esperant els regatistes han fet safareig. Els minuts s’han passejat pel Throo fins que el Xavi a decidit continuar la xerrada a terra. Encertada iniciativa perquè no hi havia res a fer.  Cap a casa…

Sunnuntaina 4.10. Team WoBilla oli edessään tehokas jumppa: kaksi center cup -kisaa peräjälkeen tuulessa, jota oli enemmän kuin tarpeeksi. Yöllistä syysmyrskyä kuunnellessa jokainen tiimin jäsen oli hiljaa mielessään rukoillut, että järjestäjät peruuttaisivat kisan. Kun rukouksiin ei kuulunut vastausta, ei auttanut muuta kuin kisata sisulla.

Tuulta oli aamupäivällä keskituulena noin 11m/s ja iltapäivällä reilusti enemmän. Puuskissa tuulta oli Helsingin edustalla yli 20m/s. Sää oli muuten kaunis kuin Esteri itse – totesimme, että kukaan meistä ei ollut ennen ollut yhtä rankassa sateessa, kuin mitä kuurot taivaalta puskivat. Keli oli haasteellisen vaihteleva: tuuli yltyi ja muuttui häijyn puuskaiseksi aina ennen uutta isoa kuuropilveä, sateen aikana tuuli tasoittui ja sateen lakattua jopa pläkäsi lähes täysin.

Kisaa täplitti spinnukielto: välillä sitä sai käyttää ja välillä ei. Testasimme spinnua ennen kisaa, mikä nosti Jiin lähes ilmaan vedestä (hurjat kyydit!) ja päättyi niukin naukin vältettyyn kiinalaiseen. Taktiikkamme olikin pitää radasta sitä puolta, jolla tuuli oli tasaisempi, ja tehdä päätös spinnun nostosta vasta hieman ennen ylämerkkiä.

Aamun kisassa meidän lisäkseme mukana olivat tiimit Ylikangas, Cosmonauts (With), Rock the boat (Kariola) ja Jack Daniel’s (Paatela).  Näistä matseista saimme nenillemme Ylikankaalta ja Cosmonautsilta (joka koostuu Team Laikan miehistöstä) ja voitimme uudet tiimit Rock the boatin ja Jack Daniel’sin. Toisen uuden tiimin voitimme ajamalla ilman spinnua, vaikka toinen tiimi ajoi spinnulla. Puuskittaisessa kelissä manööverien hallinta nousee ratkaisevaan asemaan, mikä koitui meidän voitoksemme.

Iltapäivällä lähes sama porukka jatkoi. Lopputuloksissa otimme kuonollemme vain Ylikankaalta, joten sijoituimme toiseksi.

Päivän häijyimmät fiilikset tulivat siitä, kun isopurjetta ei saatu jiipattua edes kahden naisen käsivoimin lenssatessa puuskassa hirmuista vauhtia kohti rantaa. Päivän aikana saimme kuitenkin hiottua hyvän yhteistyökuvion kasaan, jolla kipparin, ison skuuttaajan ja pianistin yhteistyöllä jiippi hoituu kelissä kuin kelissä. Spinnun ollessa poissa pelistä suurimman osan aikaa kisapäivästä tuli todellinen punttitreeni ison skuuttaajalle – allekirjoittaneen ylävartalo huusi leipää vielä pari päivää kisan jälkeenkin.

Ami/TW

Maanantaitreeneissä aiheena oli merkin kierto, tilanteessa jossa veneet tulevat eri halsseilta tasoissa merkille. Ensin kiertelimme ylämerkkiä ja sen jälkeen teimme vastaavan harjoituksen alamerkille. Testailimme lisäksi itseksemme spinnuajoa ilman puomia.

Treeniaika oli harmillisen lyhyt – aurinko laski jo seitsemältä, joten valoisa ilta-aika alkaa olla kortilla. Höh.

Koko naisisto vietti aurinkoisen lauantaipäivän veivaamalla center cupia kahdessa erässä. Tuulta oli sopivan rapsakasti (noin 6-7m/s), joten töihin päästiin!

Aamupäiväkisa

Aamulla meitä vastassa olivat Olli-Pekka Lumijärvi (Team Accenture), Susu Kukkonen, Maija Saijonmaa ja Lauri Kääpä (Cosmonauts). Lähdimme kisaan altavastaajina: emme ole ajaneet juurikaan avoimia match-kisoja tällä kaudella – rankingimme jopa tippui 100 pykälää viimeisessä rankkauksessa - joten olimme huonoiten rankattu tiimi.

Ensimmäisessä matsissa Kääpää vastaan kompastuimme omaan mokaan: varastimme nolosti geittauksessa ja saimme itsellemme penaltyn. Ilmeisesti keskiviikon ajoitustreeneissä olisi ollut kertauksen paikka…

Kukkosta vastaan ajauduimme mielenkiintoiseen dial-upiin lipun viereen. Me nousimme piihin lipun viereen yrittäen saada Susun jäämään lipun toiselle puolelle. Susu kuitenkin änki väkisin lipun ja meidän väliin, jääden siihen lukkoon. Kun hän lähti kääntämään paikasta pois, hänen peränsä osui meidän kylkeemme. Protestoimme äänekkäästi, mutta tuomarit eivät nähneet tilannetta. Jäimme tietysti tuohtuneina nököttämään paikallemme, jolloin Susulle tarjoutui loistava tilaisuus hyökätä styyralla kohti parkissa lilluvaa paattiamme. Mitä tästä opimme: ei jäädä kyttäilemään mitä tuomari sanoo, eikä ainakaan tohisemaan omia jälkipelejä kun kello käy.

Lumijärveä vastaan härväsimme startin: Lumijärvi on opetellut näppärän nostotempun juuri ennen starttia. Tempussa hän jarruttelee lähtiessään starttaamaan ja odottaa vastustajan nousevan styyralle hänen yläpuolelleen. Sen jälkeen hän nostaa starttiveneen lähellä piihin, jolloin toinen vene ei pääse vauhtiin eikä starttaamaan paaran halssilla. Eri näppärä kikka.

Maijaa vastaan pre-starttimme oli varsin heikko. Nössöilimme täysin ja Maija sai ajettua meidät kaikkein huonoimpaan paikkaan, lipun päähän starttiviivan yläpuolelle. Argh. Lähtiessämme starttiin saimme Maijaa aavistuksen kiinni ja pakotimme hänet nousemaan kohti starttilinjaa, ettei hän pääsisi kiertämään lippua startatakseen. Me kiersimme lipun hienolla käännöksellä ja saimme paremman startin. Radalla menomme kulki todella hyvin, saimme nipistettyä kaulaa jokaisella legillä. Voittohan siitä tuli!

