Maria Drockilan Kynttiläpajoja on kolme: Orimattilassa (Kehräämö), Porvoossa ja Ulvilassa. Yllä olevat kuvat ovat kesäiseltä Kynttiläpajareissultamme, tänä vuonna jouluinen vierailu on vielä tekemättä. Se toteutunee Porvoon reissun yhteydessä. Minulle tutuin pajoista on Orimattilan Kehräämössä oleva myymälä, josta kuvat. Kehräämössä on paljon muutakin katseltavaa ja ihasteltavaa, joten siellä saa vaikka koko päivän kulumaan rattoisasti.

Kynttilämyymälät ovat vastustamattoman ihania kokonaisuuksia, siellä erilaisia tarpeita syntyy vain katselemalla. Parhaimmillaan haluaisi kärrätä koko homman kotiinsa – kynttilöineen, lyhtyineen, kynttiläkruunuineen ja kynttilikköineen jne. Kukapa ja kuinka noita voisi vastustaa?

Praise be to Allaah.

The days of Tashreeq are the 11th, 12th and 13th of Dhu’l-Hijjah. There are several verses and ahaadeeth which speak of their virtue:

1 – Allaah says (interpretation of the meaning):

“And remember Allaah during the appointed Days”

[al-Baqarah 2:203]

These are the days of Tashreeq. This was the view of Ibn ‘Umar and most of the scholars.

2 – The Prophet (peace and blessings of Allaah be upon him) said concerning the days of Tashreeq: “They are days of eating, drinking and remembering Allaah.” Dhikr (remembering Allaah) is enjoined during the days of tashreeq in several ways:

-         Remembering Allaah immediately after the prescribed prayers by reciting Takbeer. This is prescribed until the end of the days of Tashreeq according to the majority of scholars.

-         Remembering Him by saying Bismillaah and Allaahu akbar when slaughtering the sacrificial animal. The time for slaughtering the hadiy and udhiyah lasts until the end of days of Tashreeq.

-         Remembering Allaah when eating and drinking. It is prescribed when eating and drinking to say Bismillaah at the beginning, and to praise Him (say Al-hamdu Lillaah) at the end. According to the hadeeth narrated from the Prophet (peace and blessings of Allaah be upon him): “Allaah likes His slave when he eats something to praise Him for it, and when he drinks something to praise Him for it.” Narrated by Muslim, 2734.

-         Remembering Him by saying Takbeer when stoning the Jamaraat on the days of Tashreeq. This applies only to the pilgrims on Hajj.

-         Remembering Allaah in general. It is mustahabb to make a lot of dhikr during the days of Tashreeq. ‘Umar used to recite Takbeer in Mina in his tent, and when the people heard him they recited Takbeer too and Mina echoed with the sound of their Takbeer. Allaah says (interpretation of the meaning):

“So when you have accomplished your Manaasik [rituals of Hajj], remember Allaah as you remember your forefathers or with a far more remembrance. But of mankind there are some who say: “Our Lord! Give us (Your Bounties) in this world!” and for such there will be no portion in the Hereafter.

201. And of them there are some who say: “Our Lord! Give us in this world that which is good and in the Hereafter that which is good, and save us from the torment of the Fire!””

[al-Baqarah 2:200-201]

Many of the salaf regarded it as mustahabb to make a lot of du’aa’ during the days of tashreeq.

The words of the Prophet (peace and blessings of Allaah be upon him), “These are days of eating, drinking and remembering Allaah” indicate that eating and drinking during the days of Eid are means that help one to remember Allaah and obey Him; perfect gratitude for the blessing means using it to help one obey and worship Allaah,

In His Book Allaah commands us to eat of good things and thank Him for them. So whoever uses Allaah’s blessings to commit sin is showing ingratitude for the blessing of Allaah, so he deserves to have it taken away from him.

3 – The Prophet (peace and blessings of Allaah be upon him) forbade fasting on these days: “Do not fast on these days, for they are the days of eating, drinking and remembering Allaah.” Narrated by Ahmad, 10286; classed as saheeh by al-Albaani in al-Silsilah al-Saheehah, 3573.

See Lataa’if al-Ma’aarif by Ibn Rajab, p. 500.

O Allaah, help us to do righteous deeds and make us steadfast until death; have mercy on us, O Most Generous Giver. Praise be to Allaah, the Lord of the World.

Source: Islam qa

During Thanksgiving Day, the boos take the day to eat, sleep, and catch some sun. 

Lou catches some sun during a cold Thanksgiving Day

The boos take an afternoon nap before diving into Thanksgiving dinner

X-Factor fa parlare di sé, ma negativamente. Quest’edizione è stata un flop pazzesco, nonostante la produzionen abbia provato tutti i sistemi, soprattutto quelli beceri, per conquistare qualche centinaia di spettatori in più. Resta invece dopo questi tentativi falliti la sensazione che questo talent show abbia fatto, perlomeno in Italia, il suo corso e che ora occorra puntare su qualcosa di altro, di completamente nuovo.

Il fallimento ha causato tutta una serie di reazioni a catena impensabili all’inizio, in particolare da parte dei protagonisti, che si sono agitati sempre più, soprattutto quando si sono accorti di essere sostituibili, tutti quanti, soprattutto l’ultima arrivata (si erano fatti i nomi sia di Luca Jurman sia di Simona Ventura). Ed ecco allora le furbate in diretta, le sparate esagerate, complice il fatto che, intanto, a fare da cassa di risonanza per ogni strampalata dichiarazione c’erano al massimo due milioncini miseri miseri di spettatori.

La débacle si completa se si aggiunge il disastro, peraltro annunciato, del Processo ad X-Factor, che non guardano neppure i parenti dei cantanti in gara. Facchinetti, che pure è bravo, si trova a poco agio in un talk dove hanno la maggiore i commenti anti-obesità di Pastore (magari cominciasse a guardarsi un po’ allo specchio questo spocchioso mocciosetto) o i pistolotti senza capo né coda di Paroni, rispetto ai quali perfino la Elia sembra avere maggiore buon senso, anche quando, consapevolmente, cerca di fare l’oca.

Insomma, la colpa della trasmissione è stata proprio questa: credere che la seconda edizione (molto fortunata in termini d’ascolto) fosse seguita da un successo altrettanto fragoroso. Non ci si riesce, naturalmente, soprattutto quando le scelte sul palco sono di secondo livello, se si eccettuano due o tre cantanti di Morgan. Ma questa è solo la punta dell’iceberg.

L’altro errore della produzione è stato volere a tutti i costi Claudia Mori tra i giudici: quando Morgan la definisce “emissario del male”, purtroppo, non ha affatto torto. La signora C. s’è fatta beffa di ogni parvenza di buona educazione, in ogni momento del programma. X-Factor si costruisce invece proprio sul rapporto tra giudice e cantante, conflittuale o meno, ma di certo vero: ogni parola che la Mori ha invece detto, è stata talmente priva di sincerità che anche il più ottuso dei telespettatori se n’è accorto.

Sostituire la Ventura non sarebbe stato facile per nessuno. Occorreva che a prenderne il posto ci fosse almeno qualcuno magari meno simpatico, ma di certo con maggiori competenze. La Mori è riuscita nel difficile ruolo di apparire perfino meno esperta nel campo della Simona nazionale, che sarà anche una presentatrice, ma sceglieva le voci con più acume. Decisamente.

Claudiona, invece, ha sempre traccheggiato, alla ricerca del facile applauso personale, buttandola sempre sul proprio personaggio, fregandosene bellamente di coloro su cui doveva passare, magari facendone cadaveri, con cambi di strategia assurdi, ritocchi in corsa sempre più simili a palinodie: prima Tommassini disturba, poi è un genio; prima Sofia dev’essere eliminata, poi è una nuova Mina; prima le Yavanna sono inascoltabili, poi sono molto meglio di Silver.

Ecco perché, quando la Ventura ha dichiarato che questa è la peggiore edizione di X-Factor, aveva proprio ragione. E dire che lei parlava soprattutto di qualità. Al che la risposta piccata e risentita della Mori è sembrata assolutamente imperdibile come battuta di spirito, visto che a lei non risulta un calo degli ascolti. Si vede che in matematica (come anche in canto) la signora dovrebbe prendere qualche ripetizione.

