Suosittelen blogia “Toinen näkemys”, jossa käsitellään (ainakin osaksi) samoja asioita kuin minun blogissani;

 http://toinennakemys.vuodatus.net/

Tähän mennessä blogilla ovat ilmestyneet kirjoitukset “Rudolf Hess murhattiin” ja “Sampo Ahdon artikkelit ja Babi Jar”.

Muistutan samalla Morasen blogista, jossa käsitellään mm. revisionismia ja juutalaisuutta,

http://moranen.blogspot.com

Vesa I Laurio

Ei ehkä sovi valokuvaajan/assarin ammatti korkeanpaikankammoisille. Joutuu kiikkumaan ties missä nosturien ja rakennustelineiden nokissa ja kurkottamaan laidan yli löytääkseen hyvät kuvakulmat. Työmaahissit on kuumottavia ja ritiläportaat 100m korkeudella vielä kuumottavampia. Onneks en itse kärsi tuosta. Valkohaikuvauksia odotellessa…

Ohessa pari kännykkäkamerakuvaa näistä paikoista.

Kotitietokoneet Sinclair ZX Spectrum 48 ja Commodore 64 tulivat markkinoille elektroniikkapelien ja Atari 2600:n jälkeen. Kumpainenkin tietokone julkaistiin vuonna 1982 ja niitä myytiin niin paljon kuin ehdittiin valmistamaan. Mutta vasta seuraavana vuonna tietokoneet alkoivat olla tunnetumpia ja niistä alkoi tulla hiljalleen jos ei nyt jokapojan, niin ainakin monien joululahjatoive. Englannissa Spectrum oli 80-luvun alun suosituin tietokone ja sen suunnittelija Sir Clive Sinclair aateloitiin vuonna 1983. Sitä ennen olimme aina olleet ulkona mm. pallon perässä. Vanhemmat saivat pää punaisena huudella: “Nyt sisälle! Syömään! Ei kun NYT HETI!”

Spectrum 48 maksoi 1595,- markkaa, Commodore 64 2995,-. Päädyin kavereiden suosituksesta Spectrumiin ja olihan se hinnankin takia helpompaa saada (joulupukilta). Spectrumilta oli myös ilmestynyt jo roppakaupalla pelejä vaikkei sitä oltu edes suunniteltu pelikoneeksi. Amstradilaiset jätettiin rauhaan, oli vain kaksi leiriä: Spectrum ja Commodore. Taistelu kuninkuudesta “kavereiden” kesken oli armotonta. Commodorelaisilla oli hieno näppäimistö, mutta he eivät tienneet mihin sitä tuli käyttää.

ZX Spectrumin ääniosasto oli askeettinen: viisi oktaavia piip-ääntä vain yhdellä kanavalla. Taitavat ohjelmoijat yltivät kuitenkin huikeisiin, miltei yliluonnollisiin suorituksiin. Commodoressa kanavia oli kolme ja varsinkin myöhemmin ohjelmointitaitojen kehittyessä koneella tehtiin todella hienoa musiikkia (mm. Rob Hubbard). Värejä Spectrumissa oli kahdeksan, joista muut paitsi mustan sai valittua myös kirkkaampana. Yhdelle merkille (8×8-pikseliruudulle) ei voinut laittaa värejä kuitenkaan kahta enempää. Tämä seikka aiheutti peleissä “kirjavuutta”. Commodoressa värejä oli käytössä tuplasti, mutta grafiikka ei ollut yhtä tarkkaa.

