Mä olen rentoutunut poikkeuksellisen perusteellisesti viime- ja tänä viikonloppuna. Mikä on ihan mukavaa muutoin paitsi siinä mielessä, että runsas vapaa-aika tarkoittaa aikaa ajatella ja ajatteleminen johtaa mulla aina havaintoon yksinäisyydestä.

Voi, kunpa asiaan olisi olemassa ja myöskin tavoitettavissa jonkinlainen positiivinen ratkaisu!

Tarkoitan nyt ennen kaikkea yksinäisyyttä suhteessa miehiin. Parisuhteen puutetta ja sen myötä myös oman perheen puutetta.

Mitä mä voisin tehdä? Tätä kysymystä olen pyöritellyt mielessäni jo muutaman vuoden. Todellakin pitäis TAPAHTUA jotain, TEHDÄ jotain, KEKSIÄ jotain. Jotain muuta kuin deitti-ilmoitusten selailemista ja niihin vastaamista. (Se ei auta). Jotain muuta kuin yli- ja ali-ikäisiin ja varattuihin tutustumista live-maailmassa. (Siellä on ollut tarjolla vain sitä.)

Mitä mitä mitä siis?

On todella suuri harmi, etten vaan mitenkään pysty kääntämään kelloa takaisin siihen aikaan jolloin olin selkeästi alle kolmenkymmenen ja vielä joskus saatoin tutustua nykyisellään täysin tuntemattomaan hahmoon eli ikäiseeni, vapaasen, fiksuun mieheen.

En ihmettele, että fiksut miehet on joku muu jo vienyt. Mutta vaikken ihmettele, niin en silti ole sopeutunut tilanteeseen. En ollenkaan!

Mä olen sitä mieltä, että kyllä mullekin pitäis olla olemassa oikeanlainen mies. Pitäis pitäis pitäis!

Mun toiveet miehen suhteen ovat kyllä aika rajaavia. Nykyään ne pitää ilmeisesti myös esittää todella artikuloidusti, muuten päätyy aivan liian helposti seuraan joka ei ole mulle hyväksi. (Koska siitä seurasta on ylitarjontaa, minun mielestäni hyvästä seurasta ei.)

Olis niin unelmaa tutustua fiksuun / lahjakkaaseen / sivistyneeseen mieheen, jolla olis samansuuntaiset arvot ja elämäntavat kuin mulla. Ihan varmasti sellaisia miehiä on (on ainakin varatuissa), joten eikö voisi joskus käydä niin satumaisen hyvä tuuri että juuri minä löytäisin jostakin sen yhden ainoan vapaan?

Vagimismi*) eli naarasaivoisuus on aihe, josta ei julkisuudessa paljon keskustella. Se on kuin vastakohta tasa-arvolle – ilmiölle, jota ei ole olemassa, mutta josta kaikkien on pakko puhua. Vagimismi taas on todellinen ilmiö, mutta sitä ei saa ääneen mainita. Ei siltikään, vaikka se saattaa olla uhka kokonaisten kulttuurien olemassaololle. ”Korkeakultuurien” tuhon syynä on useimmiten ollut ympäristön hillitön tuhoaminen, mutta toiseksi tärkein syy lienee juurikin tämä naarasaivoisuus. Siihen taisi nyykähtää Roomankin valtakunta. Penisaivot rakentavat vuosisatojen ajan turvallista maailmantilaa vaginismin lyhyitä kukoistuskausia varten.

Tästä jutusta on oikeastaan kiittäminen Anna Kontulaa – tuota raikasta tuulahdusta suomalaisessa mediakentässä. Hän kirjoitti oivalluksestaan kolumnissaan Mies vaietkoon eduskunnassa Sunnuntaisuomalaisessa 31.10.  Hänen mukaansa kaupallista seksiä koskevaan lakivalmisteluun saavat osallistua vain ne kansanedustajat, joilla on vagina. Tällaisen ihmeellisyyden hän oli itse havainnut käytyään useaan otteeseen puhumassa aiheesta eduskunnassa. Kaikista tilaisuuksista urospuoliset edustajat puuttuivat tai liukenivat vähin äänin.

Syyskuun lopulla Kontula oli ollut kuuntelemassa kristillisten puheenjohtaja Päivi Räsäsen ja demarikansanedustaja Kimmo Kiljusen julkista väittelytilaisuutta. Aiheena oli seksin ostaminen. Tilaisuuden jälkeen Päivi -tyttö oli kiekaissut blogissaan oikean emävalheen. Tämä kristitty, jumalaansa pelkäävä naaras oli katsonut aiheelliseksi valehdella hyväksi katsomansa asian eteen ja merkinnyt Kimmoparan pedofiilileimalla. Aamulehti repi asiasta jopa suuria otsikoita (jostakin syystä niitä ei enää netistä löydy).

Niin sitä pitää. Onneksi Kontula oli paikalla ja onneksi edes hän uskaltaa tässä maassa avata suunsa. Hän todisti, ettei Kiljunen puhunut mitään alaikäisistä niin kuin Räsänen väitti ja varmaan väittää vieläkin. Jumalansa nimissä kun saa puhua ihan mitä lystää. Eihän sillä ole väliä, kun kaikki synnit on jo etukäteen saatu anteeksi…

Kontula teki hienon oivalluksen. Urosapinoiden on parasta pitää suunsa kiinni aika monista asioista, elleivät nöyrry olemaan samaa mieltä naaraskellokkaiden kanssa. Prostituution lisäksi tällaisia aiheita ovat kaikki seksiin liittyvät asiat. Ja miksi juuri seksi, sen evolutiivisen taustan olen selittänyt jo aikaisemmin. Listalle kuuluu myös monia muita aiheita huumeista tasa-arvoon. Oikeastaan kaikki nämä ovat enemmän tai vähemmän yksityisten apinoiden valintoihin liittyviä asioita. Kuinkas se feminismin päädoktriini menikään: yksityinen on yleistä.

Naaraiden aivot ovat virittyneet yksityisen aallonpituudelle siksi, että heidän päätehtävänsä koko ihmisapinalajin kehityshistorian ajan on ollut jälkeläisistä huolehtiminen. Siihen on tarvittu pentujen yksilöllisten tarpeiden ymmärrystä ja oivallusta. Urosten aivot puolestaan ovat virittyneet koko lauman suojeluun. Tässä työssä yksilön arvo jää lauman edun rinnalla aina toiseksi. Siinä vaiheessa, kun kulttuuri on näiden urosapinoiden työn tuloksena saavuttanut riittävän turvallisuuden asteen, vaginismi voi päästä valloilleen.

Nyt taidamme olla siinä kehityksen vaiheessa. Maailma näyttäytyy ikään kuin pumpulilta, mikään ei meitä uhkaa ja meillä on varaa eli rahaa tehdä kaikki asiat, mitä yksittäisen apinan päähän pälkähtää. Lopetetaan siis armeija ja perustetaan holhousyhteiskunta, joka valvoo apinoiden käyttäytymistä 24/7 ja rankaisee kaikkia ”väärän” valinnan tehneitä. Saamme tästä kehityksestä jatkuvasti uusia todisteita. Milloin urosapina joutuu telkien taakse keittäessään kotona aamukahvia ilman vaatteita, yksin omassa keittiössään [1] tai eksyessään naisten suihkuun [2]. Aika harvalle urokselle kai tulisi ensimmäisenä mieleen soittaa poliisille, jos miesten suihkutilasta löytyisi naarasapina…

Logiikka ei ole naarasaivojen parhaita ominaisuuksia. Eikä siinä mitään niin kauan kuin näitä kauniisti poimuttuneita elimiä käytetään siihen tarkoitukseen, mihin ne ovat kehittyneetkin. Tunteiden maailmassahan ne ovat suorastaan lyömättömät. Erilaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että naaraiden politiikan (eli lauman yhteisten asioiden hoidon) taju on keskimäärin selkeästi urosten vastaavaa heikompi. Ministeri (!) Tuija Braxin loisteliasta aivotyöskentelyä osoitti hänen vuodentakainen kommenttinsa [3], jolla hän yritti selittää tätä totuutta olemattomaksi: syynä moiseen tulokseen ovat parturi-kampaajat (!), jotka siis hänen mukaansa eivät ymmärrä mistään mitään. (Voi tietysti vain kuvitella, millainen kalabaliikki olisi syntynyt, jos moinen sammakko olisi ryöminyt ulos jonkun urosapinan suusta).

