Giovedì 3 dicembre 2009 alle ore 18.00, presso l’Auditorium Giovanni Paolo II dell’Ateneo Pontificio Regina Apostolorum a Roma, si terrà l’anteprima del film per la tv “The Gardener of God” (la storia di Gregor Mendel), scritto e diretto dalla regista Liana Marabini, con Christopher Lambert, Maria Pia Ruspoli e Anja Kruse.

Image via Wikipedia

Il film, girato in Piemonte e a Salzburg, in Austria, racconta la straordinaria scoperta di Gregor Mendel, padre della moderna genetica e prete cattolico vissuto nella metà dell’Ottocento, interpretato magistralmente da Christopher Lambert.

“The Gardener of God” è il primo film su Gregor Mendel e rappresenta un affettuoso omaggio ad uno scienziato cattolico schivo e riservato che, con la sua rivoluzionaria scoperta delle leggi dell’ereditarietà, cambierà il destino del mondo.

L’anteprima del film sarà preceduta da un punto stampa tenuto dalla regista Liana Marabini, produttrice cinematografica e presidente di “Mirable Dictu – International Catholic Film Festival” specializzata nella storia della Chiesa che, dopo il successo del film “Vivaldi”, affronta il tema della Fede che non ostacola la Scienza, bensì la incoraggia. (Al punto stampa saranno altresì presenti gli attori protagonisti Christopher Lambert, Maria Pia Ruspoli e Anja Kruse).

via The Gardener of God | raivaticano.

Tänään tulee kuluneeksi tasan 150 vuotta siitä, kun Charles Darwinin teos Lajien synty julkaistiin. Se myytiin loppuun julkaisupäivänään, joten kyllä tieto kulki aika vauhdikkaasti jo paljon ennen internetaikaakin – jopa siis ennen kuin puhelimet edes oli kunnolla keksitty. Toinen painoskin saatiin markkinoille jo tammikuussa. Kustantaja oli lyönyt hakkunsa varsinaiseen kultakaivokseen, sillä uusia painoksia otetaan edelleen ympäri maapalloa. Harva tieteellinen kirjoitus on kestänyt aikaa näin hyvin ja harvasta teoksesta on kiistelty niin paljon kuin tästä.

Eihän Darwin ollut ensimmäinen, joka kyseenalaisti kristillisen selityksen jumalallisen luomistyön tuloksena syntyneiden eliöiden muuttumattomuudesta. Mutta hänen evoluutuoteoriansa oli se, joka katkaisi kirkollisen manipulaation pitkän perinteen. Darwinilla on kunnia olla jumalilla ratsastavien vallanpitäjien riisuja, vapaan ajattelun merkkipaalu. Darwinin erityisansio on, että hän teki valtavan määrän työtä teoriansa varmistamiseksi ja että hän pystyi esittämään lajien muuttumisen mekanismin syyksi luonnonvalinnan. Sen hän oli oivaltanut jo vuonna 1838 lukiessaan Thomas Malthusin teosta An Essay on the Principle of Population.

Oikeastaan voidaan pitää ihmeenä, ettei näin yksinkertaista asiaa ollut kukaan muu tullut aikaisemmin ajatelleeksi. Tai ehkä näin ei voi sanoa. Kaikki asiat on varmaan ajateltu moneen kertaan ennen julkituloaan, mutta kaikki ajatukset eivät jalostu tarpeeksi pitkälle. Pelkkä ajatus ei vielä todista mitään. Tarvitaan sitä raakaa työtä, jota Darwin teki lähes 30 vuoden ajan ennen kuin uskalsi panna aivojensa työn tulokset julkisesti arvioitaviksi. Ja siitä hetkestä alkoi biologian voittokulku, jonka tahti koko ajan vain kiihtyy. Vasta nyt olemme siinä vaiheessa, että ihmisen itsensä käyttäytyminen uskalletaan oikeasti panna samalle viivalle muun luonnon kanssa. Vasta nyt olemme oikeasti ymmärtämässä inhimillistä käyttäytymistä ja eloa, kiitos geenitutkimuksen, evoluutiobiologian ja evoluutiopsykologian.

Jos Lajien synnyn ensi painos suorastaan riistettiin myyntipöydiltä, samaa kiihkeyttä on saatu odottaa sen uppoamisessa syviin kansankerroksiin. Vielä 150 vuoden jälkeen voimme törmätä sellaisiin ihmeellisyyksiin, että Darwinista kertovan elokuvan esitys kielletään USA:ssa. Tai että 55 prosenttia yhdysvaltalaisista suhtautuu evoluutioon kielteisesti samaan aikaan kun 82 prosenttia uskoo jumalaan ja paholaiseenkin 62 prosenttia. Eivät taida nämä viimemainitut luvut olla Suomessakaan paljon lohdullisempia.

