Unna täytti viime viikolla 9kk, joten pääsimme nyt vihdoinkin osallistumaan ensimmäistä kertaa ihan viralliseen näyttelyyn. Lähdimme taas kukonlaulun aikaan ajelemaan Liinun & (tällä kertaa) Moccan kanssa. Näyttely oli Sillamäellä. Ehdimme paikalle hyvissä ajoin. Rhodekehä oli vielä tosi myöhässä, sillä tuomarilla kesti ja kesti Beaglejen kanssa. Ja kun vihdoin ja viimein päästiin kehään niin siellä ei sitten todella tarvinnut kauaa olla. Hyvä, kun edes ehdin koiran seisottaa, yksi kierros juoksua ja mulle tuotiin käteen vaaleanpunainen nauha ja tietenkin se tärkein eli eestin JunnuSERTi!! JES! JSERT-tili on nyt sitten virallisesti avattu!!! JIHAAA!! Hienoa Unna

Seuraavaksi meillä oli vuorossa roppi-junnukehä komean Vilhon kanssa, joka aikaisemmin sai urosten jsertin, jolla hienosti valioitui eestin junnuvalioksi. Paljon Onnea Ninalle ja Vilholle upeasta päivästä!! Vilho valittiin pikaisen juoksukierroksen jälkeen ROP-junnuksi ja Unna VSP-junnuksi! Tuomari ei tosiaan aikaa valintaansa käyttänyt. Alla kuvassa Unnan päivän saalis

Alla kuvassa vasemmalla Minä & Unna ja oikealla Tuuli & Inka Paras Narttu-kehässä.

Paras narttu –kehässä Unna sijoittui vielä toiseksi ollen siis PN2, kauniin Inkan ollessa PN1 ja lopulta vielä ROP. Onnittelut myös Tuulille & Inkalle! Unnan hieno tulos siis tältä päivältä: ERI1, PN2, JSERT, VSP-JUN! Ei huono ensimmäinen näyttely! Mamma on niin ylpeä ja happy taas!! Tuomarina toimi tänään Svetlana Rajuk Valko-Venäjältä. Tuomari oli kyllä nopein ikinä tapaamani tuomari, arvosteli & hoiti valintansa rhoejen suhteen varmaan alle viidessä minuutissa.. arvostelutkin olivat sen mukaisia… Unnan arvostelu (tulkattuna venäjän kielestä) löytyy täältä. Alla kuvassa vasemmalta Tuuli & Inka ja Minä & Unna Paras Narttu-kehässä (hölmistyneenä, että näinkö nopea tuomari taas oli valinnassaan).

Liinun walesin terrieri Mocca sai tänään ERIn, eestin SERTin, jolla valioitui eestin muotovalioksi sekä oli vielä hienosti VSP! Paljon, paljon onnea Liinulle!!

Nykyisin lasten lelut ovat niin valmiita. Nappia painamalla ne tekevät kaikenlaista. Satuja luetaan / kuunnellaan aivan liian vähän. Television lastenohjelmista on tullut erilaista riehumista ja samaa voi sanoa lapsille suunnatuista videoista.

Eikö nyt (kun asiantuntijat ovat kertoneet olevansa jo huolissaan lasten meluisasta ympäristöstä) olisi aika tarttua asiaan? Voisimmeko tarjota lapsille enemmän tilaisuuksia oman luovuutensa käyttöön?

Minulta on jo kysytty, miksi UU:n tarinahuoneelle ei ole tulossa videoita, vaan ainoastaan kuunneltavia ja luettavia tarinoita. Vastaus on yksinkertainen: tahdon antaa tilaa lapsen omalle mielikuvitukselle!  Kun UU:n perhe esittäytyy (on jo siellä), ei kasvoja tms. olekaan näkyvissä. Nyt jokainen voi itse nähdä perheen haluamansa näköisenä. Kun tarinat tulevat luettavana esille, niihin tulee aina 1 kuva, joka liittyy aiheeseen, mutta muun jätän lapsen oman mielikuvituksen varaan.

Kun jätän tilaa mielikuvitukselle, lapsi voi piirtää näkemyksiään tapahtumista ja lähettäessään sen minulle, kuva pääsee mukaan Tarinahuoneen omaan näyttelyyn.

Lisäksi kannustan lapsia keksimään uusia tapahtumia tarinoihin. Vuoden 2010 alusta (tosin, ensimmäinen tarina tulee jouluaattona) kerran viikossa (su iltana-ma aamuna) ilmestyy uusi tarina. Aina keskiviikko-iltaan asti lapset voivat lähettää ehdotuksiaan, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtuu!  Vaikka se lapsen esittämä tapahtuma ei heti seuraavalla kerralla olisikaan mukana, se voi tulla myöhemmin sopivana hetkenä osaksi tarinasarjaa.

Kannustetaan lapsia käyttämään mielikuvitustaan usein liiallisen videoiden katselemisen ja yleismelun asemasta.

Vietimme tänään mukavan päivän Unnan ja Sampsan kanssa Lahdessa, RR-yhdistyksen epävirallisessa Open Showssa. Näyttely alkoi kello 11 lemmikkiluokalla. Lemmikkiluokan koirien jälkeen oli näyttelyluokkien vuoro.

Ensin menivät 5-7 kk ikäiset urospennut, joita oli neljä. Unnan puoliveli Jube (Okawe Bless Juuda’s Lion) oli hienosti paras urospentu. Seuraavaksi oli narttupentujen vuoro, ensin pikkupennut ja sitten isommat, missä myös Unna meni. Unna sai KP:n, voitti luokkansa ja oli vielä hienosti paras narttupentu. Tuomarina toimi Taina Nygård Suomesta. Unnan arvostelu löytyy täältä.

Lopulta komea Jube oli ROP-pentu ja Unna VSP-pentu Kuvissa vasemmalla Jube ja oikealla Unna.

Kaikkien luokkien jälkeen oli vielä muita kilpailuja, joista osallistuimme vielä paras ridge-kisaan

sekä paras pää-kilpailuun ja

ja lopuksi vielä parhaat liikkeet –kilpailuun, mutta missään niissä ei tullut menestystä.