Ansioistaan huolimatta naarasaivoilla on ollut harvinaisen vähän todellista annettavaa laumatason suurten megaluokan ongelmien ratkaisulle: köyhyydelle, kehitysmaiden riistolle, kasvuideologialle, luonnonvarojen tuhlaukselle, ympäristökuormitukselle, reviiritaisteluille… Sen sijaan ne askartelevat luontevasti paljasta pintaa sisältävien mainosten, pornon, penninjenien, prosentinviilauksen ja tytöttelyn parissa. Jokaisella harmaakarvaisella uroksella on kasapäin esimerkkejä tästä naaraiden logiikattomuudesta, tietysti siis myös apinalla. Ensimmäisenä tulee mieleen yksi muisto ratin takaa. Haluatteko kuulla sen? Ei se mitään, kerron sen silti.

Ajelin kapeaa, juuri reunaojitettua kesäistä kylätietä kun vastaan tulee auto keskellä tietä. Suoralla tiellä olisi aikaa väistämiseen, sillä välimatkaa oli varmaan kolmesataa metriä. Vastaantulija ei vaan tee mitään. Yritän mennä syrjään, mutta oja on syvä. Vauhtini tippuu noin kymmeneen kilometriin tunnissa. Vastaantulija jatkaa entisellä uralla ja vauhdilla. Selvitään sentään peilien yhteen kolahtamisella. Toisen ratin takana istuu nuori naaras. Vauhtinsa jatkuu entisellään ja auto katoaa horisonttiin.

Nousen autosta ja ihmettelen moista meininkiä. Oma peili on ehjä. Vastaantulijan ei. Se selviää seuraavan viikon pitäjänlehdestä. Otsikko kertoo, että miesautoilija pakeni kolaripaikalta. Sic! Soitan poliisille, koska asiasta oli heille tietysti kanneltu. Puolen vuoden jauhamisen jälkeen byrokratian mylly tuottaa nipun aanelosia. Kihlakunnansyyttäjä ei sentään nostanut syytettä (oireellista, että vain urospuolisen kuljettajan syyllisyys oli ollut edes harkinnassa), vaikka molempien osapuolten todettiin syyllistyneen liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Kuinkahan paljon veronmaksajien rahoja tähänkin tyhjänpäiväiseen operaatioon tuhlattiin? Ja kuinka paljon näitä turhuuksia vuoden mittaan Suomessa ja maapallolla kertyykään?

Sekin kylän mummojen avulla selvisi, että tytär oli ajanut isänsä autoa. Oma nahka piti pelastaa ja isä tietysti raivostui vastuuttomalle urosapinalle, joka näin julmasti oli kehdannut kohdella hänen viatonta tytärtään. Eihän miehillä muuta mahdollisuutta ole kuin puolustaa milloin tyttäriään, milloin muita naaraitaan. Muuten loppuu seksi. Siinä syy, miksi suurin osa uroksista myötäilee naaraiden hulluimpiakin ideoita. Beetauroksilla kun ei muuta mahdollisuutta ole, jos haluavat saada. Ja useimmat miehethän haluavat. Ne harvat alfaurokset, joita laumassa on, voivatkin sitten tehdä mitä huvittaa. Mutta eihän heitä Suomestakaan ensi muistelulla tule mieleen muita kuin Hjallis Harkimo ja Jouni Hynynen.

Tämän ymmärtäminen olisi ratkaisu myös kaikkiin maailman ongelmiin, joista nyt syytetään miessikoja. Naaraslogiikan mukaanhan meillä on vapaa tahto. Tällainen väite on tietysti evoluutioteorian vastainen, mutta ajatellaan nyt hetki sillä vapaalla tahdolla. Sehän tarkoittaisi sitä, että naaraat voisivat pelkällä seksillä muuttaa maailman paremmaksi. Naaraiden pitäisi vain tahtoa enemmän ja valita tarkemmin kenelle aarrettaan jakavat. Aika pikavauhtia Telluksen kansoittaisivat uudet sukupolvet, jotka eivät kilpailisi eivätkä sotisi, eivät olisi ahneita eivätkä itsekkäitä – eivätkä sen puoleen tekisi mitään muutakaan.

_________

*) Kyllä, kyllä, apina tietää varsin hyvin, että vaginismi on jo ”varattu” sana ja tarkoittaa emätinkouristusta. Mutta siinä tarkoituksessa se on termin väärinkäyttöä. Ismit kun vakiintuneen kansainvälisen käytännön mukaisesti tarkoittavat aatteita, olosuhteita, käytänteitä. Mielenkiintoinen yhtymäkohta kuitenkin tämä naarasaivoisuus ja emätinkouristus…

PS. Tässä Räsäselle aivan ilmainen vihje, salainen ase, seuraavaa Kiljusta vastaan käytävää ottelua varten. Kimmon muka omituisten mielipiteiden täytyy ilmiselvästi johtua siitä, että hänessä virtaa neandertalilaisverta. Katsokaapa vaikka kuvaa. Jumalattoman iso leuka, leveät sieraimet, pienet tihrusilmät, voimakkaat kulmat… ja urostyypin aivot.

Tiedätkö, että nyt vietetään miesten viikkoa. Miessakit ry käynnisti vuonna 2005 uuden tradition nimeämällä Isänpäivään päättyvän viikon vuosittaiseksi Miesten Viikoksi.
Viikolla on joka vuosi joku teema. Tämän vuoden teema on Miestä on moneksi.
Hienoa, että näin tasa-arvon aikana otetaan huomioon myös miehet.

Paljon on mietitty, MIKSi Niko mahdollisesti kääntyikin reitiltään taaksepäin ja olisi käppäillyt kuselle ja tippunut sit Mustaanlahteen. Lisäksi spekuloidaan, MIKSI Nikon reitti kotiin Sahasta olikin epälooginen, eikä mies ehkä kulkenutkaan sitä reittiä, mikä olisi ollut turvallisin, valoisin, lyhin, fiksuin jne. Näitä on mun mielestä turha spekuloida paitsi siksi, et  järjettömältä näyttävä käyttäytyminen ei selitä katoamismysteeriä ja toiseks, ihmiset on loogisen epäloogisia. Ja etenkin laskuhumalassa. Ja etenkin nuoret miehet.

Aloin  miettiä itseäni lukuisien baarireissujen näkökulmasta. Onko loogista olettaa, että aikuinen mies kävelee Takahuhtiin keskustasta kymmenessä minuutissa? Matkaa on kuitenkin melkein 10 kilsaa. Olin sanonut puhelimeen exälle, että “joo, mä oon ihan just siinä”, enkä ollut päässyt oikeesti ees Onnelan narikkaan. Tosta kartasta näkee aika hyvin. Ja tiedoksi, ei en asunut #79:ssa, missä btw on/oli pizzakebab Yasmin.

"Meikä on ihan just siellä". Matka 7,7 km.

Kerran  viikkoryyppäyksen päätteeksi heräsin meidän autotallista boksereissa. Loogisen epäloogisesti olin aatellut, ettei  viitsi herättää Seijaa, kun sillä oli paltsu aamulla ja meikä ryömi himaan ehkä viideltä. Olin muuten viikannut vaatteet vanhan pakastimen päälle ja nukuin itse retkipatjalla siinä sementtilattialla prätkän vieressä.

Entäpä se kerta, kun leikin Testoksen rappukäytävässä Sherlock Holmesia ja kyttäsin naapurin mummoa? Tai kun olin teräsmies ja juoksentelin rappuja ylös alas muuttokamat kourissa?

Opiskeluvuosina olin kerran jossain Boomareiden sitseillä Koivistonkylässä ja ne kemut päättyi aamulla n. klo 9. No, mä olin fiksuna poikata lähtenyt käveleen kaupunkiin, jotta säästäisin taksikuluissa. Niinpä niin. Lopulta joku ystävällinen mummeli koiran kanssa herätteli mua siitä Duck’s Burgerin eestä nurmikolta, missä itseäni lainaten “lepuutin vain jalkoja”. Totuus oli, että olin sammunut siihen tönöö vasten burgerit housuilla…

Muistan myös erään mökkireissun Laukaalla, kun aamuyöllä muiden nukkuessa meikä lähti “ihailemaan” maisemia. Olin kävellyt 18 kilsaa (MIETTIKÄÄ!!!) ja löysin itseni kaukaisen naapurin pellon laidalta ottamasta aamuaurinkoa. En ois taattu heränny viel moneen tuntiin, niin mukava siinä oli kölliä, mutta senhetkinen akka soitti känsään niin kauan, kunnes valpastuin. Muutaman kerran löin luuria ensin ja sit lopulta, ku tajusin, että se on MUN puhelin, eikä naapurin maamiehen, olin saanut sinne jotain soperrettua. Heti ku joukosta löytyi ajokuntoinen, tyypit haki mut takas. Silloinkin olin vastustellut ja nostanut hirveen metakan, että “antakaa nyt ihmisen olla rauhassa ja mä palvon Auringonjumalaa”.