Spectrumini sain uskoakseni vuoden 1983 jouluna ja se hajosi parin vuoden päästä liiallisen käytön seurauksena. Koneen hajoaminen olisi saattanut olla vaikeampaa kuin tupakkalakko himopolttajalle, mutta selvisin ilman minkäänlaisia vieroitusoireita. Joko olin liian shokissa tai sitten pelit eivät enää olleet parantuneet, sillä Spectrum 48:n kapasiteetti oli tullut vastaan jo ajat sitten. Jos olisin saanut tietokoneen vuotta myöhemmin, niin kuin moni muu, se olisi todennäköisesti ollut enemmän tulevaisuutta edustava Commodore 64. Mutta onneksi mitään niin katastrofaalista ei päässyt tapahtumaan. Ostin kuitenkin yhdeltä kaverilta Kuusnelosen pois, jotta hän pystyi ostamaan itselleen syntetisaattorin (pelaa niiden kanssa ammatikseen vielä tänäkin päivänä). C64:kin hajosi melko pian. Ehkä annoin sille liikaa nyrkkiä. Selvisin jälleen ilman vieroitusoireita, enkä hankkinut enää uutta konetta. Game over.

Pelikoneena C64 oli totta kai parempi, mutta sydämeni sykkii Spectrumille, jolla ohjelmoin myös omia pelejä. Commodore-leirissä en ollut törmännyt keneenkään, joka olisi luonut jotain omaa. Spectrumilaisten (joita muuten oli alkuaikoina paljon) kohdalla tilanne oli toinen. Ilmeisesti syynä tähän oli helpompi ja toimivampi BASIC-kieli sekä mahtava kuminäppäimistö, jossa oli valmiiksi näkyvillä kaikki komennot. Grafiikkaa ja “musiikkia”. Se oli silkkaa taidetta se! Komento BEEP .5, 9 tarkoitti puolta sekuntia A-säveltä. Pelkästään luomasi hahmon liikkuminen tai jopa liikuttaminen tv-ruudussa oli melko ihmeellinen kokemus. Pelit kehittyivät huimia harppauksia (oikeasti hyvin pieniä askelia, mutta ne tuntuivat tuolloin isolta). Koko ajan tuli uutta ja entistä parempaa. Sitä voi ehkä olla aika vaikeaa ymmärtää näin jälkeenpäin miten hienoa olikaan olla spectrumisti vuosina 1983-85.

Vuoden 1982 pelit olivat vielä todella karuja. Hyviä kuitenkin olivat ainakin Chess (ajatella, tietokoneshakki!) ja Flight Simulator. Ne tulivat koneen mukana. Hobbit oli ensimmäisiä tekstipelejä. Todella rujo peli oli BASICillä ohjelmoitu Football Manager. Mutta ne highlightsit! Kentällä ei ollut edes maalivahtia, joten jännitys oli varmasti yhtä korkealla kuin edelliselle sukupolvelle Lasse Viren juoksemassa kultaa. Yksi kaveri muisteli aina pelanneensa Football Managerin jatko-osaa C64:lla ja tehneensä oman joukkueen, Harjumäen Sisun­ Buster-lehden hahmoista: Super-Mac, Kevin “Pulla” Mouse, Eki ja Jorma Eskelinen, Benny Kultajalka…

Ultimate Play The Game oli edistyksellinen pelivalmistaja. Vuoden 1983 pelejä olivat Jetpac, Pssst ja Atic Atac, jossa oli yli 200 huonetta. 1984 Ultimate edelleen paransi peli peliltä: värikäs klassikko Sabre Wulf, komea kolmiulotteinen Knight Lore ja Underwurlde, jonka todellakin pelasin läpi! Pelit tulivat hienossa kotelossa ja sisällä oli myös tuoreelta painomusteelta tuoksuva kiiltäväkantinen vihko. Ultimate oli arvostettu brändi, eliittiä.

Avalon oli peli joka oli jotain! Se oli jotain ennennäkemätöntä. Julkaisijan mukaan se teki peleille saman mitä The Jazz Singer (1927) teki elokuville. Ensimmäistä kertaa seikkailupelissä (jossa eteenpäin päästäkseen tuli ratkoa pähkinöitä) hahmoa tuli liikuttaa kolmiulotteisessa tilassa. Yksi elämä ja minimalistiset äänitehosteet loivat peliin lisäksi poikkeuksellisen jännittävän tunnelman.