Kolmasosa suomalaisista pitää evoluutioteoriaa vääränä. He kai siis uskovat joihinkin luomiskertomuksiin. Tässä suhteessa Suomi on vallan surkealla tasolla muihin sivistysvaltioiksi itseään kutsuvien listalla, sillä 34 maan joukossa edustamme keskikastia. Ei siis mitään syytä olla rinta röyheänä koulujärjestelmämme kehumisessa. Kun muissa Pohjoismaissa sentään yli 80 prosenttia pitää evoluutioteoriaa oikeana, meillä vastaava luku on vain 65.

Monestihan toimittajat tekevät aivan uskomattoman typeriä kysymyksiä kuten uskotko evoluutioteoriaan? Mitä tähän nyt sitten pitäisi vastata? Eihän se ole mikään uskonasia. Eihän kukaan enää tosissaan kysy sitäkään, että uskotko maan kiertävän aurinkoa. Toimittajat paljastavat tällaisella typeryydellä vain oman hölmöytensä. Tai sitten he kuuluvat siihen porukkaan, joka väsäilee adresseja evoluutioteorian opetuksen kieltämiseksi kouluissa. Ihan totta, sellainen nettiadressi on oikeasti olemassa. Joku Teemu Niskanen on katsonut velvollisuudekseen pelastaa ihmislaji kadotukselta. Allekirjoittaneiden lista on vakuuttava. Sieltä löytyvät sekä Jeesus Nasaretilainen (Taivaasta) että Adolf Hitler (JumalanSylistä)…

Lajien synnyssähän ihmistä ei käsitelty ollenkaan, vaikka Darwin toki ymmärsi, että myös ihminen on evoluution tuote. Tämä varmaan oli strategisesti oikea valinta, sillä jos soppaan olisi sotkettu vielä ihminenkin, itse lajien kehitys olisi jäänyt turhan polemiikin ja vielä suuremman uskonnollisen kauhistelun varjoon. Toki Darwin myöhemmissä teoksissaan vielä ehti käsitellä ihmisenkin evoluutiota, mm. kirjassaan The Expression of the Emotions in Man and Animals (1872).

Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että tämä evoluutiopsykologian perusteokseksikin mainittu kirja ilmestyi suomeksi vasta tänä vuonna! Kiitokset siitä Terra Cognitalle, joka jaksaa julkaista korkeatasoista globaalia ajattelua suomenkielellä – sekä tietysti myös suomentajana tomineelle elävälle legendalle, Anto Leikolalle. Vielä olisi tehtävää jäljellä, sillä Darwinin sukupuolivalintaa käsittelevä kirja The Descent of Man and Selection in Relation to Sex (1871) odottaa yhä suomentamistaan.

Geenimutaatiot ovat viime kädessä evoluution polttoainetta. Uudet lajit syntyvät vähitellen mutaatioiden ja luonnonvalinnan seurauksena. Eri lajeilla esimerkiksi hemoglobiinimolekyylit ovat hieman erilaisia ja niiden perusteella voidaan laskea lajien sukulaisuuden asteita. Hemoglobiinin muuttumisnopeus on ollut keskimäärin yhden aminohapon verran 10 miljoonassa vuodessa ja tämä nopeus on ollut suhteellisen vakio kautta aikojen. Esimerkiksi gorillan hemoglobiinin beetaketjussa löytyy vain yksi ero ihmisen 146 aminohappoon verrattuna. Hevosella eroja on jo 25 ja sammakolla 67 [1].

Perustan geeniteorialle loi Gregor Mendelin vuonna 1866 julkaisema tutkimus herneiden ominaisuuksien periytymisestä. Mendel havaitsi, etteivät ominaisuudet periytyneet sekoittuen vaan tiettyjen sääntöjen mukaan. Tanskalainen biologi Wilhelm Johannsen antoi perinnöllisyyden yksikölle nimen geeni sata vuotta sitten eli vuonna 1909.  Meillä on siis parhaillaan meneillään myös geenien juhlavuosi. Mutta Darwinilla on tähänkin termiin pieni omistusoikeus. Hän nimittäin puhui “pangeenistä” (pangenes), vaikkei vielä itse geeneistä mitään tiennytkään eikä hänen käsityksensä sekoittuvasta periytymisestä pitänytkään paikkaansa.