Secondo i dati proposti da wikipedia (cioé i dati auditel ufficiali), la prima edizione durata 12 puntate ebbe una media di 2.291.000 spettatori e uno share medio del 10,96%, la seconda durata 14 puntate una media di 3.185.571 spettatori e uno share medio del 14,67%. La terza edizione, invece, che durerà 13 puntate, ha per ora una media di 2.268.818 spettatori e uno share dell’11,35%.

Se la matematica non è un’opinione, rispetto all’anno scorso il programma ha perso più di tre punti d’ascolto percentuale: un disastro (tenendo conto del fatto che l’anno scorso c’è stata anche la parziale sovrapposizione con “Amici”), che non è neppure paragonabile con la prima edizione (che peraltro perse ascolti con la finale – altrimenti sarebbe stata abbondantemente sopra l’11%).

Insomma, la Mori, tra le altre cose, ha fatto male i conti, ma in un mondo dove essere vipere e mentire è normalissimo la cosa non fa neppure notizia. Fa piuttosto notizia che lei dica che, per salvare il programma dalla Ventura, donna Celentano stia per decidere di bissare l’esperienza fatta quest’anno.

Le dicano che, ora come ora, se punta ad una riconferma, è meglio se si candida a condurre le previsioni del tempo. X-Factor, l’ha già ucciso.

X-Factor è morto. Viva X-Factor.

Immagine tratta da: http://americathebeautiful.splinder.com/post/21466588

Ehm… Scusi, Presidente Obama, ma le hanno dato il Nobel per la pace, non la Medal of Honor…

Mine: gli Usa non aderiranno a trattato di messa al bando
WASHINGTON – Il presidente americano Barack Obama non ha in programma di aderire al trattato internazionale che mette al bando le mine antiuomo perché una revisione di questo tipo non va incontro alle sue esigenze di sicurezza. Lo ha reso noto il Dipartimento di Stato.
“Questa amministrazione – ha detto Ian Kelly, un portavoce del ministero degli Esteri – dopo aver esaminato una revisione della sua politica ha deciso che per quanto riguarda le mine non intende cambiare nulla. Abbiamo accertato che se firmassimo questo trattato non potremmo venire incontro alle nostre esigenze di difesa interna e dei nostri alleati”.
(Fonte: http://www.tio.ch)

A Thule si ha il massimo rispetto per l’istituzione del premio Nobel, nella quale quello per la pace è sicuramente il più stimabile e ammirato, nonché per il Parlamento Norvegese che ha il compito di decretarne il vincitore… E tutto sommato è anche comprensibile la motivazione per la quale quest’anno è stato conferito al Presidente USA Barack Obama, visto il grande carico di aspettative e speranze che egli rappresenta e di cui si fa’ simbolo planetario…
Però…
Le mine antiuomo sono una delle armi più subdole e sporche: hanno causato 5.197 morti lo scorso anno, un terzo dei quali bambini, stando alle stime diffuse dall’Icbl,organizzazione non governativa vincitrice del premio Nobel per la pace nel 1997 (fonte: Wikipedia). Sarà pur vero che Steve Goose, direttore dell’Arms Division of Human Rights Watch, ha fatto sapere che gli Stati Uniti, in ogni caso, si attengono di fatto alle regole del trattato, avendo smesso di usare le mine antiuomo dalla Guerra del Golfo del 1991, avendo smesso di esportarle dal 1992 e avendone sospeso la produzione dal 1997 (stessa fonte sopra citata): ma allora, per ratificare il trattato che le mette al bando, ci voleva tanto?
Mmmm…

Tarwiyah di Mina Diwarnai Hujan Lebat dan Banjir KAMIS, 26 NOVEMBER 2009 08 :42 Jakarta (MCH). Jutaan jemaah yang menghabiskan hari pertama haji tahun ini (Yaum Al-Tarwiyah) di Mina pada hari Rabu mengalami basah kuyup karena hujan dan genagan air di jalanana Mina. Aparat keamanan dan badan pemerintah lainnya bekerja keras membenahi kekacauan lalu lintas. Hari Kamis, 26 November ini, jemaah akan melaksanakan wukuf di Arafah. Menurut harian Arab News edisi Kamis, 26 November ini, hujan yang disertai badai menyebabkan jemaah haji kesulitan mendekati tenda- tenda mereka di Mina. Bahkan, banyak jemaah tak bisa ke mana- mana karena terhalang banjir. Dilaporkan sejak pagi awan gelap menyelimuti Mina. Jemaah banyak berteduh di dalam terowongan jalan nomor 29 menuju jamaratd an di bawah jembatan jamarat. “Tidak perlu khawatir, kami memiliki banyak aparat keamanan dan personel Pertahanan Sipil untuk membantu,” kata Mohammed Rashed, aparat keamanan yang bertugas di Mina. Untungnya, sistem drainase dipasang di daerah itu berjalan efektif sehingga air mengalir lancar. Tempat-tempat lain yang lebih parah adalah Bahra dan Muzha serta Pos Pemeriksaan yang mengarah ke Mekah yang dikabarkan separuh tenggelam. Jalur utama Mina ke Mekah ditutup. Gubernur Mekah Pangeran Khaled Al-Faisal, yang juga ketua Komite Haji Pusat, mengatakan dalam sebuah pernyataan pers di Mina, bahwa semua jamaah haji yang tiba di Mina aman meskipun hujan lebat. “Ada sejumlah proyek kanal dan bendungan untuk menjamin keselamatan jemaah dari hujan dan banjir di Arafah dan Mina,” kata Khaled. Ia menambahkan bahwa kampanye “La Hajja Bila Tasrih/ Tiada Haji Tanpa Tasrih” sukses besar dalam mencegah sejumlah jemaah masuk Mekah secara ilegal. “Hujan hari ini menyebabkan kami kesulitan, tapi hal ini adalah pertanda baik. Haji dimulai dengan mandi barakah Allah kepada kami,” kata jemaah yang mengaku bernama Sharique Arfin Shamsi. Meskipun cuaca buruk, mayoritas jemaah aman berkumpul di Mina sebelum mereka memulai perjalanan penting naik ke gunung Arafat. Namun, penderitaan ini akan berlanjut hingga hari Kamis, dengan beberapa perkiraan bahwa hujan lebat akan turun hari ini. Sementara itu, para pejabat kesehatan bergegas meyakinkan jemaah haji bahwa air bah tidak akan memperburuk penyebaran penyakit menular. “Status kesehatan jemaah diutamakan dan tidak perlu khawatir. Tidak ada kasus baru flu babi sejauh ini,” kata Menteri Kesehatan Dr Abdullah Al- Rabeeah dalam sebuah pernyataan publik. “Ada beberapa kecelakaan akibat tergelincir karena hujan deras.” Dia menunjukkan bahwa kementerian menyiapkan tiga rumah sakit dan 26 Poliklinik di Arafah untuk melayani para jemaah. Ada juga tim medis dan tim darurat yang tersebar di Arafah. Menurut Direktur Pertahanan Sipil Arab Saudi, Jenderal Saad Al- Tuwaijri, belum ada mobil apapun yang mengalami kecelakaan akibat hujan deras di Mekah dan tempat- tempat suci. “Situasi aman dan terkendali. Kami terus melaksanakan rencana rinci untuk mengatasi bahaya banjir di kota suci Mekah, “kata Al-Tuwaijri. Dia menambahkan bahwa ada tim penyelamat khusus siap untuk turun tangan membantu menangani persoalan. Al-Tuwaijri mencatat bahwa Pertahanan Sipil mulai melaksanakan rencana rinci untuk mengatasi risiko banjir dan melakukan koordinasi dengan pihak yang berwenang lainnya. Mereka telah ditempatkan di unit-unit bidang khusus yang dilengkapi dengan perahu, perenang dan penyelam di lokasi berbahaya dan siap mengambil tindakan cepat. ” Ada 300 bus siap untuk mengangkut jemaah haji jika diperlukan,” kata Al-Tuwaijri. Menurut juru bicara Pertahanan Sipil Mayor Abdullah Al-Harithy, ujan yang turun selama lima jam sejak Rabo dinihari itu menggenangi sejumlah lembah-lembah yang curam. “Pasukan kami berhasil mengevakuasi 22 keluarga yang terperangkap akibat banjir. Mereka dievakuasi dari rumah mereka ke sejumlah hotel dan apartemen,” kata Al-Harithy. (Musthafa Helmy)