Kisan lopputulos oli 3 tappiota ja yksi voitto. Voitimme Saijonmaan erittäin hyvän tsemppauksen jälkeen, josta saimme kiksejä jatkaa vielä iltapäivänkin kisaan.

Iltapäiväkisa

Lounastauon jälkeen vuorossa oli toinen kisa. Vastustajina meillä oli Lumijärvi, kipparia vaihtanut Cosmonauts (eli Kääpä) sekä Tuomas Riski (Skattasailing). Myös tämän kisan lähtötilanne oli sama kuin aamulla, olimme huonoiten rankattu tiimi.

Lumijärvelle ja Cosmonautsille hävisimme lähdössä ja radalla venevauhdissa. Matsi Skattasailingia vastaan sen sijaan oli yllättävänkin helppo. Saimme paremman startin ja pääsimme lähtemään huomattavan edellä. Jostain syystä pojat eivät pyristelleet meistä eroon, vaan odottivat kiltisti sitä, että heitimme vendat minne halusimme.

Näistä vastustajista hävisimme meitä paremmille tiimeille, mutta saimme Skattasailingin päänahan, kuten pitikin.

Keskiviikkotreenien aiheena oli tällä kertaa ajoitus linjalle. Ensin kukin gasti kokeili arvioida lähtöä ajan perusteella ja käskemällä muita veneessä. Vitkuttelua linjan alla harjoiteltiin nostamalla piihin tai alabanaaneilla.

Tämän harjoituksen jälkeen ajoimme 2 minuutin startteja “veneen päästä” vastustajan kanssa.

Tänä vuonna Team Wob ei pystynyt osallistumaan naisten Match SM-kisoihin omalla tiimillä. Perjantaipäivänä minulla soi puhelin, kun Chita Wahlroos ja Maija Saijonmaa etsivät gasteja – Chita tarvitsi keulagastin, Maija genuaskuuttaajan. Noh, tämä työjako oli helppo, meidän kokenut keulagastimme Mane meni Chitalle ja minä pääsin riemuissani repimään skuutteja Maijalle. Maijan kanssa purjehti myös Liisa Ropponen storassa Maijan omasta normi-tiimistä ja Lisa Gerkmann Flixeistä keulagastina.

Lauantaina meillä oli ensin kolme byeta ja ehdittiinkin mennä vesiltä takaisin lounaalle ennen meidän ensimmäistä kisaa, joka oli Chitaa vastaan. Meidän pakka pakka ensimmäisessä kisassa oli hieman sekava ja Chita kiitti sekoiluamme voittamalla kisan.

Seuraavaan kisaan Mickan Forsia vastaan ehdimme skarpata ja saimmekin hyvän lähdön eikä Mickan päässyt hätistelemään meitä radalla, kun emme toheloineet siellä.

Mutta, sitten Peppi Karlemota vastaan unohdimme lukea pre-startissa aikaa ja keskityimme pitämään häntä ylälukossa. Sen sijaan, että olisimme tehneet oman lähdön, teimme yhden kiekan lisää ja Peppi pääsi ottamaan paremman lähdön. Meillä oli hyvä tsemppi päällä, eihän hän niin kaukana ollut. Mutta onnistuin töpeksimään yhdessä vendassa saamalla engelsmannin ja kisa ratkesi sitten siihen. Grrr.

Viimeinen kisa lauantaina meillä oli Point (Saila Heijola) vastassa. Teimme hyvän pre-startin mutta starttivene oli sitä mieltä, että varastimme – meillä taisi olla sitten alle yhden sekunnin ero starttiveneeseen, koska meidän mielestä emme varastaneet- mutta mikäs siinä, koukkaamaan vain lähtölinjan alle uudelleen. Point oli byen aikana katsellut missä tuulee ja lähtivät sitten metsästämään sitä tuuliraitaa josta meillä ei ollut mitään hajua. Me taisimme olla tosin hereillä kryssin aikana, koska meillä oli selkeä strategia kuinka lenssi ajettaisiin. Point taaseen lähtivät liian kauaksi oikealle laidalle ja menettivät siten johtonsa. Meillä oli kiivas keskustelu miten ajettaisiin seuraava kryssi, mutta valitettavasti toistimme ensimmäisen kryssin virheet ja missasimme sen hvyän tuulen raidan, jonka Point oli havainnut ja menetimme johdon. Point on kyllä todella hienosti oppinut purjehtimaan matchia.

Sunnuntaina olimme sisuuntuneet lauantaina tehdyistä virheistä – ei enää engeslmanneja, ei spinnuhässäköitä ja rataa pitää lukea (oikein). Ensimmäisenä meillä oli vastassa Susu Kukkonen. Aktiivisen pre-startin jälkeen emme päässeet Susun ja starttiveneen väliin mutta meillä oli parempi vauhti lähdössä kuin Susu joten ne jäivät hieman meidän alapuolellemme lovartin puolella. Maija tsemppasi meitä koko ajan ja me hengattiin, trimmattiin ja keskityimme kisaan niin hyvin kuin mahdollista ja saimme kuin saimmekin vähän kaulaa Susuun ja aloimme antamaan pakkituulta. Me myös puolustimme oikeata laitaa, joka oli meidän mielestämme parempi (kuten ylämerkillä huomattiin, että se olikin). Ensimmäinen styra-para tilanne oli tiukka, mutta päästiin juuri ja juuri Susun ohi paaralla kohti tuulia. Seuraavassa kohtaamisessa kaula oli kasvanut meidän onneksemme. Lenssillä yritimme keskittyä vauhtiin ja siihen, ettei Susu pääsisi peittämään meitä tai saamaan sisäpaikan. Onneksi näin ei käynyt ja pääsimme jatkamaan johdossa seuraavankin kierroksen maaliin asti. Maija ajoi tässä kisassa kyllä tosi hyvin.

Viimeinen kisa oli Silja Lehtistä vastaan. Valitettavasti onnistuimme saamaan turhan penaltyn pre-startissa ja se kisa oli sitten siinä. Me emme kuitenkaan antaneet periksi, vaan halusimme purjehtia niin hyvin kuin mahdollista ja päädyimme venda-matsiin heidän kanssaan. Iloksemme huomasimme, ettemme jääneet niissä jälkeen. Valitettavasti jouduimme valitsemaan  ajammeko pitkää leikkaria pakkituulessa tai mahdollisesti pieni reikä, mutta vapaissa. Näistä huonoista vaihtoehdoista valitsimme vapaat tuulet ja siinä sitten Silja sai lisättyä etumatkaa, kun jouduimme saaren aiheuttamaan huonoon tuuleen. Silja ei tehnyt mitään suurempia virheitä ja ajoi toisen kierroksen jälkeen ensimmäisen maaliin.  Meitä jäi vähän harmittamaan eilisen päivän muutamat virheet jonka takia purjehdimme vain Round Robinin, mutta muuten oli taas kiva purjehtia auringonpaisteessa ja hyvällä porukalla.  