Vähintään LP-levyjen hintaisia pelejä tuli ostettua säännöllisesti. Kopiointi kuitenkin alkoi jo tuolloin muodostua ongelmaksi, pelit kun olivat helposti kopioitavissa c-kasetilta c-kasetille (Philipsin tandemimankka oli kova sana). Valmistajat tekivät parhaansa estääkseen kopioinnin ja systeemit kehittyivät koko ajan. Tuli avainkoodeja ja sitten värikoodeja. Latausääniä sorvattiin niin, että hyvä kun pelit käynnistyivät alkuperäiseltäkään kasetilta. Kopiokasetilta joitakin pelejä joutui yrittämään uudestaan ja uudestaan. Viisi minuuttia odotusta ja sitten ruutuun ilmestyi “R; Tape loading error”.

Virallisessa Spectrum-arkistossa, World of Spectrum, törmäsin vanhoihin suosikkipeleihini, kuten Manic Miner, Monty Mole, Nodes Of Yesod, Skool Daze, tennispeli Match Point, urheilupelit Daley Thompson´s Decathlon ja Hyper Sports (olin nopea, mutta näppäimistö ja joystick olivat kyllä kovilla!). Aikaa hyvin on kestänyt amerikkalaisen arkkitehtiopiskelijan yksinkertaisen nerokas ja koukuttava Lode Runner, joka toimii hyvin ilman tehosteitakin. Se ja moni muukin on pelattavissa nettisivustolla zxspectrum.net. Nostalgisia hetkiä!

ROBIN OF SHERWOOD - Marian-neito tuli pelastettua pelaamalla läpi tämä loistava adventure-peli.

Pakko vähän hehkuttaa…

Mun pitäisi päivittää tämä blogi ihan uuteen uskon. Ulkoasua vaihdoin – se rantakuva ei sopinut ei niin Macauun kuin Helsinkiinkään. Australiaa se tosin kuvasi hyvin.

Myös nuo tekstit pitäisi vaihtaa – matkasinhan sentään Kiinaan ja takaisin jo ajat sitten. Vaikka matkustamisen ympärillä mun jutut pyörii varmaan vastaisuudessakin, alkaen tällä viikolla (!!!) New Yorkista. Mutta ajattelin alkaa kirjoitella ihan kaikesta, mitä vaan mieleen sattuu. Mielipiteistä, ruuasta, vaatteista, ihmisistä. Elämästä.

Teen juuri siskolle synttärikakkusia. Ensin mietin kakkua, sitten päädyin muffinsivuoissa tehtyihin kakkusiin. Päälle tulee mustikka-vadelmakiille ja kermavaahtoa. Ja tietysti kakkukynttilä. Ihan kahtakymmentäkahdeksaa mulla ei ole, joten sisko saa tyytyä yhteen tai kahteen. Ellei sitten kolmeen (: Samalla kuuntelen ties kuinka monetta kertaa Death Cab For Cutien uutta kappaletta bändin MySpace -sivustolta. Olen pitänyt kyseisestä yhtyeestä melkoisen monta vuotta, ja tämä uusin teos yllätti. Se on tosi erilainen, mutta silti tietyllä tapaa samanlainen. Meet Me On The Equinoxia voi kuulostella täällä.

Mun pitäisi jaksaa alkaa kuvata – olisi ihana laittaa tänne myös valokuvia. Ehkä tsemppaan ja lisään sellaisen vielä tähänkin.

Ken Block on DC Shoe Companyn perustaja ja omistaja. Hän valmistaa skeittilenkkareita ja -vaatteita. Tämän lisäksi hän on kiinnostunut autoista ja harrastaa rallia Subarun puikoissa. DC Shoe Company osaa hyödyntää YouTubea markkinoinnissaan aivan erinomaisesti.