Jika Jutawan Naik Haji KAMIS, 26 NOVEMBER 2009 09 :09 Jakarta (MCH). Jika kita menunaikan haji hanya dengan biaya sekitar Rp 35
juta, jangan harap bisa menikmati layanan penuh kemewahan. Sebab, tarip haji termahal dari Indonesia saja mencapai Rp 110 juta dan di Malaysia mencapai Rp 250 juta.  Tenda-tenda mewah di Mina dan Arafah siap menerima jemaah haji berkantung tebal. Ada sebagian jemaah yang mempergunakan pesawat khusus dari negaranya dan kemudian di Jedah dijemput dengan kendaraan limousin. Selama di tenda mereka dilayani seperti raja dan semua fasilitas hotel bintang lima tersedia di sana. “Layanan haji VIP ini terutama didasarkan pada menjamin privasi jemaah haji yang tengah mencari suasana damai dan tenang yang akan memungkinkan jemaah berkonsentrasi pada ibadah,” kata Zaki Kamal Hussein, seorang mutawif (pemandu haji VIP) yang dikutip harian Arab News edisi Kamis, 26 November hari ini. Menurut Kamal, orang-orang berkantung tebal ini memang menginginkan layanan yang penuh privasi yang harus ada penyedianya. Bahkan, jemaah semacam ini adalah penghasil tambang riyal dan dolar yang baik. “Meskipun mereka sedikit jumlahnya, namun kita harus memberi mereka banyak fasilitas karena mereka dapat menambah keuntungan kami,” kata Hussein. Dia tidak menentukan berapa banyak jemaah haji VIP tahun ini dan juga seberapa besar biayanya. “Artinya, kami harus mengangkut mereka dalam bus mewah, menyediakan mereka dengan pelayanan hotel, memberi mereka makanan khusus yang cocok dengan selera mereka dan kondisi kesehatan dan membantu mereka dalam tenda-tenda yang luas dengan perabot mewah,” katanya. Menurut Hussein, jemaah haji VIP itu juga membutuhkan toilet yang bersih, ada dokter yang setiap saat bisa dipanggil untuk merawat sakit mereka. Bahkan, “Ada tempat bermain khusus untuk anak-anak dengan hiburan permainan dan program pendidikan yang dilakukan oleh guru wanita khusus untuk membuat mereka sibuk sementara orang tua mereka yang kaya melaksanakan tugas agamanya,” tambahnya. Menurut pengakuan Abdul Rahman Thamir Muallim, manajer sebuah perusahaan jasa pelayanan haji VIP, dalam suasana seperti itu ia dan timnya tertantang dan sangat antusias untuk memberi atmosfer bagi para jemaah untuk menghabiskan waktu mereka dalam spiritualitas dan ketenangan jauh dari pekerjaan dan kehidupan sehari-hari. “Kami memberi mereka pelayanan kelas hotel dan memastikan keluarga mereka dengan privasi yang mereka harapkan,” katanya. Dalam pengakuan Mustapha Rajab, seorang investor Mesir yang tinggal di Inggris dan termasuk jemaah VIP ini mengatakan bahwa ia memilih menajdi jemaah haji VIP untuk memastikan dirinya sendiri bisa nyaman melaksanakan ibadah yang jauh dari hiruk pikuk kebisingan dan polusi udara yang ditakutkan terjangkit Flu Babi serta memiliki privasi. Menurut Rajab, mutawif telah memberikan tas beludru yang berisi batu-batu kerikil steril yang dapat digunakan untuk melempar jamarat. “Mutawif telah menyelamatkan saya dari kesulitan mengumpulkan batu-batu di Muzdalifah,” katanya. Hal senada diakui Syekh Muhammad Owais, seorang imam dari sebuah masjid di Kent dan ketua sebuah organisasi kesejahteraan di Inggris. Menurutnya, ia memilih layanan VIP karena memungkinkan dirinya untuk memusatkan perhatian pada kinerja haji dan menjauhkannya dari orang banyak. “Para layanan jemaah haji VIP telah membantu saya merasa lebih suci di tempat itu dan melindungi saya dari apa pun yang mungkin melanggar ibadah haji saya,” katanya. Namun, beberapa kritikus layanan haji mewah itu mengatakan bahwa menyewa akomodasi khusus yang dilakukan jemaah haji kaya adalah bertentangan dengan semangat ibadah haji. Salah satu tujuan dari mengenakan ihram, misalnya, adalah untuk menghilangkan perbedaan di antara para jemaah yang datang dari seluruh penjuru dunia. (Musthafa Helmy)

Fonte: “SoloSpettacolo.it“

Eh sì, sono passati ben 37 anni da quel disco del 1972 che ha cambiato vita e carriera di Claudio Baglioni ed è diventato la colonna sonora dei momenti romantici di tantissimi, tantissimi italiani.

E ora ecco che scalpita per arrivare in ogni negozio di musica (a partire da domani, 27 novembre) il nuovo doppio album dell’artista romano, Q.P.G.A. che riparte proprio dal 1972 per esplorare, riscrivere, ampliare, rielaborare la fantastica storia di Giulia e Andrea, la storia che ognuno di noi ha già vissuto o vivrà in qualche momento del futuro, quella del primo amore che magari non durerà tutta la vita ma verrà ricordato per sempre come quello che ci ha cambiato e preparato alla vita stessa.

Grandissimi i nomi coinvolti in questo progetto sia per quanto riguarda i big (Mina, Franco Battiato, Elio e le storie tese, Fiorello, Antonello Venditti…) che per quel che concerne gli artisti esordienti (Giusy Ferreri, Alessandra Amoroso e Noemi) per un totale di più di 70 (!) grandi personaggi coinvolti nel progetto.

Tra i brani di QPGA L’arcobaleno con Mina, Sembra il primo giorno con Franco Battiato, Questo piccolo grande amore con Ennio Morricone al piano, Buon compleanno con Renzo Arbore e Morgan. Il disco però è solo una parte di un grande progetto che comprende libro, film e una serie di concerti in giro per tutta Italia a partire dal 5 dicembre.

Ma questa volta non siamo solo interessati a sapere se comprerete e ascolterete il disco o seguirete i concerti di Baglioni. Questa volta ci piacerebbe leggere, nei commenti, il racconto personale di quello che è stato il vostro piccolo grande amore. Non c’è bisogno di far noi precisi, potete cambiare luoghi e date, quel che importa sarebbe la testimonianza di cosa è successo, di quello che avete provato in quel momento e di come vi ha cambiato dentro.

Allora, come è stato il vostro piccolo grande amore?

Keluarga Dokter Layani Haji KAMIS, 26 NOVEMBER 2009 11 :22 Jakarta (MCH). Jika sakit di Mina sekali-kali datang ke poliklinik di dekat jamarat. Di sana akan ada seorang dokter bernama Dokter Thaha Khatib. Jangan kaget jika di poliklinik itu, ia sekeluarga menjadi pelayan Allah dalam melayani jemaah haji yang sakit. Sebab, Thaha Khatib juga didampingi istrinya Dokter Amal Asy-Syinthi yang tercatat sebagai dokter umum. Ia juga dibantu tiga dokter anaknya yang cantik-cantik dokter Maram, dokter Manar, dan dokter Mallak. Lima keluarga anak dan istri ini akan bergiliran selama 12 jam di poliklinik yang dikelola Kementerian Kesehatan Arab Saudi. “Kami bangga bisa melayani jemaah haji dan membantu memecahkan penderitaan mereka,” katanya kepada harian Al-Madinah edisi Kamis, 26 November hari ini. Kelima dokter ini bangga melayani jemaah haji karena musim haji tahun ini menghadapi wabah berat, Flu Babi. Suka duka menghadapi pasien dari berbagai negara adalah komunikasi. Bahasa tarzan ia lakukan untuk menebak penyakit jemaah. Obat pun yang dibnerikan adalah obat yang aman, selain kasus demam tinggi yang ditakutkan Flu Babi. (MH)

Pimu lähti eilen Miamiin kaverinsa kanssa kiitospäivää viettämään. Hänen pestinsä alkaa olla loppusuoralla ja lapsi yrittää saada kartalleen mahdollisimman monta osavaltiota. He lähtivät bussilla New Yorkiin, josta lentävät Floridaan. Köyhät (!) eivät ottaneet hotellia New Yorkista, koska bussi on perillä yhdeltätoista ja Miamin kone lähtee kuudelta. Aikovat majoittua yökerhossa. Sitä nuoruuden jaksamista!

