“Kello on kaksi ja valtakunnassa kaikki hyvin!”

Mielipidepalstat ja ajankohtaisten asioiden keskustelupalstat ovat varsin hyviä todellisuuden kuvastajia. Mitä enemmän niistä löytyy kaikkiin huipputärkeisiin ja merkittäviin asioihin liittyvää valitusta, sitä paremmalla tolalla maailma on. Koska tunnettu tosiasiahan on, että suurin osa suomalaisista ei osaa valittaa rakentavasti aiheellisista seikoista.

Nostoja KSML:sen Lyhyet -palstalta

Kardiini vedetään alas klo l6 ja sama ylös aamulla klo 8. On siinä elämän tehtävä. Menisit edes kinkkubingoon. SIVUSTA SEURATTU. 24.11.2009.

Sivusta seuranneella (24.11.) taitaa olla aika yksitoikkoista, jos joka päivä tähyää milloin verhoja nostetaan ja lasketaan. HUPI. 29.11.2009.

Sinä, joka seuraat naapurin verhojen laskemista ja nostamista, hanki oma elämä. Mene vaikka bingoon. HOH HOIJAA. 29.11.2009.

Naapurin ikkunaverhojen liikkeiden systemaattisen seuraaminen ja raportointi ovat toki jokaisen suomalaisen velvollisuus ihan häpeärangaistuksien uhallakin. Kello 16 on melkoisen varhainen aika sulkea kardiinit, ellei sitten kyse ole jostakin toimistosta tjsp. Tosin ehkä verhojen takana tapahtuu illan aikana sellaisia asioita, joista ei naapuruston uteliaiden haluta saavan vihiä.

Laitoin moniväriset talvikoristevaloni tulille. Palavat myös jouluna. Ne ovat minun. Jos katselet niitä, pudota vitonen postilaatikkoon. VALOA PIMEYTEEN. 27.11.2009.

Keljonkankaalla patiolla kaunis valokori. Näkyy hienosti tielle. Kiitos omistajalle. IHASTUNUT.  28.11.2009.

Vaihdan pihalla olevat hehkulamput värillisiksi energiansäästölampuiksi. Itkekää, jos ette tykkää. Pihalla on tolppia. OMAKOTITALON ASUKKI. 29.11.2009.

Syksyn ja joulun seudun valaiseminen koristevaloilla jakaa kansaa aika hyvin. Pimeän ajan koristamisessa valoilla ei tietenkään nähdä mitään hyvää, vaan ollaan heti valittamassa joko valojen värityksestä tai asettelusta. Kummallista tässä onkin, että kaikki jouluvalot pitäisi laittaa juuri sen yhden ja ainoan satunnaisen ohikulkijan mieltä hivelevään muotoon ja värisävyyn. Yhden kohdalla tämä vielä teoriassa onnistuisikin, mutta entäs kun niitä juuri kaikista tärkeimpä auktoriteetteja onkin yli 5 miljoonaa tässä maassa. Mitä vikaa muuten on sinisissä jouluvaloissa? Yhdessä Lyhyet-palstan jutussa (en löytänyt, luultavasti ennen 24. päivää) kritisoitiin niitä ja sanottiin niiden tuovan mieleen poliisit – lieköhän kriitikolla ollut liian paljon epämielyttäviä kokemuksia poliiseista.

Sinä joka käyt lenkillä varatun kanssa, jospa lopetat! TIETOINEN. 29.11.2009.

Kaikkea minun silmäni näkevätkään! Ajattelin ensin, että tässä täytyy olla kyse siistitystä kiertoilmauksesta, mutta silloinhan liikunta olisi lainausmerkeissä, joten kyllä kai se on uskottava.Eräällä taitaa olla varsin tiukka moraali, kun liikuntaakaan ei saisi harrastaa varattujen kanssa. Mitenkähän kävisi jos Tietoiselle kerrottaisiin, että kuntosaleilla miehet ja naiset käyvät samoissa tiloissa yhtä aikaa ja että ainakin osa heistä on todennäköisesti varattuja. Entä tarkoittaako tämä Tietoinen huomautuksellaan, ettei varattujen pitäisi harrastaa lainkaan lenkkeilyä ihmisten seurassa? Vai olisiko tässä kyse siitä, että Tietoinen on liian laiska lenkkeilemään ja kurkkuaan myöten mustasukkainen kun kumppani on löytänyt jonkun muun lenkkeilyseuraksi?