Kiitos kaikille todella mukavasta päivästä ja onnea kaikille menestyneille Erityiskiitokset järjestäjille, kaikki toimi loistavasti, ruoka oli supermaukasta ja kivaa oli!!
       

Meillä oli taas mukava näyttelyviikonloppu Olimme Tartun kaksipäiväisessä KV näyttelyssä Unnan kanssa. Lauantaina mentiin Liinun & Walesinterrieri Millien kanssa näytelmäpaikalle noin puoli 9. Millien kehä oli heti kymmenen jälkeen ja rhodet aloittivat noin yhdentoista maissa. Millien sai erin ja oli PN2 saaden vara-cacibin. Onnittelut Liinulle & Millielle! Rhodeja oli 17 ja Unna aloitti mennen vielä pennuissa. Tuomarina toimi Jose Homem De Mello Portugalista. Unna sai hienon arvostelun (joka löytyy täältä), kunniapalkinnon ja oli jo kymmenennen kerran putkeen ROP-pentu Tuomari kehui vielä neiti todella lupaavaksi Harmi, että kehissä olevat matot olivat aivan sairaan liukkaat.. koirien oli oikeasti todella vaikea juosta liukastelematta. Myös seisottaminen oli hieman hankalaa, kun takajalat meinasivat lähteä liukumaan koko ajan. Onneksi moinen ei pahemmin haitannut Unnaa Jäätiin tietenkin odottelemaan vielä isoja kehiä BIS-pentukehässä Unna valittiin kymmenen parhaan joukkoon, mutta enää neljän parhaaseen ei neiti tällä kertaa yltänyt. Anyway olin todella tyytyväinen taas pikkuiseen näyttelytähteeni Neiti on kyllä varsinainen pakkaus!! Ihq

Sunnuntaina meidät kehät oli taas ihan aamusta, joten oltiin jo ennen kl 8 näytelmäpaikalla. Tänään rhodetuomarina toimi Boris Spoljaric Kroatiasta. Unna meni tänään viimeistä kertaa pennuissa. Neiti esiintyi taas tapansa mukaan hienosti, sai KP:n ja oli ROP-pentu. Unna arvostelu löytyy täältä. Liinun walesinterrieri Millie oli tänäänkin hienosti PN2 saaden vara-cacibin (joka vahvistuneen Cacibiksi!!) Paljon Onnea Liinu & Millie BIS-kehät alkoivat kahden maissa. Pentujen BIS tuomarina toimi tänään John Muldoon Irlannista. Unna sijoittui hienosti isosta porukasta komanneksi ollen siis pentujen BIS3 JEEEE!! Sai siinä hetken taas haukkoa henkeä Unna se vaan osaa aina yllättää!! Ainakin neiti antoi mammalle todella mieluisan synttärilahjan Erityiskiitos seurasta ja kannustuksesta Liinulle, Sannalle ja Lauralle. Ja eilisestä superseurasta Pinjalle & Niinalle!!

Linnunpesästä olen puhunut, kun hiukset päässäni semmoista muistuttavat. Tänään oli taas korkea aika vierailla kampaajani osaavissa käsissä. Kärräydyin sisään koko kalustolla. Kampaajani hämmästyi ja ilahtui askeltamistani. Antoi onnen toivotuksena ison shampoopullon mukaani. Edellisellä kerralla, kun valmiina odottelin paluukuljetusta, ohitseni käveli kunnollinen spurgu. Hän katsoi minua tuolloin pitkään ja ehdin ajatella, että nyt kuulen elämän totuuksia rumin sanoin. Ei suinkaan. Mies hymyili kauniisti ja tokaisi, että sulla on kaunis kampaus. Tämän kerroin tänään kampaajalleni ja hymyilimme tyytyväisinä molemmat.

Tänään kotimatkaani odotellessa spurgun kaveri puhutteli ja kysyi, että olenko jo käynyt Picasso-näyttelyssä.

Viikko meni taas nopsaa Tartussa. Viime sunnuntaina oltiin Unnan kanssa ekaa kertaa hakutreeneissä. Pikkuneiti suoriutui kaikesta loistavasti. Neiti oli tapansa mukaan aivan tohkeissaan, herkkuja ja ihmisiä eli siis enemmän kuin siistiä. Maanantaina käytiin koulun jälkeen Reinen, Sällin, Tintin & Rosan kanssa vähän lisää hakuilemassa ja Chili sai myös tehdä jäljen. Loppuviikko oltiin sitten ilman autoa, kun se oli kaksi päivää sisäpesussa, joten lenkkeilyt keskittyi lähipuistoon.. Torstaina pakattiin auto ja lähdettiin Suomeen kuuden laivalla. Perjantai-aamuna käytiin Chilin kauhuksi eläinlääkärissä. Chilillä oli siis kamalaa ja Unnalla oli taas enemmän kuin ihanaa. Tyypit on kyllä niin kuin yö ja päivä! Eläinlääkärin jälkeen Chili pääsi viettämään vähän omaa laatuaikaa Sampsan vanhempien kanssa mökille koko viikonlopuksi

Lauantai-aamuna lähdettiin Unnan kanssa ajamaan kohti Seinäjoen KV näyttelyä. Melkein myöhästyttiin kehästä.. tai siis onneksi kehäkin oli kunnolla myöhässä… niin ehdittiin enemmän kuin hyvin. Pieni paniikki meinasi kyllä mammalle tulla. Unna meni pennuissa, joten mentiin kehään ekana. Tuomari mittasi Unnan, kurjaa vaan että mittaustulosta ei kirjattu arvosteluun ylös..joten pikkuneidin mitat jäävät nyt salaisuudeksi. Olisi ollut kiva tietää pikkuneidin korkeus. Unna sai KP:n ja oli ROP-pentu Unnan arvostelu löytyy täältä.

Koska Suomessa ei ole isoja kehiä pennuille KR eikä KV näyttelyissä niin lähdettiin näyttelypaikalta heti rhodekehän jälkeen. Kiitokset seurasta kehänlaidalla olleille, erityisesti Janicalle, Irinalle, Mariannelle, Terhille ja Sadulle. Ja suuret onnittelut Mariannelle kauniin Gadin upeasta menestyksestä!!