Tänään alkaa tauko. Lähden matkoille, josta kerron tarkemmin palattuani. Ensin otan rennosti ja lepäilen, sitten teen pienen välikeikauksen, palaan takaisin ja ensi viikon torstaina kotiudun. Paljastan, että Itkonen liittyy reissuun – vähänkö mukavaa!

Reissu itsessään on erilainen kuin mitkään tähänastiset matkani, teemamatka jälleen. Siihen liittyy vahvasti isänmaallisuutta. Nokkelimmat arvannevat ajankohdasta.

Niin.. olen siis 33-vuotias ja kahden esiteinin äiti. Halusin aina saada ison perheen ja hetken aikaa meillä olikin neljä lasta, väkivaltaisen exäni muksut. Olisin voinut ottaa kaksi muutakin lisää. Mutta luojan kiitos, aivoissani oli jokin klikki joka esti raskaaksi tulemiseni. Fyysisesti olisin siihen pystynyt, luovutin kolme kertaa munasolujakin joten minussa ei ollut vikaa. Mutta nyt jos minulla olisi sen miehen kanssa yhteisiä lapsia.. huh. Tekee pahaa katsella jo sitä menoa hänen omiensa kanssa.

Olin pohtinut asiaa jo kauan. Väkivaltaista miestä seurannut masennus ja itsemurhayritys ei antanut minusta kovin hyvää kuvaa äitini ja jouduinkin opettelemaan elämisen lasteni kanssa uusiksi. Silti haaveilin lapsista uudestaan ja uudestaan, en vain saanut tilaisuutta haaveilla niistä kenenkään tietyn kanssa. Mopomiehen tultua kuvioihin, karenivat haaveet taas hetkeksi, mies kantoi harvinaista verisairautta jota en halunnut jakaa tuleville lapsilleni. Siinä sen kaiken touhun keskellä tulin siihen lopputulokseen että hyvä näin. Minulla on kaksi tervettä lasta, nyt jo teini-iän kynnyksellä, ihania, ehjiä menneisyydestämme huolimatta. Taloudellisen tilanteeni ollessa mitä on, kuinka voisinkaan tehdä lisää lapsia, kun en voi elättää kunnolla edellisiäkään. Ja mitä tulee miessuhteisiini ja siihen että tarvitseeko tämä maa todellakin lisää isättömiä äpäriä..

Viimein siis taistelin tieni loppuhaastatteluun josta sain leikkaukselle ajan. Oletin että saisin hysteerisen itkukohtauksen surusta joten valitsin leikkauksen nukutuksessa jotta se nyt tulisi sitten suoritettua loppuunsa. Ja sitten alkoikin sureminen ja epärointi.

Mietin ja jahkasin, muutin mieltäni muutaman tunnin välein. Milloin olin kypsä lapsiin, milloin oli valmis odottamaan raskautta vielä kymmenenkin vuotta. Mutta niin minä vain sinne menin. Ei epäröintiä kynnyksellä, ei kyyneliä ennen operaatiota eikä jälkeen.

Nyt on varma olo, minä takaan lapsilleni varmemman taloudellisen tilanteen, minä jaksan olla hyvä äiti ja pian kenties nuori isoäiti, tai ainakin äiti joka voi auttaa aikuisia lapsiaan muulta kuin hiekkalaatikolta käsin. Abortti ei koskaan missään tapauksessa ole ollut minulle käytettävissäoleva vaihtoehto joten nyt en ainakaan tule ns. vahingossa raskaaksi, tai kanna lasta joka kärsisi jostain sairaudesta. Kondomit, e-pillerit, kierukka.. kaikki koetettu.

En ole koskaan rajannut rakkauttani siihen onko lapsi kasvanut sisälläni vai jonkun muun sisällä. Jos taloudellinen tilanteeni kohenee, saan vakinaisen parisuhteen, voin aina ryhtyä äitipuoleksi, sijaisäidiksi, tukiperheeksi tai adoptoida vaikka kymmenen lasta maailmalta.

Ja se suru ja epäröinti? Se oli surua menneisyydestäni, siitä etten ollut JO saavuttanut haluamiani asioita. Että lapset olisivat syntyneet yhdessä ryppäässä tai minulla olisi vakituinen suhde johonkuhun. Ei surua siitä että menetän tulevaisuudessa mahdollisuuden synnyttää. Let`s face it.. mä oon liian laiska hiekkalaatikolle ja liian väsynyt valvomaan öitäni

Rabu, 25 November 2009 | 23.38

Kurban ( Qurbân ) memiliki arti dekat atau mendekatkan. Secara khusus istilah ini berarti penyembelihan binatang ternak pada hari raya Idul Adha atau tiga hari sesudahnya , yaitu tanggal 10, 11, 12, dan 13 Zulhijjah dalam rangka mendekatkan diri kepada Allah SWT.

Selain kata kurban, dalam kosa kata bahasa Indonesia kita mengenal kata-kata akrab, karib dan kerabat yang semuanya berasal dari kata yang sama dan mengandung makna kedekatan.

Qurbân dikenal juga dengan istilah udh-hiyah ( menyembelih binatang di waktu matahari sedang naik di pagi hari atau waktu dhuha ) yang berasal dari kata dhahwah atau dhuha .

Qurbân disebut juga nahr . Kata ini berasal dari ayat Al-Quran yang menjadi dasar hukum pelaksanaan kurban, yaitu yang artinya:

“Sesungguhnya Kami telah memberikan kepadamu nikmat yang banyak. Maka dirikanlah shalat karena Tuhanmu; dan berkurbanlah. Sesungguhnya orang-orang yang membenci kamu dialah yang terputus.” ( QS. Al-Kautsar [ 108 ] : 1 – 3 ).

Dalam ayat lain Allah berfirman, yang artinya :

”Dan telah Kami jadikan untuk kamu unta-unta itu sebahagian dari syi’ar Allah, kamu memperoleh kebaikan yang banyak padanya, maka sebutlah olehmu nama Allah ketika kamu menyembelihnya dalam keadaan berdiri ( dan telah terikat ). Kemudian apabila telah roboh ( mati ), maka makanlah sebahagiannya dan beri makanlah orang yang rela dengan apa yang ada padanya ( yang tidak meminta-minta ) dan orang yang meminta. Demikianlah Kami telah menundukkan unta-unta itu kepada kamu, mudah-mudahan kamu bersyukur.”   ( QS. Al-Hajj [22] : 36 ).

Sementara itu Rasulullah SAW menegaskan :

“ Barangsiapa yang  berada  dalam  kelapangan ( mampu berkurban ), lalu tidak menyembelih kurban, maka janganlah ia mendekati tempat shalatku.” ( HR Ahmad dan Ibnu Majah ).

Atas dasar ayat-ayat dan hadis di atas para ulama berbeda pendapat tentang hukum kurban ini. Abu Hanifah ( Imam Hanafi ), misalnya, menyatakan menyembelih kurban hukumnya wajib. Kewajiban ini berlaku setiap tahun bagi yang bermukin ( menetap ). Tetapi mayoritas ulama seperti Imam Syafi’i, Imam Maliki, dan Imam Hanbali menyatakan bahwa hukum berkurban itu tidak wajib,  tapi  sunnah  muakkad  ( sunnah yang dikuatkan , yang sangat dianjurkan ).

Mayoritas ulama berpandangan mengenai kesunnahannya ini berdasarkan hadis Rasulullah SAW yang artinya :

“Bahwa Rasulullah SAW pernah bersabda apabila kamu melihat hilâl ( awal bulan ) Zulhijjah dan salah seorang di antara kamu ingin berkurban, hendaklah ia menahan ( diri dari memotong ) rambut dan kuku-kukunya ( binatang yang akan dikurbankan )”. ( HR Jamaah, kecuali Bukhari ).

Pendapat bahwa kurban tidak wajib didasarkan pada kalimat : “salah seorang di antara kamu ingin berkurban.” Tentu bagi yang melakukannya lebih baik.

Dalam hadis lain, Rasulullah SAW juga menegaskan bahwa :

“Ada tiga hal yang wajib atasku dan sunnah bagi kamu, yaitu : shalat witir, kurban,  dan  shalat  dhuha’  ( HR Ahmad, Al-Hakim, dan Daru Qutni ).