Tai entäpä Ilosaaressa 98? Meikästä tehtiin katoamisilmoituskin. Ja missä mies oli? Makkarakojun aaltopeltikatolla “rentoutumassa”. Niin mä olin selittänyt kaikille, ja oikein roudannut makuupussinkin sinne katolle, jotta mesta ois kotoisa.

Ja sokerina pohjalla…

Joitain vuosia sitten oltiin kattoo kentällä, kun sinne laskeutui joku helvetin ISO sotarahtikone. NO, siinä sit samalla saatiin kuningasidea lähteä Bremeniin, koska Ryanair myi lippuja 1,99 e ja verot ja koneessa oli tätin mukaan vielä tilaa kahdelle. Lähdettiin siitä vaan ilman matkatavaroita, oltiin 5 päivää ilmoittamatta kellekään mitään ja sit tultiin muina miehinä takas Suomeen. Että sellaista. Kaveri, joka oli tuolloin jo valmistunut lekuriksi, kirjoitti meikälle saikkua yhtä “pakollista” enkunkurssia varten, ja pyys omaa frendiään kirjoittamaan itselleen saikkua. Tiedetään, syntistä.  En tekis enää.

Syytetään lapsuutta.

Ei siiis tartte olla kännissäkään, että käyttäytyy loogisen  epäloogisesti, uhkarohkeasti tai erikoisesti. Me nuoret miehet vaan ollaan tällaisia. Etenkin laskuhumalassa ja suuressa flow-tilassa meitin toiminnassa ei ole mitään järkeä. Sitä vaan alkaa fiilistellä jotain, ajautuu tekemään kaikkea ei-järkevää ja sit hups. Saattaa käydä niinkuin Nikolle. Tosin edelleen oon sitä mieltä, että Niko on joutunut rikoksen uhriksi.

Ps. Epärationaalisen käyttäytymisen syytä Nikon tapauksessa voi vatvoa Suomen suurimmalla rikosaiheisella portaalilla täällä! Löysin muuten foorumilta mielenkiintoisen lainauksen, joka oli mennyt meikältä ohi Aamulehdestä. Artikkelissa kerrottin miesnelikosta, joka oli jahdannut toistakin nuorta aamuyön tunteina Satakunnankadulla palolaitoksen luona. Onkohan tää ihan legendaa vai täyttä totta?

Edit: 23.10. Nikon vesietsintöjä jatketaan Mustassalahdessa. AL.

Suomalainen mies, miten häntä voisikaan kuvailla?

Suomalainen mies on vaimoaan ja lapsiaan hakkaava juoppo. Hän raiskaa ja pahoinpitelee läheisiään ja tappaa heitä aivan rutiininomaisesti. Hän on väkivaltainen asehullu, sillä Suomessahan on eniten aseita väestöön suhteutettuna Jemenin ja USA:n jälkeen.

Suomalainen mies näyttää tunteensa korkeintaan kuseskelemalla kaduille. Hän ei puhu eikä pukahda tunteistaan ja on sosiaalisesti aivan avuton.

Suomalainen mies on myös täysin ilman tyylitajua. Kaikki muistavat lentoasemat, joissa suomalaisen miehen tunnistaa valkoisista tennissukista. Vapaa-aikoina hän pukeutuu tuulipukuun ja Hankkijan lippalakkiin, joita ei ole pesty viikkokausiin. Hän heittää vetensä veneen laidan ylitse ilman pelastusliivejä ja sepaluskin on auki.

Suomalainen mies ei ole saanut aikaan mitään suomalaista kulttuuria. Suomalaisuutta ei ole edes olemassa. Tästä on aukottomana todisteena se, että kappale ’Olen suomalainen’ on alun perin italialainen iskelmä. Hah-hah-haaa-haaa – niin avuton on suomalainen mies.

Suomalainen mies ei ole saanut mitään aikaan, koska maahanmuuttajat, kuten Schauman ja Fazer, perustivat Suomen teollisuudenkin. Suomalainen mies ei osaa kerätä edes tatteja, vaan senkin pitää italialaisen tehdä.

Suomalainen mies on sisäänpäin kääntynyt ja synkkämielinen erakko, joka ei ulkomaalaisia ole tavannut kuin kuusi vuotta sitten Kanarialla ja silloinkin hän pääasiassa nukkui juoppohullun unta halvassa hotellihuoneessaan koko lomaviikon. Suomalaisen miehen small talk on korkeintaan piereskelyä navetan takana heti siinä tunkion vieressä olevassa homeisessa perunakuopassa. 

Suomalainen mies on tietysti myös geneettisesti epäonnistunut, sisäsiittoinen ja sukurutsan runtelema ihmissaasta.

Jos suomalaista miestä pitäisi muutamalla sanalla luonnehtia, hänen syvin olemuksensa voisi olla vaikka seuraava.

Suomalainen mies on hautautunut sepalus auki aseen kanssa ammuskellen vyötäröään myöden syksyiseen hallan jähmettämään korpisuohon katsomaan formuloita, juomaan Koskenkorvaa, järsimään raakaa lanttua ja mölisemään juovuksissa sekavia niin, että metsä raikaa kilometrien päähän.

Lähteet: kooste suomalaisesta valtamediasta, Astrid Thorsin ja suomalaisen älymystön lausunnoista.

Apinalla olisi paljonkin sanottavaa lähisuhdeväkivallasta ja väkivallasta ylipäätään, mutta ei nyt tällä kertaa jaksa ruveta semmoiseen urakkaan. Otan vain yhden pienen pienen siivun ihmeteltäväksi, kun se sattui iskemään tajuntaan keskellä eilistä apinalauman syysillanviettoa. Oivallisena apuna inspiroinnissa oli lauantainen Oikeutta ihmisille! -radiopläjäys, jossa Amnestyn Suomen osaston puheenjohtaja Jussi Förbom haluaa kertoa kaikille apinoille, että Suomi loukkaa ihmisoikeuksia.

Kuten jo aiemmin olen todistanut, tämä tarkoittaa nykyisessä femimediassa sitä, että Suomi loukkaa naaraiden oikeuksia. Uroksethan on ulkoistettu epämääräisiksi eläimiksi tai parhaassa tapauksessa sioiksi. Tällä kertaa ohjelmassa keskusteli kolme feministiä, joista yksi oli kerrassaan professori, Suvi Ronkainen. Aiheena oli lähisuhdeväkivalta. Siksi ei kai olekaan mikään ihme, että lähisuhdeväkivallan synonyymi oli ohjelmassa naisiin kohdistuva väkivalta. Miten voi ollakin mahdollista, että meillä on tällaisissa asemissa ihmisiksi itseään kutsuvia apinoita, jotka eivät edes julkisuudessa pysty tämän tasa-arvoisempaan keskusteluun?

Ei liene yllätys, että Ronkainen on Tampereen aliopiston kasvatti. Pitkälle sitä siis apinalaumassa pääsee pelkkiä mielipiteitä laukomalla, kunhan vain edustaa oikeaa sukupuolta. Nämä naistutkimuksen ammattilaiset tosin käyttävät suomenkieltä, joka ei tavallisille heteroapinoille helposti avaudu. Ehkä se on evoluutiota?

Tilastojen mukaan perheväkivallan määrissä ei ole paljonkaan eroa sukupuolten välillä. Jos törkeästä perheväkivallasta 40 prosenttia ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta yli puolet on naaraiden tekemiä, ei ohjelman lähestymistavalle voi löytää yhtään säällistä perustelua.