Dexter & Unna

Ennen kotiin lähtöä ajettiin noin 20km Lapualle päin ja mentiin mukavalle lenkille Unnan siskon Uman sekä 6 kuukautisen rhodeuroksen Dexterin (Fikisha Biashara) kanssa. Pentusilla oli hurjan hauskaa yhdessä Alla muutamia kuvia riekkumisista! Sääli, kun oli niin pimeää jo, että suurin osa kuvista oli epätarkkoja. Terhille & Sannalle kiitos mukavasta seurasta
 
Uma, Dexter & Unna


Dexter & Unna 

Unna & Dexter

Komea Dexter
 

Unna & Dexter

Sunnuntaina näyttelyviikonloppumme jatkui Lahden pentunäyttelyn merkeissä. Rhodeja oli 3, kaikki narttuja. Kaikki saivat KP:n. Unna voitti luokkansa ja oli lopulta myös hienosti ROP-pentu. Myös Unnan kaunis puolisisko Tshuva oli ensimmäistä kertaa näytillä saaden siis myös KP:n Unnan arvostelu löytyy täältä.

Jäätiin vielä ryhmäkehiin Unnan kanssa vaikka tiesin, että melkoisen kiire tulee illan laivaan. Mutta pakkohan se oli jäädä harjoittelemaan Ja onneksi jäätiin sillä pikku-neiti oli nimittäin upeasti vielä RYP2. Tuomarina sekä rotu- että ryhmäkehässä oli Juha Putkonen. Alla olevassa kuvassa Unna ja kutosryhmän voittaja; 5 kuukautinen dalmis narttu.

Marjalle, Päiville ja Johannalle suuri kiitos seurasta kehän laidalla ja Marjalle extraiso kiitos kuvista ja että jaksoitte kauniin Tshuvan kanssa jäädä viedä kannustamaan meitä isoon kehään Alla vielä puolisiskot Tshuva (Okawe Bless En Gedi) ja Unna (molempien isä komea Tarujen Simba).
 

Illalla tosiaan käytiin vielä hakemassa Chili mökkireissultaan, vaihdettiin vanha auto uuteen, pakattiin kamat ja lähdettiin kl 22 laivalla takas Viroon. Tartussa oltiin noin puoli 3 yöllä… kylläpäs oli rankka viikonloppu mutta sitäkin antoisampi taas

Olen vieläkin niin sekaisin ja niin onnellinen eilisestä päivästä! Meillä oli aivan kertakaikkisen upea näyttelypäivä Rakveressä Noustiin taas kukonlaulun aikaan ja lähdettiin Liinun, Millien ja Unnan kanssa ajamaan kohti Rakvereä. Sanna tuli Zaran ja Zicon kanssa toisella autolla perässä. Löydettiin hienosti perille muutamasta jännästä tilanteesta huolimatta Meidän kehä alkoi 9.30 dalmiksilla ja rhodet oli heti niiden jälkeen. Rhodeja oli paikalla 6 kpl. Rotutuomarina toimi Harri Lehkonen Suomesta. Unna meni pennuista, joten sai aloittaa. Neiti oli jo seitsemännen kerran putkeen ROP-pentu kunniapalkinnon ja erinomaisen arvostelun kera. Unnan arvostelun voi lukea täältä. 
  
Jännitys tiivistyi rhodekehän laidalla Pradan (Chilin puolisisko) saadessa viimeisen EE junnusertinsä ja Vilhon ensimmäisen junnusertinsä! Pradasta tuli siis EE junnuvalio ja  Prada oli vielä ROP-junnu sekä hienosti ROP. Vilho puolestaan VSP-junnu ja VSP. Kaisalle ja Niinalle hurjasti onnea! Liinun Millien kehä alkoi 12.00 ja Millie sai EE SERTin ja oli hienosti VSP. Milliestä tuli näin Eestin muotovalio!! Suuret onnittelut Liinulle Millien uudesta tittelistä!!

ROP Shaireba`s Bayleight Ticket To Ride ja Liinun Millie (Ch. Upos Supernova) VSP

Jäätiin tietenkin odottelemaan ryhmä- ja BIS-kehiä. Hyvässä seurassa aika kului nopsaa ja isot kehät alkoivat neljän maissa. Olen niin iloinen, että Unna osaa olla niin hienosti, rennosti ja rauhallisesti omassa häkissään. Pikkuneiti veteli sikeitä monta tuntia ja keräili voimia Isot kehät alkoivat pentujen Best In Show- kehällä. Ja voi luoja, että niitä pentuja taas oli paljon, n.40-50. BIS-tuomarina toimi Göran Bodegård Ruotsista. Tuomari juoksutti kaikki pennut edestakaisin jo kokoomakehässä ja vielä isossa kehässä. Pentuja oli paljon ja juoksuttamisissa kesti, mutta Unna se vain jaksoi seistä kauniisti ja rauhallisesti koko ajan. Kaikista pennuista valittiin jatkoon 8 pentua. Joista tuomari sitten valitsi vielä 4. Luulin ensin, että me ei päästy ollenkaan viimeisten 4 parhaan joukkoon ennen kuin kehäsihteeri kutsui meidätkin. Olin siinä vaiheessa jo ihan sekaisin. Siis mitä pikku-neiti olisi ainakin BIS4!!!

En voinut uskoa korviani, kun lopulta näyttelyn kauneimmaksi pennuksi valittiin Unna! Aivan kertakaikkisen upeaa ja vielä että tämä oli jo kolmas kerta kun Unna on koko näyttelyn kaunein pentu. Pikkuneiti on aivan käsittämätön pakkaus! Jo kolmas kerta putkeen BIS-pentu. Huh huh, en vaan vieläkään voi uskoa tätä todeksi!!!! Göran Bodegård on ehdottomasti uusi paras ystäväni, ihana tuomari. Bodegård kehui Unnaa vielä todella, todella lupaavaksi, toivotti kovasti onnea tulevaisuudelle ja muistutti handleriä, että ei saa juosta liian kovaa, etten pilaa Unnan upeita liikkeitä! Unna sai palkinnoksi ruokaa, pokaalin, ison rusetin ja mammalle vielä 6 viinilasia!!