Mane taaseen jatkoi Chitan kanssa semi-finaaleihin, jännittää heidän puolesta.

-iku

Pääsimme tyyppaamaan NJK:n uusia J80-veneitä syyskauden ensimmäisissä keskiviikkotreeneissä. Ja kyllä oli hianot pulkat! Vene tuntui hyvin tutulta, vaikka muutama yksityiskohta olikin siirtänyt paikkaa. Vaikka veneet olivatkin joutuneet heti kättelyssä kovaan kulutukseen Baltic Match Tourin kisassa, olivat ne vielä uutuudenkarheita – kirjaimellisesti! Team WoBin venearvosteluosasto antaa erityiskiitosta kannen mielettömästä pebagripistä: nyt pysyy mummo kuin mummo laidalla!

Treenien aiheena oli vendat ja jiipit. Veneet jaettiin treenipareihin, joiden kanssa manöövereitä treenattiin. Näin parista sai mittatikun omalle manööverinopeudelle ja venevauhdille. Treenejä vetänyt Janne kävi vuorotellen veneissä neuvomassa. Mekin saimme hyvän muistutuksen siitä, miten kevyessä tuulessa tehdään kunnon rullavenda ja miten spinnun & pinnan yhteistyö toimii jiipissä. Pientä haastetta on vielä saada spinnu lentämään jiipistä ulos tultaessa, ainakin kevyellä tuulella ja kaatosateessa.

/Ami

Eilen 8.7.2009 julkaistun uuden match race -maailmanrankingin mukaan sijoituksemme on tällä hetkellä avoimella puolella 473. ja naisten rankingissa 65. Nämä ovat siis match-pinnanaisemme Ikun sijoituksia, osan kisoista on ajanut Mane.

Lisätietoa rankingista löytyy ISAF:n sivuilta.

Upeana aurinkoisena keskiviikkoiltana team WoB lähti treenaamaan rennosti. Mukaan otettiin yksi poiju kiintokohdaksi (tai vaihtehtoisesti styran veneeksi). Päivän aihe oli pakittaminen ja liikkeelle pääsy takaisin eteepäin. Ajamme siis piihin ja  aletaaan pakittaa, tietyssä kohdassa käännetään venettä ja lähdetään  ajamaan eteenpäin, esimerkikisi poijun kohdalla pitää saada keula poijun alta ohi ja sitten jatkaa matkaa poijun yli toiselta puolelta.

Aluksi treenattiin pelkkää pakittamista stora ylhäällä . Ajettiin piihin, pysäytettiin vauhti storalla ja alettiin pakittaa venettä purjeella pitäen veneen keula koko ajan kohti tuulta. Jossain vaiheessa käännettin vene (yli 90 astetta tuulesta)  ja polkaisimme venevauhdin eteenpäin. Vene totteli kiltisti tahtoamme ja pakitti ja kääntyili haluttuun suuntaan. Oli myös hauska huomata miehistöpainon vaikutus peruutussuuntaan ja korjausliikkeisiin. Tosin vaihto peruutuusvaiheesta eteenpäin kulkeminen oli todella hidasta.

Hankaluuksiin törmättiin, kun genua nostettiin ylös. Vene kääntyili miten se itse tahtoi vaikka yritettiin brekata genualla (genualla yritettiin pitää keula kohti tuulta) ja pakittaa storalla. Välillä onnistuttiin kyllä hidastamaan kääntymisprosessia (purjeet, pinna ja paino vastakkaiseen suuntaan kuin mihin vene meni), mutta emme saaneet venetä kääntymään kuten toivoimme - mietintätauon aika.

Jonkin ajan kuluttua huomattiin, että menee paljone enemmän aikaa kuin uskoimme, ennen kuin vene oikeasti alkaa pakittaa, tai siis milloin venettä tulee ohjata pakitustrimmeillä. Usein huomattiin, että vene kääntyili kuin oltaisiin menossa eteenpäin tai ollaan paikalla, vaikka vene liikkui meidän mielestä vähän taaksepäin. Eli tarvitaan selkeästi enemmän vauhtia peruuttamiseen. Pakittaminen onnistui kuten  toivoimme muutaman kerran, mutta kyllä tätä joudutaan treenaamaan muutaman kerran vielä…

Meille tuli myös toinen ongelma, miten saadaan vene nopeasti liikkumaan eteenpäin kun pakitetaan? Miten saadaaan peruutuusliikkeen pysähtymään ja samaan aikaan polkaistua vene vauhtiin eteenpäin? Vene kääntyi vielä pakittaen, kun yritimme polkaista vene vauhtiin eteenpäin. Onnistuimme kyllä lopettamaan liikkeen taaksepäin, mutta ei vene oleellisesti alkanut kiihtyä eteenpäin. Kokeilimme viime vuonna samantyylistä kääntämistä Jannen kanssa, mutta nyt tämä ei ihan onnistunut. Onko oleellista se, kuinka alas pitäisi antaa veneen kääntyä ennen kuin polkaistaam vene vauhtiin toiseen suuntaan? 90 astetta tuuleen vai enemmän?  Vai miten tulisi ohjata venettä tuossa tilanteessa? Tähän asiaan emme siis treenien aikana saaneet selkeää tuntumaa, mutta ehkä sitä voisi kehittää hypoteesin ja testata sitä taas joku päivä vesillä.

-Iku

Center cupiin lähdettiin taas loistavassa purjehdussäässä: aurinkoa ja kevyttä tuulta, vaihdellen 2-4m/s. WoBilla oli pitkästä aikaa koko naisisto kasassa: keulassa Susse, pianossa Sanna, genuassa monitoiminaisemme Mane, isossa ja spinnussa Ami sekä pinnassa Iku. 

Ensimmäisessä matchissa vastassa oli ensimmäistä kertaa matchannut Paatela. Pojat olivat liikkeellä kolmen jannun voimin ja ilmeisesti saaneet briiffin matchin perusasioihin rannassa kipparikokouksen ohessa. Geittasimme styyralta ja huomasimme poikien olevan kaaaaaukana matkalla kohti starttialuetta. No, totesimme että ei me mitään kilttejä partiotyttöjä olla – ainakaan ihan aina – joten lähdimme röyhkeästi estämään heitä geittaamasta. Ensimmäisessä kohtaamisessa saimme aikaan styyra-paara -tilanteen, josta pojat kuittasivat ensimmäisen penaltyn. Tarkoituksena oli saada heille 2 penaltya alle, jotta pääsisimme kuitenkin kisaamaan. Pienenä työtapaturmana hankimme heille toisenkin penaltyn kohtaamistilanteesta, joten 2 minuutin aikarajan mentyä umpeen geittauksesta tuomari liputti pojille mustaa lippua. Taisi olla muuten ensimmäinen kerta, kun saamme toisen veneen black flägättyä ulos.