Kuva: PicApp / Getty Images.

Omistusasuntotaloyhtiö. Seinän takana keski-ikäinen pariskunta. Leppoisa tunnelma taattu? Ei tasan. Melkeinpä muutosta asti vitutusta aiheuttaneet naapurit ovat olleet viimekuukaudet omissa oloissaan ja pois tieltä, mutta autonsa ne parkkeeraa osittain minun ruutuuni. Ihan varmaan vaan vittuilakseen, provosoidakseen ja ärsyttääkseen. Talvipakkasten myötä lämmitystolpan käyttö tulee ajankohtaiseksi ja tällä hetkellä joudun jättämään auton juuri niin liian kauas tolpasta, ettei johto riitä. Pitää vissiin alkaa vittumaiseksi ja parkata aivan oman ruutuni reunaan, että niiden on pakko oppia parkkeeraamaan Latonsa kunnolla tai eivät saa oveaan auki kolhimatta Kotteroani. Sellaiset huudot olen saanut naamalleni aiemmilla kahdella kerralla, kun olen ystävällisesti huomauttanut naapurielon epäkohdista, että varmasti en tästä huomauta. Olen vain vittumainen takaisin.

Siis vähänkö on ollu kiire! Meiän on ollu ihan pakko vahtia tota naapurin papan taloa, kun siellä on rampannu ihmisiä koko päivän. Äispä sano, et siellä on vissiin näyttö. Mikä näyttö? Ei siellä ennenkää mitään näytetty, ku pappa vielä eli.

Me on vähän jaettu tätä vahtimishommaa. Morse istuu yläkerran ikkunalla ja ilmottaa, ku tulee taas väkeä. Titi-Uu ryntää pihalle ja sanoo kaikille, ettei tänne oikeestaan tarttis tulla. Ei se teiän perheelle sovi kumminkaan. Sitäpaitsi teiän pitäis tehä kauheesti remonttia ja siitä tulee meteliä. Menkää pois!

Kurkkuki tulee ihan kipeeks tässä hommassa. Vahtiessa täytyy olla aika äänekäs, että ihmiset tietäis, kuka oikeen sanoo ja mitä. Onneks välillä on hiljasta, että voidaan levätä. Kohta kumminki taas joku koputtelee seiniä ja kurkkii puutarhan aidan yli. Huh, tulis jo ilta ja loppuis toi näyttö. Ei tällasta jaksa kuumana päivänä.

Taas se Netti Pimento kävi meillä kylässä. Aika tylsä tyyppi Sitä paitsi äispä ei millään päästä meitä kirjottaa juttuja, ku sillä on muka ite paljon tekemistä, vaikka ei sitä kyllä mistään huomaa.

Me ollaan ihan kauheesti käyty lenkillä viime aikoina. Ja sitten on puutarhassakin tehty hommia. Onneks on saatu tarpeeks ruokaa, ni ei olla ihan luuviuluiks päästy laihtumaan. Ykski päivä saatiin rillattuja sardiineja, vaikka ihan kalalle ne kyllä maistu.

Tänään mulle sit yhen lenkin päätteeks sattu aika kauhee juttu. Oltiin jo melkeen kotona, ihan tossa parin talon päässä lähellä, ku huomasin yhen vieraan koiran aidan takana. Se oli ihan vähän vaan mua suurempi, jotain sillee parin metrin kokonen. Kyllä mä olisin sille ihan hyvin pärjänny, varmaan olisin päihittänykki. Mä olin jo aika pitkällä siellä toisella pihalla ja sanoin sille ruskeelle koiralle Tuu tänne ni mä näytän millanen sun naapurin koira oikeen on! Se vaan sano, et Tuu sä tänne, ni katotaan kumpi on isompi!