Dengan hadis-hadis itulah para ulama berpandangan bahwa hukum melaksanakan ibadah kurban ini sunnah muakkad.

Ada beberapa ketentuan berkurban sebagai berikut :

1. Orang yang melakukan kurban hendaklah seorang Muslim yang merdeka ( bukan budak ), balig, berakal, dan menurut Abu Hanifah, harus orang yang bermukim ( bukan musafir ). Tapi menurut mazhab lain tetap sah jika musafir melaksanakan ibadah kurban.

2. Setiap Muslim yang mampu harus melaksanakan kurban dengan menyembelih seekor kambing atau domba, atau seekor sapi / unta untuk tujuh orang bersama-sama. Binatang tersebut harus disediakan tanpa mengutang.

3. Binatang yang sah untuk kurban harus yang sehat, tidak boleh cacat atau kurus, serta harus yang sudah cukup umur, yaitu untuk kambing / domba harus sudah berumur satu tahun, sapi atau kerbau dua tahun, dan unta sudah berumur lima tahun.

4. Penyembelihan dilakukan setelah selesai menjalankan shalat Id pada hari raya Idul Adha,  yang juga disebut  yaum al-nahr ( hari penyembelihan kurban ) ,  atau  pada hari-hari  tasyriq ( ayyam al-tasyriq ), yaitu tiga hari setelah hari raya Idul Adha.

5. Orang yang berkurban dianjurkan untuk menyembelih sendiri atau melihatnya pada waktu penyembelihan. Maksudnya binatang untuk berkurban itu jangan diserahkan begitu saja kepada orang lain. Kita harus mengetahui dulu orang yang kita tugaskan untuk melaksanakan penyembelihan itu betul-betul orang yang amanah. Bisa saja pembagian daging kurbannya tidak tepat sasaran. Hal ini sering terjadi, ada yang miskin tidak kebagian, tapi justru yang mampu mendapatkannya.

6. Daging kurban itu harus dibagi-bagikan kepada fakir miskin . Mazhab Hanafi, Maliki, dan Hanbali menyatakan boleh memakannya sedikit daging kurban itu, kecuali kurban yang dinazarkan. Menurut ulama Mazhab Hanafi , memakan kurban yang dinazarkan adalah haram. Sedangkan ulama mazhab Maliki dan Hanbali membolehkannya. Tetapi menurut ulama Mazhab Syafi’i, kurban yang dinazarkan tidak boleh dimakan dagingnya, tetapi kurban biasa ( kurban yang sunnah ) hukumnya sunnah untuk memakan sebagian kecil dagingnya. Hal ini didasarkan pada ayat 36 Surah Al -Hajj seperti telah disebutkan di atas. Juga didasarkan pada hadis yang diriwatkan Baihaki : “Bahwa Rasulullah SAW memakan hati hewan kurbannya.”

Ajaran berkurban ini sebenarnya sama tuanya dengan sejarah kehidupan manusia. Kedua anak Nabi Adam, yaitu Qabil dan Habil, bertikai tentang suatu hal, dan Allah menyuruh mereka berkurban untuk membuktikan siapa yang benar dalam pertikaian itu. Dan ternyata kurban Habil yang diterima. Karena Habil berkurban dengan ikhlas untuk melaksanakan perintah Allah, sedangkan Qabil berkurban dengan tujuan untuk memenangkan pertikaian itu. Hal ini diungkapkan dalam Al-Quran, yang artinya :

“Ceritakanlah kepada mereka kisah kedua putera Adam (Habil dan Qabil) menurut yang sebenarnya, ketika keduanya mempersembahkan korban, maka diterima  dari  salah   seorang  dari  mereka berdua ( Habil ) dan tidak diterima dari yang lain ( Qabil ). Ia berkata ( Qabil ): “Aku pasti membunuhmu!.” Berkata Habil: “Sesungguhnya Allah hanya menerima ( korban ) dari orang-orang yang bertakwa.” ( QS Al-Maidah [5] : 27 ).

Sedangkan asal usul kurban yang disunnahkan dalam Islam itu berawal dari peristiwa kurban Nabi Ibrahim AS. Diawali dari mimpi Nabi Ibrahim yang mendapat perintah Allah untuk menyembelih anaknya, Ismail. Nabi Ibrahim berkeyakinan mimpinya itu merupakan mimpi yang benar, maka ia menanyakannya kepada Ismail AS:

“Hai anakku sesungguhnya aku melihat dalam mimpi bahwa aku menyembelihmu. Maka fikirkanlah apa pendapatmu!” Ia menjawab: “Hai bapakku, kerjakanlah apa yang diperintahkan kepadamu; insya Allah kamu akan mendapatiku termasuk orang-orang yang sabar.” (QS. Ash-Shaffat [37]: 102 ).

Kemudian Nabi Ibrahim AS membawa Ismail ke suatu tempat sunyi di Mina. Dengan berserah diri kepada Allah SWT, Ismail dibaringkan dan segera Ibrahim AS mengarahkan pisaunya ke leher sang anak. Setelah terbukti kesabaran dan ketaatan Nabi Ibrahim dan Ismail AS maka Allah melarang menyembelih Ismail dan untuk meneruskan kurban, Allah menggantinya dengan seekor sembelihan ( domba yang besar ).

“ Dan Kami tebus anak itu dengan seekor sembelihan yang besar.” (QS. Ash-Shaffat [37]: 107 ).

Peristiwa inilah yang menjadi dasar disyariatkannya kurban, yang hingga sekarang ini dilaksanakan oleh setiap Muslim yang mampu. Wallahu ‘alam bi ash-shawab.

Gambar : IslamOnline.net

Veripelto
Mina, Denise
Like, 2008

Skotlantilaisen Denise Minan dekkareiden teemoja ovat mm. naisiin kohdistuva väkivalta, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, perhedynamiikka, sosiaalinen epätasa-arvo ja syrjäytyminen. Rankkojen aiheiden lisäksi kirjojen miljöö Glasgow on rähjäinen ja sateinen, eivätkä ”sankarittaretkaan” ole perinteisiä kaunottaria, tai edes yksiselitteisen hyviä ihmisiä vaan tavallisia kuolevaisia, jotka vaihtelevalla menestyksellä yrittävät selvitä ”elämästä hengissä”.

Denise Minan dekkariuran aloittaneen nk. Glasgow-trilogian (Garnethill, Pako ja Päätös) tapaan ”Veripellossakin” rikoksia selvittää nuori nainen. Kunnollisesta, työväenluokkaisesta katolilaisperheestä lähtöisin oleva Patricia ”Paddy” Meehan työskentelee lähettinä Scottish Daily News -sanomalehden toimituksessa. Toimittajan työstä haaveileva, kunnianhimoinen Paddy kiinnostuu rikoksesta, jossa kahta poikaa syytetään pienen lapsen raa´asta murhasta. Rikos koskettaa Glasgow’n katolista yhteisöä joten Paddy joutuu miettimään journalismin etiikkaa. Samalla hän itsenäistyy väistellessään perheensä odotuksia ja venyttäessään katolisuuden asettamia rajoituksia.

Fiktiivisen toimittaja-Paddyn tarinan rinnalla kulkee omituinen tosikertomus pikkurikollisen Patrick ”Paddy” Meehanin (1928-1994) elämästä.  Mielestäni em. ratkaisu tekee fiktiosta todenmakuisemman, mutta ei välttämättä miellytä kaikkia lukijoita.

Veripellon tapahtumat sijoittuvat 1980-luvulle, jolloin Britannian pääministerinä oli Margaret Thatcher ja maata repivät lakot ja valtava työttömyys. Ajankuva tarkentuu ja hieman kevenee viittauksilla musiikkiin ja muotiin.

Veripelto on ensimmäinen viidestä Paddy Meehan-sarjan dekkarista, kakkososa Suden hetki on ilmestynyt tänä vuonna.

Ira Palvanen

Veripelto Ratamossa

Kirjailijan kotisivut

Sofi Oksasen suulla suomalaiset miehet ovat väkivaltaisia sikoja. En voi täysin kieltää, sillä osani olen saanut minäkin. Sen sijaan edelleen olen sitä mieltä, että vain suomalainen mies on minulle paras.