Pentujen kehän jälkeen piti taas ruveta jännäämään ja paljon. Tärisin vielä edellisen kehän jäljiltä. Junnuja oli vielä enemmän kuin pentuja, varmaankin 60-70. Prada oli lopulta BIS4-junnu!!!!!  Aivan kertakaikkisen upeaaa!! Voitte vaan uskoa millainen fiilis kehän laidalla oikein oli!! Prada meni vielä ryhmäkehään ja keräsi koko potin sieltä ollen upeasti RYP1!!!! Mieletöntä!! Maailman suurimmat onnittelut Chilin puolisiskolle Pradalle & Kaisalla, ei ollenkaan huono tyyli jättää junnukehät!!! Taisi kyllä niin olla Unnan & Pradan päivä!!! Miljoonat kiitokset kaikille kehän laidalla olleille, tämä päivä ei ihan hevillä unohdu!! Erityiskiitokset tietenkin Janicalle, Liinulle, Kaisalle, Sannalle, Merville ja Jessicalle supermega kannustuksesta!! Olitte ihania! Liinulle ja Janicalle supersuuri kiitos kuvista! Kaikki kuvat ottanut Janica Tanskanen paitsi BIS-kuva Pauliina Pietilä.

Käväisin tänään Eläinmuseolla, jossa sattumalta oli päivän teeman sopivasti Helsingin Koillisen työväenopiston valokuvakurssin näyttely otsikolla ‘Ilmastonmuutos Nyt!’.
Paljon hyviä kuvia, kannattaa mennä vaikka katsomaan.

Today I went to the Natural History Museum which very conveniently happened to have an photo exhibition called “Climate Change Now!” (photos by participants of the photographic course by Helsingin Koillinen työväenopisto).
Good images, worth going to see.

Aiemmin päivällä retkeilin Kivinokan metsässä. Kylmästä lokakuun päivästä huolimatta siellä mönki mm. tämä veikkonen:

Ilmastonmuutos ei kosketa vain ihmisiä, vaan koko planeettaa, kaikkia sen asukkaita.

Outdoors in Kivinokka forest earlier the same day. Despite the chilly October day this little guy was on the move.
Climate change affects the whole planet, all of its inhabitants – not just us humans, but me, you, him, everybody.

Eläinmuseon vakituisen näyttelyn puolelta, ‘Elämä synty’ – näyttelystä, löytyy viisi eri kokoista “kiveä” havainnollistamassa tuntemiamme maapallon historian massasukupuuttoja. Kivien kokoerot kuvaavat sukupuuttojen massiivisuutta suhteessa toisiinsa.

In the museum’s ‘The history of Life’ exhibition you can find six differently sized “rocks” demostrating all the known mass extinction in our planet. The relative sizes of the “rocks” demonstrate the magnitude of each extinction event.

(Vähän suttuinen kuva tuli – a bit blurry pic, sorry.)

Suurin “kivi” (kolmas vasemmalta) kuvaa permikauden lopun tuhoa, suurinta maapallon historiassa tunnettua. Esimerkiksi kuuluisa mm. dinosaurukset liitukauden lopulla hävittänyt sukupuutto on viides vasemmalta, eli suhteessa paljon vaatimattomampi.

The largest rock (third from the left) demostrates the mass extinction at the end of the permian age, the biggest of all. For instance, the famous mass extinction at the end of the Cretaceous which wiped off the dinosaurs is the fifth rock from the left, a lot more modest.

Kuudes “kivi” (oikeanpuoleisin) taas on nykyaika, toistaiseksi kuudes tuntemamme massasukupuutto. Elämme sitä koko ajan:
“Nykyisin se ulottuu lähes kaikkiin elämänmuotoihin. Joidenkin arvioiden mukaan lajeja häviää päivittäin kymmeniä. Sen mukaan tavoittaisimme permikauden tuhon mitat muutamassa sadassa vuodessa.” (Museon näyttelytekstistä)

The sixth rock (the one on the right) is present, our age – and the sixth mass extinction know to us.
“Today it affects almost all kind of life on earth. Some estimates say that we’re losing dozens of species every day. And that we will be reaching the magnitude of the Permian mass extinction in a couple of hundred years.” (freely translated from the exhibition text)

Ps. Käytän tilaisuutta suositella taas tätä aiheellista sivustoa /I’ll use the opportuity to recommend this site:

Amphibian Ark

Meillä oli taas aika kiirus viikonloppu. Lähettiin torstaina iltapäivällä ajelemaan Tallinnaan. Ehdittiin onneksi hyvin laivaan ja oltiin kahdeksan maissa Suomessa Perjantai meni hoitaessa asioita. Lauantaina oli ystäväni Idan häät ja koiruuden viettivät sen päivän Sampsan vanhemmilla.

Sunnuntaina napattiin Taina (Unnan & Chilin kasvattaja) mukaan ja ajeltiin Kotkaan pentunäytelmään. Näyttelypaikka sijaitsi onneksi sisähallissa. Keli nimittäin niin kamalan syksyisen sateinen, tuulinen ja kylmä, että ei olisi voinut kuvitellakaan näyttelyn olevan ulkona. Näyttelypaikkana toimi katettu parkkihalli, joka oli hieman jännä paikka pennuille. Oli aika ahdasta ja hallissa kaikui kovasti. Unna oli onneksi koko ajan aika cool, tosin neiti oli omaan tapaansa todella energisellä tuulella. Rhodepentuja oli luokassa kaksi. Unna sai KP:n ja tosi hienon arvostelun, jonka voi lukea täältä. Tuomarina toimi Juha Palosaari. Kehä oli todella ahdas ja vähän liukas, mutta Unna juoksi kuitenkin suht hyvin. Unna voitti luokkansa ja oli näin jo kuudennen kerran peräkkäin ROP-pentu Jäätiin odottelemaan vielä isoja kehiä. Unna oli sitten lopulta vielä hienosti RYP2 (niin kuin on ollut tähän asti kaikissa Suomen pentunäytelmissä, mihin osallistunut!) Saatiin taas iso säkki koiranruokaa! On se hyvä, että pikkuneiti tienaan omat sapuskansa! Illalla lähdettiin vielä takaisin Viroon kello 22 laivalla. Päästiin hirveästä myrskystä ja kaatosateesta huolimatta turvallisesti kotiin Tartuun koiruuksien kanssa. Nyt ollaan sitten seuraavat kolme viikkoa putkeen taas täällä

Surrealismia

Kävimme Tennispalatsissa Surrealismi-näyttelyssä. Näyttely oli pettymys minulle sillä pidän mm. Dalin ja Mirón maalauksista, mutten näyttelystä löytänyt kovin montaa sellaista työtä, josta olisin pitänyt.