Toisessa matchissa vastassa oli Flix. Pre-start oli peruspyörimistä. Täytyy antaa flikoille tunnustusta siitä, että he saivat venevauhdin pysymään melko hyvin pyörimisessä – siinä meillä on vielä petrattavaa. Taisimme saada paremman startin – tjaa, kippari taitaa olla ainoa, jolla on aikuisten oikeasti saumoja muistaa, mitä missäkin matsissa tapahtui, muiden näkökentässä kun on kilometreittäin skuuttia, purjeen reunaa tai puomia. Rata oli joka tapauksessa äärimmäisen lyhyt, joten ennen kuin huomasimmekaan olimme jo ylämerkin leikkarilla ja tähtäämässä siihen. Lyhyen radan lenssi piti keulagastin lämpimänä: komentosarja spinnu ylös, genua alas, jiippi, genua ylös, spinnu alas kuului veneen perästä melkoisena sarjatulena. Maaliin selviydyimme voittajina hyvien manööverien siivittämänä – ei mennyt edellisillan treenien jiippisulkeiset hukkaan!

Kolmannessa vastassa oli DC, mistä sukeutui varsin jännä match! Geittasimme styyralta, mutta menetimme kontrolliasemamme omaan härvellykseemme ja hitauteemme kissa-hiiri-leikissä. DC oli niin riemuissaan meidän jahtaamisestamme, etteivät he huomanneet lähteä starttiin ihan ajoissa. Startti oli varsin tasainen, saimme vain hieman etumatkaa. DC vendasi alla paaralle ja me leiskautimme match-taktisesti perään (NWMRT:n traumat matchista Peppiä vastaan kirvelivät vielä kuin suola haavassa). Ylämerkillä olimme aavistuksen edellä, DC kryssi styyralla kohti ylämerkkiä meidän kiertäessä sitä. Lenssillä DC pääsi peittämään ja kiri rinnalle jiipatessamme. Alamerkillä he huohottivat meidän niskaamme, mutta meillä oli sisäveneen paikka. DC protestoi vimmatusti meidän ajaessa kohti merkin kiertoa ja huutaessa takaisin “proper course, sisäpaikka”. DC ryykäsi väkisin päälle ja meidän protestoidessa heille napsahti siitä penalty. Hah. Matsi ratkesi siihen, että DC:llä kesti spinnun keräily alamerkin kierron jälkeen niin pitkään, että he joutuivat ajelemaan turhan alas.  

Neljännessä kohtasimme Snön. Pre-start kului perushyörinässä. Lähdimme molemmat hakemaan starttia hieman ajoissa ja mutkittelussamme starttiviivalle jouduimme Snön yläpuolelle. Muutamaa sekuntia ennen starttia siinä ei ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin päästää purjeet lepattamaan. Läpsyttely kostautui siten, että Snö sai paremman startin paremmasta vauhdista. Jostain syystä tyttöjen nousukulma ja kryssivauhti ei ollut ihan kohdallaan, sillä olimme saaneet heidät kiinni ja jo hieman kaulaa ensimmäisellä ylämerkillä. Loppumatch kului eron kasvattelussa ja tulimme maaliin hyvällä etumatkalla.

Viidennessä matsissa oli vuorossa tämän center cupin titaanien taisto, kun vastaan tuli yksi arkkivihollisistamme, Point. Pre-start oli Linnanmäkeen verrattavaa karusellimeininkiä: kissa ja hiiri pyörivät toistensa ympärillä väkkäränä. Ajoitimme lähdön aavistuksen Pointia huonommin ja olimme metrin jäljessä, Point meidän alapuolellamme. Edellisillan treenien opit tiiviisti mielessä tajusimme, että he alkavat polttaa meitä pois siitä. Olimme myös tsuumailleet ennen geittausta, että radan oikealla laidalla tuulisi paremmin, joten lähdimme splittaamaan. Virhe: oikea laita veti kuitenkin paremmin ja me yhtä vendaa rikkaampina tulimme ylämerkille perässä. Point ajatti meitä reilusti merkin yläpuolelle, emmekä me tajunneet lähteä tarpeeksi ajoissa vain väkisin runnomaan Pointin ja merkin väliin. Toinen virhe: ei kannattanut mennä niin paljon ylöspäin, olisimme tuomarin jälkipelivinkkien mukaan päässeet hyvin koukkaamaan Pointin ali merkille. Lenssillä peittelimme ja alamerkillä meinasimme ajaa Pointin peräpeilistä sisään, joten vendasimme saman tien paaralle. Kolmas virhe: olisi pitänyt oppia edellisestä kryssistä, että se vasen laita veti paremmin. Point oli ylämerkillä harmittavan paljon meidän edellämme ja lenssillä teimme taas WoBit: hirveä vauhti, mutta rata loppui kesken. Ensimmäinen kerta, kun hävisimme Pointille Ikun ollessa pinnassa, murrr!

Lopputuloksena toinen sija. Neljä hyvää matsia, joista on vaikea muistaa olla iloinen, kun viimeisen matsin tappio on kirvelevänä mielessä. Palkintopätkikset maistuivat kuitenkin todella hyviltä (mums!), kiitokset järjestelijöille!

/Ami

Sääennuste lupasi keskiviikkoillalle juuri sitä, mitä koko kevään on tullut taivaalta: sadetta ja kylmää viimaa. Illasta kuitenkin kuoriutui mitä mainioin purjehduskeli: aurinkoa ja tuulta 4-5m/s, mahtavaa! Treeneissä mukana olivat Iku, Susse, Ami ja Mane. 

Treenien aiheena oli hyvä trimmi ja “kiipeäminen” kryssillä toisen veneen eteen pienillä piinauksilla, sekä luun että leen puolelta. Ville antoi hyvät ohjeet ja kävi kiertämässä jokaisen tiimin useaan otteeseen läpi, kommentoiden veneiden purjetrimmejä, ajamista ja antaen vinkkejä kiipeämiseen. Kaiken kaikkiaan tosi hyvät treenit – terveisiä vaan Villelle, jos satut joskus tänne eksymään!

