Jo jonkin aikaa olen miettinyt, että haluaisin erottaa mökkiin liittyvät sisustus-, remontti- ja rakentamiskirjoitukset omaksi kokonaisuudekseen. Viikonloppuna projektin aloitin ja alku löytyy täältä: Kallioniemi.

“Äiti – klikkaatko multa kuumeen” pyyntö on kuulunut viime aikoina meillä tiuhaan. Kuopuksen keksimä klikkaaminen kuvaakin korvakuumemittarin toimintaa paremmin kuin lämmön mittaaminen. Kova röhä ja köhä on pojilla edelleen päällä, mutta klikkauksen lukemat ovat jo onneksi olleet normaaleja.

Minä sain eilen päivällä omaa aikaa. Tiedän – olisi voinut ensi viikon arkea helpottaakseen tehdä rästihommia tai panostaa vähän kodin siivoukseen ja vaatehuoltoon – mutta sen sijaan läksin kuluttamaan aikaa kauppoihin. Katselin Ikean ja kauppakeskuksen sisustuskauppojen tarjontaa mökin tarpeet mielessä ja muutamaksi tunniksi unohdin tekemättömät palkka- ja kotityöt. Kirjastosta lainasin ison pinon sisustuskirjoja, joita illalla selailin. Paljon ajatuksia mökin sisustukseen on kypsymässä. Kunhan projekti etenee, jotkut ajatukset voivat vielä toki jalostua edelleen tai sitten mies käyttää veto-oikeuttaan.

Alla pari inspiraatiokuvaa Pentikin sisustuskirjasta.

liebe leute,

da bin ich (endlich) mal wieder mit neuigkeiten aus dem finnischen herbstland.

letztes wochenende wurde ich zu einem typischen “mökki“-wochenende in das finnische niemandsland eingeladen.
anfangs dachte ich noch, dass es nahe Helsinki liegt und somit war ich ganz gut überrascht als der fahrer hinter dem steuer in Helsinki auf die frage, wie weit denn das mökki (fin. für cottage, sommer- oder landhaus) von Helsinki entfernt sei, eine “200″ als antwort gab.

nun gut, mensch fuhr bis Kouvola und von da aus nochmal 50 km in den norden. das mökki lag ca. 15 km von der nächsten siedlung entfernt und in direkter umgebung zum nationalpark Repovesi.

das mökki

als erstes richtete sich mensch ein bisschen ein, bereitete essen und holz vor, gab es doch im mökki traditionell weder fließendes wasser noch elektrizität. so hatte sowohl der “wohnraum” als auch die sauna einen kamin.
im wohnraum starteten wir mit 7° C, was sich jedoch schnell durch den gut arbeitenden kamin aufwärmte.

nach getaner arbeit nahmen wir uns das boot und paddelten im sonnenuntergang auf dem dunkler werdenden see entlang. prägendere erlebnisse kann mensch wohl im Finnland dieser jahreszeit nicht machen.

die temperaturen waren deutlich kälter als in Turku. es bewegte sich am tag um den 0° C punkt und in der nacht um -5° C und kälter.

da kam am abend natürlich die sauna ganz recht. da ich noch nie in einer originalen finnischen sauna ohne elektro-heizung war, war ich umso gespannter auf das erlebnis.
bei ca. 80° C ließ es sich trotzdem recht lange drin aushalten und danach gaben wir uns den 5° C kalten see. eine einmalige erfahrung, die so schnell wohl nix toppt.

am abend wurde nur noch ausgeruht, typisch-finnische samstagabend-würste über dem offenen feuer am kamin gegrillt und viel spaß gehabt.

am sonntag nahmen wir uns noch den rest des am samstag schon gefällten baumes vor und ruderten mit dem boot zu einer relativ unberührten insel, wo mensch nicht nur leckere heidelbeeren sondern auch tolle ausblicke finden konnte.

gegen abend ging es dann mit einer großartigen finnischen erfahrung wieder heim.

dies war wohl meine beste und interessanteste berührung mit dem “wahren” Finnland seit ich hier bin!