Ainoat, jotka miellyttivät silmää, olivat mm. Cornwellilta pari kollaasia samoin Kolárilta sekä Braunerin öljymaalaus “Esineen sorto” että Louise Nevelsonin puuveistos – sikäli erikoinen, että hän oli näyttelyn yksi harvoja naistaiteilijoita.

Miesten ylivalta näkyi sekä taiteilijoissa että taiteessa. Ei sinänsä yllättävää, mutta joidenkin töiden kuvaannollinen brutaalisuus kylläkin yllätti. Onneksi siellä oli sentään muutakin katsottavaa.

Silmään osui jopa yksi Picasso, ei tosin parhaimmasta päästä kuten eivät olleet Dalin tai Mirón työtkään. Harmi.

Ultra-Madonna

(grafiikka, vedosmäärä 100 kpl)

Lonesome City Dweller, Herbert Bayer

Taidemuseo Tennispalatsissa ollut Suuntana surrealismi -näyttely luotasi dadaismin ja surrealismin reittejä lähes sadan vuoden ajalta. Tyylisuuntien vanhojen mestareiden teosten joukossa oli myös uusia 2000-luvun surrealistisia näkemyksiä, kuten kaappi, jonka sisälle sai kiivetä näkemään, kuinka taivaalta leijuvasta silmästä muuttui vene, sekä lääkekaapin sisältä löytyvä hiilianimaatio.

En ole koskaan ollut erityinen dadan ystävä, eikä nytkään suurin osa kollaasiteoksista nytkäyttänyt suupieliä ylöspäin innostuksesta (Jiří Kolářin oivalluksia lukuunottamatta). Kuitenkin Suihkulähteen ja muiden readymade-teosten herättämä aivonystyröiden ärsytys oli ihan tervetullutta. Duchampin teosta ei varmasti ole turhaan valittu eniten jälkipolviin vaikuttaneeksi teokseksi, sillä sillä (symbolina readymadelle) on ollut suuri merkitys nykytaiteen muotoutumisessa ja taiteen merkityksen ja määrittelemisen kysymysten herättämisessä; Missä vaiheessa museon seinäänkiinnitetystä vaahtosammuttimesta tulee taidetta? Osallistavaa taidetta, performanssia ja readymadea yhdistelevä paketti- ja röntgenteos oli toisaalta omaa sarjaansa moniulotteisuudessaan.

Surrealismin unimaailman kiehtovuus vahvistui erityisesti Leonora Carringtonin mystisiä öisiä otuksia, Andre Massonin Goethen värisinfoniaa, sekä Magritten rauhallisia sävyjä katsoessa. Näyttelyssä oli useita kiehtovasti tehtyjä ja toisaalta aiheeltaan kiinnostavia teoksia. Surrealismin biomorfismi ja silmänlumeet ovat aina kiehtoneet minua ja näkyneet työskentelytavoissani (mm. automatismi – kuinka paljon helpompaa ja mielenkiintoista on lähteä työstämään jotain uutta jonkun tutun tai valmiin ympärille, esimerkiksi jonkun koulumonisteen nurkkaan? Tätä tekniikkaa käytin myös tiedostamattani simpukoista alkunsa saaneessa tussityössä). Ei mikään täysin turha museokäynti.

Surrealismin näyttely Tennispalatsissa syyskuun 22. iltana ei ehkä tarjonnut niin paljon kuin odotin, mutta pidin siitä silti. Olin siellä hyvin väsyneenä, mutta valmis sukeltamaan kummallisten teosten maailmaan. Väsymys synkronoitui mainiosti näyttelyn tunnelmaan, joka oli suurimmilta osin unenkaltainen ja huokui hulluutta. Leijailin mm. Man Rayn, Jackson Pollockin, René Magritten ja Marcel Duchampin mielenkiintoisten teosten keskellä. Oli myös kiinnostavaa nähdä hieman kokeellisempiakin töitä.

Näyttely tarjosi monipuolisuutta – siihen sisältyi erilaisia kokonaisuuksia, joihin kuului kaikkea maalauksista veistoksiin. Mieleen jäi huone, jossa oli nykytaiteilija Mark Dionin lähettämiä postipaketteja, joiden sisällöstä oli otettu röntgenkuvia. Kun tutkin kuvia, paketit alkoivat tuntua jostain syystä salaperäisemmiltä, vaikka sisältö olikin osittain paljastettu. Pakettien kanssa samalla seinällä sijaitseva Pariisin ilma lasipurkissa teki minuun vaikutuksen, sekä itse idea kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Lyhytelokuvat olivat hypnotisoivia ja Bunuelin ja Dalin surrealismiklassikko Un Chien Andalou oli läsnä myös.

Viime lauantaina eksyttiin Taidemuseo Tennispalatsin Suuntana surrealismi -näyttelyyn, Pyry muuten vain innokkaana, itse ajantappopuuhissa. Ansiokkaasti siellä pari tuntia kulutettiinkin, hartaasti kaikkiin näyttelyn osioihin (mm. readymade, unen maa, biomorfismi, aikakauslehdet, videot) perehtyen.

Jerusalemin Israel-museosta lainassa olleista teoksista mieleenpainuvimpina mainittakoon erityisesti liikkuvat kuvat: William Kentridgen hiilianimaatio ”Lääkekaappi” sekä Marcel Duchampin hypnotisoiva lyhytvideo ”Anemic Cinema”. Bravo.

Hyvänä kontrastina esillä oli niin esittäviä ja teknisesti taidokkaita (Jiří Kolář, Yves Tanguy) kuin naiivimpiakin (Picasso, blaah) teoksia. Kaiken kaikkiaan näyttely jäi melko kolkoksi muutamia kohokohtia lukuunottamatta. Itseäni kismitti joidenkin sarjojen puutteellisuus (”teokset no. 2 ja no. 5 sarjasta se-ja-se”, missä loput?) sekä itse näyttelytilan turhan innokas ilmastointi, varpaat jäätyivät videoita fiilistellessä.