Geenit sijaitsevat kromosomeissa, kuten meidän kaikkien pitäisi maailman parhaaksi mainostetun koululaitoksen käyneinä tietää. Mutta ei tämäkään taida olla niin yksinkertaista. Meillä vaikuttaa yhäkin vanhoillinen kovaääninen (naaras)vähemmistö, jonka ainoa agenda on väittää, että sukupuoli on kulttuurinen tuote eikä biologinen ilmiö. Mitäpä tällaisen idiotismin edessä voi tehdä? Tietysti voisi aiheellisesti todeta, että kulttuurikin on perustaltaan biologiaa ja kehittyy evoluution lakien alaisena. Mutta aiheuttaisiko tämä tieto minkäänlaista aivosolujen aktivoitumista. Tuskinpa.

Y -kromosomi on pienempi kuin X -kromosomi ja siinä on vähemmän geenejä. Tästäkö jo alkaa urosten surkeus ja epätasa-arvoisuus naaraisiin verrattuna? Ainakin perinnölliset vajavuudet, kuten värisokeus ja verenvuototauti riivaavat siksi pääasiassa uroksia. Ehkä se ei olekaan testosteroni vaan geenien vähyys, joka altistaa urokset ääri-ilmiöille…

Ihmistieteilijät ovat asettuneet raivokkaaseen siilipuolustukseen omien reviiriensä säilyttämiseksi. Niinhän niiden evoluutioteorian mukaan pitääkin tehdä. Typeryydelläkin on siis luonnollinen selityksensä. Valitettavasti moinen itsekkyys tyhmentää ihmiskuntaa tai ainakin estää sitä kehittymästä älyllisempään suuntaan. Kaikkea pitänee kuitenkin sietää, sillä eihän maakeskeisestä maailmankuvastakaan kovin helposti irti päästetty. Ehkä siis pitäisi vain rauhallisesti odottaa ja sietää höpötyksiä sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta, kulttuurievoluutiosta ja pakollisista isäkuukausista? Kaikki ne kun ovat yhtä kaukana todellisuudesta.

Viime aikoina mediassakin on seurattu evoluution ja ”kulttuurievoluution” kädenvääntöä [2]. Filosofian professori Petri Ylikoski on niin huolissaan oppialansa tulevaisuudesta, että puhuu luonnontieteiden imperialismista. Mutta evoluutiotahan tämäkin vain on. Paremmin ympäristöönsä sopeutuva eliö (tässä tapauksessa luonnontieteilijä) menestyy muita paremmin. Ihmistieteilijöiden on siis syytäkin vavista. Kulttuurievoluutiotahan ei oikeasti ole olemassakaan. Termi on keksitty aikana, jolloin tietämys ihmislajin biologiasta oli vasta aamunkoiton asteella. Käsite voidaan nykytietämyksen perusteella nakata surutta roskikseen.

Ihan vaan huvin vuoksi kerron tässä yhden esimerkin, joka sattuu liippaamaan aika läheltä seksiä. Ei tietysti mikään sattuma, sillä seksi pyörittää maailmaa, pidämme siitä tai emme. Mitä mahtoikaan sanoa evoluutiopsykologi Geoffrey Miller, kun häneltä kysyttiin viimeaikojen huippupäivästään? Vastaus oli tällainen: se kun näimme sylitanssitutkimuksemme ensimmäiset tulokset – sen kuinka saatoimme todistaa kuukautiskierron vaikuttavan seksityöntekijöiden ansioihin.

Tämä vuonna 2007 julkaistu tutkimus [3] on jo käsite sinänsä ja paljastaa ihmislajin todellisen luonteen ja kuinka kiiman vaikutus ihmisyhteisössä voidaan todistaa taloudellisilla mittareilla. Paitsi että urosapinat “haistavat” tanssijoiden ovulaatiohetken ja palkitsevat siitä ylenmääräisillä tipeillä, he myös pitävät luomunaaraita keskimäärin e-pillerin käyttäjiä seksikkäämpinä.

Ihmisen käyttäytymisen salat avautuvat vain todennäköisyyksien maailmaa tutkimalla. Millerin tutkimuksessa n eli tanssien lukumäärä oli yli 5000. Ihmistieteilijöiden ongelma on, että he mieluummin askartelevat mahdollisuuksien maailmassa. Jos he olisivat tutkineet sylitanssijoita, he olisivat “syvähaastatelleet” enintään kymmentä urosapinaa ja kysyneet heiltä, onko tanssijan ovulaatiolla merkitystä. Kaikki olisivat tietysti sanoneet, ettei missään tapauksessa, sikäli kuin olisivat edes ymmärtäneet koko kysymystä. Ihmisapina todellakin on paljon monimutkaisempi kone kuin mitä pelkkiä “roolimalleja” tuijottamalla saattaisi ikinä kuvitella. Ehkä Millerin tutkimusta kannattaisi lukea kaikkien niidenkin, jotka ovat huolissaan ”naisen eurosta”.