Just sillä hetkellä mulle huudettiin, et Tuu heti pois sieltä! Jouduin pistämään oikein kunnolla hanttiin, mut kuitenki mut vaan vedettiin aidan alta pois. Emmä ekaks ittekkään sitä huomannu, mut yhtäkkiä tuntu, et kaikki ei oo nyt kunnossa. Mun vasen etujalka oli ihan outo. Emmä voinu yhtään sille astuakaan ja siihen vaan sattu ihan kamalasti.

Onneks mä pääsin heti sohvalle ja sain mun ruuanki sinne. Sit äispä tuli koulusta kotiin ja se otti mut syliin ja kokeili joka paikasta ja mä olin vaan niinku ei mihinkään sattuis. Oon sen verran opetellu noita itsehillintäjuttuja, ettei mun tartte kipeen jalan takia naamaa vääntää. Emmä kyllä kävelemään oikeen pysty.

Nyt mä meen nukkumaan ja kokeilen taas kävelemistä joskus myöhemmin. Äispä sano, ett jos en tuu kuntoon, ni sit pitää mennä tohtorille. Siitä en kyllä tykkäis.

Morse

Andrea Maria Schenkelin Hiljainen kylä (Gummerus 2009) on nopealukuinen kertomus suljetusta pienestä saksalaiskylästä, jossa tarinat lähtevät liikkeelle, kun yhden tilan väki murhataan raa’sti. Vaikka perhe oli sulkeutunut ja omituinen eikä kukaan siitä pitänyt, karmaisee veriteko silti.

Kirja tihkuu jännitystä, salaisuuksia ja menneisyyden painolastia. Tunnelma on raskas ja tiivis. Kirjan ei voi sanoa viihdyttävän, mutta tehokas se on. Vaikka tunnelma on pelottava, on juoni melko yksioikoinen; onneksi kirjailija ei ole turhaan venyttänyt tekstiä tai paisuttanut tarinaa, sillä sitä riittää parahiksi pienoisromaanin verran.

Sodanjälkeiseen aikaan sijoitetun tarinan innoittaja on todellinen,  yhä selvittämätön veriteko 1920-luvulta. Juttu onkin niin karmiva, että sen on melkein pakko perustua todellisuuteen, joka tässä tapauksessa lienee taruakin inhottavampi.

NUSSITAANKO VIELÄ KERRA?

TÄÄ KONDOMI HAJOS…

ÄLÄ KOSKE MUHUN…

KAI KÄYTÄT PILLEREITÄ…

SÄÄHÄN OOT LADYBOY !!

SUN NIMI OLI?

KIITOS KUN NIELIT…

MÄÄ SOITTELEN SULLE…

PIDÄ NE LOPPURAHAT…

MÄÄ RAKASTAN SUA…

MISSÄ MÄÄ OON?

KUKA SÄÄ OOT?

SIINÄKÖ SE OLI?

MIKÄ TOI IHOTTUMAO?

LÄHE VITTUU JO!

MUN PITÄÄ LÄHTEE…

HUH VITTU HUH…

SÄÄ ET TULLU?

MISSÄ MUN RÖÖKIT?

EIKAI SUA SATTUNU?

ÄLÄ KERRO POIKAYSTÄVÄLLES…

HERÄSKÖHÄN SUN NAAPURIT?

VAIHDA NÄÄ LAKANAT…

OLIKO SULLA KATUMUSPILLEREITÄ?

MÄÄ SAIN AINAKI…

EI TARVI SOITELLA…

KUVASITKO SÄÄ TÄN?

SISKOS ON PAREMPI…

JOKO SÄÄ NUKUT?

VOIKKO LÄHTEE JO?

MEE VITTUUN PETRI!

ET OO TOSISSAS !

JOKO SÄÄ TULIT?

MULLA ON HERPES…

ÄLÄ SUUTELE MUA…

TÄÄ TULI NAUHALLE…

KYLLÄPÄS TULI NOPEESTI…

ÄLÄ VIELÄ LOPETA!