Ratsastaja sumussa

öljy kankaalle, 90*90cm

Syyskuun 22. päivä suuntasimme kohti Tennispalatsia, jossa oli kaksi kerrosta taidetta aiheenaan surrealismi.

En ole koskaan pitänyt tämänkaltaisista töistä joita esillä oli, koska mielestäni esittämätön taide voi olla myös hienosti toteutettua. Pyrin mennessäni kuitenkin pitämään mieleni avoimena, mutta edes se ei auttanut minua pitämään näyttelystä. Toki muutama jyväkin nousi akanoiden seasta, mutta ne olivat harvassa. Pidin erityisesti Mercel Jeanin “Gardenian haamusta”, huovalla päällystetystä naisen päästä jonka silmät olivat vetoketjut.

Olenkin aina ihmetellyt, että mitä tuo turkisväki kansa monokkeleineen saa katsoessaan luonnosvihkoon pieleen piirretyistä luonnoksista. Minä en saa siitä mitään, täysin ymmärrystä vailla.

Rene Magritte - Le seize septembre

Käynti Tennispalatsin Suuntana surrealismi-näyttely jäi hieman vaisuksi osaltani. Jo valmiiksi nuutunut olotilani ei ollut otollinen syvällistä tutkiskelua vaativien teosten tapittamiseen. Läpi näyttelyn vastaan tuli kuitenkin hyvin mielenkiintoisia tekeleitä, vaikka osa näyttelyn annista synnytti minussa vain mitäänsanomatonta hämmennystä.

Alkupuolen kollaaseista osa oli varsin veikeitä, mutta patsaat ja veistokset olivat pikemminkin vain tylsiä. Ne toivat mieleeni jonkin toisen ulottuvuuden puusepän tekemät tekeleet. Näyttelyn edetessä mielenkiintoni kuitenkin heräsi todenteolla, kun hoksasin, että näyttelyssä oli suosikkitaiteilijani Rene Magritten tuotantoa. Pyredeinen linna-teos oli huikea. Pelkästään sen näkeminen teki näyttelystä käymisen arvoisen. Salvador Dalin muutamat taidonnäytteet olivat nekin upeita, samoin kuten Picasson maalaus, joka kuvasi naista rannalla. Muut hänen teoksistaan eivät jääneet niinkään mieleeni.

Värien yltäkylläisyys, aiheiden ja tekotapojen vaihtelevaisuus sekä ylipäätään taideteosten lennokkuus oli piristävää. Esinetaideteokset (onko pisuaari patsas, veistos, vai mikä ihme?) sen sijaan eivät jaksaneet kiinnostaa tuskin vilkaisua enempää. Samaten surrealistiset lyhytelokuvat menivät täysin ohi. Vain ahdistava tunnelma jäi mieleeni niistä.

Loppujen lopuksi näyttely oli mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. Sen anti jakautui kuitenkin kahteen osaan: hauskat, jännittävät ja ajatukset pysäyttävät teokset, sekä mitäänsanomattomat ja epämiellyttävät teokset. Taiteenhan kuuluu herättää ajatuksia, joten siinä mielessä näyttely oli hyvin onnistunut. Vai mitä muuta voi todeta, kun pelkää näkevänsä seuraavana yönä painajaisia katselemastaan taidekipaleesta?

Saimme tehtäväksi käydä Surrealismi-näyttelyssä Tennispalatsissa. En ole aiemmin käynyt kuin yhdessä Tennispalatsin taidenäyttelyssä, joka oli alkuvuoden 2009 Walt Disney -näyttely.

Harmikseni tämä näyttely ei juuri saanut minua innostumaan. Pidän ainoastaan kahden surrealistin, Réné Magritten ja Salvador Dalin töistä. Edes Picasso ei ole taiteilijana minulle kovin tärkeä, vaikka pidän häntä mielenkiintoisena hahmona. Lähes kaikki näyttelyn alakerran töistä olivat minulle pelkkää kubistista sotkua, ja koska en jaksa pohtia mitä puukyhäelmä voisi merkitä taiteellisessa mielessä lähinnä vilkaisin niitä ennen kuin liikuin eespäin.

Yläkerrassa katseeni tavoitti ensimmäiseksi Magritten maalauksen “Pyreneiden linnan”. Pidin teoksesta, mutta siihen innostukseni sammuikin, sillä loput maalaukset ylittivät jälleen käsityskykyni ja mielenkiintoni keskittyi enää lähinnä maalausten värimaailmaan.

Huomasin kuitenkin ensimmäistä kertaa naisten roolin toistumisen surrealistisissa töissä, ja mietin miksi heitä käytettiin sillä tavalla taideteoksissa. Monet työt tuntuivat perversseiltä melko väkivaltaisine kuvineen, kun toiset yhä pysyivät hyvän maun puolella. Joidenkin taiteilijoiden käsitys naisista näkyi hyvinkin selkeästi heidän töissään, ja siksi jotkut teokset saivat minut tästä syystä jopa hieman ahdistumaan.

En oikein pidä lyhytelokuvista tai poptaide-tyyppisistä esille asetetuista esineistä. Vessanpönttö ei herätä minussa minkäänlaisia taiteellisia tuntemuksia oli sillä kuinka hieno surrealistinen nimi tai idea tahansa. Suosikkiteokseni koko näyttelyssä olikin Magritten “Pyreneiden linna” (1959), joka toi mieleen esim. unet sekä satukirjojen kuvitukset. On hyvä kun maalaus on selkeä ja herättää mielikuvia ja ajatuksia ilman että tarvitsee tuntea työn tai taiteilijan taustoja.

Vaikka olen impressionismin ystävä, erilaisissa taidenäyttelyissä on minusta hauska käydä senkin uhalla, ettei pidä näkemästään. Minulle esimerkiksi jäi pysyvästi mieleen Magritten maalaus.

Saimme tehtäväksi käydä Surrealismi-näyttelyssä Tennispalatsissa. En ole aiemmin käynyt kuin yhdessä Tennispalatsin taidenäyttelyssä, joka oli alkuvuoden 2009 Walt Disney -näyttely.