Vieläkin huokailen ihastuksesta kun katselen kuvia mökin sisältä maalauksen jälkeen.
Tämä oli lähtötilanne:

Ja nyt siellä näyttää tältä:

Pieni hengähdys arjesta piristää kummasti.

Ystäväni on menossa tammikuussa naimisiin ja eilen pidimme ensimmäisen polttarikokouksen. Ensivaikutelmat: Ne tyypit, joita en etukäteen tuntenut eivät tuntuneet kauhean rennoilta. Heillä oli etukäteen miettinny monta ideaa (huonoa), joita sitten me muut yritimme kyseenalaistaa. Mitään hyvää suunnitelmaa tammikuisille polttareille emme saaneet aikaiseksi. Päivä päätettiin. Siihen se oikeastaan jäi.

Itse vietin loppuillan netissä etsien mukavia saunoja ja yleensäkin tietoa siitä, miten tämäntyyppiset juhlat olisi järkevä järjestää. Yllätys oli huomata, että miehet ovat kirjoittaneet poltatteiden järjestämisestä paljon vähemmän kuin naiset. Pinjatan sivuilta löysin lastenkutsujen järjestämisestä tehdyn infosivun. Sitä lukiessa tuntui, että eivät lastenkutsut kauheasti polttareista eroa. Leikkejä ja limua – sitähän se on. Täytyy kyllä myöntää, että meidän järjestämistäpolttareista voi tulla hieman raaemmat. Näillä “vieraammilla” tyypeillä oli aika Jackass-tyyppistä ideointia. Yksi ehdotti oikeasti, että syötetään pojalle viagraa ja laitetaan se naisten jumppatunnille. Okei, ehkä oon liian humanisti, mutta musta se ei kuulostanut oikein ihan kauhean hyvältä idealta.

Mun nakiksi tuli hankkia mökki. Surffailin eilen eri saiteilla. Näyttää kyllä siltä, että kaikki taloudelliselta kantilta katsottuna hyvät vaihtoehdot ovat talvisaikaan kiinni. Eli Suomessa ei ole liikaa talvimökkejä. Saatika jos sinne haluaisi vielä saunan ja puljun – ongelmissa ollaan. Jos jollain teillä on ehdotusta hyväksi mökkivaihtoehdoksi, niin laittakaa ihmeessä tietoa. Sijainti mielellään maksimissaan noin tunnin matka Helsingistä. Hintahaarukka luokkaa yksi yö maksimissaan 300 euroa.

Mökki Etelä-Suomessa

Tilastot Suomi määrittelee, että mökki (suomeksi: mökki) on “asuinrakennus, jota käytetään loma-tai vapaa-ajan asunnon ja pysyvästi rakennettu tai päällekkäin” [1]. Suomen mökit ovat perinteisesti rakennettu tukkien, mutta muut puun rakenteisiin ovat yleistyneet. Ne ovat yleensä sijaitsee lähellä vettä, ja lähes kaikilla on oma sauna.
On 474277 mökkejä Suomessa (2005), maa 187888 järvien ja 179584 saarilla. Vuokraus lomamökit-yritysten majoitus teollisuuden, kiinteistöjen lomakylien ja rakennuksia puutarha Siirtolapuutarhojen jäävät tilastoissa. 4172 uusia mökkejä on rakennettu vuonna 2005. Useimmat mökit sijaitsevat kunnat Kuusamo (6196 mökkejä 1 tammikuu 2006), Kuopio (5194), Tammisaari (Tammisaari – 5053), Mikkeli (4649), ja Mäntyharju (4630).
[muokkaa] Mökit Ruotsissa

