Tää oli siis teoria, entä sitten käytäntö. Klikkasin sisään ja katsoin. 94 sukulaista löytyi. Voiko olla mahdollista? Voi. Vaikka osa saattaa olla ihan statistisen virheen takia väärin niin suuruusluokka on todennäköisesti kyllä oikein. Tästä voi varmistua ihan yksinkertaisella laskulla: kyseisen lafkan kautta geenitestanneita suomalaisia on pikemminkin satoja kuin tuhansia, mutta tämä riittää jo siihen, että kaukaisia sukulaisia löytyy monta. Arvioidaan, että suomalaisia oli 1700-luvun loppupuolella noin puoli miljoonaa ja heistä 256 on esivanhempia 8. polvessa. Siis oletetaan, että kaikki ovat eri henkilöitä, vaikka kyllähän sisäsiittoisuus Suomessa lienee korkea. Tällöin noin 13% todennäköisyydellä kahdella satunnaisesti valitulla suomalaisella henkilöllä on ainakin yksi yhteinen esi-isä tai -äiti kahdeksannessa polvessa. Siis tämä nyt on tietenkin “tupakka-askin takakanteen tehty lasku”, mutta havaittu suuri määrä sukulaisia selittyy sillä, että väestö on kasvanut viime vuosisadoilla hyvin nopeasti. Tällä hetkellä beta-versiossa ei pysty sukulaiskandidaatteihin ottamaan yhteyttä paitsi niihin, jotka osallistuvat kokeiluun. Tämä on vähän harmi, sillä kovasti kiinnostaisi tietää kuka on tuo Englannissa oleva pikkumpiserkku neljännessä sukupolvessa. Jenkkilässä oli tietenkin kasapäin kaukaisia sukulaisia ja muutama Norjassa, mutta sen tiesinkin, ihan sukupuun mukaan.

Testisaiteille on viime aikoina näkynyt aika paljon ihmisiä, jotka epätoivoisenkin oloisesti etsivät geenitiedoillaan edes kaukaisia sukulaisia testisaiteilla lurkkeroivien muiden ihmisten joukosta. Näillä ihmisillä ei ole välttämättä edes tietoa vanhemmistaan. Jotkut ehkä löytävät juurensa tämän avulla, toiset eivät. Ainakin testaamisten yleistyminen lisää todennäköisyyttä, että ihmiset löytävät kadonneita sukulaisiaan ja tuo relative finder on kyllä näppärä työkalu.

–

Onko testaamisesta sitten mitään hyötyä, jos ei satu olemaan kiinnostunut penkomaan sukulaisiaan geeniensä avulla. Geenitutkimus on vielä aika lapsenkengissään, mutta snpediasta voi katsoa kiinnostaako erityisesti jonkun ominaisuuden tai riskin tietäminen. Esim. tämä. Jokainen voi sitten itse muodostaa mielipiteensä siitä, kuinka tärkeää on ylipäätänsä tietää geneettisten variaatioiden vaikutus. Ihmisten mielikuvissa geenit ovat usein joko hyviä “normaaleja” geenejä tai sitten “geenivirheitä”, mutta aika harvoin jollain geenillä on pelkästään positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos neo-darwinisteihin on uskominen olemme oikeastaan niitä Platonin luolavertauksen vankeja, jotka näkevät geenien luoman todellisuuden vain varjoina seinillä. Neo-darwinistien mukaan kun elämän päänäyttelijöitä eivät ole niinkään yksilöt (koska ovat kuolevaisia), eivätkä suvut tai kansat (nousevat ja kukistuvat) eivätkä edes lajit (koska nekin  kuolevat sukupuuttoon), vaan geenit, jotka ovat ikuisia ja käyttävät häikäilemättömästi hyväksi meitä ihmisiä kuljetusvälineinään (“luuranko sisällämme”). Yleisesti tiedon lisääntyminen geenien vaikutuksesta voi auttaa meitä tekemään maailmasta vähän onnellisempi paikka elää, jos vaan käytämme tietoa hyvässä tarkoituksessa.

Tiedon lisääntyminen voi tietenkin myös johtaa eettisiin ongelmiin. Niin kauan kun yhteiskunta huolehtii tasa-arvoisesti sairauden sattuessa eikä syrji geenien perusteella vaikka työnhaussa on luultavasti aivan se ja sama vaikka laittaisi kaikki geeninsä kotisivulleen. Itse katsoin kuitenkin parhaimmaksi olla jakamatta raaka-dataani, koska en tiedä mitä yllätyksiä uusien tutkimusten valossa niistä voi löytyä. Lisäksi en tiedä miten tulevaisuudessa suhtaudutaan geenien avulla pääteltyihin sairausriskeihin. Trendi on ollut Euroopassakin siirtyä yksityisiin sairausvakuutuksiin ja jakaa ihmisiä riskiluokkiin, joiden perusteella vakuutusmaksu määräytyy. USA:ssa on säädetty Genetic Information Nondiscrimination Act (GINA) vuonna 2008 ja lienee epätodennäköistä, että geenitietojen perusteella joutuisi syrjityksi lähitulevaisuudessa. Mutta kuka tietää miten tilanne kehittyy. Jos vakuutusyhtiöni tietäisi, että sairastun todennäköisesti johonkin vaikeaan sairauteen, joka olisi miljoonatappio vakuutusyhtiölle, niin toki yhtiö säätelemättömässä markkinataloudessa tekisi kaikkensa, että tappiot minimoituisivat. Kauhukuviakin voi tässä maalailla ihan niin paljon kuin jaksaa. Duunissa huumetesti josta salaa testataan geenit sairausriskien takia. Vakuutusyhtiösi lurkkeroimassa geenitestisaitilla keräämässä geenitietosi “ystävänä”. Geenitestisaitti joka kräkätään tai vuotaa datan. Keksi oma skenariosi ja kirjoita dekkari. Kaikessa täytyy muistaa, että geenit ovat jokaisessa solussasi, joten ihan lähiaikoina ei ole odotettavissa tekniikkaa jolla “vialliseen geeniin” saataisiin pätchit.