Harmikseni tämä näyttely ei juuri saanut minua innostumaan. Pidän ainoastaan kahden surrealistin, Réné Magritten ja Salvador Dalin töistä. Edes Picasso ei ole taiteilijana minulle kovin tärkeä, vaikka pidän häntä mielenkiintoisena hahmona. Lähes kaikki näyttelyn alakerran töistä olivat minulle pelkkää kubistista sotkua, ja koska en jaksa pohtia mitä puukyhäelmä voisi merkitä taiteellisessa mielessä lähinnä vilkaisin niitä ennen kuin liikuin eespäin.

Yläkerrassa katseeni tavoitti ensimmäiseksi Magritten maalauksen “Pyreneiden linnan”. Pidin teoksesta, mutta siihen innostukseni sammuikin, sillä loput maalaukset ylittivät jälleen käsityskykyni ja mielenkiintoni keskittyi enää lähinnä maalausten värimaailmaan.

Huomasin kuitenkin ensimmäistä kertaa naisten roolin toistumisen surrealistisissa töissä, ja mietin miksi heitä käytettiin sillä tavalla taideteoksissa. Monet työt tuntuivat perversseiltä melko väkivaltaisine kuvineen, kun toiset yhä pysyivät hyvän maun puolella. Joidenkin taiteilijoiden käsitys naisista näkyi hyvinkin selkeästi heidän töissään, ja siksi jotkut teokset saivat minut tästä syystä jopa hieman ahdistumaan.

En oikein pidä lyhytelokuvista tai poptaide-tyyppisistä esille asetetuista esineistä. Vessanpönttö ei herätä minussa minkäänlaisia taiteellisia tuntemuksia oli sillä kuinka hieno surrealistinen nimi tai idea tahansa. Suosikkiteokseni koko näyttelyssä olikin Magritten “Pyreneiden linna” (1959), joka toi mieleen esim. unet sekä satukirjojen kuvitukset. On hyvä kun maalaus on selkeä ja herättää mielikuvia ja ajatuksia ilman että tarvitsee tuntea työn tai taiteilijan taustoja.

Nyt on kyllä menneet kaikki maailman kirjat totaalisen sekaisin Unna se vaan osaa yllättää! Oltiin siis tänään Tallinnassa, Harjun kaikkien rotujen näyttelyssä Unnan kanssa. Lähdettiin Sannan ja Zaran kanssa ajelemaan Tartusta kohti Tallinnaa puol 9 aikaa aamulla. Tai siis Sanna joutui ajamaan, kun meillä oli eilen fuksiaiset..

Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Rhodesiankoiria oli paikalla 10.. Suomesta kaikki paitsi 1 tai no 3 jos Zara ja Unnakin lasketaan Nehän on nyt eestiläisiä Unna sai aloittaa. Tuomarina oli Martin Johansson Ruotsista. Unna oli oikein energisellä ja iloisella tuulella ja käyttäytyi taas ihan superhienosti. Antoi tuomarille pusunkin. Tuomari tykkäsi Unnasta ihan hurjasti, kehui todella lupaavaksi ja toivoi, että Unna jatkaa kehitystään samaan suuntaan Unna sai KP:n ja oli ROP-pentu Unna arvostelu löytyy täältä.

Tunnelma kehän laidalla oli mahtava, varsinkin vielä kun Irinan Amani sai urosten ainoan erin, ollen ROP-junnu ja VSP elämänsä ensimmäisessä virallisessa näytelmässä. Tunnelma kehän laidalla vain kasvoi Aavan saadessa myös erin, sertin ja ollen lopulta hienosti ROP Rhodekehästä siirryttiin jännäämään Janican unkarinvinttikoira Kávén upeaa menestystä. Kávé sai erin, jsertin ja oli ROP. Suuret onnittelut vielä tätäkin kautta Irinalle, Pinjalle ja Janicalle!

Isot kehät alkoivat vasta puoli viideltä. Ensin oli pentujen Best in show kehä. Pentuja oli yli yhteensä yli 30. Pikku neiti oli taas todella iloinen ja energinen oma itsensä ja esitteli hienoja liikkeitään tuomarille Tuomari juoksutti kaikkia yhden kerran ja poimi sitten 4 parasta jatkoon. Olin ihan ällikällä lyöty, kun meidätkin valittiin mukaan. Siinä vaiheessa tajusin, että neiti sijoittuu ainakin neljänneksi Juostiin vielä kerran ympäri ja sitten tuomari kertoikin jo järjestyksen.

Meinasin pyörtyä, kun huomasin, että ei hemmetti kaikki muuthan on jo sijoitettu ja että Unnahan voitti!! Neiti siis voitti kaikki 30 muuta pentua Vieläkin tuntuu ihan käsittämättömältä!! Ihan mahtavaa! Henki ei oikeasti meinannut kulkea muutamaan minuuttiin Mamma on taas niin ylpeä ja happyhappy pikkuisesta näyttelytähdestään

Meidän poppoon menestys vain jatkui Kávén ollessa hienosti ryp4 ja Amanikin pääsi hienosti 10 parhaan joukkoon bis-junnu-kehässä!! Maailman suurin kiitos upeasta seurasta ja kannustuksesta kehän laidalla Sannalle, Janicalle & Irinalle!! Oli ihan mahtava päivä!! Janicalle vielä erityiskiitos Unnan kuvaamisesta, kaikki kuvat siis ottanut Janica Tanskanen. 

Katseet- teoksessa on kolme vedosta.

(grafiikka, vedosmäärä 100 kpl)

Saappaat

Voit tutustua joihinkin teoksiini tässä virtuaalisesti. Kuvat on käsitelty ja muutettu ns. GIF-muotoon, joten teoksien värit ja laatu eivät vastaa sitä mitä ne oikeasti ovat. Kannattaa siis käydä katsomassa teoksiani Kuokkalan kartanossa. Näyttely on avoinna 6.9.-30.9.2009. Sisäänpääsy on ilmainen.

Katseessa-teos on näyttelyni nimikkoteos.

Crystal

Zara oli ensimmäinen näyttelyyn maalaamani teos.