Me otimme lisäksi lensseillä jiippisulkeisia, jotta tuore keulagastimme Susse saisi hyvän tatsin loistavaan jiippaamiseen. Ja löytyihän se! Treeni teki hyvää myös pinnanaiselle ja spinnun skuuttaajalle – loppupeleissähän hyvä jiippi on kiinni näiden kolmen yhteispelistä.

/Ami

NWMRT:n Helsingin osakilpailu käytiin koleassa (+5, argh!), sateisessa ja tuuleltaan vaihtelevissa (1-6m/s, luoteen ja pohjoisen väliltä) olosuhteissa. Kisaan osallistui kuusi tiimiä. Team WoBista mukana olivat Iku, Mane, Ami, Sanna (pe) ja Susse (la) sekä vierailevana rokkistarana Chita.

Kilpailu alkoi kahdella round robinilla. Perjantaina purjehdittiin näistä kahdeksan flightia, lauantaille jäi kaksi – sekä yksi uudelleenpurjehdus. Lauantaina kisa jatkui semi-finaaleilla ja finaaleilla.

Ensimmäinen round robin

Le Berre – Ensimmäisessä matsissa olimme vielä vähän unessa. LeBerre sai meidät pihteihin, pyörimme pre-startissa lipun tuntumassa, pyristellen välillä piihin ja välillä siitä pois. Startti ei ollut kaikkein kehnoin, mutta emme saaneet heidän pientä etumatkaansa kurottua kiinni. 0-1.

Lehtinen – Geittasimme paaralta piihin, josta lähdimme kiertämään lippua. Lehtinen tunki meidän ja lipun väliin samalla kun he saivat puuskan, joten he kiltisti tienasivat itselleen penaltyn kippaamalla lipun päälle. Saimme reippaasti huonomman startin, joten Siljat ottivat penaltynsa pois kauniisti ensimmäisellä kryssillä ja purjehtivat johdossa maaliin asti. 0-1.

Karlemo – Kryssiosuuksilla ei tapahtunut mitään kummallista. Viimeisellä lenssillä saimme hyvät puffit ja jyräsimme vauhdilla Karlemoa kiinni. Rata vain loppui tavalliseen tapaan hieman liian kesken… 0-1.

Hagström – meillä oli hyvä startti mutta se ei auttanut lopputulokseen. (0-1)

Fors – Pre-startissa jäimme Mickanille venevauhdissa. Emme saaneet veneen vauhtia pysymään yllä yhtä hyvin kuin heillä kissa-hiiri-leikissä. Kissa jäi ja hiiret näytti pitkää nenää… 0-1.

Toinen round robin

LeBerre – Ranskalaiset tekivät tyylikkään chicken racen meitä vastaan paaralta ja pääsivät karkuun. Pre-start kului Affen ympärillä – pääsimme irti heistä käyttämällä Affea hyväksi ja karistamalla jahtaajan. Saimme paremman startin kuin ranskattaret, mutta he kirivät venevauhdilla kiinni ja ottivat johdon kryssillä.

Lehtinen – piinailua ylämerkillä ja parkkiin – piinaaminen ei kannata mikäli on kauempaa merkistä kuin ½-1 venemittaa.  (0-1)

Karlemo – Peppi oli vähän liian ajoissa lähtölinjalla ja joutui slöörailemaan linjaa pitkin ja me saatiin parempi startti luusta täydessä vauhdissa. Johdettiin toiselle ylämerkille asti, jossa he tulivat styyralla kylkeen meidän parkittua pläkään ylämerkillä. Meidän tulisi varmaan suorittaa jokin urhirituaali tuulijumalalle. Tai oppia lukemaan pilviä paremmin. Valitettavasti lenssiosuudella Kaarlemo seurasi meidän tekemisiämme tarkast ja heillä meni manööverit putkeen joten emme päässet heidän ohitse. (0-1)

Lauantaina jäljellä oli kaksi kisaa toisesta RoundRobinisita. Ensin oli vastassa Hagström, tästä matsista ei jäänyt mitään mieleen. (0-1)

Fors – kissa-hiiri-leikissä jäimme taas. Tuuli oli shiftannut aika rajusti ylämerkillä ja onnistuimme saamaan todella hienon sekamelskan keulassa  ja spinnun alasotto ajaratoineen ei mitenkään ollut mallikelposta. (0-1)

Semi-finaalit (sijat 5-6)

LeBerre (x2) ensimmäisessä kolari startissa – mun piti sitten änkeä kilpailijan ja Affe-starttiveneen väliin. Tuomarit rankaisi vahingossa ranskalaisia, me tehtiin moraalipenalty vahingossa. Tietysti kaikista kuudesta veneestä meillä oli ainoa, jonka keulassa ei ollut kumipuskuria. Auts… laskua odotellessa. (0-1)

Toisessa kisassa ranskalaisia vastaan geitattiin etuajassa, jarrutimme liian myöhään ja menimme piihin Affen keulan eteen. Dumb move. Jos sitä kuitenkin geittaa liian ajoissa ja saa rankun, olisi varmaan parempi ajaa täysillä geittaukseen. Meillä oli muutenkin pakka aika sekaisin koko kisan aikana edellisen T-bone:in jälkeen. (0-1)

Tämän vuoden NWMT Njk:lla ei ehkä mennyt ihan niin putkeen, mutta kunhan ollaan saatu treenattua joitakin asioita, pistämme varmaan paremmin kampoihin. Pinnamiehenä minun tulee statsata siihen, että olisimme lähempänä lähtölinjaa startissa, vaikka huonommassa paikassa mikäli emme pääse pihdeistä irti, mutta ei niin, että ajamme peräkanaa linjalle. Muutenkin kisoista tuli paljon ideoita miten voisimme parantaa purjehdustamme. Hyviä puolia, on ilo huomata, että tiimimme jaksaa keskittyä seuraavaan kisaan unohtaen hetkellisesti edellisen kisan tappio. Huviksemmehan me kisataan

Tulokset

Karlemo

Lehitnen

Fors

Hagström

LeBerre

Heinonen

Torstaina oli meidän ja Pointin vuoro järjestää CenterCup. Tuuliennusteet eivät olleet mitenkään lupavia – heikkoa tuulta ja tuuli kääntyy ja heikkenee iltaa kohti, sadetta. Manen kanssa oltiin tuomariveneessä.

Kisoissa mukana olivat DC, Ylikangas, Cosmonauts, Snö ja 29 +.  Kaikkien onneksi aurinko paistoi, mutta tuuli oli erittäin oikukas. Ensimmäisen flightin aikana tuuli hyytyi melkein täysin, kun 29+ ja Cosmot (1-0) ja Ylikangas ja Snö (1-0) kisasivat.  Päätettiin lyhentää rata seuraavaan flightiin. Okkosen tiimi (29+) purjehtivat ihailtavan rauhallisesti keyveessä tuulessa, ei ylimääräisiä liikkeitä, vendoissa genua tulee rauhallisesti yli ja kiihdytys. Ainakin meillä voisi vähentää turhia asennon vaihtoja veneessä.