SÄ OOT KARVANEN…

SE ON PETRIII…

KAIKKEE PITÄÄ OLLA…

EI TARVI KIITELLÄ…

SE OLI SIINÄ !

MITÄS SITTE TEHÄÄ?

KOKEILES KÄVELLÄ NYT…

ANNA MÄÄ NUKUN…

MÄ MEEN SUIHKUUN…

KIITOS JA ANTEEX…

MORO SANO PORO…

MITÄS TE SANOTTE TAI MITÄ TEILLE ON SANOTTU ? JATKAKAA TOTA 3 SANAA LISTAAA……

Heräsin tänään joskus ennen aamuneljää etäiseen puhelimen pirinään. Se oli Kaitsu. Kaitsu ei siis soitellut mulle – no one ever does – mutta sillä on jokin uusi lempibiisi joka alkaa muutamalla puhelimen pirahduksella. Or that’s what it sounds like näiden paperiseinien läpi kuultuna. Ihan hyvä biisi oikeastaan. Helposti päihittää ne Katri-Helenan ikivihreät jotka tässä hiljattain pärähtivät soimaan jonakin yhtä epäinhimillisenä ajankohtana. Aavistuksen tosin syö ton biisin loistavuutta se, että se soi nyt just neljättäkymmenettäseitsemättä kertaa peräkkäin. Mutta en mä valita. Obviously.

Mä haudon kostoa. Pitäis vaan löytää jokin sellainen biisi joka ei sopisi Kaitsun musiikkimakuun ja soitattaa sitä aina kun Kaitsu yrittää nukkua. Yksinkertainen suunnitelma, mutta rehellisyyden nimissä vähän mission impossible koska Kaitsu kuuntelee kaikkea iskelmästä itkuvirsiin eikä todisteiden valossa nuku ikinä. Silloinkin kun tuolla seinän takana hetken verran on hiljaista niin bilekansa on todennäköisesti vain lähi-Alepassa täydentämässä vaseliini- ja kaljavarastojaan. Ei ne nuku. Ei ne voi. That just doesn’t happen.

Mutta onneks ystävät on keksitty. Vietin tossa just pari päivää Saaran luona ja se suuressa viisaudessaan kaivoi mulle netistä aivan fantastisen musiikkivideon:

Edes Kaitsu ei voi pitää tuollaisesta, eihän? Eihän?!? Sweet revenge.

Hyvää itsenäisyyspäivää. Tosin meinasin sanoa uutta vuotta. Sekotan aina nuo kaksi juhlapäivää. Ja ystävänpäivän. Mut itsenäisyys? Ystävyys? It’s not like there’s a huge difference after all, right? Right?

Naureskelen täällä just hiljaa itsekseni naapureiden puuhille. Kaitsu, se lupsakka homopoika joka kuuntelee öisin Kirkaa ja Katri-Helenaa, avas just ovensa rappukäytävään ja ainoa ääni joka sieltä ihmisten ilmoille kantautui oli Kaitsun huudahdus “onko toista purkkia vaseliinia?”. En ehkä halua tietää mitä tuolla seinän takana just nyt tapahtuu, mutta varmastikin jotain ihan kilttiä ja siveellistä. Kukaties Kaitsun raivaussahan kulmavaihde oli huollettava just näin uuden vuoden itsenäisyyspäivän kunniaksi..ja mitä muutakaan sinne voisi laittaa kuin vaseliinia? That must be it.

Seinän tällä puolella onkin sit vähän hiljasempaa. Tai noh.. Suoraan sanottuna tääl ei ehkä vois olla hiljasempaa. Tai jos ois niin kuulisin varmaan ton pöydällä nököttävän klementiinin sydämenlyönnitkin. Where there is a fruit, there is a heart. Vai miten se sanonta nyt menikään.. Not like that? Seriously? If you say so.

And just for the record, there is no chance in hell että Kaitsu omistais raivaussahan. Just saying..

Täällä ollaan taas, ei olla kadottu mihinkään! On vaan ollu vähän kiirusta, ku on pitäny matkustella sinne ja tänne. Ja noi käy joskus iltasin jotain koulua eikä yhtään ehdi muka jeesata tässä kirjottamisessa.