Työskentelen markkinoinnin parissa ja sain tämän videon linkin mainostoimistoltani referenssiksi suunnittelemaamme videota varten, johon olemme ajatelleet laittavamme slomo -kohtauksia (hidastuksia). Lisäksi mainostoimistomme kaverit tietävät, että olen autofriikki ja tulisin luultavasti pitämään tästä klipistä. Oikeassa olivat! DC:n YouTubeen lataama video on nykyajan markkinointia, jota he kutsuvat “infomercialiksi”, eli nopeasti suomennettuna “infonokseksi” (info + mainos). Kyseessä on siis mainosklippi, joka on viihdyttävä, loistavasti toteutettu sekä promoaa myytäviä tuotteita. Jos kiinnostuit DC:n rallimallistosta niin tsekkaa ne suoraan DC:n webbisivuilta.

Katso tästä autonhallintaa, tyylikkäitä hidastuksia sekä mitä nykyajan markkinointi on parhaillaan. Video on katsottu YouTubessa yli 6,2 miljoonaa kertaa!

Arvoisa lukija, jos olet nainen ja aikeissa ostaa Audin, niin haluaisin suositella asian harkitsemista vielä kerran. Audin myyntijohtaja Esko Kiesi olisi voinut esiintyä Anna-lehden haastattelussa vain yksityishenkilönä mainitsematta työnantajaansa, mutta valitettavasti asia ei ollut näin, vaan hän esiintyy jutussa Audin myyntijohtajana (VV-Auto).

Tämänpäiväinen Helsingin Sanomien artikkeli “Audin myyntijohtaja: auton ominaisuudet löytyvät naisesta” on herättänyt paljon keskustelua webissä ja täysin aiheesta. Lue Hesarin artikkeli ja tee omat johtopäätöksesi. Voit myös osallistua suuren suosion saaneeseen keskusteluun hs.fi:ssä tai voit kommentoida aihetta suoraan tähän artikkeliin blogissani.

Katso myös VV-Auton toimitusjohtajan paikkaus. Minua harmittaa VV-Auton puolesta, sillä heillä ei ole periaatteessa mitään tekemistä Anna-lehdessä julkaistun Kiesin haastattelun kanssa paitsi, että Esko Kiesi on VV-Autossa töissä…

Haluaisin lisäksi mainita, että erittäin moni suomalainen mies osaa arvostaa naista ja on tasa-arvoinen naisia kohtaan. En myöskään usko (tai ainakaan halua uskoa), että sovinismi on auto-alalla yleistä. Vielä lopuksi, älkää paheksuko niitä, jotka ajavat Audilla.

]]> http://vaihdelaatikko.wordpress.com/2009/08/16/model-car-world/ Sun, 16 Aug 2009 17:52:18 +0000 Pepe http://vaihdelaatikko.wordpress.com/2009/08/16/model-car-world/

Tämä saksalainen pienoismallikauppa on isojen poikien lelukauppa. Model Car Worldin pienoismallivalikoima on erittäin kattava. Valikoimissa on henkilö-, paketti-, kilpa- ja kuorma-autoja sekä moottoripyöriä ja traktoreita useilta vuosikymmeniltä useissa eri mittakaavoissa. Toimituskustannukset Suomeen ovat 16 euroa/tilaus, joten kannattaa tilata kerralla useampia pienoismalleja. Pienoismallien kerääminen on mielestäni oikein hyvä tapa päästä suurimmasta autokuumeesta eroon, kun on mahdollisuus kerätä päiväunelmia lasivitriiniin… Alla muutamia esimerkkejä Model Car Worldin valikoimasta.

Tämä video on naapurini innoittama, sillä hän pysäköi Lexus GS 300:a jatkuvasti talomme vieraspaikoille ja ovemme eteen… Robert De Niro a.k.a. Manager tietää autoasiat hyvin. Enjoy!

Vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilaston mukaan mopo- ja moottoripyörävahingot ovat kasvussa. Verrattuna edelliseen vuoteen, vakuutusyhtiöiden mopo- ja moottoripyörävahinkojen korvausten määrä kasvoi viidenneksen. Syyksi kerrotaan mopedien sekä prätkien määrien kasvu liikenteessä. Kaikille varmasti suurena yllätyksenä tulee, että näillä kulkuneuvoilla kolaroidaan useimmiten kesäkuukausina.

Vahinkoja sattui eniten nuorille kuskeille eli 18 – 21-vuotiaille. Vähiten kolaroivat seniorikuskit eli 45-64-vuotiaat. Viikonloppuaikaan kolareita sattui huomattavasti enemmän, melkein puolet koko viikon vahingoista. Moottoripyörät ovat tunnetusti vaarallisia pelejä joten olkaapahan tarkkana siellä liikenteessä!

Joku voisi väittää, että maailman parhaat autot tulevat Saksasta. Joku toinen voisi olla eri mieltä. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tarkastelen automaailmaa saksalaisuuteen päin kallistuen. Passissani nimittäin lukee syntymäpaikan kohdalla Hampuri. Pitää paikkansa, että pidän saksalaisista autonvalmistajista, mutta autoista kiinnostuneena en luonnollisesti voi sulkea pois muun maalaisia autoja. On olemassa erittäin upeita autoja, joita ei valmisteta Saksassa.

Olen siis syntynyt suomalaiseen perheeseen Hampurissa 70-luvun lopulla, jolloin Mercedes-Benz oli kova sana ainakin isäni mielestä. Siitä johtuen perheessämme oli aina Mercedes. Kiinnostukseni autoihin on siis alkanut jo erittäin varhaisessa iässä autojen luvatussa maassa – isäni avustamana. Muistan vielä hyvin kuinka hauskaa oli mennä isän kanssa erääseen Hampurin suurimmista Mercedes-liikkeistä katsomaan upeita uusia autoja.

Muutettuamme Suomeen 1984 perhessämme oli kaksi Mercedes-Benziä. Viimeisen muuttoauton myyminen oli tosiasia vuonna 1988. Edessä oli merkin vaihto kun diesel farmari-Mercedes vaihtui uuteen BMW 320iA touringiksi. Perheen ensimmäinen BMW oli saapunut. Kyseinen BMW oli auto, jolla ajoin kun sain 18-vuotiaana ajokortin. Edellä mainitut automerkit ovat jääneet mieleeni lapsesta asti ja sen vuoksi ne ovat yhä TOP 10 – listallani.

Kotitalon edessä vuonna 1983 Hampurissa. Tuliaisena Stuttgartista uusi Mercedes-Benz 190E Automatik. Huomaa lippalakki

Dave Matthews on mukana kantritähti Kenny Chesneyn vasta julkaistulla Greatest Hits -levyllä. Dave laulaa Chesneyn kappaleessa “I’m Alive”.

Biisin voi kuunnella vaikkapa youtuben kautta

Tämän päivän Helsingin Sanomien NYT-liitteessä on mielenkiintoinen artikkeli:

“Miten paljon eri musiikinlajeja pitäisi nauttia, jotta välttäisi puutostilan?”

Musiikin ravintoympyrä

Käytiin eilen kuvauttamassa Pocolta selkä, lonkat ja kyynäreet, Veterissä. Niin kuin arveltiinkin tulokset olivat A-luokkaa, eli kyynäreet oli 0-0, lonkat A-A ja selkä täysin oikein kehittynyt, eli ei mitään normaalista poikkeavaa. Joten kennelliittoon lähtee hyväksyttäväksi A-A lonkat. Polvet, tarkistetaan vasta seuraavalla käynnillä, koska Veterissä ei ole kuin vain yhdellä lääkärillä lupaa, tehdä polvi tarkistuksia.

Samalla tsekattiin vielä silmäkin, mikä oli parantunut täysin, mutta jatketaan vielä kuuri loppuun. Eli vielä pari päivää, joutuu herra kestämään silmätippojen laittoa.