Jos otettaisiin huomioon, että urokset valittavat naaraita vähemmän ja että naaraat hallitsevat henkisen väkivallan miehiä paremmin, väkivallan loppusaldo taitaisi olla raskaasti naarasvetoinen. Sitä se on vähintään siinä vaiheessa, kun seksin pihtaaminen yksiavioisessa suhteessa mielletään väkivallaksi ja selibaattiin pakottaminen raiskaukseksi. Ai niin, nythän taidan olla jo menossa aiheen yleiseen käsittelyyn. Palataanpa siis juurille eli siihen pieneen unohdettuun siivuun.

Ainakin yksi asia on kokonaan sivuutettu tässä lähisuhdemanipulaatiossa. Eräs apinalauman kuvankaunis nuorikko onnistui tässä alkuvuodesta saamaan poikakaverikseen alfauroksen, joka on Suomessa saavuttanut kaiken mahdollisen omalla alallaan ja on nyt kansainvälisillä markkinoilla. Aika hyvä saavutus siis. Onnea vaan heidän parisuhteelleen. Kaikki eivät kuitenkaan taida olla samaa mieltä.

Nyt on nimittäin käynyt niin, että – alfauros kun on kysymyksessä – hänen perässään juoksee liuta muitakin naaraita. Ihan luonnonlakien mukaanhan tässä mennään. Hyviä geenejä kannattaa metsästää, vaikkei edes saisi koko pakettia itselleen. Ainahan sitten löytyy joku hyväuskoinen alempiarvoinen sikauros, joka suostuu kustantamaan näiden huippugeenien kasvatuksen pelkällä teoreettisella seksipalkalla (joku viisaampi kutsuisi tätä prostituutioksi…).

No niin, näitä backstagenaaraita siis tuntuu riittävän. Tällainen tavallinen apinauros voi vain kateellisena ihmetellä, miten helppoa seksin saanti noille alfoille näyttää olevan. Naaraat suorastaan epätoivoisina roikkuvat housunlahkeissa. Voitonjuhlissa tämän kyseisen alfauroksen sänkyyn olivat jopa tunkemassa hänen joukkuetovereidensa vaimot! No, biologia selittää kai tämänkin, vaikka teoreettisesti ajatellen näillä vaimoillahan oli omassa kotonaan juurikin yhtä alfainen penis…

Tähän asti kaikki on vielä ihan ok. Mutta osa näistä metsästäjänaaraista ei vaan suostu hyväksymään alfauroksen torjuntaa. Ilmeisesti jokin pimahtaa heidän kauniisti poimuttuneissa aivoissaan. Nyt eräs tällainen naaras on ryhtynyt myrkyttämään laumani nuorikon parisuhdetta levittämällä valheita ympäriinsä.

Jokainen edes hitusen normaaliin suuntaan kehittynyt apina tietysti voi arvata, millaisia nämä seksiin liittyvät valheet tyypillisesti ovat. Eikä tässä vielä kaikki. Hän on valjastanut jonkun vähäpätöisen, vallassaan olevan urosapinasurkimuksen kuiskuttelemaan toisia valheita nuorikkomme poikakaverille. Jokainen edes hitusen normaaliin suuntaan kehittynyt apina tietysti voi arvata, millaisia nämä rahaan liittyvät valheet tyypillisesti ovat

Ehkä meidän olisi siis syytä hieman laajentaa tätä lähisuhdeväkivallan näkökulmaa? Feministikeskustelijat kun olivat alussa mainitussa ohjelmassa niin huolissaan sikojen harjoittamasta henkisestä väkivallasta – unohtaen täydellisen harkitusti sen, että juurikin naaraat hallitsevat sen lajin paremmin kuin kukaan muu, mikä näkyy myös koulukiusaamistutkimuksissa. Kuka tässä pienessä esimerkissämme mahtoikaan olla se väkivallan käyttäjä? Pitäisikö hänet lukita telkien taakse, kuten kaikille urosapinoille pitäisi feministien mielestä tehdä?

On tietysti aivan naurettavaa kirjoittaa tällaisesta sinänsä luonnollisesta aiheesta maailmassa, joka on hukkumassa paskaan ja ahneuteen. Aivan mitätön pikku yksityiskohta, joka ei änkeä maailman kehitystä raiteiltaan toisin kuin vaikkapa se, että rikkaiden maiden sijoittajat hankkivat parhaillaan kilpaa kehitysmaiden peltoja itselleen, mm. biodieselin tuotantoon, erityisesti Afrikassa. Kolmessa vuodessa ”parempiin” (mm. norjalaisiin ja ruotsalaisiin) käsiin on siirtynyt 20 miljoonaa hehtaaria käsipelillä raivattua peltoa – mikä vastaa Ranskan koko peltopinta-alaa. Paikallisten viljelijäpolojen murhat ovat näiden kauppojen luontainen sivutuote.

Niin, eihän tällaisesta naaraiden pikku pelistä kannattaisi pitää meteliä. Mutta niin kauan kuin media keskittyy olennaisen kertomisen sijasta feministisen propagandan kritiikittömään levittämiseen, näihinkin pikku asioihin on pakko puuttua. Jotain rajaa valehtelullakin pitää olla.

PS. En malta olla ihan hiljaa Saksan juuri pidetyistä liittopäivävaaleistakaan. Vaalituloshan merkitsee, että saksalaiset apinat antoivat tukensa tuloerojen kasvulle ja ydinvoimalle. Aika ihmeellinen tulos, jos sitä yrittää apinalogiikalla ymmärtää. Ehkä politiikkaa ei pidäkään sotkea järjen käyttöön? Vaalin yllätyksiä oli demareiden kannatuksen ja äänestysprosentin romahdus. Perinteisesti äänestämättä jättämistä paheksutaan ja leimataan se vain apinoiden tyhmyydeksi. Ehkä järjestelmän pitäisi kuitenkin katsoa peiliin. Jotain vikaa on demokratiassa, jos se ei kiinnosta edes tällaisena aikana. Onkohan demokratia jo kulkenut tiensä päähän? Ehkä tarvitsemme – taas, vuosituhansien katkoksen jälkeen – lauma- eli yhteisövaltaa?

Joskus sitä vain itse onnistuu omilla touhuillaan tekemään elämästään hiukan normaalia monimutkaisempaa, kuin ehkä olisi tarve. Typeryyttä ja tyhmyyttä se on oikeastaan. Idioottimaista kerrassaan. Jos elämässä on ihana ihminen, siis kerrassaan sellainen mahtava, niin miksi pitää ryhtyä sähläilemään juuri sillä hetkellä.

Mä kait siis olen nyt jonkin sortin parisuhteessa. Ollu jo jonkin aikaa. Mutta silti käyn omilla reissuillani tyydyttämässä omaa uteliaisuuttani ja seikkailun haluani. Tiedän ettei se pidemmän päälle ole kannattavaa, mutta haluan silti. Kun tästä ei voi ees syyttää ketään muuta. Kun voisikin. Olisi paljon helpompaa. Mutta se on vaan niin, että salaseksi kiihottaa enemmän kuin tuttu ja turvallinen. Ehkä mun ei kannattaisi edes yrittää mitään parisuhdejuttua kun joka kerta toimin typerästi.

Ei siis sillä, ettäkö seksi oman rakkaan kanssa oli mitenkään vastenmielistä. Ei lainkaan. Se on omalla tavalla aivan taivaallista ja ihanaa. Mutta salaperäisyys ja luvattomuus kiihottavat toisella lailla. Siinä ei ole tunteita pelissä ja kyseessä on vain fyysinen nautinto ja kummankin himojen tyydyttäminen.

Ihmismieli on outo. Ensin sitä kaipaa ja toivoo vierelleen jonkun. Sitten kun sen löytää, niin huomaa kaipaavansa jotain ihan muuta.

Ahdistaa liian turvallinen olotila.

…ehkä mä en kykenekkään rakastamaan niin kuin luulin.

Peräti noin 87 prosenttia Wikipedian sisällöstä on miesten kirjoittamaa tai ainakin nettitietosanakirjaan valitsemaa ja toimittamaa aineistoa, kerrotaan uutisissa. Wikipedian lukijoista 69 prosenttia on miehiä.  Lue uutisista lisää.

Nuorten naisten pyhän raamatun Cosmopolitanin elokuun numero vahvistaa edellisen juttuni oikeellisuuden. Lehdestä löytyvän Outi Kaartamon kolumnin nimi on paljon puhuvasti Mies on aina sika. Toisaalta lehdestä löytyy Janttu Rosvallin kolumni naisista. Yhtä itsestäänselvästi kuin Outi oli laatinut oman otsikkonsa, Jantun tuotos oli otsikoitu Nainen on aina ihana. Näihin kahteen otsikkoon tiivistyykin sukupuolten välinen ero. Se suuri ero.