Melkeen joka viikonloppuna me on aina kiskottu matkamökkiä auton perässä kaikkiin paikkoihin. Yks kerta käytiin Bouillonin lähellä ja asuttiin ihan Semois-joen rannalla. Se oli kivaa, ku pääs heti pulikoimaan matkamökin ovelta.

Samalla reissulla me käytiin kans vähän Ranskassa ja etittiin peltomyyriä tietty.

Bonsuur, onko täällä ketään?

Sit toisena viikonloppuna me oltiin Durbuyssa leireilemässä. Sielläki oltiin joen rannassa, mut ei menty uimaan ollenkaan. Metsässä kyllä käytiin ja kiipeiltiin ja löydettiin keltasia sieniä. Äispä keräs niitä kakkapussiin, ku sillä ei ollu mitään koria ollenkaan mukana.

Kotimatkalla me nähtiin aaseja. Ne on niinku hevosia, muttei oo kumminkaan.

Yks viime sunnuntai me tultiin kotiin Hoge Veluwen kansallispuistosta. Siellä me nähtiin vissiin karhu, jos karhuilla vaan on sarvet, ei oikeen tiedetä. Ainaki se ihan oli kamalan suuri. Ja sen kakkaläjätki oli suuria. Me ei yhtään niissä kieritty vaikka meinattiin.

Onkohan toi karhu vai mikä?

Siellä Veluwessa oli kans paljon nummia. Ne on semmosia, joissa kasvaa kanervia ja niitten yli pitää hyppiä. Jos ei hypi, ni tulee mahaan naarmuja. Tiitulle tuli silti vaikka se hyppiki.

On meillä vähän ikäviäki uutisia, ku meiän naapurin pappaa ei enää oo. Nyt on vaan ihan hiljasta, ei kuulu enää yhtään ääniä naapurista eikä tosta puutarhasta. Aika kummaa. Äispä ei aina muista ja sit se sanoo, et ei saa haukkua, ettei häiritä ja yhtäkkiä se muistaa, että Frans ei enää ookkaan siellä. Se on vähän surullistaki.

Meijän yläkerrassa rttpätään viikollakin ihan tosissaan.

Ne onki jotaki matalapalkkasia sivistymättömiä.

- nimimerkki ” “. “Alkoholin käyttö viikolla”, Kaleva.plus.juttutupa, 11.9.2008

Minulla on aivan loistavat naapurit! Meillä on ollut tontilla vanha, lahonnut kuusi, jonka rapistumista on seurattu ja pelätty sitä, koska myrsky kaataa sen ja mihin suuntaan ja minkä talon päälle. Ongelmalliseksi puun kaatamisen on tehnyt sen sijainti neljän talon tonttien risteyksessä (harmittavasti juuri minun puolella!), joka suunnassa on ollut jokin rakennus, rakennelma, aita tai kasvimaa,joka on estänyt kaatamisen. Tänään kun tulin töistä, puu oli kaadettu, rungon palat kärrytty naapurin puolelle ja roskatkin haravoitu! Apuun oli löytynyt todellinen ammattimies, joka kaatoi puun käytännössä ilman mitään näkyvää jälkeä. Hienoa, Kiitos!

Muutoin minusta on välillä viime aikona tuntunut samalta, kuin Adolf Ehrnroothista sen vanhan vitsin mukaan, jossa hän tuli kotiin Suomalaiselta Clubilta, ehkä hieman myöhäiseen ajankohtaan, ja eteisessä vaimo tuli moittimaan kotiin tuloaikaa, johon jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari totesi kuulemma, että “kuinka vanha pitää olla, että saa tulla kotiin niin myöhään kuin haluaa? Tuota teemaa kotiintuloajasta tosin voisi laajentaa ihan loputtomiin…

Ja se “vitun järkevä päätös” oli oikea!! Eikö tavallaan ärsyttävää myöntää?! Tämän perheen uusin pentu on nopeasti löytänyt paikkansa ja olemme kaikki aivan ihastuksissamme! Tuntuu, että kerrankin kävi niin, että vaikea päätös osoittautui kuitenkin oikeaksi ja vielä todella nopeasti.