Se on mukaelma kuvasta, jossa Zara on kaasona veljensä Peter Philipsin ja Autumn Kellyn häissä.

Kuva on otettu hääkirkon rappusilla. (Kopioitu netistä.)

Tulihevonen on esimerkkinä näyttelyyn tekemästäni grafiikasta.

Gunvor

]]> http://gunvorgp.wordpress.com/2009/09/05/avajaiset/ Sat, 05 Sep 2009 17:29:33 +0000 gunvorgp http://gunvorgp.wordpress.com/2009/09/05/avajaiset/

On aika kiittää. Kiitos kotiseutuneuvos Kauko Sorjoselle mahdollisuudesta pitää ensimmäinen yksityisnäyttelyni Kuokkalan kartanossa! Kiitos kaikille Teille kutsuvieraille, jotka tulitte näyttelyni avajaisiin! Näyttelyn tekeminen on vaatinut paljon  aikaa ja voimavaroja. Käytännössä työ on kestänyt kokonaisen vuoden. Kiitos kaikille tuesta, kannustuksesta ja erityisesti perheelleni tuesta ja  ymmärryksestä.

Haluan  kiittää  Klaus Savolaista kauniista ja kannustavista sanoista, joita hän lausui avajaispuheessaan.  Kiitos myös kaikille Jyväskylän kuvataidekoulun opettajille, jotka ovat minua siellä opiskellessani opettaneet. En uskalla luetella nimiä, sillä pelkään unohtavani jonkun.

Kiitos kaikille näyttelyvieraille kukista, lahjoista ja kauniista sanoista!

Gunvor

Viime maanantain vietin Galleria G:ssä Pikku-Roballa. Ovessa roikkui lappu: Suljettu. Ripustamme uutta näyttelyä.

Ai miksikö? Koska olin luvannut auttaa isosiskoani Anni Henrikssonia näyttelyn ripustamisessa. Näyttelyissä satunnaisesti ja lähinnä suurissa taidemuseoissa käyville saattaa tulla yllätyksenä, että näyttelyn ripustaminen on oikeastaan tarinankerrontaa. Ei töitä voi lätkiä seinälle saman keskilinjan mukaan ja saada aikaan hyvää näyttelyä. Kokemus syntyy päätöksestä kertoa tietty tarina, ja siitä, kuinka hyvin se menee läpi katsojalle. Usein työt käsittelevät tiettyä teemaa, pyöriskelevät samojen aihioiden lähettyvillä. Pitää vain nähdä, miten niistä voisi saada jonkinlaisen kokonaisuuden aikaiseksi. Kuinka ne reagoivat toisiinsa? Niin kuin runokokoelmaakaan ei tee pelkkä sarja perättäisiä runoja on näyttelyynkin mentävä usein useamman teoksen kanssa kuin aikoo seinälle ripustaa. On harkittava, mitä haluaa sanoa.

On varmaan sanomattakin selvää, että olen aina innokas lähtemään ripustukseen, sillä koen, että juuri siinä minusta voi olla hyötyä. Minähän olen ammatiltani tarinankertoja. Vatsanpohjaani alkaa heti kutkuttaa, kun näen kuplamuovista puretut työt nojallaan seinään. Ei, tuosta me emme voi aloittaa, mietin, kun heti ovesta astuttuani kohtaan mustalle paperille piirretyn hahmon. Tarvitsen ensin jotain kevyempää, että pääsen juoneen kiinni.

Annin uudet työt ovat puuvärein tehtyjä suuria lähikuvia ihmisistä. Niissä kynä on pyörteillyt vapaasti, mutta väreissä yhä on sitä kuulautta ja valoa, josta hänen työnsä tunnetaan. Aiheet eivät kuitenkaan tällä kertaa ole kevyitä. Eivät, vaikka näyttelyn nimi on kohtalaisen runollinen: Unelma huolettomuudesta. Töissä keinuu nainen keveässä keltaisessa mekossa, jää kevään umppujen alle peittoon, jää taivaalta satavan lumen vaippaan, seisoo baarin vessan ylhäältä lankeavassa Painavassa valossa. On myös miehen kasvot aamiaispöydässä; käteensä nojaava mies nostaa huolet mukanaan vuoteesta, niistä ei pääse edes aamuvalossa. Toisessa työssä miehen kädet pitelevät yllään peittoa, sen läpi siilaa turvallinen ja lämmin valo peiton sisään, missä mies on, katseelta piilossa. Työssä näkyvät vain kädet, jotka pitävät peittoa: hänen ja maailman välissä, turvana ja erottajana.

Suosikkityössäni on nainen, minulle läheinen ja rakas henkilö, pikkusiskoni, joka pitelee sylissään pientä vauvaa. Työn nimi on Sisko. Äidin hellä katse on luotu lapseen, mutta lapsi katsoo kameraan koko pieni naama huolesta ja kyseenalaistamisesta kurtussa. Silmien kirkas sini näkyy ohuena viiruna. Edes vastasyntynyt ei ole huoleton. Miten me siis voisimme olla? Äiti on puettu sädehtivään keltaiseen, lapsi punaiseen. He säteilevät sitä, mistä jo tällaisen parin olemassaolo kertoo, hedelmällisyyttä ja kohisevaa lämpöä. Työ on viimeisin ja aivan ilmeisesti tutkimuksen tai tarinan päätepiste. Niinpä sijoitamme sen suoraan ovea vastapäätä. Tähän on tultu.

Toisessa huoneessa saavat päätyseinän valloittaa tummemmat mustalle paperille piirretyt kuvat, huolestuneet keinujan kasvot, yöpaitaan tukahtuva hahmo kertovat siitä, kuinka ei ole helppo päästää irti. Kontrolli. Halu. Joskus niistä on vain irrotettava otteensa, että voisi taas kerran tuntea, mikä tästä tekikään niin hehkuvaa tästä elämästä.

Unelma huolettomuudesta.

• Helsingin Sanomien arvio (6.9.09).
• Etelä-Suomen Sanomat kirjoittaa Anni Henrikssonin näyttelystä varsin oivaltavasti (28.8.09).
• Unelma huolettomuudesta Galleria G:ssä 13.9. asti.