Naarailla on vara nimitellä uroksia kuinka huvittaa, sillä he käyttävät seksuaalista valtaa. Miehille jää siis vain nuoleskelijan osa. Jos mies kirjoittaisi samoin kuin Outi, hän lakkaisi saamasta sekä seksiä että palkkaa. Se menee juurikin näin päin eikä niin kuin Outi kolumnissaan valittaa. Häntä nimittäin ärsyttää Jouni Hynynen, joka kehtaa poseerata oman runokirjansa kansikuvassa alastomana, ylipainoisena, karvaisena ja kauniin naisen ahdistelemana. Jos nainen tekisi samoin, hän lakkaisi saamasta sekä seksiä että palkkaa, Outi filosofoi.

Jos nainen tekisi samoin. Niin, miksi naiset aina vetoavat siihen, että heidän pitäisi (saada) tehdä kaikki samoin kuin miehet? Ylen harvoin apina on kuullut kenenkään uroksen haikailevan naaraan elämästä. Toisaalla naaraat haukkuvat uroksia sioiksi ja toisaalla vaativat saada olla samanlaisia heidän kanssaan? Apinalogiikka ei ymmärrä. Tällä vertailulla naaraat tulevat itse asiassa uusintaneeksi sitä ”patriarkaattista” näkemystä, että miehet osaavat kaiken paremmin kuin naiset. Milloin naaraat oppisivat arvostamaan omia vahvuuksiaan? *)

Jos nainen poseeraisi alastomana kirjoittamansa kirjan kannessa, häneltä ei suinkaan loppuisi seksi, palkasta puhumattakaan. Vai elääkö Madonna muka selibaatissa ja rutiköyhänä? Päin vastoin, tissien ja mieluusti jonkin muunkin vilauttelu tietää rajatonta seksin tarjontaa ja ylitsevuotavaa rahavirtaa. Tarvitsisi vain – legendaarista Baccaraa lainatakseni – lausua Yes Sir. Ongelma taitaakin olla pelkästään siinä, että niin harva naaras taitaa nämä kaksi yksinkertaista, vieraskielistä sanaa. Ja todennäköisesti Outikin nimittelisi sellaisia naaraita termillä, jonka urospuolisen H- alkuisen vastineen epäasiallinen käyttö kohtapuoliin kiellettäneen lailla.

Tietysti on myös aivan luvallista ja suotavaakin haukkua Kotiteollisuus -yhtyeen keulahamoa ylipainoiseksi, sillä hänhän on todistettavasti heteromies eli sika. Tämä on yhteiskunnallisesti hyväksytty tapa toimia. Toisin päin yhtälö ei kuitenkaan toimi, sillä auta armias, jos Janttu olisi kolumnissaan haukkunut vaikkapa Marion Rungia ylipainoiseksi! Janttu olisi teloitettu heti seuraavan päivän lööppijulisteissa ja hänen olisi ollut pakko keksiä jokin hölmö anteeksipyyntö harkitsemattomalle lausunnolleen. Tällaiselle epätasa-arvoiselle ilmapiirille ovat raivanneet tietä mm. eräät ylipainoiset naistutkijat, jotka painonhallintaa koskevien ”tutkimustensa” perusteella vaativat, ettei naarasapinoiden ulkonäköä saa millään tavalla eikä missään olosuhteissa kommentoida.

Pysyäksemme tässä nautittavassa sikateemassa, siirtykäämme lentoliikenteen pariin. Sehän jos mikä on miehistä puuhaa. Apina ei esimerkiksi tiedä kuin yhden naaraspuolisen lennonjohtajan (eli Hanna Grönforsin), joten seuraavasta typeryydestä on kai pakko syyttää pelkästään urosapinoita. Suomessa kun tuntuu olevan tapana lennellä matkustajakoneilla ihan huvikseen. Arvaa ärsyttääkö tällainen normiapinaa, joka hiki hatussa lajittelee, säästää luontoa ja pukee villapaitaa päälle talvipakkasella, koska sisälämpötilaa pitää laskea maailman pelastamiseksi.

Yksi Finnairin koneen toilailulento sitten mitätöi koko apinalauman vuotuisen ponnistelun tulokset. Ja tällaisia lentoja tunnutaan tehtävän useammin kuin kerran, ainakin mikäli uskomme toimittaja Ilkka Hackmannia – ja miksemme tälläkin kertaa uskoisi. Suomalaiset maakuntalentokentät kun ovat nykyään auki kuin kaupat. Jos tulee myöhässä, ei meillä välttämättä ole mahdollisuuksia ottaa vastaan, kuten Jyväskylän lentoaseman päällikkö Esa Kainulainen asian muotoili.

Niinpä siis Helsingistä myöhässä lähtenyt reittilento joutui toukokuussa kääntymään Jyväskylän kentän yltä takaisin Helsinkiin, kun ”kauppa” oli mennyt viisi minuuttia aikaisemmin kiinni. Ketään ei tietystikään kiinnostanut, paljonko tässä nyt poltettiin turhan päiten fossiilisia polttoaineita ja paljonko niitä tarvittiin vielä siihen, että matkustajat kuskattiin sitten keskellä yötä jollakin muulla kyydillä jälleen kerran Jyväskylään.

Toisaalta voi tietysti ajatella, että tällainen nurjamielinen palvelukonsepti on omiaan vähentämään apinoiden yleistä lentohalukkuutta. Jos näin onnellisesti kävisi, tällaisen synninteon voisi jopa antaa anteeksi ja kehottaa jatkamaan samalla linjalla. Vuoden kuluttua ei olisi enää yhtään asiakasta riesana ja lentoasemat voistaisiin sulkea tarpeettomina.

Mitä isot siat edellä, sitä pienet porsaat perässä – on se hauskaa, että vanhalta kansalta löytyy näitä totuuksia joka lähtöön. Apina sattui nimittäin olemaan sunnuntaiaamuna valveilla kello 4:45, kun joku possupaskiainen kaasutteli autollaan apinaraittia pitkin. Raitille on rakennettu hidastetöyssyjä puolen kilometrin välein, joten oli helppo laskea, kuinka kaasupedaalia poljettiin lattiaan vielä puolentoista kilometrin päässä. Saattoi siinä apina jos toinenkin ärtyneenä heräillä rallireitin varrella.

Autoa tai kuskia näkemättäkin voi 99,99 prosentin todennäköisyydellä sanoa, että asialla oli 18-25 vuotias urosapina, joka oli juuri saanut satunnaiselta naarastuttavuudeltaan – tai sitten jäänyt saamatta. Testosteronihuumasta kun tuntuu olevan suora välitys Bemarin tai Audin konehuoneeseen. Tällaisia typeryksiä kohdatessa tulee miettineeksi, mitä siellä autokouluissa nykyään oikein opetetaan. Ei ainakaan taloudellista ajoa. Mutta olisihan tähän ongelmaan yksi toimiva resepti. Oikeastaan se onkin ainoa tepsivä konsti testosteronisikojen aisoissa pitämiseksi. Esimerkki löytyy lihankasvatustiloilta, kuten edellisessä jutussa jo opimmekin.

Auton ratissä törttöileviltä pitäisi ottaa munat valtiolle. Munista irtaantuminen olisi tehokas kahdella tapaa. Ensinnäkin se on ainoa asia, jolla voisi edes kuvitella olevan jonkinlaista ennaltaehkäisevää pelotevaikutusta. Ja jos tämäkään ei toimisi, munien leikkaaminen tehoaisi takuuvarmasti, koska siinä vaiheessa kaikki olisi pelkkää biologiaa. Kohta meillä olisi suuri joukko uusionaisia ja Liikenneturvan toiveet toteutuisivat: miehistä tulisi naisten kaltaisia kuskeja.

Munien irrotus pitäisi tehdä mahdollisimman yksinkertaiseksi operaatioksi ilman turhanpäiväisiä pohdintoja ja terapioita. Poliiseille vaan siihen pistoolikotelon viereen vakiovarusteeksi Fiskarsin oksasakset. Niillä kun kerran napsauttaa, homma on hoidossa. Toimenpide pitää tehdä heti kiinnioton jälkeen vaikkapa pamppunukutuksella. Toimenpiteestä ei olisi valitusoikeutta ja mitään vahingonkorvauksia olisi turha haikaillakaan.