Ruotsalainen mökki

Muodollinen Ruotsin termi mökit on fritidshus (Lomahuoneisto) tai stuga, joita on 680.000 Ruotsissa (2007). Tilastokeskuksen mukaan Ruotsissa, noin 50% Ruotsin väestöstä on pääsy Lomatalo [2]. Jokapäiväisessä puhua, ruotsalaiset viittaavat mökkejä kuten lantstället (talo) tai stugan (mökki). Useimmat Lomakodit Ruotsissa on löydetty pitkin rannikkoa ja noin suurissa kaupungeissa. Hinnat vaihtelevat paljon riippuen sijainnista, modernin seaside talo Tukholmassa voi maksaa 100 kertaa niin paljon kuin AA yksinkertainen mökki sisä-alueilla Pohjois-Ruotsissa.
Loppuun toisen maailmansodan, vain pienen rikkaan eliitin olisi varaa Lomakodit – usein niin suuri Seaside House ja metsästys hytti ylös pohjoiseen. Aikana nopea kaupungistuminen 1950-luvulla ja 60-luvulla, monet perheet pystyivät säilyttämään vanhat maatilat, kylän mökkejä ja kalastajien mökkejä ja muuntaa ne Lomakodit. Lisäksi talouskasvun ansiosta myös pienituloisille-perheiden ostaa pieniä eriä maaseudulla, jossa ne voivat pystyttää yksinkertainen taloa. Entinen Lomakodit lähellä suuria kaupunkeja ovat vähitellen muuttaa pysyviä koteja seurauksena yhdyskuntarakenteen hajautumista.
Perinteistä Ruotsin tupa on yksinkertainen paneloitu talon tehdä puusta ja maalattu punaisella. Ne voivat sisältää 1-3 pientä makuuhuonetta ja pieni kylpyhuone. On yhdistetty keittiö ja olohuone (storstuga) on yleensä takka. Nykyään monet mökeistä on laajennettava “ulkona huonetta” (semi-lämmitettävät ulkoinen huonetta lasiseinät ja ohut katto) ja suuri puu terassi. Seurauksena friggebod uudistuksen vuonna 1979, monet mökkeilijän on rakennettu lisää täysihoitolat niiden eristä.

http://arezzz.blogspot.com/

Olen muutamana iltana kirjautunut tänne aikomuksenani laittaa edes pieni päivitystä, mutta se on jäänyt. Elämä vie nyt sellaista vauhtia ettei oikein mukana pysy. Eilen juteltiiin miehen kanssa ekaa kertaa puoli yhdeksän aikaan illalla, kuopusta en hereillä nähnyt, esikoisen kanssa sentään vähän julteltiin, mutta Aku Ankka lopulta vei voiton.

Minä odottelen pakettiani Omenakaupasta – pitäisi tulla maanantai-iltana. Ohjelmistopaketti tuli jo maanantaina mutta oli väärällä kielellä, tänään puhelimitse asiaa selvittelin, kun eivät sähköpostiini vastanneet. Toivottavasti asia selviää niin kuin puhelimessa luvattiin, vaikka vielä mitään kirjallista vahvistusta en asialle ole saanut.

Mökin sisustusta mietiskelin viikonloppuna ja piirtelin saunan pohjapiirroksia. Hain lattiamaalin värikarttoja ja olen mietiskellyt uudisrakennusten ulkomaaliväriä, kun mies ei ollutkaan sitä mieltä, että valitaan sama värin kuin nykymökkiin.
Löysin kesällä ilmestyneestä Kodin Kuvalehdestä kuvan hirsimökin tuvasta, jossa seinät ovat tummunutta pyöröhirttä ja lattiat ja katto valkoiset. Minusta näyttää hienolta.

Luonnonrauhaa, mukava mökki, sauna, hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja mukavaa seuraa.

Viikonloppuna teimme ensituttavuutta. Kiertelimme tontilla, mittailimme mökkiä sisältä ja ulkoa sekä rullamitalla että silmillä ja sydämellä. Kaikki näytti nyt niin erilaiselta kun mökki oli täysin tyhjä ja tontilla uskalsi kävellä arkailematta. Katselimme varastoon, liiteriin, kellariin ja tietenkin myös huussin alle. (Kyllä sen Biolanin saa vanhaan rakennukseen, kun pitkiä vieraita varten kattoparruun laittaa pehmusteen, onneksi me kaikki olemme aika pätkiä.) Testasimme tiiligrillin ja lämmitimme savusaunan. Istutimme ensivisiitin muistoksi kaksi valkoherukkapensasta ja totesimme että paikka on nimensä veroinen, sillä pienen kasvimaan reunalta oli vaikea löytää paikkoja, joissa lapio ei olisi karahtanut kiveen. Esikoinen virvelöi sydämensä kyllyydestä niin että sunnuntaina häntä oikein harmitti arkeen paluu.