Tässä talossa menee hermo. Taas. Mikä helkkarin tauti noita naapureita vaivaa, kun heidän elämäntehtävänään tuntuu olevan 1. muiden vahtiminen ja 2. muiden neuvominen ihan kaikessa.  Onko tuolle joku nimi olemassa?

Tästä pihasta ei mihinkään aikaan vuorokaudesta yksikään lähde tai tänne tule ilman, että naapurin verho heilahtaa. Vaikka tässä ei salaisia vieraita / menoja olekaan,  mua riapoo tuo touhu rankasti. Eikö ihmisillä tosiaankaan ole elämää elettävänä?

On kiva, kun heillä on aikaa (2 aikuista kotona päivän n. kymmentä kauppareissua lukuunottamatta aina kotona) rassata pihaansa ja kukkapenkkejään tuntikausia päivässä. Olen pahoillani, mutta mulla ei ole aikaa juuri nyt. Sitäpaitsi, krämppäselkänä ja kohonneen verenpaineen takia pää hetkessä pimenevänä ei kykkiminen kukkapenkin äärellä ole intohimojani. Kukkasia toki rakastan, mutta tuo penkki pitäisi ensin kitkeäkin…    Äsken sitten tuossa kailotettiin kovalla äänellä, että on se kamalaa, kun kaikki eivät hoida pihaansa kunnolla. prkl. Meinasin mennä kertomaan, että rouva on hyvä ja kitkee vaan, jos se on niin kamalaa, vaan mitäpä tuosta. Jos vaikka yöllä saisin kaverin laittamaan kukkapenkin. Ettei tarvitse kuunnella naapurin rouvan toteamuksia: No, saithan sen tehtyä, kun oli niin ruman näköinen.
Talvellahan asiaa harjoiteltiin: olin työmatkalla, jonka aikana oli satanut lunta melkoisesti. Portaista ei nähnyt askelmia, koska ne olivat lumen peitossa. Ja raja naapurin ja mun piha-alueen välillä on selvä – mun pihassa hanki. Eihän se hänelle kuulu – mun pihan hoito siis -, mutta mun ei myöskään tartte kuunnella sitä, että kaikki ei hoida lumia pihalta sateen päätyttyä. Hemmetti, miten se lumenkolaus etänä onnistuu? Kun olen työreissulla muutaman sadan kilometrin päässä, en sieltä etänä hoida yhtään kolallista lunta.  

Juu, älä sano, muuta pois. Sen teenkin heti, kun sopiva asunto löytyy. Olen asunut monella paikkakunnalla elämäni aikana, mutta missään muualla en tällaiseen ole törmännyt! 

Tyttäreni on aktiivinen lukija ja jopa kirjoittaja Suomen Welsh Corgi Seuran foorumilla, ja löysi sieltä seuraavan viestin. Viesti tosin on edelleen kopioitu, kaipa joltakin muulta foorumilta. Itselleni kyseinen juttu tuotti suurta hupia, joten suosittelen sen lukemista, vaikka juttu onkin pitkä.

Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 2.4.08 19:46:46
Nyt en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Tuohon vähän matkan päähän naapuritaloon muutti vuodenvaihteessa uudet asukkaat. Sen kummemmin ei ole tullut heidän kanssaan seurusteltua, kun tässä on metsääkin välissä. Muutamia kertoja tiellä törmäillessä on tervehditty.

Tänään oli sitten postilaatikkoon ilmestynyt viestilappunen jossa lukee näin: Hyvä naapuri, voisitko lakata pitämästä hevosiasi siinä tien vieressä olevassa aitauksessa, kun lapset kulkevat siitä ohi kouluun. Hyvin usein toinen hevosista esittelee ‘elintään’ kaikkien nähden. Ei ole lapsista mukava nähdä tuommoista koulumatkalla, ties miten vahingollisesti vaikuttaa pienimpien mieleen. Terveisin naapurisi xxxxxxxxxxxxx.