Sinä, rakas lukijani, voisit ehkä keksiä muitakin tilanteita, joissa urosten munanluovutus olisi paikallaan?

Sitten meillä on tämä politiikka, joka tarjoilee apinoille ehtymättömän ärsytysten aarreaitan. Päällimmäisenä mieleen tulevat kehitysapu, mediamaksu ja vaalirahafarssi. Jälkimmäistä en jaksa kommentoida sen enempää kuin ihmetellä, kuinka vähällä Ruotsalainen kansanpuolue pääsi tässäkin asiassa. Minipuolue saa kertaluokkaa enemmän rahoitusta yrityselämää lähellä olevilta piireiltä muihin puolueisiin verrattuna, mutta silti asia ei kiinnosta ketään. Se, että meillä on nyt Europarlamentissa yksi surkea ärkoopeeläinen meppi, on pelkästään tämän hulvattoman rahankäytön ansiota. Carl Haglund joutui käyttämään 5,5 euroa yhden äänen saadakseen, kun muut mepit pääsivät Europarlamenttiin keskimäärin 1,16 euron hintaisilla äänillä.

Ärkoopeestä ei pääse eroon näköjään millään, vaikka kuinka yrittäisi. Heillähän on tämä huippuministeri Astrid Thors, jonka missio on saada nuuska vapaaksi ja isoäidit vankilaan. Hänen mielestään isovanhemmat eivät kuulu perheeseen, joten heidät on karkotettava Suomesta. Astrid perustelee tätä lain tiukkuudella. Apina ei voi tällaista ymmärtää. Apina ei voi ymmärtää sen paremmin suomalaista ydinperhekäsitystä kuin ministerin lepsuuttakaan. Tässähän meillä nyt olisi maan mainio naarasministeri, joita kuulema tarvitaan päättäjiksi loiventamaan urosten typerää politikointia. Mutta mitään apua ei hänestä tunnu olevan.

Astrid -tyttönen huokailee tuskissaan, kuinka vaikeaa tämä ministerinä oleminen on, kun vaatimuksia tulee puolelta jos toiseltakin. Rasistinen lobbaus näyttää olevan lähempänä hänen sydäntään kuin inhimillinen ja yhteisöllinen näkemys. Ehkä tämä on puolueen virallinen linja, sillä sama ahdasmielisyyshän kumpusi jo Karjalan evakkoja asutettaessa – ei ainakaan ruotsinkielisten takapihoille! Jotain vikaa suomalaisessa systeemissä pitää olla, jos hallinto-oikeuksien on pantava Maahanmuuttovirasto ojennukseen kerta toisensa jälkeen. Ja naaras, joka voisi lakia muuttaa, ei tee mitään.

Ja nyt sama ministerimme on keksinyt, että pakolaisista Suomessa aiheutuvat kustannukset voidaan rahoittaa kehitysyhteistyövaroista. Sic! Aivan loistavaa innovatiivista ajatusten ilotulitusta. Nyt siis näemme senkin ihmeen, että patavanhoillinen ja keski-ikäinen (?) vanha jäärä (siis urossika) Paavo Väyrynen näyttäytyy edistyksen airuena puolustaessaan kehitysyhteistyövaroja Thorsin ideoita vastaan! Edistyksen puolella keikkuvat patriarkaattia edustavat kirkko ja Väyrynen, itsekkyyden ja pimeyden puolella naarasministeri sekä naarasvetoinen Vihreät – de Gröna. Jotain todella ihmeellistä on meneillään eikä apina ymmärrä, mitä se mahtaa olla…

Joissain asioissa poliitikot vetoavat kansan mielipiteeseen, jossain muissa asioissa sitten taas eivät. Mitään logiikkaa ei tässäkään tunnu olevan, kuten ei politiikan teossa ylipäätään. Natoon liittymisen ainoa este tuntuu olevan, etteivät äänestäjät sitä hyväksyisi. Tässä asiassa poliitikoilla ei ole uskallusta olla muutoksen puolella, kuten oli EU -jäsenyydestä päätettäessä. Ilman poliitikkojen innostusta ei olisi kansakaan äänestänyt liittymisen puolesta. Mihin on rohkeus kadonnut Nato -asiassa, rouva Halonen?

Mediamaksu on puolestaan asia, jossa poliitikkoja ei tunnu kansan ääni kiinnostavan. Jostakin syystä äänestäjät ovat ainakin tässä asiassa mielipidetiedustelujen mukaan päättäjiä viisaampia [1]. Kansanedustaja Mika Lintilä tuntuu ottavan tämän mediamaksun henkilökohtaisena asiana. Maksun vastustaminen on loukkaus hänen sikaegoaan vastaan. Siksipä hän vaatii, että päätös mediamaksusta on tehtävä hetimiten syksyn aikana [2]. Muutoinhan saattaisi käydä niin nolosti, että ajan kuluessa mediamaksun ihanuus himmenisi ja päättäjien enemmistö jopa tulisi järkiinsä.

Mutta ei Lintilä ole ainoa, joka ajaa asiassa omaa etuaan. YLE:n pääjohtaja Mikael Jungner, joka yleensä on näyttäytynyt positiivisessa valossa, tuntuu tässä mediamaksuasiassa menettäneen kaiken harkintakykynsä. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, kun hän syyttää lehdistöä puolueelliseksi osapuoleksi, kun se kehtaa teettää tutkimuksia, joiden tulos ei Mikaelia miellytä. Katsooko Mikael siis itse olevansa puolueeton osapuoli kommentoimaan asiaa – sen enempää kuin hänen mainostamansa Viestintävirasto, jonka arvovaltaa ja työllisyyttä pönkittämään mediamaksu on suunniteltu?

*) Vastaus on tietysti, etteivät koskaan, sillä keskimääräisellä naaraalla ei ole odotettavissa olevassa tulevaisuudessa tarpeeksi testosteronia elimistössään kyetäkseen arvostamaan omia (todellisia tai kuviteltuja) vahvuuksiaan.

Ei pitäis pysähtyä. (Koska silloin huomaa miltä tuntuu.)

Todellisuudessa en meinaa kestää sitä, että mun elämä on tätä. Eikä oo mitään keinoa paeta. Mitään en pysty muuttamaan, täytyy kärsiä vaan…

Eilenkin näin monta tilannetta, jotka oli jollekin toiselle mahdollisuuksia (muutokseen, onneen, läheisyyteen…), mutta mulle ei mitään.

Mulle vain tyhjyyttä: joka päivä, joka vuosi.

Hitto, tuli yks asia vielä mieleen, ennen kuin yritän taivutella itseni nukkumaan.

Mä olen meinannut kuluneella viikolla kaks kertaa totisesti ärähtää, kun joku on selittänyt mulle kuinka kaikin puolin okei on pettää kumppaniaan / paneskella ympäriinsä / yrittää vikitellä kaikkea mikä liikkuu.

Helvetti! Se EI ole okei!

Toi on just tyypillinen harhakuvitelma mihin yltäkylläisessä läheisyydessä hellitellyt, kaikin puolin pumpuliinkäärittyä elämää elävät, peiliin katsomisen tervehdyttävän vaikutuksen kauan sitten unohtaneet ihmiset vajoaa.

Hiukka ryhtiä toivoisin tai ainakin sitä, että MUA ei pakotettais kuuntelemaan tollasta saastaa.

Ah, välillä mä en YHTÄÄN ihmettele miksi mä tunnen itseni niin eri planeetan asukkaaks ja ihan vitun yksinäiseks. Mä en vois ikinä taipua tuohon ajatusmalliin, en ikinä…

Loppuunkuluneet äijät jotka etsii nuoremmista virtaa.
Pelokkaat konservatiivit jotka hakee sohvakalustoon sopivaa beigeruutuista rouvaa.
Hipit joille kelpaa vain hipit. (Nykypäivän hippiys on ennen kaikkea ulkoinen tyyliseikka.)
Tennaripojat jotka löytää kissansa klubilta.
ATK-nörtit joiden tyttöystävä on vahva ja lihava matami – tai toinen nörtti.
Hevari <3 hevari.
Mökille saunaan -miehet ja heidän mökille saunaan -naisensa…
Suomileijonat ja leijonanaaraat.
Hoikilla koivillaan horjahtelevat yliopistohörhöt ja pitkätukkaiset (anorektiset) prinsessat. (Unohtamatta neurooseja!)
Maratoonari & maratoonari ne yhteen soppii, huomenna viedään pus…
Suomenruotsalaiset = aina keskenään.
Maalaiset – nekin on keskenään.
Renttu jahtaa jotakuta jota höynäyttää.