Mendel, ou le mec qui n’a pas fait parler de lui depuis presqu’un an, 8mois pour être plus précis, depuis la sortie de son EP “Beatburger”. Il est de retour (pour nous jouer un mauv…) avec plusieurs nouvelles tracks, allez sur son profil myspace (en bas à droite de l’article) pour les découvrir. Je ne metterais que deux  de ses nouvelles tracks. Revenons à l’histoire Mendel, une de ses premières prods, je crois la plus violente, la traduction du titre est “du banger en veux-tu en voila”. En voila, et du gros (dans le même style que “Parisienne” de Felix Cartal, qui est sur le blog) :

Mendel – Cheesebangirls

Ensuite, passage par l’EP “Beatburger” et le remix des Stereoheroes :

Mendel – Beatburger (Stereoheroes Remix)

Puis les nouvelles tracks de Mendel, avec un remix de We Are Terrorists, et une originale (de la fidget en veux-tu en voila, vraiment cool) “Burger Reloaded”, qui m’a précisé qu’il n’y avait pas de liens avec “Beatburger” !

WAT – Topics (Mendel Superbad’s Remix)

Mendel – Burger Reloaded

Myspace Mendel

Myspace Stereoheroes

10. Marie Curie (1867-1934)
Chemistry

Marie Curie created the theory of radioactivity through her discovery of radium and also developed a process for isolating isotopes. These were huge advancements in chemical science which have been used in many applications, not the least of which are major advancements in the medical field. Unfortunately the discoveries she made would eventually claim her life, yet she left in indelible mark on modern science.

9. Gregor Mendel (1822-1884)
Biology

This quiet Austrian Monk would go on to develop the foundations of genetic study. Sure genetics has come a long way since then, but Mendel was the one who started it all with his ideas on inherited traits through his experiments and the idea of genotypes. Mendel’s theories were not accepted by the scientific community during his life however. It would only be later when his work was revisited and validated.

Les dejo un excelente link para trabajar con cruces de monohíbridos y dihíbridos.

Link a la página!

Saludos!

What a coincidence. A few days ago I was musing how awesome it would be if 3D printers would be as readily available as normal printers and everyone could start printing own stuff.

Then I read some totally unrelated blog post which had a cross-reference to some build-it-yourself site which in turn had a cross-reference to a print-it-yourself blog which mentioned the RepRap project.

RepRap is intended to be a Replicating Rapid Prototyping System. The goal of this project is to have a 3D printer that is able to replicate itself by producing its own parts and have humans assemble it. This currently doesn’t fully work, but the new RepRap Version Mendel (successor of the first version called Darwin) is able to print approximately 60% of its parts.

A printer that can replicate itself may be cool. But RepRap is cooler than that because it also allows you make things apart from itself. You can create a 3D model in your favorite modeling tool (if any) and have it print it. You can even download stuff from websites like Thingiverse and print it. Just download a coat hook and print it. Isn’t this awesome?

As far as I know, there are three main ways to get the parts for building a RepRap:

1. The way that is the spirit of the project: Get someone to print all the printable parts for you, buy the rest and build it
2. Since getting someone to print the parts for you currently is the hardest part (how many of your friends own a RepRap?), the second most reprappy way is to build a RepSTrap machine. It is a RepRap bootstrapper, a simplified 3D printer to help you print the parts for a real RepRap. Then continue as described in option 1
3. Since option 2 is probably only for people who get bored easily (kidding), buying a RepRap kit is another option.

The whole “where the hell do I get the parts from” question is detailed here, along with a lot of answers.

There is a variant of option 3 which is worth being mentioned because it is an outstanding project itself. It’s called Makerbot. It is probably the easiest to assemble and is also constantly improved. They also started an interesting test for crowdsourced production. Makerbot has a smaller printing area (10 cm x 10 cm) than Mendel (20 cm x 20 cm) but I believe that Makerbot could be used to print Mendel’s parts. Someone also mentioned that printing large things gets difficult quickly, so Makerbot sounds like a really good time-money-flexibility trade-off to get into this 3d printing business.

Still, I hope that there will be kits for Mendel just like they exist for Darwin today. The whole idea seems to be really exciting. Anyone else feeling alike?