Paikka on I-H-A-N-A!!!!! Mies muistutti minua, että joskus vuosia sitten hiihdimme talvella niemen ohi ja minä olin sanonut, että tuommoisen paikan kun saisi…

Paljon on tekemistä ja on kuntoon laittamista mutta oikeastaan sehän hienointa onkin. Niistä unelmista, suunnittelemisesta ja onnistumisen ilosta kun saa jotakin valmiiksi sitä elääkin. Tosin unelmissa on isompiakin projekteja – tavallinen sauna…

Viikonlopun valokuvaus ei mennyt putkeen, ensitutustumisesta on vain muistikuvia, sillä olin ainut valokuvaaja ja vanhalla kamerallani otetut kuvat ovat kaikki pilalle menneitä. Värivääristymät voisi taitava varmaan vielä Photoshopata, mutta ne raidat — hyväksyn tosiasian muistikuvista ja tuoksuista.

Elokuun alussa lueskelin enemmänkin huussitietoutta. Useamminkin kuin kerran törmäsin väitteeseen, että kärpäset inhoavat sinistä, sitä kannattaa hyödyntää, kun miettii huussin sisäsisustusta. Jossakin jopa suositeltiin, että täydellinen sisäväri olisi Tikkurilan värikartan J358. Tämmöinen siis:

Netistä löysin myös huusien yhteyteen sopivan käsienpesusysteemin, AndyHandyn. Laitan muistiin, jospa vaikka olisi toimiva. Kuva AndyHandyn sivuilta.

Arki on vienyt viimeiset pari viikkoa mennessään, olen noussut varhain ja mennyt nukkumaan myöhään. Tehnyt töitä, paitsi päivällä myös iltaisin, osallistunit poikien harrastuksiin kuskailuun, vanhempainiltaan, yrittänyt pyörittää arkea. Viikonloputkin ovat tuntuneet aika suorittamiselta.

Ensi viikonloppuna menemme ensimmäistä kertaa omalle mökille. Nuuskin kaikki paikat tarkkaan, mittaan ja kirjoitan muistiin, teen listaa ja budjettia hankittavista välttämättömyyksistä ja haaveilen muusta. Lämmitämme savusaunan. (Toivottavasti emme polta sitä.)

Ensimmäisten hankintojen joukossa on kompostikäymälä. Joku viikko sitten perehdyin eri vaihtoehtoihin ja tulin siihen tulokseen, että oikeasti on vain yksi vaihtoehto, biolanin kompostikäymälä.  Mutta jos se ei korkeuden puolesta mahdukaan olemassa olevaan rakennukseen onkin mietinnän paikka että rakennammeko toisen huussirakennuksen vai pärjäisimmekö sittenkin sellaisella kompostoivalla systeemillä, jossa tyhjennetään astiaa, eikä vain lapioda kompostoitunutta maata suoraan huussisysteemistä. Huoh – voi miten paljon hauskempaa olisi vain miettiä verhoja ja verhotankoja!

Lopuksi vähän inspiraatiokuvia, jotka on lainattu Kesä T.i.l.a. -ohjelman jaksosta, jossa esiteltiin upea, Saimaalla sijaitseva kesämökki.

Meille ei mahdu noin suurta pöytää ja penkkejä, mutta idea pehmustetyynyistä on kiva.

Hieno säilytysarkku – kyllä kelpuuttaisin!

Nerokas varavuode pieneen tilaan. Ohjelmassa selitettiin, että penkin voi avata vuoteen levyiseksi ja patjaa säilytetään seinällä.