Seuraavaksi tuomaroitiin DC vastaan Ylikangas (0-1). Ylikangas ajoi selkeästi paremmin kryssiä, heillä oli hieman parempi nousukulma ja tekivät paremmat ratkaisut. Ylämerkin jälkeen tosin, tuomariveneestä katsottuna, Ylikangas lähti spinnutelemaan todella kovalla kulmalla ja spinnu kaatuili lovartin puolelta. Tässä totesimme, että nyt on DC:llä mahdollisuus saada heidät kiinni ajamalla parempaa kulmaa, mutta DC seurasi Ylikangasta ja heidänkin spinnu kaatuili lovartin puolella. Kisa olikin sitten siinä. Mietimme Manen kanssa, että tulisi muistaa seurata silmillä mitä kilpailija tekee, mutta tehdä omat ratkaisut tarkastelemalla, miten tuuli käyttäytyy siinä missä oma vene on. Toisessa matsissa Cosmonatus voittivat Snön.

Snö-Okkonen (0-1) oli seuraavana. Pre-startin aikana Snölle annettin kaksi penaltya, josta totesin jälkeen päin, että toinen ei välttämättä ollut oikein annettu. Kyseessä oli styra-para tilanne, mutta Okkonen ei ollut tarpeeksi lähellä Snötä styralla, jotta penalty olisi ollut oikeutettu, metri vielä niin sitten ehkä…minun pitää oppia, että näillä veneillä voi olla todella lähellä.  Heti kryssillä Snö jäi huomattavasti jälkeen Okkosta (sen lisäksi, että ottivat toisen penaltyn pois, niin he eivät ole vielä oppineet ajamaan veneetä kevyeellä keillä, ehkä syksyllä sitten kun on enemmän kokemusta), joka pysytteli ehkä vasen-keski laidalla, kun Snö meni ihan vasemmalle. Okkosen tullessa ylämerkille, Snö oli vielä  radan alkukolmanneksen puolella. Okkonen ei sitten nostanut spinnua (laiskuutta vai spekuloivatko he sitä, että purjehtisivat nopeammin genualla niin kevyeessä kelissä). Snö kuitenkin saapuessa ylämerkille nosti spinnun ja saavuttivat selkeästi Okkosta. Pojille tuli kiire nostaa spinnu, jotta ehtisivät ensimmäisenä maaliin.

Kolmen kisan jälkeen meillä oli tulos. Päätettiin kuitenkin katsoa, mikäli tuuli vähän yltyisi, jotta voisimme ajaa koko kisan läpi. Pienen odottelun jälkeen pieni tuulenvire saapui ja ajettiin yllättäen erittäin nopea, yhden kierroksen kisa. Emme osanneet kuvitella, että tuuli nousisi ja kestäisi jonkin aikaa ennen seuraavaa pläkää. Ylikangas-Cosmonauts (0-1) (ainakin näin muistelen).

Viimeinen kisa oli Snö-DC. Jumbe, mikä kisa. Manen kanssa jännitettiin ihan täböilla, kun tiimit ohittelivat toisiaan kryssillä-lenssillä-kryssillä-lenssillä. Huh, huh. Ensimmäisen kryssin aikana DC sai paremman lähdön, mutta valitsivat alkupuoliskolla huonomman laidan (?). DC tuli styyralla ja pakottivat Snön heittämään vendan, jonka he tekivät sitten suoraan DC:n eteen ja sitten DC päätti mennä Snön alapuolelle – ihmettelin miksi, DChän olisi ihan hyvin voinut heittää vendan. (Rannalla he kertoivat, että protestoivat sen takia, että he joutuivat väistämään Snötä, mutta Snö oli kauan aikaa sitten saaneet vendansa valmiiksi). DC oli sitten loppumatkan ylämerkillä Snön pakeissä, kun DC päätti heittää uuden vendan niin. Snö kiersi ylämerkin ensin ja tekivät jiipin ajorataa nähden aivan liian myöhään, eivät saaneet spinnua heti vetämään ja ottivat spinnun aika myöhään alas. DC seurasi aluksi Snön ajorataa, mutta hallitsivat jiipin jälkeen spinnua paremmin ja – kun Snö kiersi todella kaukaa alamerkin – he kiersivät helposti merkin sisäpaikassa. Kryssille lähettiin sitten DC:n johdossa. DC pitkälle vasemmalle laidalle kun taas Snö pysytteli keskellä. Täten ylämerkillä Snö kiersi ensimmäisenä, sitten väliin änkesi Ylikangas ja viimeiseksi DC. DC sai spinnun vetämään ja peitti Snötä ajoittain ja Ylikangas peitti Snötä myös välillä. Paha paikka. Ylikangas teki jossian vaiheessa jiipin, jolloin myös DC teki ja sitten Snö. DC saavutt takaa peiton ja lähestyivät Snötä koko ajan… juuri ennen maaliviivaa DC jiippasi uudelleen ja spinnu sakkasi, Snö jiippasi ja spinnu sakkasi…ja niin kävi, että DC voitti juuri, ja juuri Snön.

Tuomariveneestä katsottuna, olisin Snön tilalla heti ylämerkin jälkeen jiipanuut styyralle ja yrittänyt siten päästä vapaisiin. En myöskään olisi jiipannut juuri ennen maalilinjaa vaan yrittänyt vauhdilla tulla maaliin, kun keli oli kuitenkin kevyt ja spinnun lennättäminen oli hankalaa. DC:nä olisin maaliviivalla tehnyt kuten hekin, ja jiipannut, koska starttiveneen puoli oli lähempänä. Ja Snö ilmeisesti ajoi tietoisesti niin alas kuin mahdollista ja siten häiritsi DC:n ajoa.

Oli oikeastaan aika kiva järkätä taas kisaa ja nähdä lähietäisyydeltä mitä toiset tekivät, toivottavasti tietyt asiat jäi mieleen ja voidaan implementoida sitä omaankin purjehdukseen.

Tulokset

1. 29+ (okkonen)
2. Cosmonauts
3. Ylikangas
4. DC
5. Snö

-iku

Tänään lähdettiin uudella kokoonpanolla ulos, tutut kasvot olivat Susse (keulassa) Sanna (genuassa) Mane (genuassa) ja uusi tulokas Chita (storassa).  Chita on päättänyt aktivoitua taas purjehduksen parissa ja hänet tullaan näkemään ulkona aina välillä meidän kanssa.