Eli minä jään nuolemaan näppejäni.

Tajuatteko miten ihmeellinen sattuma on, jos onnistuu törmäämään ihmiseen jota voi / pystyy / kykenee / haluaa rakastaa?

Mä tajuan: se on käsittämättömän harvinaislaatuinen ihme, jollaista minun kohdalleni ei ehkä enää suoda…

Täytyy rämpiä rannattomassa yksinäisyyden erämaassa, ainoina kangastuksina seura joka osoittautuu sopimattomaksi.

Miljoona kilometriä hiekkaa, hiekkaa, hiekkaa… Mä en meinaa jaksaa.

Oh, kuinka monimutkaista olisi löytää edes päällisin puolin sopiva kumppani! Että mielenkiinnon kohteet, elämäntapa, tulevaisuuden toiveet yms. edes suunnilleen sopisivat yhteen.

Enkä mä usko voivani ihan tajuttoman paljon muuttua. Kyllästyisin vääntäytymiseen ennemmin tai myöhemmin. (Olen aina ollut sitä mieltä, että vain ylöspäin voi ja kannattaa sopeutua. Mutta sitä suuntaa ei yleensä ole tarjolla: päin vastoin mun pitäisi tylsistyttää ja typistää itsensä asioihin ja ympäristöihin jotka EVVK. Kaviaariin tottunut ei voi mieltyä pelkkään kaurapuuroon – aidosti. [Aika mielettömän typerä vertauskuva, mutta tulipahan mieleen.])

Yks mun kaveri on ihan NERO seurustelemisen taidossa. Hän mullistaa tuossa tuokiossa koko elämänsä aina kun tarvitsee uuden poikaystävän: musamaku muuttuu, vaatteet muuttuu, lempiasiat, kaverit, kaikki muuttuu. Sopeutumistaidon mestarinäyte epäilemättä! Mutta musta ei ehkä kuitenkaan ole samaan, vaikka PITÄISI. Se olis varmaan AINOA MAHDOLLISUUS.

Mikä onkaan nykyisen psykososiaalisen median lempiaiheita vähäpukeisten naarasapinoiden esittelyn lisäksi? No tietysti heteroapinaurosten käyttäytymisen arvostelu. Milloin olet kasvattanut kalapuikkoviikset, milloin puhut liian vähän tai tiirailet liian paljon tissejä, milloin syöt liikaa lihaa tai juot liian vähän vettä, milloin pukeudut väärin tai et lainkaan, milloin siivoat liian harvoin tai ajat liian usein autoa, milloin sairastut, raivostut ja kuolet väärään aikaan. Heteromies ja erityisesti keski-ikäinen heteromies ei osaa tai kykene tekemään mitään oikein.

Ja tämä oikein -määritelmä syntyy vertailusta naarasapinoiden käyttäytymiseen. Jälkimmäiset tekevät kaiken oikein, mistä luonnonlain mukaan siis seuraa, että urokset tekevät kaiken väärin. Näin yksinkertaista on maailma nykyään. Tietysti tällaiseen johtopäätökseen on helppo päätyä, kun sähkö tulee töpselistä, maito supermarketista ja tiet sekä talot on valmiiksi rakennettu. Tosin nekin on useimmiten tehty väärällä tavalla, väärään paikkaan ja ovat väärän värisiä, mutta ovatpa kuitenkin olemassa, miesten tekeminä. Maailma on tehty nyt niin turvalliseksi, että naistutkija saattaa julkisesti todeta miesten olevan naisen pahin vihollinen.

Eräs läntisen naapurimaan korkealle feministisessä hierarkiassa rankattu naaras on myös ääneen sanonut, että miehet ovat eläimiä. Oletusarvo lienee tällöin, että naiset olisivat jotain muuta – ilmeisesti siis ihmisiä (Homo sapiens)? Joka tapauksessa tällainen puhe on niin jokapäiväistä median tuotetta, ettei siihen kukaan kiinnitä edes mitään huomiota. Mutta jos joku sattuu arvostelemaan naaraiden käyttäytymistä, syntyy niin valtaisa poru ja valitus, että lausujan on hetikohta pakko pyörtää lausumansa. Julkinen elämä ajattelee ja arvomaailma on muokattu naaraiden aivoilla. Silti joku jaksaa vielä valittaa, kuinka tämä muka olisi miesten maailma.

Kaikki kunnia homomiehille, hehän ovat syyttömiä kaikkeen tähän pahaan. Ehkä se johtuu siitä, että tätä heteromiesvihaa ylläpitävät feministisen koulukunnan edustajat ovat homojen lailla joutuneet kohdussa epänormaalien hormonimyrskyjen kohteeksi ja molemmilla ryhmillä on siten periaatteessa väärän sukupuolen aivot korviensa välissä. Poikkeavuus yhdistää ja tuottaa iloisen sekamelskan, kun tällainen aivotoiminta valjastetaan näennäistieteen pyhiksi opinkappaleiksi.

Kaikille tuntuu olevan myös itsestään selvää, mihin eläinlajiin heteromiehet kuuluvat. Hehän ovat ilmiselvästi sikoja (Sus scrofa). Saastaisia eläimiä, joiden syöminenkin on monien uskontojen syntilistalla. Taiteilija Jussi Tuomola keksi sijoittaa suositun parisuhdesarjakuvansa Viivi ja Wagner ”sankariksi” lätin kuninkaan. Sikailu on sikamaisen hauskaa – mutta vain lehtien sarjakuvasivuilla ja kirjoissa. Niin hyvin tämä manipulaatio on mennyt perille, että myös sikatoimittajat itse uusintavat tätä kulttuuria, kuten Ilkka Hackman Savon Sanomissa tässä päivänä muutamana.

Melkein kokonainen sivu oli omistettu miehen mollaamiseen teemalla Pojasta siaksi – Antaudu nuori leijona, isona sinustakin tulee säälittävä keski-ikäinen mies [1]. Sanomaa vahvistettiin Suvi Lantan mainiolla evoluutiopiirroksella, jossa nuori kundi muuttuu isomahaiseksi siaksi. Kehityskulku on kuin ihmisen vuosimiljoonainen evoluutiopolku, mutta tapahtuu näppärästi yhden sukupolven aikana. Tosin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Meri Paavola antaa jutussa ymmärtää, että sikamaisuus voikin liittyä ikää enemmän koulutuksen puutteeseen. Nuori leijonakin voi siten olla sika…

Paavolan mukaan sikaistumisessa ikää enemmän vaikuttaa myös sukupuoli. Humalainen epätoivoisuus, innottomus, turtumus, pystymaha, loivat liikkeet, sairastelu ja nuorten naisten perässä liikkuvat nälkäiset silmät ovat sikauroksen pahimmat synnit. Tahdottomasta sohvaperunasta kuoriutuu kotoa poistuessa nuoria tyttöjä ahdisteleva sika (siis esimerkiksi Sauli Niinistö?). Mitäpä tarjoaa suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia vaaliva virasto eli THL lääkkeksi tähän sikaongelmaan? Naaraslogiikalla ja Paavolan suulla miesten pitäisi ottaa oppia naisista.

Juttuun oli houkuteltu mukaan myös rokkari Kauko Röyhkä, jonka oli määrä peesata Paavolan teesejä. Kaikki menikin mallikkaasti siihen saakka, kunnes hän sattui mainitsemaan yhdeksi sikaistumisen estokeinoksi sen tosiasian, että turtumukselta välttyy harrastamalla riittävästi seksiä. Pankaapa sana seksi korvanne taakse, sillä sitä tarvitaan vielä.

Mutta ensin toinen esimerkki, jolla miehiä korkelta tasolta yritetään vääntää naisten muottiin. Muistatte varmaan runsaan uutisoinnin kolmen viikon takaa: Surullisia faktoja mieskuskeista ja Mies, aja kuin nainen! Tutkimusten mukaan naiset ovat auton ratissa vähemmän aggressiivisia kuin siat. Rattijuopot siat aiheuttavat lähes kymmenen kertaa enemmän kuolonkolareita kuin naiset. Siat syyllistyvät myös useammin ylinopeudella kaahailuun ja jättävät turvavyön kiinnittämättä. Erityisen riskiryhmän muodostavat tällä kertaa nuoret siat, jotka ovat juuri päässeet ratin taakse.