Turon kaa mettässä

Me ollaan käyty lenkuroimassa mettässä koko kesä! Mettä on paras paikka ku siellä saa pömöttää ja juosta ja pomppii ja juosta ja pömöttää ihan niin paljon ku haluu ku ei tarvii taluttaa äispää. Äispä on oppinu kanssa kävelemään jo aika hyvin, et se ei enää katoa ihan niin usein. Mut pitää sitä silti pitää silmällä ku tänäänki se hävis kahdesti. Joskus on parempia päiviä ja joskus huonompia. Joskus sitä pitää kyllä ihan kamalasti komentaa jos se ei meinaa uskoa mua kun se on niin kova niskuroimaan nykyään. Huiskaamista, kuulemma. Kaikennäköstä suhinaa ja muuta… Mutta mettä on silti paras paikka ikinä! Mä näytin Turollekin mun mettän ku se kävi kylässä. Turostakin se oli hyvä mettä.

Sitten mä oon kanssa löytäny yllätyksiä pihalta! Yhtenä päivänä mä löysin kaks jättiläismäistä pupun papanaa! Ne oli varmaan sen jättiläispupun papanoita, että jotain hyvää on kai siinäki et on sellanen jättiläispupu lähistöllä. Mä olin ehtiny syyä vasta yhen kun äispä kisko mut eteenpäin ja toinen täysin hyvä ihana papana jäi sinne parkkiksen reunaan! Just tyypillistä äispää… MUTTA! Seuraavana aamuna kun käveltiin siitä samasta kohtaa ni se toinen papana oli vielä siellä ja mä söin sen! Mä tarkistin sit seuraavana aamuna kanssa että jos se pupu olis käyny tekemässä sinne lisää jättiläispapanoita, mut ei oo löytyny. Harmi, ne oli oikein hyvät papanat.

Mä laitan tähän loppuun vielä pari lomakuvaa mökiltä.

Hullu pomppiva limanen kala

Mikä toi ilmassa leijuva juttu on?

Päikkäreillä mummon kaa

Kylmä oli järvi, onneksi sauna hehkui kuumana. Kynttilätkin lepattelivat, mutta karhua ei näkynyt. Istuin illan pehmeässä hämyssä, katselin järvelle ja voi pojat, miten oli herkkää! Ja sitten nukuin… Aah, tästä on hyvä jatkaa. Töitä mökillä aina löytyy.

On hääpäiväkin, en vain uskalla sanoa, kuinka mones…

Karhun kanssa mökille, siinäpä odotusta kerrakseen! Ainahan niitä siellä on ollut, ei vain ole sattunut silmään milloinkaan. Joku muu niitä bongailee ja jälkiä löytää.

Mutta tottahan tuo on, että yöllä ulkovessaan menosta voi kehkeytyä ihan jännää puuhaa. Romanttista touhuahan se muutenkin pimeällä on, kun lyhty kädessä hiippailee. Ja uiminen pimeällä on kerrassaan upeaa! Ensin saunassa kynttilän tai lyhdyn valossa, sitten portailla lepattelevan kynttilän hämyssä järveen… Aah, se se vasta on elämää, niin ihanan retroa!

Pitäisiköhän päästä irti tästä tietokoneesta? Rupeaa hallitsemaan vähän liikaa. Mökillekin piti laittaa mokkula… Ai jai jai…

Milloin en lihota käsikirjoitustani, niin seikkailen avaruuden aalloilla. Monta tuntia päivässä, jopa yöllä, kun herään! Tänäkin aamuyönä kulutin siihen aikaa neljä (4!) tuntia ennen kuin palasin peiton alle vielä pariksi tunniksi. Ja näin unen, jossa etsin pikkulapselle(ni?) syötävää ja jokin vihreä, ruoaksi tarkoitettu yritti nokkaista häntä, onneksi ei onnistunut siinä! Oli makaavan lapsen yläpuolella ruokareiässään, jonne olin sen tunkenut ja sieltä lonkeroitsi. Katsokaas kun minulta ei lähtenyt maitoa (kai se sitten minun vauvani oli), vaikka kuinka tiristelin. Nänninpäät vain ammottivat auki, nälkäisinä itsekin.

Mitähän tuokin tietää? Jokin aikaansaannokseni ei pääse etenemään? Sitä pitäisi ravita, mutta miten, jos tekijä itse on jo kuivahtanut eikä pysty ruokkimaan? Onko etsikkoaikani mennyt ohi?