Täytyy sanoa että nyt olen ihan mykistynyt! En tiedä pitäisikö tuohon viestiin vastata jotain ja mahdollisesti mitä? Lähettäisinkö takaisin lappusen, vai soittaisinko, vai menisinkö ihan käymään? Vai pitäisikö tässä pitää peräti puhuttelu tuhmalle namusetä-ruunalle, joka kieltämättä aika usein kyllä tuulettelee kikkeliään. Ainakin luulisin että siitä elimestä tässä on kyse. Tuskinpa poitsu siellä pernaansakaan on vilautellut..

Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 2.4.08 21:33:23

Onpas tänne tullut paljon vastauksia. Ilmeisesti asia ‘järkyttää’ muitakin.
Kyllä me ollaan miehen kanssa nyt illan mittaan naureskeltu tätä asiaa. Taidan mennä huomenna ihan käymään tuolla naapurissa, kunhan nyt yön yli mietin mitä sanoisin. Mahtaa tosiaan uudet naapurit kesällä järkyttyä kun perimmäisen talon isäntä laskee lehmänsä laitumelle. Siinä sitä on sitten tissejä nähtävänä koko pellon täydeltä.

Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 3.4.08 14:59:39

No niin, täällä ollaan..
Yritin tosiaan tuossa hetki sitten mennä naapuriin. Olin oikein psyykannut itseni keskustelemaan asiasta ihan vakavissani, jos tosiaan osoittautuisi ettei kysymys ole mistään pilasta. Edes jonkinlainen naapurisopu olisi kuitenkin mukava säilyttää.

Tuossa sitten tietä pitkin naapuria kohti kävellessäni aloin ajatella että: ‘tässä sitä aikuinen ja täysjärkinen(?) ihminen on matkalla naapuriin keskustelemaan hevosensa munasta.’ Alkoi taas naurattaa niin pahuksesti että oli pakko kääntyä takaisin kotiin kun meinasi tulla kuset housuun. Kävin sitten vaan tarhassa heristämässä sormea riettaalle ruunalleni, joka lupasi pyhästi olla parantamatta tapojaan. Alkaa eläinparkakin jo ihmetellä, kun mamma ratkeaa nauruu joka kerta sen nähdessään.
Taidan omalta osaltani jättää asian tähän ja kuulostella mitä tästä mahdollisesti seuraa. Täällä on kyllä ollut niin hulvattomia ideoita, että tekisi mieli ihan pilanpäiten väsätä ruunan rupsukalle jonkinlainen kalukukkaro tai siveyssukka.

Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 4.4.08 21:04:08

No niin, eipä tämä juttu tähän loppunut, vaan ruunan kikkelin seikkailut jatkuvat edelleen. Kävin tuossa kuuden maissa koiran kanssa pikaisella iltalenkillä ja kun palailin takaisin päin, törmäsin tiellä naapurin emäntään joka oli tulossa meiltä päin kamera kädessään. Ei edes tervehtinyt, vaan ensimmäiseksi kysyä töksäytti, olinko saanut hänen laittamansa viestin? Myönsin saaneeni. Seuraavaksi tokaisi että: ‘et sitten tainnut ottaa asiaa vakavasti kun et ole tehnyt asialle vieläkään mitään?’ Vastasin siihen että: ‘juu, en todellakaan ottanut vakavasti’ ja hymyilin leveästi.
Naapurin emäntä alkoi selvästi hermostua ja rupesi paasaamaan että, ei tämä ole mikään naurun asia. Lapset ovat kuulemma esittäneet kiusallisia kysymyksiä ja hän oli joutunut selittämään niille että kyseessä on umpisuoli! Ja ymmärtäisin kyllä miten vakavasta asiasta on kyse jos minulla itselläni olisi lapsia… Ja sitä varten he olivat juuri muuttaneet maalle, että lapset saisivat kasvaa turvallisessa ympäristössä… Ja…ja…mitähän vielä, en edes muista kaikkea kun tekstiä tuli kuin pyssyn suusta.