Minua on lyönyt vain suomalainen mies ja silloin olen ollut lapsi ja aikuinen. Olen saanut remmin solkipäällä perseelleni niin, etten pystynyt istumaan pulpetissa. Se sattui. Takamukseni ei ollut pelkästään mustelmilla vaan se oli myös haavoilla. Tiedän, että lyöjäkin tietää, että ”sain selkääni” syyttä. Minut hakattiin, koska pyllähdin pikkuveljeni rintakehän päälle ja veli oli silloin ehkä kaksivuotias. Tilanne näytti siltä, että olin tehnyt sen tahallani, koska veli veti minua lantiosta taaksepäin ja horjahdin hänen päällensä. Vyö, jolla minut hakattiin, oli omani ja ylläni silloin kun se tapahtui. Se ei ollut ensimmäinen kerta, mutta se oli viimeinen isäni taholta.

Lyöminen, lasten hakkaaminen tai muukaan sellainen ei ole oikein. Minua itketti ja sattui, äitini näki kaiken ja muistojeni mukaan yritti hillitä järkensä menettänyttä isääni. En muista, oliko alkoholilla osuutta asiaan, mutta jos oli, niin sen vaikutus oli vähäinen. Isäni ei voinut ymmärtää tekoaan jälkeenpäin. Hän katui. Hän olisi tehnyt tekemättömäksi kaiken jos olisi voinut, mutta kaikkihan me tiedämme, ettei se ole mahdollista. Minä muistan sen vieläkin ja tiedän, että muutkin sen muistavat. Olisi väärin sanoa, ettei sitä ole tapahtunut. Koskaan en ole asiaa kieltänyt, sitä ei ole tehnyt isänikään, tosin hävennyt hän on. Sietääkin, mutta silti hän on minun paras isäni, jota en vaihtaisi pois. En ole myöskään ole asian takia häntä syyllistänyt, en muistini mukaan koskaan.

En ole niitä ihmisiä, jotka rypevät kokemassaan väkivallassa ja olen lukenut aiheesta jonkin verran. Väkivalta on ollut osallisena elämääni aina siihen saakka, kun erosin miehestäni. Väkivalta ei ole ollut elämäni määräävä seikka eikä jokapäiväinen, mutta se on joskus tehnyt minusta joskus pelokkaan tai aran. Ne, jotka minut tuntevat, eivät ehkä osaa edes kuvitella, että näin on. Minä en ole pelokas enkä arka, mutta väkivaltaa nähtyäni en osaa reagoida vaan jään pyörimään ympyrää. En osaa lähteä karkuun mutten uskalla mennä väliinkään.

Väkivallan syistä on monta tulkintaa. Uskon siihen, että sodankäyneiden miesten väkivalta oli todellista ja he ovat osittain ”syyttömiä” tuottamaansa väkivaltaan. Isäni ei ole sodankäynyt, mutta hän kantaa aina väkivaltaista perintöään. Siihen en tässä kirjoituksessa enempää puutu, riittää kun sanon. Minä en ole tantta, joka haluaa selittää väkivaltaisen käytöksen pelkästään lapsuuden kokemusten toisinnoksi, mutta en kiellä, etteikö sillä olisi iso vaikutus myöhempään elämään, sekä väkivaltaisen ihmisen että sen, joka tulee hakatuksi. Väitän myös, että molempien on mahdollista selvitä.

Sen jälkeen kun erosin, pohdin monta vuotta sitä, miten ja miksi kaikki tapahtui. Mieheni oli väkivaltainen toisinaan. Hänen väkivaltansa kohdistui minuun, ei koskaan lapsiin. Hänkin oli nähnyt väkivaltaa lapsuudessaan, mutta en minä häntä siksi valinnut, se asia vain ei häirinnyt minua. Sen jälkeen, kun olin ensimmäiset lyönnit saanut, en pitänyt niitä juuri mainitsemisen arvoisina. Sitä sattuu. Toiset tai kolmannet – mitä niitä pelätä. Myöhemmissä elämänvaiheissa lyönnit ja väkivalta alkoi olla jokaviikkoista, jollei sitä tapahtunut, niin sen pelko heijastui kaikkeen toimintaan perhe-elämässä; kävin kaupassa, tein asioita vain niin, ettei väkivallasta ollut pelkoa. Se taas aiheutti sen, että elin kuin jänis. Minä varoin aiheuttamasta tilanteita, jotka olisivat voineet päättyä väkivaltaisesti ja se näkyi – vasta myöhemmin ymmärrettyäni – henkisenä kärsimyksenä. Minä en enää ollut iloinen tai vihainen minä. Minä vain olin. Ystävieni seurassa olin suunnilleen kuin ennenkin, mutta aina vältin asioita, jotka olisivat voineet aiheuttaa lyömisen. Kun odotin poikaani, nykyistä teiniä, minut potkittiin lattialla.

Avioliittoni viimeisillä hetkillä koin eräänlaisen valaistumisen. En ollut juuri koskaan puhunut väkivallasta ja olin kieltänyt kaiken. Kukaan ei olisi koskaan kyseenalaistanut, kun sanoin, ettei minua ole koskaan hakattu eikä mieheni olisi väkivaltainen. Minä olen uskottava niin sanoessani. Mainitsemani valaistuminen tuli hetkellä, kun väkivalta oli jälleen tulossa riidan ratkaisijaksi ja lapset pakenivat huoneeseensa minä perässä. Mies sai oven auki ja minä makasin lattialla potkittavana, lapset huusivat toisiinsa takertuneina kerrossängyn yläpetissä. Suojasin päätäni ja yritin huutaa lapsille, ettei ole hätää samalla kun kuulin lasten ihan oikean hädän. Sen jälkeen tajusin, mitä näyttelemistä kaikki oli.

Minua jäi askarruttamaan se, että yläsängyssä oli tytär ja poika. Molemmille heistä tulee se käsitys, että äitiä saa hakata ja äiti hyväksyy sen. Molemmille siitä tulee normaali asia ja juuri sitä en halunnut. Minua hävetti oma itseni pienten lasteni edessä. Tästä tapahtumasta kolme kuukautta jälkeenpäin lähdin lasten kanssa enkä koskaan palannut. Se oli viimeinen niitti, kun ymmärsin, että jatkan vain sitä väkivallan hyväksymisen perinnettä oman itseni osalta. Helppoa se ei ollut.

Olen käsitellyt mielessäni nämä asiat vuosien aikana ilman terapeuttia. Väitän, että olen oppinut ymmärtämään jotain siitä, miksi joku hakkaa ja miksi joku ottaa lyönnit vastaan. Minun oppini on se, ettei pidä hävetä kumpaakaan, oma häpeäni oli se, etten koskaan kertonut lyönneistä ja senkin osaan selittää itselleni. Minä toivon sydämestäni, ettei kukaan loukkaannu tästä kirjoituksesta, sillä se ei ole tarkoitus. Tarkoitukseni on vain kertoa, että ymmärrän. Rivien välistä olette voineet lukea, että molemmat ovat tapahtuneet. Riveiltä on luettavissa, että sekä hakkaaja että hakattu ovat kokeneet väkivaltaa, väleistä se, että väkivalta on ollut hyväksyttyä.

Hakkaamista tai hakattuna olemista ei pidä hävetä. Kun sen itselleen tunnustaa, on jo lähellä kierteen katkaisemista. Jollei se omin avuin onnistu, on olemassa ryhmiä, joihin voi liittyä.

Suomalainen mies on ehkä keskimääräisesti väkivaltaisempi kuin muut, mutta meillä on se etu puolellamme, että me voimme hankkia siihenkin asiaan apua. Väkivallan kierre on mahdollista katkaista ja suomalaisena meillä on siihen hyvät edellytykset. Me olemme sentään tunnustaneet, että olemme väkivaltaisia.

…vaikka sään puolesta ei uskoisi. Joulu lähestyy uhkaavasti kiihtyvää vauhtia  ja pieni paniikinpoikanen hiipii takaraivoon. Ne kaikki eri medioista tulvivat “pakolliset” joulun valmistelut alkavat jo nyt ahistaa. Joulusiivous, leipomiset, paistamiset, kutomiset, korttien/pakettien lähettämiset, lahjaostokset ja kaiken maailman muistamiset pitäisi tehdä kuukauden sisällä ja kun johonkin väliin on vielä lisättävä vierailut vanhusten luona – paniikki ei lie aivan aiheeton.