Hey ho lets go, täältä tullaan Loimaa. Päätettii sitte leidien kaa lähteä Baby S:n mökille laiskottelee kuudeks päiväks. Baby S:n isi vei meidät mökille ja samalla ruokakauppaa ostaa RUOKAAAA, jota me pelättii loppuvan kesken matkan :’D hönöjä ollaan. No Forssan cittaris shoppailtiin ja Baby O löys itselleen Simpsonien pienen pinkin pleikkapalikan, joten se oli pakko ostaa Ja ruokaa 180 eurolla, kuitilla olisi voinut hyppii narua ku se oli NIIIIIII pitkä. Ja autossa  sitä teini musaa pauhas koko matkan Loimaaseen, ihmettelein kyllä et miten Baby S:n isi jakso meitä, salee halus nirhasta jokasta autossa Lauleskeltiin ja naurettiin, kamera tietty mukana ja historiallisia hetkiä tallennettu siihen.

Tyttö porukalla sitte lähdettiin kohti EI MITÄÄN, Baby S, Baby O, Verux ja meitsi. Eka ilta oli rankka, koska sammuin ekana. Olin väsynyt koska ennen sitä mä tulin yö dösäl Pietarista Stadii. EN VITTU ENÄÄ MEE YÖ DÖSÄL MINNEKKÄÄ >: (

Kerron lisää myöhemmin koska nyt tuli kiire duuniin, HERE I COME MADONNA-FANIT!! Myymöön popparii ja makkaraa niilla hulluille, onneks asun 300 m päässä nii kotimatka on sit lyhyt ja mami saa kuulla keikan ilmatteeks ja mulle vielä maksetaan siitä

<3 Anya

Palasimme tänään kotiin tämän kesän viimeiseltä saarikeikalta ennen koulujen alkua. Sekä aurinko että kuu kunnioittivat läsnäolollaan mökkilomaamme. Illalla taivaalle nousi aprikoosin värinen komea täysikuu luomaan tunnelmaa, ja päivällä antoi aurinko tilaisuuden kääntää kylkeä laiturilla. En olisi uskonut, kuinka elintärkeä paikka saaresta ja sen mökistä tuleekaan. Kun  tämä saari oli ikään kuin tarjolla meille reilut kuusi vuotta sitten, suhtauduin erittäin epäilevästi ellen peräti torjuvasti ajatukseen mistään lisäkiinteistöstä, josta tulisi olemaan mielestäni vain lisävaivaa. Mutta mitään vaivaahan ei ole ollut, päin vastoin mökki hoitaa meitä. Onneksi kummisetä perheineen innostui asiasta, ja minäkin lämpenin ajatukselle heti paikalla käytyäni. Eikä hintakaan kimppamökille ollut kuin keittiöremontin luokkaa.

Kun menee saareen, on ikään kuin konkreettisesti irti kaikesta arjen hyörinästä ja kiireestä. Ainoa, mistä pitää huolehtia, on päivittäinen ravinto. Sen valmistaminen riittää hyvin tyydyttämään ihmisen luontaisen puuhastelun tarpeen.  Ruuanvalmistus tosin vaatiikin mökillä tulentekoa ja vedenkantoa. Vatsa siis rytmittää päivän, kelloa ei tarvita. Päiviä ei välttämättä erota toisistaan, sillä ne noudattavat suunnilleen samaa kaavaa. Ruuanlaiton, tiskin ja saunomisen lomaan jää paljon aikaa uppoutua johonkin hyvään kirjaan. Tänä kesänä olen keskittynyt Salaman tuotantoon. Sähköttömällä mökillä tulee valomerkki auringonlaskun myötä, sen jälkeen voi vielä vähän aikaa istuskella kynttilän valossa. Kun hälyääniä ei oikeastaan ole, kuulo herkistyy toisenlaisille äänille: kuulee hellan huminan, kiukaan kihinän, laineiden loiskeen ja sen, kuinka vene hakkaa tuulessa laituriin ja puut kuhisevat keskenään. Alkukesästä huutaa kuovi.