O estudo

Os cruzamentos foram realizados no mesmo esquema da elaboração da primeira lei. A geração parental(P) utilizava duas plantas homozigoticas para as caracteristicas estudadas, assim uma duplo-dominante (AA) era cruzada com um duplo-recessiva (aa). Desse cruzamento surgiu um hibrido heterozigotico (Aa). Mendel selecionou dois caracteres das sete estudadas na primeira lei para comparação, ervilhas amarelas(AA) e lisas(BB)(duplo-dominante) e ervilhas verdes(aa) e rugosas(bb)(duplo-recessiva).No primeiro cruzamento (F1) todas as ervilhas obtidas eram amarelas(Aa) e lisas(Bb). Na segunda geração(F2) foram obtidas ervilhas amarelas(A_) e lisas(B_), amarelas(A_) e rugosas(bb),verdes(aa) e lisas(B_) e verdes(aa)e rugosas(bb), Na proporção, respectivamente, 9:3:3:1 (P)AA/aa + BB/bb (F1)AAxaa=Aa BBxbb=Bb (F2)AaxAa=AA/Aa/Aa/aa BbxBb=BB/Bb/Bb/bb

Cruzamentos possiveis de todos os gametas obtidos

A_: Dominante(cor Amarela). B_: Dominante(forma Lisa). aa: Recessivo(cor Verde). bb: Recessivo(forma Rugosa).

Obs.: Foram obtidos dezesseis resultados entre os cruzamentos dos possiveis tipos de cromossomos. Obs.2: A proporção obtida na experiencia decorre da soma do número de ocorrencias. Exemplo: Amarela e Lisa(A_B_): 1/16×9= 9/16.

Assim na geração F2 constata-se a existencia de quatro fenótipos distintos, sendo dois identicos da geração parental(A_B_) e dois novos(A_bb e aaB_). Todos os resultados confirmaram que os genes de cada carácter passavam de forma independente dos demais, ou seja, o fenótipo dominante – amarelo – não era transmitido obrigatoriamente com o fenótipo dominate – liso, o mesmo ocorreu com a transmição dos fenótipos recessivos – verde e rugoso – para os decendentes.

Conclusão

Duas caracteristicas ou mais localizadas em cromossomos diferentes não são herdadas juntas; Elas se separam de forma independente formando gametas com a mesma proporção de genes. Exemplo: O cromossomo que contem o genótipo AaBb forma gametas AB;Ab;aB;ab. A partir dos dados obtidos a meiose pode ser explicada utilizando a segunda lei de Mendel como fundamento argumentativo.

A teoria de Darwin sobre a seleção natural foi brilhante até onde pôde, mas logo se chocou contra um obstáculo sério. Segundo as observações de Darwin, as características pessoais são passadas dos pais para sua prole em medidas iguais: dessa maneira, uma mãe inteligente e um pai estúpido produziriam filhos de inteligência mediana. Isso colocou um problema para a seleção natural.

Pois ainda que um indivíduo “superior” aparecesse em uma espécie, essa característica superior seria gradualmente diluída através da reprodução. Mesmo Darwin ficou engasgado com isso, e em resposta modificou sua teoria, incorporando a proposição de Lamark de que a forma de criação, assim como a natureza, deve guiar o desenvolvimento individual.

Darwin, entretanto, havia suposto que as mudanças evolucionárias aconteciam gradualmente; essa hipótese logo foi provada falsa. William Bateson, na Inglaterra, e Hugo de Vries, na Holanda, descobriram que as espécies parecem evoluir em passos bruscos e descontínuos, chamados por de Vries, em 1900, de “mutações”.

No mesmo ano, Vries se deparou com alguns artigos publicados uma geração anterior pelo monge austríaco Gregor Mendel (1822-1884).

Embora esse trabalho tivesse sido ignorado durante sua vida, Mendel, trabalhando com simples pés de ervilhas, tinha levado a cabo a descoberta de leis da hereditariedade que revolucionariam a biologia e traçariam as bases da genética.

Por sete anos, de 1856 a 1863, Mendel cruzou e produziu híbridos de plantas com características distintas – plantas altas com plantas anãs, ervilhas amarelas com ervilhas verdes e assim por diante.

Ele observou com surpresa que tais características não são diluídas nem resultam em meio-termo, mas se mantêm distintas: o rebento híbrido de uma planta alta e de uma anã era sempre alto, não de tamanho médio.

Ervilhas amarelas cruzadas com ervilhas verdes produziam ervilhas amarelas, em vez de ervilhas verde-amareladas.