Päätettiin sitten kesän kunniaksi vähän hieno säätää Napin turkkia, kevyempään kuntoon. Sanotaan vaikka näin, että uudesta ulkomuodosta tuli kevyempi ja kauniit pitkät maahan ulottuvat karvat, vaihtuivat “chihu” malliin.

Pitkät haituvat, jäivät vain naamaan. Jälki ei ole kummoista ja Napoleon näyttää kynityltä, mutta ompa sitten kivempi uida ja temmeltää kesällä.

Parin päivän ajalta on mukavasti kertynyt kivan keväisiä kuva materiaalia, niin laitanpa teille tännekin niitä ihailtavaksi.

Kepeistäkin hiukan tietoa, nytten ollaan tosi kivasti saatu niihin vauhtia ja intoa lisää. Ennen kepit olivat Pocon mielestä todella tylsä este, mutta nytten herra työskentelee jo mielellään ja antaa oikein vaudikkaita ja upeita suorituksia, kuitenkin itse vielä jaloilla “askellan” vieressä, mutta pikku hiljaa edetään, meillä ei oo minnekkään kiire.

Käytiin myös eilen Veterissä, siellä sitten todettiin, että Pocolla on haavauma silmässä. Siihen herra sai heti kipupiikin ja kotiin tuli sitten viikon ajaksi silmätipat 6 kertaa päivässä ja silmävoide öihin ja pitkiin päiviin. Poco ei itse tunnu edes huomaavan haavaumaa, ja ihan normaalia elämää jatketaan. Viikon päästä sitten tarkastus, että kaikki on parantunut hyvin ja tarkoitus olisi ottaa siihen samaan sitten, että herralta kuvataan selkä, kyynäreet, polvet ja lonkat.

Videoita ei ole tullut, eikä varmaan kauhean pian ole tulossa. Materiaalia kyllä olisi, mutta meneillä on pieniä teknisiä ongelmia.

Mutta eilen oltiin Lahden kansainvälisissä koiranäyttelyissä. Aamulla lähdettiin seitsemän aikoihin ajelemaan, nimittäin chihu kehät starttasivat tavalliseen tapaan kello kymmenen. Mitään hienoa tai erikoista ei Nipsulle tullut, ERI saatiin valioluokassa ja sijoitus VAL3. Paras uros kilpailussa ei sijoitusta. Tuomarina toimi saksasta, Hassi Assemacher. Arvostelu oli (niin kuin aina) oikein kiva, mutta etuliikkeistä tuli sanomista kuulemma liian löysät (?!?), linjaus oli tuomarilla muutenkin hyvin laaja, erinomaisia sateli, jokaiselle koirakolle, koiran esiintymistaidosta ei piitattu, luokkavoittoja sateli koirlle ketkä möyrivät maassa, häntä koipien välissä (rotumääritelmästä: “Hännän asento on rodulle tunnusomainen erityispiirre: se joko kaartuu pystyyn tai muodostaa puoliympyrän hännänpään osoittaessa lannetta kohti”). 

Chihu kehien loputtua, meillä oli reilut kolme tuntia aikaa, ennen kuin kelpi kehät alkoivat. Joten aikaa jäi putiikkien kiertelyyn, mikä näkyi siinä, että mukaan tarttui kaikkea pientä kivaa.

Kelpiet alkoivat, heti karjakoirien jälkeen. Tuomarina toimi Australiainen, Roberta Veale. Poco esiintyi kerrankin mallikelpoisesti, antoi tuomarin katsoa hampaansakin, ilman erilaisia steppiaskeleita välissä. Tuomioksi sitten tuli EH JUN4, mihin olin täysin tyytyväinen. Arvostelu oli myöskin tosi hyvä:

“15 month old male. Good size. A little too square. Correct head. Ears could be smaller. Very good shoulders placement and topline. Could be stronger in the rear. Still immature”

Karkea suomennos:

“15 kuukauttta vanha uros. Hyvän kokoinen. Oikeanlainen pää. Korvat voisivat olla pienemmät. Todella hyvä selkälinja ja olkapää kulmaukset. Voisi olla vahvempi takaosa. Vielä lapsellinen/kehittymätön/epäkypsä”

Tuohon vahvempaan takaosaan saattoi vaikuttaa se, että otin furminaattorilla (harja joka poistaa pohjavillaa/kuollutta karvaa) lauantaina Pocon “housuista”, paljon pohjavillaa pois, mikä olisi saattanut saada Pocon reidet ja pepun näyttämään muhkeammalta.