Lopuksi rouva vielä sanoi että hän aikoo ilmoittaa asiasta poliisille, jos en siirrä hevosia muualle ja että hänellä on kuviakin todisteena. Heristi vielä uhkaavasti sitä kameraansa ennen kuin alkoi kiukkuisin askelin kipittää tiehensä. Aika harvoin jään sanattomaksi, mutta nyt en kyllä osannut muuta kuin haavi ammollaan tuijottaa poistuvan rouvashenkilön perään. Tuo oli jotenkin niin kertakaikkisen absurdi tilanne, kun asia sinänsä on ihan naurettava, mutta toinen ilmiselvästi tosissaan siitä vaahtoaa. Koirakin oli ihmetellen pää kallellaan seurannut rouvan paasausta ihan sen näköisenä kuin ei olisi koskaan nähnyt mitään noin outoa. Eikä kyllä varmasti olekaan.
Mahtaa siinä poliiseillakin olla naurussa pitelemistä jos rouva ihan todella toteuttaa uhkauksensa. Tässä sitä nyt sitten mielenkiinnolla odottelen milloin pihaan kurvaa mustamaija ja vie riettaan roikottelijan mennessään. Vai tyytyvätköhän poliisit vaan lätkäisemään ruunaan sakkolapun.

Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 7.4.08 13:04:12

Aina vaan hullummaksi menee! Nyt on sitten poliisitkin käyneet. Hetki sitten läksivät pihasta ja heti täytyy tietysti päästä jakamaan tämä kaikkien kanssa.
Tosiaankin pihaan kurvasi mustamaija ja 2 poliisia. Vähän huvittuneena ehdin ajatella että kohta viedään ruunaparkaa käsiraudoissa kuulusteltavaksi. Mutta poliisit alkoivatkin kysellä onko talon isäntä kotosalla. Siinä vaiheessa kyllä jo pelästyin, koska mies oli lähtenyt jo aikaisin aamulla työmatkalle ja ensimmäiseksi tuli tietysti mieleen että jotain on sattunut.

Kun siinä hetki puheltiin, niin kävi kuitenkin ilmi että naapurin rouva oli tosiaankin toteuttanut uhkauksensa ja soittanut poliisille. Ilmoituksen vastaanottaja ei kuitenkaan ilmeisesti millään kyennyt ymmärtämään että kyseinen irstailija on eläin, vaan poliisit tulivat meille siinä käsityksessä että mieheni on se joka siellä tien laidassa esittelee lapsille kalustoaan! Onneksi olin säilyttänyt naapurilta saamani kirjelappusen ja näytin sitä poliiseille. Toinen ratkesi suoraan nauramaan, toinen sentään yritti parhaansa mukaan pysyä vakavana. Läksivät sitten naapuriin selvittämään asiaa. Jonkin ajan päästä palasivat takaisin ja pahoittelivat väärinkäsitystä. Kihisin tietysti uteliaisuudesta ja yritin kysellä mitä naapurissa oli tapahtunut. Eivät kuitenkaan suostuneet kommentoimaan muuta kuin että asia on kunnossa Toivottelivat vielä hyvää jatkoa ja läksivät.

Leena

Olin vakuuttuneesti sitä mieltä, että kevät on jo tullut. Linnunlaulusta ei voi erehtyä. Mutta, tänä aamuna jo toista päivää peräkkäin sataa lunta. Ennen töihin lähtöä se tiesi siis lumikolahommia. Tänään en enää viitsinyt kolata yhteistä pihaa suuremmin, koska eilen tekemäni urotyö, lumenkolaus taloyhtiön yhteiseltä alueelta, meni suoraan naapurin ansioluetteloon. Kakkosnaapuri (jonka pihanhoitoviikko on meneillään) oli jutellut kolmosnaapurille, että kuinka hienoa kun hän, kolmosnaapuri, oli auttanut häntä, kakkosnaapuria, lumenluonnissa. Ja kolmosnaapuri mielissään otti kehut itselleen, vaikkei ollut kolaa omaa rappustaan pidemmälle liikuttanut. Damn it!

Tänäiltana on tiedossa jotain, mitä en ole 2000-luvulla tehnyt Suomessa. Jännityksellä odotan, vieläkö homma toimii samalla tavalla!