Olimme koko päivän Lahdessa.  Ajelimme sinne heti aamusta sumussa ja tuhnuisessa säässä. Jos ei ole Heinolassa joulun tunnelmaa ei sitä kyllä ollut Lahdessakaan. Liekö syy sitten vesisateessa ja koko päivän hämärässä. Jouluvalot näyttävät tihkusateessa masentavilta – irvokkailta. Kyllä jouluiseen tunnelmaan päästäkseen  kaipaisi pientä pakkasta ja lunta.

Saimme hankittua mitä olimme suunnitelleet ja paljolti vain katselimme ja ihmettelimme – “kartoitimme” tarjontaa seuraavaa Lahden reissua varten. Plantagenissa olivat joulukuuset jo myynnissä eikä voi olla ihmettelemättä kuinka ihmeessä ne  kestävät myyntikelpoisina jouluun asti ja siitä vielä sisällä 2-3 viikkoa! Toisaalta ei pidä ihmetellä jos kuusi alkaa tiputtaa neulasiaan melkein heti kun se on saatu kotona paikalleen.

Joulukuusen hankinta mietityttää jo nyt, osin juuri em. syystä ja toisaalta kuusen hankinta on  näillä main ollut parina edellisvuonna aivan mahdoton tehtävä. Tarjolla olevista puun rangoista on ollut vaikea valita kaunein – kauniita kuusia ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Plantagenin jalokuuset ovat kauniita ja miellyttävät silmää. Turhan pitkä kuusenhakumatka jos Lahteen asti pitää mennä. Heinolassa ei jalokuusia ole näkynyt – eikä kuten jo totesin kotimaisia kauniita perinteisiäkään. Mietinkin nyt jos laittaisimme sypressin – se veisi vähemmän tilaa, olisi siistimpi – ei varistaisi neulasia ja valoin koristeltuna se voisi olla kauniskin. Vai voisikohan? Joka tapauksessa se olisi vaihtoehtona kauniimpi kuin hakkuujätekuuset joita meille taas täkäläisellä torilla tullaan tarjoamaan.

Joulukrääsää oli kaupat pullollaan, mutta aina löytyy uutta ja ihanaa jota ilman ei yksinkertaisesti voi elää. Joka vuosi päätän että enää ei hankita  yhtään mitään – kaikki on koettu jo moneen kertaan ja liika on liikaa tässäkin asiassa.  Minkäs sille voi – en voi vastustaa lyhtyjä, purkkeja, kaikenlaisia kukkasia, koreja jne… Lohduttavaa on etteivät mieltymykseni ole käyttökelpoisia vain joulun aikaan, niitä voi yleensä käyttää ympäri vuoden ja sekä mökillä että kaupungissa.

Fonte: “rockol.it“

Era il 1972 quando venne pubblicato uno dei primi concept della storia della canzone italiana. L’album si intitolava “Questo piccolo grande amore” e l’autore era un giovane Claudio Baglioni che a quasi quarant’anni di distanza ha deciso di pubblicare “Q.P.G.A.” in uscita il 27 novembre, un doppio cd in cui il cantautore romano rimette mano al destino di quel disco e dei protagonisti di quella sofferta storia d’amore: “Avevo lasciato Giulia e Andrea una di fronte all’altro, incapaci di capire cosa fosse successo. Dopo tutto questo tempo, la storia aveva, dunque, bisogno di un punto. Non per chiudere, ma per quadrare il cerchio. O, forse, per fare entrambe le cose contemporaneamente. Sembrava un’opera talmente grossa che stavo quasi per desistere dal pubblicarla”, spiega Baglioni durante la conferenza stampa, “Sono entrato in crisi un paio di volte, la prima quando sono passato dall’idea del rifacimento a quella dell’ampliamento: mi sono accorto che dovevo fare i conti con il tempo e il superamento è stato quello di pensare di inserire temi armonici e musicali, creare una mappa musicale più ampia.

Il secondo momento è stato quando mi sono messo a pensare a come avrei scritto i brani oggi, senza cambiare linee melodiche ma cercando di snellire e arrangiarli in maniera diversa. Ci sono nuovi testi scritti su alcune vecchie melodie o inediti veri e propri, c’è stato un confronto tra il linguaggio di un ragazzo di quell’epoca e un ragazzo che scrive oggi. Non potevo più nemmeno scrivere come allora, sarebbe stata una parodia, così ho cercato di capire come avevo fatto a comporre i brani, prestando attenzione ai testi, e questo mi ha dato fiducia, ho trovato il linguaggio e la chiave di lettura giusti per lavorarci sopra”.
Da qui è partito Claudio Baglioni, che negli ultimi ventiquattro mesi (“O forse dovrei dire quarant’anni”, si corregge, scherzando, l’artista) si è concentrato sul progetto “Q.P.G.A.” che ha compreso un tour, un libro, un film, e si chiude ora con la pubblicazione di un disco che  contiene cinquantadue brani – quindici sono gli stessi presenti nell’album del ’72 – e vede la collaborazione di settanta artisti e musicisti italiani: “Dietro l’idea della musica e dietro l’incontro delle persone con il loro affetto, c’è l’idea che siamo tutti qui a fare una cosa che discograficamente forse non ha molto senso, ma lo ha in termini di fierezza per averlo portato avanti e realizzato. In fondo”, continua, “‘Questo piccolo grande amore’ non mi ha mai stancato, altrimenti non sarei qui.
I brani classici sono tutti cantati con i testi di allora, i rimandi a quei brani, quindi gli inediti, sono canzoni diverse, come ‘Nuvole e sogni’: ha stessa costruzione melodica di ‘Porta portese’ ma è un altro brano, è un eco, è un rimando. Le cinquantadue canzoni spaziano tra brani veri e propri e temi musicali, generi diversi come il musical, la colonna sonora che si può mettere a commento di immagini, e via così. Non è un disco di duetti, è una sorta di festeggiamento dove alla festa ho chiamato degli amici con l’imbarazzo a volte di chiedergli anche solo un semplice cameo o un graffio. Settanta graffitari uniti con me a firmare questo muro della storia della musica”. Un elenco infinito di partecipazioni e collaborazioni che comprende nomi tra i quali Mina, Ivano Fossati, Gianni Morandi, Jovanotti, Enzo Jannacci, Elio e le storie tese, Alessandra Amoroso, Laura Pausini, Renzo Arbore, Antonello Venditti, Roy Paci, Giuliano Sangiorgi, Morgan, Franco Battiato, Ornella Vanoni, Stefano Bollani, ma anche attori e amici del cantante come Fiorello, Fabrizio Frizzi, Claudia Gerini, Neri Marcorè e altri ancora: “Niente è lasciato al caso in ‘Q.P.G.A.’, nemmeno con Mina sono sceso a patti, anche se devo ammettere che non ce n’è stato bisogno. Nel brano che faccio con lei, ‘L’arcobaleno’, abbiamo discusso solo sulla tonalità, non voleva cantare con un tono troppo alto perché non le sembrava adatto per la parte, non voleva che fosse un trionfo della sua voce, e così è stato.
Le altre partecipazioni sono state aggiudicate, realizzate, arrangiate, pensando alla vocalità e a curiosi ganci che si sono formati. Ho cercato di creare un’armonia tra le personalità, le voci diverse, le timidezze… Per esempio quando finisce Alice di cantare ‘Una storia finita’, attacca immediatamente Battiato con ‘Sembra il primo giorno’: mi è sembrato anche ovvio, Franco è l’autore più cantato da Alice, come non è un caso che ho fatto capitare vicino Ivano Fossati e Fiorella Mannoia”. Perché non realizzare un musical di “Questo piccolo grande amore”?: “Non lo escludo a priori, certo sarebbe bello, ma per ora non è di sicuro un progetto concreto. Mi concentrerò sul mio nuovo album di inediti, che è un po’ che aspetta. A dire il vero in ‘Q.P.G.A.’ c’è un brano inedito, ‘Niente più’, che anche se strumentale sarebbe stato destinato al nuovo disco, ma è nato in contemporanea e ho deciso di inserirlo qui. Per tranquillizzarvi posso dire che il prossimo lavoro discografico avrà una dimensione opposta. Vorrei iniziare a lavorarci dalla primavera prossima, per uscire magari nell’inverno, vedremo”.