E, ainda mais interessante, quando Mendel miscigenava os híbridos altos, a geração seguinte retinha as características distintivas encontradas nas plantas “avós”: a maioria era alta, porém mais ou menos um quarto delas eram anãs.

Da mesma forma, a terceira geração de plantas do cruzamento amarelo/verde eram 75 por cento amarelas e 25 por cento verdes.

Mendel logo deduziu a matemática por trás desse fenômeno. As plantas, como os mamíferos, têm dois “pais” e cada um aparentemente contribui com características (alta ou anã, amarela ou verde) para as gerações subseqüentes.

Portanto, embora a característica de tamanho pequeno possa desaparecer na segunda geração, ela vai aparecer em alguns indivíduos da terceira; dessa maneira, a segunda geração (híbridos altos) deve ainda conter “instruções” para produzir rebentos pequenos. De fato, tais instruções devem vir em pares, um par de cada pai, e um elemento do par é passado para cada rebento da terceira geração.

Mendel chamou isso de “lei da segregação”: características herdadas são passadas igualmente por cada um dos pais, e, em vez de se misturarem, elas se mantêm separadas.

Isto é, cada uma das características é gerada por um par de instruções, com as instruções «dominantes” determinando a aparência da prole e as instruções “recessivas” mantidas latentes. (As características recessivas aparecem somente quando ambos os fatores em um par são recessivos.)

Além disso, de acordo com a “lei da variação independente” de Mendel, a contribuição de cada pai com um fator é algo governado pelas leis da probabilidade – fatores dominantes não têm maior probabilidade de serem passados adiante do que os recessivos. Características herdadas também são independentes: as instruções para altura não têm nada a ver com as instruções para a cor.

Embora a questão da hereditariedade seja geralmente bem mais complicada do que o cruzamento de ervilhas, Mendel havia se deparado com um princípio genético fundamental.

Tão logo as descobertas de Mendel foram cruzadas com a biologia da célula, a genética emergiu como um novo campo. Com o melhoramento dos microscópios, os biólogos foram capazes de observar que as células se reproduzem dividindo-se em duas, e que cada célula resultante herda metade de cada cromossomo do original. Em idos de 1870, foi também descoberto que, quando um esperma fertiliza um ovo, os cromossomos se combinam.

Essas duas observações juntas explicam o mecanismo básico da hereditariedade. Os “fatores” de Mendel foram eventualmente renomeados de genes’, e descobriu-se que cada par de cromossomos em uma célula carrega vários pedaços de informação genética.

De um modo geral, a genética abriu caminho para uma linha darwiniana modificada: a evolução se processa algumas vezes por mutação súbita, com as novas características sendo passadas geneticamente, mas principalmente pela variação genética natural (recombinação de genes).

Em cada caso, a natureza “seleciona” as mudanças favoráveis à sobrevivência e rejeita as mudanças que não são para melhor (como são geralmente as mutações radicais).

]]> http://wkozy.wordpress.com/2009/07/22/trivia-of-the-day/ Wed, 22 Jul 2009 20:36:06 +0000 wkozy http://wkozy.wordpress.com/2009/07/22/trivia-of-the-day/

Gregor Johann Mendel was born this day, July 22, in 1822. The Austrian monk/botanist/geneticist  discovered the basic laws of heredity, but was never was able to pass the examination to become a full-fledged teacher of science.
(Ripley’s Believe It or Not!: Weird Inventions and Discoveries, p. 67)

Over time, many experienced AP Biology teachers have put their own personal spin on the original AP “dirty dozen” labs — changing, improving, augmenting, editing them. Here are comments from AP teachers on their best practices for AP Lab 7 — Genetics.

C’è chi dice che deve passare almeno un anno, chi sostiene che si debba aspettare il sesto mese e chi invece è convinto che già il terzo mese sia sufficiente per stabilire quale sarà l’esatto colore degli occhi del proprio bimbo. Diego è nato con gli occhi di un colore grigio-azzurro e a quattro mesi compiuti nulla è cambiato, forse ha ragione chi sostiene la terza tesi…e che dire della teoria di Mendel sull’ereditarietà dei caratteri? Pare che gli occhi di colore grigio o azzurro siano maggiormente diffusi nei paesi del Nord Europa, considerata l’entità della mia famiglia e di quella di Luca, probabilmente abbiamo qualche parente anche lì!

Mappa della pigmentazione di capelli e occhi in Europa

$58 million?  For an art gallery? Seriously?

The city of Saskatoon is on the hook for $17 million for the Art Gallery of Saskatchewan which is supposed to be some kind of “destination center” which is absurd.  I hate to break it to the tourism and business people but very few people are going to make a trip to Saskatoon just because we’ll have a new art gallery.