Tällä vuorotteluvapaalla olen ollut vuoden ikään kuin koko ajan “saaressa”; irti työrutiineista ja -kuvioista. Olen antanut asioiden edetä ja ohjautua omalla painollaan. Opiskelun myötä olen tutustunut uusiin ihmisiin, ehkä jopa muutamaan hengenheimolaiseen. Tätä blogiakaan en olisi ilman vapaanaoloa alkanut kirjoittaa, enhän edes paljon kajonnut koko tietokoneeseen aiemmin. Olenkin muuten sitä mieltä, että ihmisen perusoikeuksiin pitäisi oikeastaan kuulua sekä saari että vuorotteluvapaa.

Nyt tosin jo työkuviotkin vähän houkuttavat. Tässä ammatissa on ihana mahdollisuus alkaa aina alusta, tässä tapauksessa ihan A:sta. Koululla oli mukava katsella uutuuttaan kiiltävää aapispinoa ja kirjoitella ensimmäisiä viestejä reissuvihkoihin. Mitä lukuvuosi mahtaa tuoda tullessaan?

Mökki metsän siimeksessä

Kaveri odottamassa rantasaunan kuistilla

Yön hiljaisuudessa

Aitta aamusella

Vesipisaroita kukkasilla

Oravanpoikanen ihmettelee vierasta

Kurpitsa kukassa

Makkarakin maistui

Yön hiljaisuus

Ompas aika taas viilettänyt! Mutta kerrataampas vähän kuulumisia. Viime viikon Riku oli tosiaan mummolassa hoidossa. Hoitoreissu oli mennyt hyvin. Isäntä lähti sunnuntaina Rikua hakemaan, ja pojat kotiutuivat sitten maanantai iltana. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Istuin varmaan viisi minuuttia Rikun kanssa eteisen lattialla, ja sain kunnon pusut, ei meinannut välillä happea saada.

Kun vein Rikun mökille, yritin kovasti houkutella sitä veteen ja uimaan, huonolla menestyksellä. Nyt kuulin kuitenkin, että kun isäntä oli Rikun käynyt hakemassa, olivat käyneet metsässä mustikoita poimimassa, ja sillä reissulla Riku oli uskaltautunut veteen.

Eka rannasti oli vähän juotu, ja sitten isännän perässä Riku oli uskaltautunut vähän syvemmällekin. Ei siellä vielä mitään uitu, ja kuulemma oli hivenen kauhistunut ilmeet ja eleet olleet koiralla, ja rantaan oli harpotti sitten vauhdilla takaisin. Ehkä se vielä oppii tykkäämään?

Tämän viikon Riku on vielä saanut lomailla isännän kanssa kotona, mutta maanantaina alkaa sitten arki kaikilla, ja Riku jää taas päiviksi kotimieheksi yksinään. Tiistaina alkaakin sitten Arkitapoja kaikille-kurssi, jonne mennään Rikun kanssa. Eka kerta on vielä ilman koiria. Rallytokon alkeiskurssille mennään sitten syyskuussa.

Ps. tämän postauksen kuvat on muuten poikkeuksellisesti kännykkäkuvia. Yllättävän hyviä.

Tänne on koottu pakinoita sisaruksista, joiden mökkiseikkailusta Peppinja-kirjassa kerrotaan.

Mukana on myös kirjaan kuuluvia johdantorunoja ja piirroksia.

Tämmöinen olisi kiva mökille.

Mökillä aika vierähti huomaamatta, päivissä toistuivat tietyt rutiinit, aamutee, lounas, esikoinen halusi kalastamaan, minä kävelemään ja kurkkimaan omaa tulevaa mökkiä. Teimme veneretkiä, kävelyretkiä, söimme perunoita, salaattia ja kalaa, mustikkapiirakkaa ja raparperikiisseliä.  Saunoimme. Ja vähän uimme.  Podin kesäflunssaa, samoin kuopus. Ja kun viimeinen päivä lähestyi, alkoi tulla mieleen se sama haikeus kuin muinakin kesinä, tämä mökkikesä loppuu, vaikka kesä kotona toki jatkuu, on yksi kesän oleellinen elementti tältä erää ohi. Kun seuraavan kerran tänne tullaan, on pimeä syksy tai talvi, ehkä lunta ja jäätä, toisenlaista.