Mutta kiva reissu oli ja Poco oli todella väsynyt kehän jälkeen, ja kun vielä osissa putiikeissa kierreltiin ja ryhmäkehiä kateltiin. Olisi varmaan toivonut, että olisi ollut omat koiranrattaa missä, Nipsu tyytyväisenä torkkui.

Olen nytten myös päättänyt vaihtaa Pocolle agilityyn, kontaktiesteisiin kontakteille targetin, joten sitä ollaan nytten treenailtu aina kun ehditty. Vielä ollaan siinä vaiheessa, että opetan Pocoa kunnolla länttäämään etutassunsa targetille, eli esteille sitä en ole siirtämässä vielä hyvään hetkeeen. Kuitenkin perus idean herra on hyvin sisältänyt, joten nytten vaan yritetään tehdä targetista tosi varma ja nopea. Keppejäkin olen melkein joka päivä yrittänyt ottaa Pocon kanssa, vauhtia yritän saada niihin lisää ja sitä että yrittäisin nyt viimeinkin saada itseni häviämään sieltä auttamasta pois. Noutoakin olen ottanut, minkä Poco onkin unohtanut aivan tyystin, joten ihan alusta sitäkin, eli vain treeniä, treeniä ja treeniä…

Huippusuunnittelijat kuten Gucci ja Armani käyttävät poronnahkaa luomuksissaan uutisoi Lapin Kansa. Suuryhtiöille on jalostettu erilaista poronnahkaa jo 90-luvun alkupuolelta lähtien. Valitettavasti kuitenkin poronnahan alkuperä tai edes nahkaa ei suunnitelijoiden vaatteissa mainita.

Ennen nahan päätymistä Italiaan, sitä venytetään rasvataan, värjätään ja plyysätään.  Ominaisuuksiltaa parhaaksi nahaksi on osoittautunut vasannahka, joka on myös suosituin. Nahkaa käytetään yleensä normaalivaatteissa, sillä kenkiin nahka on liian pehmeää.

Poro on hyvin monipuolinen eläin muutenkin. Siitä saa esimerkiksi todella herkullista lihaa, josta esimerkiksi herkullinen poronkäristys valmistetaan. NAM!

Kaivinkone on luonnollisesti maan kaivantaan suunniteltu rakkine. Ne liikkuvat yleensä joko telaketjujen tai pyörien avulla. Tehonlähteenä kaivinkoneessa toimii yleensä polttomoottori. Kaivureiden apua tarvitaan esimerkiksi talo-,tie- sekä putkistorakennuksissa liittyvissä kaivuutöissä.

Kaivurikuormaaja

Kaivurikuormaajan takapäässä on kaivuulaita ja etupäässä kuormaaja. Kaivurikuormaajat ovat yleisesti pyöräalustaisia tai runko-ohjattavia.

Pyöräkuormaaja

Pyöräkuormaaja on järeä, yleensä maan siirtoon tarkoitettu kone.Nämä maansiirtokoneet ovat nykyään runko-ohjattavia eli koneen kääntyessä pyörät eivät käänny vaan runko kääntyy akseliensa avulla.

Kaivinkoneita ei kannata ostaa uutena, sillä markkinoilta löytyy myös laadukkaita käytettyjä kaivinkoneita. Käytetyt kaivinkoneet ovat yleensä hyvä sekä halvempi vaihtoehto uusille vastaaville.