$22 million for a city of  218,000 people seems like a lot of money.

Don’t forget the underground parking.  That’s another $7 million which equals $28,000 per parking spot.  Yeeesh.

I know, I know.  Gormley would say I’m crazy for not supporting progress and growth.  Yippee.  I do not believe that this is part of the role of government.  (Looks like I’ve ranted about this before.)

Gosh.  I wonder if the mill rate will go up next year.

The pre-selection for Aion begins September 18th at 12pm PDT. Most people have their server all lined up and ready to go. If you are still debating on where to go and PvP is your thing, NA server ZIKEL is the place to be. A Large community of well known PvP guilds have designated this server as their home. Expect countless hours of fun PvP, epic forum drama, and of course some top of the line PvP movies. Myself and my legion Sleepless will be rolling here to make our mark.

If you want to know more about this PvP community hit up #Zikel on IRC@quakenet and check out Aionsource’s Zikel forum http://www.aionsource.com/forum/zikel-east/

See you all on the battlefield

~Mendel

Teoría de la Belleza

De casi todas las cosas, tengo una teoría. A veces, ha sido elaborada por alguien que sabe más que yo del tema, y entonces adopto sus bases matizando algunas cosas para que no me desmonte todo el tinglao de teorías y macroteorías que tengo montado gracias al inexorable paso de los años y de las dudas metafísicas. Pero otras veces no: otras veces me la invento directamente (igualito que en los exámenes a desarrollar, hay cosas que nunca cambian).

Es el caso de la belleza. Yo tengo la teoría de que los niños que nacen rematadamente guapos, se transforman en adultos feos, tras la metamorfosis de la adolescencia. Y los niños que nacen absolutamente feos, se transforman en adultos guapos. Luego estamos los que nacemos con media aritmética de normal y que pasamos la asolescencia siendo del montón para finalmente transformarnos en adultos que no llaman la atención.

Esas son las bases de la teoría. Claro que luego, los adultos guapos, feos y normales se cruzan como los guisantes de Mendel y hay un despiporre de cánones de belleza que aquello no es normal. Vamos a resumirlo en una pregunta: ¿en tu caso, se cumple la regla?

Foto: Wege, Straßen, Verbauung, usw. zerstören die Natur. Schöne Umgebung vom Völser Weiher in Völs. - Vie, strade, cementificazione, ecc. distruggono la natura. Belli dintorni del Lago di Fiè a Fiè. 26.08.2009

Foto: Asphalt/Teerstraßen stinken und sind ungesund. Nicht übertreiben, renaturalisieren. Straße zum Mendelpass. - Asfalto puzza e non è sano. Non esagerare a fare strade, rinaturalizzare. La strada verso il Passo Mendola. 19.09.2009

Diskussion um das Planen der Berufspolitiker die dritte Autobahnspur durch das Unterland bis nach Bozen zu realisieren.

Es bedarf keiner dritten Autobahnspur.
Es wäre nur wieder mal Naturzerstörung, Verschwendung von Steuergeldern, Lobbyismus und Größenwahnsinn.
Die Autobahn ist fast nie überausgelastet. Und außerdem unnötigen Verkehr vermeiden.

Foto: Die Früchte von meinem Vater, gewachsen in relativ reiner, verkehrsfreier Luft und auf natürlicher Weise ohne Chemie und ohne Gentechnik. Deutschnofen. - I frutti di mio padre, cresciuti nell'aria relativamente pulita ed in un'ambiente senza traffico e naturale senza chimica. Nova Ponente. 06.09.2009

Foto: Die Natur ist schön und man fühlt sich wohl. - La natura è bella e si sta bene. Nova Ponente. 06.09.2009

It’s been quite awhile, but this is the problem of having a life. There’s really no excuse for not being here for this long, and I apologize for it.

Also I’m loath not to put up another blog post after reading this http://www.xkcd.com/621/

Makes me feel particularly exciting…

Ok not really.

But onwards! I figured today we should go through a little thought experiment:

Let’s ask the question, “What is the average of infinitely many things?”

Now the classic definition of an average looks like this:

Given a sequence:

The average of that sequence is the series of the sequence divided by the number of terms:

Let Av represent the average of a sequence.

However, if we have an infinite sequence, then the series:

Can either converge (that is, the series has a finite value) or it diverges (the series has a value of either positive or negative infinity). Note that in this case, must either be equal to or the step must be infinitesimally small.

Noting that these are two distinct and special cases, it is clear that we will have to analyze these separately.