Liikenneturvan viestintäpäällikkö Kare Ojaniemi vetää tästä tietysti sellaisen johtopäätöksen, että sikojen pitäisi muuttua naisiksi – ja maailma pelastuisi. Tällainen lausuma on niin helppo päästää suustaan, sillä siihenhän ei tarvita aivoja laisinkaan. Ei tarvitse lotkauttaa korvaansa edes maanmainioiden ruotsalaisten saamille tutkimustuloksille, joiden mukaan urospuoliset sikapossut ovat jo yksivuotiaasta lähtien alttiimpia onnettomuuksille kuin tytöt.

Biologiasta jotain tietävälle tämä miesten ja naisten ero ei tietystikään ole mikään uutinen. Jostakin syystä mediaan tuntuu änkeävän vain tyhjiin tauluihin uskovia humanisteja, joiden mielestä kaikki maailman ongelmat ratkeaisivat, kunhan miessiat ryhtyisivät käyttäytymään naisten tavoin. Tässä logiikassa on kuitenkin vain yksi mutta ja se on testosteroni. Mitä kouluissa nykyään puuhaillaan, jos siellä ei edes tällaista perusasiaa saada nuijittua koululaisten päähän?

Sivupolkuna mainittakaan, ettei niillä ihan oikeilla, karsinoihin teljetyillä karjuilla ole miessikoja helpompaa. Niiden munat kun silvotaan jo possuiässä, jotta kinkku kelpaisi ihmisravinnoksi. Ilman kastrointia kun liha tuoksuisi liikaa testosteronille eikä kelpaisi herkkähipiäisille naaraskuluttajille. Tällainen kohtelu aiheuttaa ymmärrettävästi stressiä leikkelyn kohteeksi joutuville possuille ja nyt ollaankin siirtymässä armollisempaan menetelmään, ”rokottamiseen”. Jostakin syystä puhutaan rokaottamisesta, vaikka kysehän on kemiallisesta kastraatiosta.

Ei siis ihme, että sika on aikoinaan leimattu saastaiseksi eläimeksi. Vielä kun sianlihaa vaivaa trikiinivaara, on ollut viisasta välttää lihaa, jonka maagiset vaikutukset tappoivat apinoita. Helpoiten kielto toimi, kun siitä tehtiin uskonnollinen tabu. Nyt tunnemme trikiinin ja sen vaarat sekä osaamme ne välttää. Nykyistä psykososiaalista mediaa kuunnellessa tuntuu kuitenkin siltä, ettemme vieläkään tunnu ymmärtävän mitään testosteronista. Tiede on selvittänyt sen salaisuudet melko kattavasti, mutta tieto ei näytä välittyneen rahvaan, humanistipuhujien tai toimittajien keskuuteen. Ehkä tämä testosteroniongelmakin joskus osataan sikojen tapaan handlata siten, että meillä kohta on vain naarasaivoisia apinoita.

Mutta nykyään miessiat eivät voi ryhtyä käyttäytymään naisten tavoin, koska heillä on (testosteronin vuoksi) erilaiset aivot kuin naisilla. Siis ihan totta, muutos on mahdoton, vaikka meillä olisi kuinka näitä ilkkahackmanneja ja kaukoröyhkiä, jotka yrittävät muuta todistaa – ollakseen vain eläviä todisteita siitä, mihin kaikkeen epätoivoiset urokset ovatkaan valmiita seksiä saadakseen.

Sillä seksi on avainsana tässäkin kertomuksessa. Miehet tekevät mitä tahansa sankaritekoja seksiä saadakseen, sillä urosaivot elävät jatkuvassa (vaihtelevan) seksin puutteessa. Seksuaalinen valta kun on naisten hallinnassa. Sikamaisuuden syy siis on nainen ja selitys on seksi – tai sen puute. Bonoboyhteisössä uroksia tuskin tarvitsee haukkua sioiksi, mutta heillähän onkin tarjolla rajattomasti seksiä kaikkien lauman jäsenten kanssa. Kukapa siinä enää jaksaisi ihmissikauroiden tavoin pinnistellä ja pullistella, kun saa ilmankin. Mutta meillä ihmisillä on toisin. Meillä sikauroiden pitää tehdä uhkarohkeita, mestarillisia, typeriä ja päättömiäkin temppuja naaraiden mielenkiinnon herättämiseksi. Jos tässä ei onnistu ja jää ilman seksiä, helpon lohdun tarjoaa viina. Siksi Jeppe juo, ei tarvitse sitäkään enää ihmetellä – ja niin mies on sikana röhkimässä ympäriinsä.

Tietysti on hieman nurinkurista, että miehiä vaaditaan olemaan kuin naiset, mutta silti naiset antavat keskimäärin juuri niille miehille, jotka ovat mahdollisimman vähän naarasmaisia. Nuorten miesten kaahailukin muuttuu ymmärrettäväksi, kun muistetaan, että teinitytöt antavat kovimmille kundeille, jotka ajavat rämäpäisimmin, nopeimmin ja kimimäisimmin. Naaraat ihailevat testosteronin tuottamia sankaritekoja. Siksi nuoret miehet ovat riski maanteillä. Siksi on aivan järjetön idea toivoa, että he ottaisivat oppia naiskuljettajista. Ei heillä ole naisten aivoja. Heillä on sellainen ylimäärä testosteronia verenkierrossa, että on lapsellista verrata heitä naisautoilijoihin. Moinen haikailu osoittaa vain, ettei puhuja ymmärrä alkeellisimpiakaan inhimillisen käyttäytymisen aakkosia.

Miksi siis syyttää miehiä, kun elämme naaraiden maailmassa? Olemme kaikki naaraiden valintojen ja kasvatuksen tulosta – kuinka siis edes voi olla mahdollista, että uroksista tulee näin surkeita sikoja? Mihin suuntaan evoluutio meitä kuljettaa? Ainakin se on nyt todettu, että naisista tulee evoluution seurauksena yhä kauniimpia, kun taas miesten ulkomuoto säilyy luolamiestasolla [2]. Suomalaisutkimus todistaa, että kauniit naiset saavat enemmän lapsia, jotka ovat keskimääräistä todennäköisemmin tyttöjä. Markus Jokelan mukaan naaraat hyötyvät edullisesta ulkonäöstä uroita enemmän…

Emme ole bonoboja, simpansseiksi emme halua, olkaamme siis – sikoja.

PS. Miehiä käsitellään todennäköisyyksien maailman lakien mukaan, naisia mahdollisuuksien maailman ehdoilla. Kun kaikki miehet ovat sikoja parin känniääliön vuoksi, naaraat sen kun porskuttavat parrasvaloissa, vaikka

• Saksan terveysministeri Ulla Schmidt lentäisi lomalle Costa Blancaan Espanjaan ja (mies)kuljettaja ajaisi perässä panssaroidun virka-auton, jotta leidi pääsisi tutustumaan nähtävyyksiin ja nakurannoille.

• Maailmantähti Angelina Jolie saisi raivokohtauksen lastensa yksivuotissynttäreillä, kieriskelisi aikansa kylppärin lattialla ja pakkaisi sen jälkeen kiukuissaan matkalaukkunsa ja muuttaisi Beverly Hillsin luksushotelliin.

• Maailmantähti, suloinen Jennifer Lopez raivoaisi ja olisi silminnähden tolaltaan syntymäpäivillään, kun osa vieraista tulisi juhlaan myöhästyneenä.

• Maailmantähti, tuittupää Naomi Campbell pahoinpitelisi valokuvaajan sairaalakuntoon.

• Gotlannin maaherra Marianne Samuelsson myöntäisi rakennuslupia suuryritysten johtajille suojelualueelle. Sehän ei yllätä ollenkaan, että kyseinen Samuelsson sattuisi olemaan Ruotsin Vihreiden entinen puheenjohtaja.

• Maailmanlaajuinen uutinen kertoisi, kuinka Las Vegasissa asuvan Magdalena Nelsonin päivän pelastaisi vessanpöntön kanteen liimattuun tarraan ilmestyvä Jeesus…