Nah…just tasty nummy treats.  Special appearance by Lola, loyal friend of the boos.

Something's got their attention...

Fonte: “apcom“

Da Mina a Battiato, esce venerdì il nuovo album del cantautore

Roma, 24 nov. (Apcom) – Un doppio cd con la partecipazione di settanta artisti della storia della musica italiana tra cui Andrea Bocelli, Enrico Ruggeri, Mina, Alex Britti, Irene Grandi, Riccardo Cocciante, Simone Cristicchi, Michele Zarrillo, Gigi D’Alessio, Anna Tatangelo, Pino Daniele, Elio e le Storie Tese, Renzo Arbore, Giorgia, Laura Pausini, Pooh, Loredana Bertè, Ivana Spagna, Giovanni Allevi, Antonello Venditti, Angelo Branduardi, Edoardo Bennato, Giusy Ferreri, Fiorella Mannoia, Ornella Vanoni, Jovanotti, Gianni Morandi, Franco Battiato, Alice.

E’ ‘Qpga’, il nuovo doppio album di Claudio Baglioni, contenente 52 brani, che uscirà venerdì. Non un remake, né la riedizione del disco del ‘72. Anche se ci sono tutte le quindici canzoni di allora, ma in una veste completamente diversa da quella originale. Non solo un “disco-storia”, anche se tutti i brani raccontano la storia di Giulia e Andrea: il primo grande amore, quello che non dura tutta la vita, ma te la cambia per sempre. Non una semplice raccolta di canzoni, ma l’inedito incontro tra molte forme musicali: ouverture, preludi, interludi, brani musicali, temi e melodie che si intrecciano e si rincorrono. Un’opera popolare moderna. Un lavoro corposo, che si è alimentato con le parole del romanzo, le immagini del film e le emozioni dei concerti, nei quali le canzoni sono state eseguite dal vivo, prima di essere incise. Un disco totalmente nuovo dal punto di vista musicale e letterario. Non una ’semplice’ riscrittura, ma una composizione musicale completamente rinnovata. Una partitura nella quale si fondono brani editi e inediti con brani e momenti musicali che nascono dalla contaminazione degli uni e degli altri. “Proprio come i personaggi della storia, anche i diversi caratteri melodici – si legge nelle note di Baglioni – cambiano posizionamento sulla ’scena’ della narrazione musicale, diventando, di volta in volta, protagonisti, antagonisti, comprimari, personaggi di seconda linea o semplici voci di coro”.

Fonte: “adnkronos“

Roma, 24 nov. (Adnkronos) – Settanta guest star della musica italiana per il nuovo doppio cd di Claudio Baglioni “Q.P.G.A.” che esce venerdi’ e che contiene cinquantadue brani, di cui quindici sono la rivisitazione dei pezzi dell’album del ‘72 “Questo piccolo grande amore”, altri sono reinvenzioni totali o parziali con testi o musiche diverse, alltri ancora inediti. Ma tutti uniti dal tema primo grande amore, quello che non dura tutta la vita, ma te la cambia per sempre. Per questa ‘disco-storia’ o opera popolare moderna, Baglioni ha voluto accanto a se’ la gran parte degli artisti che hanno fatto la storia della musica italiana, dal pop alla canzone d’autore, dalla musica classica al jazz.

L’elenco delle partecipazioni e’ davvero da record: si va da Alice a Giovanni Allevi, da Renzo Arbore a Luis Bacalov, da Franco Battiato a Edoardo Bennato, da Loredana Berte’ a Mario Biondi, da Andrea Bocelli a Stefano Bollani, da Riccardo Cocciante a Pino Daniele, da Fiorello a Ivano Fossati, da Giorgia a Enzo Jannacci, da Jovanotti a Mina, da Gianni Morandi a Morgan, da Ennio Morricone a Laura Pausini, da Gege’ Telesforo a Ornella Vanoni, fino ad Antonello Venditti e Michele Zarrillo. Per citarne sono alcuni.

Ad ognuno loro, Baglioni ha affidato un pezzo di questa grande storia d’amore: ouverture, preludi, interludi, assolit, temi e melodie che fondono rock, pop, classico e jazz. Un disco totalmente nuovo dal punto di vista musicale e letterario. “Non una ’semplice’ riscrittura -spiega Baglioni nelle note autografe dell’album- ma una composizione musicale completamente rinnovata. Una partitura nella quale si fondono brani editi e inediti con brani e momenti musicali che nascono dalla contaminazione degli uni e degli altri. Temi melodici che vengono, di volta in volta, annunciati, abbozzati, suggeriti, sviluppati, enunciati, ripresi, smontati e rimontati”.

Fonte: “repubblica.it“

70 artisti uniti per il grande amore

Mina, Fiorello, Morricone, Cocciante, Battiato, Giorgia, Bacalov, la musica italiana nel doppio cd in uscita venerdì. Il cantautore ripartirà in tournée dal 5 dicembre a Milano

ROMA – Claudio Baglioni fa le cose in grande. Da sempre ma soprattutto in questi ultimi anni. Da quando l’anno scorso ha ripreso in mano Questo Piccolo Grande Amore, il concept album uscito nel 1972, non si è più fermato. Ne ha tratto un libro, un film diretto dal regista Riccardo Donna, e un tour. Ha ritrovato le canzoni di allora, le ha rimodellate modernizzandole senza stravolgerle, se n’è innamorato di nuovo e oggi torna a presentare l’ultima fatica, quella che metterà la parola fine al progetto Q.P.G.A.. Un nuovo album, doppio, che esce venerdì 27 novembre e che contiene cinquantadue brani, di cui quindici sono la rivisitazione dei vecchi pezzi, altri sono reinvenzioni totali o parziali con testi o musiche diverse, altri ancora sono inediti. Uniti dal tema del primo amore: “quello che non dura tutta la vita ma te la cambia per sempre”, ha detto il cantautore.

Tra gli ospiti che hanno partecipato al concertopera, o all’opera rock – come la definisce Baglioni stesso – ci sono Mina (L’arcobaleno), Franco Battiato (Sembra il primo giorno), Elio e le storie tese, Fiorello, Antonello Venditti, il maestro Ennio Morricone (al piano in Questo piccolo grande amore), Renzo Arbore e Morgan (Buon compleanno), Riccardo Cocciante e nuovi talenti come Giusy Ferreri, Alessandra Amoroso e Noemi. E ancora, Alice, Giovanni Allevi, Luis Bacalov, Edoardo Bennato, Loredana Berté, Mario Biondi, Andrea Bocelli, Stefano Bollani, Pino Daniele, Ivano Fossati, Giorgia, Enzo Jannacci, Jovanotti, Gianni Morandi, Laura Pausini, Gegè Telesforo, Ornella Vanoni, Michele Zarrillo. Un record, un grande amore che unisce la musica italiana, in tutto 70 artisti.

Musica rinata dunque tra ouverture, preludi, interludi, temi e melodie: “Q.P.G.A. è un disco talmente nuovo – ha spiegato Baglioni – dalle fondamenta al tetto, non una semplice riscrittura ma una scrittura musicale completamente rinnovata. Una partitura nella quale si fondono brani editi e inediti con brani e momenti musicali che nascono dalla contaminazione degli uni e degli altri. Temi melodici che vengono, di volta in volta, annunciati, abbozzati, suggeriti, sviluppati, enunciati, ripresi, smontati e rimontati”.

Lo sviluppo del doppio album è quasi sinfonico con diversi caratteri melodici che come i personaggi della storia d’amore, cambiano posizionamento sulla “scena” della narrazione musicale, diventando, di volta in volta, protagonisti, antagonisti, comprimari, personaggi di seconda linea o semplici voci di coro. “Al centro della narrazione musicale c’è – ha continuato Baglioni – la storia di Giulia e Andrea: lei alla vigilia della maturità, lui matricola di architettura, lei centro, lui periferia. Ma mentre il rapporto tra i due (sempre presenti, ma mai nominati nei dischi: nè in quello del ‘72, ne’ in questo) è durato appena un anno, il mio rapporto con la loro storia è andato avanti per quarant’anni”.

Baglioni ripartirà in tournée con Q.P.G.A. concertopera a partire dal 5 dicembre a Milano al teatro degli Arcimboldi, con tappe poi a Padova, Napoli, Firenze, Roma, Bologna e Genova.