Päivän treeniteemana oli valmistautuminen. Janne, joka veti päivän treeniä, tokaisi, valmistautuminen ei välttämättä tuo voittoa, mutta jos valmistautuminen pettää, häviää varmasti. Valmistautuminen alkaa jo laiturilla, ovathan blokit, skuutit, fallit, purjeet yms kunnossa.

Ulos päästyämme tarkastelimme rata-aluetta, kryssikompassikulmia yms. Haastavinta taisi olla se, miten sitä voisi varmuudella tietää, kumpi laita vetää paremmin ilman mittauslaitteita – mikäli toinen vene purjehtii toisella laidalla, siitä voi saada osviittaa, mutta kuinka usein ennen kisaa toinen vene on kryssii vastakkaisella laidalla samaan aikaan kuin sinä…

Seuraavaksi siirryttiin lähtöalueelle, jossa saimme rauhassa tutkia lähtöviivaa, leikkareita ja ajoituksia ja viimeiseksi ajoimme lyhyitä pre-startteja.

Meillä oli kryssivauhdissa jotain ongelmia, jo silloin kun tutkimme rata-aluetta pinnassa ei ollut sitä normaalia vauhtitunnetta niin kuin keli olisi soinut. En tiedä missä vika oli, koska purjeet olivat trimmattu tasapainoon, hengailtiin, hekistä vedetty vain löysät pois, kiki kiinni, puuskaisessa tuulessa stora skuuttattiin todella aktiivisesti jne. Mietin mitä tehtiin eri lailla kuin normaalisti… Ehkä yks asia mikä tulee mieleen on, että emme ehkä seuranneet tuulen heikkenemistä iltaa myöten, mutta sekään ei selitä kuitenkaan alkuillan mitätöntä vauhtia.

Juu, ja meidän pitää selkeästi muistaa painonsiirrot pre-startin aikana ja myös antaa veneen kiihtyä tarpeeksi enne seuraavaa manööveriä (silloin kun voidaan).

-iku

Kauden toka center cup ja mukana oli Mane keulassa, Sanna genuassa, Ami storassa ja Iku pinnassa.

Vähän jännitti alussa kuinka pärjätään 4 henkilöllä puuskaisessa tuulessa, mutta kuten Sanna totesi, on helppo purjehtia samalla porukalla, kun tietää mitä toinen tekee ja varsinkin millä tavalla sen tekee.

Eka matsi oli Ylikangasta vastaan ja jokseenkin tasaisen prestartin jälkeen lähdimme ekalle kryssille. Valitsimme kuitenkin väärän laidan ja ekalla kerralla pakotimme heidät vendaamaan, mutta jouduimme itse heittämään pois. Toisella (?) kerralla kun kohdattiinn, Ylikangas oli selvästi ohi…ja jotain jäi uupumaa  meidän kryssitaktiikasta, miten hakea hyviä tilanteita ja varsinkin  miten niitä toteutetaan. (Harvemmin kun ollaan siinä tilanteessa, että radalla tapahtuu). Lenssillä peitettiin Ylikangasta ja päästiin heidän ohi, mutta sitten meille tuli pieniä ongelmia spinnun kanssa ja Ylikangas pääsi ottamaan sisäpaikan alamerkillä.  Grr! Siitä ei järjestys enää muuttunut.

Toinen matsi oli Skattasailinkiä vastaan. Prestartissa tuuli oli shiftannut taas lisää ja meillä oli selkeästi vaikeata päästä lähtölinjan yli. Noh, ekan matsin jälkeen oppineena päätimme puolustaa paaran laitaa ja olimme ylämerkillä heti Skattasailingin perässä kiinni ja lenssillä mentiin heidän ohi ja näin mentiin myös maaliin.

Kolmas kisa oli Pointtia vastaan. He saivat paremman startin, mutta ajoivat ilmeisesti liian alas, koska me päästiin helposti heidän yläpuolelle peittämään (startti oli splitti). Tästä otteesta emme päästäneet heitä vaan vahdittiin tiukasti heidän manöövereitä. Tokalla kryssillä peli oli siten selvä, kun tuomarivene toisesta kisasta oli saanut moottorivian juuri Pointin kryssilinjalla, ja ennen kuin he tajusivat tilanteen, veneet tutkivat toisiaan erittäin lähellä. Meillä oli muuten ekalla lenssillä pieniä vaikeuksia löytäää alamerkki muiden poijujen seasta, onneksi kuitenkin ennen merkin kiertoa havahduttiin etsimään oikeaa poijua.

Flixiä vastaan saimme, noh, ok:n startin, molemmat olivat vähän etuajassa linjalla ja jouduttiin jarruttelemaan samantyylisesti ennen lähtöä. Saimme kuitenkin sen paikan, minkä halusimme, puolustettiin edelleenkin paaran laitaa  ja pidettiín Flixit takanamme. Hiphei, tämä centecup taisi olla meidän ensimmäinen, jossa on tullut enemmään voittoja kuin tappioita

Olipa hyvä treeni! Ensin treenattiin veneen ohjaamista purjeilla ja miehistöpainolla, vendan saimme tehtyä pinnan ollessa keskellä, mutta jiipistä ei tullut ainakaan siinä kelissä mitään. Loppua kohti aloimme löytää tasapainon miten pitää venevauhtia yllä ja ajaa suoraan Paatista löytyy paljon taitoa, nyt pitäis saada se toimimaan yhtenäisesti. Jees, enemmän vesille vaan!

Seuraavaksi ajettiin prestarttia, heti kun pääsi irti lukosta oli seuraavan parin vuoro. Tehokasta ja hauskaa. Ja huomasin, että kaikkea mitä syksyllä osasin, ei välttämättä onnistunut/muistunut mieleen, argh. Ja sitten kipparin pitäisi oppia antamaan selkeitä kulkuohjeita, mitä, miten toivoo paatin kulkevan, eikä mitään muuta. Blaah, miksi ulosanti on niin hankalaa?

Päätettiin tiimin kanssa nostaa vielä spinnu kerran ylös, jotta Mane sais yhden noston ja laskun alleen ennen perjantain centercupia ja Ami pääsi trimmaamaan spinnua ekaa kertaa J80 tänä vuonna. Mallikelpoinen suoritus!

-iku

You heard me right!  I, a lowly blue belt, whooped up old school style on the famous black belt Leo Dalla. After a tough class with a lot of hard rolling (that is, I rolled hard. Dalla rested up.) Dalla and I threw down for the right to be named champion. 

So what if it wasn’t in BJJ? I still whooped him.