Convergent Series

For any convergent series:

Recall:

Therefore by the classical definition of an average, the sum of a convergent infinite series is zero. Note that here is determined to be zero because the number of terms in the sequence is infinite.

Divergent Series

For any divergent series:

Which is undefined since positive or negative infinity could converge to anywhere.

Therefore under the classical definition, the average of an infinite series is either zero or undefined.

Negation of the Convergent Sum Proof

In order to negate the proofs above, we need to find a situation that is unnecessarily true in those proofs. The easiest way to do that is to consider what a series actually is. In this case a series is the sum of infinitely many things! Those of you who know calculus should be perking up your ears by now. This is the conceptual definition of an integral.

Now of course integrals apply to functions, so in order to apply the integral in place of summation notation the following assumption has to be made:

The values of the sequence:

Are given by the function:

For any value within a specific range denoted by and , if the step in the summation notation is infinitely small.

Recall the formula for the average value of a function:

Since we have assumed that the values of the sequence $a_n$ are given by the function we can replace the summation notation with the integral:

Now if and are both finite, then it is possible to attain a meaningful average value if the integral of the function also converges:

Given:

Recall:

Observe that if and are both finite, then must also be finite:

Since the values used in this case are all finite (excluding the number of terms utilized), the final average is also finite. I also did not disprove that the average value of whatever function is being utilized is not zero, but rather since , , and are all finite values and there is no division of a finite value by infinity the average value does not have to be zero. Therefore the conclusion reached here contradicts the conclusion above, and proves that infinite sums can have meaningful average values, but only on the condition that the range within which the infinite sum exists is finite. That is to say: averages as defined by the definitions utilized can only operate on either a finite number of values or a finite range within which an infinite number of terms exists.

The Set as Represented by a Function with Relation to Averages

Interestingly enough, we should note that for ANY set consisting of real numbers, there is an equivalent function such that the average of that function is the true average of that set.

That is to say:

Given a set such that:

Where is the number of terms in that set.

There exists a function such that:

In order for this to be the case note that:

Such that

In order for this to be true then the set must follow the function , implying that they both either converge or diverge.

To show that this is true, let us create a new set such that:

Where the set consists of the all the solutions to the function .

In order for the set to follow the function $f(x)$, then both it and the set need to pass the Limit Comparison Test.

However note that we cannot simply apply the limit comparison test normally because the cardinality of the set is much higher than the cardinality of the set . That is to say that the set is much larger than set in the number of terms.

To resolve this, note that the set has certain elements that will appear in the set with a certain regularity. That is to say that:

Where is a constant value and represents the current iteration. Since also denotes the current iteration, I could have used it instead of but separating the variable and then defining it makes things more clear I think.

If we rewrite the set so that it reads:

Where x is the actual x value utilized, then we can say that:

Where

Then, by the limit comparison test:

Therefore the set follows the given function and therefore the average applies, but only in the case where is a constant for any given value of . That is to say that the values of the set $S_n$ follow the function with a regular interval rather than being simply random values from that function. Therefore it is actually possible to take the average value of a set by using the method of the average value of a function on an interval.

You can access the so-called poems by clicking on their titles in the right-hand column. There is also an introduction, called “*Eric Chaet.”

Tho, given
prevailing conditions
it is approximately
impossible
this collection
of so-called poems
exists—
as much as
Homer’s Iliad
or Lao Tzu’s Tao Te Ching
or Isaiah’s Book
or Dante’s Divine Comedy
or Whitman’s Leaves of Grass—
or a rock or water
or the Chinese Communist Party
or the American
Republican or Democratic Parties
or the Iranian or Russian government
or the national oil companies
of Brazil, Malaysia, or Mexico
as Somalia, Sudan, or Guinea
or BP or Shell or Exxon-Mobil
or Al-Qaeda or JPMorgan Chase
or the Bank of England
or Apple or Google or Microsoft
or various nuclear arsenals
or politically-awarded subsidies
or the cost of getting elected to represent people
who can’t afford to contribute to your campaign
even if they weren’t so furiously cynical, so fatalistic
so trapped in the herd they wrap themselves in for warmth
as light, photosynthesis, sight, as blood, bone, breath
or the place where you buy groceries, or the groceries.

Patience & perseverance
learning & practice
integrity & adaptability
refusal to accept what’s wrong
initiative & follow-thru
one life-time at a time.

I don’t find most poetry
whether ancient, modern, or contemporary
of much value to me—
but the poetry I find that is valuable
is valuable as little else is.
I hope you find these so-called poems of real value to you.
I wrote them with that intent.

///

///

Picture: U.S. Geological Survey