Check it out:

Kevyttä tuulta ja välillä suunnaltaan vaihtelevaa pläkää oli odotettavissa täksi päiväksi. Tiimistä mukana olivat Sanna, Mane, Ami ja Iku. Keulassa meillä oli Jossu, joka oli lainassa DC:ltä.

Ensimmäinen startti alkoi puolentoista tunnin vesillä olon jälkeen. Vastassa oli Silja Lehtinen, joka oli treenannut ja kisannut tänä kautena useasti kevyissä tuulissa. Pre-start -geittauksessa Lehtisellä oli parempi vauhti ja pääsivät meidän ohi ja tulivat meidän takaa styyralla. Siinä lähdettiin sitten piihin, jossa tapettiin aikaa. Valitettavasti emme olleet hereillä, kun he lähtivät kiihdyttämään piistä pois ja he saivat sellaisen kaulan aikaan, ettemme koskaan pystyneet hätyyttelemäänkään heitä. Vastustajan liikkeitä tulee seurata todella tarkasti! Tosin oltiin iloisia siitä, kun huomasimme, ettemme vauhdissa jääneet huomattavasti jälkeen, varsinkaan lenssillä.

Toinen startti oli Pointia vastaan. Meillä oli parempi geittaus ja päästiin heidän ohi ja pystyimme jokseenkin ajaamaan omaa pre-starttia. Molemmat olimme hieman liian aikaisin linjalla, Pointi enemmän ja me pääsimme lähtemään lähempänä starttivenettä, josta halusimmekin. Myöhemmin huomasimme, että Point oli kuitenkin saanut hieman paremman startin lähempänä poijua. Ensimmäinen kryssi meni hieman hakiessa tuulia ja Point sai lisää kaulaa. Lenssillä emme päästäneet heitä karkuun, vaan saavutimme jopa heitä kun valitsimme hieman toisen ajoradan. Alamerkin kierto ei ollut mitenkään kaunis (tai spinnun alasotto ja siitä merkin kierto), mutta tuuli, tai olematon tuuli, ei tehnyt asiasta helppoa. Vielä enemmän pitäisi saada painoa ulos leen puolelle merkin kierrossa tällaisissa tuulissa.

Toinen kryssilegi olikin jännittävämpi. Haettiin aktiivisesti tuulia, tehtiin vendoja ja aina kun Point heitti meidän päälle, me heitettiin pois. Meillä taisi olla hieman paremmat vendat ja saimme usein tuulen hieman aikaisemmin kuin Point. Tämä johti siihen, että pääsimme tulemaan styra-paara tilanteeseen, jossa Point onnistui saamaan vendan valmiiksi juuri meidän nenän eteen eikä meidän protestista tullut mitään. Murr! Siinä en pystynyt sitten keskittymään siihen hetkeen (olisi tietenkin pitänyt heti heittää pois – tehdä hyvä venda ja vauhtia olisi) ja Point pääsi ehkä puolitoista venemittaa meidän ohi. Lenssillä meillä oltiin aktiivisia ja tehtiin ensimmäisenä aina jiipit. Huomattiin, että uusi tuuli tulee ehkä radan oikealta puolelta ja jiipattiin Pointin takaa. Tästä alkoi hermoja raastava spinnutrimmaus-kisa. Onneksi oli vielä plän B, että jiipataan styyralle ja nostetaan sekä Lindroos (joka oli meidän ja Pointin välissä tässä kohtaa ensimmäisen lähdön veneenä) että Point ja häirittäisiin siten Pointin vauhtia. Arvioitiin kuitenkin, että meillä on parempi vauhti ja että vauhti pysyy parempana maaliin asti. Ja näin kävi. Hienoa työtä tiimiltä.

Nämä olivatkin tämän päivän ainoat kisat, lounaan jälkeen olimme vesillä odottamassa tuulta sellaiset puolitoista tuntia, jonka jälkeen kisajärjestäjät päättivät hinata meidät takaisin laituriin.

Huomenna meillä on odotettavissa 4 starttia, mikäli koko RoundRobin saadaa purjehdittua. Katsotaan miten tässä käy, kovia tiimejä on vielä vastassa.

Kylmässä syyskelissä lähti Sanna, Mane, Iku, vierailevana keulagastina Jossu ja neuvoja antava Janne ulos treenailemaan. Tuulta oli sellaiset sopivat 4m/s (eli olisi voinut olla vieläkin kylmempää). Rannassa suunniteltiin mitä treenattaisiin, perus spinnuajoa ja piistä pois lähtemistä. Hyvää treeniä meille kaikille ja Jossu saa pientä tuntumaa siitä miten me toimitaan tiimissä. Jossu toimii vierailevana keulagastina tiimissämme tulevissa kisoissa viikonloppuna.

Janne antoi heti ryhtiä treeniimme. Laiturilta kun lähdettiin ja lähestyttiin aallonmurtajaa hän sanoi, spinnu nousee aallonmurtajalla toiselta puolelta ilman puomia. Aye, aye sir! Nopeasti Janne kertoi Jossulle kerätä spinnu syliin ja heittämään se keulastaagin ja toiselle puolelle Sannalle nostamaan fallin meidän muiden valmistautuessamme spinnuajoon. Ja siitä erittäin tehokas treenimme alkoi!
 
Ajettiin pari pitkää spinnulegiä ja keskityimme pääsääntöisesti perusasioihin. Spinnutrimmaajan ja pinnamiehen vuoropuhelua tulee edelleenkin harjoitella, onko painetta, tämä on kurssi, hyvä paine jne. Tänään tuli treenattua pari jiippiä plattiksella ja enemmän kulmilla. Oli hauska huomata kuinka erilailla sitä pitää ajaa paattia (duh), trimmata spinnua ja mitä keulagasti tekee eri kulmissa.
 
Piistä pois pääseminen kevyellä kelillä tuotti itselläni ainakin pienen aha-elämyksen sen lisäksi, että se sekoitti pakan täysin. Vene pitää saada kallistumaan siihen suuntaan mihin halutaan veneen kääntyvän ja sen jälkeen pumpata vene pystyyn. Ulkokaari, sisäkaari, lee, lovart, apua! Jossu taisi saada pienen ymmärryksen kuinka brekata keulapurjetta piissä, toivottavasti siitä on myöhemmin hyötyä…ja että mekin osaamme tehdä sen oikein kun Jossun oma tiimi on meitä vastassa . Mitä paremmin me kaikki osaamme purjehtia, sitä paremmaksi purjehdustaso nousee Suomessa.
 
Kahden tunnin jälkeen olimme taas laiturissa ja hyvin mielin, kun oli tehokas, hyvä treeni takana. Huomenna taas vesille, tosin hieman toisella kokoonpanolla.
 
-Iku